Kirjoitukset avainsanalla ero

Laastari hoitaa akuutin repeämän. Kuva Unplash.

Laastarisuhde, toisin sanoen kasvattava tai kehittävä suhde, siirtymävaiheen suhde tai toipumissuhde, on tavallinen elämän muutosvaiheissa. Tyypillisesti laastarisuhteeseen päädytään heti eron jälkeen tai jo vähän ennen merkkinä tulevasta erosta. Suhde tarjoaa sopivasti huonosta parisuhteesta puuttuvaa; ihailua, huomiota, mahtavia keskusteluja tai hyvää seksiä. Suhde ei ole pitkäaikainen vaan loppuu tehtävänsä hoidettuaan.

Kuka olisikaan oivallisempi tuki eropohdintaan kuin toinen eroa pohtiva tai eronjälkeiseen selviytymiseen kuin toinen eronnut?

Laastarisuhde syntyy tarpeeseen. Kriisissäsi tunnet vetoa ihmiseen, jolla on kosketuspintaa vaikeuksiin. Kuka olisikaan oivallisempi tuki eropohdintaan kuin toinen eroa pohtiva tai eronjälkeiseen selviytymiseen kuin toinen eronnut? Tunnet, että et ole kenenkään kanssa pystynyt puhumaan asiasta näin. Kukaan ei ymmärrä sinua kuten hän. Juuri hän on käynyt samoja tunteita läpi ja oivaltanut mitä jatkossa haluaa ja mitä ei halua. Saat janoamaasi huomiota ja kehuja siitä, kuinka hyvä keskustelukumppani olet.

Muutosvaiheen suhteen nopeatehoinen vaikutus ei välttämättä tarkoita, että olet löytänyt elämänkumppanin. Kyse on siitä, että kaksi haavoilla olevaa löytää yhtymäpintaa toisen tarinasta ja kohtaa toisensa herkän avoimena hetkeksi. Innostus ei ensisijaisesti johdu toisesta ihmisestä vaan ihanan huumaavasta tunteesta itsesi suhteen. Tunnet itsesi kyvykkääksi ja kehittyneesi ihmisenä. Olet oivaltanut tärkeitä asioita parisuhteessa, mikä toimii hetken aikaa. Ennemmin tai myöhemmin jompi kumpi tai kumpikin tajuaa, että selviytymisen tiellä täytyy jatkaa yksin.

Kaksi haavoilla olevaa löytää yhtymäpintaa toisen tarinasta ja kohtaa toisensa herkän avoimena hetkeksi.

Laastarisuhteen nopeasti elvyttävä seerumi saa aikaan sen, että monet lähtevät liian aikaisin suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Kuinka moni on valmis uuteen vakavaan suhteeseen heti eron jälkeen, vaikka olisikin jo vuosia hautonut eroa parisuhteessaan? Miksi on kiire esitellä uutta kumppania lapsille ja muuttaa heti yhteen? Eikö olisi ihanaa nauttia suhteesta silloin, kun sinulla ei ole lapsia luonasi, ilman tiivistä arkista yhdessäoloa? Väitän, että jokaiselle ihmiselle tekee hyvää oppia elämään jonkin aikaa yksin ja panostaa lasten hyvinvoinnin lisäksi itseensä. Erityisen hyvää se tekee heille, jotka sanovat, että en osaa olla yksin.

Mistä tietää onko kyseessä laastarisuhde? Usein sen tietää vasta suhteen päätyttyä. ”En ollut valmis parisuhteeseen”, ”halusin vain uskoa, että tämä onnistuu” ja ”toisen huomio oli balsamia arvilleni.” Laastarisuhteen päättymisen jälkeen päädytään usein suremaan aikaisempaa eroa tai surraan kaikkien murskaantuneiden unelmien kariutumista.

Voidaan sopia, että pidetään hauskaa vailla sitoumuksia ja ettei saa rakastua. Voiko näin päättää?

Joskus ihmiset ovat niin tiedostavia, että ilmaisevat tarvitsevansa kevyen hoitavan laastarisuhteen. Voidaan sopia, että pidetään hauskaa vailla sitoumuksia ja ettei saa rakastua. Voiko näin päättää? Usein käy niin, että toinen rakastuu. Tunteita joko syntyy tai ei, sillä ei ole järkipäätösten kanssa tekemistä. Seksin harrastaminen on usein hyvin intiimiä, voiko tunteita pitää pelkässä intohimossa? Jos seksi sujuu, miksi ei sujuisi muutenkin? Seksuaalinen mielenkiinto toista kohtaan ei synny pelkästään ulkoisesta viehättävyydestä.

Jotkut jäävät laastarisuhteeseen, koska eivät uskalla myöntää muille, että nopeaan solmittu intohimoinen suhde ei toimikaan. Joskus lapsille ei haluta tuottaa pettymystä uuden eron myötä. Syitä jatkaa on monia kuten missä tahansa epätyydyttävässä suhteessa elämiseen. Joskus laastarisuhde jatkuu salasuhteena. Toinen osapuoli lähtee etsimään vakavasti otettavaa puolisoa, mutta pitää laastarisuhteen kumppanin yhä seksikumppanina. Joskus laastarisuhde jatkuu myöhemmin pysyvänä suhteena. Välissä on rauhassa käsitelty eroa ja opittu löytämään tapa olla yksin.

Pitäisikö laastarisuhteita välttää?

Pitäisikö laastarisuhteita välttää, koska ne eivät kestä? Onko turhia suhteita? Vahingolliset suhteet toki olisivat voineet jäädä kokematta. Vaikka joku suhde tuntuisi jälkeenpäin turhalta, kannattaako sitä jäädä harmittelemaan? Jokainen suhde auttaa sinua kehittymään parisuhdetaidoissasi. Kokemus siitä, että on olemassa mukavia ihmisiä yhden sinulle oikean sijaan, on tärkeä. Monet kykenevät ottamaan epätoivoon hukkumisen sijaan asenteen ”tämän kuului mennä näin, tällä oli joku tarkoitus.” Jatkossa olet siis valmiimpi ja kehittyneempi, ”tiedän mitä haluan ja mitä en halua” –tunne vahvistuu. Se on erittäin merkittävää koko elämänpolullasi!

Mukavaa kesää Vilma Alinan ihanan biisin myötä!

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

”Kun sä ja mä me ollaan niin palasina.
Et yhteen laskettuna meistä ees yhtä ei saa,
Sä ja mä, me molemmat niin palasina,
Et edes yhteen liimattuna ei tuu kokonaista

Aivan sama mulle kenet haluut unohtaa
Mul on ollu vaikeuksia nukahtaa
Ja ketä haittaa, jos kokeillaan
Jos se auttais, et tulisit mun mukaan

Mut ennenku mennään, otetaan vielä pari
Jos sä oot mulle tyyny, nii oon sulle laastari
Lyödään kättä päälle siit et ei kumpikaan rakastu
Vaikka ennenki mä oon lupauksii rikkonu"

 
 
 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä ääriviivasi näkyvissä! Kuva Pixabay.

Parisuhteeseen voi kadottaa itsensä monella tavalla. Suhteessa eläminen on täynnä kompromisseja, joustamista sekä tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista. Parisuhde aiheuttaa riippuvuutta toisesta ihmisestä. Riippuvuus voi olla positiivista, sen myöntämistä, että tarvitsee toista ihmistä tuekseen. Riippuvuus voi olla myös toimintakykyä lamauttavaa tunnetta siitä, että elämässä ei selviä ilman puolisoa.  

Paula kirjoitti riittävästä yhteydestä ja erillisyydestä kuvaten suhdetta ilman erillisyyden vapautta vankilaksi ja erillisyyttä ilman läheisyyden lämpöä kämppäkaveruudeksi. Laimeassa kämppäkaveri-suhteessakin voidaan olla liiallisen tarvitsevia. Päätöksiä pienistäkään asioista ei pystytä tekemään yksin ja kaikki muutokset erillisyyden suuntaan pelottavat.

Parisuhteen alussa on tavallisesti hyvin symbioottinen vaihe, jolloin vietetään jokainen liikenevä minuutti rakkauden kohteen kanssa. Suhteen edetessä erillään ja yhdessä olemiseen parhaimmillaan löydetään sopiva suhde yhteyden pysyessä riittävän tiiviinä. Joskus tätä kehitysvaihetta ei tapahdu ja suhde jatkuu tukahduttavan omistavana. Toinen on ehkä kyvytön erillisyyteen ja näkee kumppanin pyrkimyksen omaan tilaan uhkana. Vähitellen kumppani hautaa omat tarpeensa ja päätyy toimimaan puolison ehdoilla pitääkseen hänet tyytyväisenä. On parisuhteita, joissa puoliso määrittelee ketä äänestetään, mitä katsotaan televisiosta ja keihin ihmisiin pidetään yhteyttä.  

Toinen on ehkä kyvytön erillisyyteen ja näkee kumppanin pyrkimyksen omaan uhkana.

Myös vahvoihin vanhemmuuden ja perhearjen rooleihin voi helposti kadottaa itsensä. Mari tutkiskeli vahvan ja vastuullisen vanhemman roolin vaikutusta parisuhteen seksuaalisuuteen. Joissain parisuhteissa on selvä "pomo ja apulainen -asetelma" tai "huoltaja ja huollettava -asetelma. " On tavallista eläytyä äidin tai isän rooliin niin, että kahden keskenkin puolisoa kutsutaan isäksi tai äidiksi ja puhutaan myös itsestä äitinä tai isänä. Lasten ehdoilla eläminen silloinkin, kun lapsi ei sitä jatkuvasti tarvitse, ei ole vain aiemman sukupolven tarina.

Vaikka aikakauttamme kuvataan nautinnonhakuiseksi ja itsekkääksi, terveen itsekkäästi toimiminen on monille vaikeaa. Joillekin ihmisille ilmaisut ”Minä tahdon” ja ”Minä tarvitsen” ovat mahdottomia. Kysyttäessä he vastaavat kysymällä toiselta mitä tämä haluaa tai teinien tapaan ”en tiedä.” Kun omat tarpeet ja toiveet ohitetaan arjessa jatkuvasti, ne voivat alkaa kupruilemaan passiivisena aggressiona. Joskus kiltit mukautujat masentuvat, ahdistuvat ja lopulta tekevät yllättäen päätöksen lähteä parisuhteesta neuvottelematta vaihtoehdoista.

Kuka minä olen ilman puolisoa? Mitä minä haluan?

Jos parisuhde ajautuu kriisiin, tulee ero tai puoliso kuolee, mielen valtaavat suuret kysymykset. Kuka minä olen ilman puolisoa? Mitä minä haluan elämältäni? Mistä alan, mihin lopun? Osaanko asettaa rajani, ilmaista mielipiteeni? Osaanko pitää puoleni ihmissuhteissa? Pystynkö tekemään itsenäisiä päätöksiä?

Kohdatessa puolison menetyksen moni on täysin avuton. Palvelu parisuhteessa on ollut niin hyvää, että ei osata käyttää pankkipalveluita netissä, tehdä veroilmoitusta tai tankata autoa. Joku ei ole koskaan laittanut ruokaa, pessyt vessaa tai käyttänyt pesukonetta. Näitä taitoja on hyvä harjoitella pahan päivän varalle!

Olet ollut olemassa jo ennen puolisosi tapaamista ja perheen perustamista

Myöntymysten tie on pitkä ja loputon. Jos puolisosi pitää sinusta uhrautujana, hän haluaa nähdä sinut siinä roolissa jatkossakin. Haluatko pysyä roolissasi, tuoko se sinulle mielihyvää? Myötäiletkö riidan pelossa, koetko ansaitsevasi roolisi, tunnetko salaa ylemmyyttä uhrautumisestasi vai mikä saa sinut kohtelemaan kaltoin itseäsi? Miltä tuntuisi ilmaista oma mielipiteesi ja asettaa omat rajasi? Se on varmasti pelottava ajatus, mutta toteutettuna usein helpottavaa.

On hyvä myös pohtia, millaisen parisuhdemallin ja mallin oman sukupuolesi asemasta haluat antaa lapsillesi. Jos olet tyytymätön rooliisi parisuhteessa tai perhe-elämässä, voisiko jotain tehdä ennen mahdollista suurta poksahdusta? Olet ollut olemassa jo ennen puolisosi tapaamista ja perheen perustamista. Voisiko ”tahtovan ja pystyvän minäsi” herätellä eloon ja päivittää nykytilaan?

On hyvä pohtia millainen ihminen olit silloin? Mistä innostuit, mitä halusit elämältä? Kenen kanssa vietit aikaa? Millainen ihminen haluaisit olla nyt? Voisiko kesken jääneitä tavoitteita ja unelmia alkaa toteuttamaan? Voisiko joitain ihmissuhteita ja harrastuksia lämmitellä uudelleen?

Kriisitilanteissa on hienointa nähdä, että ihminen kykenee muutokseen, osaa ja oppii asioita peloista huolimatta!

Kriisitilanteissa on hienointa nähdä, että ihminen kykenee muutokseen, osaa ja oppii asioita peloista huolimatta! Vaikka puolisosi olisi ollut sosiaalisten suhteiden ylläpitäjä, myös sinä voit ottaa yhteyttä sinulle tärkeisiin ihmisiin. Myös sinä osaat olla yhteydessä päiväkotiin tai kysellä jo aikuisten lapsen kuulumisia. Voit opetella ruoanlaittoa, paperiasioiden hoitoa ja kodin remontointia. Jos nämä asiat eivät kiinnosta, asioita ja palveluja voi aina ostaa tai pyytää apua tutuilta.

Muutos tilanteeseen lähtee terveen itsekkyyden tavoittelusta. Et ole kenenkään jatke, vaan oma itsenäinen, arvokas ihminen!

 

Tervettä itsekkyyttä vahvistavaa kesänviettoa toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja     

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Hanna Kallio

Vältä näitä keinoja, jos haluat antaa parisuhteellesi aidon mahdollisuuden.

  • Pidä ajatukset ominasi. Kun olet hautonut niitä kahdesta viiteen vuotta, ilmoita, että haluat eron. Kerro kaikki ne asiat, jotka ovat päätökseesi vaikuttamassa. Kun toinen tuo esille, että yritetään vielä, totea, että liian myöhäistä.

Kokemus parisuhteen onnellisuudesta on puolisoilla joskus hyvin erilainen. Toinen tyytyy ehkä paljon vähempään, eikä ymmärrä, mistä toinen kokee jäävänsä vaille.  Jos kokemuksista ei puhuta, mikään ei voi muuttua. Toiselle ero voi tulla tällöin täytenä yllätyksenä. Keskustella kannattaisi heti, kun huomaa, että suhteessa ei ole hyvä olla. Yleensä tämä tapahtuu kauan ennen ensimmäisiä eropohdintoja.   Jos toinen kuuntelee -  silloinkin, kun oma kokemus on toisenlainen - yhdessä asioita voi vielä korjata.

  • Sysää vastuu tyytymättömyydestäsi pelkästään puolisolle. Kerro, mikä hänessä on vikana ja kuinka hänen tulisi muuttua, jotta voitte jatkaa yhdessä.

Kuunteleeko toinen? Siihen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka tuomme asioita esille. Rakentavinta on puhua omasta kokemuksesta parisuhteessa. Jos ja kun olen jo pohtinut jopa eroa, mistä pohjimmiltani haluaisin eroon? Riitelystä, yksinäisyyden kokemuksesta suhteessa, jatkuvasta kireästä ilmapiiristä, läheisyyden puutteesta, oman tilan vähyydestä, arvottomuuden kokemuksesta vai jostakin muusta? Toisen syyttäminen herättää puolustuksen. Tällöin syvin viesti jää usein kuulematta.

Keskustella kannattaisi heti, kun tunnistaa, että suhteessa ei ole hyvä olla.

  • Älä puhu ajatuksista puolisolle vaan ystävillesi, erityisesti niille, jotka ovat viime vuosien aikana eronneet tai kokevat suuria haasteita omassa parisuhteessa.

Jos näin teet, on mahdollista, että saat nopeasti varauksetonta vahvistusta eroajatuksille.  Samanaikaisesti puolisosi pysyy autuaan tietämättömänä siitä, mitä mielessäsi liikkuu. Toisaalta se voi jäädä keskustelematta, mikä kuitenkin on hyvin ja toimii. Sillekään ei välttämättä löydy kovin paljon keskustelutilaa, millä tavalla myös mahdollisesti itse olet osallisena niihin asioihin, jotka ovat huonosti suhteessanne.

  • Ala jakaa parisuhdetyytymättömyyttäsi ihmisen kanssa, johon huomaat tuntevasi vetovoimaa. Äkkiä huomaatte molemmat elävänne huonossa parisuhteessa ja niin siinä sitten vain kävi.

Sivusuhde on joskus ratkaisuyritys parisuhteessa koettuun pahaan oloon. Parisuhteessaan onneton on alttiimpi ihastumaan ja vastaamaan muiden ihastukseen. Ratkaisemalla tällä tavalla parisuhteessa koetun pahan olon, et juurikaan anna suhteellesi mahdollisuutta. Alat verrata ihmistä, josta ihastukseltasi kykenet näkemään vain hyviä puolia, ihmiseen, josta olet vuosien aikana oppinut tietämään huonotkin puolet. Näillä perusteilla saatat tehdä huonomman valinnan kuin arvaatkaan. Samalla moneen ihmiseen sattuu.

  • Nosta erokortti esille jokaisessa riitatilanteessa mutta älä puhu asiasta muutoin.

Vaikka tämä olisikin sinun puolelta hätähuuto, jonka saat ilmoille vain silloin, kun olet riittävän vihainen, puolisosi voi tulkita sen uhkauksena tai keinona loukata. Toisaalta joissakin parisuhteissa se voi myös olla keino uhata tai loukata - silloin, kun muut keinot riidassa loppuvat.  Mistä puolisosi voi tietää, milloin sinut pitää ottaa tosissaan?  Mitä enemmän huudat eroa, sitä vähemmän tulet kuulluksi pahassa olossasi. Ylipäätänsä erosta ei kannattaisi puhua ennen kuin sitä oikeasti harkitsee. Muutoin on parempi puhua siitä, että ei ole hyvä olla suhteessa ja siihen toivoisi muutosta.

Entäs jos toinen onkin ihan oikeanlainen mutta olemme vain kadottaneet molemmille hyvää tekevän tavan olla suhteessa toinen toisiimme?

Yksi keskeinen pahan olon aiheuttaja parisuhteessa ovat vuorovaikutuksen ongelmat. Jos puhuminen on jo muutoinkin vaikeaa, voi tuntua mahdottomalta puhua omasta pahasta olostaan toiselle. Tällöin hyvä vaihtoehto on hakeutua pariterapiaan tai perheneuvontaan, jossa saatte keskustella ulkopuolisen ihmisen kanssa tilanteestanne. Jos puoliso ei ole valmis lähtemään mukaan, apua voi lähteä hakemaan myös yksin. Ammattilaisen kanssa keskusteleminen voi avata uusia, yllättäviäkin näkökulmia. Liian usein parisuhdeongelmissa jumiudumme tuijottamaan sitä, mitä toinen tekee väärin ja millä tavalla toinen on vääränlainen. Entäs jos toinen onkin ihan oikeanlainen mutta olemme vain kadottaneet molemmille hyvää tekevän tavan olla suhteessa toinen toisiimme?

Terveisin Piia Nurhonen

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Katianna Ruuskanen

Tyhjensin asianpesukoneesta aterimia ja yhtäkkiä muistin, että olin perinyt ne itsemurhaan kuolleelta tädiltäni, vuosia sitten. Samalla tulin ajatelleeksi, että en ole eläessäni ostanut yhtään haarukkaa, lusikkaa tai veistä. Silti minulla on ollut yllin kyllin aterimia, sillä tätini harrastuksena olivat kirpputorit. Niillä on syöty ja syötetty, lusikoitu monenlaiset sopat, sekä katettu pienet ja isotkin juhlat. Aterimet eivät ole mitenkään erityisen tyylikkäitä, edes omasta mielestäni. Jotain samaa kukkaisuuden kaipuuta minussa taitaa kuitenkin olla kuin tädissänikin oli, kun en ole edes elämäni uusiksilaittamis-vaiheissa halunnut hankkiutua niistä eroon.  Nyt ajattelen, että onneksi en.

 ”Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä”

Katselen sisustuslehden nuoren perheen vaaleaa, pelkistettyä kotia. Seesteistä harmaata, tyylikästä mustaa, puhdasta valkoista ja pehmeitä pastellisävyjä. Niin sen kuuluukin olla alussa ja unelmissa. Tiedän, että todellisuus kuvien rajauksen ulkopuolella on yleensä toisenlainen, elämännäköisempi. Silti huomaan toivovani, että noihin täydellisiin kuviin mahtuisi joku muistutus entisestä. Joku asia tai esine, joka ei ole siellä siksi, että se on pelkästää kaunis ja tyyliin sopiva. Vaan että tuo esine tai asia olisi kodissa, koska se on osa asukkaansa tarinaa, sitä kuka hän on.  ”Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain sinistä".

Toivoisin, että hän lähtiessään ottaisi mukaansa asioita ja osia rikkimenneestä entisestä elämästään

Aina silloin tällöin kuulee ihmisestä, joka on erotessaan jättänyt kaiken entiselle puolisolleen ja lapsilleen. Lähtiessään hän ei ole ottanut mukaansa juuri muuta kuin vaatteensa. Jättikö hän kaiken taakseen, vai sittenkin osia itsestään entiseen? Jäikö hän itse asiassa? Eikö hän pystynytkään lähtemään? Kenen elämään, kotiin ja tarinaan hän muuttaa? Vai hankkiiko hän kokonaan uuden, käyttämättömän, unelmien kodin? Toivoisin, että hän lähtiessään ottaisi mukaansa asioita ja osia rikkimenneestä entisestä elämästään. Niitä voisi sitten tutkia ja katsella kun tilanteet vähän tasoittuvat. Ehkä joitain niistä voisi vähän kunnostaakin. Joka tapauksessa ne auttaisivat häntä kotiutumaan uuteen elämänvaiheeseensa ja pysymään kokonaisena.

Jotkut asiat seuraavat mukanani vuodesta toiseen, halusin tai en

Kun olin lapsi, tätini oli suuri idolini. Hän oli minua 13-vuotta vanhempi, mielestäni valtavan kaunis pitkissä kiharretuissa hiuksissaan, lähdössä tanssimaan. Ajattelin aina, että olen onnekas, kun minulla on kaksi äitiä. En ollutkaan. Tätini teki itsemurhan nelikymppisenä, juuri kun minusta oli tullut äiti. Minulle on sanottu joskus, että muistutan häntä. Lapsenikin, hänen kummityttönsä, muistuttaa ulkonäöltään tätiäni. On perittyä, jota en ole halunnut kuljettaa mukanani. Joistain asioista olen yrittänyt päästä aktiivisesti eroon, esimerkiksi päätöksellä tai käymällä terapiassa. Osan asioista olen hävittänyt, myynyt ja jättänyt eri tavoin taakseni. Jotain niistäkin kaipaan välillä käsittämättömästi, niin kuin mummolani vanhaa, arvotonta lipastoa, joka annettiin palopäällikölle, kun vuosia autiona ollut talo hävitettiin polttamalla. Jotkut asiat seuraavat mukanani vuodesta toiseen, halusin tai en. Ne putkahtelevat esiin kaapeista. Tai sitten jonain päivänä joku tilanne tuo ne yllättäen eteeni. Niin kuin kävi eräälle henkilölle, joka oli peri tädiltään rumia puhuvan papukaijan.

Elämä on juhla

On onni, että tuo epäjärjestyksessä oleva läjä aterimia kuljetti minut muistelemaan tätiäni. Sillä se sattui olemaan päivä, jolloin minulla oli aikaa, voimia, sekä tarve ajatella ja kaivata häntä. Yhtäkkiä tuntui hyvältä ajatus, että yli kaksikymmentä vuotta sitten kuollut tätini on kulkenut sittenkin mukanani koko aikuisen elämäni, istunut kaikki nämä vuodet arjen ruokapöydässäni ja juhlinut kanssani. Niinäkin aikoina, kun oma elämäni on ollut liian kiireistä, kevyttä tai raskasta, että olisin ehtinyt tai jaksanut ajatella tai kaivata häntä. En perinyt tädiltäni taipumusta masentua, mutta itsemurhan raskaat seuraukset perin. Se perintö on opettanut minulle paljon. Siitäkin huolimatta hän antoi perinnöksi myös naurun ja vieraiden kestitsemisen ilon. Elämä on juhla.

 

Lämmöllä, perheneuvoja Helena

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat