Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Kesällä voi löytää neliapilan. Kuva: Sari-Annika Pettinen

Kesä on ihanaa aikaa. Koko perhe on leppoisasti yhdessä. On aikaa perheelle, parisuhteelle ja itselle sukulaisia ja ystäviä unohtamatta. Talven väsymys on vain kaukainen muisto. Kuulostaako ihanalta?

Aina toiveet ja todellisuus eivät kuitenkaan kohtaa. Kesään voi kohdistua niin paljon odotuksia, ettei niiden toteutuminen ole mahdollista. Kesä voi täyttyä asioista, jotka pitäisi tehdä. Mukavasta ja rennostakin tekemisestä voi tulla suorittamista.

Kesään voi kohdistua niin paljon odotuksia, ettei niiden toteutuminen ole mahdollista.

Mitä sinä kaipaat kesältä? Mitä sinä tarvitset juuri nyt? Ehkä kaipaat aikaa puolisosi kanssa. Tai yhdessä oloa koko perheen kesken. Puhu puolisosi ja lastesi kanssa toiveistanne ja odotuksistanne. Miettikää, kuinka voisitte sovittaa yhteen erilaisia odotuksianne. Kaikkea ei tarvitse tehdä juuri tänä kesänä.

Meillä vanhemmilla saattaa olla kuvitelma, että lapset tarvitsevat jotain erityistä kesätekemistä, kuten lomamatkan tai huvipuistoretken. Aika on parasta, mitä voit antaa lapsellesi. Yhdessä tekeminen ja läsnäolosi on tärkeintä. Tällaista yhdessä tekemistä voi olla vaikka kirjastoreissu, leikkipuistossa käyminen tai metsäretki.

Aika on parasta, mitä voit antaa lapsellesi.

Kokosin lasteni kanssa pienen vinkkilistan perheen yhteiseen kesänviettoon.

1. Mitä toivotte kesältä? Keskustelkaa yhdessä toiveistanne ja miettikää, mitkä niistä on mahdollista toteuttaa.

2. Lähtekää koko perheen kanssa ulkoilemaan. Katsokaa, kuinka monta sydämen muotoista kiveä tai erilaista kukkaa löydätte matkalta.  Kaupungilla voitte vaikka laskea, kuinka monta eri väristä autoa näette.

3. Tehkää tutkimusmatka lähistölle. Kotipihalta voi löytyä mystinen neliapila.

4. Tehkää retki kirjastoon. Etsikää itsellenne ja toisillenne kesäluettavaa.

5. Katsokaa ympärillenne uusin silmin. Millaisia lintuja lähistöllä asuu? Entä muurahaisia? Ehkä lähellänne lentelee perhosia tai sudenkorentoja.

Keskustelkaa yhdessä toiveistanne ja miettikää, mitkä niistä on mahdollista toteuttaa.

6. Katsokaa taivaalle ja ihailkaa pilviä. Ne ovat jatkuvassa liikkeessä ja muutoksessa.

7. Sateisena päivänä rakentakaa maja keittön pöydän alle ja pitäkää jännittävä eväsretki.

8. Yhdessä pelaaminen on mukavaa. Kaivakaa lautapelit esiin ja pitäkää peliturnaus. Ulkona voi myös pelata. Tikanheitto, mölkky, sulkapallo tai kroketti ovat mitä parhainta kesäpäivän ajanviettoa.

9. Mikä on teidän oma lempparijuttunne?

Kesäterveisin Sari-Annika Pettinen

Työskentelen kirkkohallituksessa perheasioiden ja perheneuvonnan johtavana asiantuntijana. Olen pappi ja perhepsykoterapeutti ja tämä on ensimmäinen blogini Rakkauden ammattilaisissa. Perheeseeni kuuluu mies, kaksi lasta ja koira. Vapaa-ajalla viihdyn perheeni ja hyvän kirjallisuuden parissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru on luopumista ja irti päästämistä. Kuva: KATIANNA RUUSKANEN

Tänään 4.6. on Puolustusvoimien lippujuhla, ylennyksien, paraatien ja juhlaliputuksen päivä. Itselleni tämä päivä nostaa mieleen tammikuisen maanantain puoli vuotta sitten, jolloin ensimmäinen lapseni lähti armeijan harmaisiin. Se oli päivä, jolloin isäkin itki.

Olin vuoden kahden vanhimman pojan kanssa kotona, kun he olivat taaperoiässä, ja vuosien aikana perheen yhteisten hetkien rinnalla monet isä-poika-poika-poika -retket ovat sitoneet meitä toisiimme. En kuitenkaan voi sanoa, etten olisi saanut harjoitella lapsista luopumista vuosien varrella, sen verran paljon pojat ovat olleet isovanhemmillaan, leireillä, harrastuksissaan ja jopa keskenään.

Päällimmäinen tunne oli suru, ja sen kaverina iso hämmennys siitä, että tämä suru tuli ihan puun takaa.

Kun kuluvan vuoden tammikuun seitsemäntenä päivänä viipyilin eteisessä töihin lähtiessä, halaten ja hyvästellen esikoista pokkani pitäen, niin töihin oli hankala ajaa, kun silmät olivat täynnä kyyneliä. Päällimmäinen tunne oli suru, ja sen kaverina iso hämmennys siitä, että tämä suru tuli ihan puun takaa.

Kirjoitin Facebookiin tuntemuksiani, lievällä filtterillä: "Oli kyllä haikea olo maanantaina, ja tuli vähän puskista. Puhutaan vaan näitä hetkiä auki, ne ovat elämän suola." Tutut isät antoivat vertaistukea: "Tunnistan", "En olisi arvannut, että otti niin koville, kun poika vietiin portilta. Ei tullut autoilusta hetkeen mitään." Ja äidit: "Tai kun äitinä saatoin tyttären...ylpeys ja haikeus päällimmäisenä."

Yhteistä oli myös ilo, ja muistan miten surun täyttämän ja yksin koetun aamupäivän jälkeen tuntui hyvältä jakaa tunteitaan puolisolle.

Töiden jälkeen kerroin tuntemuksistani puolisolleni, luopumisen tuska oli yhteinen. Yhteinen ajatus meni jotenkin niin, että ei tässä nyt mitään voi, kyllä hän pärjää. Yhteistä oli myös ilo, ja muistan miten surun täyttämän ja yksin koetun aamupäivän jälkeen tuntui hyvältä jakaa tunteitaan puolisolle.

Usein olen asiakkailleni sanonut, että parisuhteessa tärkeintä on jakaa surut ja tuplata ilot, niin myös vanhemmuudessa. Oivalsin, että tuona tammikuisena päivänä olin yksin ollessani surullinen ja hämmentynyt, mutta kun kerroin ja jaoin tunteeni puolisolle, löysin ilon ja kiitollisuuden.

Ruuhkavuosina tällaisten päivien merkitys ei ollut päällimmäisenä mielessä.

Jollain mystisellä tavalla aikuistuvien lasten etapit ja vanhempana koetut luopumisen hetket kirjoittavat mennyttä uudestaan. Kun ruuhkavuosina puri hammasta ja kamppaili työn, perheen, parisuhteen ja oman elämän yhteensovittamisessa, niin myönnän, että tällaisten päivien merkitys ei ollut päällimmäisen mielessä.

Nyt, tavalla jota on vaikea sanoittaa, on kuin näkisin tai suorastaan kokisin nämä asiat ihan uudessa valossa – valossa joka tuo ilon ja kiitollisuuden surun ja hämmennyksen rinnalle. Kun tänään katson tangossa liehuvia lippuja, niin minulle ne liehuvat luopumisen surusta ja jonkin uuden alkamisen ilosta kertoen.

Terveisin

Jarno Hellström, perheneuvoja

Olen perheneuvoja, pastori ja paripsykoterapeutti, tämä on ensimmäinen blogini Rakkauden ammattilaisissa. Työssäni kohtaan pääasiassa pareja ja parisuhteen haasteita, siviilissä olen kolmen pojan isä ja puoliso. Pidän luonnossa liikkumisesta, elokuvista ja sarjoista, golfista ja ylipäätään kaikenlaisesta pelailusta. Mottoni on: "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia."

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Teini tarvitsee vanhempiaan, vaikka viestittää aivan muuta. Kuva: Sini Rantakari

Teini toivoo, että aikuiset jättäisivät hänet rauhaan. Hän saa uskoa, että ilman ärsyttäviä neuvoja, sääntöjä ja velvollisuuksia, eli aikuisia, elämä olisi silkkaa nautintoa. Onnellinen teini voi unelmoida aikuisten katoamisesta turvallisesti, ilman että niin tapahtuu.

1. Huomaa teinin kutsut kontaktiin

Teinin käytöstä on helppo tulkita väärin. Hän tarvitsee vanhempiaan, vaikka viestittää aivan muuta. Teinin viha, halveksunta ja välinpitämättömyys eivät ole yhtä selkeitä kutsuja läheisyyteen kuin pienen lapsen itku, nauru ja syliin kiipeäminen. Joku voi loukkaantua teinin tunteista tai sanoista. Joku voi luulla, että teini kuuluu jättää rauhaan, yksin aikuistumaan.

2. Älä loukkaannu, vaikka teini ottaa etäisyyttä

Todellisuudessa teini ei itsekään tiedä, mitä hän vanhemmalta tarvitsee ja milloin. Vanhemman kannattaa tarjota läsnäoloa, kiinnostusta ja kuuntelua teinille niin runsaasti, että teini voi rauhassa kohauttaa olkaansa suurimmalle osalle vanhemman tarjouksista.

On elinehto, että teinillä on joku, jolle voi kohauttaa olkaa. Joku, joka kestää sen. Vanhemman tehtävä ei ole loukkaantua tai hylätä, vaan näyttää, että teini on rakastettu. Hylkääminen ja itsenäistyminen ovat teinin tehtäviä.

3. Suostu välillä teinin ehtoihin

Teinin tarpeisiin vastaaminen vaatii nöyryyttä. Pikkulapselle vanhemman syli ja leikkiseura kelpaavat yleensä, kun vanhemmat niitä tarjoavat. Teini ei taivu enää vanhemman aikatauluihin. Hänellä on omat menot, tahto ja mieltymykset, joita pitää kunnioittaa. Hänen kanssaan pitää neuvotella ja sopia niin kuin isojen ihmisten kesken tehdään.

4. Anna aikaa

Ystäväni jäi työelämästä kotiäidiksi lastensa tullessa teini-ikään. Hän haluaa olla lastensa tavoitettavissa nyt, kun he vielä asuvat kotona. Hän ajattelee, että nyt tarjottu aika ja käydyt keskustelut vaikuttavat nuorten valintoihin ja menestykseen ihmissuhteissa ja työelämässä koko loppuelämän ajan.

Vaikka useimmat eivät jättäydy työelämästä teinin vuoksi, voisiko teinin huomioida omassa ja perheen ajankäytössä? Millaisissa olosuhteissa kohtaamisen hetket teillä syntyvät? Vaikka nuori teknisesti osaisi itse herätä, peseytyä ja ruokkia itsensä, hän tarvitsee edelleen vanhempaa, joka on läsnä ja kiinnostunut.

5. Ihmettele ja ihastele

Vanhempi on samalla tavalla uuden edessä teinin syntyessä kuin hän oli vauvan syntyessä. Lapsen tarpeisiin vastaaminen voi tuntua raskaalta. Yöunet voivat kärsiä. Syöminen voi herättää huolta. Aina ei selviä, mistä itku johtuu.

Ja taas saa olla ihmettelemässä ja ihastelemassa: Millainen lapseni on? Mistä hän on kiinnostunut? Mistä hän ei pidä? Mitä samaa ja erilaista meissä on? Millaiseksi hän mahtaa kasvaa?

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

”Haluaisin, että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen.” Moni toivoo kokevansa jotain tällaista parisuhteessaan: pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää. Toivomme puolisomme katsovan meitä lempein silmin, vaikka edessä seisoisi Mr. Hyde.

Tosiasioiden valossa tämä toive näyttää olevan epärealistinen. Muuten on vaikeaa selittää, miksi niin moni parisuhde päättyy eroon. Lisäksi moni parisuhteessa elävä haaveilee vähintäänkin salaa puolisonsa muuttuvan toisenlaiseksi: ”Hän voisi huomioida minua enemmän, hän voisi olla vastuuntuntoisempi kodin asioista, hän voisi olla sivistyneempi, hän voisi käyttää rahaa järkevämmin, hän voisi olla kiinnostuneempi seksistä, hän voisi liikkua enemmän, valittaa ja juoda vähemmän jne.”

Vähemmästä vastuusta yleensä seuraa, että valtaa omaan elämään tavalla tai toisella rajoitetaan.

Ruotsalainen teologi Ann Heberlein toteaa kirjassaan ”Se ei ollut minun vikani”, että toive tulla hyväksytyksi ilman varauksia pitää sisällään oletuksia, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi. Sillä yleensä ihmiset, joiden tekemisiin suhtauduttaan hyvin sallivasti ja hyväksyvästi eivät ole täysivaltaisia aikuisia. Muun muassa lasten ja holhouksessa olevien tai syyntakeettomien täysi-ikäisten elämää arvioidaan erilaisten odotusten perusteella kuin aikuisten. Emme odota lasten kantavan samalla tavalla vastuuta tekemisistään kuin vanhempien. Tästä vähemmästä vastuusta puolestaan yleensä seuraa, että valtaa omaan elämään tavalla tai toisella rajoitetaan: kaapin paikan näyttää joku toinen (tai puoliso ihan oikeutetusti). Heberleinin kiteyttää: jos odotamme toisten hyväksyvän meidät ehdoitta, hyväksymme samalla sen, ettemme ole vapaita ja tasavertaisia aikuisia suhteessa niihin, joiden varauksetonta hyväksyntää kaipaamme.  

Heberleinin mukaan toisten toiveet ja odotukset meitä kohtaan kertovat siitä, että meihin suhtaudutaan ihmisinä vakavasti. Muut pitävät tärkeänä sitä, miten käyttäydymme ja toimimme. Parisuhteessa odotusten voisi ajatella merkitsevän sitä, että meistä välitetään aidosti. Yleensä parisuhde vetelee viimeisiään siinä vaiheessa, kun puoliso ei enää jaksa olla kiinnostunut siitä, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Aiemmin nalkuttavan puolison hiljaisuus pitäisi kuulla varoittavana hälytyssireenin äänenä.

Ruotsalaisen teologin mukaan meidän pitäisi pyyteettömän hyväksymisen toiveen sijasta painottaa suhteissamme ennemmin vastuullista vastavuoroisuutta. Emme hyväksy toisiltamme mitä tahansa käyttäytymistä. Näemme oman arvomme suhteessa, odotamme kunnioittavaa ja arvostavaa käyttäytymistä toisiltamme. Tiedostamme, ettei rakkaus aina kestä kaikkea ja, siksi huomioimme toisen odotukset ja pidämme toisistamme huolta. Rakennamme turvallista ilmapiiriä, joka mahdollistaa luottamuksen ja toiseen tukeutumisen. Emme selittele asioista parhain päin tai syytä muita parisuhteen olosuhteista. Ennen muuta tiedostamme, että meillä on suuri valta vaikuttaa tekemisillämme NYT siihen, minkälainen suhteemme ilmapiiri on tulevaisuudessa. Siihen, saammeko kasvaa yhdessä keskeneräisinä ihmisinä kohti riittävän hyvää rakkautta.    

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat