Kirjoitukset avainsanalla kriisi

Toisen tuki huolissa ja suruissa on uskomaton helpotus. Kuva: Katianna Ruuskanen

 

Elämässä on kestämistä. Arki voi olla helpottavaa loman jälkeen, mutta arki on myös raskasta ja tylsää. Eikä aina ole vaihtoehtoja, vaan eteen tulevat vaikeudet on kestettävä, elettävä läpi. Huolia ei millään myönteisellä ajattelulla tai arjen järjestelemisellä saa katomaan, vaan ne on kestettävä. Parisuhteeseen ja perhe-elämään kuuluu paljon toinen toisensa tukemista ja kannustamista.  

Loman jälkeen omien voimien jakaminen kotiarjen ja työarjen välillä alkaa taas. Riittämättömyyden tunne lisääntyy. Muistinko kaiken? Kumman pitikään tänään vastata kaverisynttäreiden lahjasta? Millä kentällä treenit nyt ovat? Lukemattomia muistamista vaativia asioita suorastaan tulvii arkeen leppoisan loman jälkeen. Tai sitten päiväkoti- ja koulukauden alettua monessa perheessä aloitetaan flunssakierre heti ensimmäisillä viikoilla. Kuka nyt jää kotiin sairaan kanssa? Joko pitää mennä lääkäriin? Onko jo korvatulehdus vai ei? Puhumattakaan niistä inhottavista, kihomadoista tai täistä. Mikä rumba niiden myötä arkeen tuleekaan!

Huolia ei millään myönteisellä ajattelulla tai arjen järjestelemisellä saa katomaan, vaan ne on kestettävä.

Elämässä on kestämistä. Joskus tulee myös suurempia suruja: läheisen yllättävä sairastuminen tai  jopa kuolema avaa arkeen suuren tunteiden syöverin, jolle tarvitsisi löytää oma aikansa. Aika itkulle ja suremiselle, huolille ja peloille. Elämään kuuluvien suurien surujen käsittelyyn ei nykyelämässämme ole oikein enää traditioitakaan, jotka ennen helpottivat tunteiden käsittelyä ja antoivat suremiselle tilaa. Hidastaminen ja hiljentäminen suruaikana alkaa olla unohdettu tapa, vaikka ihmisinä emme ole muuttuneet, vaan juuri rauhaa tarvitsisimme surun tullessa kohdalle. 

Ota mut syliin, lohdutatko, auta mua kestämään.

Elämässä on kestämistä, mutta onneksi on kumppani. Parasta lohdutusta niin suureen suruun kuin arjen ahtauteen on monesti syliin pääseminen, aikuisellekin. Toisen ihmisen läheisyys, lämpö, sydämen syke rauhoittaa, auttaa kestämään. Hyvässä parisuhteessa tätä voi toiselta pyytää: ota mut syliin, lohdutatko, auta mua kestämään. Toki lapsikin voi lohduttaa olemassaolollaan ja halauksellaan, mutta lapsen on hyvä antaa lohduttaa omista tarpeistaan käsin. Lapsi ei voi olla aikuisen tukipylväs, hän nääntyy sellaisen alle. Aikuinen tarvitsee aikuisen tuekseen.

Elämässä on kestämistä.

Kumppanille voi myös puhua typerimmätkin huolet ja mokat sekä suurimmatkin pelot. Kumppanin kanssa yleensä myös pohditaan vaikeuksia: mitä nyt pitäisi tehdä. Tämä on suuri helpotus, yhteinen pohtiminen. Monet erovanhemmat kaipaavat juuri tätä, yhteistä pohtimista ja erityisesti lapsiin liittyvien huolien jakamista.

Elämässä on kestämistä. Vanhempina meidän on tärkeää opettaa lapsillemme myös taitoa kestää elämän tylsyyttä, puuduttavuutta, vaikeuksien kanssa olemista ja suremista. Näissä asioissa joutuu itse kukin kyllä oppimaan koko ikänsä. Jokaisen elämään toivoisin kuitenkin kuuluvan kannattelijoita: ystäviä,  ja lähimpänä se oma kumppani.

Jaksamista elämän hankaluuksien ja surujen keskellä toivottaa Mari Kinnunen

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeä neuvoo ihmistä piiloutumaan. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Häpeä vaikeuttaa kriisin käsittelyä. Pettänyt ei uskalla kertoa sivusuhteesta vaan valehtelee. Raha-asioissa epäonnistunut ei kehtaa pamauttaa koko totuutta vaan vähättelee asiaa.

Pelaamaan ratkennut nolostuu, kun elämänmuutos ei mennyt suunnitelmien mukaan. Häpeissään hän salaa tekonsa. Piilotettu moka vie paljon voimia. Jälkien peittäminen lisää pahan olon painetta.

 

Pettäjä saattaa jäädä yksin

 

Työhuoneessani selvitellään usein uskottomuuskriisejä. Näissä tapaamisissa molemmat puolisot tarvitsevat tilaa käsitellä tunteitaan. Petetty saa helposti sympatiat ja tuen. Pettäjä saattaa jäädä yksin. Hän on satuttanut toista, ja yleensä myös itseään.

 

Häpeä neuvoo syyttelemään muita

 

Miksi en toiminut järkevästi? Miksi lähdin viestittelemään kiinnostavan ihmisen kanssa, vaikka en oikeasti halunnut lähteä omasta parisuhteestani? Miksi jäin kiinni ihailuun, vaikka tajusin, ettei suhteella ole tulevaisuutta? En olisi ikinä uskonut, että pystyn loukkaamaan puolisoani näin julmasti.

Samankaltaiset kokemukset toistuvat, kun puolisot keskustelevat vakavan uskottomuuden jälkeen. Luottamuksen palautumista haittaa pettämiseen liittynyt valehtelu.

 

Epätodellinen kupla puhkeaa

 

Jos kumppani epäilee, tuntuu turvallisimmalta kieltää uskottomuus. Puolison reaktiot pelottavat. Oma mieli yrittää vähätellä pettämistä. Valehtelu jatkuu, vaikka on haastavaa työntää syyllisyyden tunteet pois. 

Häpeä neuvoo: piilottele, salaa, pakene, syyttele muita. Häpeä kuiskii, että sinä et riitä, sinusta ei välitetä. Jäät yksin, vaille rakkautta.

Pettämisen paljastuminen on kaksoiselämää eläneelle usein helpotus. Epätodellinen kupla puhkeaa. Salailu voi päättyä.

 

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa

 

Häpeä saattaa tämän jälkeenkin ehdotella, että eiköhän tätä kriisiä ole käsitelty jo tarpeeksi, miksi yhä edelleen nostat vanhoja juttuja esiin. Mennään jo eteenpäin.

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa kuin häpeä. Katuminen voi saada aikaan muutosta. Haluan pyytää anteeksi, ymmärtää tapahtunutta ja ratkaista jatkossa ongelmia rakentavammin.

 

Mennyttä käsittelemällä voi toipua

 

Mitä tapahtuisi, jos häpeän rinnalle saisi rohkeutta? Voisiko silloin luottaa, että koko elämä ei romahda omaan mokailuun? Olisiko mahdollista kuunnella särkynyttä puolisoa, pahoitella ja osoittaa myötätuntoa? Jos tietäisi, että itsessä on muutakin kuin pahantekijä.

Rohkaisen sinua, joka olet kiinni valehtelemisen kierteessä. Kerro puolisolle, murra häpeän valta. Ota vastaan kumppanin loukkaantuminen ja pyydä apua. Mennyttä ei saa muutettua, mutta mennyttä käsittelemällä voi toipua.

 

Terveisin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pidä ääriviivasi näkyvissä! Kuva Pixabay.

Parisuhteeseen voi kadottaa itsensä monella tavalla. Suhteessa eläminen on täynnä kompromisseja, joustamista sekä tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista. Parisuhde aiheuttaa riippuvuutta toisesta ihmisestä. Riippuvuus voi olla positiivista, sen myöntämistä, että tarvitsee toista ihmistä tuekseen. Riippuvuus voi olla myös toimintakykyä lamauttavaa tunnetta siitä, että elämässä ei selviä ilman puolisoa.  

Paula kirjoitti riittävästä yhteydestä ja erillisyydestä kuvaten suhdetta ilman erillisyyden vapautta vankilaksi ja erillisyyttä ilman läheisyyden lämpöä kämppäkaveruudeksi. Laimeassa kämppäkaveri-suhteessakin voidaan olla liiallisen tarvitsevia. Päätöksiä pienistäkään asioista ei pystytä tekemään yksin ja kaikki muutokset erillisyyden suuntaan pelottavat.

Parisuhteen alussa on tavallisesti hyvin symbioottinen vaihe, jolloin vietetään jokainen liikenevä minuutti rakkauden kohteen kanssa. Suhteen edetessä erillään ja yhdessä olemiseen parhaimmillaan löydetään sopiva suhde yhteyden pysyessä riittävän tiiviinä. Joskus tätä kehitysvaihetta ei tapahdu ja suhde jatkuu tukahduttavan omistavana. Toinen on ehkä kyvytön erillisyyteen ja näkee kumppanin pyrkimyksen omaan tilaan uhkana. Vähitellen kumppani hautaa omat tarpeensa ja päätyy toimimaan puolison ehdoilla pitääkseen hänet tyytyväisenä. On parisuhteita, joissa puoliso määrittelee ketä äänestetään, mitä katsotaan televisiosta ja keihin ihmisiin pidetään yhteyttä.  

Toinen on ehkä kyvytön erillisyyteen ja näkee kumppanin pyrkimyksen omaan uhkana.

Myös vahvoihin vanhemmuuden ja perhearjen rooleihin voi helposti kadottaa itsensä. Mari tutkiskeli vahvan ja vastuullisen vanhemman roolin vaikutusta parisuhteen seksuaalisuuteen. Joissain parisuhteissa on selvä "pomo ja apulainen -asetelma" tai "huoltaja ja huollettava -asetelma. " On tavallista eläytyä äidin tai isän rooliin niin, että kahden keskenkin puolisoa kutsutaan isäksi tai äidiksi ja puhutaan myös itsestä äitinä tai isänä. Lasten ehdoilla eläminen silloinkin, kun lapsi ei sitä jatkuvasti tarvitse, ei ole vain aiemman sukupolven tarina.

Vaikka aikakauttamme kuvataan nautinnonhakuiseksi ja itsekkääksi, terveen itsekkäästi toimiminen on monille vaikeaa. Joillekin ihmisille ilmaisut ”Minä tahdon” ja ”Minä tarvitsen” ovat mahdottomia. Kysyttäessä he vastaavat kysymällä toiselta mitä tämä haluaa tai teinien tapaan ”en tiedä.” Kun omat tarpeet ja toiveet ohitetaan arjessa jatkuvasti, ne voivat alkaa kupruilemaan passiivisena aggressiona. Joskus kiltit mukautujat masentuvat, ahdistuvat ja lopulta tekevät yllättäen päätöksen lähteä parisuhteesta neuvottelematta vaihtoehdoista.

Kuka minä olen ilman puolisoa? Mitä minä haluan?

Jos parisuhde ajautuu kriisiin, tulee ero tai puoliso kuolee, mielen valtaavat suuret kysymykset. Kuka minä olen ilman puolisoa? Mitä minä haluan elämältäni? Mistä alan, mihin lopun? Osaanko asettaa rajani, ilmaista mielipiteeni? Osaanko pitää puoleni ihmissuhteissa? Pystynkö tekemään itsenäisiä päätöksiä?

Kohdatessa puolison menetyksen moni on täysin avuton. Palvelu parisuhteessa on ollut niin hyvää, että ei osata käyttää pankkipalveluita netissä, tehdä veroilmoitusta tai tankata autoa. Joku ei ole koskaan laittanut ruokaa, pessyt vessaa tai käyttänyt pesukonetta. Näitä taitoja on hyvä harjoitella pahan päivän varalle!

Olet ollut olemassa jo ennen puolisosi tapaamista ja perheen perustamista

Myöntymysten tie on pitkä ja loputon. Jos puolisosi pitää sinusta uhrautujana, hän haluaa nähdä sinut siinä roolissa jatkossakin. Haluatko pysyä roolissasi, tuoko se sinulle mielihyvää? Myötäiletkö riidan pelossa, koetko ansaitsevasi roolisi, tunnetko salaa ylemmyyttä uhrautumisestasi vai mikä saa sinut kohtelemaan kaltoin itseäsi? Miltä tuntuisi ilmaista oma mielipiteesi ja asettaa omat rajasi? Se on varmasti pelottava ajatus, mutta toteutettuna usein helpottavaa.

On hyvä myös pohtia, millaisen parisuhdemallin ja mallin oman sukupuolesi asemasta haluat antaa lapsillesi. Jos olet tyytymätön rooliisi parisuhteessa tai perhe-elämässä, voisiko jotain tehdä ennen mahdollista suurta poksahdusta? Olet ollut olemassa jo ennen puolisosi tapaamista ja perheen perustamista. Voisiko ”tahtovan ja pystyvän minäsi” herätellä eloon ja päivittää nykytilaan?

On hyvä pohtia millainen ihminen olit silloin? Mistä innostuit, mitä halusit elämältä? Kenen kanssa vietit aikaa? Millainen ihminen haluaisit olla nyt? Voisiko kesken jääneitä tavoitteita ja unelmia alkaa toteuttamaan? Voisiko joitain ihmissuhteita ja harrastuksia lämmitellä uudelleen?

Kriisitilanteissa on hienointa nähdä, että ihminen kykenee muutokseen, osaa ja oppii asioita peloista huolimatta!

Kriisitilanteissa on hienointa nähdä, että ihminen kykenee muutokseen, osaa ja oppii asioita peloista huolimatta! Vaikka puolisosi olisi ollut sosiaalisten suhteiden ylläpitäjä, myös sinä voit ottaa yhteyttä sinulle tärkeisiin ihmisiin. Myös sinä osaat olla yhteydessä päiväkotiin tai kysellä jo aikuisten lapsen kuulumisia. Voit opetella ruoanlaittoa, paperiasioiden hoitoa ja kodin remontointia. Jos nämä asiat eivät kiinnosta, asioita ja palveluja voi aina ostaa tai pyytää apua tutuilta.

Muutos tilanteeseen lähtee terveen itsekkyyden tavoittelusta. Et ole kenenkään jatke, vaan oma itsenäinen, arvokas ihminen!

 

Tervettä itsekkyyttä vahvistavaa kesänviettoa toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja     

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakentamisvaiheessa on hyvä haaveilla arjesta uudessa kodissa. Kuva: Katianna Ruuskanen

Kuulen usein yleisenä väitteenä, että rakentaminen tai remontoiminen johtaa parisuhteen kriisiin ja eroon. Tämä on vain joskus totta. Väitän, että oman kodin yhdessä rakentaminen parhaimmillaan on tärkeä parin tunnesidettä vahvistava juttu. Erilaisia sudenkuoppia voi välttää, kunhan ensin myöntää niiden olemassaolon ja oikeasti tekee viisaammin. Ai miten?

Yleisin kriisitilanne perheneuvojan vastaanotollani rakentamiseen liittyen on, kun väsynyt Rakentaja ja väsynyt Arjenpyörittäjä eivät enää lainkaan muista, miksi halusivat ylipäätään olla yhdessä ja rakentaa kotia. Tämän voisi välttää, jos rakentamisen ja remontoinnin suunnitteluvaiheessa käytettäisiin runsaasti keskusteluaikaa myös parisuhteen hyvinvointiin liittyviin aiheisiin. Itse asiassa näistä mielestäni pitäisi aloittaa koko projektin suunnittelu! Sillä koti ei rakennu vain seinistä, vaan myös ihmisten välisistä suhteista.

Nykyään ajattelen, että ennen rakentamiseen ryhtymistä olisi hyvä olla perheneuvojan ja rakentamisen ammattilaisen yhteinen konsultaatio.

Elämää ei voi laittaa tauolle, kun rakentaminen alkaa. On tärkeää varata oma aikansa koko perheen yhteisille hetkille, kuten esimerkiksi päiväkodin tai koulun juhlille, syntymäpäiväjuhlinnalle (myös aikuisten!), ystäväperheiden tapaamiselle. Ja yhtä tärkeää on ottaa aikaa parisuhteelle: puoli tuntia hellyydelle, tunti oikealle kuulumisten vaihdolle, seksitreffit silloin tällöin.

Liian tiukka aikataulu leikkaa aina ensimmäiseksi rakennusprojektin ulkopuolisen elämän pois. Rakentamisessa työn teettäminen on kallista, joten asioiden täytyy mennä aikataulussa, muuten talous romahtaa. Aikataulun ja talouden suunnittelun yleisin virhe näyttää olevan liika optimismi. Realismia, mielellään inhorealismia aikataulun ja budjetin laadintaan! 

”Sä et tehnyt yhtään mitään rakennuksella! – Ja sä et koskaan ollut lasten kanssa. Mä pyöritin koko arjen yksin!” Yleiset vuorosanat kriisiin joutuneilla pariskunnilla. Minusta on itsestään selvää, että rakentamiseen liittyy Rakentajan rooli ja Arjenpyörittäjän rooli. Mutta jos unohdetaan perusteellisesti keskustella siitä, mitä näihin rooleihin liittyy ja kuka niistä vastaa ollaan ongelmissa. Voivatko molemmat tehdä molemmista rooleista jotakin vai onko niin, että toinen on Rakentaja ja toinen Arjenpyörittäjä? Tästä on syytä sopia etukäteen, sillä muuten odotukset leijuvat sanomattomina ilmassa ja kummankin tyytymättömyys lisääntyy hetki hetkeltä.

Nykyään ajattelen, että ennen rakentamiseen ryhtymistä olisi hyvä olla perheneuvojan ja rakentamisen ammattilaisen yhteinen konsultaatio, niin paljon näen erouhkaan ajautuneilla pareilla huonoa keskustelua ja tiedon puutetta nimenomaan suunnitteluvaiheessa. Jos joku rakentamisen ammattilainen innostuu tästä, niin voi ottaa minuun yhteyttä.

Parin tunnesiteen kannalta olennaisen tärkeä rakennusvaiheessakin muistettava asia on haaveilu. Kodin rakentaminen on mitä suurimmassa määrin tunneasia. Muistetaanko  keskustella siitä, mitä sana ”KOTI” tarkoittaa itse kummallekin? Millaista kotia haluamme rakentaa? Millaista elämää siinä uudessa kodissa eletään? Jos tunneside pariskunnan välillä pääsee täysin katkeamaan rakennusaikana, ei enää ole kotia. Mutta näin ei siis tarvitse käydä!

 

Muistakaa ainakin nämä:

  • Ottakaa huomioon, että muu elämä ei jää tauolle rakentamisen ajaksi.
  • Keskustelkaa paljon jo suunnitteluvaiheessa ajankäytöstä ja vastuunjaosta.
  • Olkaa taloudessa realisteja.
  • Muistakaa, että koti on lopulta ihmisten välinen tunnesuhde.

Kodin rakentamiseen kannustaen, Mari Kinnunen

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat