Kirjoitukset avainsanalla tunteet

Jäävätkö tunteesi lasin taa? Kuva: Public domain pictures

Se hetki, jossa nielaiset jotain, mikä oli tulossa esiin. Sinussa syntyy päätös asettaa itsesi sivuun ja mukautua. Arvioit, ehkä huomaamattasi, että jokin sinussa tai ympäristössäsi ei arvostaisi sitä, mitä oli tulossa.

Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi

Aina kun jätät jonkin merkittävän tunteen tuntematta, tärkeän asian sanomatta, olet vaarassa ohittaa itsesi. Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi. Jos läheisesi tottuvat siihen, että jättäydyt ohitetuksi, he tottuvat ohittamaan sinua.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä. Joskus ne saattavat purskahtaa esiin kiukkuna tai kyyneleinä, joihin sisältyy satoja asioita. Silloin niistä on vaikea saada selvää. Sata kestämätöntä tunnetta ja tarvetta yhdessä on vielä ahdistavampaa kuin se yksi, jolle ei pelkälläänkään ollut tilaa tai lupaa tulla esiin.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä.

Lapsena opimme läheistemme reaktioita havainnoimalla, miten meidän kannattaa itseemme suhtautua. Ovatko ajatukseni kiinnostavia, onko tunteilleni tilaa ja kannattaako tarpeeni ottaa huomioon. Pitkään pidämme normaalina sitä, mihin olemme sattuneet syntymään.

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin. Rakastuessa saattaa kokea jotain huumaavan erilaista. Toinen suhtautuukin minuun aivan eri tavalla kuin muut ennen. Ja minä otan vastaan saamani hyvän!

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin

Rakastumisen laimentuessa voi palata kohtelemaan itseään niin kuin itseä on aina kohdeltu. Jos kumppani toimii edelleen toisin, se voi tuntua niin kiusalliselta tai vieraalta, että yritän opettaa hänetkin toimimaan ”oikein”. Tavalla, johon olen tottunut. Tavalla, josta voin syyttää häntä myöhemmin.

Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä

Yhteydessä olemista voi harjoitella. Omia tunteita ja tarpeita voi tunnustella. Herkkyydessä voi kehittyä. Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä.

Millaisissa tilanteissa koet voivasi olla kokonaisin itsesi? Keiden seurassa voit olla eniten yhteydessä itseesi? Viljele arkeesi näitä mahdollisuuksia. Anna yhteyden itseesi kasvaa ja vahvistua.

Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä

Kenen kanssa joudut katkaisemaan yhteyden itseesi, vaikka haluaisit läheisyyttä? Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä. Olisiko tässä suhteessa turvallista kokeilla ja harjoitella samanaikaista yhteyttä itseen ja toiseen?

Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen

Se hetki, kun huomaat jonkin sinussa tuntuvan. Sinä annat tunteen sinussa liikkua, ehkä näkyä ja kuuluakin. Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen. Ilmaiset sen, mikä on sinulle tärkeää.


Terveisin,

Sini Rantakari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä teidän rakkaudelle kuuluu? Kuva: Unsplash.

Miksi te ette ota mua mukaan? Mä en ikinä pääse mihinkään!

Lapsen sydäntäsärkevä pyyntö jää vaivaamaan. Olisiko sittenkin pitänyt järjestää perheen yhteistä aikaa? Lapsi osaa vedota taitavasti tunteisiin.

 

Kiintymyssuhdeteoriaa tunteva vanhempi on herkistynyt lapsen tarpeille. Tämä on hieno asia. Mutta tavassa laittaa lapsi aina etusijalle on sudenkuoppansa. 

Miksi vanhempien on hyvä viettää aikaa ilman lapsia?

  1. Parisuhde jää helposti arjen pyörityksen ja vanhemmuuden jalkoihin. Suhdetta lapseen on helpompi vaalia kuin suhdetta puolisoon. Lapsi pitää ääntä itsestään ja tarpeistaan. Vanhemman ja lapsen välinen suhde ei katkea helposti. Parisuhteeseen liittyy paljon enemmän riskitekijöitä.
  2. Parisuhde on lapsen koti. Kun vanhempien suhde toimii, lapsen ei tarvitse kanta huolta vanhemmistaan. Hän voi elää lapsen arkea ilman aikuisille kuuluvia murheita. Antamalla aikaa parisuhteelle, rakennat lapsen elämän turvallista pohjaa.
  3. Vanhemman tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Yksi tärkeä pettymys on se, ettei lapsi pääse mukaan vanhempiensa suhteeseen. Vanhemman yksi vaikeimmista taidoista on ottaa lapsen pettymys vastaan empaattisesti: ottaa lapsen tunne todesta ja samalla pysyä päätöksessään.
  4. Ulkopuolelle jääminen ei ole helppoa. Lapsi harjoittelee tätä turvallisessa suhteessa aikuisiin. Minua rakastetaan, mutta en ole aina huomion keskipiste. Taito kestää ulkopuolisuutta on tärkeä myös lapsen tulevissa ihmissuhteissa. 
  5. Aikuisen velvollisuus on pitää huolta omista tarpeistaan. Parisuhteesta huolehtiminen on samalla itsestä huolehtimista. Jos pistät lapsen aina etusijalle, kulutat itsesi loppuun.

Suhdetta lapseen on helpompi vaalia kuin suhdetta puolisoon.

Omalla toiminnallasi annat lapselle esimerkin aikuisena olemisesta ja parisuhteesta. Millaista mallia haluat välittää?

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa. Mikä on se hetki tällä viikolla, kun sanot parisuhteelle kyllä! Lapsi kestää sen, että hän joutuu odottamaan.

 

Lämmöllä,

Anja Nwose

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Joona Kotilainen, kuviasuomesta.fi

Vauva kainalossa etsit sitkeästi soivaa puhelinta sohvan uumenista, minne taapero on piilottanut sen. Epäilet soittajaksi vaimoa, jonka arvelet kohta ilmestyvän kesken kauppareissun ovelle epäillen jonkin olevan pahasti vinossa. Kaikki on kuitenkin hyvin. Pohdit tosin, oliko  nelivuotiaan pallon hajottava täysosuma keskelle isoveljen legorakennelmaa vahinko vai ei. Veljekset ovat kuitenkin jo tyyntyneet syömään välipalaa. He odottavat äitiä kotiin, että pääsevät kanssasi ulos harjoittelemaan lämäreitä. Jääkaapin ovessa on kartonkisydän, neljä kämmenen kuvaa ja värikkäät kirjaimet julistamassa onnea. Kaadat itsellesi kupin kahvia ja liittyy tervetulleena eläväiseen pöytäseurueeseen. Ihan kaikkea tästä täydestä elämästä et osannut odottaa. Mikähän tässä on onnea?

Ihan kaikkea tästä täydestä elämästä et osannut odottaa.

Jere odottaa teini-ikäistään kerrostalon ulko-ovella. Tyttö vaikuttaa itkeneen. Halauksen jälkeen hän miettii, ottaako asian puheeksi vai ei. Ja sitä,  miksi isän on tällaista mietittävä. Ikäkö lapsen on tehnyt hiljaiseksi? Itsellä ei ole oikein sanoja kysyä ja miten hän kestäisi kuulla, jos tyttö ei enää vaikka haluakaan tulla hänen luokseen? Miten säilyttää onnen isänä, kun ei voi elää lapsen kanssa koko aikaa? Lopulta löytyy sanoja: "Miten menee? Mitä tehdään tänä iltana?" Tyttären ja isän hyvin samanlaiset silmät katsovat toisiinsa ja puheen tauotkin alkavat täyttyä verkkaisesti tutulla yhteydellä.

Miten säilyttää onnen isänä, kun ei voi elää lapsen kanssa koko aikaa?

Kaapo kulkee tuttuja portaita lapsuuden kotiinsa. Veeti on kivunnut hänen selkäänsä ja Emma kantaa ylpeänä kukkia vaarille. Vaari on kattanut pöydän valmiiksi. Mummin kuva on liimattu jääkaapin oveen lastenlasten magneettikuvien viereen. Tänään ei puhuta ikävästä, päätti vaari odottaessaan, mutta itkee silti ilosta ja onnesta. Niin paljon rakkautta ei vaari tiennyt olevankaan, kuin on saanut. Sitä hän kyllä ihmettelee, miten paljon aikaa piti kulua sen näyttämiseen ja kertomiseen. "Minun isäni oli niin erilainen, ei päästänyt lähelle. Onnea saa ehkä sen verran, kuin uskaltaa ottaa vastaan",

"Onnea saa ehkä sen verran, kuin uskaltaa ottaa vastaan."

Isyys on osa elämää ja toimiakseen sen toteutumisen on muututtava elämän erilaisissa tilanteissa. Ihmissuhteena isyys on yksi elämän pitkäaikaisimpia ja vaikuttavimpia mutta isänä olemisenkin onni vaihtelee. Joskus sitä suunnittelee ja odottaa, joskus se pysäyttää yllättämällä, joskus on aikaa nauttia sitä muistelemalla. Isänpäivänä onni tulee parhaimmillaan jaettuna moninkertaiseksi.

Kun onnittelen sinua tänään, haluan myös kysyä, mitä onni sinulle ja rohkaista ottamaan se vastaan. Ja tiedän onnellisten isien lasten saavan osansa tuosta onnesta.

 

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Andre Mouton/unsplash

Empatia on yksi ihmisten yhdessä elämisen perustekijöistä. Empatialla tarkoitetaan sekä toisten ajatusten että tunteiden ymmärtämistä. Tärkeässä roolissa empatian syntymisessä ovat niin sanotut peilisolut. Niiden toiminta varmistaa sen, että toisten ihmisten tunteita ei ymmärretä vain järkiperäisesti vaan niihin liitytään sisäisen kokemuksen kautta.

Kaipaamme sitä, että puolisomme ilmaisee ymmärtävänsä meidän tunteemme, toiveemme ja tarpeemme

Peilisolut toimivat silloin kun esimerkiksi haukotus tarttuu ihmisestä toiseen. Tai kun katsoo televisiosta kotivideossa koheltavaa skeittaria, joka onnistuu tempun päätteeksi saamaan porraskaiteen jalkoväliinsä, ja samalla tuntee omassa alavatsassaan ikävän kouraisun ja kasvoilla käväisee tuskainen irve.

Empatian tuntemisessa me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Vastaanotolleni tulevat pariskunnat puhuvat aika usein kokemuksesta, ettei toisella puolisolla ole riittävää empatiakykyä. Se kertoo myötätunnon kokemisen merkityksellisyydestä. Kaipaamme sitä, että läheiset ihmisemme, etenkin puolisomme; ilmaisevat ymmärtävänsä meidän tunteemme, toiveemme ja tarpeemme. Ja pystyvät vielä vastaamaan niihin riittävällä tavalla.

Kaikkeen suostuminen ei ole aitoa empatiaa, vaan itsensä hylkäämistä

Empatia ei ole aina helppoa. Se edellyttää sitä, että pystyn riittävällä tavalla arvostamaan itseäni sekä omia tunteitani ja tarpeitani. Eli että olen päässyt kasvamaan hyvään aikuiseen erillisyyteen ja itsearvostukseen.

Jos tässä on vajavuutta, voi toisen tunteeseen reagointi livetä empatian sijasta joko alistuneeseen mukautumiseen ja konfliktin välttämiseen tai jyrkkään itsekkyyteen. Eli joko itsensä unohtamiseen ja hylkäämiseen tai kovuudella suojautumiseen.

Tämä kova itsensä suojaaminen on varmaankin sitä, mikä usein koetaan toisen empatiakyvyttömyytenä. Mitä se kyllä onkin. Mutta aitoa empatiaa ei ole myöskään kaikkeen suostuminen ja mukaan meneminen itsensä hylkäämällä. Vaikka se saatetaan usein tulkita empaattisuudeksi.

Tässä on itsetutkistelun paikka ainakin minulla. Milloin hylkään itseni, milloin vain puolustaudun ja miten voisin pystyä aitoon empatiaan? Miten voisin paremmin pysyä omalla puolellani ja samalla kyetä osoittamaan myötätuntoa toista ihmistä kohtaan? Tuntemaan jotakin toisen tunteesta itsessäni ja ymmärtämään, että tällaiselta hänestä tuntuu, vaikka minusta itsestäni tuntuu toisenlaiselta.

Anssi Tietäväinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat