Kirjoitukset avainsanalla Elämä

Mitä jos tänä vuonna muistaisit lapsesi äitiä? Kuva: Pixabay

Äitienpäivä. Ristiriitaisten tunteiden päivä monelle. Minulle yksi vuoden rennoimmista ja mukavimmista päivistä, täysin lasteni isän ja lasteni ansiosta. Luulen, että myös heille on joka vuosi jäänyt hyvä mieli.

Äitienpäivänä  kannattaa muistaa lapsen äitiä. Vanhemmuus on niin ihmeellinen asia, lopulta. Jollei juuri lapsesi äiti olisi kantanut ruumiissaan lastasi, et olisi vanhempi. Tai adoptiovanhemmuudessa lapsesi äiti on mahdollistanut olemassaolollaan myös oman vanhemmuutesi. En todellakaan jaksa ymmärtää puhetta "no mutta eihän hän ole minun äitini, ei minun tarvitse äitienpäivää huomioida". Tietysti tarvitsee! Äitienpäivänä juhlitaan vanhemmuutta, kiitetään siitä, että joku ihminen on mahdollistanut oman äitiytensä ohella sinunkin vanhemmuutesi. Ainoa syy olla muistamatta on, jos et todellakaan ole kiitollinen vanhemmuudestasi. Ja silloin tuskin tunnet lastasi.

Ristiriitaisia tunteita ja elämäntilanteita voi olla monia: Tuntuu mahdottomalta muistaa lapsen äitiä eron jälkeen, lapsikin on yleensä hänellä. Mutta entä jos silti? Ystävällinen tekstiviesti, jossa voit kiittää edes lapsesta. Tai jos olet jättäjä, niin ehkä kuitenkin kukkia? Mitä siitä, jos tulevat revityksi tai vihan vimmassa maahan tallotuksi. Eroviha täytyy saada puretuksi ja myöhemmin näilläkin äitienpäiväkukilla voi olla yhteistä erovanhemmuuttanne kannatteleva merkitys. Tai entä alkoholisoitunut äiti? Hänelle   muistamisella voi olla arvaamattoman suuri merkitys ja onhan hän kuitenkin mahdollistanut sinun vanhemmuutesi. Olet saanut lapsen, joka ei toivottavasti ole sen juovan äidin luona. Lapsi on tullut tähän maailmaan molempien hoivattavaksi. 

Ainoa syy olla muistamatta on,  jos et todellakaan ole kiitollinen vanhemmuudestasi.

Elämä koostuu pääosin arjesta, mutta arkea ei tahdo jaksaa ilman juhlahetkiä. Äitienpäivästä on mainiosti muokattavissa iloinen elämän juhlahetki. Antaessaan saa. Jos lapsi sattuu olemaan siinä vaiheessa kehitystään, ettei mikään voisi olla nolompaa kuin äitienpäivänvietto, niin mikään ei estä sinua juhlimasta lapsen äidin kanssa kahdestaan. Ainakin olisi aikaa jutella teinistä. Muistella, millainen hän oli syntyessään, pikkulapsivuosinaan ja millaista tulevaisuutta hänelle toivoisitte.

En myöskään oikein ymmärrä niitä naisia, jotka sanovat, etteivät pidä äitienpäivähössötyksestä.  Missä on terve itsearvostus? Äitinä oleminen on minusta ollut elämän vaativin tehtävä ja välillä on ollut hienoa saada siitä tunnustusta ja jopa positiivista palautetta. Vai johtuuko hössötyksen kieltäminen oman äitiyden riittämättömyyden tunteesta? Kaikki äidit kokevat riittämättömyyttä, se on ikään kuin äitiyteen sisäänkirjoitettu. Riittämättömyys on jopa lapselle hyväksi!

Kahden äidin perheessä äitienpäivänä on tuplajuhlat. Hauska ajatus!  Isien juhlapäivä on sitten marraskuussa. Silloin juhlitaan samalla  kaavalla kuin äitienpäivänä: kukkia, lahjoja ja kiitollisuutta yhteisestä vanhemmuudesta. Näin elämän arki saa juhlaa väliin, ihan aiheesta.  Muista siis lapsesi äitiä tänä äitienpäivänä.

Hyvää äitienpäivää ihan kaikille! Toivottaa Mari Kinnunen

  

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Kimmo Rampanen/Vastavalo

Tuttavani lapsi oli aloittamassa eskarin. Lapsen mummi oli uuden elämänvaiheen innoittamana käynyt keräämässä kaikki tyttärentyttärensä lelut säilytyslaatikoihin ja todennut ”nyt on leikit leikitty ja on lukuhommien aika – barbit bokseihin ullakolle ja koulukirjat kainaloon!” Meitä oli kolme järkyttynyttä: tytär, tyttärentytär ja minä. Ja yksi järkensä menettänyt: mummi.

Muistan, kuinka kauniina kesäpäivinä työntelin mökin hiekkatiellä punaisia nukenvaunuja. Päässäni oli turbaaniksi kiedottu froteepyyhe, joka toimi hiuslaitteena. Sen päällä keikkui levälierinen olkihattu ja ylläni oli äitini nuoruudenaikainen samettimekko, jossa oli kellohelma. Puhuin ”englantia”, koska vierelläni asteli lapseni isä, prinssi Charles. Välillä lauloin lapsellemme unilauluja ”ranskaksi”. Kuulin serkkupoikien hersyvän naurun heinäladosta ja minua hävetti. Ei niinkään se leikki mutta se ikä, olin 13-vuotias. Siis kolmetoista! Minuakin paremmaksi pani kuitenkin naapurin Ari. Hän oli sissi ja soturi vielä 15-vuotiaana – tosin sekä puupyssy että muovikypärä lensivät pusikkoon aina, kun kavereita huristeli mopoillaan ohi.

Leikillä on valtava merkitys lapselle ja sen sisältämä hyvä ulottuu aikuisuuteen asti. Leikkiessään lapsi oppii uusia asioita – sekä itsestään että ympäristöstään. Leikin avulla lapsi tekee tuttavuutta tunteiden kanssa – sekä omiensa että toisten ja oppii käsittelemään ja ymmärtämään niitä. Leikissä on ilo ja nauru. Leikissä on suru ja itku. Leikissä on arki ja juhla. Leikissä on tuttu ja leikin avulla opitaan vieraasta ja ihmeellisestä. Leikki ja mielikuvitus ovat kaveruksia ja ne ruokkivat toisiaan.

Leikillä on valtava merkitys lapselle ja sen sisältämä hyvä ulottuu aikuisuuteen asti.

Leikki myös mahdollistaa mieleen jääneiden asioiden ja tapahtumien toiston, jolloin ihana ja hyvä kokemus voidaan käydä läpi yhä uudelleen ja uudelleen. Ikävälle tapahtumalle voidaan leikin kautta etsiä lohdullisempi päätös. Mitä enemmän ja mitä isompia asioita lapsen elämässä tapahtuu, sitä suurempi on leikin tarve ja merkitys!

Leikissä jaetaan roolit, tehdään ja luodaan yhdessä. Välillä kaikki ”sujuu kuin leikki” ja toisinaan ajaudutaan törmäyskurssille. Silloin täytyy sopia ja sovitella, jotta leikki voi jatkua. Toisinaan tilanne kärjistyy ja tarvitaan aikuisten (=ulkopuolisten) apua. Leikissä on siis koko elämä!

Mitä enemmän ja mitä isompia asioita lapsen elämässä tapahtuu, sitä suurempi on leikin tarve ja merkitys!

Meidän aikuisten, sekä vanhempien että ammattilaisten, tärkeä tehtävä olisikin viimeiseen saakka turvata se, että lapsemme ja nuoremme (kyllä, myös nuoret tarvitsevat ja kaipaavat leikkiä) saavat kyllästymiseen saakka leikkiä, ja mieluiten yhdessä. Työelämänkin, missä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen merkitys entisestään korostuu ja tarvitaan luovuutta ja kykyä nähdä asioita monesta eri näkökulmasta, pitäisi kiittää ja kumartaa lapsuuden leikkihetkiä. Kaikkea ei opita kirjoista!

Työelämänkin pitäisi kiittää ja kumartaa lapsuuden leikkihetkiä.

Lapset tarjoavat myös meille aikuisille mahdollisuuden. Leikitään lastemme kanssa, houkutellaan nuoriamme leikkeihin – saatamme oppia vielä jotain itsestämmekin. Seuraavan kerran, kun lapsi pyytää leikkimään, heittäydytään, hullutellaan ja hassutellaan. Seuraavan kerran, kun joku töissä ehdottaa tutustumis - tai ryhmäytymisleikkiä, kiljutaan innoissamme. Ja mitä kaikkea hyvää leikkisyys ja eroottinen ilottelu voikaan saada aikaan parisuhteessamme. Elämässämme on totta kai tilanteita, joista leikki on kaukana. Mutta niissäkin hetkissä leikin myönteinen voima voi kantaa ja antaa eväitä kohdata vastoinkäymisiä.

Lämmöllä,

Päivi Kähkönen

 

Kommentit (1)

Johanna Olli
1/1 | 

Voi pliis, kerro, että sen tytön äiti kävi hakemassa ne lelut  ullakolta takaisin! Eihän tuossa ole mitään järkeä! Leikkimistä ei tosiaankaan ole syytä lopettaa missään iässä, ja lapsilla on sitä paitsi siihen myös oikeus lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan. Se sopimus koskee kaikki alle 18-vuotiaita ja sillä sopimuksellahan on Suomessa lain voima. Mummille voisi antaa luettavaksi Lapsen oikeuksien komitean Yleiskommentin nro 17, jossa tätä asiaa selväsanaisesti aukaistaan 23 sivun verran!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat