Kirjoitukset avainsanalla läheisyys

Vapaina seikkailuun erillisinä ja yhdessä. Kuva: rawpixel

Ensin on etäisyys, erillisyys ja vieraus. Sitten tapahtuu jotain maagista. Silmänräpäyksessä, tai vuosien kypsyttelyn seurauksena, aiemmin vieras alkaakin tuntua tutulta. Katseet kohtaavat. Sanat luovat siltaa toisen luokse. Tulee tarve mennä lähelle, olla lähellä, ihan iholla.

Tapahtuu jotain maagista, kun aiemmin vieraasta tuleekin läheinen ja tuttu.

Intiimi läheisyys on parisuhteen peruspilari. Suhteen kehittyminen intiimiksi vaatii molemmilta uskallusta tulla toisen eteen paljaana, ilman suojakuoria ja rooleja. Intiimiyden vaaliminen on yhteyden ylläpitämistä ja turvallisuudesta huolehtimista. Silloin molemmat voivat kokea olevansa suojassa haavoittuvaisuudestaan huolimatta.

Intiimiyden vaaliminen on yhteyden ylläpitämistä ja turvallisuudesta huolehtimista. Silloin molemmat voivat kokea olevansa suojassa haavoittuvaisuudestaan huolimatta.

Läheisyys synnyttää yhteenkuuluvuutta ja me-henkeä. Hyvän läheisyyden ylläpitäminen vaatii aktiivisuutta molemmilta.

Fyysinen läheisyys pysyy yllä kosketuksella. Hellät hipaisut, turvallinen syli, lohduttava olkapää ja seksuaalinen yhteys eri muodoissaan, kaikkia niitä tarvitaan. Kosketus tekee hyvää. Se liittää kumppanit toisiinsa, voimistaa tunnesidettä ja lisää onnellisuutta.

Fyysinen läheisyys pysyy yllä kosketuksella.

Yhtä tärkeää on henkinen läheisyys. Se syntyy kun puhutaan, kerrotaan omia asioita ja ollaan kiinnostuneita toisen asioista .Tunteet ja niiden jakaminen luovat suhteeseen emotionaalisen läheisyyden. Läheisyys voi olla myös laadultaan älyllistä, jossa yhdessä keskustelemalla molemmat oppivat uutta. Joskus parisuhteeseen kuuluu myös hengellinen läheisyys. Ilman henkistä läheisyyttä suhdetta uhkaa vieraantuminen.

Tunteiden jakaminen luo emotionaalista läheisyyttä.

Läheisyys ja erillisyys ovat parisuhteen peruselementit, molempia tarvitaan. Ilman riittävää erillisyyttä suhteesta loppuu happi ja alkaa ahdistaa. Myös parisuhteessa ollessa kumpikin säilyttää oman identiteettinsä, on muutakin kuin parisuhteen puolikas. Molemmilla on omat keuhkot hengittää. Omat kädet koskettaa toista tai olla juuri sillä hetkellä koskettamatta. Omat jalat, jotka astuvat lähemmäs tai kauemmas tai kokonaan ulos suhteesta. Ilman erillisyyden vapautta suhteesta tulee vankila, jossa kenenkään ei ole hyvä olla. Ilman läheisyyden lämpöä suhde muuttuu helposti kämppäkaveruudeksi tai työtoveruudeksi firmassa nimeltä koti.

Ilman erillisyyden vapautta suhteesta tulee vankila, jossa kenenkään ei ole hyvä olla. Ilman läheisyyden lämpöä suhde muuttuu helposti kämppäkaveruudeksi tai työtoveruudeksi firmassa nimeltä koti.

Parisuhde on jatkuvaa tasapainottelua läheisyyden ja erillisyyden välillä. Tarvitaan uskallusta olla paitsi yhdessä ja lähellä, myös yksin ja erillään. Hyvä suhde vaatii huolenpitoa itsestä ja omista tarpeista. Vain sinä voit tietää, mikä on sinulle tärkeää. Liiallinen uhrautuminen synnyttää yleensä marttyyriutta eikä ole hyväksi kenellekään.

Tarvitaan uskallusta olla paitsi yhdessä ja lähellä, myös yksin ja erillään.

Kannattaa opetella tulemaan toimeen sen faktan kanssa, että puoliso ajattelee, tuntee ja käyttäytyy usein eri tavalla kuin sinä. Se on asia, jota ei voi muuttaa. Hyödyllisempää on sen sijaan opetella iloitsemaan erilaisuudesta. Se tuo suhteeseen terveellistä erillisyyttä. Vain erillisinä voitte olla aidosti yhdessä.

On hyvä muistaa, että kumppani ei voi olla se, josta löytyy koko elämän sisältö. Ystävyys- ja muut ihmissuhteet ansaitsevat myös huolenpitoa.

Vain erillisinä voitte olla aidosti yhdessä.

Siis: Vaali läheisyyttä. Kosketa toista kauniisti joka päivä, sillä tavalla kuin hän sitä toivoo. Pidä huolta erillisyydestä. Ole rohkeasti oma itsesi ja salli se myös toiselle.

 

Terveisin, Paula perheneuvoja

 

Tekstiin on saatu ideoita Suhde klinikalla -kirjan luvusta Perheneuvojien parhaat vinkit hyvään parisuhteeseen.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näetkö ruuhkan keskellä rakkauden? Kuva: Sini Rantakari

Kunpa voisin pysäyttää ajan juuri tähän. Saan rakkautta enemmän kuin olen osannut unelmoidakaan. Kotonani asuvat ihmiset, joita eniten haluan rakastaa.

Me olemme toisillemme tärkeitä ja siksi kosketamme toisiamme syvältä

Joka päivä saan juuri minulle tarkoitettuja hymyjä ja itkuja, kysymyksiä ja vastaväitteitä. Päivittäin saan ruokkia ja koskettaa, muistuttaa ja lohduttaa. Me olemme toisillemme tärkeitä ja siksi kosketamme toisiamme syvältä.

Kaikkea sanomaani ja tekemääni kyseenalaistetaan. ”Miksi teit pahaa ruokaa?” ” Miksi lelut pitää kerätä?” ”Miksi minä en voi, kun kaikki kaverit voivat?” Lapset huolehtivat, etten jämähdä paikoilleni. He haastavat miettimään elämän keskeisiä kysymyksiä yhä uudelleen. ”Äiti, oletko kotona, kun palaan?”

Tällainen runsaus ei ole kevyttä eikä helppoa, mutta se on vastavuoroista

Kotonani opetellaan elämän tärkeimpiä asioita: lähellä ja etäällä olemista, toisen huomioimista, omien tarpeiden puolustamista sekä anteeksipyytämistä ja -antamista. Tällainen runsaus ei ole kevyttä eikä helppoa, mutta se on vastavuoroista. Tässä perheessä en pärjää yksin, eikä minun tarvitsekaan.

Tässä perheessä en pärjää yksin, eikä minun tarvitsekaan

Me saamme tarvita toisiamme. Yksinäisenä voin ehdottaa yhteistä lukuhetkeä tai ulkoilua. Kiireessä saan usein apua. Kun on tylsää, voimme yhdessä ihmetellä, kuinka tylsää se onkaan. Silloinkin kun en ajatellut tarvitsevani mitään, syliin kiipeävä pieni tai sohvalle rojahtava iso lämmittävät päästä varpaisiin asti.

Kaikessa en onneksi ehdi auttamaan. On mahtavaa nähdä, kuinka toinen osaa itse. Kuinka itse valitut vaatteet on puettu jo päälle. Kuinka harrastaja tietää minua paremmin, mitkä varusteet pelireissulle tarvitsee. Kuinka kakku on jo uunissa.

Syliin kiipeävä pieni tai sohvalle rojahtava iso lämmittävät päästä varpaisiin asti

Kelloja ja kalentereita en pysty pysäyttämään, mutta itseni voin. Voin pysähtyä tärkeisiin kohtaamisiin. Voin ottaa vastaan sen rakkauden, mitä minulle annetaan, ja antaa sen vaikuttaa. Voin antaa vähemmän tärkeiden asioiden lipua ohi. Voin istua rauhassa keskellä rakkaudesta ruuhkaisia vuosia.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Turvallinen kosketus auttaa avuttomuuden tunteeseen. Kuva: Katianna Ruuskanen.

 

Mitä teet, kun tunnet olevasi avuton? Veikkaan, että jokainen meistä kokee toisinaan keinottomuutta parisuhteessa ja perhe-elämässä. Näistä kokemuksista puhutaan liian harvoin.

 

"Avuttomuus ja yksinäisyys on minusta sietämätöntä. Siksi alan tiuskia. Raivostun ja syyttelen, kun en osaa muuta. Heijastan kylmyyttä ympärilleni.

Avuttomuus nousee lasten kanssa vääntäessä tai puolisoon tuskastuessa. Arkiset tilanteet osuvat syvälle. Järkevät sanat pakenevat, viisaat ajatukset pysyvät poissa. Nolottaa, että kadotan aikuisuuteni.

En osaa pyytää, että ottaisit minut kainaloosi

Viestin kehollani viileyttä. Kaipaisin tukea, mutta en osaa pyytää, että ottaisit minut kainaloosi. Työnnän sinua pois, että ehdin ennen kuin sinä torjut minut.

Rakennan ympärilleni suojakuoren, koska yritän kaikin tavoin painaa avuttomuuden tunteen syvälle, pois, näkymättämiin. Mutta siellä se on, syväjää.

Uskaltaisinko pyytää sinut vierelleni jäälautalle?

Että olisit siinä, etkä menisi pois

En kaipaa sinulta ohjeita tai ratkaisuja, en edes sanoja. Vain, että tuntisin turvallisen kosketuksen ja lämpimän ruumiisi vieressäni. Että olisit siinä, etkä menisi pois.

Älä vetäydy kauemmas, vaikka en ole mukavaa seuraa. Pieni lapsi syvällä minussa huutaa hyväksyntää: ota syliin, älä hylkää."

 

Entä jos aina ei tarvitsekaan pärjätä? Mitä tapahtuisi, jos antaisimme itsellemme luvan olla läheisissä ihmissuhteissa myös osaamattomia ja keskeneräisiä?

 

Lämmöllä, 

Anja Nwose

.

P.S. Kannattaa lukea Saija Falckin kirjoitus läheisyydestä ja koskettamisen kielestä.

 
 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ilo ja suru voivat kulkea käsi kädessä lapsen kasvua seuratessa. Kuva: Anu Hätinen

Äitiyteen kuuluu paljon luopumista. Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa. Äidin tehtävä on olla riittämätön. Lapsen tehtävä on itsenäistyä. Kasvatuksen päämäärä on päästää irti. Tätä tapahtuu parhaimmillaan vuosien varrella monin eri tavoin.

Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa

Surua voi tuntea raskauden päättymisestä, vaikka saa odotetun vauvan syliinsä. Oman ajan ja pariskunnilla kahdenkeskisen ajan väheneminen lapsen syntymän myötä voi tuntua surulliselta. Surun ei tarvitse tarkoittaa, että haluaisi peruuttaa menneeseen.

Samaan aikaan ilon ja vapauden huuman kanssa voi tuntea haikeutta siitä, kun oma lapsi pärjää hyvin toisen aikuisen hoidossa. Lapsen läheiset suhteet toisiin ihmisiin, kouluun meneminen, omat harrastukset ja lukuisat muut upeat asiat lapsen elämässä, joita äiti ei pääse jakamaan lapsen kanssa, voivat nostaa äidin tunteissa myös surun säikeitä.

Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä

Surua voi vältellä monin tavoin. Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä. Tai hän voi estää lasta luomasta muita läheisiä suhteita. Äiti voi kietoa koko elämänsä lapsen ympärille niin, että vain lapsi on mielessä läsnä joka hetki. Vastuu omasta hyvinvoinnista jää kantamatta.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija. Tällaisen tehtävän saanut lapsi ei hylkää äitiä. Äidin ei tarvitse kohdata surua, joka lapsen itsenäistymiseen liittyisi.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija

Luopuminen ja hylätyksi tuleminen voivat herättää myös vihan eri sävyjä. Voi suututtaa, kun jokin entinen ei enää jatku, vaikka tahtoisi. Saattaa kiukuttaa, kun joutuu kokemaan ulkopuolisuutta lapsensa elämästä. Oma olo voi tuntua epäonnistuneelta, kun lapsi ei ilahdukaan äidin huolenpidosta.

Joskus vihaa tarvitaan muutoksen moottoriksi. Silloinkin surua tarvitaan menneestä irti päästämiseen. Niin lapsen kasvattamisessa kuin pitkässä parisuhteessakin suremisesta on hyötyä. Vanhasta luopuminen on välttämätöntä, jotta syntyy tilaa uudelle.

Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista

Raskaita tunteita on helpompi tuntea, jos ne voivat tulla aikuisten kesken jaetuksi. Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista. Toisen suru voi herättää avuttomuuden tunnetta, jota on vaikea sietää. Riittää, että surusta saa puhua ja tulee kuulluksi.

Miten suhtautuisit surevaan lapseesi?

Ole rohkeasti surullinen silloin, kun sen aika on. Jaa suruasi heidän kanssaan, jotka sitä kunnioittavat. Miten suhtautuisit surevaan lapseesi? Onko siinä jotain sellaista hyvää, mitä voisit suoda itsellesikin?

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat