Kirjoitukset avainsanalla uusperhe

Kuva Siiri Kukkasniemi

Vastaus on mielestäni kyllä ja ei, ja riippuu siitä mitä rakkaudella tarkoitetaan. Vanhemmuus on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin, ja ihmissuhteen luonteeseen vaikuttavat monenlaiset tekijät. Persoonallisuus, elämänkokemukset, kehitysvaihe ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat paljon siihen, miten toinen ihminen ja suhde häneen koetaan.

Vahvasti ulospäin suuntautuneen vanhemman voi olla vaikea ymmärtää lasta, joka viihtyy parhaiten yksin ja on seurassa hiljainen ja vetäytyy. Lapsen räiskähtelevä temperamentti voi puolestaan pelottaa aikuista, joka itse syttyy asioihin hitaasti ja on hillitty käytökseltään. Jollekin vanhemmalle vauvavaihe on sitä kaikkein ihaninta, toinen pääsee vauhtiin ja saa yhteyden lapseen vasta kun lapsi alkaa kävellä ja puhua. Teini-iän myrskyt voivat haastaa aikuisen omaa tunteiden hallintaa ja tuntua sietämättömältä.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen ja vanhemman välillä vaikuttavat paljon yhteyden syntymiseen

Myös yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen ja vanhemman välillä vaikuttavat paljon yhteyden syntymiseen ja sitä kautta läheisyyden ja rakkauden kokemukseen. Liikunnallisen aikuisen on helppo löytää yhteys samanlaiseen lapseen, tai luonnosta tai musiikista voi tulla lapsen ja vanhemman yhteinen, elämänmittainen harrastus.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet tarkoittavat yleensä yhdessä vietettyä aikaa, ja kiintymys syntyy yhdessä vietetyn ajan, jaettujen kokemusten ja keskustelujen kautta. Parisuhteen syntymisen säännöt pätevät tältä osin myös vanhemmuussuhteeseen. Vanhemmat ja lapset, jotka viettävät paljon aikaa yhdessä, kokevat suhteensa yleensä myös läheisemmäksi.

Vanhemmuus on kuitenkin enemmän kuin tunnesuhde vanhemman ja lapsen välillä

Vanhemmuus on kuitenkin enemmän kuin tunnesuhde vanhemman ja lapsen välillä. Vanhemmuus on tehtävä, ja lasten hankkiminen tai uusperheen vanhemmaksi ryhtyminen on sitoutumista tämän tehtävän hoitamiseen.

”Ole lasta kohtaan mukava aikuinen”, tiivistää vanhemman vastuun lastenpsykiatrian professori Kaija Puura.

Mukavalla aikuisella Puura tarkoittaa ihmistä, joka on itsenäinen eli oppinut ohjaamaan omaa toimintaansa. Häntä ei tarvitse valvoa tai käskeä, hän huolehtii työstään, rahoistaan ja aikatauluistaan. Aikuinen tietää, että elämässä joutuu hoitamaan myös asioita, jotka eivät ole mukavia.

Mukavalla aikuisella on terve itsetunto, hän osaa arvioida muiden ihmisten sanomiset ja ilahtua niistä tai jättää ne omaan arvoonsa. Mukava aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään tilanteen mukaan, ja pystyy kestämään elämässä väistämättä eteen tulevia vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita. Sovittelevuus ja kyky huomioida toisen ihmisen tunteet kuuluvat myös mukavaan aikuisuuteen.

Vanhemmaksi ryhtyminen edellyttää, että pyrkii olemaan kaikille lapsille ainakin mukava aikuinen

Ydinperheessä vanhemmuuteen kasvetaan vähitellen, ja yhteinen historia vahvistaa luonnostaan sidettä lapsen ja vanhemman välillä. Uusperheessä hypätään liikkeellä olevaan junaan. Toisella on ehkä jo pitkäkin yhteinen historia lasten kanssa, toiselle vanhemmalle suhteen luominen puolison lapsiin alkaa vasta nyt. Voi olla että koko vanhemmuus on itselle uutta. Rakkaus uusperheen mukanaan tuomiin, uusiin lapsiin ei ole itsestäänselvyys. Mutta vanhemmaksi ryhtyminen edellyttää, että pyrkii olemaan kaikille lapsille ainakin mukava aikuinen.

Meidän kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa meni kesäasunnolla, jossa vuorottain vierailivat kaikki lapset. Pari tuli puolison kanssa, joku yksin, joku lapsenlapsen kanssa. Neljänkymmenen neliön kaksiossa oli aika ajoin tiivis tunnelma. Ehkä päällimmäiseksi meille vanhemmille jäi kokemus siitä, miten vanhemmuus suhteessa kuhunkin lapseen on erilaista, ja jatkuvassa muutoksessa. Tänään koemme iloa tästä, ja olemme huolissamme tuosta. Huolen ja ilon aiheet, samoin kuin niiden kohteet, vaihtuvat koko ajan. Ja ehkä se on hyvä juuri niin.

Yksi meidän perheessä hyväksi osoittautunut keino tukea yhteistä vanhemmuutta on puhetavat. Me päätimme vaimon kanssa heti alussa, että meillä puhutaan meidän lapsista. Lapset saavat nimittää meitä miten hyväksi kokevat, mutta meille vanhemmille kaikki lapset ovat meidän lapsia. Paria riitaa lukuun ottamatta se päätös on myös pitänyt.

 

Perheneuvoja Pekka Puukko

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: GregMontani/Pixabay

Koulun lomien alkaminen muutti meidän perheen arkea paljon. Meidän teinit ovat molemmat löytäneet seurustelukumppanin toiselta paikkakunnalta. On helppo arvata mitä siitä seurasi – meidän talossa on ollut hiljaista viime aikoina. Aikuisten aikaa on nyt löytynyt helposti, vain työ on vielä rajoittamassa yhdessäoloa.

Kun koulutyö ei määritä, kummassako kodissa lapset viettävät aikaa, tulee näkyviin myös eri kotien eri säännöt. Pari viikkoa sitten puheeksi nousi lasten kotona oleminen silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla. Meillä oli viime kesältä kokemus siitä, että vanhempi teineistä asui yksin kotona yli kuukauden, ja piti hyvän huolen itsestään ja kodista. Nuoremmankin kanssa oli muutaman päivän kokeilu, jonka loppupäätelmänä oli, että kodin siisteyteen pitää seuraavalla kerralla panostaa paljon enemmän. Se oli kuitenkin yhteinen huomio ja asia, johon panostetaan, ei kielto opetella yksin asumista. Alkoholinkäytöstä tai muusta asiattomasta käytöksestä emme ole osanneet olla huolissamme, kun siihen ei ole koskaan annettu aihetta. Toisessa kodissa oli asumisasiassa toisenlaiset säännöt.

Toisessa kodissa oli toisenlaiset säännöt

Mitä isommat lapset, sitä enemmän elämää on rakennettava nuorten harkintakyvyn ja luottamuksen varaan. Pikkulapsivaiheessa tarvitaan ohjausta enemmän, ja ohjauksen tarve puolestaan luo paineita sille, että lapsen kummassakin kodissa olisi mahdollisuuksien mukaan samanlaiset säännöt. Erityisesti tämä koskee päivärytmiä -mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on ruokailun, puuhailun ja nukkumisen rytmien säilyminen. Aikuisille loma merkitsee vapautumista työn pakottamista päivärytmeistä. Lapsellekin loma voi tarkoittaa helpotusta aamuheräämisistä, mutta ei kuitenkaan rytmittömyyttä. Päivärytmi on lapsen hyvinvoinnin suoja.

Joskus erovanhemmat haluavat siirtää omat arvonsa ja elämäntapansa lapsen toiseen perheeseen

Joskus erovanhemmat haluavat siirtää omat arvonsa ja elämäntapansa lapsen toiseen perheeseen. Perheelle voidaan esittää toiveita tai pahimmassa tapauksessa vaatimuksia, että lapsi esimerkiksi söisi vain tietynlaista ruokaa tai että perheen ajankäyttö vaikkapa ulkoilun tai liikunnan suhteen noudattaisi samaa kaavaa. Jopa lasten pukeutumiseen toisessa kodissa oleskelun aikana halutaan puuttua. Lähtökohta minusta näissä on, että kunkin perheen aikuiset ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista, ja toimivat siinä parhaimpansa mukaan. Kun toisen kodin vanhempien vaatimukset koskevat tapoja ja mielipideasioita, ne voi hyvin jättää omaan arvoonsa.

Joskus toisen kodin toisenlaiset säännöt tuntuvat sekä lapsesta että aikuisista vaikeilta ymmärtää. Toisen kodin sääntöjä ei tarvitse silloin ryhtyä perustelemaan lapselle, mutta ei niitä sovi myöskään vähätellä lasten kuullen. Parasta on rohkaista lasta puhumaan kokemuksistaan ja toiveistaan toisen kodin aikuisten kanssa. Pienten lasten kohdalla vanhempien on joskus toimittava viestinviejinä.

Lapset pärjäävät myös kahden kodin kaksilla säännöillä

Jos lapset kaksikielisessä kodissa oppivat kaksi kieltä, uskon että lapset pärjäävät myös kahden kodin kaksilla säännöillä. Olennaista on se, että uusperheen vanhemmat pääsevät sopimukseen, mitkä tämän meidän kodin säännöt ovat. Pintatasolla uusperheen riidoissa kiistellään usein jonkun lapsen käytöksestä. Pohjimmiltaan näissä tilanteissa on yleensä kuitenkin kyse vanhempien vaikeudesta löytää yhteinen linja lasten kasvatuksessa.

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsiperheessä eletään kolmenlaista aikaa. Lasten kanssa vietettyä perheaikaa on paljon, omaa aikaa voi vanhemmilla olla ehkä vain tunti, pari viikossa. Oman ajan ottaminen lapsiperheessä on kuin ottaisi lainaa puolisolta, sen suhteen on oltava maltillinen ja varmistuttava että kykenee maksamaan saamansa takaisin. 

Kiivaimmassa lapsiperhevaiheessa aikuisten kahdenkeskinen aika jää usein vähiin tai kokonaan unohduksiin

Kiivaimmassa lapsiperhevaiheessa aikuisten kahdenkeskinen aika jää usein vähiin tai kokonaan unohduksiin. Lastenhoito voi olla vaikea järjestää, tai sitten vain tuntuu, että iltaisin ei jaksa kuin nukahtaa sohvalle. Se mikä suhteen alussa oli kivaa ja innostavaa, alkaa näyttää vaivannäöltä. Kun kahdenkeskinen aika vähenee, alkaa perheen ydin, vanhempien parisuhde helposti haurastua.

Uusperheen kehityskulku on toisenlainen. Uusperheessä usein aloitetaan perheajasta. Seurustelu ja yhdessäolo tapahtuu keskellä perhe-elämää, lasten ehdoilla. Näin erityisesti niissä uusperheissä, joissa lapset ovat vuoroasumisen sijasta suurimman osan ajasta toisen vanhemman luona. Lasten läsnäolo sanelee paljon sitä, kuinka paljon voidaan olla yhdessä ja mitä tehdä.

Lapset tarvitsevat tunteen, että he ovat tervetulleita perheen aikuisten maailmaan

Yksi uusperheen isoista haasteista on tasapainoilu perheajan ja kahdenkeskisen ajan välillä. Lapset tarvitsevat tunteen, että he ovat tervetulleita perheen aikuisten maailmaan, että heitä huomioidaan ja heitä otetaan mukaan. Äidin tai isän uusi kumppani on vieras, ja tutustuminen vaatii sitä, että ollaan yhdessä ja tehdään asioita yhdessä. Lapsen pelko, että rakastuminen saa vanhemman unohtamaan lapsen tarpeet ei sekään ole ihan tuulesta temmattu.

Yhtä tärkeää kuitenkin on, että uusperheen vanhemmat pitävät huolta siitä, että kahdenkeskistä aikaa on riittävästi. Tunnetason puhe ja fyysinen läheisyys on tärkeimmät rakkauden rakennuspuut, ja niille on oltava riittävästi sijaa, että parisuhde voisi hyvin. Hyvinvoiva parisuhde kun on se pohja, jolle lasten hyvinvointi rakentuu.

Kahdenkeskisen ajan järjestäminen on erilaista riippuen lasten iästä

Kahdenkeskisen ajan järjestäminen on erilaista riippuen lasten iästä. Meillä, kahden kotona asuvan teinin kanssa se on helppoa. Molemmat nuoret kaipaavat ensisijaisesti aikaa itselleen ja aikaa kaverien kanssa. Lomia meillä on kahdenlaisia: suurin osa on perhelomia, joihin kaikki lapset ovat tervetulleita. Pari kertaa vuodessa olemme onnistuneet pitämään myös useampia päiviä kestävän kahdenkeskisen loman.

Jokin aika sitten päätimme, että yhteiset automatkat käytetään pääosin keskusteluun – kyydissä olija ei someta tai lue lehtiä vaan pitää kuskille seuraa ja samalla jutellaan läpi parisuhteen ja perheen asioita. Keskusteleminen on helppoa, kun ollaan katse samaan suuntaan. Ehkä juuri siitä syystä myös yhdessä saunominen on tuntunut tärkeältä. Viime kesänä keksimme ihan uuden parisuhdeajan – laiturikahvit. Aina kun keli sallii, otamme työpäivän jälkeen kahvikupit ja menemme rantaan ja istumme laiturille. Kahdenkeskisen ajan ei tarvitse olla jotakin suurta, tärkeämpää on, että sitä olisi riittävän usein.

 

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Mika Nuorva

Unelmahäät, Satuhäät, Neljät häät. Häät sulhasen tapaan, Tahdon morsiuspuvun, Hääpukuja kurvikkaille. Häämessut, häälehdet, hampaiden valkaisupaketti morsiamelle. Hääohjelmat on suosittu aihe mediassa, ja häiden ympärillä pyörii iso bisnes. Silloin kun se innostaa pariskuntia menemään naimisiin ja sitoutumaan toinen toisiinsa, se on hyvä asia.  Hääbuumin kääntöpuolena on, että monen parin kohdalla naimisiin menon rima voi nousta liian korkealle.

Hääbuumin kääntöpuolena on, että monen parin kohdalla naimisiin menon rima voi nousta liian korkealle.

Kyselyjen mukaan suomalaiset käyttävät häihin keskimäärin 10 000 – 15 000 euroa. Tarjoilut itsessään aiheuttavat puolet häiden kuluista. Osa lykkää häiden järjestämistä säästäen rahaa juhliin. Moni pari rahoittaa häänsä lainarahalla.

Me menimme vuodenvaihteessa naimisiin. Kun kihlauduimme reilu vuosi ennen häitä, oli molemmille selvää, että se tarkoitti lupausta ja sitoutumista siihen, että menemme jossain kohtaa naimisiin. Molemmilla oli takana pitkät avioliitot ja ero. Avioero on aina jonkinasteinen epäonnistuminen, silloinkin kun sille on hyvät perusteet. Häitä miettiessämme kävi mielessä ajatus, että pitäisikö kaikki hoitaa pienimuotoisesti, vain perheenjäsenten ja ehkä parin ystävän läsnä ollessa. Meistä kuitenkin tuntui hyvältä, että niin moni ystävä oli mukana juhlimassa meidän suurta päiväämme ja siunaamassa meitä.

Uusperheessä vanhempien on uudet parisuhteet voivat olla lapsille haastava asia. Vanhemman uusi avioliitto on kuin naula edellisen avioliiton arkkuun.

Uusperheessä vanhempien on uudet parisuhteet voivat olla lapsille haastava asia. Vanhemman uusi avioliitto on kuin naula edellisen avioliiton arkkuun. Siksi meille oli tärkeää, että naimisiin meno oli kaikille lapsille ok. Nuorin lapsistamme kiteytti hieman yllättävästi, että on se meille lapsillekin turvallisempaa, että olette naimisissa.

Päätimme järjestää häät talkoilla. Laitoimme ystävillemme hääkutsun, johon liitimme lahjatoiveen, että vieraat toisivat juhliin itsensä ja jotakin tarjottavaa. Netissä oli tarjoilulista, josta kukin sai varata mieleisensä tuomiset. Moni toi enemmän kuin osasimme odottaa. Lisäksi ystävät toivat mukanaan ohjelmaa. Joku soitti kirkossa, joku auttoi koristelussa, joku piti puhetta. Lapset auttoivat monella tapaa juhlien valmistelussa ja toteutuksessa.

Häistä tuli antamisen ja saamisen, jakamisen juhla, juuri niin kuin olimme toivoneet.

Häistä tuli antamisen ja saamisen, jakamisen juhla, juuri niin kuin olimme toivoneet. Me tarjosimme vieraillemme juhlan aiheen ja juhlapaikan, he toivat meille ohjelman ja tarjoilun. Yhdessä me loimme juhlan. Kun me lähdimme puolen yön maissa, moni jäi vielä jatkamaan. ”Hyvät häät, toiseksi parhaat, joissa olen ollut”, kiitteli yksi vieraistamme, rouva kainalossaan. Meillekin jäi todella hyvä mieli.

Kun ihmisiltä on kysytty elämän viime hetkillä, mikä on tärkeää, on vastaus useimmiten ollut ihmissuhteet ja kohtaaminen. Sen lahjan saimme ystäviltämme hääpäivänä. Nyt on meidän tehtävä pitää se elossa arjen keskellä.

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat