Kirjoitukset avainsanalla riitely

Kesä antaa aina uuden mahdollisuuden kasvaa vähän korkeamaalle, päästä vähän lähemmäksi. Kuva: Anne Anttonen

Ensimmäinen loma-aamu, lapset nukkuvat, kahvi tuoksuu, nyt on yhteistä aikaa. Seis! Olette astuneet parisuhteen kannalta vuoden vaarallisimpaan vaiheeseen. Mediaotsikoiden perusteella moni avioliitto päättyy ja perhe hajoaa juuri seuraavien viikkojen aikana!

Lomastressistä ja parisuhdekriiseistä varoitetaan kuten auringonpolttamista ja punkkien tuomasta hengenvaarasta. 

Lomastressistä ja parisuhdekriiseistä varoitetaan kuten auringonpolttamista ja punkkien tuomasta hengenvaarasta. Näitä otsikoita lukiessa sitä huomaa kaipaavansa talven turvallisen kylmää pimeyttä. Kuinka selviämme syksyyn asti rutiinien keskelle ilman korjaamattomia vahinkoja rakkaussuhteessa!

Kuinka ihmeessä olemme ajautuneet näin kauas luonnon rytmistä? Kun luonto ympärillä hehkuu ja luo uutta, niin ihmiset lomillaan päätyvät kriisiin joutuessaan liian lähelle toisiaan. Vai taphtuuko kaikki liian nopeasti talven yksinäisen puurtamisen jälkeen?

Heräämme talven horroksesta ja tunnistamme kaipauksen, jota olemme pitäneet aisoissa kiireisessä arjessa.

Kesä ja lepo rutiineista herättävät kaipauksen toisen luo. Heräämme talven horroksesta ja tunnistamme kaipauksen, jota olemme pitäneet aisoissa kiireisessä arjessa. Heräämme tähän ensimmäiseen loma-aamuun ja alamme tavoitella toista viereltä. Niin monesti on talven aikana täytynyt laittaa omat tarpeet ja kaipaukset syrjään, keskittyä velvollisuuksiin ja toisten hyvinvointiin. Oma kaipaus rakastaa ja tulla rakastetuksi on jäänyt liian vähälle.

Ei ole enää helppoa löytää tietä toisen luo, jos on monta kertaa joutunut pettymään toiveissaan

Voisi kuvitella, että kesän ja loman koittaessa olisi helppoa kääntää huomio toiseen ja alkaa vain nauttia yhdessäolosta. Mutta pitkä talvi on jättänyt jälkensä. Ei ole enää helppoa löytää tietä toisen luo, jos on monta kertaa joutunut pettymään toiveissaan ja työntämään rakkauden kaipuun järjen ja kohtuuden alle. Ehkä se ei olekaan kesä, mikä tuhoaa parisuhteita ja avioliittoja vaan talvi, joka on venyttänyt yhteyden ja yhdessäolon odotusta liian kauas.

Kun pieni lapsi joutuu pettymään toiveissaan liian pitkään, hän ei enää pysty ottamaan vastaan sitä hyvää, jota hänelle tarjotaan. Vauva voi kieltäytyä ottamasta ravintoa, jos sen nälkä kasvaa liian suureksi. Se työntää rinnan tai pullon raivoisasti pois tai jopa puree ja sylkee sitä hyvää, mitä hänelle tarjotaan.

Tällainen nälkäinen vauvako meidän sisällämme heräilee ensimmäisiin loma-aamuihin? Huudamme toisillemme: missä olet ollut näin kauan? Olet ollut liian kaukana liian pitkään! Rauhoittelevan hoitajan sijasta pöydän toisella puolella on toinen pettynyt lapsi odottamassa omaa hoitoa.

Ehkä vasta kunnon tuuletuksen ja suhteen lujuuden testaamisen jälkeen voidaan sukeltaa lämpimään syleilyyn.

Pettymystä toiseen voi ilmaista vasta, kun toinen on ulottuvilla. Pitkän eron jälkeen juuri yhteen tulon hetket ovat repiviä. Ihanuuden sijasta kaivetaan esiin se kuuluisa lillukanvarsi, josta saadaan riita aikaiseksi. Ehkä vasta kunnon tuuletuksen ja suhteen lujuuden testaamisen jälkeen voidaan sukeltaa lämpimään syleilyyn.

Ärtyisyys voi olla merkki helpotuksesta, että tuossa se vielä on pitkän talven jälkeen!

Ensimmäiseen kesäloma aamuun on syytä heräillä herkällä mielellä. Kuin olisimme kesyttämässä villihevosta niin itsessämme kuin toisessakin. Oma mieli lähtee helposti laukkaamaan pelätessään pettymystä ja toinen on yhtä varuillaan. Annetaan tilaa pettymysten ilmauksille ja niskan nakkaamisille. Otetaan ne merkkinä ikävästä, jolle vasta nyt on tilaa. Ärtyisyys voi olla merkki helpotuksesta, että tuossa se vielä on pitkän talven jälkeen ja mökötys seurausta siitä, että juuri sinua on kaivattu!

Veikkaan, että ollessamme taas samoilla taajuksilla niin itsemme kuin toisenkin kanssa, ei kesälomaohjelman laatiminen ole enää niin iso juttu. Kun luottamus on vahvistunut, erilaiset intressit eivät enää aja erilleen. Harva harkitsee eroa syksyllä sen vuoksi, ettei saanut lomalla omaa tahtoaan läpi. Toivottomuus seuraa sittä, jos talven yksinäisyys ei helpotakaan kesän aikana.

Mitä siis odotan kesälomalta tänä vuonna? Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi! Kasvaa taas pari senttiä lähemmäs heitä, joita kohti sydämeni sykkii.

Kesäisin terveisin Anne Anttonen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saavatko erimielisyydet parisuhteenne lukkoon? Kuva: Markus Voetter.

Riidat tai niiden välttelystä johtuva puhumattomuus aiheuttavat tuskaa monissa parisuhteissa. Alle on listattu näkökulmia, joiden avulla voit pohtia oman parisuhteesi ristiriitatilanteita sekä riitelytaitojasi.

  1. Vältteletkö? Erimielisyydet kuuluvat kahden ihmisen läheiseen suhteeseen. Jos myötäilet aina puolisoasi tai vaikenet tarpeistasi, kannattaa miettiä, mitähän kaikkea tähän toimintatapaasi liittyy.

  2. Suututko? Riidat herättävät vihan tunteita. Millainen suhde sinulla on omaan kiukkuusi? Viha on voimavara, joka auttaa meitä pitämään puoliamme ja suojelemaan rajojamme. Vihalla voimme myös tuhota toisiamme tai itseämme. Millaisia malleja olet elämäsi varrella saanut vihan ilmaisemiseen?

  3. Pelkäätkö? Jos riidat saavat aikaan pelkoa, on syytä hakea apua. Väkivalta, sen uhka, alistaminen tai halveksiva puhe eivät kuulu parisuhteeseen.
  4. Hermostutko? Jos teillä leimahtaa iso riita pieniltä tuntuvista asioista, saatatte oikeasti riidellä muusta kuin lattialle jääneestä sukasta tai lastenhoitovuoroista. Väsymys ja stressi laskevat riitelykynnystä. Pinnan alla voi myös olla tarpeita ja huolia, joita on vaikea tavoittaa. Tunnetko esimerkiksi parisuhteessa yksinäisyyttä tai pelkäätkö, ettet ole kumppanillesi riittävän hyvä?
  5. Kiukutteletko? Kannattaa kertoa, mikä harmittaa. Puoliso ei voi tietää ärsytyksesi syytä, jos annat vain kiukkuisia vihjeitä tai pidät mykkäkoulua. Kun sanot asian ääneen, otat vastuun omista tunteistasi.

  6. Tulkitsetko? Puolison toiminnan analysointi tai hänen heikkouksiensa luettelointi pahentaa tilannetta. Kerro kumppanille itsestäsi ja kokemuksistasi. Puhu siitä mitä toivot ja mitä et halua.
  7. Junnaatteko? Keskustelu ei etene, jos molemmat ovat pois tolaltaan. Voitte etukäteen sopia aikalisän mahdollisuudesta riidoissa. Kumpi tahansa voi pyytää aikalisän. Ideana on, että jatkatte keskustelua, kun olette rauhoittuneet.
  8. Rauhoitutko? Itsensä rauhoittamista voi opetella. Kun puoliso ärsyttää tai ehdottaa kummallisia asioita, ei tarvitse hyökätä tai paeta. Hengittämällä rauhallisesti ja suuntaamalla huomio oman kehon tuntemuksiin voi viestittää itselleen: Ei hätää, olen turvassa. Näin on helpompi olla jämäkästi läsnä.

Terveisin,

Anja Nwose

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Dimitrivetsikas1969/Pixabay

 Harva kappale tekee suuren vaikutuksen ensimmäisellä kuulemiskerralla. Reino Nordinin esittämä ja sanoittama Antaudun onnistui siinä. Tulkinnan intensiivisyys ja sanat ”jos haluut sotilaan, mä varustaudun, jos haluut rauhaa, mä antaudun” erottautuivat aamuruuhkassa raikkaalla tavalla muusta radiosoittotarjonnasta. Kappale puhuttelee lisäkseni myös monia muita, sillä se oli vuoden 2017 striimatuin biisi yli 11 miljoonalla suoratoistollaan. Lisäksi se valittiin ihanassa Suomi Love -ohjelmassa kauden parhaimmaksi kappaleeksi.

Luin jostain, että juuri tämän biisin sanat ovat Nordinille henkilökohtaisimmat. Niitä kuunnellessani ja tätä tekstiä kirjoittaessani yritän pitää ajatukseni poissa lööpeistä liittyen sanoittajan elämään. Sanoituksen jokainen tulkitsee tavallaan. Minulle, parisuhdetyöläiselle ja pitkässä parisuhteessa elävälle, tämä on laulu myrskyisästä parisuhteesta ja sitoutumisen voimasta. Se virittää minut rakkauden ideaalitarinoiden äärelle miettimään voiko suhteen myrskyisyys olla myös hyvä asia. Myrskyisyydellä tarkoitan tunteiden kuohuntaa ja rajua riitelyä, en toisen alistamista, väkivaltaa tai jatkuvaa uskottomuutta, eroamista ja yhteen palaamista.  

Parisuhteen syvimpiä pohjamutia ei välttämättä jaeta edes parhaalle ystävälle tai terapeutille.   

Ideaalirakkaustarinoissa kaikki on ihanaa. Suhde on sopivasti intohimoinen, täynnä hellyyttä, huomionosoituksia, rakkaudentunnustuksia ja yllätyksiä. Ollessamme eri mieltä kerromme avoimesti ja rauhallisesti tunteemme ja tarpeemme, myös syvimmät sellaiset. Emme koskaan riitele lasten kuullen. Sovimme asiat heti, pyydämme ja annamme anteeksi.

Harva parisuhde on kuvauksenkaltainen ideaalitarina, edes se ulospäin täydellinen suhde. On tavallista, että kodin ulkopuolella annat parastasi eli olet henkisesti läsnä, joustava ja muut ihmiset huomioiva. Työpäivän jälkeen puolisosi ja lapset näkevät sinut väsyneenä, ärtyneenä ja poissaolevana. Parisuhteen syvimpiä pohjamutia ei välttämättä jaeta edes parhaalle ystävälle tai terapeutille.   

Pariterapiassa tapaan usein pareja, joiden vuorovaikutustyyli on kiihkeän kuohuva. Tunnekuohuissa sanotaan asioita, joita ei pitäisi sanoa. Suorat erouhkauksetkaan eivät kuitenkaan tarkoita oikeasti eroa. Myrskyn jälkiä siivotaan eri tavoin, jotkut lakaisevat ne nopeasti pois ja jotkut eivät pysty peittämään jälkiä. Mielessä pyörii voinko luottaa läheisimpään ihmiseen, joka on satuttanut, loukannut ja iskenyt kaikkein arimpaan kohtaani? Tavallista on, että toinen osapuoli kestää riidan aikana lauotut sanat ja toipuu niistä nopeasti, kun taas toiselle osapuolelle ne jäävät mieleen kummittelemaan.

Jos haluut sotilaan mä varustaudun, jos haluut rauhaa mä antaudun.” Lauseesta saa käsityksen, että tilanne on toisen osapuolen hallinnassa ja hän vain tekee mitä toinen haluaa. Eli jos haluat riidellä, käydään taistelu, mutta olen valmis myös rauhaan jos haluat. Molempien ollessa kiihtyneitä rauhanlippua on vaikea heiluttaa saati pystyttää mastoon. Tällöin kierimme jo hurjan aallokon pyörteessä, välillä pinnalla ja välillä upoksissa.

Jos haluut -alkuisista lauseista tulee myös mieleen, että kiihkeän riidan kuohunta on oleellinen ja tärkeä osa suhdetta. Intohimoisen myrskyisessä suhteessa ikään kuin tarvitaan tyrskyjä, kuohuja ja upotusta, hyökkäyksiä, vastahyökkäyksiä ja yksinjäämisen tuskaa. ”Joskus me eksytään yksin pimeään, huudetaan kunnes itketään. Sanat on turhia eikä ne tuu riittämään” Riidellessämme olemme upoksissa toisistamme, täysin yksin, jopa hukkumassa. Emme itse löydä pelastusköyden päätä eikä toinen ei pysty tarjoamaan pelastusrengasta. Kun yhteyskatko korjaantuu, se on erittäin palkitsevaa. Rauhanteko on tärkeä rituaali, prosessin huipennus. Sovintoa tehdessä ehkä vannotaan rakkautta ja rakastellaan kiihkeästi erouhan tunteiden pelästyttäminä ja lähentäminä.   

Kaikki tietävät, että riidat lähtevät usein pienistä kerääntyneistä asioista, jotka ärsyttävät ja turhauttavat. Parhaimmillaan ymmärrämme, että riidellessämme näistä samalla sisäisesti huudamme, että näe minut, huomioi minut, arvosta minua ja pysy vierelläni, vaikka olen välillä hankala. On ihmisiä, jotka eivät riitele, koska riitely on ollut täysin vierasta lapsuudenperheessä. Toiset ovat kärsineet vanhempien riitelystä niin, että he välttävät sitä täysin omassa liitossaan. Se, että voidaan olla eri mieltä ja riidellä, kertoo suhteen turvallisuudesta. On ihmisiä, jotka kokevat riidan vaarallisena. On helpompaa tukahduttaa omat tarpeet, mukautua toisen tahtoon tyyntä tavoitellen. Emme kuitenkaan pysty ennustamaan myrskyn tuloa, emme näe punaista varoituslippua. Kun tilannetta on pidetty paineen alla tyynenä pitkään, voi vastassa olla äkillinen hirmumyrsky. 

Kuohuihin liittyy paljon tunteita. Kun on tunteita, on toivoa!

Onko myrskyisä tapa riidellä pelkästään huono asia? Myrskyisä suhde ei ole tylsä, siinä tapahtuu. Riidat pitävät suhteen liikkeessä ja elossa. Kuohuihin liittyy paljon tunteita. Kun on tunteita, on toivoa! Suhde ei ole kuollut ja viileä, ei neutraali ja välinpitämätön. Jos tunteet ovat kuolleet, ero voi olla todennäköisempi. Riidellessämme saamme aikaan reaktion toisessa, emme tunne itseämme yhdentekeväksi. Suhteemme ei ole itsestäänselvyys. Riitelemällä tarpeet tulevat ilmaistuksi. Ei tarvitse miettiä mitä toinen ajattelee asioista verrattuna tilanteeseen, jossa toisella on taipumus vetäytyä ja vaieta. Toki pinnalla olevien kuohujen alta, myrskyn aallonpohjasta, löytyy aina syvempiä tunteita ja merkityksiä.

Myrsky laantuu jossain kohtaa, kuohuva temperamentti voi iän mittaan tyyntyä. Toisin kuin luonnonvoimien kanssa, ihminen on kykenevä hallitsemaan omaa sisäistä myrskyään. On hyvä oppia rauhoittamaan itsensä, haukata happea upoksissa ollessa ja tasapainoilla myrskyn kielekkeellä. Kun oma kuohunta tyyntyy,vältämme hirmumyrskyn, jyrinä hiljenee ja salamoi vähemmän. Syväsukellus pohjamutiin ja niiden tutkiminen keskustelemalla lähentää meitä. Jos ei osaa tai uskalla sukeltaa ja myrskyt ovat toiselle sietämättömiä, on hyvä ottaa pariterapeutti mukaan sukellusretkelle. Yhdessä laaditun pohjakartan avulla on helpompi navigoida jatkossa.  

En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä sitoutumisen voimaa pitkään jatkuneen myrskyisyyden jälkeen. ”En oo unohtanu sitä mitä sanoin, en oo luovuttanu siitä minkä vannoin. Ja jos sanoinkin sen ääneen liian harvoin, niin sua jatkuvasti mielessäni kannoin.” Ilman taistelua ei kannata luovuttaa. Jotkut sanovat rakastan sinua joka päivä, vaikka ei aina tuntuisikaan siltä. Toiset ilmaisevat rakkautensa vain kun toinen tuntuu erityisen läheiseltä ja rakkaalta. Puolison kantaminen mielessä, hänen ajattelemisensa päivän mittaan, on ensiarvoisen tärkeää. Ikävöiminen on ensihuuman aikana tuskallista ja ihanaa. Myöhemmin se muuntuu, mutta yhä erossa ollessa ajatus toisesta, joka myös ajattelee sinua, lämmittää, antaa voimaa ja turvaa. Näitä on hyvä sanoittaa, koska vanha tuttu kumppanikaan ei ole ajatustesi lukija.

Puolisosi on nähnyt sinut parhaimmillasi ja pahimmillasi, rumimmillasi, heikoimmillasi ja hulluimmillasi. Hirmumyrskyjen jälkeenkin hän on yhä vierelläsi.

Täällä mä oon, vieläkin sun, nousen pystyyn jos kaadun, haluun saada syttyy sun soihdun, sun hymystä mä voimaannun. Ja täällä mä oon niin kauan kun viimeisen kerran kaadun.” Puolisosi on nähnyt sinut parhaimmillasi ja pahimmillasi, rumimmillasi, heikoimmillasi ja hulluimmillasi. Hirmumyrskyjen jälkeenkin hän on yhä vierelläsi. Kumppanisi, joka on parhaimmillaan ihana ja paikoin sietämättömän ärsyttävä, mutta rakas ja oma. Hän voimaantuu vieläkin hymystäsi, yhteisistä hyvistä hetkistä ja pienistä kohtaamisista. Hän haluaa yhä sytyttää soihtusi ja uskoo parempiin aikoihin. Hän aikoo olla kanssasi loppuun asti. Se ei ole merkityksetöntä. Se on ehkä sitä Rakkautta. 

Terveisin Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Katianna Ruuskanen

Lapsena peilitalossa oli kiehtovaa seurata oman kuvajaisen heijastuksia äärettömyyteen asti. Saattoi kuvitella, että minä en lopu koskaan. Kun nuorena ensi kerran rakastuin toiseen, sama leikki jatkui. Oli ihanaa upota toiseen ja nähdä itsensä. Heijastimme toisiamme ja rakastimme näkemäämme. Se oli yksi tapa oppia tuntemaan itseään ja tulla kokonaisemmaksi.

Rakastan aina toisessa sitä tapaa, millä hän katsoo minua ja rakastaa.

Ensirakkaudet päättyvät monesta syystä. Yksi syy voi olla, että kyllästymme lopulta katselemaan omaa kuvaamme toisessa. Alamme kaivata toista toisena, erilaisena ja uutena. Ensirakkaus voi vaihtua uuteen suhteeseen myös saman kumppanin kanssa, mutta usein vaihdamme myös kohdetta. On jotenkin helpompaa aloittaa kokonaan alusta. Mutta emme kuitenkaan aloita alusta vaan jatkamme siitä, mihin edellisessä suhteessa jäimme. Jatkamme toisen silmiin katsomista ja itsemme näkemistä.

Rakastan aina toisessa sitä tapaa, millä hän katsoo minua ja rakastaa. Myös hän rakastaa minussa itseään. Suhteen alussa olemme molemmat valmiita jättämään itseämme sivuun ja antamaan toiselle hänen unelmaansa, koska hän tekee saman minulle. On ihanaa elää samanlaisuuden kuvitelmaan perustuvissa rakkauden tunteissa. On mahdollista jäädä tähän kehään ikuisesti vaihtuvien kumppaneiden kanssa tai voimme venyttää itsemme seuraavaan vaiheeseen. Uskallatko yrittää?

Peili tuntuu rikkinäiseltä ja tulee houkutus vaihtaa se toiseen, paremmin heijastavaan.

Samanlaisuus toisen ehdoilla alkaa ennemmin tai myöhemmin tuntua taakalta ja yritämme laajentaa reviiriä. Alamme paljastaa itsestämme kaikenlaista, mihin toinen ei ole varautunut. Seuraa pettymyksiä ja yrityksiä muuttaa toista takaisin oman unelman näköiseksi. Seuraa myös ahdistusta ja tilan puutteen tuntua, kun toinen yrittää muuttaa minua itselleen sopivammaksi. Peili tuntuu rikkinäiseltä ja tulee houkutus vaihtaa se toiseen, paremmin heijastavaan.

Olemme keskellä parisuhdevääntöä. Eihän tämä tällaista kuulunut olla, ikuista riitaa ja valtataistelua tai hiljaista jurnutusta hävityn taistelun jälkeen! Onko olemassa kolmatta tietä kyllästymisen ja ahdistavan riitelyn välillä? Moni lakkaa uskomasta parisuhteeseen kokonaan ja julistautuu ikisinkuksi tai tyytyy suorittamaan velvollisuudentuntoista perusarkea.

Näen toisen toisena sekä kaiken sen, mitä hän voi omalla ainutlaatuisuudellaan tuoda elämääni.

Pystytkö kuvittelemaan sen suhteen, joka alkaa avautua silmien eteen, kun peili paljastuu ikkunaksi? Jos hämärrän valoa omassa huoneessani ja annan katseen kohdistua ikkunan ulkopuolelle, alan hahmottaa siellä kokonaan uutta maailmaa. Näen toisen toisena sekä kaiken sen, mitä hän voi omalla ainutlaatuisuudellaan tuoda elämääni. Millainen maisema sinun silmillesi avautuu, kun katsot kumppaniasi paremmassa valossa? 

Suhteen jatko on kiinni siitä, kestämmekö, että toinen ei ole heijastuma minusta vaan kokonaan uusi ja tuntematon maanosa valmiina elämänpituiseen tutkimusretkeen.

Terveisin Anne Anttonen

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat