Kirjoitukset avainsanalla Pekka Puukko

Mökki on lämmennyt sen verran että ikkunan yläreunasta näkee ulos, mutta suurin osa ruudusta on vielä paksun kuuran peitossa. Tuli rätisee kamiinassa, mökin lämpötila kohoaa hitaasti mutta varmasti. On jouluaaton aatto. Tämä on meidän ensimmäinen joulu kahden, ilman lapsia. Me päätimme viettää sen meidän erämaamökillä.

Yhden yksinäisen joulun muistan erityisen hyvin.

Minulla erosta on jo yli kymmenen vuotta. Sinä aikana ehdin kokea jouluja lasten kanssa, mutta myös jouluja ilman lapsia. Yhden yksinäisen joulun muistan erityisen hyvin. Vettä satoi kolme päivää.

Vaimolle tämä joulu on ensimmäinen, kun lapset ovat poissa, toisen vanhemman luona. Joulun herättämistä tunteista, peloista ja suruista, alettiin meillä puhua jo syyskuussa. Tunnot olivat puolisolle uusia ja vaikeita. Itsestäni huomasin, että minun oli näin vuosien jälkeen vaikea tavoittaa enää noita tunteita. Yritin parhaani mukaan kuunnella, mutta huomasin, että minun kohdalla elämä on selvästi mennyt eteenpäin, ja eron lyömät haavat umpeutuneet.

Vaimolle tämä joulu on ensimmäinen, kun lapset ovat poissa.

Syksyllä teimme harjoitusreissun mökille. Se oli hyvä kokemus molemmille. Vaimo heittäytyi rohkeasti uusiin asioihin, minä kuulemma olin rauhallista ja turvallista seuraa, kun mökkielämää ei tarvinnutkaan suorittaa. Mökin yksinkertaiset askareet, puiden kanto, lämmittäminen, vesien haku antoi voimia enemmän kuin kulutti niitä. Mökin hiljaisuudessa, ilman kännyköitä, päästiin käsiksi johonkin olennaiseen.

Kun tuo vannoutunut kaupunkilaistyttö mönki kokeeksi makuupussiin urheilukaupan lattialla, huomasin liikuttuvani.

Minulle oli iso juttu, että vaimo halusi lähteä kanssani keskelle Lapin korpea. Minulle luonto, metsä, on aina ollut toinen koti, ja haave joulusta erämaamökillä syntyi kauan sitten. Puolisoni on ollut toista maata, luonnossa liikkumiseen ehti hänellä tulla pitkä tauko. Kun tuo vannoutunut kaupunkilaistyttö mönki kokeeksi makuupussiin urheilukaupan lattialla, huomasin liikuttuvani. Tämä on rakkautta, ajattelin.

Joulu on antamisen juhlaa. Tänä jouluna meidän lahjat on huomaamattomia ja kuitenkin suuria - aikaa, huomiota, kiireetöntä yhdessä olemista. Uskon että tällaisesta vastavuoroisesta antamisesta ja saamisesta kasvaa yhteys, joka kantaa parisuhdetta, ei vain jouluna vaan vuoden jokaisena päivänä.

Hyvää joulua sinulle toivottaa

perheneuvoja Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Makaan vaimon vieressä sohvalla ja katsomme televisiota: ”Rakas, sinusta on tullut pullukka -ohjelmasta tuttu personal trainer on loistava esikuva niille, joita laittaa kuntoon. Naisella nimittäin on tiukkaakin tiukemmaksi treenattu sixpack, jota kelpaa esitellä.”

Silitän vaimon pehmeää vatsaa. Se tuntuu hyvältä, ja kosketukseni viestii rakkautta ja arvostusta. Rakastan vaimoni vartaloa. Hän on minulle seksikkäin ja haluttavin nainen maailmassa. Ohjelma, jonka  ajatuksena on että rakas saa arvostusta kun laihtuu riittävästi, tuntuu väärältä.

Seksikkyys on sitä, että on sujut itsensä kanssa. Kukaan ei kuitenkaan ole haavoittumaton. Itsetunto, myös omaan kehollisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvä, on paitsi jotakin mitä on saatu, myös jotakin joka heijastelee sitä, miten meitä kohdellaan. Vahvakin itsetunto kolhiintuu, jos altistuu toistuvasti huonolle kohtelulle.

Miehenä seuraan vierestä, miten julma tämä aika on naisen keholle.

Miehenä seuraan vierestä, miten julma tämä aika on naisen keholle. Tytöille huudellaan ohi ajavista autoista. Baarissa moni mies katsoo oikeudekseen koskea lupaa kysymättä. Kaikilla näyttää olevan oikeus mielipiteeseen, ainakin kun kyse on naisen vartalosta.

Meille markkinoidaan langanlaihaa naisihannetta. Jos reisien välistä ei päivä paista, olet liian lihava. Laihuus on hyvää bisnestä, sillä sen varassa pyörivät ainakin kuntosalit, ravintolisäteollisuus ja kosmetiikkabisnes. 

Ylipaino voi olla terveysongelma. Mutta vaikka olisit raudanlujalla lihaksistolla varustettu, huippusuorituskykyinen, tupakoimaton, terveellisesti syövä, alkoholia kohtuullisesti käyttävä terve mies tai nainen, saavutuksesi ei anna oikeutta loukkaavaan käytökseen. Jokaisen ihmisen valinnat ovat hänen omiaan, niistä voi olla ylpeä tai niihin voi toivoa muutosta. Mutta oikeutta toisten  arvosteluun omat valinnat eivät anna.

Seksikkyys on sitä, että on sujut itsensä kanssa.

Minä liityin tänään YK:n HeForShe -kampanjaan. Allekirjoittamalla ilmaisin, että sitoudun toimimaan kaikkea sukupuoleen liittyvää väkivaltaa ja syrjintää vastaan. Punnitsen entistä tarkemmin omaa käytöstäni sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, ja puhun asiasta omissa verkostoissani. Tarvittaessa lupaan myös puuttua ja avata suuni, kun näen huonoa kohtelua. Tasa-arvo on monialainen asia, mutta tänään mielessäni on erityisesti kehollisuuteen liittyvät asiat.

Näkyvät kampanjat ovat tärkeitä puheenavauksia ja herättelijöitä, mutta tärkeimmät asiat tapahtuvat arjen keskellä. Mies, millainen on se kosketus, tai millainen se sana, joka saa naisesi kokemaan hyväksyntää ja arvostusta, ja saa hänet hehkumaan tänään?

terveisin Pekka Puukko

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva bingngu93/Pixabay

Kuuden kuukauden ikäinen Sofia-vauva katsoo minuun luottavaisena lattialta. Hän ei vielä ymmärrä, että toinen hänen vanhemmistaan kertoi juuri, että ei enää jaksa parisuhteessa vaan haluaa erota. Olen oppinut, että perheneuvojan tehtävänä on auttaa asiakkaita keskustelemaan niistä asioista, joita he pitävät tärkeänä. Tässä tilanteessa joku sisälläni haraa kuitenkin vastaan.

Viime perjantaina vietetty vauvan päivä haluaa kääntää katseet vauvaan, ja hyvästä syystä. Itseäni on jo useita vuosia huolestuttanut vauvavaiheessa tapahtuvat erot, jotka  näyttävät lisääntyvän nopeaa vauhtia. Lastenvalvojallakin tähän tilanteeseen on havahduttu: tuttu työntekijä kertoi, että neuvotteluaikoja varataan nykyisin jo ennen lapsen syntymää. On hyvin ymmärrettävää, että vauva- ja pikkulapsivaihe haastaa välillä vanhempien voimat äärimmilleen. Moni kuvaa tuota perhe-elämän jaksoa kaikkein vaativimmaksi elämässään. Elämän rytmit muuttuvat, yöuni on yhtäkkiä ylellisyyttä, entinen oma aika nyt lainaa lapselta ja toiselta vanhemmalta, puolisolta.

Ero puolisosta voi näyttäytyä helpotuksena äärimmäisen kuormittavassa tilanteessa.

Ero puolisosta voi näyttäytyä helpotuksena äärimmäisen kuormittavassa tilanteessa. Ero tarjoaa mahdollisuuden ottaa ohjakset omiin käsiin, vaikuttaa hetken omaan tilanteeseen. Totuus on kuitenkin usein toisenlainen, eron jälkeen valittavana on yksinhuoltajan entistä raskaampi arki tai tapaavan vanhemman yksinäisyys ja jatkuva lasten ikävöiminen. Yleensä ajattelen, että päätös erosta on puolisoiden asia, ja minun tehtäväni ammattilaisena on auttaa eron toteuttamisessa rakentavalla tavalla. Huomaan että pikkulapsivaiheen eroissa äänensävyni on muuttunut. Silloin kun perhe-elämää ei kuormita väkivalta tai ongelmat päihteiden kanssa, ja perheen aikuiset kantavat molemmat vanhempien vastuun, kysyn nyt aiempaa useammin vanhemmilta, voisitteko yrittää vielä pari vuotta. Tilanne voi helpottua huomattavasti muutamassa vuodessa. Vaikka pariskunta päätyisi lopulta eroon, on muutaman vuoden aikalisällä iso merkitys.

Pikkulapsivaiheen haasteista selviytyvät parhaiten vanhemmat, jotka pystyvät säilyttämään yhdessä tekemisen, kimpan tunteen arjen paineiden keskellä.

Tutkimusten mukaan pikkulapsivaiheen haasteista selviytyvät parhaiten vanhemmat, jotka pystyvät säilyttämään yhdessä tekemisen, kimpan tunteen arjen paineiden keskellä. Siinä auttavat reilu työnjako kotitöiden osalta, rakentavat riitelemisen tavat ja sopuisuutta etsivä asenne. Arkihuomaavaisuus, kiittäminen, huomioiminen ja hellittely on myös tärkeää.

Iso merkitys on myös perheen ulkopuolisella turvaverkolla, isovanhemmilla, tädeillä, sedillä ja enoilla ja ystävillä. Ajoittainenkin apu lastenhoidossa tai jonkun konkreettisen asian hoitamisessa on tärkeää. Apua pitää uskaltaa tarjota ja pyytää. Joskus nämä verkostot ovat jääneet syntymäpaikkakunnalle, pahimmillaan satojen kilometrien päähän. Silloin helpotusta elämään voi saada perhetyön ja esimerkiksi seurakunnan kerhotoiminnan kautta.

Vähättelemättä pikkulapsivaiheen haasteita moni muistaa tuon elämänvaiheen myös yhtenä palkitsevimmista. Lapsen kasvun ja kehityksen seuraaminen, lapsen välittömyys ja uteliaisuus ovat asioita, joita ei muualta elämässä kovin helposti saa.

Sofia-vauvan vanhemmille kuuluu tänään hyvää. Keskusteluissa on saatu keskeisiä solmuja avattua ja varovainen toivo yhteisestä tulevaisuudesta on herännyt.

terveisin Pekka Puukko

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva Pexels/Pixabay

Lasten koti on vanhempien parisuhde. Tämä lause on ohjannut kirkon perheneuvonnan työtä jo vuosikymmeniä.  Ajatuksena on että lapsia voi parhaiten auttaa auttamalla heidän vanhempiaan huolehtimaan itsestään ja parisuhteestaan. Se on mielestäni ollut hyvä motto.  Perhe syntyy vanhempien halusta jakaa yhteinen elämä ja yhteiset unelmat, ja antaa ehkä mahdollisuus uudelle elämälle. Aikuisten toiveet ohjaavat perheen syntymistä, onpa sitten kyseessä ydin- tai uusperhe. Joskus kuulee uusperheen kohdalla sanottavan, että lapset eivät saa valita vanhempiaan, mutta se pätee samalla tavoin ydinperheeseen. Kukaan lapsi ei valitse vanhempiaan. Vanhemmat valitsevat toisensa, ja lapset tulevat, jos ovat tullakseen.

Vanhempien halun varassa perhe myös pysyy kasassa. Monesti minulta kysytään, miksi ihmiset eroavat. Ajattelen että syvimmiltään syy on se, että ainakin toiselta puolisoista on loppunut halu jatkaa yhdessä. Usein halun loppumiselle on ymmärrettävät perusteet. Toisaalta näen työssäni usein, miten puolisot voivat selviytyä äärimmäisen vaikeista kriiseistä, jos vain keskinäinen kunnioitus ja halu jatkaa yhdessä säilyvät. Lasten koti, ja sitä kautta perheen ydin, on vanhempien parisuhde.

Runoilija Hanna Katajarinne on kokenut uusperheen elämää monelta kantilta, ensin lapsen näkökulmasta, sittemmin uusperheen äitinä ja puolisona. Hanna on myös ystävä, jonka runot ovat olleet meidän perheen isoissa käännekohdissa vahvasti läsnä. Kysyin Hannalta, miten hän sanottaisi omaa kokemustaan uusperheestä. Kahden päivän päästä Hanna vastasi - runolla, kuinka muutenkaan. Tässä Hannan vastaus:

 

Iltaisin, kun ne nukkuvat kaikki

mietin, 

että miten nämä pidetään hengissä

mikä määrä maitoa huomenna on tuotava

entä rakkautta

ettei mikään lopu kesken

 

ja ajattelen

että ei meille ihan vähän uskottu

ensin tämä silmitön rakkaus

hulluus, joka huusi laittamaan likoon kaikki,

kerran vielä

vielä kerran

sitten nämä toisilleen ensin vieraat

toisista taloista tulleet

toisista valoista vannotut

monesta puusta

tähän kotiin pudotetut, pienet

 

eikä meidän varaan ihan vähän laskettu

eikä turhaan, sinä sanot, kun tulet kotiin

tuoksut kilometrien mittaiselta työpäivältä

minä pimeältä päiväkodinpihalta

välissämme väsymys ja huoltenharmaa

 

ja äkkiä olet pelkkää syliä

muistutat mistä meidät on tehty

ja mitä varten

 

ja minä muistan:

me olemme ne kattotuolit

käsivarret

siipienvälit ja siltapalkit

lujuuslaskentojen korkein luku

 

me olemme reppuselät ja kottikärryt

se raudanluja,

joka kantaa, kun kukaan ei jaksa enää kävellä,

ja meillä on se, minkä päällä meidän maailma makaa

 

se yhdeksän ihmisen

suurin yhteinen jaettava.

 

terveisin Pekka Puukko

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat