Kirjoitukset avainsanalla selviytyminen

Kun mies matkustaa, osa minustakin on poissa. Kuva: Katianna Ruuskanen

Huomenna hän taas lähtee. Vuosia minulle oli jo aivan selvää, mitä tapahtuu joka sunnuntai, kun hän lähtee, ja perjantaisin, kun hän palaa. Silloin hän oli töissä toisella paikkakunnalla. Mutta nyt hän ei ole lähtenyt hetkeen eikä minulla ole niitä rutiineita mielessä. Sen sijaan minussa liikkuu tunteita, joilta rutiinit ovat ehkä joskus suojanneet.

Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt

Tunnen surua siitä, että joudun miehestäni fyysisesti eroon viikoksi. Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt. Ajatuksenikin harhailevat ja ovat eksyksissä. En tiedä, miten viikon mittaan nousevat mietteeni ja kysymykseni tulevat jaetuiksi. Voi olla, että jään ajatuksineni yksin. Tai ehkä en ehdi arjen pyörityksen keskellä edes itse kuulla niitä.

Selaan kalenterista tulevaa viikkoa yrittäen löytää sieltä niitä kohtia, joita varten minun olisi ymmärrettävä pyytää mielipide, neuvo tai työkalu puolisoltani nyt. On viime hetken tunnelma. Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden.

Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden

Arvioin kutakin päivää kaikkine menoineen ja yritän tulla tutuksi jokaisen päivän kanssa jo vähän etukäteen. Ajelehtimiselle, arvailulle tai vastuun siirtämiselle ei ole tällä viikolla tilaa. Kun lapset kysyvät, pyytävät tai tarvitsevat, minä vastaan. Minä myös muistan, lohdutan, kannustan ja jaksan.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa. Ehkä osa minustakin lähtee pois, ulottumattomiin, pois tieltä. Kotiin jää äiti, joka pystyy ja jaksaa. Hän onkin oikein hyvä äiti. Lapsilla ei varmasti ole mitään hätää, kun isä on poissa.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan. Ensimmäinen tulosuukko osuu vielä lasten äidin suulle. Minä olen silloin vielä kulman takana kurkkimassa. Sieltä kulman takaa saattaa kuulua hiljaista itkua. Joskus sieltä kirpoaa kiukku. Se puoli minusta on ollut viikon aivan liian yksin.

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan

Joskus yritin pitääkin tuon väsyvän ja tarvitsevan puolen piilossa. Miksi sitä puolta kannattaisi ottaa esille, jos sitä joutuu jo parin päivän päästä taas tunkemaan syrjemmälle? Puoliso voisi erehtyä luulemaan, että tarvitsen ja kaipaan häntä, vaikka pärjään ihan yhtä hyvin yksinkin.

Itse asiassa pärjään yksin jopa paremmin. Kun ei tarvitse neuvotella, sopia eikä huomioida toisen menoja ja ajatuksia, säästyy aikaa ja voimia. Kun minä tiedän kaiken ja vastaan kaikesta, arki on selkeää ja johdonmukaista. Arjen askareet tulevat tehdyksi niin kuin minä haluan.

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin, jos en itse jaksa tai pysty raskaan viikon jälkeen tulemaan. Pitkä halaus. Arjen toimiin yhdessä tarttuminen. Kiireetön kuunteleminen (viimeistään lasten nukkumaan mentyä). Ja yhdessä nukutut kunnon yöunet, niin aamulla on jo koko perhe kotona.

Siihen asti minä ikävöin, tällä kertaa Jenni Vartiaisen säestämänä.

Terveisin,

Sini Rantakari

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Rekkaleski ma-pe

Niin tuttua!! Kun rekkamieheni kurvaa perjantaina kotiin, miten valtava kaipaukseni purkautuu? Välttelen kosketusta, katson sivuun, oon etäinen, vähäpuheinen. Olen koko viikon selvinnyt lasten vaatimuksista, niin en kykene heti ottamaan vastaan miestä. Onneksi kumpikin nykyään ymmärtää tilanteen. Tästä on tullut jo osin vitsikin. Mies saattaa kysyä tunnin päästä kotiutumisesta, että saisko vähä jo sormenpäällä koskea?vai onko paha?😊 kyllä se siitä iltaa kohti helpottaa. Haluan tulla vaan ensin kuulluksi ja joskus pitää vähä kiukutellakin. Tätä jälleen näkemisen shokkia joskus lieventää se, että edellisenä iltana puhutaan oikein pitkä puhelu ja tilitän jo siinä vaiheessa tuntojani. Joskus on käynyt niinkin mainiosti, että vastassa on ollu kiukkusen kakaran sijasta rakastaja.😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidit antavat joskus toisilleen kylmää kyytiä, vaikka ei olisi tarkoituskaan. Kuva: Gratisography

Joskus toinen äiti voi aiheuttaa ärsyyntymistä, loukkaantumista tai muita hankalia tunteita toisessa äidissä. Äitiys on asia, jota me äidit yhdessä opettelemme eikä se aina käy helposti. Tässä näkökulmia ymmärtämisen avuksi ja oman suhtautumisen tueksi.

1. Väsymys

Väsyneenä ihminen ei ole parhaimmillaan. Liika väsymys ja stressi aiheuttavat kehossa hälytystilan, jossa aivot ja aistit ovat herkistyneet havaitsemaan ”vaaroja” kuten loukkaavia sanoja tai arvostelua. Hälytystilassa ollessaan tällaisiin hyökkäyksiin voi tulla vastattuakin terävämmin kuin hyvin levänneenä tulisi. Väsyneenä ihminen ei yksinkertaisesti pysty huomioimaan toisia ihmisiä ja heidän tunteitaan yhtä hyvin kuin yleensä. Ehkä voit nähdä toisen väsymyksen ja antaa olla? Omasta jaksamisesta kannattaa pitää mahdollisimman hyvää huolta ja pyytää siihen apua myös muilta.

2. Kateus

Jos kokee huonommuutta äitinä, voi olla vaikeaa sietää äitejä, jotka ainakin näyttävät onnistuvan ja menestyvän äitiydessään. Kateus voi johtaa siihen, että päätyy etsimään toisten äitiydestä säröjä tai virheitä. Valitettavasti silloin jää huomaamatta, mitä hyvää toisen onnistumisista voisi omaan elämäänsä ammentaa. Parhaimmillaan kateus voi auttaa sinua tunnistamaan omia täyttymättömiä tarpeita ja toiveita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

3. Syyllisyys

Äidit tekevät yleensä niin hyviä ratkaisuita omissa elämäntilanteissaan kuin suinkin kykenevät. Joillakuilla on monia hyviä vaihtoehtoja, toiset joutuvat valitsemaan huonoista vaihtoehdoista vähiten huonon. Moni pelkää tehneensä huonoja valintoja. Kaikki ovat tietäen tai tietämättään joskus niin tehneetkin. Vastuu lapsesta on suuri ja siksi nurkan takana on vaanimassa suuri syyllisyys. Yksi tapa vältellä omia kestämättömiä syyllisyyden tunteita on heitellä syyllisyyden palloa muille. Sinä voit luottaa siihen, että teet parhaasi - se riittää.

4. Pyrkimys ratkaista

Monet asiat äitiydessä eivät ole äkkiä ratkaistavissa. Vaikka vinkkien vaihtaminen voi olla antoisaa ja osa neuvoista tulee tarpeeseen, usein äidit kaipaavat enemmän henkistä tukea ja ymmärrystä. Äidit tarvitsevat toisten aikuisten tukea vaikeiden tunteiden jakamiseen ja sietämiseen. Silloin nopeasti tarjotut ratkaisut ja neuvot voivat tuntua ohittamiselta ja jopa lisätä sitä yksinäisyyttä, syyllisyyttä tai riittämättömyyttä, joiden kanssa äiti jo ennestään painiskelee. Toiselta ihmiseltä voi kysyä suoraan, kaipaako hän tällä kertaa vinkkejä vai kuuntelua ja ymmärrystä.

5. Kapea näkökulma

Joskus törmää oletukseen, että kaikki lapset toimivat samalla tavalla. Jos oma lapsi on tarvinnut jotain tai hyötynyt jostain, voi äiti ajatella, että sama asia olisi hyväksi kaikille lapsille. Oikeasti kuitenkin joku lapsi nukkuu paremmin perhepedissä ja joku toinen omassa sängyssä. Yksi lapsi vieroittuu rinnasta lähes vahingossa, toinen kaipaa imetyshetkiä taaperonakin. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja tarvitsee omanlaisensa vanhemman.

6. Onnenhuuma

Moni äiti on epävarma omassa äitiydessään, kokee riittämättömyyttä ja pelkää tekevänsä virheitä. Sitten kun on onnistunut jossain asiassa oman lapsensa kanssa, siitä mielellään kertoo ja suosittelee toisillekin. Joskus tässä osaamisen ilon huumassa on vaikea kuulla tai hyväksyä sitä, että joku toinen on toiminut toisella tavalla ja silti hänkin kokee onnistuneensa. Parhaimmillaan äidit voivat iloita niin omasta kuin toistensakin onnesta, vaikka se olisi saavutettu eri tavoilla.

7. Ajan kultaamat muistot

Toisaalta on upeaa, jos vaikeat ajat ja hankaluudet eivät jää vaivaamaan mieltä. Toisaalta voi olla lähellä oleville raskasta, jos ihmisellä ei ole mitään muistikuvaa äitiyden varjopuolista. Äitiyden ihanuuden ja helppouden hehkuttaminen voi saada äitiyden toisenlaisten puolien kanssa painiskelevan vaikenemaan tai jopa häpeämään sitä, mitä hän itse kokee. Ehkä voit jakaa kokemuksia äitiyden varjopuolista jonkun toisen kanssa?

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Voiko särkynyt vielä tanssia ja soida? Kuva: Sini Rantakari

Ystäväni pienen lapsen äkillisestä kuolemasta on kulunut kohta vuosi. Se on kestämättömän pitkä aika pohjatonta kaipausta ja pieni hetki toipumista. Monet ihmiset ystäväni lähellä olisivat toivoneet hänen voivan jo paremmin.

Lukuisat elämän haavoittamat ihmiset ovat tulleet ohitetuiksi samoilla saatesanoilla: ”Aika parantaa haavat.” Aika ei paranna ketään. Aika ei tuo kuollutta läheistä takaisin, se ei paranna traumaattisesta kokemuksesta eikä peruuta läheisen loukkaavaa tekoa tai sanaa.

Sanonta palvelee silloin, kun näkee toisen ihmisen kärsivän eikä pysty häntä kohtaamaan

Miksi tuo sanonta on niin suosittu? Sanonta palvelee silloin, kun näkee toisen ihmisen kärsivän eikä pysty häntä kohtaamaan.  Kasvottomalle ajalle annetaan vastuu parantamisesta, ettei itse tarvitse tulla toisen hädän koskettamaksi. Se lohduttaa luultavasti enemmän sanonnan sanojaa kuin sen kuulijaa.

Parisuhteessa tämä sanonta voi auttaa loukkaavasti käyttäytynyttä väistämään vastuuta omasta toiminnastaan. Eihän vaikeaan asiaan kannata palata sen käsittelemiseksi tai anteeksipyytämiseksi, koska aika parantaa koko jutun. Samalla tavalla ajatteleva loukattukin koittaa vaientaa itsensä ja painaa kipunsa pinnan alle.

Kukaan ei voi tietää, mitä edessä oleva uusi on

Kukaan ei varmaan tarkoita pahaa sanoessaan, että aika parantaa. Päinvastoin, sitä käytetään usein silloin, kun koitetaan lohduttaa ja luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Miksi se sitten satuttaa?

Kun ihminen on menettänyt luottamuksensa elämään, itseensä tai läheiseen ihmiseen, hän ei kaipaa katteettomia lupauksia. Ihminen on aina uuden äärellä, vanhaan paluuta ei ole. Kukaan ei voi tietää, mitä edessä oleva uusi on.

Silloin, kun ihmiseen sattuu, hän tarvitsee toista ihmistä

Mennyttä ei voi muuttaa. Sen kanssa voi oppia elämään. Joskus anteeksianto on mahdollista. Toisinaan voi katsoa taaksepäin ja huomata, miten haava on mahdollistanut jotain tärkeää. Mutta silti voi vielä sattua, jos joku koskettaa haavaasi ja sanoo sen olevan parantunut.

Kun ihmiseen sattuu, hän tarvitsee toista ihmistä. Toisen ihmisen läsnäolo lohduttaa. Kuulluksi tuleminen helpottaa. Vaikeita tunteita voi sietää yhdessä. Rehellinen keskustelu ja tarvittaessa anteeksipyytäminen auttavat. Ja monessa tilanteessa, johon ei ole sanoja, yhteinen hiljaisuus kannattelee.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (1)

Vierailija

Kiitos. Haava voi revetä vasta vuosikymmentenkin jälkeen. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa, että olet aivan kunnossa, äläkä turhasta vikise. Ihminen haluaa tulla nähdyksi, eikä vain katsotuksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hyvällä lomalla kaikki tulevat ravituiksi, jotkut karit kierretään eivätkä pettymykset pääse kaatamaan koko laivaa. Kuva: Sini Rantakari

Onko loma parhaimmillaan sinulle lepoa ja vauhtia? Haluaisitko kerrankin olla kotona vai vihdoinkin päästä jonnekin? Toivoisitko tapaavasi ihmisiä vai saavasi viettää aikaa omissa oloissasi?

1. Tunnista tarpeesi

Toivomista ei kannata pelätä, vaikka kaikki toiveet eivät toteutuisikaan. Monenlaisissa olosuhteissa voi toteuttaa pieniä palasia omista unelmistaan, kun ne ovat kirkkaana mielessä. Varsinkin lapsiperheissä yllättäviä tilanteita riittää. Silloin kun sattuu se iloinen yllätys, että asiat sujuvat tai on ylimääräistä aikaa, tilaisuuteen saa tarttua!

Toivomista ei kannata pelätä, vaikka kaikki toiveet eivät toteutuisikaan

Kaikkien toiveista on tärkeää puhua ajan kanssa. Jos toinen ei puhu tarpeistaan, toinen helposti luulee toisen tarvitsevan samaa kuin hän itse. Silloin hyvääkin tarkoittava toisen palveleminen voi muuttua karhunpalvelukseksi ja karvaaksi pettymykseksi.

Kummankin puolison tarpeiden lisäksi kannattaa miettiä myös parisuhteen tarpeita

Ei haittaa, vaikka et ymmärtäisi toisen lomaodotuksia. Toisen toiveita tarvitsee vain huomioida. Kummankin puolison tarpeiden lisäksi kannattaa miettiä myös parisuhteen tarpeita. Mistä suhteenne nauttii? Mikä saa suhteenne kukkimaan?

2. Tunnista pelkosi

Harva pysähtyy mielellään miettimään mahdollisia huonoja vaihtoehtoja, mutta epäonnistuneen loman kuvittelu voi auttaa saamaan kiinni siitä, mitä ei ainakaan halua. Moni asia, joka on ennen lapsia ollut lomassa parasta, kuten sopivan ravintolan etsiminen vasta nälän tullen, ei enää lapsiperheenä välttämättä tuota samanlaista iloa.

Vaikka etukäteissuunnittelu ei olisi aikaisemmin lomaan kuulunut, se voi auttaa kaikkien perheenjäsenten riittävässä tarpeiden huomioimisessa. Lapset (ja usein aikuisetkin) ovat huomattavan mukavaa lomaseuraa kylläisinä ja hyvin nukkuneina.

Pyydä kumppaniltasi ja isommilta lapsilta rohkeasti apua jo etukäteen

Omista peloista puhuminen turvallisessa parisuhteessa auttaa puolisoita yhdessä välttämään pahimmat karikot. Pyydä kumppaniltasi ja isommilta lapsilta rohkeasti apua jo etukäteen sellaisiin tilanteisiin, joiden tiedät olevan sinulle haastavia. Voit joutua opastamaan, jos tilanne on toiselle uusi, mutta tee se yhteinen tulevaisuus mielessä.

3. Varaudu pettymyksiin

Etukäteen voi miettiä ja puhua myös siitä, mikä auttaa kestämään pettymyksiä, joita niin arkena kuin lomillakin tulee. Tasaantuvatko tunteesi parhaiten halaamalla vai yksinäisellä kävelylenkillä? Auttaako sinua enemmän jäätelö, ystävällinen katse vai jokin ihan muu?

Epäonnistumiset ovat mahdollisuuksia suuren rakkauden osoittamiseen

Epäonnistumiset ovat mahdollisuuksia suuren rakkauden osoittamiseen. Jos itse aiheutat pettymyksiä toisille, on viisasta pyytää anteeksi. Jätä itse osoittelematta toisen virheitä silloin, kun kaikille on selvää, että kuka on epäonnistunut ja millä tavalla. Epäonnistunut tarvitsee rakkauden osoituksia aivan erityisesti.

4. Elä mahdollisimman hyvää arkea

Mitä enemmän arkinen elämä rasittaa sinua, puolisoasi tai parisuhdettanne yli voimien, sitä suuremmat paineet lomaa kohtaan helposti kertyy. Mitä suuremmat odotukset lomalle on kertynyt, sitä suuremmilta tuntuvat myös mahdolliset pettymykset. Riitojen riski on suuri, jos lomalle lähdetään aivan arjen uuvuttamina ja kohtuuttoman suurin odotuksin, joista ei ole etukäteen keskusteltu.

Mahdollisimman hyvän arjen elämisen ohjeiksi antaisin hyvin samanlaiset ohjeet kuin lomallekin

Mahdollisimman hyvän arjen elämisen ohjeiksi antaisin hyvin samanlaiset ohjeet kuin lomallekin: Tunnista ja kerro kumppanillesi tarpeistasi, peloistasi ja siitä, mitä kaipaat pettyessäsi. Pyydä anteeksi ja osoita rakkautta epäonnistuneelle.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat