Kirjoitukset avainsanalla puhuminen

Osaavatkohan kirahvitkin kettuilla vai ovatko niiden sanat yhtä lempeitä kuin niiden silmät? kuva: Sponchia / Pixabay

Kettuilu on älyllistä sanoilla leikittelyä ja yhteistä hauskanpitoa. Kaveriporukoissa se voi olla yksi yhdessäolon muoto ja tapa vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Siihen kuuluu sisäpiirijuttuja, joita muut eivät tajua.

Kaikille kettuilukulttuuri ei kuitenkaan sovi. Kirjailija Kjell Westö kertoo Anna-lehden haastattelussa: ”Minun on vaikea kestää edes suomalaiseen mieskulttuuriin kuuluvaa ystävällismielistä kettuilua. Haluan, että ihmiset ovat mukavia toisilleen.”

On väliä, millaisia sanoja käytämme, kun puhumme muille ihmisille ja muista ihmisistä.

Jotkut parit ja perheet kommunikoivat kettuillen. Ehkä se voi parhaimmillaan toimia kuten kaveriporukoissa. Silti sillä on väliä, millaisia sanoja käytämme, kun puhumme muille ihmisille ja muista ihmisistä. Ei kettuilu aina ole ystävällismielistä. Huumorin viitan alle piilotettuina vihamielisyys ja kiusaaminen saavat sallitun ja hyväksytyn muodon.

Huumorin viitan alle piilotettuina vihamielisyys ja kiusaaminen saavat sallitun ja hyväksytyn muodon.

Sanavalinnat paljastavat sen, miten suhtaudumme toisiin. Ne kertovat kunnioituksesta tai sen puutteesta. Filosofi Esa Saarisen vaimostaan käyttämä termi kuningatar tuntuu suomalaisessa ympäristössä vieraalta, mutta silti moni nainen toivoisi omalta puolisoltaan samaa. Samoin Saarisen kaikista miehistä, myös romanikerjäläisestä, käyttämä termi herrasmies kertoo ihailtavan arvostavasta tavasta suhtautua toisiin.

Ronskeilla ilmaisuilla voidaan etäännyttää itseä vaikeilta tai vierailta tuntuvista asioista. Muistan nuoren aviomiehen, joka raskaustestin näytettyä positiivista kertoi kavereilleen: ”Ämmä on pamahtanut paksuksi”. Normaalitilanteissa hän käytti vaimostaan toisentyyppisiä sanoja ja raskaus oli molemmille toivottu asia. Ronski kieli kertoi hämmennyksestä uuden ja jännittävän asian edessä.

Kaunis sana omalta puolisolta tai vaikka ohikulkijalta voi pelastaa koko päivän.

Positiivisia tunteita ilmaisevat sanat voivat tuntua omaan suuhun vierailta, jos niitä ei ole tottunut kuulemaan, saati käyttämään. Silti jokainen kaipaa kiittämistä, kannustamista ja kehuja. Kaunis sana omalta puolisolta tai vaikka ohikulkijalta voi pelastaa koko päivän.

Puhetyyli on osa parin ja perheen kulttuuria. Se periytyy paljolti omasta lapsuudenkodista saamamme mallin mukaan.  Puhumme helposti läheisillemme niin kuin olemme kuulleet omien vanhempiemme tai muiden perheen aikuisten puhuvan, siitäkin huolimatta vaikka se tyyli olisi lapsena tuntunut ikävältä.

Puhumme läheisillemme niin kuin olemme kuulleet omien vanhempiemme puhuvan, siitäkin huolimatta vaikka se tyyli olisi lapsena tuntunut ikävältä.

Omaa sanastoa voi tietoisesti muokata. Joskus on terveellistä kuunnella ulkopuolisen korvin, miltä oma puhe kuulostaa. Miltä mahtaa lapsesta tuntua, jos hänelle rakasta isää kutsutaan siaksi tai luuseriksi tai äitiä lehmäksi tai huoraksi? Yleensä näihin termeihin liittyy vielä tehosteena voimasana.

Rumien sanojen takaa voi löytyä kipeitä ja vaikeasti ilmaistavia tunteita: turhautumista, pelkoa, surua, yksinäisyyttä, kaipausta toisen lähelle. Miten erilaisen vastaanoton saisikaan, jos ilmaisisi niitä tunteita. Silloin puhuttaisiin oikeista, tärkeistä asioista ja se veisi parisuhteen ihan toiselle tasolle.

Rumien sanojen takaa voi löytyä kipeitä ja vaikeasti ilmaistavia tunteita.

Voit itse omalta osaltasi vaikuttaa ympäröivään puheilmastoon. Millaisessa ilmastossa haluat itse elää ja millaisessa kasvattaa lapsesi?

Tee hyvä ilmastoteko: vaihda sisäilmaa myrkyttävät sanat terveellisempiin ja hyvää tekeviin.

Raikkautta ja rakkautta myös puheeseen,

toivoo Paula, perheneuvoja

 

Tästä kirjoitti myös Helsingin Sanomat ja Sanna Aavaluoma

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen on hopeaa, kuunteleminen kultaa. Kuva Suhde klinikalla -kirjan kuvituksesta (Tiia Rantanen)

Mitä väliä sillä on, miten puhun puolisolleni tai puhunko ylipäänsä?  Paljonkin. Pari- tai minkä tahansa ihmissuhteen laatu määräytyy suoraan sen mukaan, miten vuorovaikutus ja kommunikaatio toimivat.

  • Siispä puhu, eli sanoita ajatuksiasi ja tunteitasi ääneen. Muista, ettei kumppanisi ole ajatustenlukija.
  • Älä vaikene, puoliso voi tehdä siitä vääriä tulkintoja. Negatiiviset olettamukset toisen toiminnasta, tarkoitusperistä, ajatuksista ja tunteista johtavat helposti noidankehään, jos ne alkavat ohjata omaa käyttäytymistämme.
  • Harjoittele erityisesti aktiivista kuuntelua. Keskity kuuntelemaan, mitä toinen sinulle kertoo. Älä mieti samalla omaa seuraavaa lausettasi tai muita omia asioitasi.
  • Älä arvostele puolisosi persoonaa, se satuttaa. Puhu mieluummin teoista tai tekemättä jättämisistä.
  • Muista suhdeluku: viisi kehua tai kiitosta yhtä moitetta kohden. Pidä huolta siitä, että vuorovaikutuksessanne positiivisuus pysyy aina voitolla.
  • Päivittäkää parisuhdeodotukset, - toiveet ja -haaveet säännöllisesti, sillä elämän myötä nekin voivat muuttua. Halutessanne voitte ajatella sitä vaikka parisuhteen kehityskeskusteluna.
  • Pitäkää huolta siitä, että yhteys toiseen ei koskaan pääse täysin katkeamaan. Koskettaminenkin on kommunikaatiota.

Mukavaa yhdessäoloa teille toivoen,

Paula, perheneuvoja

 

Tämän tekstin lähteenä on käytetty Suhde klinikalla, 81 kysymystä ja vastausta parisuhteesta -kirjaa ja erityisesti sen viimeistä lukua Perheneuvojien parhaat vinkit hyvää parisuhteeseen.

Kommunikaatioaiheisia tekstejä ovat aiemmin tässä blogissa kirjoittaneet mm. Juha, Anja, Henna ja minä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Katianna Ruuskanen

Hesarissa oli hiljattain juttu menestyvistä yrityksistä. Yksi menestyksen tae on palkata mahdollisimman monimuotoista henkilöstöä. Henkilökohtaisesti kiinnostusta herätti tieto, että monet firmat haluavat palkkalistoilleen lukihäiriöisiä, koska heidän tapansa hahmottaa maailmaa poikkeaa normaalista. Heidän avullaan saadaan uusia ja luovia ajatuksia liiketoimintaan.

Kävin lukiopetuksessa kouluaikana aika monta vuotta, vielä abivuonnakin. Jäin pohtimaan, mitenköhän jutussa mainittu ”normaalista poikkeava” tapa hahmottaa asioita mahdollisesti näkyy ihmissuhteissani?

Jollain tavalla suomen kielen sanat ovat aina olleet vaikeita, etenkin puhutut. Olen muun muassa istunut ja tulen jatkossakin istumaan tuntikausia aivan turhaan luennoilla ja seminaareissa ”opiskelemassa” – viimeksi tällä viikolla. Turhaan siksi, etteivät puhutut sanat vain jotenkin tartu minuun. En todellakaan ole ns. auditiivinen oppija :)

 Kun pitäisi esimerkiksi kertoa toiselle omasta kiintymyksestä ja kaipuusta, sopivien sanojen sijasta mieleen tulee Bon Jovin I´ll Be There For You ja  Skid Row:n In A Darkened Room.

Luulen, että tästä kokemuksesta on seurannut, että sanat eivät ole ensisijainen tunnekieleni. En saa ladattua sanaan sitä tunnetta, josta se yrittää kertoa. Kun puhun rakkaudesta, ilosta, surusta tai vihasta tuntuu, että jotenkin teeskentelisin. Omaan tunnepuheeseeni liittyy helposti kokemus sanahelinästä.

Omassa päässäni tunteet ovat ennen muuta biisejä ja kuvia. Päässäni soi usein musiikki. Jos esimerkiksi yritän pohtia miltä minusta tuntuu, en niinkään hae sanoja, vaan käyn läpi mielen jukeboxia. Etsin sieltä sopivaa kappaletta kuvaamaan kokemustani. Toisten tunnepuhe puolestaan kääntyy mielessäni erilaisiksi mielikuviksi, joiden avulla yritän saada kiinni toisten ajatuksista.

Ymmärrettävästi tällaisesta tavasta hahmottaa tunteita seuraa omat vaikeutensa ihmissuhteissa. Kun pitäisi esimerkiksi kertoa toiselle omasta kiintymyksestä ja kaipuusta, sopivien sanojen sijasta mieleen tulee Bon Jovin I´ll Be There For You ja  Skid Row:n In A Darkened Room. Kun pitäisi puhua pettymyksestä mielessä soi Thirty Seconds To Marsin biisi The Kill (Bury Me).

Pointtini ei ole se, että lukihäiriön tai jonkun muun asian varjolla voisi jättää puhumatta tunteistaan puolisolleen, lapsilleen tai muille läheisille ja lyödä aina tilanteen niin vaatiessa luurit korville. Elämä voi käydä aika vaikeaksi, jos ei löydy yhteistä tapaa jakaa sisäisiä kokemuksia muiden kanssa.

Olisiko kuitenkin olennaista antaa sama painoarvo erilaisille tunnekielille – sanoille, hyvän tahdon eleille, huolenpidolle, kosketuksille, biisi- ja Youtube -linkeille – mille tahansa, josta välittyy aitous ja ennen muuta vilpitön yritys välittää välittämistä. Yleensä viestin perille menoa helpottaa, kun suhtautuu toisiin lähtökohtaisesti myötätunnolla: haluan ymmärtää toisen oikein.

Ajattelen, että läheiseen ihmissuhteeseen liittyy kokemus, että toinen tuntee minut ja ymmärtää kokemuksiani ja on niistä rehellisesti kiinnostunut. Että löydämme samalle aaltopituudelle ja kartalle. Polkuja tämän kokemuksen löytämiseen on onneksi monia. Omalta kohdaltani sieluni aukeaa luultavasti parhaiten Spotifyn soittolistalta.  

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat