Kirjoitukset avainsanalla sairaus

Unelmat ja todellisuus eroavat kovasti kun jouluna sairastaa. Kuva Mari Kinnunen

Istuin tunnelmallisessa joulukonsertissa, mutta olo alkoi tuntua huonommalta ja huonommalta. Konsertin väliajalta lähtien nenä alkoi vuotaa kuin ränni keväällä. Seurasi neljän päivän pakollinen lepo. Kahden aikuisen perheessä sellainen on mahdollista. Koko syksyn olin seurannut monia asiakasperheitäni, joissa lapset ja aikuiset sairastivat perä perää eikä kukaan oikein saanut levättyä, joten osasin kyllä arvostaa mahdollisuutta sairastaa. Siinä sohvalla lojuessani mietin, millaista olisi sairastaa jouluna? 

Muistin kuuden vuoden takaisen joulun, jolloin toivuin leikkauksesta enkä voinut tehdä yhtään mitään muuta kuin seurata muun perheen tekemiä jouluvalmisteluja. Miltä se oli tuntunut? Olin kovin kipeä, jouduinkin jo Tapanina takaisin sairaalaan, mutta itse joulun muistan kuitenkin turvallisena. Joulu tuli omasta kyvyttömyydestäni huolimatta. Nautin kuunnellessani toisten touhujen ääniä: he taisivat olla vähän ylpeitä siitä, että hommat hoituivat ilman äitiäkin. Vaikka varmaan oli mukava, kun olin siinä sohvalla sairastamassa.

Muistan myös yhden oksennustautijoulun, ei ollut kivaa, mutta joulu siitäkin vain tuli. Erilainen, mutta nyt jo muuttunut osaksi joulumuistojen sarjaa. 

Kun jouluna sairastaa, on aika varmaa, etteivät jouluun liittyvät odotukset toteudu . Mutta tuleeko siitä silloin huono joulu? Ei välttämättä. Erilainen toki, mutta ihan uudet asiat voivat korostua. Toiset osaavatkin asioita, joita en tiennyt heidän osaavan. Tai sitten huomaa, että ihan eri tavalla tehty joulu voi myös olla mukava joulu. 

Joulua vietetään sairaana sairastaen. Ei ole muutakaan mahdollisuutta. Mutta joulu on silti. Joulu on ikään kuin vahvempi kuin sairaus. Unelmajoulu ei toteudu, mutta jonkunlainen joulu kuitenkin!

Levollista joulua kaikille, terveille ja sairastaville, toivottaa Mari!

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Katianna Ruuskanen

"Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen."

Näin kirjoitti Tommy Taberman ja osui niin oikeaan. Kukaan meistä ei tule eikä kenenkään meistä tarvitse tulla toimeen yksin - tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme toista ihmistä.

Vaikka ”rakkaus on suurin”, se ei ole aina suuria sanoja ja isoja tunteita. Rakkaus ilmenee usein pienissä asioissa, pienissä teoissa, pienissä eleissä ja pienissä ilmeissä - keskellä arkea. Arkirakkauden piirissä olen minäkin saanut olla ja kasvaa – puolison ja kahden, nyt jo kotipesän jättäneen, tyttären sekä yhden koiran kanssa. Aina ei ole heitelty serpentiinejä mutta päällimmäisenä on kiitollisuus yhdessä olemisesta ja elämisestä.

Vaikka ”rakkaus on suurin”, se ei ole aina suuria sanoja ja isoja tunteita. Rakkaus ilmenee usein pienissä asioissa, pienissä teoissa, pienissä eleissä ja pienissä ilmeissä - keskellä arkea.

Olen ilokseni ja onnekseni saanut tehdä monenlaisia töitä elämässäni. Olen tehnyt perhe- ja vanhemmuustutkimusta yliopistossa, kohdannut ihmisiä kirkon perheneuvonnassa sekä toiminut erilaisissa yhteistyöverkostoissa kirkon keskushallinnossa. Kaikissa töissäni yhteisinä tekijöinä ovat olleet perhe sekä kasvava ja kehittyvä ihminen. Lähellä sydäntäni on lasten hyvinvointi ja vanhemmuuden kysymykset, sytyn parisuhdejutuista ja olen kiinnostunut (perhe)poliittisesta päätöksenteosta. Näppäimistöni savuaa havaitessani yhteiskunnassa epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.

Olen elämässäni saanut paljon mutta viime vuosina, vakavan sairauden myötä, olen joutunut myös luopumaan, ensisijaisesti liikuntakyvystäni ja sen myötä monista asioista. Sairauteni on luonteeltaan katala - se etenee. Pyrin kuitenkin tulemaan sen kanssa toimeen – se voi viedä minulta jalkojeni toimintakyvyn, rapauttaa käsieni toimintaa ja vaikeuttaa puhettani. Mutta se ei voi viedä minulta toivoa eikä se voi viedä sieluani. En anna sairauden tukahduttaa kykyäni iloita ja innostua elämästä ja ihmisistä. Elämä voi potkia mutta rakkaus kantaa.

 

Lämmöllä

Päivi Kähkönen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat