Kirjoitukset avainsanalla läheisyys

On luvallista haaveilla ja muuttaa suunnitelmia, jotta löytäisi itsensä näköisen elämän. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Miten toimit, kun haluat eri asioita kuin puolisosi? Vaikenemalla omista ajatuksistasi teet hallaa sekä itsellesi että kumppanillesi. Kyllä mä varmaan sopeudun, miettii moni, kun puolison ehdotus ei vaikuta mukavalta. Vaikka omat mielipiteet tuntuisivat epävarmoilta, ne kannattaa sanoa ääneen.

 

Perääntymisen vaihtoehto

Meidän perhe haaveili joitakin vuosia sitten maalle muutosta. Suunnitelmat olivat valmiina, piti enää vain toteuttaa remontti. Silloin mies alkoi epäillä, onko unelmassamme mitään järkeä. Yllätyin ja hämmennyin. En ajatellut perääntymistä vaihtoehtona.

Kun tehdään elämän isoja ja pieniä ratkaisuja, on syytä ottaa esille ristiriitaisiakin näkökulmia. Lapsiluku, muutto, remontti, mökin hankkiminen... Esimerkkejä valinnoista on lukuisia. Miten vietämme loman, kuinka usein vierailemme sukulaisissa tai mitä perinteitä meillä on juhlapyhinä.

 

Toiveajattelua vai todellisuutta?

Vertailu toisiin pariskuntiin ei kannata. Vaikka kaverit tykkäävät asua maalla ja kuskata lapsiaan harrastuksiin, järjestely ei välttämättä sovi meille. Toiveajattelun varaan rakennetut ratkaisut ovat haavoittuvia: Muutetaan vaan maalle, kyllä minusta tulee remonttireiska ja viherpeukalo. Voi olla, että löydät itsestäsi uusia puolia – tai sitten et löydä ja olet rättiväsynyt loputtomaan puuhasteluun. 

Näin meidän perheessä on aina tehty tai näin elämän kuuluu mennä, ovat myös vaarallisia lauseita. Ne estävät uusia ajatuksia tulemasta esille.

Joskus on hyvä pöyhiä vanhoja käytäntöjä. Oman elämänsä itsestäänselvyyksille sokeutuu. Kumppani huomaa ne helpommin.

 

Mitä vahvemmin seison omilla jaloillani, sitä rohkeammin voin antautua läheisyyteen.

 

Loukkaantumisen pelko

Joku voi ajatella, että en halua turhaan loukata puolisoani, koska asia on hänelle tärkeä. Kumppani haluaa nähdä sukulaisiaan usein. En viitsi sanoa, etten haluaisi joka kerta tulla mukaan. Olen hiljaa, ettei kenellekään tule paha mieli. Pitemmän päälle vaikeneminen käy raskaaksi. En ole rehellinen itselleni enkä kumppanilleni.

Pitkässä ihmissuhteessa tuotamme väistämättä pettymyksiä toisillemme. Turvallisessa parisuhteessa ei tarvitse pelätä puolison loukkaantumista.

Kannattaa sanoa oma epävarma ja hapuileva kokemus puolisolle. Parisuhteen vuorovaikutus paranee, kun opettelee puhumaan keskeneräisistä ajatuksista. Kumppanin kanssa juttelu on ääneen pohdiskelua. Läheinen ihmissuhde ei ole paikka, jossa tuodaan ilmi vain varmoja mielipiteitä.

Mielipidettä saa myös muuttaa. Ei ole häpeä peruuttaa suunnitelmissa, vaikka lähipiiri kummeksuisi. Sinä ja kumppanisi ette ole tilivelvollisia ratkaisuistanne sukulaisille tai ystäville. 

 

Itsenäistymisvaihe

Parisuhteen kehitysvaiheisiin kuuluu alun vahva yhteenkuuluvuus. Asioista ajatellaan ensisijaisesti me. Jossain vaiheessa itsenäistymistarpeet nousevat esille. Toisen erilaisuus tuntuu ärsyttävältä. Minä olen minä ja seison omilla jaloillani. Mitä vahvemmin seison omilla jaloillani, sitä rohkeammin voin antautua läheisyyteen.

Jälkikäteen olen todella kiitollinen miehelleni, että hän uskalsi epäillä suunnitelmiamme. Jäimme asumaan keskustaan pienempään asuntoon. Nyt elämme paljon enemmän meidän näköistä elämää.

 

Terveisin,

Anja Nwose

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastelu on intiimiä kohtaamista, nähdyksi ja arvostetuksi tulemista. Kuva: Pixabay

Miltä kuulostaa seksi, jossa ei pyritä mihinkään ennaltamäärättyyn maaliin? Olisikin lupa kokeilla ja leikkiä! Kosketuksesta ei tarvitsisi ennalta tietää, mihin se johtaa. Voisi vaikka viipyillä halauksissa, silitellä eri paikkoja tai katsoa toista lempeästi silmiin.

Minulle on nuorena opetettu, miten rakastelu etenee. Että on tietyt vaiheet, joiden kuuluu seurata toinen toistaan kuin junan raiteita. Jotkut ajattelevat, että jos seksi ei johda orgasmiin, se on jotenkin huonoa. Mielestäni ulkopuolelta annetut kaavat ja tavoitteet sopivat seksiin huonosti.

Mielestäni ulkopuolelta annetut kaavat ja tavoitteet sopivat seksiin huonosti

Halu, esileikki, kiihottuminen, yhdyntä ja orgasmi. Näin etenevässä seksissä ei ole mitään huonoa tai väärää, jos se toimii ja on molemmille nautinnollista. Tällaisesta kaavasta voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, kun tutustutaan oman ja toisen kehon seksuaaliseen vuorovaikutukseen.

Mutta mitä sitten, kun tämä kaava on jo opittu? Onko seksi sen ikuista toistamista? Sitä samaako pitäisi aina haluta suorittaa? Tai mitä jos tämä kaava ei toimikaan meidän kohdalla – onko meissä jotain vikaa?

Parhaimmillaan intiimi läheisyys on turvallista leikkiä, jossa voi tapahtua mitä vain

Parhaimmillaan intiimi läheisyys on turvallista leikkiä, jossa voi tapahtua mitä vain, mikä molemmille sopii. Joskus leikki voi johtaa kiihottumiseen, mutta ei sen tarvitse. Joskus päädytään yhdyntään, mutta mikään ei siihen velvoita. Joskus jompikumpi tai molemmat saattavat saada orgasmin, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä.

Mitä jos yhdyntä ei huvita?

Monilla tuntuu olevan ikään kuin sanaton sopimus, että läheisyys johtaa yhdyntään. Silloin kun kumppani ehdottaa läheisyyttä sanoin, elein tai teoin, toinen saattaa kieltäytyä ja torjua ehdotuksen vain siksi, ettei hän voi luvata olevansa valmis yhdyntään tällä kertaa. Ei sellaista kuulukaan voida luvata etukäteen.

Turvalliseen seksuaaliseen läheisyyteen pakko ei kuulu missään vaiheessa

Joskus ajatus yhdynnästä tuntuu niin kaukaiselta, että sen takia ei suostuta minkäänlaisen läheisyyteen, jotta toinen ”ei ymmärtäisi väärin”. Jos tästä ei puhuta, kynnys fyysiseen läheisyyteen kohoaa. Haluttomuus yhdyntään voi johtua eri elämänvaiheissa monista eri syistä. Näistä syistä kannattaa jutella, etteivät ne muodostu syyksi vältellä muunlaista intiimiä läheisyyttä.

Joskus haluttomaksi itseään nimittänyt löytää halun, kun kumppanin kanssa sovitaan, että tällä kertaa, tällä viikolla tai tässä kuussa ollaan lähekkäin, mutta ei päädytä yhdyntään. Jos tällaiseen päädytään, sen pitää olla yhteinen sopimus. Kokeilu auttaa keskittymään päämäärän sijasta läheisyyteen. Kumppaneiden välinen tunneyhteys ja turvallisuus vahvistuvat ja niiden myötä myös seksuaalinen nautinto kasvaa.

Rakasteluun kuuluu hellyys, toisen huomioiminen ja omista toiveista kertominen

Turvalliseen seksuaaliseen läheisyyteen pakko ei kuulu missään vaiheessa. Yhdessä ollaan tässä hetkessä, läsnä toiselle juuri nyt. Joissain elämäntilanteissa tämä onnistuu parhaiten, kun sovitaan kalenteriin seksitreffit. Anja on kirjoittanut synnytyksen jälkeisestä seksistä ja Päivi seksin aakkosista pikkulapsivaiheessa.

Rakasteluun kuuluu hellyys, toisen huomioiminen ja omista toiveista kertominen. Aina on lupa sanoa ”kyllä”, ”ei” tai ”ehkä”. Tärkeintä on molemminpuolinen nähdyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi tuleminen.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Käyttäjä28603
Liittynyt20.5.2019
1/2 | 

Joo mitäs siinä tapauksessa kun toisen haluttomuus satuttaa päivästä, viikosta kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Aina puhutaan haluttoman oikeudesta kieltäytyä.. Kyllä toki se on totta, mutta millä oikeudella hän vie kumppaniltaan oikeuden nauttia seksistä? Meidän tapauksessa minä jolla haluja oli olin lopulta siinä pisteessä että suutuin jos se että mies koski ei johtanut hänen kiihottumiseen/haluun. Tarpeeksi pitkään tilanne jatkui niin välttelin läheisyyttä. Kaipasin toki myös hellyyttä. Mutta en halunnut itse kiihottua ja ottaa riskiä tulla taas torjutuksi ja kyllä siinä tilanteessa se oli torjunta.

Sini Rantakari
Liittynyt15.2.2018
2/2 | 

Haluttomuuden taustalla voi olla hyvin monenlaisia asioita. On hankalaa, jos haluttomuuden syistä ei päästä puhumaan. Torjutuksi tulemisen kokemukset voivat olla hyvin haavoittavia, varsinkin, jos ei yhtään tiedä, mihin se liittyy. Joskus tarvitaan ulkopuolista keskusteluapua, jotta voidaan palata intiimiin läheisyyteen pitkän tauon jälkeen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko avoin rakkauden vastaanottamiselle? Kuva: Sini Rantakari

Useat pariskunnat, joita tapaan työssäni, toivovat toisilleen hyvää. He kertovat rakkaudestaan ja näyttävät sitä arjessa konkreettisilla tavoilla. Silti kumpikin kokee olevansa se ainoa, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen. Jostain syystä toisen rakkaus ei tule vastaanotetuksi.

Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi

Tärkein parisuhdetaito on rakkauden vastaanottaminen. Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi. Jos en koe tulevani rakastetuksi, vetäydyn yksinäisyyteen tai alan vaatia rakkautta. Rakkaus pakenee kauemmaksi.

Voiko toinen rakastaa väärin? Onko tiskikoneen täyttäminen, yhteisistä asioista keskustelu tai lahjojen antaminen rakkaudettomuutta, jos sen tekee toisen mielestä väärin? Muuttuuko hyvä tarkoitus kiusanteoksi, jos hyvää tarkoitusta edistää omalla tavallaan eikä toisen ehdoilla?

Voiko toinen rakastaa väärin?

Rakkaus ja läheisyys voivat pelottaa. Ne tekevät meidät haavoittuviksi. Joku voi pitää puolisoonsa etäisyyttä, koska pelkää olla hänestä riippuvainen. Toinen voi koittaa kontrolloida kumppaninsa rakkaudenosoituksia, koska kokee turvattomuutta.

Joskus rakkauden vastaanottaminen on vaikeaa, koska ei koe ansaitsevansa sitä. Heikko itsearvostus vaikeuttaa rakastetuksi tulemista. Päätätkö toisen puolesta, milloin ja miten hän saa sinua rakastaa? Tällöin et torju pelkästään itseäsi, vaan teidät molemmat.

Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää

Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää. Tuntuu, ettei ole mitään annettavaa. Ei tee mieli kiittää. Toinen ei tunnu ansaitsevan rakkautta, jos oma rakkauden pankkitilini on pahasti miinuksella.

Jos rakkaudentarve jää liiaksi tyydyttymättä, alkaa kilpailu ja vertailu: ”En minäkään, jos et sinäkään. Et sinäkään silloin. Minun on pakko saada. En minä voi antaa.” Voin olla niin pettynyt toiseen, että koitan selviytyä yksin. Jään odottamaan, että toinen rakastaisi minut takaisin, mutta en pyydä sitä suoraan enkä tee sitä helpoksi.

Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin

Oman tarvitsevuuden kieltäminen tekee myös toisen tarpeiden huomioisen raskaaksi. Jos joudun selviytymään itsekseni, odotan helposti toiselta samaa. Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin.

Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme

Suurin tarve on rakkaus. Oman tarvitsevuuden tunnistaminen auttaa sen vastaanottamisessa, mitä tarvitsee. Me saamme olla riippuvaisia toisistamme. Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

No vihdoinkin joku sanoo sen: Rakkaus kukkii siellä missä tarvitsemme toisiamme. Eikä niin kuin nykyään tykätään sanoa, ettei saisi olla mitenkään riippuvainen toisesta. Kannattaa keskustella mikä on kummankin rakkauden kieli. Joku haluaa halailuja ja läheisyyttä, toinen muistamisia, kukkia, lahjoja. Joku kokee olevansa rakastettu silloin kun puoliso antaa aikaa, kun jaetaan kaikki asiat keskustelemalla jne. Jos luulet, että puolisosi tuntee olevansa rakastettu silloin kun annat tai teet sitä mistä itse tulet onnelliseksi, voit olla väärässä.

Sini Rantakari
Liittynyt15.2.2018

Kiitos palautteesta! Rakkauden kielet olisikin hyvä "jatko-osa" tälle blogille. Minunkin mielestä tärkeä osa toiseen tutustumista ja toisen arvostamista olisi hänen rakkauden kielensä huomioiminen. Jos joku kiinnostui, niin lisää tästä aiheesta löytyy niin netistä kuin Gary Chapmanin kirjasta Rakkauden kieli.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vapaina seikkailuun erillisinä ja yhdessä. Kuva: rawpixel

Ensin on etäisyys, erillisyys ja vieraus. Sitten tapahtuu jotain maagista. Silmänräpäyksessä, tai vuosien kypsyttelyn seurauksena, aiemmin vieras alkaakin tuntua tutulta. Katseet kohtaavat. Sanat luovat siltaa toisen luokse. Tulee tarve mennä lähelle, olla lähellä, ihan iholla.

Tapahtuu jotain maagista, kun aiemmin vieraasta tuleekin läheinen ja tuttu.

Intiimi läheisyys on parisuhteen peruspilari. Suhteen kehittyminen intiimiksi vaatii molemmilta uskallusta tulla toisen eteen paljaana, ilman suojakuoria ja rooleja. Intiimiyden vaaliminen on yhteyden ylläpitämistä ja turvallisuudesta huolehtimista. Silloin molemmat voivat kokea olevansa suojassa haavoittuvaisuudestaan huolimatta.

Intiimiyden vaaliminen on yhteyden ylläpitämistä ja turvallisuudesta huolehtimista. Silloin molemmat voivat kokea olevansa suojassa haavoittuvaisuudestaan huolimatta.

Läheisyys synnyttää yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Hyvän läheisyyden ylläpitäminen vaatii aktiivisuutta molemmilta.

Fyysinen läheisyys pysyy yllä kosketuksella. Hellät hipaisut, turvallinen syli, lohduttava olkapää ja seksuaalinen yhteys eri muodoissaan, kaikkia niitä tarvitaan. Kosketus tekee hyvää. Se liittää kumppanit toisiinsa, voimistaa tunnesidettä ja lisää onnellisuutta.

Fyysinen läheisyys pysyy yllä kosketuksella.

Yhtä tärkeää on henkinen läheisyys. Se syntyy kun puhutaan, kerrotaan omia asioita ja ollaan kiinnostuneita toisen asioista .Tunteet ja niiden jakaminen luovat suhteeseen emotionaalisen läheisyyden. Läheisyys voi olla myös laadultaan älyllistä, jossa yhdessä keskustelemalla molemmat oppivat uutta. Joskus parisuhteeseen kuuluu myös hengellinen läheisyys. Ilman henkistä läheisyyttä suhdetta uhkaa vieraantuminen.

Tunteiden jakaminen luo emotionaalista läheisyyttä.

Läheisyys ja erillisyys ovat parisuhteen peruselementit, molempia tarvitaan. Ilman riittävää erillisyyttä suhteesta loppuu happi ja alkaa ahdistaa. Myös parisuhteessa ollessa kumpikin säilyttää oman identiteettinsä, on muutakin kuin parisuhteen puolikas. Molemmilla on omat keuhkot hengittää. Omat kädet koskettaa toista tai olla juuri sillä hetkellä koskettamatta. Omat jalat, jotka astuvat lähemmäs tai kauemmas tai kokonaan ulos suhteesta. Ilman erillisyyden vapautta suhteesta tulee vankila, jossa kenenkään ei ole hyvä olla. Ilman läheisyyden lämpöä suhde muuttuu helposti kämppäkaveruudeksi tai työtoveruudeksi firmassa nimeltä koti.

Ilman erillisyyden vapautta suhteesta tulee vankila, jossa kenenkään ei ole hyvä olla. Ilman läheisyyden lämpöä suhde muuttuu helposti kämppäkaveruudeksi tai työtoveruudeksi firmassa nimeltä koti.

Parisuhde on jatkuvaa tasapainottelua läheisyyden ja erillisyyden välillä. Tarvitaan uskallusta olla paitsi yhdessä ja lähellä, myös yksin ja erillään. Hyvä suhde vaatii huolenpitoa itsestä ja omista tarpeista. Vain sinä voit tietää, mikä on sinulle tärkeää. Liiallinen uhrautuminen synnyttää yleensä marttyyriutta eikä ole hyväksi kenellekään.

Tarvitaan uskallusta olla paitsi yhdessä ja lähellä, myös yksin ja erillään.

Kannattaa opetella tulemaan toimeen sen faktan kanssa, että puoliso ajattelee, tuntee ja käyttäytyy usein eri tavalla kuin sinä. Se on asia, jota ei voi muuttaa. Hyödyllisempää on sen sijaan opetella iloitsemaan erilaisuudesta. Se tuo suhteeseen terveellistä erillisyyttä. Vain erillisinä voitte olla aidosti yhdessä.

On hyvä muistaa, että kumppani ei voi olla se, josta löytyy koko elämän sisältö. Ystävyys- ja muut ihmissuhteet ansaitsevat myös huolenpitoa.

Vain erillisinä voitte olla aidosti yhdessä.

Siis: Vaali läheisyyttä. Kosketa toista kauniisti joka päivä, sillä tavalla kuin hän sitä toivoo. Pidä huolta erillisyydestä. Ole rohkeasti oma itsesi ja salli se myös toiselle.

 

Terveisin, Paula perheneuvoja

 

Tekstiin on saatu ideoita Suhde klinikalla -kirjan luvusta Perheneuvojien parhaat vinkit hyvään parisuhteeseen.

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat