Kirjoitukset avainsanalla pelko

kuva: raincarnation40

Eikö kumppanisi huomioi sinua tarpeeksi? Pelkäätkö, ettei hän rakasta sinua enää? Epäiletkö, oletko hänelle riittävän hyvä? - Jos tunnistat nämä, miten toimit?

Tässä listattuna kuusi vahingollista tapaa, joita käyttämällä saat pelkosi helposti toteutumaan:

1. omistushaluinen mustasukkaisuus

2. valvonta ja kontrolli

3. epäileminen ja epäluuloisuus

4. syyttäminen ja syyllistäminen

5. pakottaminen ja painostaminen

6. marttyyrius.

Tällaisen käyttäytymisen takana saattaa olla ihan hyvä tarkoitus. Pyritään varmistamaan se, että puoliso edelleen rakastaa ja haluaa olla yhdessä. Mieti itse: jos kumppanisi käyttäytyisi edellä mainituilla tavoilla, miten se vaikuttaisi tunteisiisi ja haluusi olla toisen kanssa. Vaikka pyrkimyksenä on hakea läheisyyttä, seurauksena on lisää etäisyyttä. Näin toimimalla ajaa vain toista kauemmaksi. Vaikka pyrkimyksenä on hakea läheisyyttä, seurauksena on lisää etäisyyttä.

Vaikka pyrkimyksenä on hakea läheisyyttä, seurauksena on lisää etäisyyttä.

Tunteistaan ja ajatuksistaan on hyvä ja tarpeellista puhua yhdessä kumppanin kanssa. Rakentavaa kommunikointia on kertoa avoimesti toiveistaan ja huolistaan. Sen sijaan on tuhoisaa, jos jo ennakolta leimaa toisen syylliseksi.

Jos mustasukkaisuuteen on oikeasti aihetta, tarvitaan molemmin puolin avointa ja rehellista tilanteen kartoitusta. Mutta siinäkään tapauksessa edellä listatut keinot eivät auta. Jos haluat rakkautta, rakasta itse.

Jos haluat rakkautta, rakasta itse.

Yksinkertaistettu ohjeeni on: Jos haluat, että rakkautenne säilyy ja vahvistuu, rakasta itse. Rakasta pyyteettömästi ja koko sydämestäsi. Anna rakkautesi näkyä myös teoissasi ja käyttäytymisessäsi. Rakastaminen on ainoa tapa saada osaksesi aitoa rakkautta. Se on viisain ja vahvin teko ja upea tapa elää.

 

Terveisin perheneuvoja Paula

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ystäväni kertoi, että hän pistää radion tai tv:n aina kiinni, kun uutiset alkavat. Kummastelin. Täytyyhän ihmisen tietää, mitä ympärillä tapahtuu. Lapsuudenperheessäni tv-uutiset oli turvallinen iltarutiini. Tuvan sohvalla isän vieressä kuuntelin tutun tunnarimusiikin sekä katselin, miltä uutistenlukijan jakku ja silmälasit sillä kertaa näyttivät. Silmien eteen lävähti myös maailman kauheus, mutta jostain syystä nämä muistot iltauutisten katsomisesta ovat leppoisia.

Aikuisena arkirutiinikseni muodostui, että menin nukkumaan kymppiuutisten loppukevennyksen jälkeen. Eräänä iltana havahduin. Oli epämiellyttävää etsiä unta, kun oli juuri kuullut yksityiskohtia perhesurmasta.

Kummastelin. Täytyyhän ihmisen tietää, mitä ympärillä tapahtuu.

Päätin kokeilla iltoja ilman uutisia. Mielessäni vaani ulkopuolisuuden tunne. Kohta en tiedä mistään mitään. Tietämätön oloni vielä lisääntyi, kun vähensin uutisten seuraamista netistä. Lopetin paikallislehden tilauksen.

Tärkeitä tapahtumia ja tietoa on varmasti mennyt ohi. Työn takia sote-uudistuksen etenemistä olisi pitänyt seurata tarkemmin. Saatan elää omassa somassa kuplassani, menen maailman pahuutta pakoon.

En vain jaksa sitä, että aina päivitellään taloustilannetta ja valmistaudutaan ongelmiin. Samat uhkakuvia sisältävät tarinat jatkuvat päivästä toiseen. Uutiset eivät yleensä saa aikuista pelkäämään, mutta niistä huokuu paljon huolestunutta ilmapiiriä.

Pelon tehtävä on suojella meitä, varoittaa vaarasta. Joskus sisäinen hälytysjärjestelmämme on erityisen herkkä ja antaa varoittavia signaaleja niissäkin tilanteissa, joissa voisi ottaa rauhallisesti. Myös hyvää tarkoittava huolehtiminen saattaa pitää hälytysjärjestelmämme turhan herkkänä. Uutisten seuraaminen aktivoi omaa valmiustilaani.  

Uutispimento on keventänyt oloani. Turvallisuudentunteeni on lisääntynyt. Minun ei tarvitse ottaa vastaan kaikkia niitä katastrofeja, joita tiedotusvälineet tarjoilevat.

Minun ei tarvitse ottaa vastaan kaikkia niitä katastrofeja, joita tiedotusvälineet tarjoilevat.

Valmistaudun uneen hakemalla rauhaa. Pistän villasukat jalkaan. Kuuntelen hämärän kodin pieniä ääniä. Putket kohisevat, ilmastointi humisee, sähkölaitteet inisevät, mies ja lapset tuhisevat. Menen köllöttelemään lattialle ja teen muutaman rauhallisen venytysliikkeen.

Ps. Hieman minusta: Kohtaan työssäni erilaisia ihmisiä. Yhdessä ihmettelemme elämää ja opimme toisiltamme. Vapaa-ajalla tykkään tanssia, pelata leikkimielisiä pelejä ja löhöillä sohvalla. Liian usein sorrun murehtimaan. Mieheni on kasvanut länsiafrikkalaisessa suurkaupungissa, minä hämäläis-karjalaisessa kyläyhteisössä. Tältä pohjalta rakentelemme vaihtelevalla menestyksellä yhteistä arkea. Lasteni mielestä perheneuvojan ammattini on hassu eikä oikea työ ollenkaan, koska vain juttelen ihmisten kanssa.

Terveisin Anja Nwose, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat