Kirjoitukset avainsanalla Työ

Lapsiperheköyhyys on harvoin yksilön oma vika. Nykymaailmassa korostuvat vapaus, itseohjautuvuus, markkinamyönteisyys, yksilöllisyys ja kilpailu. Tällainen ajattelu nimeää köyhyyden ja taloudellisen onnettomuuden yksilön omaksi viaksi. Samalla menestys nähdään omana ansiona. Näin yksinkertaista se ole.

Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Jos vastaat useimpiin tekemiini väiteisiin myöntävästi, taloudellinen ahdinkosi ja perheesi kurja tilanne on luultavasti oma syysi. Mitä enemmän ei-vastauksia tulee, sitä todennäköisimmin perheesi köyhyys ei johdu sinusta.

  • Synnyin odotettuna lapsena kahden vanhemman perheeseen.
  • Vanhemmillani oli työtä tai varallisuutta, jolla he pystyivät aina elättämän perheemme.
  • Minulla oli mahdollisuus päästä riittäviin ja oikea-aikaisiin terveyspalveluihin koko lapsuuteni ja nuoruuteni.
  • Vanhempani tukivat minua opinnoissa ja kannustivat tavoittelemaan unelmiani.
  • Minua ohjattiin ja kannustettiin toisenasteen koulutusvalinnoissa.
  • Kouluttautumistani tuettiin tarvittavin keinoin, niin että pysytin valmistumaan ammattiin.
  • Vanhemmillani tai muulla läheisellä sukulaisella oli mahdollisuus taata tarvittaessa ensimmäinen lainani.
  • Minulla on yksi työ, josta maksettavalla korvauksella pystyn elättämän itseni ja perheeni.
  • Valmistuin tai jäin työttömäksi aikana, jolloin suhdanteet olivat hyvät niin, että työpaikkoja oli tarjolla.
  • Minulla on mahdollisuus riittäviin ja oikea-aikaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
  • En ole yksin, enkä ole eronnut, vaan minulla on sosiaalista verkostoa.
  • En kuulu syrjittyyn vähemmistöön kuten romaanit, pakolaiset tms.

Yllä mainitut seikat luovat puitteita niille valinnoille, joita meidän on ylipäätään mahdollista tehdä. Yksikin ei vastaus voi riittää suistamaan meidät köyhyyteen ja mitä useampia ei-vastauksia, sitä todennäköisimmin yksilön on mahdoton tai äärimmäisen vaikea nousta köyhyydestä.

”Jos pärjäät omillasi, kiitä onneasi.”

 

Jos olet köyhä, katso itseäsi lempeästi. Se tuskin on oma syysi. Jos pärjäät omillasi, kiitä onneasi ja osoita myötätuntoa niille, joiden elinolosuhteet ovat olleet sinua kovemmat.

Lue THL:n tutkimus lapsiperheköyhyydestä

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies matkustaa, osa minustakin on poissa. Kuva: Katianna Ruuskanen

Huomenna hän taas lähtee. Vuosia minulle oli jo aivan selvää, mitä tapahtuu joka sunnuntai, kun hän lähtee, ja perjantaisin, kun hän palaa. Silloin hän oli töissä toisella paikkakunnalla. Mutta nyt hän ei ole lähtenyt hetkeen eikä minulla ole niitä rutiineita mielessä. Sen sijaan minussa liikkuu tunteita, joilta rutiinit ovat ehkä joskus suojanneet.

Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt

Tunnen surua siitä, että joudun miehestäni fyysisesti eroon viikoksi. Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt. Ajatuksenikin harhailevat ja ovat eksyksissä. En tiedä, miten viikon mittaan nousevat mietteeni ja kysymykseni tulevat jaetuiksi. Voi olla, että jään ajatuksineni yksin. Tai ehkä en ehdi arjen pyörityksen keskellä edes itse kuulla niitä.

Selaan kalenterista tulevaa viikkoa yrittäen löytää sieltä niitä kohtia, joita varten minun olisi ymmärrettävä pyytää mielipide, neuvo tai työkalu puolisoltani nyt. On viime hetken tunnelma. Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden.

Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden

Arvioin kutakin päivää kaikkine menoineen ja yritän tulla tutuksi jokaisen päivän kanssa jo vähän etukäteen. Ajelehtimiselle, arvailulle tai vastuun siirtämiselle ei ole tällä viikolla tilaa. Kun lapset kysyvät, pyytävät tai tarvitsevat, minä vastaan. Minä myös muistan, lohdutan, kannustan ja jaksan.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa. Ehkä osa minustakin lähtee pois, ulottumattomiin, pois tieltä. Kotiin jää äiti, joka pystyy ja jaksaa. Hän onkin oikein hyvä äiti. Lapsilla ei varmasti ole mitään hätää, kun isä on poissa.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan. Ensimmäinen tulosuukko osuu vielä lasten äidin suulle. Minä olen silloin vielä kulman takana kurkkimassa. Sieltä kulman takaa saattaa kuulua hiljaista itkua. Joskus sieltä kirpoaa kiukku. Se puoli minusta on ollut viikon aivan liian yksin.

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan

Joskus yritin pitääkin tuon väsyvän ja tarvitsevan puolen piilossa. Miksi sitä puolta kannattaisi ottaa esille, jos sitä joutuu jo parin päivän päästä taas tunkemaan syrjemmälle? Puoliso voisi erehtyä luulemaan, että tarvitsen ja kaipaan häntä, vaikka pärjään ihan yhtä hyvin yksinkin.

Itse asiassa pärjään yksin jopa paremmin. Kun ei tarvitse neuvotella, sopia eikä huomioida toisen menoja ja ajatuksia, säästyy aikaa ja voimia. Kun minä tiedän kaiken ja vastaan kaikesta, arki on selkeää ja johdonmukaista. Arjen askareet tulevat tehdyksi niin kuin minä haluan.

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin, jos en itse jaksa tai pysty raskaan viikon jälkeen tulemaan. Pitkä halaus. Arjen toimiin yhdessä tarttuminen. Kiireetön kuunteleminen (viimeistään lasten nukkumaan mentyä). Ja yhdessä nukutut kunnon yöunet, niin aamulla on jo koko perhe kotona.

Siihen asti minä ikävöin, tällä kertaa Jenni Vartiaisen säestämänä.

Terveisin,

Sini Rantakari

 

Kommentit (1)

Rekkaleski ma-pe
1/1 | 

Niin tuttua!! Kun rekkamieheni kurvaa perjantaina kotiin, miten valtava kaipaukseni purkautuu? Välttelen kosketusta, katson sivuun, oon etäinen, vähäpuheinen. Olen koko viikon selvinnyt lasten vaatimuksista, niin en kykene heti ottamaan vastaan miestä. Onneksi kumpikin nykyään ymmärtää tilanteen. Tästä on tullut jo osin vitsikin. Mies saattaa kysyä tunnin päästä kotiutumisesta, että saisko vähä jo sormenpäällä koskea?vai onko paha?😊 kyllä se siitä iltaa kohti helpottaa. Haluan tulla vaan ensin kuulluksi ja joskus pitää vähä kiukutellakin. Tätä jälleen näkemisen shokkia joskus lieventää se, että edellisenä iltana puhutaan oikein pitkä puhelu ja tilitän jo siinä vaiheessa tuntojani. Joskus on käynyt niinkin mainiosti, että vastassa on ollu kiukkusen kakaran sijasta rakastaja.😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiskitkettävää vai rennon kaunista? Kuva: Katianna Ruuskanen.

Tulen töistä rättiväsyneenä. Eteinen on täynnä vaatekasoja ja leluja. Kumppani makaa sohvalla kännykän kanssa. Ärsytys nousee pitkin kroppaa. Miksei se tee mitään järkevää?

 

Ollaan oltu vuorotellen kipeinä. Vihdoin alkaa ruoka pysyä sisällä mahataudin jälkeen. Puoliso lähtee kavereiden kanssa konserttiin. Kiukuttaa. Eikö se huomaa, että me tarvitaan apua täällä kotona?


Itsekästä ja ajattelematonta. Miten se voi olla noin törkeä?

Käännyn ärsytykseni kanssa sisäänpäin, suojaudun. Työnnän piikit ulos. Rähisen kuin turvaton siili. Väsymys purkautuu valituksena ja jankkaamisena.

 

Olen painanut yli voimien töissä ja kotona.


Oikeastaan olen aika kateellinen. Olen painanut yli voimien töissä ja kotona. Jaksanut ja jaksanut, vaikka voimat on loppu. Miten toi puoliso osaa rentoutua? Eikö sen mielestä tekemättömät kotityöt hypi silmille?

Jos oikein tsemppaan, huomaan kateuden rinnalla jopa ihailua. Kumppani ei anna arjen talloa omia tarpeitaan. Hitsi vie, se osaa huolehtia itsestään ja kaverisuhteistaan ilman syyllisyyttä, nauttien.

Hei sä siinä, jeesaatko vähän? Yritän saada kiinni jostain, jota kohti haluaisin mennä, jostain kevyemmästä, vapaasta.

 

Voitko opettaa mulle jotain tosta rentoudesta?


Ei ole helppo pyytää apua. Mieluummin kiukuttelen kuin kerron, mitä haluan. Olisi ihana loikoilla töiden jälkeen sohvalla, mutta en osaa pysähtyä. Voitko opettaa mulle jotain tosta rentoudesta?

Ärsytys saa mut räjähtämään, vaikka oikeasti olen arka kuin pieni siili. Haluaisin, että saisin hetken omaa aikaa. En vain osaa ottaa sitä niin hyvin kuin sä. Anna mullekin ripaus sun rohkeutta.

 

Terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ei potkuja parisuhteesta. Kuva: Pixabay

Luin kollegan kirjoitusta siitä, kuinka työ valtaa aikaa parisuhteelta ja kuinka vapaa-ajasta on tullut toipumis- ja lepoaikaa, jotta jaksaisi taas olla töissä. Mieleni vaelsi tästä työttömyyteen, sillä sitä olin asiakkaan kanssa hiljattain pohtinut. Eivätkä työttömyyden vaikeudet ole itsellenikään tuntemattomia: valmistumisen jälkeen 90-luvun lama oli syvimmillään ja töitä ei vaan ollut. Työtön, työtön, työtön -lapun täyttämisen tunne on edelleen muistissani.

Työttömyys on kriisi, joka vaikuttaa itsetuntoon ja identiteettiin. Kukapa ei tuntisi mitättömyyttä ja merkityksettömyyttä kun saa potkut. Tai entä jos koko ammatti-identiteetti rapisee  pois, mikä varsinkin pitkään jatkuneessa työttömyydessä helposti on vaarana. Työttömän talous huononee, häpeä valtaa mieltä ja taloudellinen niukkuus rajoittaa tekemisiä. Ankeissa tunnelmissa on vaara alkaa eristäytyä kavereista ja ystäviäkään ei oikein jaksa tavata. Miten kumppanikaan tätä voi jaksaa. Mutta entä jos jaksaakin? Millä tavalla parisuhde ja kumppani voivat ehkä jopa parhaimmalla mahdollisella tavalla auttaa työtöntä kriisin keskellä?

Lohdutusta. Vaikean tilanteen sietämistä yhdessä. Ehkä halausta.

Kumppani voi antaa kokemuksen kuulluksi tulemisesta. Neuvoja ei ehkä niinkään tarvita, enemmän kuuntelua ja ahdistavien tunteiden vastaanottamista sekä kestämistä. Lohdutusta. Vaikean tilanteen sietämistä yhdessä. Ehkä halausta.

Työttömyyden kokemus on kokemus riittämättömyydestä, epäonnistumisesta. Tällainen tunne saa ihmisen mielen ja ruumiin hälytystilaan. Jos parisuhteessa on jo valmiiksi  säröjä, ne kyllä helposti vahvistuvat. Mutta lämmin tunneyhteys voi puolestaan rauhoittaa. Työttömänä helposti pelkää puolison arvostelua, syyttelyä tai viestiä siitä, että on kelpaamaton paitsi töihin myös kumppanina. Tällaisen kelpaamattomuuden tunteen parasta vastalääkettä on hyväksyntä, sen kuuleminen, kuinka tärkeä aina vaan on, oli sitten töitä tai ei. Työ ja elämä kun eivät kuitenkaan ole sama asia. Työtön kumppani on kuitenkin elossa oleva kumppani. Jos tällaista rakastavaa läsnäoloa saa osakseen, niin työtönkin pystyy rauhoittumaan. Vastassa ei ole vain seinä ja epätoivo vaan ehkä jotakin uutta.

Parisuhteessa työtön ei ole menettänyt merkitystään vaan on yhä rakas kumppani. Erilainen ja sama yhtä aikaa. Parisuhteesta ei ole tullut potkuja.

Riittävän hyvässä parisuhteessa työtönkin saa pitää lepotaukoja työttömyyden tai työllistymisensä miettimisestä. Voi olla rento saunailta, yhteinen siivouspäivä niin kuin ennenkin, yhteistä ruuanlaittoa, hyvää seksiä. Työttömyyden yksi vaara on, että levon ja työn välinen raja hämärtyy. Kun ei ole töitä, niin ei ole oikein varma, milloin on vapaa-aikaa. Jos ei itse pysty enää tunnistamaan omaa tarvitsevuuttaan, niin puoliso voi muistuttaa. Myös työttömyydestä on tärkeää pitää lomaa ja levätä.

Keskinäinen lämmin tunnesuhde auttaa käsittelemään työttömyyden tuomia vaikeita tunteita,  ja silloin parisuhde voi todellakin olla työttömälle lepopaikka.

Aurinkoisin terveisin, Mari Kinnunen

 

 

  

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat