Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Onko lähelläsi bonusihmisiä, jotka voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Kuva: Anja Nwose.

Kävimme perheen kanssa mieheni kotimaassa. Toin tuliaisina lämpöä ja rakkautta. Haluan jakaa kokemani rakkausvinkit eteenpäin.

 

1. Uskalla olla riippuvainen toisista ihmisistä

Suomalainen on tottunut pärjäämään yksin. Länsi-Arikassa hämmennyin siitä, että tarvitsin koko ajan toisten apua. Siellä ei ollut itsepalvelukassoja vaan parvi ihmisiä hääräämässä joka tiskin takana. Meillä on oleellista selvitä arkisista asioista mahdollisimman nopeasti. Afrikassa tajusin, että tärkeintä on etsiä ja löytää kontakti toisiin ihmisiin. Välillä jaaritellaan tai väitellään ihan vain sen takia, että yhteys syntyy ja säilyy.

Läheinen ihmissuhde ei ole itsepalveluyhteiskunnan kaltainen. Oleellista ei ole pärjätä itse vaan osata tukeutua muihin. Jospa todella itsenäinen ihminen onkin se, joka tietää tarvitsevansa toisia? Saamme olla riippuvaisia toisten ihmisten avusta.

 

2. Lämmin kontakti sulattaa suojaukset

Liika varovaisuus ja ristiriitoja välttelevä asenne ajavat ihmisiä kauas toisistaan. Suomessa täytyy suojautua kylmältä ilmalta. Olemmeko tottuneet suojaamaan itseämme liikaa? Varustaudumme etäisyydellä, ettei meitä satutettaisi. Silloin voi jäädä myös rakkaus saamatta. Joskus uskottelemme itsellemme, että vapaa yksinäisyys on parasta. Mutta läheisyyden ja kosketuksen kaipaus kuuluvat ihmisyyteen.

Haluaisin, että joka aamu ovellani olisi sydämellinen afrikkalaismummo antamassa halauksen ja toivottamassa tervetuloa.

 

3. Kun kohtaat rakkautta, adoptoi se itsellesi 

Lämpimän yhteisöllisyyden keskellä ajattelin kiitollisena ja vähän kateellisenakin, että lapseni saavat olla osa tätä kulttuuria. Sitten tajusin, että sukuhan on ottanut myös minut joukkoonsa. Mikään ei estä minua ottamasta adoptiota vastaan.

Onko sinun elämässäsi joku ihminen, jonka lämmössä voisit paistatella vielä rohkeammin? Entä kenet sinä voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Onko lähipiirissäsi bonuslapsi tai -aikuinen, joka kaipaa hyväksyntää?

 

4. Tunneyhteys voi syntyä myös ilman puhetta

Sain kahden viikon matkan aikana uusia ystäviä. Muutama ihminen pääsi yllättävän lähelle minua. Jälkikäteen mietin, että emmehän me edes puhuneet syvällisistä asioista. Ystävyys syntyi yhdessä koettujen hetkien, huumorin ja tunteisiin heittäytymisen kautta.

Onko sinulla tunneyhteyden kanavat auki lähellä oleviin ihmisiin? Millaista lämpöä tarvitsisit, että voisit luopua suojauksista ja sanoa tässä olen.

 

Rakkausterkuin,

Anja Nwose

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hullunkuriset perheet. Kuva: Oona Valkama

Lama-aikana, 1990-luvulla, lastenvaunujen työntäjä saattoi kuulla onnittelujen ohessa kitkeriäkin kommentteja. Tuoreen vanhemman niskoille heitettiin vihjailuja yhteiskunnan kuorman lisäämisestä uusia elätettäviä hankkimalla. Tänä päivänä tilanne on vastakkainen ja nuoria aikuisia patistetaan synnytystalkoisiin.Ympäristön asenteilla on toki vaikutuksensa yksilön valintoihin,  mutta minä tunnustan halunneeni lapsia ihan itseni vuoksi.

En varmaan osaa kaivella esille kaikkia alitajuisia motiivejani valintaani, mutta ainakin tällaisia tiedostan: 

  • Jatkuvuuden tunne. Lapsen syntymä kasvattaa uuden oksan sukupuuhun. Sen lehvistöstä voi löytää itsensä, vanhempansa, isovanhempansa ja kaukaisempiakin sukupolvia, jos innostuu kyselemään sukulaisilta lisää. Millaisia tarinoita menneistä sukupolvista kerrotaan ja miten liitän itseni sukuni tarinoihin. Entä mahdollinen lapsi? Mitä hän perisi sukujensa piirteistä? Olisiko hän isän, äidin vai isovaari Nestorin näköinen? Millainen persoona hän olisi? Elämällä on monia merkityksiä, jotka toteutuvat suhteissa muihin ihmisiin. Katsomme, koemme, luomme elämää omalta paikaltamme sukupuussa.  
  • Rakkauden antaminen ja saaminen. Lapsi, se avuton ja riippuvainen pieni olento, tarvitsee ravintoa ja hoivaa, mutta fyysisistä tarpeista huolehtiminen ei riitä hänelle. Hän syntyy ihmiseksi kosketuksessa, rakastavassa katseessa ja hymyssä. Hänellä on synnynnäinen kyky ja tarve läheisyyteen ja vuorovaikutukseen. Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?
  • Ilo. Lapsen ensimmäinen katse, tumma ja syvä, ihmettelevä ja tutkiva. Kuka sinä oikein olet? Hymy vastauksena hymyyn, kasvu ja ihmetteleminen, jonka kautta maailma näyttäytyy aikuisellekin uutena.
  • Yhteyden kokeminen. Itse ainoana lapsena kasvaneena koin omien lasteni myötä  konkreettisesti ja fyysisesti saavani ympärilleni lisää perhettä ja sukua. Lapsen myötä ympärille rakentuu uusia verkostoja: perhekerhot, leikkikenttäkaverit, meidän luokan vanhemmat. Osa näissä muodostuneista ihmissuhteista rakentuu elämänmittaisiksi ystävyyksiksi.          

Tuskin kenenkään motivaatio  perheellistymiseen nousee pyyteettömästä halusta toimia kansakunnan parhaaksi. Yhteiskunnan toimilla on kuitenkin merkityksensä.  Taloudelliset kysymykset, asuinympäristön lapsiystävällisyys ja työelämän joustavuus perheiden arjessa vaikuttavat kaikki siihen, miten ihmiset rohkenevat tehdä lapsihaaveesta totta. 

 Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?

Jos vauvakysymys on itsellesi ajankohtainen, millaiset seikat vaikuttavat valintaasi puolesta tai vastaan? Olen kiinnostunut kommenteistasi.

Lapsellisin terveisin

Päivi Stelin-Valkama 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ärtymystä toiseen ei voi välttää pitkässä suhteessa. Kuva Pixabay.

 

Pitkässä parisuhteessa huomaamme välillä pohtivamme tällaistako loppuelämäni on? Tämäkö on sitä Rakkautta, eikö muuta ole enää odotettavissa? Oma parisuhde ei tunnu prinsessasatujen ”elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -tarinalta ja on kaukana romanttisista elokuvista ja naistenlehtien parisuhdekuvauksista. Oma puoliso ei tunnu enää ”siltä oikealta”, vaan tyypiltä, joka sopisi paljon paremmin jollekin muulle. Monet asiat vain ärsyttävät, puoliso ei tee mitään oikein. Hän ei puhu, ja jos puhuu, ihan vääriä asioita väärällä tavalla. Hän ei näytä samalta kuin ennen ja on muuttunut luonteeltaan vaikeammaksi.

Joku ikävöi alkuhuuman hetkiä. Enkö koskaan enää tunne jännää kihelmöintiä vatsassa, eikö pääni enää koskaan täyty vaaleanpunaisista ajatuksista? Jotkut kertovat rakastumisen tunteen jatkuneen koko pitkän suhteen, onnittelut heille! Useimmat tunnistavat alun rakastumisvaiheen jääneen taakse viimeistään parin vuoden jälkeen. Kaikilla ei ole ollut romanttista ja ihanaa alkua. Sen puuttuminen voi olla surullista vaikeina aikoina, edes sen muistelusta ei saa voimaa.  

 

Pahimmissa parisuhdetuskissa on hyvä tarkastaa nämä asiat:

  • Olenko minä ihannepuoliso, pitäisinkö itsestäsi kumppanina? Yritänkö edes olla siedettävä vai olenko kovin välinpitämätön sille, mitä hän minusta ajattelee? Pidänkö hänen suhteessa pysymistään itsestään selvänä?

Toisen kritisoiminen on helppoa. Vaikeinta on tarkastella omaa toimintaansa, nähdä itsensä ja käytöksensä realistisesti ja tunnustaa puutteensa toiselle. Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Koska olet viimeksi tehnyt puolisoasi miellyttäviä myönnytyksiä kuten hillinnyt häntä ärsyttävää käytöstä, nähnyt vaivaa ulkonäön suhteen hänen mielikseen tai antanut positiivista palautetta? Nämä asiat eivät ole turhia eivätkä teeskentelyä vaan toisen huomioimista!

  • Kuinka minulla itselläni henkilökohtaisesti menee? Olenko tyytyväinen työhöni, kotona olemiseen, ystävyyssuhteisiini, harrastuksiini tai muuhun elämään, johon puolisoni ei kuulu?

Niin helppoa kuin onkin syyttää puolisoa vain ja ainoastaan kaikesta, hän ei ole syypää kaikkeen! Hän ei myöskään voi olla kaiken pahoinvointisi oksennusastia. Puolisosi pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi tai tyytyväiseksi, siitä vastuu on sinulla itselläsi! Parisuhde ei voi olla koko elämäsi.

  • Voisinko kanavoida aggressioni johonkin muualle kuin parisuhteen kannettavaksi?

”Kylmää kautta” eläessämme voi olla parempi antaa toiselle tilaa kuin takertua jankuttamalla asioita, jotka hän on kuullut monta kertaa. Rakentava erillisyys ei kuitenkaan tarkoita mykkäkoulua tai luovuttamista parisuhteesta. Kanavoi turhautumisesi omaa hyvinvointiasi tukevaan toimintaan kuten liikuntaan ja tehkää yhdessä molemmille mukavia asioita! Uskoudu ystäville, hae tukea, uutta näkökulmaa ja vertailukohtaa parisuhteellesi.

  • Mitä rakkaus merkitsee minulle? Mitä mieltä olen lauseesta ”rakastamisessa on kyse tahdosta rakastaa.” Onko rakastaminen minulle leijuvaa onnen huumaa vai jotain vakiintuneempaa ja rauhallisempaa?  

Rakastuminen on monille helppoa, rakastaminen paljon vaikeampaa. Pitkän suhteen hankalina aikoina on hyvä olla kärsivällinen (lukuun ottamatta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikeaa päihdeongelmaa tai muuta kestämätöntä asiaa). Pitkän parisuhteen rikkaudet näyttäytyvät mm. sitoutumisen tuomana turvana, rauhana olla oma itsensä, rinnalla kulkemisena ja hädässä auttamisena. Parhaimmillaan toinen ihminen oppii todella tuntemaan sinut ja sinä hänet. Epätäydellisyyksistä huolimatta puoliso haluaa olla kanssasi, mikä on suuri ja merkittävä asia. 

  • Ajattelenko, että vaihtamalla paranee? Tiedänkö jossain olevan täydellisen kumppanin? Himoitsenko itselleni ystäväni puolisoa tai työkaveriani? Kestäisinkö uutuudenviehätyksen haihduttua hänen suurta intohimoaan harrastukseensa, kiinteää suhdetta vanhempiinsa tai tapaa vaipua ajatuksiinsa?

Jotkut ovat sitä mieltä, että vaihtamalla paranee. Jotkut kertovat, että vaihtamalla paranee hetkeksi ja jotkut ovat joutuneet vielä pahempaan suohon. Ärsyttäviä asioita tulee uudessa puolisossakin valitettavasti ilmenemään, jopa niitä alkuun sinua viehättäneitä piirteitä. Miellyttämishaluinen puolisokin voi alkaa ärsyttää mukavuudellaan. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, meillä kaikilla on omat hankaluutemme.

  • Onko mahdollinen eroajatuksesi todellinen suunnitelma vai voimauttava unelma rauhallisesta omasta tilasta?

Jos mietit eroa usein, jossain vaiheessa todennäköisesti ymmärrät, että jotain on tehtävä. Se voi johtaa viimeiseen ponnistukseen muutoksen suuntaan. Eroajatus, usein yksityinen sellainen, voi myös antaa voimaa. Kun vaikeimpina hetkinä mielessään kuvittelee toivotun olotilan, jo tämän vaihtoehdon olemassaolo voi helpottaa. Samalla mielikuva elämästä ilman tuttua, ärsyttävää ja samalla rakasta puolisoa voi saada ymmärtämään, että et pysty elämään ilmankaan.  

  • Onko tämä pysyvä vaihe parisuhteessani, onko vastaavista hetkistä aiemminkin selvitty? Onko suhteemme vielä yrittämisen arvoinen?

Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä. Jos huonoa vaihetta on kestänyt kauan ja kotikonstit on käytetty tuloksetta, olisiko aika hakea ulkopuolista apua? Pari kertaa ei valitettavasti riitä muutoksen saamiseksi eikä terapeutti taio suhteestasi uutta ja ihanaa, mutta keskustelu terapeutin vastaanotolla on eri asia kuin kotona! Parikäynneillä yleensä selviää myös se, onko yhdessä jatkamiselle edellytyksiä.

  

Muutosta parempaan toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (2)

Terapian tarpeessa

"Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä." 🤣

Nina Kauppinen
Liittynyt4.1.2018

En tiedä miksi lause naurattaa sinua, mutta parisuhdeasioille on pakko välillä nauraa. :) Nauru on hyväksi!

Nina Kauppinen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lempeä katse tai hellä kosketus voi olla joulun sydän. Kuva: pxhere

Luettiinko teidän häissänne 1. Korinttolaiskirjeen 13. luvusta ”Suurin on rakkaus”? Rakkaus on joulun sydän.

Vaikka minä koristelisin kotini kaupungin kauneimmaksi säihkyvillä jouluvaloilla, kimaltelevilla palloilla ja ihastuttavilla tonttuovilla, mutta minä en osoittaisi rakkautta perhettäni kohtaan, olisin vain yksi koriste muiden joukossa.

Rakkaus asettaa koristeet sivuun suudellakseen puolisoa

Vaikka raataisin keittiössä leipomalla parhaat piparit, kokkaamalla maistuvimmat jouluruuat ja kattamalla lumoavan joulupöydän, mutta en osoittaisi rakkautta perheelleni, olisin kuin kuka tahansa kokki.

Rakkaus keskeyttää keittiöpuuhat voidakseen halata lasta

Vaikka leipoisin kakkuja kaikkiin joulumyyjäisiin, jakaisin lahjoja vähävaraisille ja antaisin kaiken omaisuuteni hyväntekeväisyyteen, mutta en rakastaisi perhettäni, en sillä mitään voittaisi.

Vaikka koristelisin kuusen ihastuttavilla enkeleillä ja välkehtelevillä lumihiutaleilla, osallistuisin kaikkiin joulujuhliin ja laulaisin kirkkokuorossa joululauluja, mutta en keskittyisi kaikkein rakkaimpiini, olisin ymmärtänyt kaiken aivan väärin.

Rakkaus on ystävällinen, kiireestä ja väsymyksestä huolimatta

Rakkaus keskeyttää keittiöpuuhat voidakseen halata lasta.

Rakkaus asettaa koristeet sivuun suudellakseen puolisoa.

Rakkaus on ystävällinen, kiireestä ja väsymyksestä huolimatta.

Rakkaus ei kadehdi toisen kaunista kotia.

Rakkaus ei aja lapsia pois sotkemasta, vaan on kiitollinen sotkevista lapsista

Rakkaus ei aja lapsia pois sotkemasta, vaan on kiitollinen sotkevista lapsista.

Rakkaus ei anna vain heille, jotka antavat takaisin, vaan iloitsee voidessaan antaa ilman vastalahjaa.

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Pelikoneet menevät rikki, korut katoavat, golf-mailat ruostuvat.

Rakkaus ei koskaan katoa.

 

Rakkaudellista joulunaikaa,

Sini

(mukailtu muutama vuosi sitten Facebookissa jaetusta englanninkielisestä lehtileikkeestä)

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat