Kirjoitukset avainsanalla parisuhdeaika

Varjelethan myös parisuhdettasi kuten lastasi. Kuva Pixabay.

Mikä parisuhde? En muista, koska olimme kahdestaan ulkona. Seksielämämme on lähes kuollut. Ajattelimme, että keskitytään parisuhteeseen sitten kun lapset ovat vähän isompia. Tässä hyvin yleisiä lauseita pienten lasten vanhemmilta perheneuvojan luona. Se, että parisuhteen hoito jää lapsiperhetouhun jalkoihin on hyvin ymmärrettävää. Kuten Anja totesi kirjoituksessaan suhdetta lapseen on helpompi vaalia kuin suhdetta puolisoon.

Elämä luonnollisesti muuttuu, kun lapsi syntyy. Vauvan tulo on usein hartaasti toivottu asia, mutta joskus se tulee myös yllättäen. Pieni ihana vauva tarpeineen ja rytmeineen määrittelee vahvasti vanhempien elämää. Vauva on oikeutetusti keskiössä. Vanhemmilla on hyvin tärkeä ja vastuullinen tehtävä huolehtia vauvan hyvinvoinnista.  

Muutoksiin on hyvä asennoitua jo ennen ensimmäistä lasta.

Joku voi optimistisesti tai jopa itsekkäästi ajatella, että vauva tulee ja sopeutuu meidän elämäämme eikä minkään tarvitse muuttua. ”Matkustelemme ympäri maailmaa kuten aiemminkin”, ”meidän kotimme on aina avoinna kavereille” tai ”en luovu mistään vauvan vuoksi.”

Vauvan tarpeiden ensisijaiseksi asettaminen tapahtuu kuitenkin vanhempien tarpeista tinkien. Se tarkoittaa kahdenkeskisen ajan vähentymistä, usein seksielämän hiipumista hetkeksi ja yhteisten harrastusten jäämistä vähemmälle. Näihin on hyvä asennoitua jo ennen ensimmäistä lasta.

Vaikka elämä muuttuu vauvan myötä, parisuhteen ei tarvitse muuttua täysin erilaiseksi

Jo ennen vauvan syntymää on hyvä yhdessä pohtia mikä meille on tärkeää vanhemmuudessa. Oletusten sijaan on hyvä suunnitella vauvanhoidon, työelämään osallistumisen, taloudellisen vastuun ja kotitöiden jakoa. Tärkeää on myös pohtia kuinka pidämme itsestämme ja parisuhteesta huolta ruuhkavuosina. Tulevan suunnittelu ehkäisee pettymyksiä. Arki toki näyttää kuinka suunnitelma toteutuu ja sovitut käytännöt elävät tilanteen mukaan.

Vaikka elämä muuttuu vauvan myötä, parisuhteen ei tarvitse muuttua täysin erilaiseksi. Elämä rauhoittuu vauvan ympärille, mutta äidin tai isän tehtävä ei ole ainoa sinua määrittelevä rooli. Vaikka vauvantulo tuo usein mukanaan väsymystä ja kireyttä, se on myös parisuhdetta vahvistava, syventävä ja lähentävä sidos. Perheen perustaminen on suuri sitoumus, joka rikastuttaa suhdetta. Vanhempina olemme ainutlaatuisia lapsen lisäksi myös toisillemme.  

Se, millä tavalla parisuhde muuttuu lasten myötä, on täysin teistä kahdesta kiinni!

 

Pidä parisuhteesi elossa tarkistamalla nämä asiat:

  • Kärsiikö puolisosi ulkopuolisuuden tai yksinäisyyden tunteista vanhemmuudessa? 
  • Onko vanhemmuutenne oikeasti yhteinen projekti?  Tärkeään vastuutehtävään tarvitaan molempia! Toinen ei ole vain toisen apuri.
  • Ethän arvostele toisen tapaa hoitaa lasta ilman painavaa syytä. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa hoitaa lasta hyvin!
  • Uskallathan turvautua puolisoosi epävarmuuksissasi vanhemmuuden tai oman jaksamisesi suhteen. Ihmetelkää ja pohtikaa asioita yhdessä!
  • Koska olet viimeksi sanonut rakkaallesi jotain kivaa tai koskettanut häntä? Pidä huolta, että puolisosi ei kärsi huomion puutteesta!
  • Jos olet tyytymätön esimerkiksi kommunikaatioon tai seksielämään parisuhteessasi, ota asia nopeasti puheeksi. Puoliso ei usein omassa kuplassaan tiedä ajatuksistasi!
  • Huolehdithan oman ajan lisäksi myös parisuhdeajasta! On erittäin tärkeää olla itse ja nähdä puolisosi muussakin kuin vanhemman roolissa. 
  • Jos läheisverkostot ovat puutteellisia, olkaa luovia. Vuorottelu lastenhoidossa tuttavaperheen kanssa tai naapurin teini hoitajana ovat myös hyviä vaihtoehtoja.
  • Järjestä kohtaamisia myös arjen keskelle. Lasten nukkuessa tai katsoessa lastenohjelmia, viettäkää pieni hetki yhdessä iltapalalla jutellen tai sohvalla sylikkäin ilman puhelimia.
  • Muistathan kohdata puolisosi tervehtien ja halaten erottaessa ja tavattaessa. Rituaalit pitävät lämpöä tehokkaasti yllä!

Vanha sanonta parisuhteesta lapsen kotina pitää paikkansa. Pieni vauvakin aistii mielialamme ja reagoi siihen. Hyvä parisuhde on paras lahja lapsillemme.  Jos parisuhteenne on jäänyt ruuhkavuosien jalkoihin, tunneyhteys on hukassa ja keskustelut eivät onnistu, tarttukaa asiaan ripeästi! Ulkopuolista apua on tarjolla perheneuvolassa ja perheasiain neuvottelukeskuksessa. Jo muutama keskustelu tarpeeksi aikaisessa vaiheessa voi auttaa yhteyden palautumiseen!

Parisuhdetta hoitamalla tunneyhteys kuitenkin pysyy riittävän kantavana ja haastavakin pikkulapsivaihe kestetään!

Jokaisessa parisuhteessa on pieniä tunnekatkoksia, niiltä ei voi välttyä. Parisuhdetta hoitamalla tunneyhteys kuitenkin pysyy riittävän kantavana ja haastava pikkulapsivaihe kestetään! Lasten saaminen on hyvä nähdä parisuhteen kehitysvaiheena. Jokaisella vaiheella lasten kanssa on ihanat ja haastavat hetkensä.  Iloitse ja nauti näistä ainutlaatuisista hetkistä! 

 

Terveisin

 

Nina Kauppinen

Kirjoitus perustuu osittain artikkeliini Muuttuko parisuhde lapsen saamisen jälkeen Kari Kanalan ja Milla Mäkitalon kirjassa Suhteellista - pilkettä ja pohdintaa parisuhteesta.  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde keväiseen kukoistukseen. Kuva Katianna Ruuskanen

Vuoden alku pursuaa lupauksia. Tipaton ja tupakaton tammikuu. Vegaanivuosi. Makean minimointi. Salikortin aktivointi. Tavaranpaljousmarinasta konmariin. Vähemmän somea ja enemmän liveä. Klassikko-lukuhaaste vastaanotettu. Kaikki ovat hyviä juttuja, mutta miksi harvemmin kuulee lupauksia liittyen parisuhteeseen?

Olisipa virkistävää kuulla, kuinka esimerkiksi työorientoituneet, kotona kireät puolisot päättäisivät huomioida toisiaan paremmin. Tänä vuonna en pura väsymystäni puolisoon. Lapset hoitoon ja puolison kanssa treffit kerran kuussa. Sanon kerran päivässä jotain kivaa puolisolle. En nalkuta vakioaiheestani, vaan siirrän huomioni muualle. Aloitamme puhumaan säännöllisin väliajoin siitä, kuinka meillä menee.

Työ, josta pitää ja josta on innostunut, kuormittaa silti liiallisella määrällään

Parisuhdetyössä näkyy selvästi työelämässä jaksamisen vahva kytkös parisuhteen hyvinvointiin. Harva myöntää tai edes ymmärtää, että työ, josta pitää ja on innostunut, kuormittaa silti liiallisella määrällään. Työajattomuus ja etätyö on joustavaa, mukavan itsenäistä ja vapaata, mutta voi pidemmän päälle olla kuluttavaa koko perheelle.

Työelämä valtaa siivunsa myös parisuhteen keskusteluissa. On tavallista pohtia työasioita pitkään iltaisin. Työasiat ovat usein helppo puheenaihe riitaisille pareillekin, koska syypää asioiden tilaan ei löydy parisuhteen osapuolista. Asioiden jakaminen on toki hyvä asia. Kertojalle tunne siitä, että puoliso ymmärtää ja on sinun puolellasi, on ensiarvoisen tärkeä. Kuuntelijalle tunne siitä, että läheisin ihminen tarvitsee minua, on voimaannuttava. Molemmille tunne siitä, että on toiselle merkityksellinen ja arvokas, lähentää puolisoita.

Työasiat ovat usein helppo puheenaihe riitaisille pareillekin, koska syypää asioiden tilaan ei löydy parisuhteen osapuolista

Aina työmurheista uskoutuminen ei suju mallikkaasti. Riittävä empatia jää väliin ja lähdetään nopeasti kyseenalaistamaan puolison toimintaa. Joskus ratkaisuehdotukset ongelmaan tulevat liian nopeasti. ”Tee asioille jotain äläkä valita tai lähde vetämään koko paikasta!” Puoliso, joka haluaisi pyöritellä asiaa rauhassa monesta näkökulmasta, kokee tämän luonnollisesti väkivaltaiseksi. On ymmärrettävää olla väsynyt samojen asioiden ”vatvomiseen.” Muistathan, että se väsymys on kuitenkin pieni osa siitä tuskasta, jota puolisosi tuntee työstressinsä kanssa. Mikä voisi olla hedelmällisempi keino puolisosi auttamiseksi?

Jos koette työn valuvan liikaa kotisohvalle ja ruokapöytään, auttaisiko puolen tunnin sääntö? Eli tarvittaessa työkuulumisista voidaan puhua maksimissaan 30 minuuttia, mutta sitten siirrytään muihin asioihin. Jos molemmilla on ollut raskas työpäivä, voidaan olla väsyneitä yhdessä ja miettiä mitä piristävää voisimme tehdä loputtoman pohtimisen sijaan. Onko tänään se päivä, jolloin katsotaan leffaa vai lähdetäänkö ulkoilemaan ja liikkumaan? Vähitellen työvalituspuhe saattaa jäädä yhteen lauseeseen.

On hyvä välittää vain niistä asioista, joilla oikeasti on suuri merkitys

Minun uuden vuoden lupaukseni liittyy joululomalla lukemaani Mark Mansonin hulvattomaan menestyskirjaan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Otsikko ei tarkoita sitä, että mistään ei tarvitsisi välittää. Tärkeä viesti on se, että on hyvä välittää vain niistä asioista, joilla on oikeasti suuri merkitys. Työ on toki merkityksellistä ihmisille, mutta kaikki työhön liittyvä jatkuvan pohtimisen arvoista? Tarvitseeko minun olla mukana kaikessa? Kannattaako taistella asioita vastaan, jotka eivät tule muuttumaan?

Jos työasiat syövät kaiken energian vapaa-ajalta, oma jaksaminen ja sitä kautta parisuhteen ja perheen hyvinvointi vaarantuvat. Pariterapiassa kuulee usein, kuinka työ on toiselle aina "ykkönen", tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi. Väite saattaa tuntua tyhmältä. Tietenkin parisuhde ja lapset ovat kaikkein tärkeimmät! Toivottavasti nämä arvot näkyvät yhä enemmän myös käytännössä!

 

Parempaa parisuhteen ja työelämän suhdetta vuoteen 2020 toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko ranskalainen parisuhdemalli tie pysyvään onneen? Kuva: Pixabay

Ranska, tuo hyvän ruoan, viinin, muodin ja kulttuurin ihana maa, tarjoaa meille mallia hoikkana pysyvän naisihanteen (Guilliano: Ranskattaret eivät liho) lisäksi myös parisuhteeseen. Helena Liikanen-Rengerin tuore kirja Mon amour – ranskalaisen parisuhteen jäljillä innostaa ja provosoi minua monesta näkökulmasta. Voisin pohtia parisuhteen asettamista ykkössijalle, naisen ja miehen rooliasetelmaa ja yksin pärjäämisen arvon puuttumista. Voisin tarkastella myös ranskalaista lastenkasvatusta tai yhteistä pankkitiliä merkkinä luottamuksesta, mutta keskityn tässä pohtimaan parisuhdeajan merkitystä ja ulkonäön hoitamista puolison iloksi.

Kirjan maalaaman kuvan mukaan ranskalaiset ovat oikeasti ymmärtäneet parisuhteen hoidon tärkeyden! He panostavat kahdenkeskiseen aikaan arjessa varaamalla keskusteluhetkiä ja käyvät ulkona tuntematta huonoa omaatuntoa. Parisuhdeaikaa ei siirretä odottamaan lasten varttumista kuten meillä usein tapahtuu. Ranskalaiset käyttävät rohkeasti maksullisia lapsenvahteja, nämä kuljettavat lapsia jopa päivähoidosta ja koulusta kotiin sekä harrastuksiin. Tämä tuntuu suomalaisesta oudolta, meillähän lapset ovat ykkösasia ja haluamme olla mahdollisimman paljon heidän arjessaan.

Parisuhdeaikaa ei siirretä odottamaan lasten varttumista kuten meillä usein tapahtuu.

Liikanen-Renger kertoo ranskalaisen naisen pitävän huolta ulkonäöstään laittautumalla naisellisen kauniiksi ja tyylikkääksi sopivan luonnollisella tavalla. Hän tekee sen itseään, mutta selkeästi suomalaista naista näkyvämmin myös miestä varten. Liikuntavaatteita käytetään vain urheillessa eikä silloinkaan verkkareita, jotka koetaan rumiksi. Esteettisiä arvoja istutetaan ranskalaisiin jo lapsena viemällä heitä taiteen pariin ja kommentoimalla heidän vaatteidensa värien yhteensopivuutta. Kauneudesta nauttivat ymmärtävät nämä asiat, joistakin nämä ovat turhanpäiväisyyksiä.

Puolisot haluavat olla seksuaalisesti haluttuja toisen silmissä ja tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä, mikä tuo itsevarmuutta. Ranskalaiset ovat tilastollisesti Euroopan hoikimpia. Hoikkuus on naisella ehdoton normi ja ylipainoisia jopa syrjitään. Mies urheilee pysyäkseen kunnossa, mutta heille sallitaan pieni ylipaino. Näistä asioista on helppo provosoitua, missä ovat suvaitsevaisuus ja tasa-arvo? Salaperäisyyden verhon ylläpidolle, jossa arkiset toiminnot kuten vessakäynnit ja röyhtäily pidetään poissa puheista ja näkyvistä, taas hykertelin tyytyväisenä. Kaiken ei tarvitse olla jaettua parisuhteessakaan, myös yksityisyyttä tarvitaan.    

Suhteen kestävyyteen vaaditaan usein molempia, ulkoista ja sisäistä viehätystä toisesta.

Vaikka teksti sekä naurattaa että ärsyttää, on piristävää kun joku uskaltaa ottaa monia ihmisiä askarruttavia, pinnallisena pidettyjä asioita rohkeasti esiin! Näistä kuten kaikesta voi loukkaantua, mutta kirja herättää ajatuksia turvallisella tavalla omasta parisuhteesta. Ulkonäkö ei ole merkityksetön asia. Ihmiset hurmaantuvat kauneudesta ja komeudesta eikä siitä nauttiminen ole väärin. Alussa viehätymme useimmiten toisen ulkoisesta olemuksesta ja seksuaalinen vetovoima on monesti sidoksissa visuaalisuuteen. Monille älykkyys on seksikkyyttä ja vetovoima on kytköksissä hyviin keskusteluihin ja henkisiin kohtaamisiin. Suhteen kestävyyteen vaaditaan usein molempia, ulkoista ja sisäistä viehätystä toisesta. Miksi emme siis ylläpitäisi molempia pysyäksemme suhteessa tyytyväisinä?

Usein arjen rasittaman pitkän suhteen väsähtänyt tunnelma tuo tilanteen, jossa ei jakseta nähdä vaivaa parisuhteen hoidon tai oman ulkonäön suhteen. Usein hääkuvan puolisoa ei tunnista siitä ihmisestä, joka makaa sohvalla tukka likaisena virttyneissä pyjamahousussa. Alkusuhteessa et joko näyttäytyisi siinä tilassa tai toisen venynyt mammayöpaita tai roikkuvat kalsarit nähtäisiin herttaisina, mutta pidemmän päälle parisuhdearjessa ne tuntuvat luotaantyöntäviltä. Miksi olemme niin välinpitämättömiä?

Onko pitkässä parisuhteessa liikaa vaadittu, että puolisokin näkisi sinua parhaimmillasi?  

Vaikka ihan tavalliset ihmisetkin panostavat ulkonäköön nykyään monin tavoin, on kuitenkin noloa myöntää haluavansa puolison pysyvän viehättävänä ja tekevän työtä sen eteen. Onko pitkässä parisuhteessa liikaa vaadittu, että puolisokin näkisi sinua parhaimmillasi? Laittaudumme töihin edustavaksi ja käyttäydymme kohteliaasti, mutta kotiin tullessasi näytämme huonointamme monella tapaa. Toki jokaisen pitää saada olla kotona oma itsensä, kaikista paineista ja vaatimuksista vapaa, sitäkin tilaa ehdottomasti tarvitaan. Joskus huonompi puoli itsestä jää kuitenkin pysyväksi tilaksi ja se voi olla uhka parisuhteelle.

Sanotaan, että kaikkia asioita ei voi sanoa ääneen. Pahimmillaan puolisoiden välillä voi olla julmaa ulkonäön kommentointia, joka tuhoaa kumppanin itsetuntoa tehokkaasti. Herkistä ja intiimeistä asioista on hyvä puhua varoen ja toista kunnioittaen. Se on vaikeaa, toiveistakin on helppo loukkaantua. ”Voisitko meikata ja pukea tänään sen seksikkään mekon?”, ”ne mustat farkut saavat peppusi näyttämään pienemmältä” tai ”älä laita taas sitä samaa paitaa” ja pikku riita tai isompikin on valmis. Toinen toivoo lisämaustetta parisuhteeseen, tunnetta olla ylpeä viehättävästä puolisostaan ja toinen miettii enkö riitä tai etkö rakasta minua tällaisena.

Parisuhteen turvassa on hyvä saada levättyä omana itsenään, välillä hoitamattomana ja jaksamattomanakin.

Ranskalainen parisuhdemalli ei vaikuta olevan tae kestävään avioliittoon, sillä 44 % avioliitoista päätyy eroon (Suomessa 39 %). Uskottomuuteen suhtautuminen on suvaitsevampaa kuin muualla, 47 % ei pidä uskottomuutta moraalisesti vääränä. Joka toinen mies myöntää pettäneensä ja naisista joka kolmas. Myös ranskalaisten rakastajien maine on saanut kolauksen – seksikerrat ovat myös siellä laskussa ja nykyään Yhdysvalloissa rakastellaan enemmän kuin Ranskassa. Parisuhdetta vaalitaan, mutta uskottomuus vaikuttaa siis olevan yleistä. Mistä tämä kertoo, miksi puolisoilla on tarve kurkkia myös aidan toiselle puolelle? Sitä ja avioerojen yleisyyttä Liikanen-Renger olisi voinut pohtia enemmän.   

Ranskalaisesta parisuhdemallista voi poimia omaan suhteeseen sopivia osia, moni on näin jo tehnytkin. Voisimmeko löytää turvallisen tilan olla sellaisia kuin olemme ja toisaalta halukkaita miellyttämään rakastettuamme tavalla, joka ei ole ristiriidassa omien arvojemme kanssa? Parisuhteen turvassa on hyvä saada levättyä omana itsenään, välillä hoitamattomana ja jaksamattomanakin. Kun tuntee, että toinen yhä rakastaa, haluaa ja arvostaa omana itsenään, on myös halua tuottaa puolisolle mielihyvää. Mihinkään itselle vastenmieliseen ei tarvitse ryhtyä, jokaisella on rajansa sen suhteen, mitä on valmis tekemään toista miellyttääkseen.

Kirjan paras anti voisi olla se, että omasta ja parisuhteen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Itsestään välittävä ja samalla itsensä hyväksyvä ihminen on upea näky kauneusihanteista välittämättä! Hyvinvoiva kumppani säteilee hyvää oloa myös parisuhteeseen. Voisiko nämä puolet olla jotenkin tasapainossa? Säännöllinen parisuhdeaika ja oman itsensä hoitoon varattu aika ovat oivia keinoja edistää asiaa!   

Terveisin Nina Kauppinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat