Kirjoitukset avainsanalla ihmisyys

Älypuhelin muistuttaa meitä ihmissuhteiden tärkeistä asioista. Kuva: unsplash

Älylaitteista on tullut keskeinen osa elämäämme. Toisaalta ne helpottavat asioiden hoitamista, johtavat tiedon lähteille nopeasti ja helposti – luovat yhteyksiä. Toisaalta ne koukuttavat, pitävät otteessaan, vievät aikaamme ja huomiotamme – toisinaan liikaakin. Älyvempainten koukuttavuus liittyy siihen, että ne täyttävät syviä tarpeitamme. Siksi niiltä voi oppia. Ne muistuttavat meitä asioista, jotka ovat keskeisiä myös ihmissuhteissamme. Varsinkin läheisissä sellaisissa.

Älyvempainten koukuttavuus liittyy siihen, että ne täyttävät syviä tarpeitamme.

Huomaa

Viestin merkkiääni saa aikaan hitaallakin ihmisellä salamannopean tarttumisrefleksin. Mitä? Missä? Kuka? Viestin sisältö täytyy katsoa viipymättä ja, ehkä huomaamattakin, tämän toimituksen tieltä saa kaikki muu väistyä. Reagoitko yhtä nopeasti, innokkaasti ja suurella mielenkiinnolla kumppanisi tai lapsesi sanoihin, pyyntöön tai kutsuun? ”Hei, arvaa mitä tänään tapahtui?”, ”Voisitko viedä roskat?”, ”Äiti, kato mitä mä tänään tein!” Emme aina huomaa läheistemme viestejä ollessamme keskittyneitä omiin puuhiimme tai älylaitteiden varastaessa totaalisesti mielenkiintomme.  Tulla huomatuksi ja tulla kuulluksi on ihmisenä olemisen perustarpeita.

Katso

Me katsomme älypuhelimiamme lukemattomia kertoja vuorokaudessa. Kiinnostuksella, innostuksella, odotuksella. Olenko saanut viestejä? Kuka minua on muistanut? Muistammeko katsoa läheisiämme, puolisoamme, lapsiamme. Katsoa niin, että he tulevat nähdyksi. Katsoa silmiin hyväksyvästi ja rakastavasti. Katse tuntuu hyvältä. Nähdyksi tuleminen nostattaa. Katsotuksi tuleminen tuottaa halua katsoa takaisin. Katse luo yhteyttä.

Kosketa

Me kosketamme älylaitteittamme lukemattomia kertoja vuorokaudessa. Hipaisemme ja sivelemme hellästi. Miten usein kosketamme läheisiämme?  Halaammeko, otammeko kädestä, sipaisemmeko ohimennen viestien ”Olet tärkeä”, ”Kiva, että olet siinä”. Kosketuksella, pienelläkin sellaisella, voi olla uskomattoman suuri vaikutus. Sen lämpö kulkeutuu iholta syvälle sieluun. Kosketus rauhoittaa.

Suojele

Me suojelemme älylaitteitamme kolhuilta ja naarmuilta. Puhdistamme näyttöä pehmeällä liinalla. Hankimme laitteille kannet ja kuoret suojaksi kovalta maailmalta. Myös läheiset ihmissuhteet tarvitsevat suojelua. Maailma on mielenkiintoinen mutta toisinaan myös kova paikka. Kodissa meidän pitäisi olla turvassa ja saada suojaa ja turvaa toinen toisiltamme.

Tykkää

Me tykkäämme älylaitteilla lukemistamme ja näkemistämme jutuista ja videoista. Peukutamme ja annamme sydämiä. Seuraamme myös sitä, kuinka meidän jutuistamme tykätään. Se, että joku tykkää tuntuu hyvältä. Miten osoitamme tykkäämisemme ja välittämisemme läheisillemme? Miten näytämme sen, että ”Sinä olet tärkeä”? Miten ”peukutamme” läheisillemme heidän tärkeyttään? Miten usein sanomme suoraan ”Minä tykkään Sinusta!”

Jaa

Me jaamme älylaitteillamme mielenkiintoisina pitämiämme sisältöjä ja toivomme muidenkin löytävän ne. Jakaminen tuntuu hyvältä ja tekee asioista isompia ja tärkeämpiä kuin jos lukisimme, näkisimme tai kokisimme ne yksin. Sama pätee ihmissuhteisiin. Tunteiden ja kokemusten jakaminen toisen kanssa antaa niille syvemmän merkityksen. Ilman jakamista olemme yksinäisiä.

Toinen ihminen on toiselle korvaamaton.

Älylaitteidenkin kohdalla pätee vanha viisaus siitä, että kaikella on aikansa. On aika sompailla kojeiden kanssa ja on aika keskittyä kohtamaan tärkeitä ihmisiä, läheisimpiä. Älylaitteet ovat monessa asiassa paikallaan mutta ne eivät koskaan voi korvata inhimillistä, kasvotusten tapahtuvaa kohtaamista ja vuorovaikutusta. Ei anneta niille isännän asemaa vaan pidetään ne renkeinä. Muistetaan, että toinen ihminen on toiselle korvaamaton.

Lämmöllä,

Päivi Kähkönen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Katianna Ruuskanen

"Ihminen tarvitsee ihmistä

ollakseen ihminen ihmiselle,

ollakseen itse ihminen."

Näin kirjoitti Tommy Taberman ja osui niin oikeaan. Kukaan meistä ei tule eikä kenenkään meistä tarvitse tulla toimeen yksin - tarvitsemme toisiamme, tarvitsemme toista ihmistä.

Vaikka ”rakkaus on suurin”, se ei ole aina suuria sanoja ja isoja tunteita. Rakkaus ilmenee usein pienissä asioissa, pienissä teoissa, pienissä eleissä ja pienissä ilmeissä - keskellä arkea. Arkirakkauden piirissä olen minäkin saanut olla ja kasvaa – puolison ja kahden, nyt jo kotipesän jättäneen, tyttären sekä yhden koiran kanssa. Aina ei ole heitelty serpentiinejä mutta päällimmäisenä on kiitollisuus yhdessä olemisesta ja elämisestä.

Vaikka ”rakkaus on suurin”, se ei ole aina suuria sanoja ja isoja tunteita. Rakkaus ilmenee usein pienissä asioissa, pienissä teoissa, pienissä eleissä ja pienissä ilmeissä - keskellä arkea.

Olen ilokseni ja onnekseni saanut tehdä monenlaisia töitä elämässäni. Olen tehnyt perhe- ja vanhemmuustutkimusta yliopistossa, kohdannut ihmisiä kirkon perheneuvonnassa sekä toiminut erilaisissa yhteistyöverkostoissa kirkon keskushallinnossa. Kaikissa töissäni yhteisinä tekijöinä ovat olleet perhe sekä kasvava ja kehittyvä ihminen. Lähellä sydäntäni on lasten hyvinvointi ja vanhemmuuden kysymykset, sytyn parisuhdejutuista ja olen kiinnostunut (perhe)poliittisesta päätöksenteosta. Näppäimistöni savuaa havaitessani yhteiskunnassa epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.

Olen elämässäni saanut paljon mutta viime vuosina, vakavan sairauden myötä, olen joutunut myös luopumaan, ensisijaisesti liikuntakyvystäni ja sen myötä monista asioista. Sairauteni on luonteeltaan katala - se etenee. Pyrin kuitenkin tulemaan sen kanssa toimeen – se voi viedä minulta jalkojeni toimintakyvyn, rapauttaa käsieni toimintaa ja vaikeuttaa puhettani. Mutta se ei voi viedä minulta toivoa eikä se voi viedä sieluani. En anna sairauden tukahduttaa kykyäni iloita ja innostua elämästä ja ihmisistä. Elämä voi potkia mutta rakkaus kantaa.

 

Lämmöllä

Päivi Kähkönen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat