Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde

Millaiselta minun elämäni näyttää kauempaa katsottuna? Kuva: Tumisu/pixabay

Kuvittele, että heräisit aamulla koko aikuisikäsi muistista pois pyyhkiytyneenä. Elokuvassa “Rakkautta Pariisissa” (La vie d'un autre) Marielle käy näin. Hän herää 41-vuotissyntymäpäivänsä aamuna upeassa, mutta itselleen vieraassa huoneistoissa. Hänen huhuiluunsa vastaa kodinhoitaja ja keittiöstä löytyy äidiksi häntä puhutteleva lapsi.

Marie on kadottanut muististaan viimeiset 15 vuotta. Hänen viimeinen muistikuvansa on nukahtaminen rakastuneena 25-vuotiaana naisena tuoreen ihastuksensa viereen rakastelusta raukeana. Uusi aamu tuo mukanaan monenlaisia yllätyksiä. Ylellinen asunto Eiffel-tornin vieressä ihmetyttää. Suloinen poikalapsi yllättää iloisesti, samoin se, että miestuttavuus onkin nyt aviomies. Negatiivisia yllätyksiä ovat salasuhde työtoveriin ja Marien itsensä vireille laittama avioeroprosessi. Myös tieto isän kuolemasta ja siitä, ettei hän ollut huolehtinut isästään tämän viimeisinä vuosina, tulevat järkytyksinä.

Rakastuneesti käyttäytyvä vaimo hämmentää riitaisassa liitossa elänyttä miestä.

Marie yrittää huolehtia pojastaan niin kuin ajattelee hyvän äidin tekevän. Todellisuudessa lähes kaikki tehtävät on ulkoistettu muille. Aviopuolisoiden välit ovat vuosien kuluessa viilentyneet Marien ollessa keskittynyt etupäässä töihin ja menestymiseen. Nyt rakastuneesti käyttäytyvä vaimo hämmentää riitaisassa liitossa elänyttä miestä. Hän kokee vaimonsa käytöksen sekä hurmaavana että ennen kaikkea epäilyttävänä.

Mitä, jos heräisit huomenna sisäisesti sellaisena kuin olit nuorena?

Mitä jos sinä heräisit huomenna ulkoisesti samanlaisena, mutta sisäisesti sellaisena kuin olit nuorena? Moni asia olisi toisin. Ihmettelisit joitain asioita nykyisessä elämässäsi. Jokin järkyttäisi sinua tai jotain paheksuisit. Olisivatkohan arvosi erilaiset kuin nyt?

Ehkä oletkin osannut säilyttää nuoruuden arvot läpi aikuisen elämäsi.

 Mitä tapahtuisi, jos alkaisit elää nyt nuoruutesi ihanteiden ja arvojen mukaisesti? Kuka iloitsisi, kuka paheksuisi? Kenties huomaisit, että nuoruutesi arvot eivät olekaan kestäviä, sellaisia, joiden mukaan elämää olisi kannattanut ohjata. Tai ehkä voisit todeta, että nuoruutesi arvot ovat hyviä ja viisaita ja ohjaavat sinua oikeaan suuntaan, itsesi näköiseen elämään.

Miten eläisin nyt niin, ettei minun myöhemmin tarvitsisi katua nykyisiä valintojani ?

Elokuva herätti minussa kysymyksen siitä, miten elää nyt. Osaanko elää ja toimia arvojeni mukaisesti? Miten eläisin nyt niin, ettei minun myöhemmin tarvitsisi katua nykyisiä valintojani tai olla järkyttynyt elämäntavastani?

Elämänkokoisiin pohdintoihin sinua kutsuen,

Paula, perheneuvoja

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa on tärkeää, että sinun ja kumppanisi tarinat sopivat riittävän hyvin yhteen. Kuva: UNSPLASH.

Työssäni perheneuvojana olen kuullut monenlaisia tarinoita lapsuudesta, tapaamisesta, erosta, kaltoinkohtelusta, hullaantumisesta, riippuvuudesta, vieraantumisesta, pettämisestä, voimaantumisesta, intohimosta, seksuaalisuudesta, vanhemmuudesta, sairastumisesta, luopumisesta, löytämisestä – ihan kaikesta.

Joskus paria kuunnellessa heidän tarinoitaan on vaikea saada sopimaan yhteen. Tämä on kiinnostavaa.

On erilaista kuunnella yhden ihmisen tarinaa omasta elämästään, kuin kuunnella kahden ihmisen tarinaa heidän yhteisestä elämästään. Joskus paria kuunnellessa heidän tarinoitaan on vaikea saada sopimaan yhteen. Tämä on kiinnostavaa.

Olen yhä enemmän työskennellyt parien kanssa juuri sen tavoitteen äärellä, että heidän yksilölliset tarinansa sopisivat paremmin yhteen. Että ne eivät olisi vastakkaisia tarinoita, vaan rinnakkaisia tarinoita. Että ne enemmän täydentäisivät toisiaan, kuin kyseenalaistavat toisiaan.

Kukin meistä kertoo itselleen sellaista tarinaa elämästä, jonka kanssa pystyy ja haluaa elää. Jos se tarina on hukassa, vailla omaa ja toisten ymmärrystä, me olemme hukassa.

Ei ole helppo kuunnella, saati ymmärtää kumppanin tarinaa, jos on tullut loukatuksi tai satutetuksi.

Ihmisellä on tarve saada kokemus, että häntä kuullaan ja kuunnellaan. Tärkeää on, että tarinassa saavat kuulua niin hyvät kuin huonotkin puolet itsestä. Väitän, että vielä tätäkin tärkeämpää on tulla ymmärretyksi.

Ei ole helppo kuunnella, saati ymmärtää kumppanin tarinaa, jos on tullut loukatuksi tai satutetuksi. Ymmärtämistä haastaa myös se, että huomaa kumppanin haluavan jotain ihan muuta kuin itse haluaa.

Sekään tilanne ei ole helppo, jossa tajuaa oman tarinansa mahdottomuuden tai vahingollisuuden itselle ja läheisille. Tässä piilee toinen kiinnostava asia: tarinan suhde todellisuuteen.

Voisiko siitä olla hyötyä, että muuttaa omaa tarinaansa, kun ei voi muuttaa todellisuutta?

Ihmisen elämässä on vääjäämättä aikoja ja asioita, joiden olemassaoloa ja vaikutusta ei voi välttää tai muuttaa. Niitä on vain kestettävä tai opittava tulemaan toimeen. Voisiko siitä olla hyötyä, että muuttaa omaa tarinaansa, kun ei voi muuttaa todellisuutta?

Jos omaan tarinaan kuuluu vahvuus ja riippumattomuus muista, voisiko tarina muuttua sisältämään heikkoutta ja tukeutumista toisiin? Jos omaa tarinaa leimaavat aiemmat pettymykset ja pelko, voisiko tarinaansa sijoittaa toivon paremmasta ja korjaavasta?

Jos voi vaikuttaa omaan tarinaansa, voi hyväksyä myös sen, että kumppanin tarina voi muuttua. Todellisuus ei ole muuttunut, mutta se miten sen koemme, ja ymmärrämme, on muuttunut. Olemme onnistuneet luomaan tarinan, joka paremmin kuvaa todellisuutta. Tarinan, jossa meidän on helpompi elää niin yhdessä kuin erikseen.

Terveisin, Jarno Hellström

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yhdessä ja tasavertaisina keittiössä ja kotitöissä. Kuva: Pixabay.

Vaikka tasa-arvo on monella elämänalueella edennyt, yhä edelleen naiset tekevät tasa-arvobarometrin mukaan suuren osan kotitöistä.

Anssi kirjoitti suositussa tekstissään, että miesten kannattaisi lopettaa puolisonsa auttaminen ja ottaa tasavertainen rooli kumppanin rinnalla. Minä heitän pallon naisille. Osaammeko tarjota miehille muuta kuin apurin roolia?

 

Metatyö koukuttaa

Siirtymävaihe saattaa pelottaa. Metatyö väsyttää, mutta mitä kaikkea siitä luopuminen tarkoittaisi?

Uusimme keittiön ja tyttäreni kysyi jälkikäteen, miksei isän suosikkiovimallia valittu. Se ei sopinut keittiön seinän väriin, totesin. ”Aina äiti sä saat päättää.”

Oletko valmis uudenlaisiin väriyhdistelmiin, luoviin lastenvaateratkaisuihin, erilaiseen arkiruokailuun? Oletko valmis kyseenalaistamaan omia näkemyksiäsi, ihanteitasi, arvomaailmaasi? Näinhän väistämättä tapahtuu, kun johtajuutta jaetaan. Muutosvaiheessa tarvitaan neuvottelua ja joustamista.

 

Kuka suunnittelee kodin arjen?

Puolison oma-aloitteisuutta ei kasvata se, että hän saa listan siitä, mitä kotona pitää viikon aikana tehdä. Tarjoatko puolisolle samassa suhteessa valtaa kuin vastuuta? Otatko hänet mukaan suunnittelemaan kodin arkea?

Töissäkin pakkopullaa ovat ne asiat, joihin ei ole itse voinut vaikuttaa. Ainakin minä tartun pitkin hampain byrokraattisiin hommiin, jotka on vain ylhäältä määrätty. Sitä, mitä tunnen osaavani ja mihin voin vaikuttaa, teen mielelläni.

 

Konsolipelejä tai muita kummallisia ehdotuksia

Entä millaista olisi se parisuhdeaika, jossa kuuluu myös puolisosi ääni? Voi olla, että hän haluaa sitä samaa kuin sinäkin: yhteistä kävelylenkkiä, leffahetkeä, pitsalla käyntiä tai seksitreffejä.

Oletko kysynyt, mitä kumppani tekisi mieluiten kanssasi? Ehkä hän ehdottaa konsolipelien pelaamista, kotiteatterin asennusta, autotallin järjestelyä, puusouvia tai konemessuilla käyntiä. Oman kokemukseni mukaan yhteinen siivoushetkikin voi vahvistaa yhteyden tunnetta. Me ollaan tiimi. Kiva, kun tätä tylsää hommaa ei tarvitse tehdä yksin.

 

Pariterapia auttaa vastuuongelmissa

Pikkukaupungin todellisuudessa useat äidit kantavat kantavat päävastuun kodista ja lapsista – ja uupuvat tämän taakan alle. Monia miehiä taas kiinnostavat juuri ne perinteiset miesten jutut.

Mutta tilanne on muuttumassa. Onneksi sukupuoliroolit laajenevat. Aktiivisten isien määrä kasvaa kokoa ajan. Monissa perheissä miehet uupuvat kotitöiden takia. Vastuuongelmat eivät ole sidottuja sukupuoleen tai perhemuotoon.

Perheneuvontaan otetaan usein yhteyttä, kun kotitöistä tulee jatkuvasti riitaa. Tämä onkin erittäin hyvä syy hakea apua pariterapiasta. Muutoksen edellytys on, että molemmat ottavat vastuun omasta kasvuhaasteestaan. Ylivastuullisenkaan ei ole helppo irrottaa naruista. Tilanne saattaa olla hetken kaaoksessa, kun toinen harjoittelee ottamaan omalla tavallaan koppia perheen arjesta.

 

Muutokseen rohkaisevin terkuin,

Anja Nwose

 

P.S. Kun luin tekstin tyttärelleni, hän kommentoi: "Ei pidä paikkansa. Ethän sä ole se, joka meillä siivoaa."

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ruusu + Sydän = Rakkaus. Kuva: Hannu Valkama

Automatkan ajankuluksi keräiltiin listaa Kauheimmat rakkauslaulut. Äänivyöry kerääntyi vanhalle iskelmälle, jossa laulaja kieltää vahvoin sanankääntein kumppaniaan muuttumasta. "Ole sellainen vain, jonka nähdä mä sain. Ole muisto mun nuoruudestain." Laulajamiehen suuhun sijoitettu patologinen vaatimus herättää naurun ja raivon sekaisia tuntemuksia. Pitäisikö rakastettu muumioida suhdemuseoon ainoana elämäntehtävänään pönkittää kumppanin ikuisen nuoruuden illuusiota? "Älä koskaan muutu!" on parisuhdeharha pahimmasta päästä. 

Kun säälin ja ylemmyydentunnon värittämä naurunremakka laantuu, koittaa peiliin katsomisen hetki.Enkö itse koskaan kuvittele, että kumppani on olemassa minua varten - jopa pääasiassa ja pelkästään minua varten, vastuussa tarpeitteni täytämisestä? - Vaikka välillä siltä tuntuisikin, olen tietysti riittävän pintafiksu jättämään tämän tosiasian ääneen sanomatta.

On helppoa  puhua aikuisesti kahden ihmisen tasavertaisesta, vastavuoroisesta ja tilaa antavasta suhteesta, mutta puhuuko silloin vain järjen ääni ulkoaopitusti sitä, mitä sen kuuluu sanoa? 

"Älä koskaan muutu!" on parisuhdeharha pahimmasta päästä.

Suhteessa eläminen on sikäli kiusallista, että toisen kanssa joutuu kohtaamaan omat jumittumansa ja keskeneräisyytensä. Laulun sanoittajan tavoin voisin kaivata suhteen alkuaikoja, jolloin toinen aina hymyili ja vastasi kaikkeen kyllä. Ehkä olin itsekin joskus sellainen kumppani toiselle.

On varmaa, että yksilöt ja sitä myötä heidän suhteensa muuttuvat. Voimme vain valita hallitun ja hallitsemattoman muutoksen välillä. Avain tähän on vuorovaikutus.

Tunteet tulevat ja menevät.  Niitä on lupa ilmaista sanoin ja teoin, kunhan niiden ei anneta johtaa manipuloivaan käytökseen, jossa toisen ihmisen rooli typistyy kumppanin tarpeiden täyttäjäksi. Tunteiden ilmaisemisessa taide on vahva väline. Ehkä laulajan esittämä illuusio kumppanin samana pysymisestä toimiikin yhteisenä fantasiana, jonka siivin vakiintuneet kumppanit voivat palata suhteensa alkuaikojen tunnelmaan. Silloin näennäinen esinellistäminen toimiikin yhteisenä leikkinä?

Voimme vain valita hallitun ja hallitsemattoman muutoksen välillä.

"Ole sellainen vaan, että taas uudestaan oman nuoruutein takaisin saan", laulun kertojaminä myöntää avoimesti. Onkohan se kutsua yhteiseen leikkiin vai tarvetta pönkittää itsetuntoaan toisen kustannuksella? Luulen, että kyseisen sanoituksen kirjoittamisaikoina tällaisia kysymyksiä ei suuremmin mietitty.

Onkin  minulta epäreilua arvioida vuosikymmenten takaista lyriikkaa #metoo -aikakauden kriteereillä. Menneisyys omine asenteineen on nostalgiaa. Miltähän meidän aikamme rakkauslaulut kuulostavat tulevien sukupolvien korvissa?

Suhdemietteissä

Päivi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat