Kirjoitukset avainsanalla väkivalta

Kuva: Ian Espinosa/Unsplash

Muutamia kohtauksia tv- tai elokuvaillan varrelta:

Miehen uskottomuus selviää naiselle. Nainen huutaa ja itkee. Hän ryntää kiinni mieheen ja takoo nyrkeillään miehen olkavarsiin ja rintakehään. Mies ottaa iskut vastaan, suojautuu ja viimein kaappaa naisen syleilyynsä niin, ettei tämä pysty enää lyömään. Nainen purskahtaa kovempaan voimattomaan itkuun ja jää miehen halaukseen.

Mies kertoo naiselle aikomuksestaan lähteä kavereiden kanssa sopimaansa pokeri-iltaan, vaikka nainen on miehen tietämättä kutsunut vanhempansa kylään juuri samana iltana. Nainen huutaa, että mies haluaa nöyryyttää häntä vanhempiensa edessä ja läimäyttää miestä pikaistuksissaan avokämmenellä poskelle. Mies kääntyy poistuakseen. Nainen rientää halaamaan miestä ja selittää olevansa pahoillaan.

Nainen ja mies väittelevät miehen työnteosta. Mies kertoo, että hänen työpaikalla saamansa positiivinen palaute tuntuu hyvältä, koska sellaista ei muualla kuule. Nainen lyö miestä olkapäähän, nauraa ja sanoo, että työpaikan naiset vain imartelevat miestä ja että oikean positiivisen palautteen hän saa kuitenkin kotona. Mies sanoo, ettei palaute ole imartelua eikä hän oikeasti saa mitään positiivista palautetta muualla kuin työpaikalla. Nainen lyö taas miehen olkapäähän, nyt loukkaantuneena, kovempaa ja ilman naurua. Mies pahoittelee, pehmentelee puheitaan ja pyytää anteeksi.

Nämä kohtaukset eivät ole suoraan mistään elokuvasta tai sarjasta, mutta voisivat olla. Vai kuinka? Tämän kaltaisia kohtauksia ainakin minä olen nähnyt hyvin usein. Valitettavasti.

Ihmetyttää, miksi naisten miehiin käyttämä väkivalta esitetään jotenkin harmittomana ja hyväksyttävänä. Ja varsinkin ymmärrettävänä. Ikään kuin miehen petollinen tai loukkaava käytös oikeuttaisi naisen käyttämään väkivaltaa. Usein se esitetään melko lievänä, mutta väkivaltaa se kuitenkin on. Ja jos sukupuoliroolit käännettäisiin toisin päin, ei tällaisia kohtauksia näytettäisi tai niiden sävy olisi kovin erilainen. Mikä on erittäin hyvä.

Sama ilmiö on näkyvissä myös suomalaisessa pop-musiikissa, ehkä vielä karummassa muodossa. Jos mies on petollinen, uskoton, loukkaava tai väkivaltainen, niin naisen väkivalta tai sillä uhkaaminen tulee ymmärrettäväksi ja hyväksytyksi. Näin esimerkiksi PMMP:n ”Joku raja”-kappaleessa: ”Jos lyöt vielä kerran, niin mä tapan sut. Ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut”.

 Tai Chisun ”Kohtalon oma”-biisissä: ”Mä katkon sun peukalon, ettet liftata voi mun perään. Sit etusormen vuoro on, ettet sä töki mua sillä enää”. Kappaleessa myös muut sormet, pikkusormea lukuun ottamatta, saavat osakseen saman käsittelyn.

Sanni puolestaan laulaa: ”Että mitähän vittua, kohta alkaa legot tippua, sun jurrikielareista kuulin vähän juttua”. Legojen tippumisella viitataan tässä käsittääkseni kasvoihin lyömiseen niin, että hampaat irtoavat.

Näiden laulujen sanoma koetaan ilmeisesti usein naisten voimaantumisen kuvauksena. Siitä miten pahoinpidelty, alistettu tai petetty nainen alkaa nähdä omaa arvoaan ja nousee puolustamaan itseään. Niinkin. Mutta niissä on kuitenkin myös sanoma siitä, että naisen käyttämä väkivalta on ymmärrettävää, hyväksyttävää tai ehkä jopa ihannoitavaa ja kannustettavaa. Ainakin joissain tilanteissa. Ja syy väkivaltaan on miehessä.

Nämä kulttuurin ja viihteen esimerkit ovat mielestäni huolestuttavia. Lähisuhdeväkivalta on vuosien kuluessa jonkin verran vähentynyt, vaikka se on yhä edelleen aivan liian yleistä. Parempaan suuntaan asiassa vie puhuminen ja ongelman tiedostaminen. Käsitystä, ettei mikään oikeuta väkivaltaista käyttäytymistä lähisuhteissa, on tärkeää pitää painokkaasti esillä.

Siksi on erittäin surullista, jos samaan aikaan vahvistetaan vastakkaista viestiä. Että naisen väkivaltaisuus miestä kohtaan olisi jotenkin eri asia. Että se olisi ymmärrettävää ja hyväksyttävää tai jopa merkki naisen vahvuudesta ja voimaantumisesta. Vaikka väkivalta on aina väkivaltaa.

Terveisin Anssi Tietäväinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Ihminen=eläin
2/2 | 

Turha sukupuolittaa väkivaltaa. Ihminen on luonnostaan väkivaltainen, kun hän kokee jäävänsä jotain vaille tai tahtoo kostaa. Sormella osoittelu (nainen löi/ mies löi) ei poista väkivaltaa. Kunpa se toinen osapuoli näkisi aina että kommunikaatio on ainoa keino selvittää erimielisyydet. Mutta toinenpa voi olla mykkä. Ja se on henkistä väkivaltaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkirepineistä kokemuksista on mahdollista eheytyä. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön liittyy aivan liikaa hiljaisuutta. Moni hyväksikäytetty kuvittele, ettei kenellekään muulle ole käynyt näin keljusti. Niin minäkin luulin.

Oma traumaattinen kokemukseni on 30 vuoden takaa. Olen ihmetellyt, miten selvisin tapahtuneesta. Ei silloin tajuttu tarjota psykoterapiaa, sitä olen saanut myöhemmin.

Mietin pitkään, onko mitään järkeä kertoa tapahtuneesta nyt. Meillähän on toimintakulttuuri, etteivät ammattilaiset kerro omasta taustastaan. On tärkeää, että apua hakeva ei joudu kannattelemaan auttajaa, etteivät roolit mene sekaisin.

Oleellista oli se, etten jäänyt asian kanssa yksin.

Meissä psykoterapeuteissa on monia, joita on satutettu. Kun on saanut apua omaan vaikeaan polkuunsa, voi liikkua toisten rinnalla kivikkoisillakin teillä. Olen iloinen, että auttamiskulttuuri on muuttumassa ylhäältäpäin annetuista diagnooseista aitoon kohtaamiseen. Vuorovaikutuksen laatu on tutkimustenkin mukaan psykoterapian parantavin tekijä.

Olen kantanut häpeää oliminulle tehdystä väkivallasta.

Omassa teinivuosien toipumisessani oli oleellista, etten jäänyt asian kanssa yksin. Läheiset ottivat kertomukseni tosissaan, asettuivat puolustamaan minua vahvasti. He eivät vaienneet. Väärintekijä sai rangaistuksen. Näin, miten kokemukseni liikutti ja satutti aikuisia, jotka välittivät minusta. Oli tärkeää, että puhuin tapahtuneesta yhä uudelleen sukulaisten ja ystävien kanssa.

Asiaa ei aikanaan taputeltu hiljaisuuteen. Olen tehnyt sen myöhemmin itse, ajatellut, ettei tästä kannata mainita. Olen kantanut jännällä tavalla häpeää minulle tehdystä väkivallasta. Näin käy yllättävän usein. Päätin omalta osaltani lopettaa vaikenemisen kulttuurin nyt.

 

Toiveikkain terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (2)

Ulla
1/2 | 

Hienoa Anja! Jakamalla oman kokemuksen, selviytymistarinansa ja vaikka senkin hetken, kun vasta on yrittämässä nousta ylös, auttaa muitakin pääsemään irti häpeästä, joka saattaa olla niin musertava, että estää käsittelemästä itse kokemusta ja siihen liittyviä tunteita yms.
On upeaa, että Sinua kuunneltiin lapsena ja myös, että itse kunnioitat itseäsi niin paljon, että hait apua asian käsittelyyn terapiassa.
Kiitos selviytymistarinasi jakamisesta ja rakkaudellista myöhästynyttä Naistenpäivää!

Anja Nwose
Liittynyt4.1.2018

Kiitos palautteesta! Häpeä tosiaan voi olla musertavaa. Kokemusten jakaminen ja sitä kautta syntyvä yhteys ovat häpeän vastavoima. Mietin, että kirjoitukseni otsikko olisi voinut olla puhumalla häpeä, jota kannat voi kääntyä voimaksi. Rakkaudellisia päiviä myös Sinulle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Perheneuvoja Anssi. Kuva: Anna Huovinen

  

Istun työhuoneessani ihmisten kanssa ja yhdessä mietimme, miten elämä voisi olla parempaa, mukavampaa ja antoisampaa. Tai miten voisi tulla itsensä ja puolisonsa kanssa paremmin juttuun. Sitä on perheneuvojan työ yksinkertaistettuna. Hyvinvoinnin, itsetuntemuksen ja rakkauden edistämistä sekä muutoksen etsimistä.

Tätä työtä teen Järvenpään, Keravan ja Tuusulan alueella. Työhöni kuuluu myös todella mainion, ammattitaitoisen ja hauskan seitsemän työntekijän perheneuvontatiimin johtaminen. Työurallani olen erityisesti tutustunut esimerkiksi miesten kanssa työskentelyyn ja lähisuhdeväkivallan kysymyksiin.

Olen uusperheellinen kahden hienon täysi-ikäisen tyttären isä ja naimisissa ihanan naisen kanssa. Tykkään liikunnasta ja urheilusta. Itse siis harrastan liikuntaa, liikun luonnossa, käyn salillakin. Mutta kaikkein mieluiten pelaan jalkapalloa, ikämiespalloilua. Urheilua taas mielelläni katselen, vaikka pidänkin itseäni hyvin maltillisena penkkiurheilijana.

Lisäksi virkistän itseäni lukemalla, maukkaalla ruualla sekä hyvillä elokuvilla ja sarjoilla. Jostain syystä rikostarinat viehättävät, niin kirjoissa kuin sarjoissakin. Ehkä siinä on takana kiinnostus ihmismielen kiemuroita kohtaan.

Terveisin perheneuvoja Anssi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat