Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Bridge over troubled water ja pelastusrengas tarvittaessa. Kuva: Paula Ruotsalainen.

Millainen lapsena oppimasi perusolettamus on ohjannut sinun elämääsi ja ihmissuhteitasi?

Kaikki me olemme oppineet tavan, jolla pärjäsimme parhaiten perheessä ja muissa ihmissuhteissa. Jollakin se on olla hiljainen ja näkymätön, jollakin taas kovaääninen ja rajoja rikkova. Joku on oppinut huolehtijan ja vastuunkantajan mallin. Aikuisena nämä alitajuiset ohjelmoinnit on syytä tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.

Aikuisena alitajuiset ohjelmoinnit on syytä tarkistaa ja tarvittaessa säätää uudelleen.

Minun elämäntehtävänäni on ollut olla aiheuttamatta huolta ja murhetta, olla iloksi kahden edestä. Viisas ystäväni kysyi: ”Entä mitä itse odotat ja toivot? Mitä itse tarvitset?” Vastaukset, jonka löysin, lienevät tuttuja monille muillekin. Ehkä tunnistat itsekin joitain samoja toiveita.

Toivon, että kelpaan silloinkin, kun olen heikko. Silloin tarvitsen henkistä tukea, ymmärrystä ja tsemppaustakin. Joskus kaipaan fyysistä tukea: syliä ja olkapäätä. Niissä asioissa, joista en selviä yksinäni, tarvitsen ihan konkreettista apua. Haluan voida luottaa siihen, että toinen on minua varten silloin, kun häntä tarvitsen. Tämä kaikki vaatii puolisolta sitä, että hän pystyy asettamaan omat tarpeensa sivuun ja keskittymään minuun, silloin kun minulla on hätä. Ei aina, mutta silloin, kun tilanne sitä vaatii.

Haluan voida luottaa siihen, että toinen on minua varten silloin, kun häntä tarvitsen.

Toivon, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, epätäydellisenä. Olen joskus liian suuripiirteinen, joskus turhan pikkutarkka. Välillä olen laiska tai huolimaton. Toisinaan kiltteyteni kääntyy liialliseksi miellyttämiseksi. Toivon, että minua rakastetaan kaikkine puolineni, niistä huolimatta ja niiden takia. Siis aina. Ei vain silloin kun olen kiltti, kiva ja iloinen.

Toisaalta toivon, että puolisoni hyväksyy sen, että voin olla myös rohkea ja vahva. Välillä onnistun ja olen oikeinkin hyvä ja taitava. Toivon, että hän silloin osoittaisi minulle ihailua ja olisi minusta ylpeä. Tämä vaatii puolisolta kypsyyttä ja vahvuutta, ettei hän koe minua kilpailijanaan, vaan pystyy aidosti iloitsemaan puolestani ja kanssani.

Tuen ja ihailun lisäksi toivon tasaveroista kumppanuutta

Tuen ja ihailun lisäksi toivon tasaveroista kumppanuutta. Sitä, että kohtaamme elämän helmihetket ja hankalat asiat yhdessä, käsi kädessä – sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti. Haluan yhdessä tekemistä ja työnjakoa, keskustelua ja sen opettelua silloinkin, kun se tuntuu vaikealta.

Välillä tulee eteen asioita, joita emme kumpikaan osaa. Joskus pelottaa tai uuvuttaa molempia. Toivon, ettemme silloin käänny toisiamme vastaan, vaan otamme toisiamme kädestä ja olemme heikkoja yhdessä.

Toivon, ettemme vaikeina hetkinä käänny toisiamme vastaan, vaan otamme toisiamme kädestä ja olemme heikkoja yhdessä.

Arvostan halua oppia ja kehittyä yhdessä ja erikseen. Toivon sitoutumista parisuhteeseemme vihkikaavan mukaisesti hyvinä ja pahoina päivinä. Tähän kaikkeen, jota toiselta toivon, olen tietenkin valmis sitoutumaan myös itse.

Ja vielä yksi asia: tahdon, että ilolle ja naurulle on aina tilaa.

Miten sinun perusolettamuksesi näkyy parisuhteessa? Mitä sinä tarvitset?

Paula Ruotsalainen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaavatkohan kirahvitkin kettuilla vai ovatko niiden sanat yhtä lempeitä kuin niiden silmät? kuva: Sponchia / Pixabay

Kettuilu on älyllistä sanoilla leikittelyä ja yhteistä hauskanpitoa. Kaveriporukoissa se voi olla yksi yhdessäolon muoto ja tapa vahvistaa yhteenkuuluvuutta. Siihen kuuluu sisäpiirijuttuja, joita muut eivät tajua.

Kaikille kettuilukulttuuri ei kuitenkaan sovi. Kirjailija Kjell Westö kertoo Anna-lehden haastattelussa: ”Minun on vaikea kestää edes suomalaiseen mieskulttuuriin kuuluvaa ystävällismielistä kettuilua. Haluan, että ihmiset ovat mukavia toisilleen.”

On väliä, millaisia sanoja käytämme, kun puhumme muille ihmisille ja muista ihmisistä.

Jotkut parit ja perheet kommunikoivat kettuillen. Ehkä se voi parhaimmillaan toimia kuten kaveriporukoissa. Silti sillä on väliä, millaisia sanoja käytämme, kun puhumme muille ihmisille ja muista ihmisistä. Ei kettuilu aina ole ystävällismielistä. Huumorin viitan alle piilotettuina vihamielisyys ja kiusaaminen saavat sallitun ja hyväksytyn muodon.

Huumorin viitan alle piilotettuina vihamielisyys ja kiusaaminen saavat sallitun ja hyväksytyn muodon.

Sanavalinnat paljastavat sen, miten suhtaudumme toisiin. Ne kertovat kunnioituksesta tai sen puutteesta. Filosofi Esa Saarisen vaimostaan käyttämä termi kuningatar tuntuu suomalaisessa ympäristössä vieraalta, mutta silti moni nainen toivoisi omalta puolisoltaan samaa. Samoin Saarisen kaikista miehistä, myös romanikerjäläisestä, käyttämä termi herrasmies kertoo ihailtavan arvostavasta tavasta suhtautua toisiin.

Ronskeilla ilmaisuilla voidaan etäännyttää itseä vaikeilta tai vierailta tuntuvista asioista. Muistan nuoren aviomiehen, joka raskaustestin näytettyä positiivista kertoi kavereilleen: ”Ämmä on pamahtanut paksuksi”. Normaalitilanteissa hän käytti vaimostaan toisentyyppisiä sanoja ja raskaus oli molemmille toivottu asia. Ronski kieli kertoi hämmennyksestä uuden ja jännittävän asian edessä.

Kaunis sana omalta puolisolta tai vaikka ohikulkijalta voi pelastaa koko päivän.

Positiivisia tunteita ilmaisevat sanat voivat tuntua omaan suuhun vierailta, jos niitä ei ole tottunut kuulemaan, saati käyttämään. Silti jokainen kaipaa kiittämistä, kannustamista ja kehuja. Kaunis sana omalta puolisolta tai vaikka ohikulkijalta voi pelastaa koko päivän.

Puhetyyli on osa parin ja perheen kulttuuria. Se periytyy paljolti omasta lapsuudenkodista saamamme mallin mukaan.  Puhumme helposti läheisillemme niin kuin olemme kuulleet omien vanhempiemme tai muiden perheen aikuisten puhuvan, siitäkin huolimatta vaikka se tyyli olisi lapsena tuntunut ikävältä.

Puhumme läheisillemme niin kuin olemme kuulleet omien vanhempiemme puhuvan, siitäkin huolimatta vaikka se tyyli olisi lapsena tuntunut ikävältä.

Omaa sanastoa voi tietoisesti muokata. Joskus on terveellistä kuunnella ulkopuolisen korvin, miltä oma puhe kuulostaa. Miltä mahtaa lapsesta tuntua, jos hänelle rakasta isää kutsutaan siaksi tai luuseriksi tai äitiä lehmäksi tai huoraksi? Yleensä näihin termeihin liittyy vielä tehosteena voimasana.

Rumien sanojen takaa voi löytyä kipeitä ja vaikeasti ilmaistavia tunteita: turhautumista, pelkoa, surua, yksinäisyyttä, kaipausta toisen lähelle. Miten erilaisen vastaanoton saisikaan, jos ilmaisisi niitä tunteita. Silloin puhuttaisiin oikeista, tärkeistä asioista ja se veisi parisuhteen ihan toiselle tasolle.

Rumien sanojen takaa voi löytyä kipeitä ja vaikeasti ilmaistavia tunteita.

Voit itse omalta osaltasi vaikuttaa ympäröivään puheilmastoon. Millaisessa ilmastossa haluat itse elää ja millaisessa kasvattaa lapsesi?

Tee hyvä ilmastoteko: vaihda sisäilmaa myrkyttävät sanat terveellisempiin ja hyvää tekeviin.

Raikkautta ja rakkautta myös puheeseen,

toivoo Paula, perheneuvoja

 

Tästä kirjoitti myös Helsingin Sanomat ja Sanna Aavaluoma

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Madrid. kuva: oma

Syksyn hämärtyessä etsin lämpöä, valoa ja voimaa katsomalla Pedro Almodovarin elokuvia. Niiden musta huumori ja hulluus antavat armoa kaikille ja kaikessa. Suosikkini Almodovarin laajassa  tuotannossa on Volver - Paluu. Sitä perheterapeuttisempaa elokuvaa minun on vaikeata keksiä. Ohjaaja itse luonnehtii työtään näin:

 "Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti. Ja luonnollisesti olen palannut takaisin omaan äitiini."

Tänään, kansainvälisenä tyttöjen päivänä, koko tytön elämänkaari on tässä elokuvassa läsnä. Keskushenkilöistä  nuorin elää teinivuosiaan ja vanhin on hänen isoäitinsä.

Volverissa minua puhuttelee erilaisuuden hyväksyminen ja siitä nouseva yhteys. Jokainen päähenkilöistä on kokenut kovia. Äitien ja sisarusten kohtaamiset  ovat jännitteisiä. Joidenkin välit ovat etääntyneet loukkaantumisten vuoksi. Espanjassa kun ollaan, menneiden tapahtumien ja tunteiden käsittelystä ei puutu ääntä, raivoa tai vimmaa - eikä rakkautta. Kovan paikan tullen naiset kokoavat voimansa ja ovat yhtä.

Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti.

Volver on naisten elokuva, tarina sorrosta ja selviytymisestä, uhrautumisesta ja ilosta. Vaikka väriä ja  dramatiikkaa löytyy eteläeurooppalaiseen tapaan, samat kertomukset voisivat löytyä suomalaisesta pikkukylästä. On  kaupungistumisen tuomaa juurettomuutta ja köyhyyttä. Maalta on siirrytty suurkaupunkeihin paremman toimeentulon toivossa.  Tästä nouseva yksinäisyys altistaa hyväksikäytölle ja seksuaaliselle väkivallalle parisuhteissa. Yhteiskunnan rakenteet eivät juurikaan mahdollista käytäntöjen muuttumista.

Volver on voimaannuttava tarina. Yhteisön naiset ottavat onnensa - ja oikeuden - omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa. Naisten ja koko yhteisön elämä muuttuu askeleen verran paremmaksi. Henkilöissä tapahtuu sisäistä kasvua  enemmän kuin ulkoista muutosta elämäntilanteissa. Muutosta juhlitaan! Kaikkea, mikä vähänkään antaa aihetta, juhlitaan.

Yhteisön naiset ottavat onnensa - ja oikeuden - omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa. 

Jos jotakin Volverista poimin itselleni, se olkoon juhliminen. Sadonkorjuu, syntymäpäivät, kaverin kohtaaminen, sateeton ilta, pitsaperjantai, tyttöjen ilta Temptation Islandia tai Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa analysoiden, kynttilöin koristellussa saunassa löylytteleminen, teekuppi ja koukuttava kirja ihan omaksi iloksi - mikä tahansa voi olla juhlan aihe. Hetki kohoaa arjen yläpuolelle hyvinkin yksinkertaisesti.

Elämä tarjoaa haasteitaan lupaa kyselemättä. Hyvyyttä  ja kauneutta voi joutua raaputtamaan esiin työläästi ja kovan kuoren alta. Niinpä niitä kannattaa alleviivata ja vaalia.

Värikästä syksyä!

Päivi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Löytyikö se sopiva? Kuva: oma, kuvauspaikka Villa Kaaos

Vastarakastuneet ovat aina lähekkäin, tiiviisti toistensa iholla. He eivät voi hetkeäkään pitää käsiään irti toisistaan. He ovat helppoja yövieraita, sillä heitä mahtuu helposti kaksi kappaletta kahdeksankymmentäsenttiseen sänkyyn.

Mutta kateellisten vitsailut sikseen. Vastarakastuneilla on viisautta, josta kannattaa pitää kiinni. Niin toimimalla voidaan olla rakastuneita vielä siinäkin vaiheessa, kun vasta-sanan on jo aikaa sitten voinut pyyhkiä yli. 

Vastarakastuneilla on viisautta, josta kannattaa pitää kiinni.

Vastarakastuneiden viisaus  voidaan kiteyttää kahteen lauseeseen:

1. Koskettakaa toisianne joka päivä

Vastarakastuneiden ihokontakti, halaus, silitys, suudelmat ja sylikkäin istuminen on ihmisen luonnollisen perustarpeen toteuttamista. Siitä lähtien, kun vauva sukeltaa kohdusta vanhempiensa käsivarsille, hän kaipaa kosketusta ja hyväilyä. Tämä perustarve säilyy kaikilla nisäkkäillä läpi elämän. 

Jos pettyneenä, väsyneenä ja loukkaantuneena alkaa vetäytyä eroon fyysisestä läheisyydestä, paluu yhteyteen voi käydä vaikeaksi.

Koskettamista, fyysistä läheisyyttä, kannattaa vaalia. Jos pettyneenä, väsyneenä ja loukkaantuneena alkaa vetäytyä eroon fyysisestä läheisyydestä, paluu yhteyteen voi käydä vaikeaksi. Askeleet takaisin toisen luo ovat pitempiä kuin ne, jotka otettiin pois päin. On normaalia riidellä. Riidellessä, loukkaantuessa, yhteys toiseen katkeaa. Sovinnon tekeminen palauttaa yhteyden parhaimmillaan entistä vahvempana. Kumpikin on oppinut jotakin. Pitkittyvä riita vetäytymisineen voi kuitenkin johtaa mykkäkouluun, jonka välttäminen  sisältyy toiseen vastarakastuneiden viisauteen;

2. Puhukaa toisillenne joka päivä

Vastarakastuneita ei tarvitse patistaa puhumaan. He keskustelevat yökaudet aina, kun rakastelemiselta ehtivät. He haluavat oppia tuntemaan toistensa ajattelua, arvomaailmaa, toiveita ja unelmia. He haluavat ymmärtää toisiaan. Jos pari säilyttää keskusteluyhteyden ja jatkaa niin arkisten tapahtumien kuin tunteidensa ja tarpeidensa jakamista, he eivät pääse lipumaan liian etäälle toisistaan.

On tärkeää olla välillä erossa ja ehtiä kaivata kumppaniaan

Vastarakastumisen symbioosi antaa vähitellen tilaa kummankin yksilön erillistymiselle. Tämä on tarpeellista mielenkiinnon ja uteliaisuuden säilymiselle suhteessa. On tärkeää olla välillä erossa ja ehtiä kaivata kumppaniaan. Ilman pois lähtemistä  ei saa kokea takaisin tulemisen ihanuutta. Erillistymistä ja itsenäistymistä on sekin, että toisesta nousee esille yllättäviä, uusia puolia. Joistakin niistä on helppo pitää, toisista ei. Tarvitaan puhumisen taidon opettelua, jotta yhteisymmärrys  löytyy. 

Puhu rakkaallesi tänään äläkä unohda koskettaa häntä.

Rakkaudella

Päivi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat