Kirjoitukset avainsanalla tunteet

Ilo ja suru voivat kulkea käsi kädessä lapsen kasvua seuratessa. Kuva: Anu Hätinen

Äitiyteen kuuluu paljon luopumista. Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa. Äidin tehtävä on olla riittämätön. Lapsen tehtävä on itsenäistyä. Kasvatuksen päämäärä on päästää irti. Tätä tapahtuu parhaimmillaan vuosien varrella monin eri tavoin.

Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa

Surua voi tuntea raskauden päättymisestä, vaikka saa odotetun vauvan syliinsä. Oman ajan ja pariskunnilla kahdenkeskisen ajan väheneminen lapsen syntymän myötä voi tuntua surulliselta. Surun ei tarvitse tarkoittaa, että haluaisi peruuttaa menneeseen.

Samaan aikaan ilon ja vapauden huuman kanssa voi tuntea haikeutta siitä, kun oma lapsi pärjää hyvin toisen aikuisen hoidossa. Lapsen läheiset suhteet toisiin ihmisiin, kouluun meneminen, omat harrastukset ja lukuisat muut upeat asiat lapsen elämässä, joita äiti ei pääse jakamaan lapsen kanssa, voivat nostaa äidin tunteissa myös surun säikeitä.

Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä

Surua voi vältellä monin tavoin. Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä. Tai hän voi estää lasta luomasta muita läheisiä suhteita. Äiti voi kietoa koko elämänsä lapsen ympärille niin, että vain lapsi on mielessä läsnä joka hetki. Vastuu omasta hyvinvoinnista jää kantamatta.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija. Tällaisen tehtävän saanut lapsi ei hylkää äitiä. Äidin ei tarvitse kohdata surua, joka lapsen itsenäistymiseen liittyisi.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija

Luopuminen ja hylätyksi tuleminen voivat herättää myös vihan eri sävyjä. Voi suututtaa, kun jokin entinen ei enää jatku, vaikka tahtoisi. Saattaa kiukuttaa, kun joutuu kokemaan ulkopuolisuutta lapsensa elämästä. Oma olo voi tuntua epäonnistuneelta, kun lapsi ei ilahdukaan äidin huolenpidosta.

Joskus vihaa tarvitaan muutoksen moottoriksi. Silloinkin surua tarvitaan menneestä irti päästämiseen. Niin lapsen kasvattamisessa kuin pitkässä parisuhteessakin suremisesta on hyötyä. Vanhasta luopuminen on välttämätöntä, jotta syntyy tilaa uudelle.

Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista

Raskaita tunteita on helpompi tuntea, jos ne voivat tulla aikuisten kesken jaetuksi. Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista. Toisen suru voi herättää avuttomuuden tunnetta, jota on vaikea sietää. Riittää, että surusta saa puhua ja tulee kuulluksi.

Miten suhtautuisit surevaan lapseesi?

Ole rohkeasti surullinen silloin, kun sen aika on. Jaa suruasi heidän kanssaan, jotka sitä kunnioittavat. Miten suhtautuisit surevaan lapseesi? Onko siinä jotain sellaista hyvää, mitä voisit suoda itsellesikin?

Terveisin,

Sini Rantakari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Stocksnap

Kalevalan Kullervo kuvaa jo ennen syntymää häväistyn ja poljetun ihmisen sisäistä poltetta saada takaisin oma arvonsa. Dramaattisena hahmoa Kullervo painii Oidipuksen ja Narkissoksen rinnalla, kun ikivanhat eepokset kertovat, mitä on ajateltu maailmanmenosta, ihmiskohtaloista ja mielen toiminnasta. Vaikka Kullervo pyytää: ”Ellöspä hyvä Jumala, elkösi sinä ikänä luoko lasta luonnotointa, eikä aivan armotointa, isotointa alle ilman, emotointa ensinkänä, niin kuin loit minut Jumala, minun kurjaisen kuvasit, loit kuin lokkien sekahan, karille meren kajavan”, huomaan kuulevani usein Kullervoista ja ehkä olen heitä joskus nähnytkin. Kohtalo varjostaa helposti ihmissuhteita läpi elämän.

Ehkä ensimmäisiä tapaamiani Kullervoita oli nopeasti nyrkkinsä kohottanut ala-asteen poika.

Kullervo syntyi veljesten taisteluun maista ja vesistä, kateuden maaperälle. Untamo oli hävittänyt veljensä Kalervon taloineen ja väkineen mutta ottanut hänen äitinsä ”kera vatsan vaivaloisen” orjakseen. Syntynyt poika osoittautui Kalevalan mukaan tarumaisen vahvaksi: katkaisi kapalovyönsä, särki kätkyensä ja repi riepunsa. Untamolle tämä lupasi väkevää orjaa taloon. Tällaisiin Kullervoihin olen törmännyt historian esimerkeissä: perheistään irrotetun nuoren lojaaliuden ovat tietäneet diktatuurit kautta aikojen, mutta missä määrin suojelijoiksi tekeytyvät etsivät edelleen turvaa tarvitsevista omaa etuaan?

Kullervo ei kuitenkaan unohtanut olevansa Kalervon poika. ”Kunpa saisin suuremmaksi, vahvistuisin varreltani, kostaisin isoni kohlut, maksaisin emoni mahlat”, hän alkoi toivoa, ja Untamalan väki suunnitella hänen surmaamistaan. Mytologian sankarina Kullervo selvisi vedestä, tulesta ja hirttämisestä, mutta yhdelläkään lapsella, jonka kasvurauhan väkivalta rikkoo, ei ole tätä mahdollisuutta. Ja vaikka ruumis kestäisi, mieli oppii olemaan varuillaan ympäristöä vastaan. Ehkä ensimmäisiä tapaamiani Kullervoita oli  nopeasti nyrkkinsä kohottanut ala-asteen poika. Hän leimautui helposti kantamaan syyllisyyden häpeää yhteisistä tekemisistämme eikä meistä juuri löytynyt puolustajia.

Varttunut Kullervo käytti järjestelmällisesti taitonsa ja voimansa talon haitaksi: hän teki käsketyn mutta samalla tuhosi. Kalevalan säkeistä kumpuaa halu etsiä oikeutta tuhoamalla ja kostamalla, kuin nykyisen vihapuheen esikuva. Hankala, vahva ja vihainen nuori mies sai lähteä häiritsemästä ja mitättömästä maksusta hänet myytiin orjaksi seppä Ilmariselle.

Häpäisemällä hallitseminen ja huijaaminen tuli häntä vastaan sielläkin, kun emäntä leipoi paimenen eväsleipään kiven. Pilkka ei jäänyt pelkäksi ilkeäksi vallannäytteeksi ja provokaatioksi, vaan osui paljon syvemmälle, koska kivi särki isältä perityn puukon. Se oli Kullervolle jäänyt konkreettinen perintö, yhdysside omiin vahvoihin juuriin, joiden puolesta kostaminen oli tullut nuoren miehen tehtäväksi. Kun on menettänyt paljon, merkitsee kämmeneen mahtuva vielä enemmän. Sen tietävät varmasti sotaa paenneet, jotka suojelevat valloitettujen ja tuhottujen kotien avaimiaan. Viha ja suru ovat vahvasti läsnä, kun omat rajat rikotaan. Rikottu veitsi laukaisi Kullervon suoraan väkivaltaan: hän usutti pedot Ilmarisen tiluksille ja kävi taistoon, joka vei emännän hengen.

Sanat eivät ehdi mukaan tapahtumien kulkuun

Vaikka hän pakomatkalla löysikin vanhempansa ja sisarensa, ei hän onnistunut heidän luonaan arkitöissä. Kun perhe lähetti Kullervon viemään verorahoja, hän kohtasi kadonneen sisarensa, ei tunnistanut tätä ja pyysi rekeensä. Matka joutui ja nuoret lähenivät toisiaan. Vasta aamun koitteessa he alkoivat puhua, keitä olivat.  Tässä draaman sisällä tapahtuvassa draamassa näkyy kahden traumatisoituneen ja erilleen jääneen ihmisen kaipuu toisen ihmisen luo: sanat eivät ehdi mukaan tapahtumien kulkuun, asiat etenevät kuin koski, johon kauhistunut sisar ryntää. Kun kahden ihmisen suhde ajautuu umpikujaan, kun siinä ei toteudu tahdottu hyvä, vaan rikkova paha, ovat sen syyt usein siellä, mitä kummallekin on aiemmin tapahtunut, mihin ei ole voinut vaikuttaa. Tällaista Kullervon tarinaa pääsen joskus kuuntelemaan, joskus synkkyys jopa alkaa selvitä.

Elkötte etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko

Kalevalan häärunojen ohjeet vaimon kurittamisesta katkaisivat suhteeeni kirjaan pitkäksi aikaa. Sallisen Kullervo-ooppera herätti taas mielenkiinnon sitä kohtaan, miten me suomalaiset olemme tienneet ja käsitelleet ihmisen sisällä ja vuorovaikutuksessa tapahtuvia asioita. Monenlaista on tapahtunut aina, meillä on asioista tietoa ja sanoja käsitellä niitä. Ikiaikainen voi olla tuoretta.

Väinämöinen virkkoi Kullervon kuolemasta kuultuaan: ” Elkötte etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko, luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän!” Tämä ja muut lainaukset ovat siis Kalevalasta, hyvää suomalaisen kulttuurin päivää kaikille!

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jäävätkö tunteesi lasin taa? Kuva: Public domain pictures

Se hetki, jossa nielaiset jotain, mikä oli tulossa esiin. Sinussa syntyy päätös asettaa itsesi sivuun ja mukautua. Arvioit, ehkä huomaamattasi, että jokin sinussa tai ympäristössäsi ei arvostaisi sitä, mitä oli tulossa.

Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi

Aina kun jätät jonkin merkittävän tunteen tuntematta, tärkeän asian sanomatta, olet vaarassa ohittaa itsesi. Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi. Jos läheisesi tottuvat siihen, että jättäydyt ohitetuksi, he tottuvat ohittamaan sinua.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä. Joskus ne saattavat purskahtaa esiin kiukkuna tai kyyneleinä, joihin sisältyy satoja asioita. Silloin niistä on vaikea saada selvää. Sata kestämätöntä tunnetta ja tarvetta yhdessä on vielä ahdistavampaa kuin se yksi, jolle ei pelkälläänkään ollut tilaa tai lupaa tulla esiin.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä.

Lapsena opimme läheistemme reaktioita havainnoimalla, miten meidän kannattaa itseemme suhtautua. Ovatko ajatukseni kiinnostavia, onko tunteilleni tilaa ja kannattaako tarpeeni ottaa huomioon. Pitkään pidämme normaalina sitä, mihin olemme sattuneet syntymään.

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin. Rakastuessa saattaa kokea jotain huumaavan erilaista. Toinen suhtautuukin minuun aivan eri tavalla kuin muut ennen. Ja minä otan vastaan saamani hyvän!

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin

Rakastumisen laimentuessa voi palata kohtelemaan itseään niin kuin itseä on aina kohdeltu. Jos kumppani toimii edelleen toisin, se voi tuntua niin kiusalliselta tai vieraalta, että yritän opettaa hänetkin toimimaan ”oikein”. Tavalla, johon olen tottunut. Tavalla, josta voin syyttää häntä myöhemmin.

Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä

Yhteydessä olemista voi harjoitella. Omia tunteita ja tarpeita voi tunnustella. Herkkyydessä voi kehittyä. Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä.

Millaisissa tilanteissa koet voivasi olla kokonaisin itsesi? Keiden seurassa voit olla eniten yhteydessä itseesi? Viljele arkeesi näitä mahdollisuuksia. Anna yhteyden itseesi kasvaa ja vahvistua.

Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä

Kenen kanssa joudut katkaisemaan yhteyden itseesi, vaikka haluaisit läheisyyttä? Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä. Olisiko tässä suhteessa turvallista kokeilla ja harjoitella samanaikaista yhteyttä itseen ja toiseen?

Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen

Se hetki, kun huomaat jonkin sinussa tuntuvan. Sinä annat tunteen sinussa liikkua, ehkä näkyä ja kuuluakin. Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen. Ilmaiset sen, mikä on sinulle tärkeää.


Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mitä teidän rakkaudelle kuuluu? Kuva: Unsplash.

Miksi te ette ota mua mukaan? Mä en ikinä pääse mihinkään!

Lapsen sydäntäsärkevä pyyntö jää vaivaamaan. Olisiko sittenkin pitänyt järjestää perheen yhteistä aikaa? Lapsi osaa vedota taitavasti tunteisiin.

 

Kiintymyssuhdeteoriaa tunteva vanhempi on herkistynyt lapsen tarpeille. Tämä on hieno asia. Mutta tavassa laittaa lapsi aina etusijalle on sudenkuoppansa. 

Miksi vanhempien on hyvä viettää aikaa ilman lapsia?

  1. Parisuhde jää helposti arjen pyörityksen ja vanhemmuuden jalkoihin. Suhdetta lapseen on helpompi vaalia kuin suhdetta puolisoon. Lapsi pitää ääntä itsestään ja tarpeistaan. Vanhemman ja lapsen välinen suhde ei katkea helposti. Parisuhteeseen liittyy paljon enemmän riskitekijöitä.
  2. Parisuhde on lapsen koti. Kun vanhempien suhde toimii, lapsen ei tarvitse kanta huolta vanhemmistaan. Hän voi elää lapsen arkea ilman aikuisille kuuluvia murheita. Antamalla aikaa parisuhteelle, rakennat lapsen elämän turvallista pohjaa.
  3. Vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Yksi tärkeä pettymys on se, ettei lapsi pääse mukaan vanhempiensa suhteeseen. Vanhemman yksi vaikeimmista taidoista on ottaa lapsen pettymys vastaan empaattisesti: ottaa lapsen tunne todesta ja samalla pysyä päätöksessään.
  4. Ulkopuolelle jääminen ei ole helppoa. Lapsi harjoittelee tätä turvallisessa suhteessa aikuisiin. Minua rakastetaan, mutta en ole aina huomion keskipiste. Taito kestää ulkopuolisuutta on tärkeä myös lapsen tulevissa ihmissuhteissa. 
  5. Aikuisen velvollisuus on pitää huolta omista tarpeistaan. Parisuhteesta huolehtiminen on samalla itsestä huolehtimista. Jos pistät lapsen aina etusijalle, kulutat itsesi loppuun.

Suhdetta lapseen on helpompi vaalia kuin suhdetta puolisoon.

Omalla toiminnallasi annat lapselle esimerkin aikuisena olemisesta ja parisuhteesta. Millaista mallia haluat välittää?

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa. Mikä on se hetki tällä viikolla, kun sanot parisuhteelle kyllä! Lapsi kestää sen, että hän joutuu odottamaan.

 

Lämmöllä,

Anja Nwose

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat