Kirjoitukset avainsanalla Työ

Kuva: Sharon McCytcheon, pexels

Aika moni toive on jo täyttynyt, sillä kolme neljäsosaa 30 - 39 -vuotiaista Suomessa on tyytyväinen perhe-elämään. Tyytyväinen voi olla monenlaisissa olosuhteissa, se ei onneksi ole kirsikka vain täydellisen kakun päällä. Kun tutkimuksissa on kysytty, mitä lapsiperheet toivovat tai mitä heille toivotaan, ovat kärjessä työn ja perheen joustava yhdistäminen sekä riittävä toimeentulo. 

Väestöliiton perhebarometrin 2018 mukaan perheiden toimeentulon kahtia jakautuneisuus sekä työ- ja perhe-elämän joustava yhteensovittaminen ovat kaksi suurinta epäkohtaa, joihin toivotaan muutosta.

Kolme neljäsosaa 30 - 39 -vuotiaista Suomessa on tyytyväinen perhe-elämään.

Toiveet eivät ole tuulesta temmattuja: yhden huoltajan perheen tulot ovat 17 % keskituloa pienemmät. Ylimääräiset vuorot, ilta- yö- tai viikonlopputyöt kilpailevat lasten hoidon ja yhteisen vapaa-ajan kanssa. Taloudelliseen tilanteeseensa ovat Finterveys 2017 tyytymättömimpiä todennäköiset alaikäisten äidit eli alle 40-vuotiaat naiset. Kaikkein tiukimmissa tilanteissa aika ja raha nivoutuvat entistä hankalammin yhteen. 60% miehistä ja 70% naisista olisikin valmis tukemaan vähävaraisia lapsiperheitä korotetulla lapsilisällä - siis jos sellainen olisi.

Jos on kaksi huoltajaa, talous helpottaa, kun molemmat vanhemmat palaavat työelämään. Näin on tehnyt tai tekee lasten kouluikään mennessä 90 % vanhemmista. Aina tätä ei voi valita itse: työvoiman kysyntä sekä oma tai lapsen sairaus ohjaa elämää.

Moni perhettä koskettava ja heillä itsellään tiedossa oleva toive on samalla yhteiskunnallinen.

Ajankäyttö velloo kestoteemana perheiden sisällä: lapsen kasvuympäristö syntyy aikuisen läsnäolosta riittävän lähellä, työpäivä vie valveilla olosta puolet, minuuttiaikataulu on usein tuttu. Kello mittaa perheissä helposti kiirettä ja syyllisyyttä, jolloin ruumis ja mieli väsyy.

Yllättävää on, miten yhteiskunta antaa rakenteita ajankäytölle. Hyvä esimerkki on liikenne: missä on päiväkoti tai koulu, miten sinne pääsee ja miten paljon matkoihin menee aikaa, miten julkinen liikenne toimii? Mitä enemmän perhe voi vaikuttaa arkeen valinnoillaan, sitä vahvemmin se liittyy ympäristöön ja pitää mielekkäänä osallistua myös päätöksien tekemiseen.

Moni perhettä koskettava ja heillä itsellään tiedossa oleva toive on samalla yhteiskunnallinen. Perheet haluavat huolehtia aineellisten ja henkisten voimavarojen tasapainosta. Tässä heitä auttaisi lasten tarpeiden mukaan joustava perhevapaajärjestelmä, äitien mahdollisuus osa-aikaiseen työhön ja isien joustava työaika. 

Minä toivon, että 2020-luvulla on päättäjiä, jotka ovat hyvin kuulolla lapsiperheiden suhteen. Näin päätökset pysyvät ihmisten arvojen tasalla.

Lapsiperheissä elävistä miehistä 89 % ja naisista 96 % pitää perhettä keskeisenä osana elämää. Suurimman osan elämäntavoitteistaan ajattelee liittyvän työhön vastaavasti 24 ja 17%. Työkeskeisenä pidetyn väestön arvot ovat liikkuneet perheen suuntaan ja arvojensa mukaan elävä jaksaa parhaiten niin työssä kuin kotona.

Kaikkein syvimpiä ihmisuhteiden toiveita tilastot eivät kerro mutta niissä on tietoa hyväksi mielletyn elämän puitteista. Minä toivon, että 2020-luvulla on päättäjiä, jotka ovat hyvin kuulolla lapsiperheiden suhteen. Näin päätökset pysyvät ihmisten arvojen tasalla.

Lähteet:

Kontula, Osmo. 2018. 2020-luvun perhepolitiikkaa. Katsauksia E52.

Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K, Koskinen S. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa: FinTerveys 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, raportti 4/2018.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lapsiperheköyhyys on harvoin yksilön oma vika. Nykymaailmassa korostuvat vapaus, itseohjautuvuus, markkinamyönteisyys, yksilöllisyys ja kilpailu. Tällainen ajattelu nimeää köyhyyden ja taloudellisen onnettomuuden yksilön omaksi viaksi. Samalla menestys nähdään omana ansiona. Näin yksinkertaista se ole.

Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Jos vastaat useimpiin tekemiini väiteisiin myöntävästi, taloudellinen ahdinkosi ja perheesi kurja tilanne on luultavasti oma syysi. Mitä enemmän ei-vastauksia tulee, sitä todennäköisimmin perheesi köyhyys ei johdu sinusta.

  • Synnyin odotettuna lapsena kahden vanhemman perheeseen.
  • Vanhemmillani oli työtä tai varallisuutta, jolla he pystyivät aina elättämän perheemme.
  • Minulla oli mahdollisuus päästä riittäviin ja oikea-aikaisiin terveyspalveluihin koko lapsuuteni ja nuoruuteni.
  • Vanhempani tukivat minua opinnoissa ja kannustivat tavoittelemaan unelmiani.
  • Minua ohjattiin ja kannustettiin toisenasteen koulutusvalinnoissa.
  • Kouluttautumistani tuettiin tarvittavin keinoin, niin että pysytin valmistumaan ammattiin.
  • Vanhemmillani tai muulla läheisellä sukulaisella oli mahdollisuus taata tarvittaessa ensimmäinen lainani.
  • Minulla on yksi työ, josta maksettavalla korvauksella pystyn elättämän itseni ja perheeni.
  • Valmistuin tai jäin työttömäksi aikana, jolloin suhdanteet olivat hyvät niin, että työpaikkoja oli tarjolla.
  • Minulla on mahdollisuus riittäviin ja oikea-aikaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
  • En ole yksin, enkä ole eronnut, vaan minulla on sosiaalista verkostoa.
  • En kuulu syrjittyyn vähemmistöön kuten romaanit, pakolaiset tms.

Yllä mainitut seikat luovat puitteita niille valinnoille, joita meidän on ylipäätään mahdollista tehdä. Yksikin ei vastaus voi riittää suistamaan meidät köyhyyteen ja mitä useampia ei-vastauksia, sitä todennäköisimmin yksilön on mahdoton tai äärimmäisen vaikea nousta köyhyydestä.

”Jos pärjäät omillasi, kiitä onneasi.”

 

Jos olet köyhä, katso itseäsi lempeästi. Se tuskin on oma syysi. Jos pärjäät omillasi, kiitä onneasi ja osoita myötätuntoa niille, joiden elinolosuhteet ovat olleet sinua kovemmat.

Lue THL:n tutkimus lapsiperheköyhyydestä

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun mies matkustaa, osa minustakin on poissa. Kuva: Katianna Ruuskanen

Huomenna hän taas lähtee. Vuosia minulle oli jo aivan selvää, mitä tapahtuu joka sunnuntai, kun hän lähtee, ja perjantaisin, kun hän palaa. Silloin hän oli töissä toisella paikkakunnalla. Mutta nyt hän ei ole lähtenyt hetkeen eikä minulla ole niitä rutiineita mielessä. Sen sijaan minussa liikkuu tunteita, joilta rutiinit ovat ehkä joskus suojanneet.

Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt

Tunnen surua siitä, että joudun miehestäni fyysisesti eroon viikoksi. Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt. Ajatuksenikin harhailevat ja ovat eksyksissä. En tiedä, miten viikon mittaan nousevat mietteeni ja kysymykseni tulevat jaetuiksi. Voi olla, että jään ajatuksineni yksin. Tai ehkä en ehdi arjen pyörityksen keskellä edes itse kuulla niitä.

Selaan kalenterista tulevaa viikkoa yrittäen löytää sieltä niitä kohtia, joita varten minun olisi ymmärrettävä pyytää mielipide, neuvo tai työkalu puolisoltani nyt. On viime hetken tunnelma. Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden.

Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden

Arvioin kutakin päivää kaikkine menoineen ja yritän tulla tutuksi jokaisen päivän kanssa jo vähän etukäteen. Ajelehtimiselle, arvailulle tai vastuun siirtämiselle ei ole tällä viikolla tilaa. Kun lapset kysyvät, pyytävät tai tarvitsevat, minä vastaan. Minä myös muistan, lohdutan, kannustan ja jaksan.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa. Ehkä osa minustakin lähtee pois, ulottumattomiin, pois tieltä. Kotiin jää äiti, joka pystyy ja jaksaa. Hän onkin oikein hyvä äiti. Lapsilla ei varmasti ole mitään hätää, kun isä on poissa.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan. Ensimmäinen tulosuukko osuu vielä lasten äidin suulle. Minä olen silloin vielä kulman takana kurkkimassa. Sieltä kulman takaa saattaa kuulua hiljaista itkua. Joskus sieltä kirpoaa kiukku. Se puoli minusta on ollut viikon aivan liian yksin.

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan

Joskus yritin pitääkin tuon väsyvän ja tarvitsevan puolen piilossa. Miksi sitä puolta kannattaisi ottaa esille, jos sitä joutuu jo parin päivän päästä taas tunkemaan syrjemmälle? Puoliso voisi erehtyä luulemaan, että tarvitsen ja kaipaan häntä, vaikka pärjään ihan yhtä hyvin yksinkin.

Itse asiassa pärjään yksin jopa paremmin. Kun ei tarvitse neuvotella, sopia eikä huomioida toisen menoja ja ajatuksia, säästyy aikaa ja voimia. Kun minä tiedän kaiken ja vastaan kaikesta, arki on selkeää ja johdonmukaista. Arjen askareet tulevat tehdyksi niin kuin minä haluan.

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin, jos en itse jaksa tai pysty raskaan viikon jälkeen tulemaan. Pitkä halaus. Arjen toimiin yhdessä tarttuminen. Kiireetön kuunteleminen (viimeistään lasten nukkumaan mentyä). Ja yhdessä nukutut kunnon yöunet, niin aamulla on jo koko perhe kotona.

Siihen asti minä ikävöin, tällä kertaa Jenni Vartiaisen säestämänä.

Terveisin,

Sini Rantakari

 

Kommentit (1)

Rekkaleski ma-pe
1/1 | 

Niin tuttua!! Kun rekkamieheni kurvaa perjantaina kotiin, miten valtava kaipaukseni purkautuu? Välttelen kosketusta, katson sivuun, oon etäinen, vähäpuheinen. Olen koko viikon selvinnyt lasten vaatimuksista, niin en kykene heti ottamaan vastaan miestä. Onneksi kumpikin nykyään ymmärtää tilanteen. Tästä on tullut jo osin vitsikin. Mies saattaa kysyä tunnin päästä kotiutumisesta, että saisko vähä jo sormenpäällä koskea?vai onko paha?😊 kyllä se siitä iltaa kohti helpottaa. Haluan tulla vaan ensin kuulluksi ja joskus pitää vähä kiukutellakin. Tätä jälleen näkemisen shokkia joskus lieventää se, että edellisenä iltana puhutaan oikein pitkä puhelu ja tilitän jo siinä vaiheessa tuntojani. Joskus on käynyt niinkin mainiosti, että vastassa on ollu kiukkusen kakaran sijasta rakastaja.😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiskitkettävää vai rennon kaunista? Kuva: Katianna Ruuskanen.

Tulen töistä rättiväsyneenä. Eteinen on täynnä vaatekasoja ja leluja. Kumppani makaa sohvalla kännykän kanssa. Ärsytys nousee pitkin kroppaa. Miksei se tee mitään järkevää?

 

Ollaan oltu vuorotellen kipeinä. Vihdoin alkaa ruoka pysyä sisällä mahataudin jälkeen. Puoliso lähtee kavereiden kanssa konserttiin. Kiukuttaa. Eikö se huomaa, että me tarvitaan apua täällä kotona?


Itsekästä ja ajattelematonta. Miten se voi olla noin törkeä?

Käännyn ärsytykseni kanssa sisäänpäin, suojaudun. Työnnän piikit ulos. Rähisen kuin turvaton siili. Väsymys purkautuu valituksena ja jankkaamisena.

 

Olen painanut yli voimien töissä ja kotona.


Oikeastaan olen aika kateellinen. Olen painanut yli voimien töissä ja kotona. Jaksanut ja jaksanut, vaikka voimat on loppu. Miten toi puoliso osaa rentoutua? Eikö sen mielestä tekemättömät kotityöt hypi silmille?

Jos oikein tsemppaan, huomaan kateuden rinnalla jopa ihailua. Kumppani ei anna arjen talloa omia tarpeitaan. Hitsi vie, se osaa huolehtia itsestään ja kaverisuhteistaan ilman syyllisyyttä, nauttien.

Hei sä siinä, jeesaatko vähän? Yritän saada kiinni jostain, jota kohti haluaisin mennä, jostain kevyemmästä, vapaasta.

 

Voitko opettaa mulle jotain tosta rentoudesta?


Ei ole helppo pyytää apua. Mieluummin kiukuttelen kuin kerron, mitä haluan. Olisi ihana loikoilla töiden jälkeen sohvalla, mutta en osaa pysähtyä. Voitko opettaa mulle jotain tosta rentoudesta?

Ärsytys saa mut räjähtämään, vaikka oikeasti olen arka kuin pieni siili. Haluaisin, että saisin hetken omaa aikaa. En vain osaa ottaa sitä niin hyvin kuin sä. Anna mullekin ripaus sun rohkeutta.

 

Terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat