Kirjoitukset avainsanalla uni

Nukkuminen ei ole aina itsestäänselvyys. Kuva: Sari-Annika Pettinen

Kun lapsemme olivat alle kouluikäisiä, kärsimme uniongelmista useita vuosia. Esikoisemme nukkuminen sujui, mutta kuopuksen allergiat pitivät häntä hereillä yöstä toiseen. Lopulta tilanne alkoi helpottaa ja kuvittelimme hetkisen, että olimme saavuttamassa normaalin arjen. Siinä vaiheessa esikoisemme ei enää saanut unta.

Istuimme mieheni kanssa vuorotellen esikoisemme sängyn laidalla ja odotimme, että lapsemme nukahtaa. Jossain kohtaa hiivimme omaa makuuhuoneeseemme ja heräsimme, kun lapsemme seisoi sängyn laidalla ja kertoi, ettei saa unta.

Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras.

Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras. Lapsemme tuntuivat kuitenkin energisiltä. Näytti siltä, että he saivat unta riittävästi, toisin kuin me vanhemmat.

Lopulta päätimme, että jotain on tehtävä toisin. On vaihdettava näkökulmaa. Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.

Kerroimme lapsellemme, että hän saa valvoa koko yön. Lapsemme oli aivan innoissaan. Mietimme yhdessä lapsemme kanssa, mitä kaikkea hän haluaa tehdä yöllä. Kasasimme hänen sänkynsä viereen ison kasan kirjoja ja Aku Ankkoja. Laitoimme hänen sänkynsä viereen evästä ja juomista. Lupasimme, että hän saa nukkua seuraavan päivän, koska valvotun yön jälkeen saattaa väsyttää.

Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.

Peittelimme lapsemme ja annoimme hyvänyön suukot. Sanoimme rakastavamme ja lähdimme huoneesta pois. Viiden minuutin kuluttua kävin kurkistamassa lastenhuoneeseen. Esikoisemme oli syvässä unessa. Hän nukkui rauhallisesti koko yön. Aamulla hän kertoi meille, että oli valvonut koko yön ja se oli huippukivaa. Lupasimme, että tästä eteenpäin hän saa aina valvoa, kun uni ei tule. Ja näin olemme toimineet. Meillä saa valvoa, jos ei nukuta. Ja nukkua, jos nukuttaa.

Hyvin pienellä näkökulman muutoksella elämämme helpotti. Vaikka itsekukin meistä aina silloin tällöin kaipailee unta, asenteemme asiaan on muuttunut. Pakosta on tullut mahdollisuus.

Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?

Näkökulman muuttaminen ei ole aina helppoa, mutta se on taito, jota voi harjoitella vaikka koko perheen kanssa yhdessä. Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?

Kasvuterveisin Sari-Annika Pettinen

 

 

 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Minä tein saman jo esikoisen vauvavuotena. Jostain syystä lapsi heräsi joka yö n. klo 01 ja valvoi 1-2 h, mikä keskellä yötä tuntui tosi pitkältä. Yritin ensin pitkään saada hänet nukkumaan: en sytyttänyt valoja, yritin pysyä rauhallisena ja viestiä lapselle, että nyt nukutaan, mutta ei... Kun sama toistui yöstä toiseen niin oma turhautuminen vain kasvoi. Kerran sitten totesin kiukkuisena, että valvotaan sitten! Räpsäytin valot päälle, nostin vauvan ylös sängystä, tein yöpalaa itselleni, ja tein normaaleja arkiaskareita, viikkailin pyykkiä ym. lapselle höpötellen. Minuutit ja tunnit sujuivat paljon nopeammin ja paremmalla mielellä kuin väkisin nukuttamalla ja tuntui, että lopulta pääsimme nopeammin ja hyväntuulisina takaisin unten maille.

Vierailija
2/4 | 

Meillä on myös tehty näin ja se toimii. Kun ei ole pakko nukahtaa, niin uni tulee ihan varkain. Lisäksi jos uni on kaikesta huolimatta katkonaista, saa mennä nukkumaan sohvalle tai lattialle tai varapatjalle vanhempien huoneeseen. Pääasia on, että vanhemmat (kin) saavat riittävästi unta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makeat unet. Kuva: Karen Goodfellow

Nukkuminen taitaa olla parisuhteen kivijalka. Ymmärrykseen pyrkivä vuorovaikutus, kummankin erilaisuutta kunnioittava tasavertaisuus ja lämmin intiimiys ovat ainakin minulle merkittäviä hyvän parisuhteen tekijöitä. Ja kaikkia näitä tukee ainakin yksi yhteinen tekijä. Nukkuminen.  

Nukkumisen arvon tajuaa oikeastaan vasta sitten, kun siihen tulee häiriö. Uni voi jäädä liian vähäiseksi tai laadultaan huonoksi monesta syystä: lapset (pienet tai isot) valvottavat, jokin sairaus tai vaiva häiritsee, stressi vaivaa. Tai ainahan ei edes tiedä, miksi ei saa kunnolla nukutuksi.

Olipa liian vähäisen tai huonon nukkumisen taustalla sitten mitä tahansa, niin se vaikutuksen tuntee kyllä selvästi. Mieliala on raskas, aloitekyky heikko, ärsyyntymiskynnys on alhainen ja aivot toimivat tahmeasti.

Parisuhteeseen unen häiriöt vaikuttavat ainakin pitkittyessään lähes väistämättä. Hyvä ja kunnioittava vuorovaikutus on väsyneenä haasteellista. Eikä läheisyys tai seksikään tunnu välttämättä kovin innostavalta, jos päällimmäinen tuntemus on vain raskaana peittona kaiken päällä makaava väsymys.

Uuden parisuhteen alkuhuumassa voi tuntua mahtavalta, kun puhumista riittää ja riittää, aina auringon nousuun asti. Tai kun voi nauttia huumaavasta läheisyydestä yöt läpeensä. Pidemmän päälle ei kannata. Mieluummin voi nauttia pitkistä ja rauhallisista unista. Ja puhua sitten levänneenä ja rakastella virkeämpänä, kun on nukkunut tarpeeksi.

Nukkumisesta puhuminen ja konkreettisten tekojen tekeminen sen eteen, että määrällisesti ja laadullisesti riittävä uni voi toteutua, ovat parisuhteen hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeitä asioita. On hieno tunne herätä hyvin nukkuneena ja virkistyneenä oman rakkaansa vierestä.

Terveisin Anssi Tietäväinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat