Kirjoitukset avainsanalla Parisuhde sukulaisuussuhteet Piia Nurhonen lapsuusperhe

Kuva: istock

Parisuhteessa moni toivoo olevansa kumppanilleen se tärkein. Se, jonka kanssa muodostetaan yhteinen rintama elää elämää, myös suhteessa muihin tärkeisiin ihmisiin. Muissa lähisuhteissa olemiseen ja toimimiseen liittyvät ristiriidat tuovat toisinaan isojakin haasteita parisuhteeseen.

Joku voi hermostua siitä, kun puoliso on usein auttamassa vaikkapa ikääntyvää äitiään – neuvottelematta tai ottamatta huomioon oman perheen arjen sujumista. Joku voi pettyä ja kokea ulkopuolisuutta, kun puoliso keskustelee suurista päätöksistä ennen kaikkea vanhempiensa kanssa. Joku voi kokea joutuvansa koko ajan joustamaan itsensä ja parisuhteensa kustannuksella, kun puolison lähisukulaisen asiat vievät aikaa ja huomiota. Samanaikaisesti toinen voi kysyä, että sinuako varten vain minun pitäisi tätä elämääni elää ja enkö voi olla avuksi niille ihmisille, jotka ovat myös minulle tärkeitä.

Autatko parisuhteesi kustannuksella?

Ei varmaankaan ole olemassa mitään yhtä ehdotonta totuutta siitä, miten parisuhteessa olevan kannattaa olla suhteessa muihin tärkeisiin ihmisiin. Monissa kulttuureissa on edelleen selviö se, että suvun vanhimmista pidetään huolta ja heitä kuunnellaan. Tässä on paljon sellaista, josta myös Suomessa voitaisiin oppia vielä lisää.  Toisaalta auttamista, huolenpitoa ja kuuntelua ei kannata tehdä oman itsen, parisuhteen eikä perheen kustannuksella.

Autanko enemmän kuin mihin voimavarani riittäisivät?  Osaanko sanoa myös ei, silloin kun tunnistan, että nyt aika tai voimat eivät riitä tai aika on varattu jo parisuhteelle tai perheelle? Kysynkö mielipiteiltä ihmisiltä, joihin päätökseni eivät vaikuta – sen sijaan, että kysyisin niiltä, jotka joutuvat elämään päätökseni seurauksia todeksi arjessaan? Olenko valmis yhdessä toisen kanssa miettimään, miten meidän kannattaa olla ja toimia suhteessa muihin meille tärkeisiin ihmisiin? Yhdessä miettiminen lienee yksi olennainen asia. Että rakentuisi yhteistä ymmärrystä ja molemmat kokisivat tulevansa kuulluksi.

Erityistä huomiota edellisten kaltaisiin kysymyksiin voi olla paikallaan kiinnittää silloin, kun lähipiirissä on keskimääräistä enemmän tarvitsevuutta. Voiko myös yhdessä pohtia esimerkiksi sitä, mihin asti perheen lähipiirissä olevasta, vaikkapa alkoholisoituneesta vanhemmasta voi ja kannattaa kantaa vastuuta?

Älä estä toista välittämästä

Yhteinen rintama ei toisaalta saisi muodostua esteeksi muista välittämiselle. Joskus voi käydä myöskin niin.  Joskus toinen ei kestä ollenkaan sitä, että toiselle muut lähisuhteet ovat edelleen merkityksellisiä. Tällöin voi nousta vaatimuksia puolen valitsemisesta – jos rakastat heitä, et rakasta minua – jos tapaat heitä, et näe enää minua. Haastavia voivat olla eritoten ne tilanteet, jossa toisella suhteet omaan lähipiiriin ovat ongelmalliset. Miten hyväksyä toiselle sellaista, mistä on itse jäänyt vaille? Miten antaa toiselle lupa rakastaa äitiään, jos suhde omaan äitiin on ristiriitainen?

Olenko valmis jakamaan loppuelämäni ihmisen kanssa, joka vaati sulkemaan tärkeitä ovia elämäni ihmissuhteissa?

Joku saattaakin jättäytyä kauas lapsuusperheestään puolison toivomuksesta. Se voi olla kompromissi, joka jossakin kohti tulee parisuhteelle kalliiksi. Olenko valmis jakamaan loppuelämäni ihmisen kanssa, joka vaati sulkemaan tärkeitä ovia elämäni ihmissuhteissa?

Voidaan varmaan sanoa, että parisuhteessa onnistuminen edellyttää jonkinlaista irtiottoa lapsuusperheestä. Tätä irtiottoa voisi verrata napanuoran katkaisemiseen. Se ei tarkoita yhteyden katkaisemista – vaan uudenlaisen tavan löytämistä olla suhteessa lapsuusperheen ihmisiin. Toisilla tämä tapahtuu luonnostaan, toisilla se voi ottaa koville. Aina läheiset eivät ole valmiita laskemaan irti tai toisinaan se on vaikeaa itselle. Näin voi olla erityisesti silloin, kun roolit ja rajat lapsuusperheen sisällä ovat olleet epäselvät. Jos on jo pienestä ollut perheessään huolehtija, tuosta vastuusta on kasvettava pois, ensisijaisesti kantamaan vastuuta itsestään, parisuhteestaan ja nykyperheestään. Joskus tämä matka ei onnistu ilman kunnon repäisyä, joskus riittää hiljaa hivuttautuminen. On mentävä aluksi kauemmas, jotta voi myöhemmin ehkä palata lähemmäs.

Terveisin Piia Nurhonen

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat