Kirjoitukset avainsanalla Seppo Viljamaa

"He ovat luomassa suhteestaan turvasataman molemmille. " Kuvaaja Hannu Moilanen

Olemmeko molemmat sitoutuneet parisuhteeseemme samalla tavoin ja yhtälaisella intensiteetillä? Sitoudummeko avioliittoon? Onko avoliitto sitoutumisemme aste? Mitä merkitsee uskollisuus? Onko suhteemme avoin suhde, on/off -kierteessä vai onko se "friends with benefits" - asetelma? (molemmat osapuolet pääsevät nauttimaan säännöllisestä seksistä ilman parisuhteen sitoumuksia). Vai onko erillissuhde meille sopiva parisuhteen muoto? Erillissuhteessa toteutuvat kaksi ehtoa: kumppanit pitävät itseään pariuhteessa elävinä ja myös muut mieltävät heidät pariksi.

Sitoutumiseen vaikuttavat sekä tunteet että järki

Sitoutumiseen vaikuttavat sekä tunteet että järki. Silloin kun sitoutumisesta uskalletaan puhua avoimesta ja keskustella molempien näkökannoista ja sitoutumiseen liittyvistä tunteista, ollaan vakaalla pohjalla. Yhteisen ymmärryksen löytäminen sitoutumisen asteesta ja toiminta sen suhteen vähentävät epävarmuutta ja  lisäävät suhteeseen turvallisuuden tunnetta. Usein tätä keskustelua käydään suhteen alussa. Lopulliset ratkaisut tai tilanteen päivitys jäävät joskus ilmaan roikkumaan järkisyitä ratkaisematta sekä tunteita sivuuttamalla . 

Olen törmännyt melko usein pariterapiassa siihen, että odotukset, toiveet, unelmat ja tarpeet pariskunnilla sitoutumisen tasosta ovat erilaiset. Olisi kuitenkin kohtuullista ja tasapuolista, että molemmat tulisivat kuulluksi ja ymmärretyksi oikein tällaisessa parisuhteen perustuksen teossa. Sitoutuminen kumppaniin on merkityksellinen parisuhteen kivijalka. 

Sitoutuminen kumppaniin on merkityksellinen parisuhteen kivijalka

Sitoutuminen koetaan yleensä myönteisenä asiana. Parisuhteeseensa tyytyväinen ihminen kokee sitoutumisen vapaaehtoiseksi. Hänen mielessään se yhdistyy omistautumiseen, jatkuvuuteen, jakamiseen, uskollisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen. Onnettomassa ja epätyydyttävässä suhteessa ihminen alkaa kokea sitoutumisen toisen haluna kahlita ja hallita.

Sanotaan, että ihminen haluaa sitoutua, jos suhde antaa enemmän kuin ottaa. Huomaan romantikon itsessäni vastustavan näin järkiperäistä perustelua. Ehkä pariskuntien ratkaisut ja sitoutuminen ovat yhdessä tilanteessa hyvin rationaalisia, jossa plussataan hyödyt ja miinustetaan haitat. Toisessa tilanteessa mennään tunne edellä aina idealisointiin saakka. Osalle tunne vapaudesta valita on tärkeää. on vapaus pysyä ja vapaus lähteä.

Haasteellisemmalta vaikuttaa puhe puolisolle omistautumisesta

Jokainen tunnistaa helposti ilmaisun omistautua vaikkapa lapsille tai työlle. Haasteellisemmalta vaikuttaa puhe puolisolle omistautumisesta. Omistautuminen suhteelle ja kumppanille saavat aikaan suhdettaa kannattelevia tekoja - ajoittain myös uhrauksia toisen eteen. Omistautuminen suhteelle haastavat pariskuntia puheissa ja teoissa seuraavasti:

  1. Toisilleen omistautuneet olettavat suhteensa olevan pysyvä ja toimivat tämän olettamuksensa mukaisesti.
  2. Heidän tulevaisuuden suunnitelmissaan kumppanilla on tärkeä rooli ja he pohtivat valintojensa vaikutusta suhteelleen.
  3. He kokevat syvää kiintymystä kumppaaniinsa, mikä näkyy merkittävänä myötätuntona kumppania kohtaan ja pyrkimyksenä edistää hyvinvointia eri tavoin.

Rohkeutta sitoutumiseen seuraavan Tommy Tabermanin runon myötä! Terv. Seppo Viljamaa

"Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää 

ole vailla merkitystä"

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvaaja Hannu Moilanen

Olisiko parisuhteessamme tarvetta samantapaiseen väliintuloon kuin mitä supernanny Pia Penttala tekee lapsiperheisiin televisio-ohjelmassa Supernanny Suomi? Ajatuksella voisi leikkiä omaa mielikuvitustaan käyttäen.

Mitä pariterapeutti sanoisi, jos hän kuulisi keskustelumme ja katselisi käyttäytymistämme kotimme keittiössä tai television ääressä? Mitä hän kuulisi ja näkisi kärpäsenä katossa makuuhuoneessamme? Tärkeintä on kuitenkin, mitä ja miten kuulen itseni keskustelevan kumppanini kanssa ollessamme kahdestaan tai lasten läsnä ollessa.

On äärimmäisen arvokasta, että eri ikäiset ihmiset (myös ikäihmiset)  uskaltavat hakeutua  pariterapiaan. Usein he tuovat terapiahuoneeseen samantapaista  vuorovaikutusta, jota heillä on arjessakin. Pariterapeutti  tekee sitten omia väliintulojaan ja auttaa löytämään "uusia" näkökulmia tilanteeseen.

Perheterapiakouluttajani aikoinaan  muistutti, että tärkeimmät ja pysyvimmät muutokset tapahtuvat terapiaistuntojen välissä, ihmisten arjessa. Pariskunnille on palautettava heidän uskonsa ja luottamuksensa  omiin mahdollisuuksiinsa ja toimijuuteensa.

Tekemällä itse havaintoja oman parisuhteen vuorovaikutuksesta( äänestä, ja sen sävystä, vaikenemisesta,  ilmeistä, kehon kielestä, koskettamisesta tai sen puuttumisesta) voi oppia enemmän kuin mihin kokeneinkaan tai arvostetuinkaan pariterapeutti kykenee.

Ei auta, jos pata kattilaa soimaa

Parisuhteen kriisiytyessä aletaan nähdä vain kumppanin negatiiviset puolet ja ylipäätään huomio keskittyy toisen puutteisiin. Vähitellen alkaa on unohtua, mitä hyvää parisuhteessa edelleen on, puhumattakaan että kykenisi näkemään jotakin hyvää vielä puolisossaan. 

Oleellisinta parisuhteen korjausliikkeissä on, että alkaa tehdä havaintoja ja oivalluksia vain ja ainoastaan itsestään. Vain minä kykenen valitsemaan omat sanani, vain minä voin vartioida suutani ärsyyntyessäni, vain minä voin hillitä itseäni tai ylipäätään millään tavoin vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni. Ei auta, jos pata kattilaa soimaa.

Suomalaista sanalaskua: "Tunne oma tilasi, anna arvo toisillekin", on käytetty mitä useammanlaisissa yhteyksissä. Se voisi olla hyvä muistisääntö näin uuden vuoden alkaessa myös parisuhdekentällä. Siinä viitataan ensin korostetusti itseen ja sitten vasta toiseen.

Puolison arvon ja kunnioittamisen osoitus lähtee siitä, että kykenee ensin arvostamaan ja kunnioittamaan itseään. Toki silloin, kun löytää oman itsekunnioituksena ja näkee oman arvonsa, alkaa sitä odottaa myös muilta aivan oikeutetusti. 

Aito kuunteleminen lienee yksi tehokkaimmista arvostuksen osoituksista arjessa

Aito kuunteleminen lienee yksi tehokkaimmista arvostuksen osoituksista arjessa. Jos kumppanisi kanssa tulee toistuvasti tilanteita, jossa hän ei kuuntele sinua, tai hän keskeyttää puheesi tai puhuu päällesi,  on luonnollista tulkita tilanne niin, ettei hän ehkä arvosta sinua tai että hän on huonotapainen.

Mutta ennen kuin alat kertoa, miten hän käyttäytyy, voisit kuunnella itseäsi ja tarkkailla, kuinka paljon toimit itse hänen kohdallaan samoin. Millä tavoin itse kuuntelet häntä? Osoitatko kiinnostusta hänen jutuilleen? Puhutko päälle tai keskeytätkö hänen puheensa vai maltatko kuunnella häntä esimerkiksi yhtä hyvin kuin hidaspuheista työkaveriasi tai ystävääsi?

Kauniisti livertää leivo, kujertaa kyyhky, mutta myös raakkuvaa varista rakasta:

jokainen meistä ontuu jollakin tavalla.  Tommy Taberman

 

Mielenkiintoisia kärpäsperspektiivin kuunteluhetkiä toivottaen Seppo Viljamaa 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tiiminä tonttuillen, mutta omilla luistimilla. Kuvaaja Seppo Viljamaa

Tämän joulun alla olen kuullut tavallista useamman ihmisen toteavan: "Vihaan joulua!" Tunnistan itsessäni hämmennyksen ja loukkaantumisen, kun kuulen näin vahvaa ilmaisua. Itselleni joulu on tärkeä juhla liittyen omaan arvomaailmaani. Ymmärrän, että niillä ihmisillä, jotka eivät lainkaan pidä joulusta tai peräti vihaavat sitä, on siihen usein omat syynsä. Niissä tilanteissa, kun joku heittää ilmoille vihansa joulua kohtaan, ei useinkaan tarjoudu tilaisuutta kysyä sitä, miksi näin on.

Pitkään ihmissuhdetyötä tehneenä tiedän, että jouluihin voi liittyä äärimmäistä yksinäisyyden kokemusta. Moni  voi tuntea, että joulua vietetään toisten ehdoilla. On ahdistusta taloudesta, joululahjoista, kiireestä, täysistä kaupoista ja paljosta muusta. Osalle läheisen alkoholin käyttö aiheuttaa pelkoa. Joidenkin elämää synkentää väkivalta tai sen uhka.  Monen sydän on särkynyt jouluisen lasipallon tavoin jouluna ja ilosanomaa tuovista enkeleistä on tullut mustia enkeleitä.

Monen sydän on särkynyt jouluisen lasipallon tavoin jouluna ja ilosanomaa tuovista enkeleistä on tullut mustia enkeleitä

Osalla jouluraivo muistuttaa liikenneraivoa. Väsyneenä, stressaantuneena, kiireisenä ja kiukkuisena voivat ympärillä olevat asiat saada ihmiset hermostumaan. Tunnekuohun vallassa tulee painettua kaasua ja lähdettyä "ohituskaistalle" aiheuttaen törmäyksiä laheisten ja tuntemattomien kanssa. Silloin muut jouluun valmistautuvat ihmiset saavat kuulla, miten tämä "totuuden torvi" vihaakaan joulua.  

Mikä voisi olla vaihtoehtoinen reaktio? Ympärillä olevaa maailmaa, vuoden ajankohtaa tai ihmisiä ei voi muuttaa. Mutta omaa ajatusmaailmaa ja käyttäytymistään voi muuttaa. On mahdollista painaa jarrua: pysähtyä miettimään ja kuulostelemaan omia epämiellyttäviä tunteitaan sekä niiden herättämiä reaktioita itsessä. Annanko kiukun ohjata puhettani ja koko käyttäytymistäni? Ketä tai mitä voin sillä tavoin muuttaa?

Jouluun liittyvien voimakkaiden vihan tunteiden kohdalla tarvitsee joustavaa mieltä

Voinko muuttaa puhettani ja omia arvojani? Vaihdan näkökulmaa: en anna valtaa puheelleni joulun viheliäisyydestä vaan käännän katseen itseeni. Voin kysyä itseltäni, millainen ihminen haluan jouluna olla rakkailleni, ystävilleni, kohtaamilleni ihmisille kaupoissa ja kaduilla. Jouluun liittyvien voimakkaiden vihan tunteiden kohdalla tarvitsee joustavaa mieltä - halua hyväksyä se, mikä ei ole omassa hallinnassa ja kykyä keskittyä itsessäni siihen, mihin pystyn vaikuttamaan.

Tarvitaan joustavaa mieltä samoin kuin jämäkkyyttä ratkaistaessa sitä, missä minä ja perheemme vietämme joulua. Aihe herättää usein voimakkaita tunteita. Joskus kuulostaa siltä kuin ihmiset viettäisivät elämänsä ainoaa tai vähintäänkin viimeistä joulua. Lapsiperhe saattaa sinkoilla jouluaattona kahdessa, kolmessa eri paikassa siinä pelossa, ettei kenellekään isovanhemmalle tule paha mieli.

Joulun rauhoittamiseksi kannattaa kuitenkin olla riittävän jämäkkä ja perustella puolisolle tai isovanhemmille, miksi joulua halutaan viettää omassa kodissa tai vain oman perheen kesken. Perusperiaate silloin, jos joulua halutaan viettää isolla sukulaisjoukolla, voisi olla, että se matkustaa, jolle se on vaivattominta.

Monien pariskuntien hyväksi kokema käytäntö on ollut myös se, että joulunpyhinä vieraillaan jommankumman kotona vuorovuosin. Silloin jää paremmin aikaa olla rauhassa omassa kodissa puolison ja omien lasten kanssa. Eikä ole ihan huono asia sekään, jos pikkulapsiperheessä vietetään joulua vain keskenään ja luodaan omaa perinnettä.

Joulu kestää vain joitakin päiviä. Jäljelle jää 362 päivää

Erilaiset joulunviettotavat vaativat joskus rohkeutta luopua vanhasta, tutusta ja turvallisesta. Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä seitsemän vuotta. Tästä ajasta olemme asuneet yhdessä pari vuotta ja lopun aikaa olemme eläneet työni vuoksi etäsuhteessa. Olemme useinmiten viettäneet myös joulunpyhistä osan erillämme - minä aikuisten lasteni perheissä ja puolisoni kotonamme viettäessään joulupäivänä veteraani-isänsä syntymäpäivää.

Ajatellessani, mitä nämä molemmille sopineet järjestelyt ovat edellyttäneet ja miksi niistä ei ole tullut erimielisyyttä? Taustalla lienee kaksi asiaa: joustavuus ja riittävän elämän kokemus.. Elämää ja aikaa täytyy suhteuttaa. Joulu kestää vain joitakin päiviä. Jäljelle jää 362 päivää. Joulupyhinäkin soittelemme ja jaamme tuntojamme samoin kuin muina vuoden 231 arkisena työpäivänä.

Levollista joulua!   toivoopi perheneuvoja Seppo

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuvaaja Michal Janek / unsplash.com

Seitsemänvuotias, kirkassilmäinen pieni poikani istuu kanssani saunan laiteilla ja kertoo innostuneena, miten hän haluaa aloittaa koripallon pelaamisen NMKY:n junnuissa.

Ensimmäiseksi päähäni jysähtää omat ikävät ja turhautuneet kokemukseni koulun liikuntatunneilta. Silloin pelattiin koko talvikausi koripalloa. Kuuluin B-joukkueeseen, niihin joilla luontaisesti ei ollut pelisilmää eikä tarvittavaa ketteryyttä, puhumattakaan pallon käsittelytaidoista. B-joukkueelle opettaja ei edes vaivautunut opettamaan pelin jujua.

Nyt minulla kuitenkin isänä ja aikuisena oli tuhannen taalan paikka. Kerronko omasta haavastani vai kannustanko häntä kokeilemaan lajia? Sanoin lähteväni viemään poikaa mielellään harjoituksiin, kun hän itse oli niin innostunut asiasta. Tuota innostusta sitten riitti koko kouluajan aina kotoa lähtöön saakka.

Tuleva viikko on lapsen oikeuksien viikko

Tuleva viikko on lapsen oikeuksien viikko. Lapset tarvitsevat meitä aikuisia suojelemaan heidän oikeuksiaan. Lapset eivät ole ensisijaisesti objekteja, vaan aktiivisia toimijoita, subjekteja. Moni on laillani sanonut vastasyntyneen pienokaisen kohdatessaan: "Mitähän tästä lapsesta tulee?" Tämä kysymys paljastaa, miten vähän ymmärrämme tai olemme kiinnostuneita lapsuudesta, puhumattakaan lapsuuden tutkimuksesta. Kysymys, mitä lapsesta tulee ja mitä lapselta puuttuu suhteessa aikuisuuteen (becoming) tulisi kääntää ajatukseksi ja asenteeksi lapsen olemisesta (being): Lapsi on täysi ihminen tässä ja nyt.

Lapsi on täysi ihminen tässä ja nyt

Tämä ymmärrys voisi vapauttaa vanhemmat kohtuuttomista odotuksista ja suorituspaineista vanhemmuutta kohtaan. Samasta aiheesta kirjoittaa kasvatustieteen professori Juha.T.Hakala vasta ilmestyneessä kirjassaan Kasvatus ajan kanssa. Kirjan sanoman hän kiteyttää näin: "Heitä hyvä vanhempi huolesi kuuseen." Kohtuullisen hyvä, rosoinen ja ketsupintuoksuinen arki on hänen mukaansa kasvuympäristö, jossa syntyy vahvaa itsetuntoa, ja jossa lapsen siipisulat kasvavat ottamaan vastaan sen, mitä elämä tuo tullessaan.

Hänen mukaansa ketsupintuoksuinen arki törmää ikävästi koko modernin vanhemmuuden ongelmaan. Hakala toteaa, että yhteiskunnan ja työelämän monimutkaistuessa ihmiset kehittävät suorastaan megalomaanisia odotuksia omaa vanhemmuuttaan kohtaan. Vanhempien pitäisi omaksua enemmän kohtuullisuutta ja armollisuutta itseään kohtaan suorittamisen sijaan.

Vanhempien pitäisi omaksua enemmän kohtuullisuutta ja armollisuutta itseään kohtaan suorittamisen sijasta

Itseäni hätkähdytti lukea lapsen hyvän elämän oikeuksista, miten tehtävämme vanhempina on lapsen unelmien vaaliminen ja toivon vahvistaminen. Jäin miettimään, miten keskustelemme lastemme kanssa. Sisältääkö kerronta lapsen unelmia, toivoa ja elämänuskoa vahvistavia asioita? Vai onko se tarinaa, jossa vähätellään ja mitätöidään lasta tai nuorta?

Päätin juuri Lapset puheeksi -menetelmä koulutuksen. Lapset puheeksi -keskustelussa erilaisten kysymysten kohdalla mietitään, onko asia lapsen elämässä vahvuus tai haavoittuvuus. Vahvuus tarkoittaa asiaa, joka sujuu tavanomaisesti. Vahvuuksia eivät ole siis pelkästään erityiset kyvyt tai onnistumiset yms. Haavoittuvuus on puolestaan asia, joka on jo ongelma, sekä asia, josta voi syntyä ongelma. 

Lapset puheeksi -keskustelussa ja -neuvonpidossa tavoitellaan lasten ja heidän perheidensä toivon mahdollisuuksia vaikeissa elämäntilanteissa. Keskusteluissa etsitään lapsen vahvuuksia, voimavaroja ja mahdollisuuksia lankeamatta yltiöpositiivisuuteen tai kieltämällä tuen tarve. Lapsi tai nuori samoin kuin aikuinen voi olla samanaikaisesti vahvuuksiltaan ja haavoittuvuuksiltaan melko erilainen päivähoidossa, koulussa, kotona tai vapaa-ajalla. 

Jo lapsena ihmisessä on uskomaton määrä selviytymiskykyä, mahdollisuuksia ja voimaa. Nykypäivän lapsi ei ole Peppi Pitkätossu, joka jätetään yksin leikkimään ja hassuttelemaan Huvikumpuun ilman vanhempia ja kasvattajia (seuranaan vain hänen parhaat kaverinsa Herra Tossavainen, Tommi ja Annika). Aikuisen tehtävä on olla läsnä ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja näin vahvistaa sekä turvata lapsen kasvua ja kehitystä.

 

Hyvää alkavaa lasten oikeuksien viikkoa! Terv. Seppo Viljamaa          

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat