Kirjoitukset avainsanalla Jarno Hellström

Game over. Kuva: Jarno Hellström

Kouluvuoden päätyttyä suvivirteen päätti 15-vuotias kuopuksemme palkita itsensä yöttömillä öillä, eli valvomisella. Kouluvuoden aikana oli jonkun kerran meillä tai kaverilla ”lanitettu”, eli valvottu viikonloppuna konsolipelejä pelaten, nyt homma oli tarkoitus viedä ihan uudelle levelille, vastapainoksi kouluvuoden uurastamiselle.

Kun taskussa oli uunituore mopokortti ja pihalla ensimmäinen mopo, muodostui kuopuksen vuorokausirytmiksi nopeasti herääminen iltapäivällä vanhempien tullessa töistä, aamupalaksi syödyn illallisen jälkeen mopolla kurvailu kaverien kanssa ja myöhäisestä iltapalasta alkanut jääkiekkopelin pelaaminen aamuvarhaiseen.

Kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun.

Vanhempina emme pitäneet valvomista hyvänä, ja juttelimme asiasta pojan kanssa, mutta kysyimme kyllä myös itseltämme, josko olemme liian tiukkoja, niuhoja suorastaan, jos palautamme pojan ruotuun. Jostain syystä, joka nyt kaduttaa, annoimme kuopuksen nauttia vapaudestaan, ja hän siitä totisesti nautti.

Kesän kuluessa ja tilanteiden muuttuessa tuli tarvetta toisenlaiselle vuorokausirytmille, johon hän tilapäisesti pystyikin, mutta kesäkuun yöttömien öiden seurauksena unirytmi ei enää palannutkaan pysyvästi normaaliksi, vaikka sitä yritettiin.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta.

Kouluvuoden lähestyessä yritettiin uudestaan, mutta poika saattoi mennä klo 23 sänkyyn ja olla edelleen aamulla kello kuusi hereillä. Kouluun hän meni nukkumatta tuntiakaan ja seuraavana aamuna viiden tunnin unilla, viikonloppuna hän nukkui jo lähes normaalit unet. Vaikka nyt näyttää jo paremmalta, niin mikään hyvä fiilis tästä asiasta ei jäänyt yhdellekään asianosaiselle.

Nyt on syystäkin puhuttu tulevista lomista, lujana pysymisestä, niuhon vanhemmuuden tarpeesta, unen tärkeydestä ja haavoittuvuudesta. Aavistan, että aiheeseen kyllä palataan, ehkä jotain oppineena. Seuraavaan lomaan on kaksi kuukautta...

Terveisin Jarno Hellström

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru on luopumista ja irti päästämistä. Kuva: KATIANNA RUUSKANEN

Tänään 4.6. on Puolustusvoimien lippujuhla, ylennyksien, paraatien ja juhlaliputuksen päivä. Itselleni tämä päivä nostaa mieleen tammikuisen maanantain puoli vuotta sitten, jolloin ensimmäinen lapseni lähti armeijan harmaisiin. Se oli päivä, jolloin isäkin itki.

Olin vuoden kahden vanhimman pojan kanssa kotona, kun he olivat taaperoiässä, ja vuosien aikana perheen yhteisten hetkien rinnalla monet isä-poika-poika-poika -retket ovat sitoneet meitä toisiimme. En kuitenkaan voi sanoa, etten olisi saanut harjoitella lapsista luopumista vuosien varrella, sen verran paljon pojat ovat olleet isovanhemmillaan, leireillä, harrastuksissaan ja jopa keskenään.

Päällimmäinen tunne oli suru, ja sen kaverina iso hämmennys siitä, että tämä suru tuli ihan puun takaa.

Kun kuluvan vuoden tammikuun seitsemäntenä päivänä viipyilin eteisessä töihin lähtiessä, halaten ja hyvästellen esikoista pokkani pitäen, niin töihin oli hankala ajaa, kun silmät olivat täynnä kyyneliä. Päällimmäinen tunne oli suru, ja sen kaverina iso hämmennys siitä, että tämä suru tuli ihan puun takaa.

Kirjoitin Facebookiin tuntemuksiani, lievällä filtterillä: "Oli kyllä haikea olo maanantaina, ja tuli vähän puskista. Puhutaan vaan näitä hetkiä auki, ne ovat elämän suola." Tutut isät antoivat vertaistukea: "Tunnistan", "En olisi arvannut, että otti niin koville, kun poika vietiin portilta. Ei tullut autoilusta hetkeen mitään." Ja äidit: "Tai kun äitinä saatoin tyttären...ylpeys ja haikeus päällimmäisenä."

Yhteistä oli myös ilo, ja muistan miten surun täyttämän ja yksin koetun aamupäivän jälkeen tuntui hyvältä jakaa tunteitaan puolisolle.

Töiden jälkeen kerroin tuntemuksistani puolisolleni, luopumisen tuska oli yhteinen. Yhteinen ajatus meni jotenkin niin, että ei tässä nyt mitään voi, kyllä hän pärjää. Yhteistä oli myös ilo, ja muistan miten surun täyttämän ja yksin koetun aamupäivän jälkeen tuntui hyvältä jakaa tunteitaan puolisolle.

Usein olen asiakkailleni sanonut, että parisuhteessa tärkeintä on jakaa surut ja tuplata ilot, niin myös vanhemmuudessa. Oivalsin, että tuona tammikuisena päivänä olin yksin ollessani surullinen ja hämmentynyt, mutta kun kerroin ja jaoin tunteeni puolisolle, löysin ilon ja kiitollisuuden.

Ruuhkavuosina tällaisten päivien merkitys ei ollut päällimmäisenä mielessä.

Jollain mystisellä tavalla aikuistuvien lasten etapit ja vanhempana koetut luopumisen hetket kirjoittavat mennyttä uudestaan. Kun ruuhkavuosina puri hammasta ja kamppaili työn, perheen, parisuhteen ja oman elämän yhteensovittamisessa, niin myönnän, että tällaisten päivien merkitys ei ollut päällimmäisen mielessä.

Nyt, tavalla jota on vaikea sanoittaa, on kuin näkisin tai suorastaan kokisin nämä asiat ihan uudessa valossa – valossa joka tuo ilon ja kiitollisuuden surun ja hämmennyksen rinnalle. Kun tänään katson tangossa liehuvia lippuja, niin minulle ne liehuvat luopumisen surusta ja jonkin uuden alkamisen ilosta kertoen.

Terveisin

Jarno Hellström, perheneuvoja

Olen perheneuvoja, pastori ja paripsykoterapeutti, tämä on ensimmäinen blogini Rakkauden ammattilaisissa. Työssäni kohtaan pääasiassa pareja ja parisuhteen haasteita, siviilissä olen kolmen pojan isä ja puoliso. Pidän luonnossa liikkumisesta, elokuvista ja sarjoista, golfista ja ylipäätään kaikenlaisesta pelailusta. Mottoni on: "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia."

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat