Kirjoitukset avainsanalla Lapset

Muista rakkaus joulutouhujen keskelläkin. Kuva: Pixabay/Catkin

JOULURAKKAUTTA ON

  • … on löytää joulun tunnelma pienestä hetkestä hälinän keskellä.
  • … vaihtaa musiikiksi jouluradio, koska Hän niin toivoo.
  • … antaa suukko kynnyksen kohdalla, oli mistelinoksaa tai ei.
  • … viedä tai lähettää joulutervehdys sille, joka sitä odottaa ja myös sille, joka sitä vähiten odottaa.
  • … viedä yhdessä kynttilät edesmenneiden rakkaiden haudoille.
  • … koristella ensimmäistä kertaa yhteinen joulukuusi.
  • … käyttää enemmän aikaa juhlasta nauttimiseen kuin sen valmistelemiseen.
  • … on antaa joululle uusi mahdollisuus. Vaikka menneisiin jouluihin liittyisi ikäviä muistoja, voi tänä vuonna luoda uusia ja itselle sopivampia jouluperinteitä.
  • … nauttia jouluyön rauhasta hälinän hiljennyttyä ja pikkutonttujen poistuttua unten maille.
  • … juoda glögiä yhdessä saman viltin alla.
  • … ummistaa silmänsä sotkuisilta kohdilta ja kohdistaa katse siihen kaikkeen, mikä on hyvää, ihanaa ja omanlaista.
  • … pitää mielessä, että epätäydellisyys on elämän merkki.
  • ... huomata, että joulu tulee, vaikka olisit väsynyt tai sairas.
  • … muistaa, että omanlainen joulu on juuri se oikea.

Armollista joulun aikaa jokaiselle!

t. Paula, perheneuvoja

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneutta kaaoksen keskellä. Kuva: Anja Nwose.

Avaan ulko-oven ja meinaan kaatua kenkiin. Oloani ei helpota, että kurkkaan sotkuiseen keittiöön, jossa näkyy välipalansyönnin epämääräiset jäljet.

Sotkuisen arjen aiheuttaman ärsytyksen ratkaisemiseksi on erilaisia keinoja. Toiset siivoavat päivittäin. Jotkut nauttivat siitä. He järjestelevät siivotessaan omia ajatuksiaan. Jotkut puunaavat kotia, vaikka ovat uupumuksen rajamailla.

Sitten on tällaisia laiskoja siivoajia kuten minä, jotka päätyvät vain valittamaan ja saavat koko perheen huonolle tuulelle. Olen yrittänyt opettaa lapsille siivoamista, tulokset ovat olleet laihoja. Sitten aloin seurata tyttäreni tapaa suhtautua sotkuun ja opin kolme asiaa. 

Silloin kun en voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan.

Tyttäreni aloittaa leikin keskellä sotkua. Silloin eivät lattialla lojuvat roskat tai pöly haittaa.

Kaiken epämääräisen tavaran keskelle syntyy tila, jossa on lelujen, värien ja muotojen harmonia. Leikissä kaikki on järjestyksessä ja siistiä.

 

Opetus nro 1: Keskity kauneuden luomiseen, älä sotkun poistamiseen

 

Lukuisten ärsyyntymisten jälkeen olen alkanut ihailla hänen taitoaan sulkea pois epämääräinen sotku ympäriltä. Mikään ei häiritse, hän keskittyy luomaan kauneutta.

Tytär ei noudata vanhaa oppia, että ensin työ ja sitten huvi. Hän hyppää suoraan huviin, energiat kanavoituvat luovuuteen.

 

Opetus nro 2: Arvojärjestys uusiksi

 

Mitä jos me aikuisetkin opettelisimme joskus tekemään toisinpäin? Loikoilen hetken sohvalla ennen kuin aloitan siivouksen. Luen mukavan jutun lehdestä ennen kuin täytän tiskikoneen. Hupsuttelen perheen kanssa, ennen kuin alan raivata pyykkivuorta. Tai kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

 

Tyttäreni ei yritä hallita koko huonettaan. Hän keskittyy yhteen nurkkaan. Jospa minunkaan ei tarvitse ajatella, että siivoan kaiken. Voin luoda yhden siistin kohdan, olkoon sitten tiskipöydän nurkka tai kenkäteline. Antaa muun sotkun olla. 

 

Opetus numero 3: Älä yritä hallita liian isoa kokonaisuutta

 

Silloin kun en halua tai voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan. Tutkailen tapetin viehättävää kuviota, kukan terälehteä tai rakasta taulua. Herkistän aistini hyvälle. Keskityn siihen, miten kahvi tuoksuu keittiössä ja sohvatyyny tuntuu lempeältä poskea vasten.

Kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

Näitä taitoja voi harjoitella. Osaan yhä paremmin sulkea sotkun pois mielestäni. Voin jättää tiskikoneen täyttämättä.

Kun tänään tulen kotiin, en katso epäjärjestyksessä lojuvia kenkiä vaan seinällä roikkuvaa taulua, joka tuo mieleeni mummolan.

 

Yksityiskohdista iloiten,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuinkahan Tintti tällä kertaa selviää kiipelistä? Kuva: Saija Hellström

Toisen lapsemme synnyttyä vaimoni kysyi muutaman kuukauden päästä minulta, että haluaisinko jäädä vuodeksi kotiin kahden poikamme kanssa.

Kysymys yllätti. En ollut juurikaan ajatellut tuota mahdollisuutta. Esikoisen synnyttyä olin ollut isyysvapaita lukuun ottamatta työssä, ja työn luonteen takia ensimmäiset sanat, vatsalleen kääntymiset, konttaamiset ja askeleet olin elänyt puhelimen välityksellä.

Vaimon tarjous houkutti. Samalla hirvitti: Pystynkö? Osaanko? Selviänkö?

 

”Pojat olivat vatsataudissa ja minä paniikissa.”

 

Omalla tavallani

Pohdin asiaa ja päätin, että pystyn, osaan, selviän ja pärjään kahden lapsen kanssa – omalla tavallani.

Jäin kotiin, kun esikoinen oli kaksivuotias ja kuopus oli puolen vuoden ikäinen. Viikkoa ennen h-hetkeä kuopus ei vielä juonut maitoa pullosta.

Ensimmäisen viikonlopun vaimo oli töissä ja poissa kotoa koko viikonlopun. Pojat olivat vatsataudissa ja minä paniikissa. Kun tuosta selvisin, ajattelin että selviän mistä tahansa. Pystyin, osasin, selvisin.

 

Palkintokahvit

Pikkuhiljaa löysin poikien kanssa omat rutiinit. Osan asioista tein, kuten olin halunnut, omalla tavallani. Jätin äiti-lapsi -kerhot väliin. Vaatteet olivat välillä mitä sattui ja syötin ruuaksi takuuvarmoja hittituotteita.

Isävuoden aikana opin paljon asioita. Aloin juomaan päiväkahvit kuin palkinnoksi siitä, että sain pojat päiväunille. Tarve omaan aikaan korostui. Iltaisin rupesin lenkkeilemään.

Kokemukseni arjen pyörittämisestä vaikutti myös parisuhteeseemme. Löysimme vaimon kanssa yhteisen kielen ja kokemuksen vanhemmuuteen, joka näkyy yhä edelleen, lähes 20 vuoden jälkeen.

 

Lapsi kasvattaa vanhemman

Isävuoden tärkein anti oli kiintymys ja suhde omiin lapsiin. Joku on viisaasti sanonut, että lapsi ei ole vanhemman ominaisuus. En ole ”kolmilapsinen isä”, vaan minulla on isänä suhde kolmeen lapseen.

Isyys syntyy vähitellen lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Lapsi kasvattaa vanhemman. Toistojen kautta vanhempi oppii lukemaan lapsen tarpeita ja vastaamaan niihin. Kiitän vaimoa viisaasta ehdotuksesta ja itseäni rohkeasta päätöksestä.

 

”Vaatteet olivat välillä mitä sattui ja syötin ruuaksi takuuvarmoja hittituotteita.”

 

Sinäkin pystyt, osaat ja selviät

Näin isänpäivänä haluan toivottaa ja rohkaista uusia isiä löytämään juuri sinulle sopivan tavan vahvistaa ja syventää suhdettasi lapsiisi. Hyvä lähtökohta on se, että löydät oman tapasi toimia. Tapa voi olla isävuosi tai joku muu juuri sinulle sopiva.

 Pystyt, osaat, selviät – sen tiedän omasta kokemuksestani.

 

Isänpäiväterveisin Jarno Hellström

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Valo voittaa pimeän. Kuva: Hannu Valkama

Onko tuleva viikonloppu teidän perheessä juhla, johon varustaudutaan luudilla, kurpitsalyhdyillä ja noitavaatteilla, vai se hillitympi perinteinen versio hautausmaalle sytytettyine kyntttilöineen? Suomalaista pyhäinpäivää vietetään perheyhteyttä korostaen sytyttämällä kynttilöitä sukuhaudoille, kun taas Amerikan-tuliainen, Halloween, tuo hurjiksi velhoiksi ja kummituksiksi pukeutuneet lapset naapuruston oville huutamaan: "Karkki vai kepponen?" Suomessa tosin lasten juhlinta keskittyy enemmän kouluihin, kerhoihin ja kutsuille, mikä on ymmärrettävää huomioon ottaen ajankohdan pimeyden. Musta asvaltti nielee valon niin, että ainakaan pienimpiä ei uskalla lähettää illalla ulos säntäilemään karkkisaaliin perässä.

Onko tuleva viikonloppu teidän perheessä juhla, johon varustaudutaan luudilla, kurpitsalyhdyillä ja noitavaatteilla, vai se hillitympi perinteinen versio hautausmaalle sytytettyine kyntttilöineen? 

Omassa nuoruudessani Halloweenia vietettiin vain amerikkalaisissa elokuvissa ja kirjoissa. Se vaikutti eksoottiselta, jännittävältä ja vieraalta juhlalta. Pyhäinpäivä puolestaan meni muuten vain ohi, koska kotikaupungin hautausmaalla ei ollut oman suvun hautoja. 

 

Nyt molemmat juhlaperinteet ovat nostaneet profiiliaan. Kummankin juhlan ytimenä on elämän rajallisuuden kohtaminen. Minua kiehtoo ajatus siitä, miten samasta siemenestä on kasvanut kaksi niin erilaista puuta. Suomalaiseen juhlaperinteeseen kuuluu hartaudesta ja levollisuudesta nouseva lohdullisuus ja liittyminen sukupolvien ketjuun.  Amerikkalainen, kelttiläisistä alkujuurista nouseva perinne on puolestaan on karnevalistinen. Kuoleman valta ja pimeys tehdään naurunalaisiksi pukeutumalla viikatemieheksi, noidaksi tai luuurangoksi. Alkukantaisilla peloilla leikkiminen ja karmeuksien kohtaaminen säädellysti auttaa sietämään hallitsematonta. Molemmissa juhlissa yhteistä on kokemus yhteisöllisyydestä, joka kannattelee ihmistä kaikissa vaiheissa. 

 

Lapsiperheessä kummankin juhlan viettäminen vaatii valmistelua. Kynttilän vieminen suvun haudalle merkitsee puhumista aiemmista sukupolvista ja siten suvun tarinoihin liittymistä. Ennen lapsen syntymää kuollut isomummu tai isoisovaari voi kertomusten kautta muodostua lapselle samaistuttavaksi esikuvaksi. Hän voi kokea olevansa yhtä viisas ja neuvokas kuin esiäiti ja esi-isä 1900-luvun alusta. Näiden vaikuttavien hahmojen tarinoita hän kertoo aikanaan omille lapsilleen.

Molemmissa juhlissa yhteistä on kokemus yhteisöllisyydestä, joka kannattelee ihmistä kaikissa vaiheissa. 

Halloween on lapsille naamiaiskarnevaali, jonka hurjimmat puvut ja kokemukset eivät kuulu pienimmille. Kurpitsalyhtyjen valossa pimenevässä illassa voidaan kuitenkin kokea jännitystä turvallisessa ilmapiirissä samoin kuin Muumi-animaatioita televisiosta katsellessa. Mörkö pelottaa lasta niin, että hänen pitää piiloutua aikuisen selän taakse. Seltä turvasta pitää kuitenkin uteliaasti kurkistella.ohjelmaa

Perheessä voidaan viettää molempia juhlia niistä kertoen. Oman lapsensa tuntien vanhempi kuulostelee, mikä on hänelle turvallista.

Kynttilöiden ja lyhtyjen kirkastamaa loppusyksyä!

Päivi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat