Kirjoitukset avainsanalla kasvatus

Kuva Siiri Kukkasniemi

Vastaus on mielestäni kyllä ja ei, ja riippuu siitä mitä rakkaudella tarkoitetaan. Vanhemmuus on ihmissuhde siinä missä parisuhdekin, ja ihmissuhteen luonteeseen vaikuttavat monenlaiset tekijät. Persoonallisuus, elämänkokemukset, kehitysvaihe ja kiinnostuksen kohteet vaikuttavat paljon siihen, miten toinen ihminen ja suhde häneen koetaan.

Vahvasti ulospäin suuntautuneen vanhemman voi olla vaikea ymmärtää lasta, joka viihtyy parhaiten yksin ja on seurassa hiljainen ja vetäytyy. Lapsen räiskähtelevä temperamentti voi puolestaan pelottaa aikuista, joka itse syttyy asioihin hitaasti ja on hillitty käytökseltään. Jollekin vanhemmalle vauvavaihe on sitä kaikkein ihaninta, toinen pääsee vauhtiin ja saa yhteyden lapseen vasta kun lapsi alkaa kävellä ja puhua. Teini-iän myrskyt voivat haastaa aikuisen omaa tunteiden hallintaa ja tuntua sietämättömältä.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen ja vanhemman välillä vaikuttavat paljon yhteyden syntymiseen

Myös yhteiset kiinnostuksen kohteet lapsen ja vanhemman välillä vaikuttavat paljon yhteyden syntymiseen ja sitä kautta läheisyyden ja rakkauden kokemukseen. Liikunnallisen aikuisen on helppo löytää yhteys samanlaiseen lapseen, tai luonnosta tai musiikista voi tulla lapsen ja vanhemman yhteinen, elämänmittainen harrastus.

Yhteiset kiinnostuksen kohteet tarkoittavat yleensä yhdessä vietettyä aikaa, ja kiintymys syntyy yhdessä vietetyn ajan, jaettujen kokemusten ja keskustelujen kautta. Parisuhteen syntymisen säännöt pätevät tältä osin myös vanhemmuussuhteeseen. Vanhemmat ja lapset, jotka viettävät paljon aikaa yhdessä, kokevat suhteensa yleensä myös läheisemmäksi.

Vanhemmuus on kuitenkin enemmän kuin tunnesuhde vanhemman ja lapsen välillä

Vanhemmuus on kuitenkin enemmän kuin tunnesuhde vanhemman ja lapsen välillä. Vanhemmuus on tehtävä, ja lasten hankkiminen tai uusperheen vanhemmaksi ryhtyminen on sitoutumista tämän tehtävän hoitamiseen.

”Ole lasta kohtaan mukava aikuinen”, tiivistää vanhemman vastuun lastenpsykiatrian professori Kaija Puura.

Mukavalla aikuisella Puura tarkoittaa ihmistä, joka on itsenäinen eli oppinut ohjaamaan omaa toimintaansa. Häntä ei tarvitse valvoa tai käskeä, hän huolehtii työstään, rahoistaan ja aikatauluistaan. Aikuinen tietää, että elämässä joutuu hoitamaan myös asioita, jotka eivät ole mukavia.

Mukavalla aikuisella on terve itsetunto, hän osaa arvioida muiden ihmisten sanomiset ja ilahtua niistä tai jättää ne omaan arvoonsa. Mukava aikuinen osaa säädellä tunteitaan ja käytöstään tilanteen mukaan, ja pystyy kestämään elämässä väistämättä eteen tulevia vastoinkäymisiä ja hankalia tilanteita. Sovittelevuus ja kyky huomioida toisen ihmisen tunteet kuuluvat myös mukavaan aikuisuuteen.

Vanhemmaksi ryhtyminen edellyttää, että pyrkii olemaan kaikille lapsille ainakin mukava aikuinen

Ydinperheessä vanhemmuuteen kasvetaan vähitellen, ja yhteinen historia vahvistaa luonnostaan sidettä lapsen ja vanhemman välillä. Uusperheessä hypätään liikkeellä olevaan junaan. Toisella on ehkä jo pitkäkin yhteinen historia lasten kanssa, toiselle vanhemmalle suhteen luominen puolison lapsiin alkaa vasta nyt. Voi olla että koko vanhemmuus on itselle uutta. Rakkaus uusperheen mukanaan tuomiin, uusiin lapsiin ei ole itsestäänselvyys. Mutta vanhemmaksi ryhtyminen edellyttää, että pyrkii olemaan kaikille lapsille ainakin mukava aikuinen.

Meidän kesäloman kaksi ensimmäistä viikkoa meni kesäasunnolla, jossa vuorottain vierailivat kaikki lapset. Pari tuli puolison kanssa, joku yksin, joku lapsenlapsen kanssa. Neljänkymmenen neliön kaksiossa oli aika ajoin tiivis tunnelma. Ehkä päällimmäiseksi meille vanhemmille jäi kokemus siitä, miten vanhemmuus suhteessa kuhunkin lapseen on erilaista, ja jatkuvassa muutoksessa. Tänään koemme iloa tästä, ja olemme huolissamme tuosta. Huolen ja ilon aiheet, samoin kuin niiden kohteet, vaihtuvat koko ajan. Ja ehkä se on hyvä juuri niin.

Yksi meidän perheessä hyväksi osoittautunut keino tukea yhteistä vanhemmuutta on puhetavat. Me päätimme vaimon kanssa heti alussa, että meillä puhutaan meidän lapsista. Lapset saavat nimittää meitä miten hyväksi kokevat, mutta meille vanhemmille kaikki lapset ovat meidän lapsia. Paria riitaa lukuun ottamatta se päätös on myös pitänyt.

 

Perheneuvoja Pekka Puukko

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: GregMontani/Pixabay

Koulun lomien alkaminen muutti meidän perheen arkea paljon. Meidän teinit ovat molemmat löytäneet seurustelukumppanin toiselta paikkakunnalta. On helppo arvata mitä siitä seurasi – meidän talossa on ollut hiljaista viime aikoina. Aikuisten aikaa on nyt löytynyt helposti, vain työ on vielä rajoittamassa yhdessäoloa.

Kun koulutyö ei määritä, kummassako kodissa lapset viettävät aikaa, tulee näkyviin myös eri kotien eri säännöt. Pari viikkoa sitten puheeksi nousi lasten kotona oleminen silloin kun vanhemmat eivät ole paikalla. Meillä oli viime kesältä kokemus siitä, että vanhempi teineistä asui yksin kotona yli kuukauden, ja piti hyvän huolen itsestään ja kodista. Nuoremmankin kanssa oli muutaman päivän kokeilu, jonka loppupäätelmänä oli, että kodin siisteyteen pitää seuraavalla kerralla panostaa paljon enemmän. Se oli kuitenkin yhteinen huomio ja asia, johon panostetaan, ei kielto opetella yksin asumista. Alkoholinkäytöstä tai muusta asiattomasta käytöksestä emme ole osanneet olla huolissamme, kun siihen ei ole koskaan annettu aihetta. Toisessa kodissa oli asumisasiassa toisenlaiset säännöt.

Toisessa kodissa oli toisenlaiset säännöt

Mitä isommat lapset, sitä enemmän elämää on rakennettava nuorten harkintakyvyn ja luottamuksen varaan. Pikkulapsivaiheessa tarvitaan ohjausta enemmän, ja ohjauksen tarve puolestaan luo paineita sille, että lapsen kummassakin kodissa olisi mahdollisuuksien mukaan samanlaiset säännöt. Erityisesti tämä koskee päivärytmiä -mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää on ruokailun, puuhailun ja nukkumisen rytmien säilyminen. Aikuisille loma merkitsee vapautumista työn pakottamista päivärytmeistä. Lapsellekin loma voi tarkoittaa helpotusta aamuheräämisistä, mutta ei kuitenkaan rytmittömyyttä. Päivärytmi on lapsen hyvinvoinnin suoja.

Joskus erovanhemmat haluavat siirtää omat arvonsa ja elämäntapansa lapsen toiseen perheeseen

Joskus erovanhemmat haluavat siirtää omat arvonsa ja elämäntapansa lapsen toiseen perheeseen. Perheelle voidaan esittää toiveita tai pahimmassa tapauksessa vaatimuksia, että lapsi esimerkiksi söisi vain tietynlaista ruokaa tai että perheen ajankäyttö vaikkapa ulkoilun tai liikunnan suhteen noudattaisi samaa kaavaa. Jopa lasten pukeutumiseen toisessa kodissa oleskelun aikana halutaan puuttua. Lähtökohta minusta näissä on, että kunkin perheen aikuiset ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista, ja toimivat siinä parhaimpansa mukaan. Kun toisen kodin vanhempien vaatimukset koskevat tapoja ja mielipideasioita, ne voi hyvin jättää omaan arvoonsa.

Joskus toisen kodin toisenlaiset säännöt tuntuvat sekä lapsesta että aikuisista vaikeilta ymmärtää. Toisen kodin sääntöjä ei tarvitse silloin ryhtyä perustelemaan lapselle, mutta ei niitä sovi myöskään vähätellä lasten kuullen. Parasta on rohkaista lasta puhumaan kokemuksistaan ja toiveistaan toisen kodin aikuisten kanssa. Pienten lasten kohdalla vanhempien on joskus toimittava viestinviejinä.

Lapset pärjäävät myös kahden kodin kaksilla säännöillä

Jos lapset kaksikielisessä kodissa oppivat kaksi kieltä, uskon että lapset pärjäävät myös kahden kodin kaksilla säännöillä. Olennaista on se, että uusperheen vanhemmat pääsevät sopimukseen, mitkä tämän meidän kodin säännöt ovat. Pintatasolla uusperheen riidoissa kiistellään usein jonkun lapsen käytöksestä. Pohjimmiltaan näissä tilanteissa on yleensä kuitenkin kyse vanhempien vaikeudesta löytää yhteinen linja lasten kasvatuksessa.

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsiperheessä eletään kolmenlaista aikaa. Lasten kanssa vietettyä perheaikaa on paljon, omaa aikaa voi vanhemmilla olla ehkä vain tunti, pari viikossa. Oman ajan ottaminen lapsiperheessä on kuin ottaisi lainaa puolisolta, sen suhteen on oltava maltillinen ja varmistuttava että kykenee maksamaan saamansa takaisin. 

Kiivaimmassa lapsiperhevaiheessa aikuisten kahdenkeskinen aika jää usein vähiin tai kokonaan unohduksiin

Kiivaimmassa lapsiperhevaiheessa aikuisten kahdenkeskinen aika jää usein vähiin tai kokonaan unohduksiin. Lastenhoito voi olla vaikea järjestää, tai sitten vain tuntuu, että iltaisin ei jaksa kuin nukahtaa sohvalle. Se mikä suhteen alussa oli kivaa ja innostavaa, alkaa näyttää vaivannäöltä. Kun kahdenkeskinen aika vähenee, alkaa perheen ydin, vanhempien parisuhde helposti haurastua.

Uusperheen kehityskulku on toisenlainen. Uusperheessä usein aloitetaan perheajasta. Seurustelu ja yhdessäolo tapahtuu keskellä perhe-elämää, lasten ehdoilla. Näin erityisesti niissä uusperheissä, joissa lapset ovat vuoroasumisen sijasta suurimman osan ajasta toisen vanhemman luona. Lasten läsnäolo sanelee paljon sitä, kuinka paljon voidaan olla yhdessä ja mitä tehdä.

Lapset tarvitsevat tunteen, että he ovat tervetulleita perheen aikuisten maailmaan

Yksi uusperheen isoista haasteista on tasapainoilu perheajan ja kahdenkeskisen ajan välillä. Lapset tarvitsevat tunteen, että he ovat tervetulleita perheen aikuisten maailmaan, että heitä huomioidaan ja heitä otetaan mukaan. Äidin tai isän uusi kumppani on vieras, ja tutustuminen vaatii sitä, että ollaan yhdessä ja tehdään asioita yhdessä. Lapsen pelko, että rakastuminen saa vanhemman unohtamaan lapsen tarpeet ei sekään ole ihan tuulesta temmattu.

Yhtä tärkeää kuitenkin on, että uusperheen vanhemmat pitävät huolta siitä, että kahdenkeskistä aikaa on riittävästi. Tunnetason puhe ja fyysinen läheisyys on tärkeimmät rakkauden rakennuspuut, ja niille on oltava riittävästi sijaa, että parisuhde voisi hyvin. Hyvinvoiva parisuhde kun on se pohja, jolle lasten hyvinvointi rakentuu.

Kahdenkeskisen ajan järjestäminen on erilaista riippuen lasten iästä

Kahdenkeskisen ajan järjestäminen on erilaista riippuen lasten iästä. Meillä, kahden kotona asuvan teinin kanssa se on helppoa. Molemmat nuoret kaipaavat ensisijaisesti aikaa itselleen ja aikaa kaverien kanssa. Lomia meillä on kahdenlaisia: suurin osa on perhelomia, joihin kaikki lapset ovat tervetulleita. Pari kertaa vuodessa olemme onnistuneet pitämään myös useampia päiviä kestävän kahdenkeskisen loman.

Jokin aika sitten päätimme, että yhteiset automatkat käytetään pääosin keskusteluun – kyydissä olija ei someta tai lue lehtiä vaan pitää kuskille seuraa ja samalla jutellaan läpi parisuhteen ja perheen asioita. Keskusteleminen on helppoa, kun ollaan katse samaan suuntaan. Ehkä juuri siitä syystä myös yhdessä saunominen on tuntunut tärkeältä. Viime kesänä keksimme ihan uuden parisuhdeajan – laiturikahvit. Aina kun keli sallii, otamme työpäivän jälkeen kahvikupit ja menemme rantaan ja istumme laiturille. Kahdenkeskisen ajan ei tarvitse olla jotakin suurta, tärkeämpää on, että sitä olisi riittävän usein.

 

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: GiselaFotografie/Pixabay

Joka perheessä on totutut tavat kotitöiden hoitamiseen, ruuanlaittoon ja yhteisen vapaa-ajan viettoon. Perheellä on myös tarina, joka kertoo, keitä me olemme, mistä tulemme ja mitä olemme kokeneet. Uusperheessä näitä sääntöjä ja tarinoita on kaksinkertainen määrä ydinperheeseen verrattuna. Elämä kahden perheen kaksilla säännöillä muodostuu ennen pitkää mahdottomaksi.  Siinä missä ydinperheen asioiden oletetaan usein menevän omalla painollaan, uusperheessä tarvitaan selkeitä valintoja ja tietoista työtä yhteyden rakentamiseksi.  

Jos yhteisten tapojen ja toimintamallien luominen unohtuu, vanhemmuutta luonnehtii toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset

Yhteinen vanhemmuus syntyy yhdessä kasvattamalla. Jos yhteisten tapojen ja toimintamallien luominen unohtuu, vanhemmuutta luonnehtii toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset.  Erityisen herkästi ulkopuolisuutta kokee se uusperheen vanhempi, jolla ei ole biologisia lapsia. Samanaikainen suhteen luominen toisen lapsiin ja oman vanhemmuuden mallin rakentaminen ei ole helppo tehtävä, varsinkaan kun kumppanilla on lajissa jo vuosien etumatka.

Joskus nakit pitää oikeasti laskea ja limsan määrä mitata viivoittimella

Myös lapset kamppailevat ulkopuolisuuden kokemusten kanssa uusperheessä. Kaikkiin sisarussuhteisiin liittyy kateus ja ajoittaiset ulkopuolisuuden kokemukset, mutta uusperheessä täytyy vanhempien olla poikkeuksellisen tarkkana siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Ketkä lähtevät matkaan, kun viikonloppuna mennään uimahalliin? Omat lapset, omat ja yhteiset lapset vai kaikki halukkaat? Onko vierailevilla lapsilla samat oikeudet kuin perheessä pysyvästi asuvilla lapsilla? Onko uusperheen yhteisillä lapsilla kokemus, että heidän kanssaan eletty arki on yhtä arvokasta kuin vierailevien lasten kanssa koetut juhlahetket? Mitä lähempänä toisiaan uusperheen lapset ovat iältään, sitä pienemmissä yksityiskohdissa tasapuolisuutta varmistellaan. Joskus nakit pitää oikeasti laskea ja limsan määrä mitata viivoittimella.

Toisin kuin ydinperhe, uusperhe tuo puolison lasten myötä elämään myös puolisoiden exät, lasten muualla asuvat biologiset vanhemmat. Vanhempien hyvä yhteistyö eron jälkeen on lapsen etu, mutta yhteydenpito voi aiheuttaa helposti ulkopuolisuuden kokemuksia uusperheen toisessa vanhemmassa. Kun uusperheessä asuva lapsi pääsee ripille tai saa lakkinsa, ketkä vanhemmista seisovat ovella ja ottavat onnittelut vastaan? Ex-puolisoiden läheisyyden osoitukset tai pitkäksi venyvä puhelu voi tuntua vaikeilta. Yhteydenpidon rajoista on hyvä keskustella ja sopia, mieluimmin etukäteen.

Paras lääke uusperheessä koettuun ulkopuolisuuteen on keskustelu

Paras lääke uusperheessä koettuun ulkopuolisuuteen on keskustelu. Vanhempien parisuhde on uusperheenkin ydin. Yhteistyö ei synny itsekseen, sitä on rakennettava aktiivisesti. Yhteistyön rakentamista on sen sietäminen, että toisesta perheestä tulevat tavat ovat itselle ehkä aluksi outoja ja vaikeita. Samalla lailla tulisi olla kärsivällinen sen suhteen, että puolisolla on kasvukipuja uusperheen vanhemmaksi tulossa. Vanhempien pitäisi voida tuulettaa tunteitaan toisilleen, vaikka houkutus omien lasten puolustamiseen on suuri. Monen mielestä tässä kehittyminen onkin yksi vaikeimmista vanhemmuuden tehtävistä.

Lasten kanssa keskusteleminen on myös tärkeää. Perhepalavereissa linjataan ja sovitaan, miten asiat hoidetaan uudessa kokoonpanossa, ja mitkä ovat kunkin perheenjäsenen oikeudet ja velvollisuudet.

Toinen hoitava elementti on aika

Toinen hoitava elementti on aika. Uusperheeksi kasvaminen on prosessi, ja prosessit vaativat aikansa. Moni ongelma ratkeaa ajan kanssa, kun perheenjäsenten vuorovaikutus lisääntyy ja keskinäinen luottamus kasvaa. Aikaa tarvitaan myös uuden perheen uuden tarinan rakentamiseen. Yhdessäolo, lomat, juhlat ja matkat rakentavat kuvaa siitä keitä me olemme tässä uudessa porukassa.  Valokuvat ovat myös tärkeitä muistojen luomisessa.

Aika on tärkeä uusperheen kehitykselle, mutta ei kaiken mittari. Uusperheen kautta syntyneet uudet ihmissuhteet voivat tulla tärkeiksi ja hyvät kokemukset kantaa elämässä, vaikka yhdessä elettyjä vuosia ennen lasten itsenäistymistä ehtisi kertyä vain muutamia.

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat