Kirjoitukset avainsanalla lapsiperhearki

Nukkuminen ei ole aina itsestäänselvyys. Kuva: Sari-Annika Pettinen

Kun lapsemme olivat alle kouluikäisiä, kärsimme uniongelmista useita vuosia. Esikoisemme nukkuminen sujui, mutta kuopuksen allergiat pitivät häntä hereillä yöstä toiseen. Lopulta tilanne alkoi helpottaa ja kuvittelimme hetkisen, että olimme saavuttamassa normaalin arjen. Siinä vaiheessa esikoisemme ei enää saanut unta.

Istuimme mieheni kanssa vuorotellen esikoisemme sängyn laidalla ja odotimme, että lapsemme nukahtaa. Jossain kohtaa hiivimme omaa makuuhuoneeseemme ja heräsimme, kun lapsemme seisoi sängyn laidalla ja kertoi, ettei saa unta.

Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras.

Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras. Lapsemme tuntuivat kuitenkin energisiltä. Näytti siltä, että he saivat unta riittävästi, toisin kuin me vanhemmat.

Lopulta päätimme, että jotain on tehtävä toisin. On vaihdettava näkökulmaa. Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.

Kerroimme lapsellemme, että hän saa valvoa koko yön. Lapsemme oli aivan innoissaan. Mietimme yhdessä lapsemme kanssa, mitä kaikkea hän haluaa tehdä yöllä. Kasasimme hänen sänkynsä viereen ison kasan kirjoja ja Aku Ankkoja. Laitoimme hänen sänkynsä viereen evästä ja juomista. Lupasimme, että hän saa nukkua seuraavan päivän, koska valvotun yön jälkeen saattaa väsyttää.

Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.

Peittelimme lapsemme ja annoimme hyvänyön suukot. Sanoimme rakastavamme ja lähdimme huoneesta pois. Viiden minuutin kuluttua kävin kurkistamassa lastenhuoneeseen. Esikoisemme oli syvässä unessa. Hän nukkui rauhallisesti koko yön. Aamulla hän kertoi meille, että oli valvonut koko yön ja se oli huippukivaa. Lupasimme, että tästä eteenpäin hän saa aina valvoa, kun uni ei tule. Ja näin olemme toimineet. Meillä saa valvoa, jos ei nukuta. Ja nukkua, jos nukuttaa.

Hyvin pienellä näkökulman muutoksella elämämme helpotti. Vaikka itsekukin meistä aina silloin tällöin kaipailee unta, asenteemme asiaan on muuttunut. Pakosta on tullut mahdollisuus.

Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?

Näkökulman muuttaminen ei ole aina helppoa, mutta se on taito, jota voi harjoitella vaikka koko perheen kanssa yhdessä. Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?

Kasvuterveisin Sari-Annika Pettinen

 

 

 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Minä tein saman jo esikoisen vauvavuotena. Jostain syystä lapsi heräsi joka yö n. klo 01 ja valvoi 1-2 h, mikä keskellä yötä tuntui tosi pitkältä. Yritin ensin pitkään saada hänet nukkumaan: en sytyttänyt valoja, yritin pysyä rauhallisena ja viestiä lapselle, että nyt nukutaan, mutta ei... Kun sama toistui yöstä toiseen niin oma turhautuminen vain kasvoi. Kerran sitten totesin kiukkuisena, että valvotaan sitten! Räpsäytin valot päälle, nostin vauvan ylös sängystä, tein yöpalaa itselleni, ja tein normaaleja arkiaskareita, viikkailin pyykkiä ym. lapselle höpötellen. Minuutit ja tunnit sujuivat paljon nopeammin ja paremmalla mielellä kuin väkisin nukuttamalla ja tuntui, että lopulta pääsimme nopeammin ja hyväntuulisina takaisin unten maille.

Vierailija
2/4 | 

Meillä on myös tehty näin ja se toimii. Kun ei ole pakko nukahtaa, niin uni tulee ihan varkain. Lisäksi jos uni on kaikesta huolimatta katkonaista, saa mennä nukkumaan sohvalle tai lattialle tai varapatjalle vanhempien huoneeseen. Pääasia on, että vanhemmat (kin) saavat riittävästi unta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä pelaaminen on kivaa. Kuva: SARI-ANNIKA PETTINEN

”Äiti, ei millään pahalla, mutta sä voisit olla rennompi. Iskä on paljon rennompi kuin sinä”, lapseni sanoi minulle jokin aika sitten.

Ihmettelin, mistä lapselleni oli syntynyt mielikuva, että olin tiukka ja iskä on rento? Kysyin asiaa ja sain suoraa palautetta. En pelaa lasten kanssa puhelimella nettipelejä, enkä katso lasten kanssa Youtube-kanavia. Lisäksi pidän tiukasti kiinni arjen aikatauluista. Mieheni on perehtynyt minua paremmin nettipelimaailmaan ja tubekanaviin. Lisäksi hän osaa huolehtia arkirutiineista ilman tiukkaa aikatauluttamista ja kelloon tuijottamista.

Äiti, ei millään pahalla, mutta sä voisit olla rennompi.

Kyllä se kirpaisi. Ja pisti miettimään. Miksi miehelleni on helpompaa heittäytyä mukaan lasten nettimaailmaan? Olen tarkkaan kontrolloinut, mitä lapset pelaavat ja mitä he seuraavat netistä. Olen lukenut eri peleistä tai tubettajista. Mutta en ole itse pelannut nettipelejä tai juurikaan seurannut lasteni seuraamia tubettajia. Kritiikki oli siis aiheellinen.

Pohdin haluani pitää tiukasti kiinni arjen aikatauluista. Pienten lasten kanssa se oli välttämätöntä, mutta lapsemme eivät ole enää pieniä. Voiko olla, että tarvitsen itse tiukkaa aikatauluttamista? Voisiko arki sujua väljemmälläkin aikataululla?

Huomasin, että minulla on matkaa rennoksi äidiksi.

Voiko olla, että tarvitsen itse tiukkaa aikatauluttamista?

Latasin puhelimelle nettipelejä, joista lapseni ovat kiinnostuneita ja joita he pelaavat. Lapset olivat innokkaina auttamassa minua. Sain hyviä neuvoja siitä, kuinka peli alkaa ja miten siinä edistytään. Apu oli todellakin tarpeen. Pelit olivat vaikeita. Huomasin, että yhdessä harjoitellaan sanoja ja se kehittää kieltä. Toisessa hahmotetaan kuvioita ja matemaattisia taitoja. Kolmas oli muuten vain viihdyttävä ja sosiaalinen peli, jossa koko perheemme muodosti ryhmän, jossa jokaisen edistyminen hyödytti muita. Lisäksi pääsimme kilpailemaan toistemme kanssa.

Meidän perheessämme tehdään paljon juttuja yhdessä. Leikitään, ulkoillaan ja pelataan lautapelejä. Näiden olemassa olevien yhteisten juttujen lisäksi meillä pelataan nykyään myös nettipelejä yhdessä. Sekin on kivaa.

Viikonloppuisin lapset tulevat viereemme pötköttelemään ja pelaamme hetken yhdessä.

Lapseni ovat huippuvalmentajia. He kannustavat minua ja auttavat nettipeleissä eteenpäin. Pidämme viikoittain koko perheen yhteisiä pelihetkiä. Viikonloppuisin lapset tulevat viereemme pötköttelemään ja pelaamme hetken yhdessä. Ne ovat huippuhetkiä. Siinä pelaamisen ohessa saamme nauttia yhdessä olosta, mukavasta tekemisestä ja jaamme onnistumisen kokemuksia.

Olen alkanut silloin tällöin katsomaan lasteni kanssa myös Youtubesta niitä kanavia, joita lapseni seuraavat. Moni ennakkoluuloni on poistunut. Olen huomannut, että lasteni seuraamissa kanavissa on paljon yleissivistävää tietoa.

Aikataulujen kanssa on vielä tekemistä. Aina silloin tällöinen olen pystynyt myös arki-iltoina heittäytymään enemmän mukavaan yhdessä olemiseen. Kehitystä on siis tapahtunut. Vanhemmuudessa yksi mukavimmista asioista on yhdessä tekemisen ja touhuamisen lisäksi kasvun mahdollisuudet. Ja niitähän riittää.

Nämä kolme asiaa opin perheeltäni

1. Nettipelaaminen ei ole huono asia. Se voi kehittää ja olla myös mukavaa yhteistä tekemistä.

2. Lasten seuraamista tubekanavista kannattaa olla kiinnostunut. Niistä voi oppia itsekin paljon ja samalla oppii, mistä lapsi on kiinnostunut.

3. Aikataulut ovat hyviä ja tärkeitä, mutta isompien lasten kanssa aikatauluista voi joustaa. Perheen yhteinen touhu ilman aikataulutusta tuo rentoutta elämään.

Kasvuterveisin Sari-Annika Pettinen

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kesällä voi löytää neliapilan. Kuva: Sari-Annika Pettinen

Kesä on ihanaa aikaa. Koko perhe on leppoisasti yhdessä. On aikaa perheelle, parisuhteelle ja itselle sukulaisia ja ystäviä unohtamatta. Talven väsymys on vain kaukainen muisto. Kuulostaako ihanalta?

Aina toiveet ja todellisuus eivät kuitenkaan kohtaa. Kesään voi kohdistua niin paljon odotuksia, ettei niiden toteutuminen ole mahdollista. Kesä voi täyttyä asioista, jotka pitäisi tehdä. Mukavasta ja rennostakin tekemisestä voi tulla suorittamista.

Kesään voi kohdistua niin paljon odotuksia, ettei niiden toteutuminen ole mahdollista.

Mitä sinä kaipaat kesältä? Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Ehkä kaipaat aikaa puolisosi kanssa. Tai yhdessä oloa koko perheen kesken. Puhu puolisosi ja lastesi kanssa toiveistanne ja odotuksistanne. Miettikää, kuinka voisitte sovittaa yhteen erilaisia odotuksianne. Kaikkea ei tarvitse tehdä juuri tänä kesänä.

Meillä vanhemmilla saattaa olla kuvitelma, että lapset tarvitsevat jotain erityistä kesätekemistä, kuten lomamatkan tai huvipuistoretken. Aika on parasta, mitä voit antaa lapsellesi. Yhdessä tekeminen ja läsnäolosi on tärkeintä. Tällaista yhdessä tekemistä voi olla vaikka kirjastoreissu, leikkipuistossa käyminen tai metsäretki.

Aika on parasta, mitä voit antaa lapsellesi.

Kokosin lasteni kanssa pienen vinkkilistan perheen yhteiseen kesänviettoon.

1. Mitä toivotte kesältä? Keskustelkaa yhdessä toiveistanne ja miettikää, mitkä niistä on mahdollista toteuttaa.

2. Lähtekää koko perheen kanssa ulkoilemaan. Katsokaa, kuinka monta sydämen muotoista kiveä tai erilaista kukkaa löydätte matkalta.  Kaupungilla voitte vaikka laskea, kuinka monta eri väristä autoa näette.

3. Tehkää tutkimusmatka lähistölle. Kotipihalta voi löytyä mystinen neliapila.

4. Tehkää retki kirjastoon. Etsikää itsellenne ja toisillenne kesäluettavaa.

5. Katsokaa ympärillenne uusin silmin. Millaisia lintuja lähistöllä asuu? Entä muurahaisia? Ehkä lähellänne lentelee perhosia tai sudenkorentoja.

Keskustelkaa yhdessä toiveistanne ja miettikää, mitkä niistä on mahdollista toteuttaa.

6. Katsokaa taivaalle ja ihailkaa pilviä. Ne ovat jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa.

7. Sateisena päivänä rakentakaa maja keittön pöydän alle ja pitäkää jännittävä eväsretki.

8. Yhdessä pelaaminen on mukavaa. Kaivakaa lautapelit esiin ja pitäkää peliturnaus. Ulkona voi myös pelata. Tikanheitto, mölkky, sulkapallo tai kroketti ovat mitä parhainta kesäpäivän ajanviettoa.

9. Mikä on teidän oma lempparijuttunne?

Kesäterveisin Sari-Annika Pettinen

Työskentelen kirkkohallituksessa perheasioiden ja perheneuvonnan johtavana asiantuntijana. Olen pappi ja perhepsykoterapeutti ja tämä on ensimmäinen blogini Rakkauden ammattilaisissa. Perheeseeni kuuluu mies, kaksi lasta ja koira. Vapaa-ajalla viihdyn perheeni ja hyvän kirjallisuuden parissa.

Kommentit (2)

Mumetsu
1/2 | 

Kyllä oli hyviä vinkkejä lomaan. Aina ei tarvitse olla jotain erikoista. Lämmin elämänläheinen kesäloma vinkki. Kiitos.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko kateellinen lapsellesi, jolla on oma tahto?

Huutoa ja itkua, vaikka tekisin mitä. Sieltä täältä sinkoilevia tahtomisia. Minä niska limassa tekemässä mahdolliseksi toisten toiveita. Lapset makoilevat rennosti sohvalla, kun minä raivaan lattialle tilaa imuria varten.

Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon

Tämä paine riitti! Nyt sain kiinni siitä, mitä minä todella tahdon. Ymmärsin, mihin mahdollisuuteen minun on tartuttava. Ilman lasteni antamaa haastetta olisin voinut jättää tilaisuuden käyttämättä, kun en olisi osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen tai olisin vain antanut asioiden lipua ohi.

Lapsen kehitykseen kuuluu oman tahdon löytäminen. Sitä kuuluu etsiä, löytää ja testata vastakkainasetteluissa vanhempien kanssa. Turvalliset vanhemmat antavat sekä tilaa että rakastavia rajoja lapsen itsenäistymiselle.

Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut!

Kateus herää, jos lapsellesi mahdollistuu sellaisia asioita, joista itse olet jäänyt paitsi. Upeaa, jos olet voinut antaa lapsellesi jotain enemmän kuin mitä olet saanut! Vieläkään ei ole myöhäistä antaa itsellesi lisää sitä, mitä tarvitset.

Suomessa kasvoi sodan jälkeen lapsia, joiden vanhemmat olivat olleet liian kovilla. Lapset koittivat vaivata vanhempiaan mahdollisimman vähän ja pärjätä omillaan.

Nämä lapset käyttivät aikuisuutensa rakentaakseen hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikilla olisi mahdollisimman hyvä olla. Omille lapsilleen he toivoivat kaiken olevan paremmin. Luonnollisesti he odottivat, että lapset osaisivat arvostaa sitä, mitä heidän eteensä on tehty.

Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan

Osa lapsista jäikin ikuisesti kiitollisiksi vanhemmilleen. Joidenkin kiitollisuus johti siihen, että he asettivat vanhempiensa toiveet ja tarpeet omiensa edelle. Omia tarpeita ja unelmia ei opittu arvostamaan. Mukautuminen muiden odotuksiin saattoi siirtyä muihinkin suhteisiin, puolisoon ja omiin lapsiin.

On hienoa, kun sukuun syntyy lapsi, jolta löytyy vahva oma tahto. Vanhemman, joka on aikanaan saanut itsekin tahtoa, kiukuta ja kyseenalaistaa, on usein helpompi sietää lapsensa itsenäistymistä. Vanhempi, joka on tottunut mukautumaan muiden tahtoon ja joka kohtaa nyt omankin lapsen vahvan tahdon, voi olla kovilla. Koska minun vuoroni tulee?

Koska minun vuoroni tulee?

Lapsen tahtominen ja tarvitseminen voivat olla vanhemmalle niin sietämättömiä kokemuksia, että hän joutuu vastakkain oman varjopuolensa kanssa. Hän voi löytää itsensä huutamasta, uhkailemasta ja raivoamasta tavalla, joka herättää pelkoa ja häpeää.

Älä jää yksin oman varjosi kanssa. Murra häpeän valta puhumalla tilanteesta jälkikäteen, rauhallisena lapsesi kanssa. Anteeksikin voi pyytää. Vaikeita tilanteita kannattaa miettiä luotettavan ystävän tai ammattilaisen kanssa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään

Jos vanhemman oma itsenäistyminen on jäänyt kesken, se voi käynnistyä yllättävällä vauhdilla ja voimalla. Sisältä nousee pakko löytää oma itsensä, jonka on siihen asti ohittanut ja antanut muidenkin ohittaa.

Lapsen itsenäistyminen haastaa sinuakin itsenäistymään, ottamaan omaa tilaa, asettamaan rajoja ja seuraamaan unelmiasi. Parhaimmillaan kateuden tunne johtaa entistä parempaan omien tarpeiden tunnistamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi

Aikuisena sinulla on jo muitakin keinoja käytettävissä kuin selällään lattialla sätkiminen, oven paiskominen tai muualle muuttamisella uhkailu. Voit ilmaista itseäsi keskustellen ja neuvotellen, kertoa tarpeistasi ja rajoistasi.

Sinulla on valta ja vastuu järjestellä arjen asioita hyvinvointiasi tukeviksi. Tartu rohkeasti lapsesi kehityksen tarjoamaan mahdollisuuteen!

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat