Kirjoitukset avainsanalla lempeys

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka saat liian vähän kiitosta. Kuva: Pixabay.

Monet miehet antavat naisille ruusuja 8. maaliskuuta, mikä on hieno ele. Tänä naistenpäivänä toiveeni on, että me naiset opettelisimme osoittamaan arvostusta ja lempeyttä toisillemme.

Kenelle naiselle sinä voisit antaa ruusun?

Kuka on se nainen, jonka seurassa sinun on helppo hengittää? Tai ketä kadehdit? Kenen ominaisuuksia haluaisit itsellesi? Miten voisit ilmaista tämän ihailusi? 

Kenessä näet avuttoman puolen itsestäsi? Erityisesti hän kaipaa lämpöäsi. Kuka on se nainen, joka saa sinut ärsyyntymään? Hänen kauttaan voit oppia jotain tärkeää ja itsetuntemuksesi lisääntyy.

Kuka on nainen, jota ajattelet tänään erityisellä lämmöllä? Innostan sinua lähettämään tämän tekstin hänelle naistenpäivän ruusuna.

Kuka on se nainen, jota kadehdit?

Naistenpäivän ruusu sinulle loistava ja viehättävä nainen.

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka saat liian vähän kiitosta.

Naistenpäivän ruusu sinulle menestynyt ja onnellinen nainen.

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka et onnistunut tavoitteissasi.

Ja sinulle, joka vaadit itseltäsi liikoja.

Naistenpäivän ruusu myös sinulle, joka saat lokaa niskaasi sen takia, että olet niin älykäs, kaunis tai muulla tavoin valloittava. 

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka koet olevasi erilainen nainen tai mietit sukupuolisuuttasi ristiriitaisin tuntein. Juuri sinua tarvitaan.

Elämää nähneiden naisten lempeät sanat ovat hunajaa sielulle

Huomaan kaipaavani rohkaisua erityisesti itseäni vanhemmilta naisilta. Elämää nähneiden naisten lempeät sanat ovat hunajaa sielulle. Ne kutsuvat liittymään ikiaikaiseen ja moninaiseen naisten ketjuun.

Kuka on se nuorempi nainen, jota sinä voisit kannustaa? Joka ei huomaa ainutlaatuisuuttaan? Ehkä olet nähnyt hänessä pilkottavan helmen, josta hän ei itse vielä tiedä. Ja vaikka tietäisikin, elämässä tarvitaan paljon kehuja.

Naisten välisessä rakkaudessa on iso voima.

 

Naistenpäiväterkuin,

Anja Nwose

 

Sain alkuinnoituksen tähän kirjoitukseen Juhan postauksesta Voiko nainen olla ”varsinainen hiihtäjä”?. Juha toteaa, että moni nainen kokisi helpotusta, jos häneen kohdistettaisiin vaativan katseeen sijaan lempeämmät silmät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän perheessä kaikilla kädet kiinni kännyköissä? Kuva: Pixabay.

Nykyajan vanhempien yhteinen haaste on säännöstellä sähköisessa todellisuudessa elämistä.

Ruutuajoista puhuminen tuntuu välillä hurskastelulta, koska puhelimet ovat kasvaneet kiinni lasten ja aikuisten käsiin.

Olin Ikeassa syömässä. Naapuripöydässä oli äiti neljän lapsensa kanssa. Jokaisella oli kännykkä kädessään. He söivät, juttelivat ja näyttelivät puhelimiltaan juttuja toisilleen. Yhdessäolo näytti hauskalta. Erityisesti äidin lempeä ja stressitön olemus puhutteli minua. 

Oho, voiko noinkin olla tyytyväinen elämäänsä, pohdin hämmästyneenä.

 

Ehdoton ihannekuva

Joskus luomme mielessämme ihannekuvan omasta perhe-elämästämme. Sellaisesta kuin Sinkkosen viisaissa ohjeissa tai kavereiden idyllisissä somepäivityksissä. 

Sitten oma väsymys tai keinottomuus sotkee kauniin kuvan.

Tuska lisääntyy, jos kumppani ottaa liian rennosti. Hän antaa lisää peliaikaa, ei komenna lapsia tai marssii itse ruokapöytään kännykän kanssa.

Yksinäisyys vyöryy päälle. Ei tästä meidän arjesta tule mitään. Mikään ei pysy hallinnassa ja saan ehdottomuudellani kaikki muut pahalle päälle.

 

Toiveet ja todellisuus 

Jos toiveet ja todellisuus ovat liian kaukana toisistaan, elämä on yhtä pettymystä.

Ei ole järkeä yrittää tehdä omasta perheestä jotain, mitä se ei ole. Joskus meidän ammattilaisten tekstejä lukiessa tulee olo, että eihän kukaan pysty ylittämään rimaa. Huippuvalmennus sopii joillekin, mutta useimmat meistä ovat tavallisia penkkiurheilijoita.

Perheillä on erilaisia vahvuuksia. Toiset ovat säntillisiä ja järjestelmällisiä. Toisissa perheissä voimavarana on kyky hyvään vuorovaikutukseen kaaoksenkin keskellä.

 

Pieni hyvä alku

Ehkä on tehokkaampaa lisätä sitä, mikä toimii, kuin yrittää karsia kaikkea huonoa pois. Jos keskityn arjessa vain rikkaruohojen kitkemiseen (kännykkä pois, siivoa sotkut, älä pelaa, lopeta riehuminen, huppu pois päästä), negatiivinen vuorovaikutus kukoistaa. Mitä jos pistäisin enemmän energiaa nupuillaan olevien  kukkien hoitamiseen?

Mitä ovat ne kukkaset, pikkuruiset taimet, joita näet teidän arjessa? Ne eivät ehkä hyppää silmille kuten epäkohdat. Mutta kun katsot tarkkaan, voit nähdä pieniä hyviä alkuja. Mitä sinä haluat kasvattaa lisää?

Mietin vielä äitiä ja lapsia ruokailemassa kännyköineen. Heidän kauttaan annan itselleni muutaman ohjeen tulevaan vuoteen:

  • Suhtaudun asioihin ensisijaisesti rennosti ja lempeästi - myös perheenjäseneen, jonka kädessä on kännykkä.
  • Kestän paremmin keskeneräisyyttä, sitä etten täytä kasvatusoppaiden valioluokkaa.
  • Kiinnitän katseeni siihen, mikä on hyvää.
     

Kännykkäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (4)

Nalle poh
1/4 | 

Kyllä minä haluan silti pitää kiinni siitä että ruokapöydässä pidetään kännykät pois ja tämä on ehdoton vaatimus. Mielestäni olisi äärimmäisen ahdistavaa jos silloinkin kaikilla olisi puhelimet kädessä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lempeä katse tai hellä kosketus voi olla joulun sydän. Kuva: pxhere

Luettiinko teidän häissänne 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvusta ”Suurin on rakkaus”? Rakkaus on joulun sydän.

Vaikka minä koristelisin kotini kaupungin kauneimmaksi säihkyvillä jouluvaloilla, kimaltelevilla palloilla ja ihastuttavilla tonttuovilla, mutta minä en osoittaisi rakkautta perhettäni kohtaan, olisin vain yksi koriste muiden joukossa.

Rakkaus asettaa koristeet sivuun suudellakseen puolisoa

Vaikka raataisin keittiössä leipomalla parhaat piparit, kokkaamalla maistuvimmat jouluruuat ja kattamalla lumoavan joulupöydän, mutta en osoittaisi rakkautta perheelleni, olisin kuin kuka tahansa kokki.

Rakkaus keskeyttää keittiöpuuhat voidakseen halata lasta

Vaikka leipoisin kakkuja kaikkiin joulumyyjäisiin, jakaisin lahjoja vähävaraisille ja antaisin kaiken omaisuuteni hyväntekeväisyyteen, mutta en rakastaisi perhettäni, en sillä mitään voittaisi.

Vaikka koristelisin kuusen ihastuttavilla enkeleillä ja välkehtelevillä lumihiutaleilla, osallistuisin kaikkiin joulujuhliin ja laulaisin kirkkokuorossa joululauluja, mutta en keskittyisi kaikkein rakkaimpiini, olisin ymmärtänyt kaiken aivan väärin.

Rakkaus on ystävällinen, kiireestä ja väsymyksestä huolimatta

Rakkaus keskeyttää keittiöpuuhat voidakseen halata lasta.

Rakkaus asettaa koristeet sivuun suudellakseen puolisoa.

Rakkaus on ystävällinen, kiireestä ja väsymyksestä huolimatta.

Rakkaus ei kadehdi toisen kaunista kotia.

Rakkaus ei aja lapsia pois sotkemasta, vaan on kiitollinen sotkevista lapsista

Rakkaus ei aja lapsia pois sotkemasta, vaan on kiitollinen sotkevista lapsista.

Rakkaus ei anna vain heille, jotka antavat takaisin, vaan iloitsee voidessaan antaa ilman vastalahjaa.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Pelikoneet menevät rikki, korut katoavat, golf-mailat ruostuvat.

Rakkaus ei koskaan katoa.

 

Rakkaudellista joulunaikaa,

Sini

(mukailtu muutama vuosi sitten Facebookissa jaetusta englanninkielisestä lehtileikkeestä)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Millaisia toiveita nostat arjessa näkyville? Kuva: Pixabay.

Sen pitäisi tuntea mut kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Kyllä se huomaa musta, mitä ajattelen.

Parisuhteessa ei kuuluisi pyytää, aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää itse.
 

Toivomme, että kumppani ymmärtäisi meitä ilman sanoja. Joskus näin tapahtuukin. Emme kuitenkaan voi siirtää vastuuta omista tarpeistamme puolisolle.

Muutumme koko ajan. Vaikka kumppani ymmärsi tarpeesi vuosia sitten, hän ei voi tietää niitä nyt. Vuorovaikutusta tarvitaan. 

Pyytäminen on vaikeaa. Pyyntö on eri asia kuin vihjailu. Useinhan heittelemme ilmaan epämääräisiä toiveita. Välillä vihjailemme paiskomalla ovia tai kolistelemalla tavaroita.

Olishan se kiva, jos joku muukin siivois täällä...
E​​n mä olis halunnutkaan lähteä tänään minnekään...

 

Tulen näkyväksi

Kun kerron toiveistani selkeästi, tulen näkyväksi. Avoimen pyynnön esittäjä on haavoittuva. Voihan olla, että puoliso ei pysty, osaa tai halua vastata pyyntööni. Saatan tulla torjutuksi.

Ehkä ajattelet, että olenhan sanonut ja pyytänyt. Sanoillani ei ole vaikutusta puolisooni. Elämässä pitää yleensä ilmaista toiveet useampaan kertaan, ennen kuin toinen kuulee ja sisäistää ne. 

Myös toivomisen tavalla on merkitystä. Mitä viestit kehonkielelläsi ja äänenpainoillasi? Oletko kädet puuskassa valmiina taistoon? Kun pyyntö muuttuu valitukseksi tai vaatimukseksi, puoliso saattaa mennä lukkoon tai puolustusasemiin.

 

Myönteinen aggressio käyttöön

Myönteinen aggressio auttaa meitä menemään kohti sitä hyvää, mitä tarvitsemme. Aggressiolla tarkoitan rohkeutta ja positiivista voimaa. Pyytämisessä tarvitaan juuri näitä.

Kun esität toiveita, pyri olemaan rauhallinen, selkeä ja suora. Se ei ole helppoa, varsinkaan jos tarpeesi ovat pitkään jääneet täyttymättä. Jos olet liian usein pistänyt toiset ihmiset etusijalle, kiukku nousee helposti pintaan.

 

Lempeys itseä kohtaan

Tällöin ensimmäinen askel muutokseen on lempeys itseä kohtaan. Sinun ei kuulu elää vain muita varten. Sinä saat tarvita, väsyä ja toivoa itsellesi hyviä asioita. 

Istu rauhassa alas ja pysähdy miettimään:

  • Mitä toivot elämääsi?
  • Mitä haluat lisää?
  • Minkä toivot vähenevän?
  • Millaiset konkreettiset valinnat auttavat sinua voimaan paremmin?

Kirjoita vaikka näitä ajatuksia ensin paperille. On hyvä pohtia, mihin tarpeisiin voit pyrkiä vastaamaan itse ja mihin pyydät apua puolisolta.

Miten voisit kertoa kumppanille lempeästi ja jämäkästi asioista, joita toivot? Yksi vaihtoehto on tehdä se jatkamalla lauseita:

  • Minulle olisi tärkeää, että...
  • Toivon, että ymmärtäisit...
  • Pyydän sinulta, että...

 

Rohkaisevin terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat