Kirjoitukset avainsanalla tunteet

Hei kulta! Kirjoitan sulle, koska liian harvoin tulee sanottua... Kuva: Paula Ruotsalainen

Kirjoitimme puolisoni kanssa alkuvuodesta toisillemme rakkauskirjeet. Heräte siihen tuli ulkopuolelta. Hyvä, että tuli, koska muuten emme olisi sellaiseen ryhtyneet. Kirjeistä paljastui tärkeitä asioita, joita ei ollut sanottu aiemmin. Voi olla, että ilman kirjeiden kirjoittamista ne olisivat jääneetkin sanomatta.

Kirjeet lähensivät meitä ihan uudella tavalla.

Niistä seurasi yllättäviä, ihania asioita, jotka vahvistivat suhdetta entisestään. Näiden kokemusten myötä suosittelen rakkauskirjeiden kirjoittamista tapana ylläpitää ja vahvistaa parisuhdetta. Se sopii hyvin myös muihin ihmissuhteisiin. Kirjoita ystävällesi, lapsellesi, vanhemmallesi tai kenelle vaan itsellesi tärkeälle ihmisille.

Itselle merkityksellisiä asioita on helpompi ilmaista kirjoittamalla.

Puhuminen on joskus vaikeaa. Itselle merkityksellisiä asioita on helpompi ilmaista kirjoittamalla. Kirjoittaessa ehtii harkitsemaan sanojaan ja tekstiä voi muokata rauhassa.

Yksi hyvä tapa on käyttää vapaan kirjoittamisen metodia. Voit aloittaa tarttumalla kynään tai näppäimiin ja antaa tekstiä tulla suodattamatta. Tämä on tapa, jonka avulla oppii itsestään, omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Siinä mieli nostaa esiin asioita, joista emme ole olleet tietoisia. Näin saat koottua materiaalia varsinaiseen kirjeeseen. Seuraava vaihe on sitten valita tekstistä ne asiat, jotka haluat kumppanillesi kertoa, ja muokata kirje mieleiseksi.

Jos haluat kertoa tärkeälle ihmiselle jotain, mutta et saa sanottua, kirjoita!

Toinen vaihtoehto on käyttää apuna valmista mallia. Laadin tähän oman ehdotukseni. Sitä voi käyttää sellaisenaan tai muokata oman mielen mukaan. Ole hyvä!

  • Kirjoitan sinulle, koska haluan kertoa, että…
  • Ihailen sinussa…
  • Pidän siitä, kun…
  • Ilahdun, kun sinä…
  • Toivon enemmän…
  • Toivon vähemmän…
  • Toivon, että tekisimme taas jotain… (joka oli mukavaa, mutta mikä on nyt jäänyt)
  • Toivon, että tekisimme … (jotain, mitä emme ole ennen tehneet)
  • Toivon, ettemme enää…
  • Olen väsynyt….
  • Joskus pelkään…
  • Kaipaan…
  • Olet minulle tärkeä, koska…
  • Haluan olla sinulle….
  • Haluan olla kanssasi, koska…
  • Tulevaisuudessa toivon, että sinä ja minä…

Tehokkainta on, jos molemmat kirjoittavat kirjeen toisilleen. Ne voidaan myös lukea ääneen, mikä lisää sanojen vaikutusta. Rakkauskirje toimii myös yksipuolisena viestinä. Jos haluat kertoa tärkeälle ihmiselle jotain, mutta et saa sanottua, kirjoita!

 

Tunteikkaita hetkiä kirjeiden kirjoittamisen ja jakamisen äärellä,

toivottaa Paula

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Anna-Riitta Pellikka

 

Iltalenkillä hupsahdin keskelle yllätystä, sillä tuttu jokivarsi oli valmistettu markkina-alueeksi. Myyjät olivat pystyttäneet kojut ja ne levittäytyivät puistoon ajattoman näköisinä. Tunsin levollisesti sulautuvani joukkoon, joka päivän matkan ja työn jälkeen lepäili alueella. Jossain ruokailtiin, mies ja poika onkivat, laiturilla soi musiikki ja kaksi taitavaa paria tanssi toisten katsellessa, penkeillä istuskeltiin hiljaa tai juteltiin. Tunsin olevani heidän kanssaan osallinen levosta ja hengähdyshetkestä. Olisin voinut olla missä tahansa kaupungissa minä vuosisatana tahansa tai keskellä hyvän tarinan suvantokohtaa. Samalla rauhalliset katseet kertoivat yhteisestä hyvästä olosta leppeässä kesäillassa. Sain virkistävän hetken ja lahjana.

Vähitellen löysin tunteelleni nimen: olin haltioitunut, niin syvälle hetki oli yltänyt ja kaivanut sisimmästäni niitä pintoja, joihin onni sai huoletta tarttua.

Jäin miettimään kokemustani. Ajattomuus tuli sisäisestä mielikuvistani satujen toreista, teltoista, omista kokemuksistani ja unelmistani. Tutun ympäristön muutos virkisti samalla tavoin kuin uusi järjestys työhuoneessa. Levon tekivät mahdollisiksi omat positiiviset ajatukseni, muistoni ja tunteeni. Vähitellen löysin tunteelleni nimen: olin haltioitunut, niin syvälle hetki oli yltänyt ja kaivanut sisimmästäni niitä pintoja, joihin onni sai huoletta tarttua.

Hyvä olo kärsii haaksirikon, kun siitä alkaa puhua tai jos yrittää vetää toisen mukaan kokemaan saman. Tällä kertaa kävi paremmin. Puoliso ymmärsi vuolaan selitykseni ja hetken merkityksen, kun sitä innokkaasti avasin. Samalla löysin itsestäni yksinäisen lenkkeilijän ilon, olin saanut ikioman hetken ja se riitti oikein hyvin.

Hyvä olo kärsii haaksirikon, kun siitä alkaa puhua tai jos yrittää vetää toisen mukaan kokemaan saman.

Kun seuraavan kerran menin tuolle markkina-alueelle, hartiat jäykisti lapsuuden tuttu tunne, etten osaa kulkea ihmisvirran mukaisesti. Myös roolit alueella olivat erilaiset: olin mahdollinen ostaja, jolle tarjottiin saippuaa, koristeita, vaatteita, ruokaa, kilpailuja. Tarjousten edessä sain pitää rajaa. Jossain syvällä oli silti yhteys: elämässä tarvitaan niin tyyniä hetkiä, pientä hymyä kuin vaikeaa vaihtoehdoista valintaa ja kieltäytymistä. Mielessäni on lapsuuden aikuisia, jotka jaksoivat ihailla kanssani elämää, värejä, muotoja, painoja, ottivat mukaan asioille, pysähtyivät vaihtamaan kuulumisia tuttujen kanssa ja lohduttivat, kun ilmapallo karkasi. Siitä syntyi kyky innostua haltioitumiseen asti, toivottavasti myös kärsivällisyys antaa nauttimisen ja ihmettelemisen kokemus eteen päin. Me rakennamme koko ajan toisillemme tapaa kokea maailmaa. Tutut rakenteet – vaikkapa markkinat -  ja ihmiset niissä kuljettavat mukanaan pintaa syvempiä aineksia. Ilon ja yhteenkuuluvuuden varassa on helpompi kohdata arki, niin oma kuin toisen. Mitä arki on, se on oma juttunsa, mutta lepokykyä sen vaihtelevien hetkien välissä kannattaa vaalia.

 

Markkinaterveisin

perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Häpeä neuvoo ihmistä piiloutumaan. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Häpeä vaikeuttaa kriisin käsittelyä. Pettänyt ei uskalla kertoa sivusuhteesta vaan valehtelee. Raha-asioissa epäonnistunut ei kehtaa pamauttaa koko totuutta vaan vähättelee asiaa.

Pelaamaan ratkennut nolostuu, kun elämänmuutos ei mennyt suunnitelmien mukaan. Häpeissään hän salaa tekonsa. Piilotettu moka vie paljon voimia. Jälkien peittäminen lisää pahan olon painetta.

 

Pettäjä saattaa jäädä yksin

 

Työhuoneessani selvitellään usein uskottomuuskriisejä. Näissä tapaamisissa molemmat puolisot tarvitsevat tilaa käsitellä tunteitaan. Petetty saa helposti sympatiat ja tuen. Pettäjä saattaa jäädä yksin. Hän on satuttanut toista, ja yleensä myös itseään.

 

Häpeä neuvoo syyttelemään muita

 

Miksi en toiminut järkevästi? Miksi lähdin viestittelemään kiinnostavan ihmisen kanssa, vaikka en oikeasti halunnut lähteä omasta parisuhteestani? Miksi jäin kiinni ihailuun, vaikka tajusin, ettei suhteella ole tulevaisuutta? En olisi ikinä uskonut, että pystyn loukkaamaan puolisoani näin julmasti.

Samankaltaiset kokemukset toistuvat, kun puolisot keskustelevat vakavan uskottomuuden jälkeen. Luottamuksen palautumista haittaa pettämiseen liittynyt valehtelu.

 

Epätodellinen kupla puhkeaa

 

Jos kumppani epäilee, tuntuu turvallisimmalta kieltää uskottomuus. Puolison reaktiot pelottavat. Oma mieli yrittää vähätellä pettämistä. Valehtelu jatkuu, vaikka on haastavaa työntää syyllisyyden tunteet pois. 

Häpeä neuvoo: piilottele, salaa, pakene, syyttele muita. Häpeä kuiskii, että sinä et riitä, sinusta ei välitetä. Jäät yksin, vaille rakkautta.

Pettämisen paljastuminen on kaksoiselämää eläneelle usein helpotus. Epätodellinen kupla puhkeaa. Salailu voi päättyä.

 

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa

 

Häpeä saattaa tämän jälkeenkin ehdotella, että eiköhän tätä kriisiä ole käsitelty jo tarpeeksi, miksi yhä edelleen nostat vanhoja juttuja esiin. Mennään jo eteenpäin.

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa kuin häpeä. Katuminen voi saada aikaan muutosta. Haluan pyytää anteeksi, ymmärtää tapahtunutta ja ratkaista jatkossa ongelmia rakentavammin.

 

Mennyttä käsittelemällä voi toipua

 

Mitä tapahtuisi, jos häpeän rinnalle saisi rohkeutta? Voisiko silloin luottaa, että koko elämä ei romahda omaan mokailuun? Olisiko mahdollista kuunnella särkynyttä puolisoa, pahoitella ja osoittaa myötätuntoa? Jos tietäisi, että itsessä on muutakin kuin pahantekijä.

Rohkaisen sinua, joka olet kiinni valehtelemisen kierteessä. Kerro puolisolle, murra häpeän valta. Ota vastaan kumppanin loukkaantuminen ja pyydä apua. Mennyttä ei saa muutettua, mutta mennyttä käsittelemällä voi toipua.

 

Terveisin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ilo ja suru voivat kulkea käsi kädessä lapsen kasvua seuratessa. Kuva: Anu Hätinen

Äitiyteen kuuluu paljon luopumista. Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa. Äidin tehtävä on olla riittämätön. Lapsen tehtävä on itsenäistyä. Kasvatuksen päämäärä on päästää irti. Tätä tapahtuu parhaimmillaan vuosien varrella monin eri tavoin.

Surun tarkoitus on auttaa luopumisessa

Surua voi tuntea raskauden päättymisestä, vaikka saa odotetun vauvan syliinsä. Oman ajan ja pariskunnilla kahdenkeskisen ajan väheneminen lapsen syntymän myötä voi tuntua surulliselta. Surun ei tarvitse tarkoittaa, että haluaisi peruuttaa menneeseen.

Samaan aikaan ilon ja vapauden huuman kanssa voi tuntea haikeutta siitä, kun oma lapsi pärjää hyvin toisen aikuisen hoidossa. Lapsen läheiset suhteet toisiin ihmisiin, kouluun meneminen, omat harrastukset ja lukuisat muut upeat asiat lapsen elämässä, joita äiti ei pääse jakamaan lapsen kanssa, voivat nostaa äidin tunteissa myös surun säikeitä.

Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä

Surua voi vältellä monin tavoin. Äiti voi pitää lapseen etäisyyttä, vältellä kiintymistä. Tai hän voi estää lasta luomasta muita läheisiä suhteita. Äiti voi kietoa koko elämänsä lapsen ympärille niin, että vain lapsi on mielessä läsnä joka hetki. Vastuu omasta hyvinvoinnista jää kantamatta.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija. Tällaisen tehtävän saanut lapsi ei hylkää äitiä. Äidin ei tarvitse kohdata surua, joka lapsen itsenäistymiseen liittyisi.

Omaan lapseen voi tulla tukeutuneeksi tavalla, jossa lapsesta tulee äidin kannattelija

Luopuminen ja hylätyksi tuleminen voivat herättää myös vihan eri sävyjä. Voi suututtaa, kun jokin entinen ei enää jatku, vaikka tahtoisi. Saattaa kiukuttaa, kun joutuu kokemaan ulkopuolisuutta lapsensa elämästä. Oma olo voi tuntua epäonnistuneelta, kun lapsi ei ilahdukaan äidin huolenpidosta.

Joskus vihaa tarvitaan muutoksen moottoriksi. Silloinkin surua tarvitaan menneestä irti päästämiseen. Niin lapsen kasvattamisessa kuin pitkässä parisuhteessakin suremisesta on hyötyä. Vanhasta luopuminen on välttämätöntä, jotta syntyy tilaa uudelle.

Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista

Raskaita tunteita on helpompi tuntea, jos ne voivat tulla aikuisten kesken jaetuksi. Joskus surun jakaminen voi olla vaikeaa, koska sitä ei voi ratkaista. Toisen suru voi herättää avuttomuuden tunnetta, jota on vaikea sietää. Riittää, että surusta saa puhua ja tulee kuulluksi.

Miten suhtautuisit surevaan lapseesi?

Ole rohkeasti surullinen silloin, kun sen aika on. Jaa suruasi heidän kanssaan, jotka sitä kunnioittavat. Miten suhtautuisit surevaan lapseesi? Onko siinä jotain sellaista hyvää, mitä voisit suoda itsellesikin?

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat