Kirjoitukset avainsanalla Lapset

Aikamatkailu on ekologista. Kuva: Pixabay.

Emme matkustelleet paljon, kun olin lapsi. Lähinnä kävimme sukulaisilla. Vanhempani halusivat ajella aina eri reittejä. Kiertelimme pikkuteitä. Se oli lapsesta rasittavaa. Nyt olen kiitollinen näistä matkoista ja erityisesti niihin liittyvistä tarinoista. Moneen peltoaukeeseen, taloon ja mäennyppylään liittyi joku kertomus.  

 

Mummon mukana Kannaksella

Millaiselle juurimatkalle sinä voisit viedä lapsesi tänä kesänä? Haluaisitko näyttää lapsuutesi leikkipaikan tai koulun pihan? Tällaisilla reissuilla teet palveluksen sekä itsellesi että lapselle.

Tein erityisen mieleenpainuvan matkan Karjalaan, kun olin 13-vuotias. Tosin olin käynyt Kannaksella jo monesti sitä ennen mummon tarinoiden mukana. Joskus paikat ovat liian kaukana. Silloin matkaa voi tehdä tarinoiden kautta. Tai katselemalla valokuvia. Tällainen aikamatkailu on todella ekologista.

 

Omat juuret selkiytyvät

Tarinat auttavat kiinnittymään elämään. Voin sitoutua ihmisiin ja paikkoihin. Voin myös ottaa etäisyyttä tai irrottautua, jos en tunne oloani kotoisaksi. Ikävätkin paikat ja muistot saavat olla osa tarinaa.

Missä sinun juuresi ovat? Ehkä et osaa vastata. Olet asunut monessa paikassa. Tai paikkakunta, jossa kasvoit, tuntuu vieraalta. Samalla kun kertoo lapsille tarinoita, saattaa omatkin juuret hahmottua selkeämmiksi.

Kun käy uudestaan lapsuuden maisemissa, voi löytää niihin uudenlaisen suhteen. Tuttu ahdistus ei välttämättä tunnu niin pahalta, koska aikuisena sitä voi katsoa uudesta näkökulmasta. Tai yllättävä yksityiskohta herättää iloisen muiston, joka ei ollut aktiivisesti mielessä.

 

Parhaat hetket syntyvät suunnittelematta

Välillä omat lapseni protestoivat tarinoitani. Joo, joo tiedetään, että tässä oli se metsäpalo ja sun sisko oli lähellä kesäleirillä. Samoin itse tuskastuin vanhempieni tarinareitteihin. Monien lapsuuden kertomusten merkityksen ymmärtää vasta jälkikäteen.

Isäni kertoi tänä kesänä, mikä oli se tapahtuma ja paikka, jossa hän ihastui äitiini. Olen usein ajellut kyseisen talon ohi, mutta en ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Seuraavalla kerralla pysähdyn. Paikka on saanut uuden merkityksen.

Meillä aikuisilla on paineita järjestää lapsille mieleenpainuvia kokemuksia. Leppoisa yhteinen aika on lapselle tärkeämpää kuin kallis ulkomaanmatka. Lomalla on aikaa rupatella. Parhaat juttutuokiot syntyvät suunnittelematta. Hetki aikuisen tarinoiden seurassa on lapselle erityisen arvokas matka.

 

Kesäterkuin,

Anja Nwose

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä pelaaminen on kivaa. Kuva: SARI-ANNIKA PETTINEN

”Äiti, ei millään pahalla, mutta sä voisit olla rennompi. Iskä on paljon rennompi kuin sinä”, lapseni sanoi minulle jokin aika sitten.

Ihmettelin, mistä lapselleni oli syntynyt mielikuva, että olin tiukka ja iskä on rento? Kysyin asiaa ja sain suoraa palautetta. En pelaa lasten kanssa puhelimella nettipelejä, enkä katso lasten kanssa Youtube-kanavia. Lisäksi pidän tiukasti kiinni arjen aikatauluista. Mieheni on perehtynyt minua paremmin nettipelimaailmaan ja tubekanaviin. Lisäksi hän osaa huolehtia arkirutiineista ilman tiukkaa aikatauluttamista ja kelloon tuijottamista.

Äiti, ei millään pahalla, mutta sä voisit olla rennompi.

Kyllä se kirpaisi. Ja pisti miettimään. Miksi miehelleni on helpompaa heittäytyä mukaan lasten nettimaailmaan? Olen tarkkaan kontrolloinut, mitä lapset pelaavat ja mitä he seuraavat netistä. Olen lukenut eri peleistä tai tubettajista. Mutta en ole itse pelannut nettipelejä tai juurikaan seurannut lasteni seuraamia tubettajia. Kritiikki oli siis aiheellinen.

Pohdin haluani pitää tiukasti kiinni arjen aikatauluista. Pienten lasten kanssa se oli välttämätöntä, mutta lapsemme eivät ole enää pieniä. Voiko olla, että tarvitsen itse tiukkaa aikatauluttamista? Voisiko arki sujua väljemmälläkin aikataululla?

Huomasin, että minulla on matkaa rennoksi äidiksi.

Voiko olla, että tarvitsen itse tiukkaa aikatauluttamista?

Latasin puhelimelle nettipelejä, joista lapseni ovat kiinnostuneita ja joita he pelaavat. Lapset olivat innokkaina auttamassa minua. Sain hyviä neuvoja siitä, kuinka peli alkaa ja miten siinä edistytään. Apu oli todellakin tarpeen. Pelit olivat vaikeita. Huomasin, että yhdessä harjoitellaan sanoja ja se kehittää kieltä. Toisessa hahmotetaan kuvioita ja matemaattisia taitoja. Kolmas oli muuten vain viihdyttävä ja sosiaalinen peli, jossa koko perheemme muodosti ryhmän, jossa jokaisen edistyminen hyödytti muita. Lisäksi pääsimme kilpailemaan toistemme kanssa.

Meidän perheessämme tehdään paljon juttuja yhdessä. Leikitään, ulkoillaan ja pelataan lautapelejä. Näiden olemassa olevien yhteisten juttujen lisäksi meillä pelataan nykyään myös nettipelejä yhdessä. Sekin on kivaa.

Viikonloppuisin lapset tulevat viereemme pötköttelemään ja pelaamme hetken yhdessä.

Lapseni ovat huippuvalmentajia. He kannustavat minua ja auttavat nettipeleissä eteenpäin. Pidämme viikoittain koko perheen yhteisiä pelihetkiä. Viikonloppuisin lapset tulevat viereemme pötköttelemään ja pelaamme hetken yhdessä. Ne ovat huippuhetkiä. Siinä pelaamisen ohessa saamme nauttia yhdessä olosta, mukavasta tekemisestä ja jaamme onnistumisen kokemuksia.

Olen alkanut silloin tällöin katsomaan lasteni kanssa myös Youtubesta niitä kanavia, joita lapseni seuraavat. Moni ennakkoluuloni on poistunut. Olen huomannut, että lasteni seuraamissa kanavissa on paljon yleissivistävää tietoa.

Aikataulujen kanssa on vielä tekemistä. Aina silloin tällöinen olen pystynyt myös arki-iltoina heittäytymään enemmän mukavaan yhdessä olemiseen. Kehitystä on siis tapahtunut. Vanhemmuudessa yksi mukavimmista asioista on yhdessä tekemisen ja touhuamisen lisäksi kasvun mahdollisuudet. Ja niitähän riittää.

Nämä kolme asiaa opin perheeltäni

1. Nettipelaaminen ei ole huono asia. Se voi kehittää ja olla myös mukavaa yhteistä tekemistä.

2. Lasten seuraamista tubekanavista kannattaa olla kiinnostunut. Niistä voi oppia itsekin paljon ja samalla oppii, mistä lapsi on kiinnostunut.

3. Aikataulut ovat hyviä ja tärkeitä, mutta isompien lasten kanssa aikatauluista voi joustaa. Perheen yhteinen touhu ilman aikataulutusta tuo rentoutta elämään.

Kasvuterveisin Sari-Annika Pettinen

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kesällä voi löytää neliapilan. Kuva: Sari-Annika Pettinen

Kesä on ihanaa aikaa. Koko perhe on leppoisasti yhdessä. On aikaa perheelle, parisuhteelle ja itselle sukulaisia ja ystäviä unohtamatta. Talven väsymys on vain kaukainen muisto. Kuulostaako ihanalta?

Aina toiveet ja todellisuus eivät kuitenkaan kohtaa. Kesään voi kohdistua niin paljon odotuksia, ettei niiden toteutuminen ole mahdollista. Kesä voi täyttyä asioista, jotka pitäisi tehdä. Mukavasta ja rennostakin tekemisestä voi tulla suorittamista.

Kesään voi kohdistua niin paljon odotuksia, ettei niiden toteutuminen ole mahdollista.

Mitä sinä kaipaat kesältä? Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Ehkä kaipaat aikaa puolisosi kanssa. Tai yhdessä oloa koko perheen kesken. Puhu puolisosi ja lastesi kanssa toiveistanne ja odotuksistanne. Miettikää, kuinka voisitte sovittaa yhteen erilaisia odotuksianne. Kaikkea ei tarvitse tehdä juuri tänä kesänä.

Meillä vanhemmilla saattaa olla kuvitelma, että lapset tarvitsevat jotain erityistä kesätekemistä, kuten lomamatkan tai huvipuistoretken. Aika on parasta, mitä voit antaa lapsellesi. Yhdessä tekeminen ja läsnäolosi on tärkeintä. Tällaista yhdessä tekemistä voi olla vaikka kirjastoreissu, leikkipuistossa käyminen tai metsäretki.

Aika on parasta, mitä voit antaa lapsellesi.

Kokosin lasteni kanssa pienen vinkkilistan perheen yhteiseen kesänviettoon.

1. Mitä toivotte kesältä? Keskustelkaa yhdessä toiveistanne ja miettikää, mitkä niistä on mahdollista toteuttaa.

2. Lähtekää koko perheen kanssa ulkoilemaan. Katsokaa, kuinka monta sydämen muotoista kiveä tai erilaista kukkaa löydätte matkalta.  Kaupungilla voitte vaikka laskea, kuinka monta eri väristä autoa näette.

3. Tehkää tutkimusmatka lähistölle. Kotipihalta voi löytyä mystinen neliapila.

4. Tehkää retki kirjastoon. Etsikää itsellenne ja toisillenne kesäluettavaa.

5. Katsokaa ympärillenne uusin silmin. Millaisia lintuja lähistöllä asuu? Entä muurahaisia? Ehkä lähellänne lentelee perhosia tai sudenkorentoja.

Keskustelkaa yhdessä toiveistanne ja miettikää, mitkä niistä on mahdollista toteuttaa.

6. Katsokaa taivaalle ja ihailkaa pilviä. Ne ovat jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa.

7. Sateisena päivänä rakentakaa maja keittön pöydän alle ja pitäkää jännittävä eväsretki.

8. Yhdessä pelaaminen on mukavaa. Kaivakaa lautapelit esiin ja pitäkää peliturnaus. Ulkona voi myös pelata. Tikanheitto, mölkky, sulkapallo tai kroketti ovat mitä parhainta kesäpäivän ajanviettoa.

9. Mikä on teidän oma lempparijuttunne?

Kesäterveisin Sari-Annika Pettinen

Työskentelen kirkkohallituksessa perheasioiden ja perheneuvonnan johtavana asiantuntijana. Olen pappi ja perhepsykoterapeutti ja tämä on ensimmäinen blogini Rakkauden ammattilaisissa. Perheeseeni kuuluu mies, kaksi lasta ja koira. Vapaa-ajalla viihdyn perheeni ja hyvän kirjallisuuden parissa.

Kommentit (2)

Mumetsu
1/2 | 

Kyllä oli hyviä vinkkejä lomaan. Aina ei tarvitse olla jotain erikoista. Lämmin elämänläheinen kesäloma vinkki. Kiitos.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Suru on luopumista ja irti päästämistä. Kuva: KATIANNA RUUSKANEN

Tänään 4.6. on Puolustusvoimien lippujuhla, ylennyksien, paraatien ja juhlaliputuksen päivä. Itselleni tämä päivä nostaa mieleen tammikuisen maanantain puoli vuotta sitten, jolloin ensimmäinen lapseni lähti armeijan harmaisiin. Se oli päivä, jolloin isäkin itki.

Olin vuoden kahden vanhimman pojan kanssa kotona, kun he olivat taaperoiässä, ja vuosien aikana perheen yhteisten hetkien rinnalla monet isä-poika-poika-poika -retket ovat sitoneet meitä toisiimme. En kuitenkaan voi sanoa, etten olisi saanut harjoitella lapsista luopumista vuosien varrella, sen verran paljon pojat ovat olleet isovanhemmillaan, leireillä, harrastuksissaan ja jopa keskenään.

Päällimmäinen tunne oli suru, ja sen kaverina iso hämmennys siitä, että tämä suru tuli ihan puun takaa.

Kun kuluvan vuoden tammikuun seitsemäntenä päivänä viipyilin eteisessä töihin lähtiessä, halaten ja hyvästellen esikoista pokkani pitäen, niin töihin oli hankala ajaa, kun silmät olivat täynnä kyyneliä. Päällimmäinen tunne oli suru, ja sen kaverina iso hämmennys siitä, että tämä suru tuli ihan puun takaa.

Kirjoitin Facebookiin tuntemuksiani, lievällä filtterillä: "Oli kyllä haikea olo maanantaina, ja tuli vähän puskista. Puhutaan vaan näitä hetkiä auki, ne ovat elämän suola." Tutut isät antoivat vertaistukea: "Tunnistan", "En olisi arvannut, että otti niin koville, kun poika vietiin portilta. Ei tullut autoilusta hetkeen mitään." Ja äidit: "Tai kun äitinä saatoin tyttären...ylpeys ja haikeus päällimmäisenä."

Yhteistä oli myös ilo, ja muistan miten surun täyttämän ja yksin koetun aamupäivän jälkeen tuntui hyvältä jakaa tunteitaan puolisolle.

Töiden jälkeen kerroin tuntemuksistani puolisolleni, luopumisen tuska oli yhteinen. Yhteinen ajatus meni jotenkin niin, että ei tässä nyt mitään voi, kyllä hän pärjää. Yhteistä oli myös ilo, ja muistan miten surun täyttämän ja yksin koetun aamupäivän jälkeen tuntui hyvältä jakaa tunteitaan puolisolle.

Usein olen asiakkailleni sanonut, että parisuhteessa tärkeintä on jakaa surut ja tuplata ilot, niin myös vanhemmuudessa. Oivalsin, että tuona tammikuisena päivänä olin yksin ollessani surullinen ja hämmentynyt, mutta kun kerroin ja jaoin tunteeni puolisolle, löysin ilon ja kiitollisuuden.

Ruuhkavuosina tällaisten päivien merkitys ei ollut päällimmäisenä mielessä.

Jollain mystisellä tavalla aikuistuvien lasten etapit ja vanhempana koetut luopumisen hetket kirjoittavat mennyttä uudestaan. Kun ruuhkavuosina puri hammasta ja kamppaili työn, perheen, parisuhteen ja oman elämän yhteensovittamisessa, niin myönnän, että tällaisten päivien merkitys ei ollut päällimmäisen mielessä.

Nyt, tavalla jota on vaikea sanoittaa, on kuin näkisin tai suorastaan kokisin nämä asiat ihan uudessa valossa – valossa joka tuo ilon ja kiitollisuuden surun ja hämmennyksen rinnalle. Kun tänään katson tangossa liehuvia lippuja, niin minulle ne liehuvat luopumisen surusta ja jonkin uuden alkamisen ilosta kertoen.

Terveisin

Jarno Hellström, perheneuvoja

Olen perheneuvoja, pastori ja paripsykoterapeutti, tämä on ensimmäinen blogini Rakkauden ammattilaisissa. Työssäni kohtaan pääasiassa pareja ja parisuhteen haasteita, siviilissä olen kolmen pojan isä ja puoliso. Pidän luonnossa liikkumisesta, elokuvista ja sarjoista, golfista ja ylipäätään kaikenlaisesta pelailusta. Mottoni on: "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia."

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat