Kirjoitukset avainsanalla kiire

Onko sumuverhon takana valoa? Kuva Katianna Ruuskanen.

Näen ympärilläni kuormituksesta kireitä ja aikatauluista ahdistuneita ihmisiä mieli sumupilvessä. Joku ei ehdi syödä 12 tunnin työpäivän aikana, toinen kertoo nukkuvansa vain viisi tuntia yössä ja pärjäävänsä sillä. Kunnon kesälomaa ei ehdi pitää eikä sitä edes tarvitse, koska työ on intohimo. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jäänyt täysin tai johonkin sen osa-alueeseen satsataan lähes pakkomielteisesti.

Ylikuormituksen ja väsymyksen tila sumentaa oman peilikuvan. Näet itsesi pystyvämpänä kuin oletkaan. Et halua kohdata realiteetteja. Et ole ylikierroksilla, "vähän stressiä vaan pukkaa, mutta pian helpottaa." Et ole uupunut. Jos läheisesi kehottaa hiljentämään, sanot että et voi tai ehdi. Jos hän tarjoutuu auttamaan, torjut avun. Pärjäät kyllä, olet aina pärjännyt.

Sumupilvi estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta

Sumupilvellä on suuri vaikutus vuorovaikutussuhteisiin. Paikoin maanisen tahdin katsominen hengästyttää läheisiäsi. Puhut samoja asioita uudelleen ja paljon itsestäsi. Unohdat kysyä toisen kuulumisia ja jos kysyt, et kuuntele vastausta. Sumu estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta. Se estää huomaamasta sitä tärkeintä, puolisoa tai lasta, joka hakee yhteyttä sinuun. Olet vieressä, mutta kovin kaukana.

Sytytyslankasi on minimaalinen tai et reagoi mihinkään. Puolisolle raivoat, tiuskit tai mökötät pitkiä aikoja. Et pysty muuttamaan negatiivista kehää omalta osaltasi. Lupauksistasi huolimatta et jaksa tehdä aloitteita parisuhdeaikaan tai innostua puolison ehdotuksista. Syöminen kiinnostaa enemmän kuin seksi. Puolisosi ei koe itseään halutuksi ja rakastetuksi. Hän etsii syytä tilanteeseen itsestään tai vuokra-asuntoa sinuun täysin kyllästyneenä.

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta.

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta. Syyllisenä yrität panostaa perheen laatuaikaan. Et pysty kuitenkaan keskittymään, mielesi vaeltaa unohtamissasi asioissa ja tekemättömien asioiden listassa. Räpläät kännykkääsi niin paljon, että jopa lapsesi huomauttavat siitä. Perheesi on lopen kyllästynyt yhteen viestiin tai työpuheluun kesken päivällisen.

Saat nautintoa harvasta asiasta. Kotiroolissasi  et jaksa olla sosiaalinen, kyläilyt ovat jääneet. Ahdistut facebook-päivityksistä, joissa haravoidaan ja pestään ikkunoita, mutta teet samankaltaisen päivityksen. Illanvietoissa juot liikaa. Aamulla podet morkkista ja entistä pahempaa väsymystä. Viikonloppu on liian lyhyt aika palautumiseen.

Tunnistitko itseäsi tai läheisiäsi edes osittain? Minä tunnistin. Tämä kaikki on ajassamme kovin ymmärrettävää ja tavallista. Puhutaan siitä, että uusi normaali on olla kiireinen ja kuormittunut. Arvojemme ristiriitaisuus on koomista. Innostumme hiljentymisestä ja tietoisesta läsnäolosta, mutta jatkamme kiireistä suorittamista. Puhumme parisuhteen ja perheen tärkeydestä, mutta pidämme heitä odottamassa harvaa vuoroaan. Lomaan panostaminen ei riitä, se ei korvaa arkea, jossa yhteys on poikki.

Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi?

Pääsetkö ulos sumupilvestä? Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi? Et ole korvaamaton kaikessa tekemisissäsi. Sinun ei tarvitse kontrolloida kaikkea eikä osallistua kaikkeen. Vaikka sulkisit puhelimesi, maailma ei kaadu. Muuta suuntaa ennen masennusdiagnoosia ja sydämen rytmihäiriöitä, jotka viimeistään pysäyttävät sinut! Pelasta suhteesi puolisoon, perheeseen ja läheisiin ennen puolison erosuunnitelmia ja välien viilentymistä sinulle tärkeisiin ihmisiin. 

Sumuverhon avaaminen vaatii tekoja tyhjien lupausten sijaan. Järjestä vapaa-aikaa. Mene metsään tai meren rantaan, kuuntele hiljaisuutta ja luonnon ääniä. Ota yhteys itseesi ja tuntemuksiisi. Hoida itseäsi kaikin tavoin. Nuku tarpeeksi, salli itsellesi pienet päiväunet. Syö ruokaa, joka tekee sinulle hyvää säännöllisessä rytmissä. Liiku, jokaiselle löytyy lajinsa! Katsele ympärillesi, kohtaa lähimmäisesi. Vietä heidän kanssaan aikaa. Keskustelkaa puolisosi kanssa ja koskettakaa toisianne, kun sanat tuntuvat liian vaikeilta tai olette puhuneet jo väsymykseen asti.

Levänneenä tunnet ja näet selvemmin

Vähitellen sumu hälvenee. Levänneenä tunnet ja näet selvemmin. Tunne muistuttaa energistä hyvää oloa krapulan jälkeen. Normaaliin entiseen tilaan palaaminen kirkastaa näkökentän kuin likinäköisen silmälasit. Huomaat jälleen pienet yksityiskohdat ja värien sävyt. Luonto herää eloon, pian tuoksuu jo nurmikko! Kykenet jälleen unelmoimaan ja suunnittelemaan tulevaa. Kohtaat ihmisiä oikeasti, olet aidossa kontaktissa. Alat jälleen arvostaa sitä mitä sinulla on ja nauttia siitä.

Olet jälleen läsnä; kuuleva, näkevä, aistiva ja tunteva. Se tunne on mahtava! Pidä tämä tunne elossa huolehtimalla itsestäsi!

 

Pysähdystä toivoen

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Katianna Ruuskanen

”Mitä kuuluu?” ”Ihan hyvää, järjetön kiire vaan koko ajan.” Edelliset repliikit kuulostavat monille aika tutuilta. Omalta kohdaltani olen miettinyt, onko kiire todellinen kokemukseni vai haluanko antaa kuulumisten kysyjälle kuvan, että elämäni on menevää? Työpaikoilla, ainakin omallani, on normitilanne päivitellä kahvipöydässä työn hektisyydestä, kun kaikkea tuntuu olevan liikaa. Ääritapauksessa kiire on vienyt porukkaa rivistä sairastuvalle toipumaan uupumuksesta.

Kiire on rasittava kokemus. Mitä siitä pitäisi ajatella ja voiko kiirettä jotenkin ymmärtää ja ennen muuta, voiko asialle tehdä jotain? Jokin aika sitten sain käteeni saksalaisen yhteiskuntatieteilijän Hartmut Rosan kirjan Social Acceleration (suomeksi Yhteiskunnan kiihtyminen), joka mullisti ajatuksiani elämän hektisyydestä.

Laadimme to do -listoja, jotka herättävät lähinnä riittämättömyyttä ja syyllisyyttä.

Kirjan mukaan kiire on tunkeutunut jokaiselle elämänalueelle ja ajanhallinnasta on tullut siksi kansalaistaito. Pyrimme hallitsemaan kiireen tuntua nukkumalla vähemmän, multitaskaamalla (tekemällä montaa asiaa yhtä aikaa), luopumalla joutilaista hetkistä. Laadimme to do -listoja, jotka herättävät lähinnä riittämättömyyttä ja syyllisyyttä. Omassa elämässäni mainittu lista näkyy kasvavina lehti- ja kirjapinoina, joita pitäisi lukea, kun vaan ehtisi.  

Mistä tämä lisääntynyt kiireen kokemus oikeastaan johtuu?

Taloudelliseen kasvuun ja elämysten tuottamiseen keskittyvä elämäntapamme on luonut tilanteen, jossa ihmisten keskeinen kysymys on: Mitä minä haluan seuraavaksi? Hyvä elämä ymmärretään erilaisten kokemusten keräilynä ja näiden kokemusten esittelynä sosiaalisessa mediassa. Ajatuksena on vakuuttaa itsellemme ja muille, kuinka vivahteikasta ja merkityksellistä elämämme on. Pahin mahdollinen kohtalo monelle olisi, ettei ole pystynyt hyödyntämään elämän tarjoamia mahdollisuuksia tai omaa potentiaaliansa. Että on jäänyt jostain kokemuksesta paitsi. Elämätön elämä on eräänlainen nykyajan kauhukuva kadotuksesta eli helvetistä.

Hartmut Rosan mukaan elämäntavassamme on jotain hyvin vetovoimaista, koska kaikki erilaiset downshiftaus -liikkeet ovat aina epäonnistuneet pyrkimyksissään hillitä kulutusta ja kiirettä. Fakta onkin, että elintasomme on parantunut valtavasti verrattain lyhyessä ajassa, jos mittariksi otetaan omistamamme tavaran määrä. 1900-luvun alussa tavallisella eurooppalaisella perheellä oli keskimäärin 400 esinettä ja nykyään niitä on 10 000. Vietämme vähenevää aikaamme yhä kasvavan tavaramäärän keskellä.

Kirjaa lukiessani huomasin miettiväni, että onko elämäntavassamme jokin todellinen ongelma, joka vaatisi kriittistä pohdintaa?

Rosa tuo esille, että maailmassa on olemassa asioita, joita ei voi tehdä nopeammin ja enemmän. Esimerkiksi ekosysteemimme ei pysty tuottamaan niin paljon kuin tällä hetkellä ihmiskuntana kulutamme: kalakannat supistuvat ja metsien pinta-alat pienenevät vuosi vuodelta.

Aikuisten keksimä laatuaika-käsite kertoo karua kieltä siitä, että kiire on tunkeutunut koteihimme ja lasten ei auta kuin sopeutua. 

Kiire sopii huonosti myös läheisiin ihmis- ja rakkaussuhteisiin. Kelvolliseksi ihmiseksi tuleminen edellyttää, että jollakin on aikaa kasvattaa ja opastaa meitä, olla läsnä. Että joku katsoo meitä elämän varrella arvostavasti ja rakastavasti vailla kiirettä. Aikuisten keksimä laatuaika-käsite kertoo karua kieltä siitä, että kiire on tunkeutunut koteihimme ja lasten ei auta kuin sopeutua.     

Ihmisen mieli ei myöskään kestä kiireettä, vaan se väsyy. Työssäni seurakuntien perheneuvonnassa kohtaan monia nuoria aikuisia, joiden ahdistuneisuuden ja alakulon taustalla on kokemus: "en koskaan ehdi olla se ihminen, joka todellisuudessa olen". Päivät menevät asioiden parissa, jotka eivät oikeasti tunnu tärkeiltä, tai joista ei saa mitään erityistä tyydytystä. Omaa elämää leimaa kiireen luoma irrallisuuden ja päämäärättömyyden tunne. Valitettavan monen kohdalla kiireestä seuraa lopulta loppuun palaminen. Eräs tuttavani kuvasi kokemusta seuraavasti: ”Elämä tuntui siltä, että on koko ajan kaasu pohjassa, mutta maisema ei enää vaihdu.”

Kun yhdistää stressin, pysähtyneisyyden ja päämäärättömyyden kokemuksen sekä tunteiden latistumisen ollaan kuvattu masennuksen oireet. Masennus on tällä hetkellä maailman toiseksi yleisin sairaus.

Rosan kirja sai ajattelemaan, että olemme tulleet vauhtisokeiksi ja menettäneet jollain perustavalla tavalla suhteellisuudentajumme. Koska hyvä elämä ei varmasti esimerkiksi edellytä, että kaikki mahdollinen pitäisi toteuttaa eikä millekään asialle voisi sanoa ”ei”. Voisimme jatkossa keskittyä enemmän läsnäolemiseen ja päämääriin, jotka eivät liity uusien kokemusten haalimiseen ja itsemme kehittämiseen. Tärkeää olisi nähdä tämän hetken sijasta vähän kauemmaksi tulevaisuuteen. Että löytäisimme hyviä syitä elää jatkossa kiireettömämmin ja sopusoinnussa ympäristömme kanssa.

Itselleni hyvä syy muuttua ja hidastaa elämääni on pienten lasten hersyvä nauru, jossa on jotain todella koskettavaa. Se muistuttaa siitä, että kaikki voi olla hyvin juuri nyt. Että ilo ja onnellisuus eivät vaadi mitään suuria spektaakkeleja. Että elämän merkitykselliset ja tärkeät asiat löytyvät läheltä ja niiden tavoittamiseksi riittää toisten ihmisten kuunteleminen ja näkeminen.  

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat