Kirjoitukset avainsanalla Iiris Koskinen

Lapsiperheköyhyys on harvoin yksilön oma vika. Nykymaailmassa korostuvat vapaus, itseohjautuvuus, markkinamyönteisyys, yksilöllisyys ja kilpailu. Tällainen ajattelu nimeää köyhyyden ja taloudellisen onnettomuuden yksilön omaksi viaksi. Samalla menestys nähdään omana ansiona. Näin yksinkertaista se ole.

Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Jos vastaat useimpiin tekemiini väiteisiin myöntävästi, taloudellinen ahdinkosi ja perheesi kurja tilanne on luultavasti oma syysi. Mitä enemmän ei-vastauksia tulee, sitä todennäköisimmin perheesi köyhyys ei johdu sinusta.

  • Synnyin odotettuna lapsena kahden vanhemman perheeseen.
  • Vanhemmillani oli työtä tai varallisuutta, jolla he pystyivät aina elättämän perheemme.
  • Minulla oli mahdollisuus päästä riittäviin ja oikea-aikaisiin terveyspalveluihin koko lapsuuteni ja nuoruuteni.
  • Vanhempani tukivat minua opinnoissa ja kannustivat tavoittelemaan unelmiani.
  • Minua ohjattiin ja kannustettiin toisenasteen koulutusvalinnoissa.
  • Kouluttautumistani tuettiin tarvittavin keinoin, niin että pysytin valmistumaan ammattiin.
  • Vanhemmillani tai muulla läheisellä sukulaisella oli mahdollisuus taata tarvittaessa ensimmäinen lainani.
  • Minulla on yksi työ, josta maksettavalla korvauksella pystyn elättämän itseni ja perheeni.
  • Valmistuin tai jäin työttömäksi aikana, jolloin suhdanteet olivat hyvät niin, että työpaikkoja oli tarjolla.
  • Minulla on mahdollisuus riittäviin ja oikea-aikaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin.
  • En ole yksin, enkä ole eronnut, vaan minulla on sosiaalista verkostoa.
  • En kuulu syrjittyyn vähemmistöön kuten romaanit, pakolaiset tms.

Yllä mainitut seikat luovat puitteita niille valinnoille, joita meidän on ylipäätään mahdollista tehdä. Yksikin ei vastaus voi riittää suistamaan meidät köyhyyteen ja mitä useampia ei-vastauksia, sitä todennäköisimmin yksilön on mahdoton tai äärimmäisen vaikea nousta köyhyydestä.

”Jos pärjäät omillasi, kiitä onneasi.”

 

Jos olet köyhä, katso itseäsi lempeästi. Se tuskin on oma syysi. Jos pärjäät omillasi, kiitä onneasi ja osoita myötätuntoa niille, joiden elinolosuhteet ovat olleet sinua kovemmat.

Lue THL:n tutkimus lapsiperheköyhyydestä

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ääneen puhumalla tulemme tietoisiksi ajatuksittamme ja toisten reaktiosta niihin. Silloin ajatusten merkitys itsellemme avautuu uudella tavalla. Yhden asian sanominen alkaa hävettää ja toisesta puhuminen tekee vihaiseksi. Omien tunteiden liittyminen ajatuksiimme tekee ne paremmin ymmärrettäviksi. Toisen ihmisen rauhallinen kuuntelu voi liennyttää kuohuvia tunteitamme. Kun joudumme perustelemaan asioita, ajattelumme selkeytyy.

Aina sanotaan, että puhuminen auttaa, mutta miksi, eihän se mitään muuta?

Keskustelun ja kielen avulla rakennamme identiteettiämme ja suhdettamme muihin. Sanat ovat tekoja. Puhumalla muutamme sisäistä ja ulkopuolista maailmaa. Kielen avulla muokkaamme ja järjestämme todellisuutta. Puhumisen suuri mahdollisuus on, että keskustelun j a kielen avulla rakennamme identiteettiämme ja suhdettamme muihin.

Mutta miten toimia tilanteessa, jossa joutuu ajatelmaan asiaa, jolle ei ole vielä paljoa sanoja. Kun läheinen tulee ulos kaapista, kertoo transidentiteetistä tai muusta vastaavasta hän muuttaa positiotaan suhteessa meihin ja maailmaan. Sosiaaliset roolit rakentuvat kielen avulla. Mutta miten toimia tilanteessa, jossa joutuu ajatelmaan asiaa, jolle ei ole vielä paljoa sanoja? Miten ymmärtää naista, joka kertookin olevansa mies? Joudumme uuteen maastoon, miten tähän ihmiseen soveltuu se, mitä olemme tottuneet ajattelemaan. Voiko naisella olla penis? Mitä on olla erilainen nainen/mies kuin mihin olemme tottuneet?

Keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa antaa kokemuksen, ettei ole yksin

Keskustelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa antaa kokemuksen, ettei ole yksin. Se laajentaa horisonttia ja tuo uusia tuulia. Parhaimmillaan saa kokemuksen kannatelluksi tulemisesta.

Seksuaalisuuden ja sukupuolenmoninaisuus saa joskus hämmentymään. Espoon perheasian neuvottelukeskus on aloittanut netissä kokoontuvan ryhmän miehille, jossa voi vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia läheisensä sukupuolisesta tai seksuaalisesta suuntaumisesta ja niiden itsessä herättämistä ajatuksista ja tunteista.

Viime syksynä järjestetyssä sateenkaarevien ihmisten omaisten ryhmässä nousi esiin tarve miesten omalle keskusteluareenalle. Osallistujat kokivat, että miesten on usein vaikea jutella siitä, miltä tuntuu olla vaikkapa transnuoren vanhempi tai kun pelikaveri tulee ulos kaapista. Miesporukoissa ei helposti tule juteltua siitä, mikä puristaa rintaa.

Tasa-arvoinen ja kunnioittava keskustelu

Omaisten ryhmässä on tilaa tuoda esiin omia näkemyksiä, kokemuksia ja kysymyksiä tasavertaisessa ilmapiirissä. Ryhmän tavoitteena on tasa-arvoinen ja kunnioittava keskustelu, jossa kukaan ei omista totuutta ja epävarmoille ajatuksille on tilaa. Erilaiset ja eriävätkin mielipiteet ovat sallittuja, mutta toisia arvostavassa hengessä.

Läheiset sateenkaaren alla

Ryhmä kokoontuu Facebookissa Nimellä ”Läheiset sateenkaaren alla”. Ryhmään voi liittyä kaikkialta Suomesta. Edellytyksenä on omakohtainen kokemus sateenkaarevan ihmisen läheisenä olosta ja sitoutuminen kunnioittavan keskustelun pelisääntöihin. Ryhmän tarkoitus on edistää miesten keskinäistä ajatusten vaihtoa ja tukea. Ryhmässä vierailee asiantuntijoita kuten seksuaaliterapeutti, transpolin työntekijä, nuorisotyöntekijä ja fysioterapeutti. Valmisteltuja puheenvuoroja kuulemme mm (tans)mieheltä, muunsukupuolisen isältä ja homon veljeltä. Toiveita vierailijoista voi esittää ryhmän kuluessa.

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

Lue myös muut Rakkauden Ammattilaisten postaukset samasta aiheesta:

Puhuminen auttaa elämän ongelmatilanteissa – valitse keskustelukumppani tarkoin

Tosimies ei itke 

Mitä tehdä, jos oma lapsi kertoo olevansa homoseksuaali? 

Kunnioittavan keskustelun 10 käskyä   

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ihmiset miettivät silloin tällöin, että psykoterapeutin työ on raskasta tai että on masentavaa kuunnella ihmisten ongelmia päivästä toiseen. Tosiasiassa olen puhelias tyyppi ja työni on keskustella päivät pääksytyksin mukavien, älykkäiden, hauskojen, luovien ja viehättävien ihmisten kanssa. Vain pieni osa työstäni on raskaiden asioiden kuuntelua. Suurimman osan aikaa saan nähdä miten ihmiset ratkovat vaikeita tilanteita, oppivat uutta, tekevät muutoksia elämäänsä, alkavat kukoistaa ja voida paremmin. Parhaimmillaan saan olla mukana synnyttämässä uusia ideoita ja kasvattamassa uskoa, toivoa ja rohkeutta.

 

Ollaan tekemisissä kaipauksen ja elämän haurauden kanssa

 

Toisinaan asiakkaat pelkäävät, että teen työtäni vain rahasta. Tavan takaa minua verrataan prostituoituun. Olen hoitanut vapaaehtoisesti seksityötä tehneitä enkä lainkaan laita pahakseni, kun minua verrataan heihin. Työssämme todellakin on jotain samaa: Läheisyyden ja etäisyyden mielenkiintoista vuoropuhelua. Luottamuksellisuutta. Heittäytymistä ja epäsovinnaisuutta tiukoissa raameissa. Molemmissa ammateissa ollaan tekemisissä kaipauksen ja elämän haurauden kanssa. Molemmissa tehdään työtä roson ja vaikeuksien kanssa.

 

Terapeuttina elän sillä korvauksella, jonka asiakkaani tai työnantajani minulle maksavat. Olen myös erittäin kunnianhimoinen. Minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta onnistua työssäni, jollen ole kiinnostunut asiakkaistani ja pidä heistä. Terapiassa ei ole ensisijassa kyse tekniikasta vaan suhteesta. Kun kirjoitan yksityisvastaanottoni laskut, käyn potilaani läpi ja jokainen heistä herättää minussa mielikuvia ja tunteita. Pelkkä asiakkaan nimen näkeminen yhden kohdalla läikäyttää ilon, toisen kohdalla huokaisen huolesta tai myötätunnosta. Suhde rakentuu vähitellen ja jos hoito on onnistunut, ero on haikea ja merkittävä meille molemmille.

 

Työni terapeuttina opettaa minulle yhtä lailla itsestäni kuin asiakkaastani

 

Joskus olen pettynyt tai hämmentynyt. Jonkun kerran muistan olleeni vihainenkin. Terapeuttina elän kaikki ihmiselon tunteet. Yleensä on ilo tutkia niitä yhdessä asiakkaan kanssa, joskus oma keskeneräisyyteni tekee niistä keskustelun vaikeaksi. Työni terapeuttina opettaa minulle yhtä lailla itsestäni kuin asiakkaastani.

 

Toistuvat teemat ovat erityisen kiinnostavia

 

Aika ajoin asiakkaani huolestuvat, että kyllästyn, kun he jankkaavat samoja asioita. Minun näkökulmastani toistuvat teemat ovat erityisen kiinnostavia. Ne kertovat, että sillä suunnalla on jotakin tärkeää. Ylivoimisesti suurin osa työstäni on saada asiakaani oivaltamaan miten mukavia, loistavia, ihania, mielenkiintoisia ja hyviä tyyppejä he ovat – oikeasti. Vähä vähältä he avaavat kipunsa, pettymyksensä, pelkonsa ja epäonnistumisensa eteemme. Yhdessä rakennamme suojaa, tutkimme, miten näin kävikään, suremme ja heitämme hyvästejä menneille. Sitten etsimme polkuja eteenpäin ja katsomme tulevaisuuteen. Parhaimmillaan rakennamme suhteen, joka on erilainen kuin yksikään aikaisempi. Sellaisen, joka tarjoaa emotionaalista läheisyyttä ja turvaa yrittää uutta. Lopulta kiitämme ja heitämme hyvästit, molemmat muuttuneina.

Kiitos kaikille asiakkailleni!

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

 

Minäkö terapiaan?

Terapeutti kertoo omasta kivustaan

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva Daniel Cheung

Hoitoalan ammattilainen, kollegani Minni (nimi muutettu) kertoi, että hän ei kyennyt tarjoamaan lapsilleen oppikirjojen mukaan hyvää lapsuutta. Minni piti itseään huonona äitinä ja tunsi murskaavaa syyllisyyttä. Tavatessamme Minni kykeni luettelemaan helposti 20 puutetta vanhemmuudessaan, joista kourallinen raskaita. Perheessä on ollut monenlaisia vaikeuksia.

Ammattilaisena Minni on osannut hakeutua arvostetuimpien ammattiauttajien ja luotettujen kasvattajien hoitoon. Suurin osa heistä on tarjoillut neuvoksi silkkaa hölynpölyä ja lisänneet perheen taakkaa. Hän sai paperinmakuisia ohjeita ja vaatimuksia ilman apua. Pahimmillaan Minni koki, että heidän perheestään puhuttiin niin, että hän luuli auttajan sekoittaneen heidät toisiin asiakkaisiin. Eräs ammattiauttaja aloitti sanomalla, että tietää nyt syyllistävänsä, mutta niin oli hänestä välttämätöntä tehdä. Joidenkin tapaamisten jälkeen Minni on tuntenut itsensä pahoinpidellyksi. 

Koulussa perhe kohtasi vastuunvälttelyä ja asioiden vuosia kestävää pakoilua.”

Koulussa perhe kohtasi vastuunvälttelyä ja asioiden vuosia kestävää pakoilua. Pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen ei suostuneet puuttumaan luokanopettaja, rehtori eikä terveydenhoitaja lukuisista yhteydenotoista huolimatta. Siitä laskua perheen lapset maksavat vieläkin.

Tällä kärsimysten tiellä Minni on oppinut yhtä ja toista. Osa opeista on ollut varsin raadollisia. Yksi niistä on ollut, että väkivalta lopettaa ______ (täydennä yleinen suomalainen voimasana objektin genetiivissä). Toinen on ollut, että jotkut auttajat ovat täysin epäsensitiivisiä asiakkaan vaikeille tunteille ja yhteistyön ongelmille. Tällaiset kohtaamiset voivat olla potentiaalisesti syvästi haavoittavia ja auttajan suusta voi tulla vaikka mitä hyödytöntä ja vahingollista. Minni oppi, että paras keino lyhyissä kohtaamisissa suojautua rusikoinnilta ei ole huomauttaa yhteistyösuhteen ongelmista, koska silloin on vaarana leimautua vaikeaksi asiakkaaksi. Keino, joka toimii, kuin junan vessa, on imarrella, ihailla ja osoittaa kiitollisuuttaan asiantuntijaa kohtaan. Tähän syöttiin on jokainen poikkeuksetta tarttunut. Sen jälkeen keskustelun voi ohjata turvallisesti sivuraiteille. Valitettavasti apua ei tällöin saa - tuskin olisi saanut muutenkaan - mutta välttyy pahimmilta vaurioilta.

Minni kokee saaneensa hyvää apua erityisesti yhdeltä ammattiauttajalta. Hän ei koskaan tuominnut, syyttänyt ja varsinkaan ei neuvonut. Hän istui tunnista toiseen ja kuunteli, tuki ja auttoi löytämään omanalaisia vastauksia. Hän kesti pettymykset ja oli valmis tarkastelemaan omia toimintatapojaan. Hän osasi pyytää anteeksi ja astua vertaiseksi asiakkaan rinnalle ammattilaisuuttaan unohtamatta.

”Kun voi hyvin, on helpompi olla riittävän hyvä äiti.”

Lopulta Minni oivalsi, että kysymyksessä on ollut näkökulmaharha. Hän ei ollut huono vanhempi, mutta ei myöskään täydellinen äiti. Vaikeudet ovat olleet tosia, mutta niiden merkitys ja painoarvo, ovat syntyneet Minnin omista peloista, riittämättömyydentunteesta ja kovista odotuksista itseä kohtaan. Kun voi hyvin, on helpompi olla riittävän hyvä äiti.

Ongelma vanhemmille suunnatuissa palveluissa on usein liiallinen neuvominen ja tiedon jakaminen. Ohjeita jaellaan niille, joille niistä tulee normeja ja onnistumisen mittareita. Onnistuakseen vanhempina suurin osa kaipaa hyväksyntää, turvaa ja arvostusta. On välttämätöntä, että ympärillä on ihmisiä, läheisiä tai ammattilasia, joihin voi ottaa yhteytä tiukassa tilanteessa. On tärkeää voida kokea tulevansa arvostetuksi vanhemmuudessaan.

Vanhemmuus on pakkautunut tiukkaan normiin, jossa äitiyttä ja isyyttä suoritetaan. Tavoitetietoinen vanhemmuus kadottaa ilon, rentouden ja luovuuden. Ammattilaispuheen määrittelemä lapsuusajan ihanne tappaa vaihtoehdoista rikkaan vanhemmuuden. Nykyään voimme kirjasta lukea millainen on hyvä vanhempi ja onnellinen lapsuus. Vanhempien tehtäväksi on tullut vain tuottaa se. Moni tuntee riittämättömyyttä kiiltokuvan edessä. Rohkeimmat ovat haluttomia puitelapsuuden suorittamisessa.

On tärkeää voida kokea tulevansa arvostetuksi vanhemmuudessaan.

Kyläillessäni Minnin luona, on mukava seurata, miten koko perhe viettää aikaa yhdessä. Aikuisista lapsista on tullut määrätietoisia oman tien kulkijoita, vahvoja kaloja, jotka ponnistelevat vastavirtaan. Ajatuksillaan ja valinnoillaan he haastavat vanhempiaan ja ympäröivää yhteiskuntaa. Heistä on tullut uudenlaisen ihmisyyden airuita ja työtä pelkäämättömiä oman unelman tavoittelijoita.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat