Kirjoitukset avainsanalla expuoliso

Katianna Ruuskanen

Ei pidä luulla, että eron jälkeen pystyt peittämään lapseltasi kiukkusi ja vihaisuutesi exääsi kohtaan. Tunnetasolla lapset ovat usein meitä aikuisia paljon viisaampia ja herkempiä. Vuosia sitten nuoreni kertoi innoissaan, että oli saanut isältään uudet kengät ja takin. Sisälläni kiehui, koska ristiriitamme exäni kanssa liittyivät rahaan. Yritin hallita ilmeeni ja sanoin mielestäni hillitysti, että sehän kivaa. Murrosikäiseni kasvot synkistyivät. Miksi sä oot koko ajan niin vihainen isälle, hän huutaa, ymmärrätsä miltä se musta tuntuu!

Miksi sä oot koko ajan niin vihainen isälle?

Lapsen ei tarvitse ymmärtää, eikä olla osallinen siitä, että vanhempi on katkera exälleen. Usein lapsi ei halua edes kuulla vanhempansa yrityksiä selittää, miksi hän on vihainen tai tuomitseva lapsen toista vanhempaa kohtaan. Lapsen yksi suurimpia toiveita on, että hänen vanhempansa eläisivät sovussa. Ovatpa he sitten yhdessä tai eronneita. Kukaan ei saisi kieltää, eikä yrittää estää lapsen rakkautta molempia vanhempiaan kohtaan.     

Eroprosessissa erilaisilla tunteilla on oma paikkansa ja tilansa. Mutta joskus tunne saattaa jäädä päälle ja sitä on hankala pysäyttää. Olen kuullut useamman kuin yhden ihmisen suusta, että kiukku on koettu voiman lähteenä. Suuttumus pitää liikkeessä. Mutta onko se ollut vaivan arvoista? Jos vihaisuudesta on muodostunut eron jälkeen elämisen sisältö, voi olla pelottavaa ajatella, että jos tästä luovun, mitä saan tilalle. Riitely on ollut ehkä enää ainoa keino pitää yllä jonkinlaista tunneyhteyttä siihen ihmiseen, jonka kanssa olen jakanut elämääni ja saanut yhteiset lapsemme.

Mihin kaikkeen muuhun voisin käyttää energiaani?

On ajan hukkaa tuhlata energiaa exään. On turhauttavaa riidellä yksityiskohdista, märehtiä toisen epäoikeudenmukaisuutta, syyttää ja olla jatkuvassa puolustusvalmiudessa. Se ei ole kenenkään etu. Ei minun, eikä lapsien. Ei yhteisen aina olemassa olevan vanhemmuuden. Se myös lukitsee ihmisen menneeseen ja parisuhteeseen, jota ei enää ole. Siksi on uskallettava päästää irti.

Mihin kaikkeen muuhun voisin käyttää energiani? Omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini,  uuteen elämääni, minulle hyvää tekeviin ihmissuhteisiin ja tietysti arkisiin, mutta niin tärkeisiin hetkiin lasteni kanssa.

 

Lämpimästi perheneuvoja Saija Falck

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat