Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhearki

Oletko kateellinen lapsellesi, jolla on oma tahto?

Huutoa ja itkua, vaikka tekisin mitä. Sieltä täältä sinkoilevia tahtomisia. Minä niska limassa tekemässä mahdolliseksi toisten toiveita. Lapset makoilevat rennosti sohvalla, kun minä raivaan lattialle tilaa imuria varten.

Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon

Tämä paine riitti! Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon. Ymmärsin, mihin mahdollisuuteen minun on tartuttava. Ilman lasteni antamaa haastetta olisin voinut jättää tilaisuuden käyttämättä, kun en olisi osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen tai olisin vain antanut asioiden lipua ohi.

Lapsen kehitykseen kuuluu oman tahdon löytäminen. Sitä kuuluu etsiä, löytää ja testata vastakkainasetteluissa vanhempien kanssa. Turvalliset vanhemmat antavat sekä tilaa että rakastavia rajoja lapsen itsenäistymiselle.

Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut!

Kateus herää, jos lapsellesi mahdollistuu sellaisia asioita, joista itse olet jäänyt paitsi. Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut! Vieläkään ei ole myöhäistä antaa itsellesi lisää sitä, mitä tarvitset.

Suomessa kasvoi sodan jälkeen lapsia, joiden vanhemmat olivat olleet liian kovilla. Lapset koittivat vaivata vanhempiaan mahdollisimman vähän ja pärjätä omillaan.

Nämä lapset käyttivät aikuisuutensa rakentaakseen hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Omille lapsilleen he toivoivat kaiken olevan paremmin. Luonnollisesti he odottivat, että lapset osaisivat arvostaa sitä, mitä heidän eteensä on tehty.

Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan

Osa lapsista jäikin ikuisesti kiitollisiksi vanhemmilleen. Joidenkin kiitollisuus johti siihen, että he asettivat vanhempiensa toiveet ja tarpeet omiensa edelle. Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan. Mukautuminen muiden odotuksiin saattoi siirtyä muihinkin suhteisiin, puolisoon ja omiin lapsiin.

On hienoa, kun sukuun syntyy lapsi, jolta löytyy vahva oma tahto. Vanhemman, joka on aikanaan saanut itsekin tahtoa, kiukuta ja kyseenalaistaa, on usein helpompi sietää lapsensa itsenäistymistä. Vanhempi, joka on tottunut mukautumaan muiden tahtoon ja joka kohtaa nyt omankin lapsen vahvan tahdon, voi olla kovilla. Koska minun vuoroni tulee?

Koska minun vuoroni tulee?

Lapsen tahtominen ja tarvitseminen voivat olla vanhemmalle niin sietämättömiä kokemuksia, että hän joutuu vastakkain oman varjopuolensa kanssa. Hän voi löytää itsensä huutamasta, uhkailemasta ja raivoamasta tavalla, joka herättää pelkoa ja häpeää.

Älä jää yksin oman varjosi kanssa. Murra häpeän valta puhumalla tilanteesta jälkikäteen, rauhallisena lapsesi kanssa. Anteeksikin voi pyytää. Vaikeita tilanteita kannattaa miettiä luotettavan ystävän tai ammattilaisen kanssa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään

Jos vanhemman oma itsenäistyminen on jäänyt kesken, se voi käynnistyä yllättävällä vauhdilla ja voimalla. Sisältä nousee pakko löytää oma itsensä, jonka on siihen asti ohittanut ja antanut muidenkin ohittaa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään, ottamaan omaa tilaa, asettamaan rajoja ja seuraamaan unelmiasi. Parhaimmillaan kateuden tunne johtaa entistä parempaan omien tarpeiden tunnistamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi

Aikuisena sinulla on jo muitakin keinoja käytettävissä kuin selällään lattialla sätkiminen, oven paiskominen tai muualle muuttamisella uhkailu. Voit ilmaista itseäsi keskustellen ja neuvotellen, kertoa tarpeistasi ja rajoistasi.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi. Tartu rohkeasti lapsesi kehityksen tarjoamaan mahdollisuuteen!

Terveisin,

Sini Rantakari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rantasauna on unelmien täyttymys. Kuva: Hannu Valkama

Lämpö kietoutuu ympärille kuin pehmeä peitto .Kostea höyry ja usvainen löyly täyttävät huoneen ja hellittelevät lauteilla istujaa lempeällä, välillä kipakallakin syleilyllään. Suomalaisessa saunassa perheet kylpevät yhdessä alasti. Pienimmäinen paljussa alalauteella, isommat ylempänä. Lapset tottuvat näkemään vanhempiaan ja sisaruksiaan luontevasti ilman vaatteita. Välillä he kommentoivat sukupuolieroja ja kehon muotoja, vertailevat itseään ja toisiaan. Saunaetikettiin kuuluu, että toisista puhutaan arvostavasti.

Saunaetikettiin kuuluu, että toisista puhutaan arvostavasti.

Toivottavasti me aikuiset puhumme itsestämmekin kunnioittavasti. Hyväksymällä oman vartalomme viestitämme lapselle, että hänkin on riittävä ja ihana ja hänen vartalonsa on kaunis. Jos itse riisuutuessamme puristelemme vyötärömakkaroita ja tuskailemme ääneen muutaman kilon pudottamistarvetta, myös lapsi oppii ankaraksi itselleen ja alkaa tarkkailla peilikuvaansa kriittisesti. Yhdessä saunominen on arkista seksuaalikasvatusta, jossa asenteita opitaan tekemättä siitä numeroa. Meidän perheen sopivat ja hyvät ihmiset saunovat tässä kukin omana itsenään. 

Ryppyjä ja raskausarpia ei edes erota.

Saunaan meneminen on paluuta kohdun turvalliseen lämpöön, jonne valo heijastuu varovaisen himmeänä. Saunan hämäryys ja ilmassa leijuva höyry opettavat armollisuutta. Ryppyjä ja raskausarpia ei edes erota.

Saunominen hoitaa parisuhdetta. Kun pestyt lapset jo kirmailevat pukuhuoneen puolelle, aikuiset heittävät lisää löylyä, istuvat lähekkäin, koskettavat ja keskustelevat. Seksuaalinen läheisyyskin voi viritä. 

Yleisessä saunassa kuvattu dokumenttielokuva Miesten vuoro rikkoi myytin suomalaisen miehen puhumattomuudesta. Saunan turvallisessa hämyssä voi sanoa ääneen sellaistakin, mitä ei tule puhuttua paljastavassa päivänvalossa.

Saunominen on tasavertaista. Lauteilla ei istu ammattirooleja, ei mestariäitejä eikä supermiehiä. Olemme riisuutuneet arvon ulkoisista mittareista olemaan ihmisiä toisillemme. Saunominen hemmottelee kehoa ja mieltä. "Kun soivat kiukaan mustat urut, unhoittuvat arjen surut", on moni oppinut lapsuudessa sanomaan. 

Ammeessa ja vaahtokylvyssä on puolensa, mutta minä menen nyt saunaan!

Terveisin Päivi Stelin-Valkama

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tanssissa seuraajan rooli kysyy luottamusta. Littoisten lavan tunnelmaa juhannuksen aatonaattona 2018. Kuva: Anja Nwose.

Millainen nainen haluaisin olla? Jäin miettimään kysymystä, kun luin Helsingin Sanomien juttua suomalaisten mieskuvasta.

Pidän suomalaiseen naiskuvaan sisältyvästä vapaudesta ja itsenäisyydestä. Sisukas nainen kantaa vastuuta ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Kolikon kääntöpuoli on, että pärjäävällä naisella on helposti kaikki langat käsissään. Silloin on hankala rentoutua ja rauhoittua.

Törmään naisten kontrollin kaipuuseen usein pariterapiassa - ja omassa elämässäni.

En mielelläni tee sukupuoliin liittyviä yleistyksiä, mutta naisten kontrollin kaipuuseen törmään usein pariterapiassa - ja omassa elämässäni. Harva meistä haluaa olla kontrolloiva. Monella naisella on kuitenkin järkähtämättömät ajatukset muun muassa perheen aikatauluista, sisustuksesta ja siitä, miten lapsia kasvatetaan.

Innostuin, kun luin muutama vuosi sitten Jenny Lehtisen hauskan kirjoituksen äitien tekemästä metatyöstä. Niin juuri, me äidit teemme paljon näkymätöntä työtä. Organisoimme monenlaista, jotta lapsiperhearki pysyy koossa: vaatehuolto, uimakoulupaikan varaaminen, kesälomapakkaukset, eväsrasiat reissuun... 

Tutun roolin suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Olen pohtinut, että mitä jos kaikki tekemämme metatyö ei johdukaan isien pakoilevasta asenteesta? Jospa osasyynä on se, että me naiset haluamme pitää metatyön itsellämme? Väsymme siihen, mutta emme silti halua luopua roolista, jossa meillä on valta hyppysissämme. Se on tuttu ja turvallinen rooli, jonka osaamme ja jonka suojissa tiedämme olevamme tarpeellisia.

Millä tavalla sinä hölläät välillä arjen naruista? Ehkä höpöttelemällä kavereiden kanssa, viettämällä aikaa somessa, liikkumalla, puuhaamalla tärkeän harrastuksen parissa, löhöilemällä auringossa...? Salliiko oma ihmisihanteesi hyödyttömiä rooleja, hetkiä joissa ei tarvitse kantaa vastuuta tai järjestellä mitään? Osaatko kauniina kesäpäivänä olla vain ja nautiskella?

Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Tanssilavat ovat niitä harvoja paikkoja, joissa vallitsee edelleen perinteiset sukupuoliroolit: miehet vievät ja naiset seuraavat. Tosin olen nauttinut monista tanssi-ilotteluista myös naisviejien kanssa.

En halua takaisin patriarkaaliseen maailmaan, mutta seuraajan roolissa on jotain todella viehättävää. Vaatii paljon rohkeutta ja luottamusta, että voi heittäytyä viejän matkaan. Seuraajan ei tarvitse huolehtia ruuhkasta tai tanssilavan kokonaistilanteesta. Hänen ei tarvitse ennakoida tulevia kuvioita. Se ei tarkoita passiivista perässä kulkemista. Seuraaja voi antaa musiikin virrata ja liikkeen syntyä.

Toivon tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

Toivon, että meidän suomalaisten naisten arvomaailmaan tulisi itsenäisyyden rinnalle ripaus seuraajan taitoa, tarvitsevuutta, aistillisuutta ja avuttomuuden sietoa.

 

Kepein kesäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

kuva: Hannu Valkama

Puolituttu kollega istui keittiössäni ja hyssytti sylissään minun ensimmäistä vauvaani, jota rakastin ja pelkäsin.

Olin ystäväpiirini ensimmäisiä äitejä. Yksi oli tosin saanut lapsen jo ennen täysi-ikäisyyttä, mutta siinä, missä hän otti vauvaelämän haltuunsa juurevasti ja luontevin ottein kuin äidiksi syntyneenä, minä yllätyin uuden sitoumukseni kaikkinielevyydestä. Elin nuorena opiskelijana hyvin vapaata elämänvaihetta, ja vaikka lapsi oli suunniteltu, tajusin, etten ollut tiennyt, mitä tilasin. En ollut pullantuoksuinen äiti. Olin itsekäs, oman elämäni katoamista vastusteleva äiti. 

Vastasyntynyt oli mykistävän täydellinen ja kaunis. Rakkaus ja kiitollisuus hyökyivät oksitosiinivirtana ylitseni. Mutta miten tämän olennon kanssa kului toimia? En ollut ikinä hoitanut vauvoja, hädin tuskin edes pitänyt sellaista sylissäni. Olin huono äiti, kun en  osannut rauhoittaa itkevää vauvaani. Hei, missä on tämän käyttöohje?

Vaikeimmalta tuntui olla koko ajan sidottu vauvaan. Roskapussin vieminen nostatti villin vapaudentunteen. Suljin oven takanani ja olin minuutin ajan ihan vain itseni. Illalla töistä tuleva puoliso sai nanosekunnissa lapsen syliinsä, kun äiti lähti lenkille.

Sain onnitteluita ja kukkia. Kertasin synnytyskokemusta kokeneiden äitien kanssa. Joku, jonka muistoja aika jo kultasi, kommentoi,  että nyt se kaikki vaiva on onneksi takana ja edessä on vain ihanuutta. Tiesinhän minä että niin kuuluisi kokea, mutta silti väsytti. Puhuttiin kolmen kuukauden koliikista. Kolme kuukautta kuulosti kolmelta vuodelta. Uudessa roolissa oli muutenkin opettelemista.

 Ihan noloa, kun kaikki toiveeni ovat käyneet toteen ja kehtaan valittaa. 

Kerran ovelleni piipahti kollega ihan ammattiasioissa. Kahden lapsen äiti, sen tiesin, vaikka emme lähemmin tunteneetkaan toisiamme. Hän kyseli kuulumisia ja tulin kertoneeksi, että vähän on pallo hukassa. Hävettää, kun se on hukassa, vaikka elän elämäni ihaninta aikaa. Ihan noloa, kun kaikki toiveeni ovat käyneet toteen ja kehtaan valittaa. Baby blues.

Kollega istahti alas, otti lapseni syliinsä ja hyssytellessään sitä alkoi kertoa omista vauvaperhevuosistaan. Oli alussa pelännyt, että vauva heräisi ennen puolison kotiin tuloa, koska ei osannut yksin rauhoittaa sitä. Oli ollut avuton ja väsynyt. Oli tuntenut olonsa sidotuksi. Hän oli tuntenut kaikkea sitä, mitä minäkin ja näköjään selvinnyt siitä.

Lause lauseelta vahvistuin ja koin itseni normaalimmaksi. Äitiyteen saisi kasvaa. Sitä saisi opetella omalla tavallaan eikä tarvinnutkaan olla valmis. 

Tuolloin taisi olla kesä, mutta minä koin kevättä ja äitienpäivää. Sain toiselta äidiltä lahjaksi luvan tuntea juuri niin kuin tunnen ja olla, mitä olen. Kului kai vuosia ennen kuin kerroin kollegalle, nyt ystävälleni, että keittiössäni oli kerran käynyt enkeli hänen hahmossaan.

Hyvää Äitienpäivää sinulle, oman lapsesi maailman paras äiti!

Päivi Stelin-Valkama

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat