Kirjoitukset avainsanalla Nukkuminen

Game over. Kuva: Jarno Hellström

Kouluvuoden päätyttyä suvivirteen päätti 15-vuotias kuopuksemme palkita itsensä yöttömillä öillä, eli valvomisella. Kouluvuoden aikana oli jonkun kerran meillä tai kaverilla ”lanitettu”, eli valvottu viikonloppuna konsolipelejä pelaten, nyt homma oli tarkoitus viedä ihan uudelle levelille, vastapainoksi kouluvuoden uurastamiselle.

Kun taskussa oli uunituore mopokortti ja pihalla ensimmäinen mopo, muodostui kuopuksen vuorokausirytmiksi nopeasti herääminen iltapäivällä vanhempien tullessa töistä, aamupalaksi syödyn illallisen jälkeen mopolla kurvailu kaverien kanssa ja myöhäisestä iltapalasta alkanut jääkiekkopelin pelaaminen aamuvarhaiseen.

Kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun.

Vanhempina emme pitäneet valvomista hyvänä, ja juttelimme asiasta pojan kanssa, mutta kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun. Jostain syystä, joka nyt kaduttaa, annoimme kuopuksen nauttia vapaudestaan, ja hän siitä totisesti nautti.

Kesän kuluessa ja tilanteiden muuttuessa tuli tarvetta toisenlaiselle vuorokausirytmille, johon hän tilapäisesti pystyikin, mutta kesäkuun yöttömien öiden seurauksena unirytmi ei enää palannutkaan pysyvästi normaaliksi, vaikka sitä yritettiin.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta.

Kouluvuoden lähestyessä yritettiin uudestaan, mutta poika saattoi mennä klo 23 sänkyyn ja olla edelleen aamulla kello kuusi hereillä. Kouluun hän meni nukkumatta tuntiakaan ja seuraavana aamuna viiden tunnin unilla, viikonloppuna hän nukkui jo lähes normaalit unet. Vaikka nyt näyttää jo paremmalta, niin mikään hyvä fiilis tästä asiasta ei jäänyt yhdellekään asianosaiselle.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta. Aavistan, että aiheeseen kyllä palataan, ehkä jotain oppineena. Seuraavaan lomaan on kaksi kuukautta...

Terveisin Jarno Hellström

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkiset tähtihetket saattaa jäädä huomaamatta. Kuva: Hilkka Lydén.

Mitkä ovat olleet sinun tämän päivän tähtihetkesi? Kannattaa antaa aikaa vastaamiseen. Hyvien kokemusten mietiskely lisää hyvinvointiasi.

En tarkoita suuria tunteita herättäviä elämyksiä. Pyydän sinua pohtimaan tavallisia kokemuksia, jotka helposti jäävät huomaamatta.

Arkisen hyville asioille sokeutuu

Kun menet nukkumaan, palauta mieleesi päivän mukavia hetkiä. Kokeile kiitollisuusrutiinia: mieti illalla sängyssä ennen nukahtamista kolme päivän aikana tapahtunutta hyvää asiaa.

 

Unohda pakkopositiivisuus

Positiiviseen ajatteluun pakottaminen ei toimi. Ikävää kokemusta ei tarvitse kääntää hyväksi. Anna sekä kurjien että kivojen tapahtumien virrata mieleesi. Yleensä jäämme vatvomaan harmittavia hetkiä. Niitä ei tarvitse väistää. Mutta älä tällä kertaa jää analysoimaan, mikä meni pieleen. 

Pysäytä nauha hyvään hetkeen: ystävälliseen sanaan, lempeään katseeseen, hauskaan kommellukseen. 

 

Huomaamaton hyvä

Arkisen hyville asioille sokeutuu. Tavalliset taidot ja tapahtumat ovat voimavaroja, jotka kannattelevat elämää.

Mikä teidän perheessä sujuu kuin huomaamatta?

Jotkut lapset käyttäytyvät kadehdittavan kohteliaasti. Joissain perheissä organisoidaan kotityöt järkevästi. Toiset vanhemmat nauttivat ruoanlaitosta. Joissain perheissä lasten kaverisuhteet tuovat paljon iloa. Kenelläkään ei mene kaikki putkeen. Huomaan sen, mikä takkuaa, minkä kanssa saan tehdä töitä päivästä ja viikosta toiseen.

 

Puolison puuttuvat taidot

Parisuhteessakin tavalliseen hyvään helposti turtuu. Rakastumisen jälkeen vahvin tunne on ärsyyntyminen. Taaskaan se ei järjestellyt omia vaatteitaan. Miksei se voi puhua enemmän? Näen sen, mitä kumppani ei tee. Huomaan ne taidot, jotka häneltä puuttuvat.

Mistä tavallisista asioista olet kiitollinen puolisollesi tänään? Hymystä työpäivän jälkeen, keittiön raivaamisesta, puolison ja lapsen välisestä leppoisasta juttutuokiosta?

Osasinko itse toimia eri tavalla?

Tavallisistakin asioista kannattaa kiittää kumppania. Kiittämällä lisäät omaa onnellisuuttasi.

Millaisia taitoja puolisollasi on? Mieti asioita, joita et välttämättä hahmota taidoiksi. Ehkä hän osaa suhtautua vaikeuksiin rennosti. Kenties hän uskaltaa ilmaista mielipiteensä rohkeasti.

 

Päivän pieni poikkeus

Mistä kolmesta asiasta kiität tänään? Pysähdy yllättäviin poikkeuksiin. Mieti, mikä toimi paremmin kuin tavallisesti. Tekikö koululainen läksynsä ilman taistelua? Lähtikö lapsi päiväkotiin iloisempana kuin yleensä? Oliko puoliso hivenen tavallista empaattisempi? Osasinko itse toimia hiukan eri tavalla? Hengitinkö pari kertaa syvään, kun teki mieli räyhätä?

 

Arkiterkuin,

Anja Nwose

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Makeat unet. Kuva: Karen Goodfellow

Nukkuminen taitaa olla parisuhteen kivijalka. Ymmärrykseen pyrkivä vuorovaikutus, kummankin erilaisuutta kunnioittava tasavertaisuus ja lämmin intiimiys ovat ainakin minulle merkittäviä hyvän parisuhteen tekijöitä. Ja kaikkia näitä tukee ainakin yksi yhteinen tekijä. Nukkuminen.  

Nukkumisen arvon tajuaa oikeastaan vasta sitten, kun siihen tulee häiriö. Uni voi jäädä liian vähäiseksi tai laadultaan huonoksi monesta syystä: lapset (pienet tai isot) valvottavat, jokin sairaus tai vaiva häiritsee, stressi vaivaa. Tai ainahan ei edes tiedä, miksi ei saa kunnolla nukutuksi.

Olipa liian vähäisen tai huonon nukkumisen taustalla sitten mitä tahansa, niin se vaikutuksen tuntee kyllä selvästi. Mieliala on raskas, aloitekyky heikko, ärsyyntymiskynnys on alhainen ja aivot toimivat tahmeasti.

Parisuhteeseen unen häiriöt vaikuttavat ainakin pitkittyessään lähes väistämättä. Hyvä ja kunnioittava vuorovaikutus on väsyneenä haasteellista. Eikä läheisyys tai seksikään tunnu välttämättä kovin innostavalta, jos päällimmäinen tuntemus on vain raskaana peittona kaiken päällä makaava väsymys.

Uuden parisuhteen alkuhuumassa voi tuntua mahtavalta, kun puhumista riittää ja riittää, aina auringon nousuun asti. Tai kun voi nauttia huumaavasta läheisyydestä yöt läpeensä. Pidemmän päälle ei kannata. Mieluummin voi nauttia pitkistä ja rauhallisista unista. Ja puhua sitten levänneenä ja rakastella virkeämpänä, kun on nukkunut tarpeeksi.

Nukkumisesta puhuminen ja konkreettisten tekojen tekeminen sen eteen, että määrällisesti ja laadullisesti riittävä uni voi toteutua, ovat parisuhteen hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeitä asioita. On hieno tunne herätä hyvin nukkuneena ja virkistyneenä oman rakkaansa vierestä.

Terveisin Anssi Tietäväinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Muista ruumis! Kuva: unsplash.com

"Mä nukun nykyään viidestä viiteen, enkä oo nähny päivänvaloa pitkään aikaan. Älä vaan koskaan hankkiudu työttömäksi, menee elämä ihan sekaisin. Mut onneks mun monilla kavereilla on sama unirytmi, niin voi huoletta valvoo niiden kans aamuviiteen." Olin unohtanut suojautua raitiovaunukeskustelulta kuulokkeilla ja musalla, joten töistä tullessa huomasin kuuntelevani suloisen kaksikymppisen avautumista kaverilleen. Niinpä perheneuvojan aivoni sekä tunteeni alkoivat käynnistyä.

"Surullista, menee kyllä elämä varmasti sekaisin tolla rytmillä", huomasin ajattelevani." Äh, mitä nyt taas täteilen, toi on varmaan vaan ohimenevä nuoruusvaihe, kyllä se siiitä", toinen osa, ehkä se entinen nuori minussa, väitti vastaan.

Yhden tärkeimmistä "teoriaopetuksista" sain ihan perheneuvojatyöni alussa pitkän linjan kollegalta: jos ei nukkuminen, syöminen ja ulkoilu ole kohdallaan, on aika turha miettiä mitään muuta. Perusasiat kuntoon. Edelleen ensimmäisiä kysymyksiä uusille ihmisille työhuoneessani ovat: Kuinka nukutte? Miten ruoka maistuu? Tuleeko haukattua happea, ulkoiltua, edes jotenkin?

Kriisissä kaikki on niin sekaisin. Ei heti tule ajatelleeksi, että elämän rytmistä kiinnipitäminen olisi merkittävää. Mutta on se. Ruoka-aika, yörauha, rauhallinen kävelylenkki auttavat kriisin keskellä kovilla olevaa kehoamme kestämään.

Tietysti tiedän, että aina ruoka ei maistu, uni ei tule, ulkoilla ei jaksa, mutta silti nämä asiat kannattaa yrittää laittaa etusijalle. Niillä varmistaa mielen ja ruumiin yhteistoiminnan kriisin kestämisessä ja ratkomisessa.

Psyykkinen sopeutuminen tarvitsee runsaasti psyykkisiä voimavaroja. Mieli on siis kovilla, paineen alla. Mieli ei kuitenkaan ole mitenkään erillinen ruumiistamme, ei ole erityisiä mielen akkuja, joihin voisi vaikka ruumiin tarpeiden laiminlyömisellä ladata lisää voimaa. Juuri päinvastoin. Ruumiin tarpeista rutiininomaisesti huolehtiminen lataa mieleen uutta voimaa.

Erokeskustelujen käyminen yömyöhään tuskin selvittää mitään, paremminkin uuvuttaa ja sammuttaa tolkullista ajattelua sekä pahimmillaan vääristää tunnekokemustamme. Kaikki ne arvostavat ja hyvät tunteet, jotka voisivat olla vaikka erovanhemmuuden apuna häviävät yön kiistoihin ja usein ylikuumenneisiin kommentteihin. Vaikka ruoka ei maistuisikaan, on viisautta tajuta, ettei psyykkinen jaksaminen pysy kuosissaan pelkällä kahvilla ja ehkä tupakalla. Aivot, sydän, keuhkot, verenkierto, kaikki kropassamme tarvitsee energiaa riittävän hyvästä ruuasta. Apaattinen istuminen ongelmien pyöriessä mielessä saa yleensä ahdistuksen kasvamaan, kun taas rauhallinen kävely sellaisessa ulkoilmassa kuin silloin sattuu olemaan saattaa tuoda uusia näkökulmia. Vaikka jonkun kauniin näyn: sateen kiilto, joku kukka, pikkulintu, kaunis ihminen. Ulkoilu tuo mahdollisuuksia, joita ei kotisohvalla voi huomata. Ja keuhkot sekä verenkierto raikkaampaa ilmaa.

Nukkumisen, syömisen ja ulkoilun merkitys ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin on hyvä muistaa myös silloin, kun elämä on sinänsä positiivisessa poikkeustilassa vaikkapa vauva-aikana, kun yörauhaa ei ole ja kahvikin täytyy juoda kylmänä. Tällöin perusasioiden horjuminen helposti suorastaan johtaa kriisiin. Mutta ehkä ei olekaan olemassa parisuhdeongelmaa vaan on väsymystä, huonoa ruokaa ja olematonta ulkoilua. Tällöin ennen parisuhteen kriisiyttämistä kannattaa hoitaa perusasiat niin kuntoon kuin mahdollista. Ja tarkistaa vasta sen jälkeen onko parisuhteessa jotain pielessä vai ei.

Jos raitiovaunussa salakuuntelemani nuori olisi ollut työhuoneessani, olisin kuitenkin avannut keskustelun unirytmistä, päivän ja yön sekaantumisen seurauksista. Tai sitten suositellut ammattia, jossa ollaan yötöissä. Mitä hän nyt sitten olisikaan tajunnut haluavansa.

Terveisin perheneuvoja Mari

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat