Kirjoitukset avainsanalla tunteet

Kuva: Pixabay

Ala-asteen pihalta erottui poika, jonka nyrkit olivat usein ojossa. Hän oli yleensä paikalla, kun jotain tapahtui: oven lasi rikkoontui tai joku satutti itsensä kaatuessaan. Hän oli helppo syyllinen joukosta, joka yhdessä valloitti vuorta tai paukutti koiranpommeja nurkan takana. Kaikki tiesivät, kuka hän oli, mutta harva tunsi paremmin.

13-vuotiaana hän löysi kivan tytön, meni hänen kanssaan kauppaan, otti hetken mielijohteesta limpparin taskuunsa yhdessä jaettavaksi. Seuraavat viikot hän vuoroin vihasi ja itki, kun tyttöä kiellettiin olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan. Hänen lupauksensa korjata tapansa ei painanut mitään, vaikka hän ensimmäistä kertaa ajatteli, että nyt niin todella kannattaisi tehdä.

Ärsytetyssä koulukaverissa, ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa ostoskeskuksessa norkoilevassa pienessä teinissä ja kotoaan liian varhain irrotetussa nuoressa olen tavannut Kalevalan kuvaaman Kullervon.

Muutaman vuoden kuluttua isä käski hänen muuttaa omilleen: "Pienemmät pelkäävät sinua ja äiti saa itkeä takiasi koko ajan." Ei auttanut, vaikka äiti puolusti ja sanoi, että pojan raskasta kohtaloa hän itkee. Sitä, kun kukaan ei ole hänen puolellaan ja hyvä yrityskin kääntyy häntä vastaan.

Ärsytetyssä koulukaverissa, ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa ostoskeskuksessa norkoilevassa pienessä teinissä ja kotoaan liian varhain irrotetussa nuoressa olen tavannut Kalevan Kullervoa muistuttavan hahmon.

Suomalainen Kullervo painii Oidipuksen ja Narkissoksen rinnalla, kun ikivanhat eepokset kertovat mielen sisäisestä maisemasta kuvaamalla sankareiden ja antisankareiden kohtaloita. Hän syntyi kateuden maaperällä, missä veljekset taistelivat maista ja vesistä, missä setä Untamo oli hävittänyt hänen isänsä talon. Kullervo kasvoi Untamon talossa mutta ei unohtanut juuriaan. Hänestä tuli tarumaisen vahva, mutta koska hän ei unohtanut tuhottuja juuriaan, hän käytti voimansa jatkaakseen tuhon kierrettä: hän kyllä teki pyydetyn, mutta tuhosi samalla. 

Vihamielisessä ympäristössä mieli oppii olemaan varuillaan ja puolustautumaan. Nopeana reagoimaan Kullervo ja hänen kaltaisensa leimautuu helposti kantamaan muiden syyllisyyttä ja häpeää yhteisistä tekemisistä.

Vihamielisessä ympäristössä mieli oppii olemaan varuillaan ja puolustautumaan. Nopeana reagoimaan Kullervo ja hänen kaltaisensa leimautuu helposti kantamaan muiden syyllisyyttä ja häpeää yhteisistä tekemisistä.

Vaikka Kullervo monien vaiheiden jälkeen löysi vanhempansa ja sisarensa, tuho kulki tahattomasti hänen mukanaan kuin hän olisi siihen tuomittu. 

Kun Väinämöinen kuuli Kullervon kohtalosta, hän näki tämän osana yhteisöä, jossa lasta oli alusta alkaen kohdeltu väärin, nujerrettu, käytetty hyväksi ja pilkattu. Tietäjä veti siitä viisaan johtopäätöksen: lapsia ei pidä kasvattaa kohtelemalla kaltoin. Edelleen me kaikki luomme ympäristön toisillemme: vahvistamme hyvää tai huonoa, pysähdymme leimaamaan tai kuuntelemaan.

Kalevalan ymmärtäjä oli myös Kullervon äiti. Heidän kaltaisistaan kuulen, kun isovanhemmat tarjoavat lapselleen ja lapsenlapsilleen aikaa ja tilaa viettää viikonloppu yhdessä huolimatta siitä, että elämä myrskyää ympärillä. He näkevät lastensa halun rakastaa ja tehdä hyvää. Se oli läsnä myös Kullervossa.

Hyvää Kalevalan päivää!

Perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisäinen lapsi on luova, eikä ei välitä siitä, miten asioiden kuuluisi mennä. Kuva: Unsplash

Mitä sisäiselle lapsellesi kuuluu? Hänelle, joka välillä innostuu jostain uudesta, vaikka siitä ei olisi sen suurempaa hyötyä. Hänelle, joka pettyy syvästi, vaikka se ei auta asian hoitamista ollenkaan. Hänelle, joka tuntee toisesta ihmisestä välittyvän lämmön. 

Sisäinen lapsi ei välitä siitä, miten asioiden kuuluisi mennä. Hän on läsnä hetkessä kaikkine aisteineen, ajatuksineen ja kokemuksineen. Lapsi ei mieti, vaan kokee, ovatko asiat nyt oikein.

Lapsi ei mieti, vaan kokee, ovatko asiat nyt oikein

Sisäinen lapsi voi olla aika rasittava. Hän vaatii huomiota ja hidastaa asioiden etenemistä. Välillä lapsi kiukuttelee ja joskus pillahtaa itkuun ilman mitään järkevää syytä. Useinkaan hän ei kuuntele hyviä perusteluita ja tehokkuuden vaatimusta. 

Aikuisen voi tehdä mieli opettaa sisäiselle lapselleen, mikä on viisasta ja järkevää. Tarkoitus voi olla ihan hyvä: suojella lasta tulevilta pettymyksiltä ja saada aikuiselle työrauha aikuisten asioihin. Mutta ankarassa opetuksessa lapsi voi pelästyä, jopa mykistyä.

Siinä keisarin vaatteet saavat kyytiä ja herne monienkin patjojen alta paljastuu

Viisas aikuinen voi oppia sisäiseltä lapseltaan. Lapsi on rehellinen opettaja. Sisäinen lapsi näyttää, mikä on totta ja mikä tärkeää. Siinä keisarin vaatteet saavat kyytiä ja herne monienkin patjojen alta paljastuu. 

Sisäinen lapsi muistaa asioita, jotka mieluiten työntäisit syrjään ja unohtaisit pois, jos ne ovat vielä kesken. Lapsen kokemuksessa elää sinun menneisyytesi. Hän kertoo, mitä tarvitset menneestä toipumiseen ja irti päästämiseen.

Lapsen kokemuksessa elää sinun menneisyytesi

Mutta niin kuin lapset yleensä, ei sisäinenkään lapsi osaa aina sanoittaa tarpeitaan. Suru voi näyttää kiukulta, rakkauden tarve saattaa sekoittua haluun saada lisää leluja, pelko voi kuulostaa hiljaisuudelta. Aikuisen tehtävä on kiinnostua lapsesta ja ymmärtää, mitä lapsi oikeasti tarvitsee. 

Aikuinen ei voi aina täyttää lapsen tarpeita ja toiveita. Lapsella on oikeus reagoida, mutta aikuisen vastuulla on toimia ihmis- ja olosuhteet huomioiden, omien arvojen mukaan, vaikka lapsi sisällä huutaisi vastaan. Erityisesti aikuista haastetaan, kun yhtä aikaa itkevät tai kiukkuavat sisäinen lapsi ja oma lapsi, tai oma sisäinen lapsi ja puolison sisäinen lapsi. 

Aikuinen ei voi aina täyttää lapsen tarpeita ja toiveita

Ei sisäisesti tarvitse olla yksimielinen. Dialogiin tarvitaan kaksi erilaista. Kyky kunnioittavaan sisäiseen dialogiin auttaa ymmärtämään ja kohtaamaan paitsi sisäisen, myös ulkoisen maailman ilmiöitä avarammin. Se, mikä on kaikkein yksityisintä, on myös kaikkein yleisintä. 

Parhaimmillaan sisäisen aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa aikuinen on niin aikuinen, että lapsella on lupa olla lapsi.  Lapsi saa tutkia maailmaa lapsen silmin ja kavuta aikuisen syliin saamaan läheisyyttä ja lohdutusta, kun sitä tarvitsee. Aikuinen voi ammentaa lapsen ilosta ja oivalluksista ymmärtäessään elämää ja kantaessaan aikuisen vastuita.

Yhteys sisäiseen lapseen auttaa elämään tässä ja nyt

Yhteys sisäiseen lapseen auttaa elämään tässä ja nyt. Lapsen ilo, suru, viha, pelko ja rakkaus hengittävät kussakin hetkessä. Sisäisen lapsen kokemuksen kuuleminen ja vastaanottaminen pitävät elämän virtaavana. Hän muistuttaa, että me tarvitsemme toisiamme.

Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen myös aiempaa blogiani Tunnistatko sen hetken, jossa nielaiset tunteesi ja menetät yhteyden itseesi?

Lämpimin terveisin, 

Sini Rantakari 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hei kulta! Kirjoitan sulle, koska liian harvoin tulee sanottua... Kuva: Paula Ruotsalainen

Kirjoitimme puolisoni kanssa alkuvuodesta toisillemme rakkauskirjeet. Heräte siihen tuli ulkopuolelta. Hyvä, että tuli, koska muuten emme olisi sellaiseen ryhtyneet. Kirjeistä paljastui tärkeitä asioita, joita ei ollut sanottu aiemmin. Voi olla, että ilman kirjeiden kirjoittamista ne olisivat jääneetkin sanomatta.

Kirjeet lähensivät meitä ihan uudella tavalla.

Niistä seurasi yllättäviä, ihania asioita, jotka vahvistivat suhdetta entisestään. Näiden kokemusten myötä suosittelen rakkauskirjeiden kirjoittamista tapana ylläpitää ja vahvistaa parisuhdetta. Se sopii hyvin myös muihin ihmissuhteisiin. Kirjoita ystävällesi, lapsellesi, vanhemmallesi tai kenelle vaan itsellesi tärkeälle ihmisille.

Itselle merkityksellisiä asioita on helpompi ilmaista kirjoittamalla.

Puhuminen on joskus vaikeaa. Itselle merkityksellisiä asioita on helpompi ilmaista kirjoittamalla. Kirjoittaessa ehtii harkitsemaan sanojaan ja tekstiä voi muokata rauhassa.

Yksi hyvä tapa on käyttää vapaan kirjoittamisen metodia. Voit aloittaa tarttumalla kynään tai näppäimiin ja antaa tekstiä tulla suodattamatta. Tämä on tapa, jonka avulla oppii itsestään, omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Siinä mieli nostaa esiin asioita, joista emme ole olleet tietoisia. Näin saat koottua materiaalia varsinaiseen kirjeeseen. Seuraava vaihe on sitten valita tekstistä ne asiat, jotka haluat kumppanillesi kertoa, ja muokata kirje mieleiseksi.

Jos haluat kertoa tärkeälle ihmiselle jotain, mutta et saa sanottua, kirjoita!

Toinen vaihtoehto on käyttää apuna valmista mallia. Laadin tähän oman ehdotukseni. Sitä voi käyttää sellaisenaan tai muokata oman mielen mukaan. Ole hyvä!

  • Kirjoitan sinulle, koska haluan kertoa, että…
  • Ihailen sinussa…
  • Pidän siitä, kun…
  • Ilahdun, kun sinä…
  • Toivon enemmän…
  • Toivon vähemmän…
  • Toivon, että tekisimme taas jotain… (joka oli mukavaa, mutta mikä on nyt jäänyt)
  • Toivon, että tekisimme … (jotain, mitä emme ole ennen tehneet)
  • Toivon, ettemme enää…
  • Olen väsynyt….
  • Joskus pelkään…
  • Kaipaan…
  • Olet minulle tärkeä, koska…
  • Haluan olla sinulle….
  • Haluan olla kanssasi, koska…
  • Tulevaisuudessa toivon, että sinä ja minä…

Tehokkainta on, jos molemmat kirjoittavat kirjeen toisilleen. Ne voidaan myös lukea ääneen, mikä lisää sanojen vaikutusta. Rakkauskirje toimii myös yksipuolisena viestinä. Jos haluat kertoa tärkeälle ihmiselle jotain, mutta et saa sanottua, kirjoita!

 

Tunteikkaita hetkiä kirjeiden kirjoittamisen ja jakamisen äärellä,

toivottaa Paula

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Anna-Riitta Pellikka

 

Iltalenkillä hupsahdin keskelle yllätystä, sillä tuttu jokivarsi oli valmistettu markkina-alueeksi. Myyjät olivat pystyttäneet kojut ja ne levittäytyivät puistoon ajattoman näköisinä. Tunsin levollisesti sulautuvani joukkoon, joka päivän matkan ja työn jälkeen lepäili alueella. Jossain ruokailtiin, mies ja poika onkivat, laiturilla soi musiikki ja kaksi taitavaa paria tanssi toisten katsellessa, penkeillä istuskeltiin hiljaa tai juteltiin. Tunsin olevani heidän kanssaan osallinen levosta ja hengähdyshetkestä. Olisin voinut olla missä tahansa kaupungissa minä vuosisatana tahansa tai keskellä hyvän tarinan suvantokohtaa. Samalla rauhalliset katseet kertoivat yhteisestä hyvästä olosta leppeässä kesäillassa. Sain virkistävän hetken ja lahjana.

Vähitellen löysin tunteelleni nimen: olin haltioitunut, niin syvälle hetki oli yltänyt ja kaivanut sisimmästäni niitä pintoja, joihin onni sai huoletta tarttua.

Jäin miettimään kokemustani. Ajattomuus tuli sisäisestä mielikuvistani satujen toreista, teltoista, omista kokemuksistani ja unelmistani. Tutun ympäristön muutos virkisti samalla tavoin kuin uusi järjestys työhuoneessa. Levon tekivät mahdollisiksi omat positiiviset ajatukseni, muistoni ja tunteeni. Vähitellen löysin tunteelleni nimen: olin haltioitunut, niin syvälle hetki oli yltänyt ja kaivanut sisimmästäni niitä pintoja, joihin onni sai huoletta tarttua.

Hyvä olo kärsii haaksirikon, kun siitä alkaa puhua tai jos yrittää vetää toisen mukaan kokemaan saman. Tällä kertaa kävi paremmin. Puoliso ymmärsi vuolaan selitykseni ja hetken merkityksen, kun sitä innokkaasti avasin. Samalla löysin itsestäni yksinäisen lenkkeilijän ilon, olin saanut ikioman hetken ja se riitti oikein hyvin.

Hyvä olo kärsii haaksirikon, kun siitä alkaa puhua tai jos yrittää vetää toisen mukaan kokemaan saman.

Kun seuraavan kerran menin tuolle markkina-alueelle, hartiat jäykisti lapsuuden tuttu tunne, etten osaa kulkea ihmisvirran mukaisesti. Myös roolit alueella olivat erilaiset: olin mahdollinen ostaja, jolle tarjottiin saippuaa, koristeita, vaatteita, ruokaa, kilpailuja. Tarjousten edessä sain pitää rajaa. Jossain syvällä oli silti yhteys: elämässä tarvitaan niin tyyniä hetkiä, pientä hymyä kuin vaikeaa vaihtoehdoista valintaa ja kieltäytymistä. Mielessäni on lapsuuden aikuisia, jotka jaksoivat ihailla kanssani elämää, värejä, muotoja, painoja, ottivat mukaan asioille, pysähtyivät vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja lohduttivat, kun ilmapallo karkasi. Siitä syntyi kyky innostua haltioitumiseen asti, toivottavasti myös kärsivällisyys antaa nauttimisen ja ihmettelemisen kokemus eteen päin. Me rakennamme koko ajan toisillemme tapaa kokea maailmaa. Tutut rakenteet – vaikkapa markkinat -  ja ihmiset niissä kuljettavat mukanaan pintaa syvempiä aineksia. Ilon ja yhteenkuuluvuuden varassa on helpompi kohdata arki, niin oma kuin toisen. Mitä arki on, se on oma juttunsa, mutta lepokykyä sen vaihtelevien hetkien välissä kannattaa vaalia.

 

Markkinaterveisin

perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat