Kirjoitukset avainsanalla Iiris Koskinen

Kuva Daniel Cheung

Hoitoalan ammattilainen, kollegani Minni (nimi muutettu) kertoi, että hän ei kyennyt tarjoamaan lapsilleen oppikirjojen mukaan hyvää lapsuutta. Minni piti itseään huonona äitinä ja tunsi murskaavaa syyllisyyttä. Tavatessamme Minni kykeni luettelemaan helposti 20 puutetta vanhemmuudessaan, joista kourallinen raskaita. Perheessä on ollut monenlaisia vaikeuksia.

Ammattilaisena Minni on osannut hakeutua arvostetuimpien ammattiauttajien ja luotettujen kasvattajien hoitoon. Suurin osa heistä on tarjoillut neuvoksi silkkaa hölynpölyä ja lisänneet perheen taakkaa. Hän sai paperinmakuisia ohjeita ja vaatimuksia ilman apua. Pahimmillaan Minni koki, että heidän perheestään puhuttiin niin, että hän luuli auttajan sekoittaneen heidät toisiin asiakkaisiin. Eräs ammattiauttaja aloitti sanomalla, että tietää nyt syyllistävänsä, mutta niin oli hänestä välttämätöntä tehdä. Joidenkin tapaamisten jälkeen Minni on tuntenut itsensä pahoinpidellyksi. 

Koulussa perhe kohtasi vastuunvälttelyä ja asioiden vuosia kestävää pakoilua.”

Koulussa perhe kohtasi vastuunvälttelyä ja asioiden vuosia kestävää pakoilua. Pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen ei suostuneet puuttumaan luokanopettaja, rehtori eikä terveydenhoitaja lukuisista yhteydenotoista huolimatta. Siitä laskua perheen lapset maksavat vieläkin.

Tällä kärsimysten tiellä Minni on oppinut yhtä ja toista. Osa opeista on ollut varsin raadollisia. Yksi niistä on ollut, että väkivalta lopettaa ______ (täydennä yleinen suomalainen voimasana objektin genetiivissä). Toinen on ollut, että jotkut auttajat ovat täysin epäsensitiivisiä asiakkaan vaikeille tunteille ja yhteistyön ongelmille. Tällaiset kohtaamiset voivat olla potentiaalisesti syvästi haavoittavia ja auttajan suusta voi tulla vaikka mitä hyödytöntä ja vahingollista. Minni oppi, että paras keino lyhyissä kohtaamisissa suojautua rusikoinnilta ei ole huomauttaa yhteistyösuhteen ongelmista, koska silloin on vaarana leimautua vaikeaksi asiakkaaksi. Keino, joka toimii, kuin junan vessa, on imarrella, ihailla ja osoittaa kiitollisuuttaan asiantuntijaa kohtaan. Tähän syöttiin on jokainen poikkeuksetta tarttunut. Sen jälkeen keskustelun voi ohjata turvallisesti sivuraiteille. Valitettavasti apua ei tällöin saa - tuskin olisi saanut muutenkaan - mutta välttyy pahimmilta vaurioilta.

Minni kokee saaneensa hyvää apua erityisesti yhdeltä ammattiauttajalta. Hän ei koskaan tuominnut, syyttänyt ja varsinkaan ei neuvonut. Hän istui tunnista toiseen ja kuunteli, tuki ja auttoi löytämään omanalaisia vastauksia. Hän kesti pettymykset ja oli valmis tarkastelemaan omia toimintatapojaan. Hän osasi pyytää anteeksi ja astua vertaiseksi asiakkaan rinnalle ammattilaisuuttaan unohtamatta.

”Kun voi hyvin, on helpompi olla riittävän hyvä äiti.”

Lopulta Minni oivalsi, että kysymyksessä on ollut näkökulmaharha. Hän ei ollut huono vanhempi, mutta ei myöskään täydellinen äiti. Vaikeudet ovat olleet tosia, mutta niiden merkitys ja painoarvo, ovat syntyneet Minnin omista peloista, riittämättömyydentunteesta ja kovista odotuksista itseä kohtaan. Kun voi hyvin, on helpompi olla riittävän hyvä äiti.

Ongelma vanhemmille suunnatuissa palveluissa on usein liiallinen neuvominen ja tiedon jakaminen. Ohjeita jaellaan niille, joille niistä tulee normeja ja onnistumisen mittareita. Onnistuakseen vanhempina suurin osa kaipaa hyväksyntää, turvaa ja arvostusta. On välttämätöntä, että ympärillä on ihmisiä, läheisiä tai ammattilasia, joihin voi ottaa yhteytä tiukassa tilanteessa. On tärkeää voida kokea tulevansa arvostetuksi vanhemmuudessaan.

Vanhemmuus on pakkautunut tiukkaan normiin, jossa äitiyttä ja isyyttä suoritetaan. Tavoitetietoinen vanhemmuus kadottaa ilon, rentouden ja luovuuden. Ammattilaispuheen määrittelemä lapsuusajan ihanne tappaa vaihtoehdoista rikkaan vanhemmuuden. Nykyään voimme kirjasta lukea millainen on hyvä vanhempi ja onnellinen lapsuus. Vanhempien tehtäväksi on tullut vain tuottaa se. Moni tuntee riittämättömyyttä kiiltokuvan edessä. Rohkeimmat ovat haluttomia puitelapsuuden suorittamisessa.

On tärkeää voida kokea tulevansa arvostetuksi vanhemmuudessaan.

Kyläillessäni Minnin luona, on mukava seurata, miten koko perhe viettää aikaa yhdessä. Aikuisista lapsista on tullut määrätietoisia oman tien kulkijoita, vahvoja kaloja, jotka ponnistelevat vastavirtaan. Ajatuksillaan ja valinnoillaan he haastavat vanhempiaan ja ympäröivää yhteiskuntaa. Heistä on tullut uudenlaisen ihmisyyden airuita ja työtä pelkäämättömiä oman unelman tavoittelijoita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
pixapay

Kun istuu perheneuvojan tuolilla, parisuhteen kolmannet osapuolet, ovat näyttäytyneet ongelmina. Mutta kun istuin ravintolan lounaspöydässä viehättävien nuorten kanssa, kolmannet osapuolet suhteessa näyttivätkin äkkiä kiinnostaville, persoonaa rakentaville ja elämän värikylläisyyttä lisäävinä.

 

Osa parisuhteen lisäsuhteista on haavoittavia, osa parisuhdetta suojaavia ja rakentavia

 

Syitä parisuhteen lisäsuhteisiin on monia. Osa niistä on haavoittavia, osa parisuhdetta suojaavia ja rakentavia. Sairaus tai vamma voi tehdä tarpeelliseksi hankkia suhteeseen ”varamiehen” tai ”-naisen”. Sairaus voi johtaa seksuaalisen tai muun kyvyn puutteisiin. Sellaisessa tilanteessa pari voi yhteisesti sopia ”varahenkilön” käytöstä. Joskus parisuhteessa seksuaaliset halut tai emotionaaliset tarpeet eivät voi tulla riittävässä määrin tyydytetyiksi. Silti suhteesta ei haluta luopua esimerkiksi rakkauden, syvän kiintymyksen, lasten tai muun syyn takia. Näin voi käydä vaikkapa, jos toinen on bi-seksuaali tai jos myöhemmin oma seksuaalinen suuntautuminen kirkastuukin homoseksuaaliseksi. Myös merkittävät erot seksuaalisissa mieltymyksissä voivat olla syy laajentaa suhteen osapuolien määrää. Aina seksi ei ole sivusuhteiden ydin. Rakkaudellisia suhteita voi syntyä parisuhteen oheen myös muista syistä, eikä niissä tarvitse olla seksiä. Pari voi myös yhteisesti päättää avata suhteensa muiden suhteiden mahdollisuudelle.

 

Toimiva suhde vaatii kykyä keskustella asioista, tunteista ja toiveista

 

Polyamorisista tai muuten vaan laajennetun suhteen moraalista voi olla montaa mieltä. Tosi asia on, että niitä on ja on aina ollut. Laajennetut suhteet eivät kauhistelemalla tai kieltämällä lopu. Parasta olisi, että suhteiden säännöistä sovittaisiin selkeästi keskustellen. Polyamorisissa ja muissa monisuhteissa näyttäisi pätevän samat rakkauden ja kunnioituksen lait kuin perinteisisä parisuhteissa. Pelisäännöt on tehtävä avoimesti ja reilusti. Mikään suhde ei voi onnistua, jos omia tunteita ja tarpeita ei voi tuoda esiin. Jos suhteeseen tulee useampia osapuolia, tämä vaan entisestään korostuu. Kukoistava suhde vaatii empaattista asennetta toista kohtaan. Laajennetuissa suhteissa turvallisuus on kaiken pohja. Ilman turvallisia sopimuksia ja rajoja epäluulot, pelot, turvattomuus ja epätoivo vievät voiton hyvistä tarkoituksista.

 

Polyamoriset tai laajennetut suhteet eivät ole joka jampan tai jaanan juttu. Ne vaativat kypsyyttä, avoimuutta ja joustavuutta. Niissä mitataan kykyä oppia kokemuksesta. Ilman herkkyyttä omille ja toisen kokemuksille on vaikea nähdä, miten suhteista voisi tulla turvallisia. Polyamoria ei myöskään ole rakkauden korkeampi muoto. Yhden ja saman ihmisen kanssa yhteen hioutuminen on taitolaji ja syvästi palkitsevaa.

 

Maailma on moninainen ja ihmisten tilanteet erilaisia. Automaattisesti yksi ei ole toista parempi.

 

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

pixapay

Vaihdevuodet voivat pelottaa jo etukäteen. Ne näyttäytyvät vaikeana ja raskaana aikana. Kuumat aallot tuskastuttavat, lihakset löystyvät lisääntyneestä lenkkeilystä huolimatta, unet muuttuvat katkonaisiksi, miehet naureskelevat ja mainoskuvista ikäistäsi saa hakemalla hakea.

Vähättelemättä keski-iän taakkaa, väitän, että elämä ei pääty vaihdevuosiin, vaan naisen elämän crescendo alkaa. Silloin nainen vihdoin vapautuu kuukautisten rasituksesta, raskauden pelosta eikä lapset enää pyöri helmoissa. Työelämässä koulutukset ja kokemus on hankittu. Yhtäkkiä nainen on kuin mies; vapaa ja resurssiensa huipulla.

Elämä ei pääty vaihdevuosiin

Yleisen ilmapiirin voi kuulla niin, että vaihdevuosissa, ”mummotaudissa”, nainen on naurettava. Mutta tosiasiassa nainen on osaamisensa huipulla. Mikään ei pidättele häntä kehittymästä lisää. Lapset on saatettu maailmalle ja koti on valmis. Enää ei tarvitse tehdä kivuliaita valintoja perheen ja uran välillä.

Vaihdevuosissa nainen leimataan holtittomasti tunteittensa vietävissä olevaksi äkäpussiksi. Mutta mitäpä, jos naisen mitta onkin vaan tullut täyteen. 80 sentin euro ja kohtuuttomat kauneusodotukset ottaa päähän. Kuuppaan ottaa epätasaisesti jaetut kotityöt ja pään hakkaaminen lasikattoihin. Ehkä hormonimyrsky vain auttaa tuomaan esiin pitkään kypsyneen pettymyksen siitä, että on jäänyt vaille tukea ja siihen, että yhteiskunta on rakennettu mittapuunaan terve, aikuinen mies.

Miehet toivovat kumppaniensa kukoistavan

Vaihdevuosissa nainen on työelämän vitsi ja seksuaalimarkkinoilla säälittävä puuma tai roikkuva tissinen nollapolla. Vai onko? Vastaanotollani ja hämärissä illanistujaisissa keski-ikäiset miehet ovat tullee avautumaan minulle, miten paljon he arvostavat puolisoitaan tai kuinka vaimon kertyneet kilot eivät heitä haittaa. Yksin tai pienissä porukoissa he kertovat, miten paljon he haluavat naisiaan. Miehet toivovat kumppaniensa kukoistavan ja he haluaisivat pönkittää naistensa uraa ja valintoja. Samalla he ovat tilittäneet keinottomuuttaan itseään mollaavien ja vähättelevien naistensa kanssa. Eivät he ole kertoneet minulle kaipaavansa tiukkaa kaksi kymppistä, vaan halukkaasti seksin iloihin heittäytyviä vaimojaan.

Keski-ikä on naisen elämän satokausi, jolloin on aika poimia menneiden vuosien koulutuksien, kokemuksen ja elämänhistorian hedelmät. Vaihdevuodet aloittavat ajanjakson, jolloin keho vielä toimii, terveyttä riittää ja limakalvot kostuvat (tarvittaessa pienellä avulla). Silloin osaaminen ja taidot ovat huipussaan, eikä kotona pidättele lapset. Ikinä ei tule parempaa aikaa hyödyntää kerryttämiään resursseja tai tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Vanhalla maailmalla on syytä pelätä: Täältä tulee keski-ikäiset vihaiset ja rohkeat naiset, jotka eivät kuvia kumartele. Meillä on rahaa, valtaa ja intohimoa - ja meitä on paljon!

 

Hei, olen Iiris Koskinen ja työskentelen perheneuvojana Espoon perheasiain neuvottelukeskuksessa. Lisäksi minulla on psykoterapiavastaanotto. Olen koulutukseltani taideterapeutti, ryhmäpsykoanalyytikko ja integratiivinen psykoterapeutti.

Kommentit (1)

Pohdiskeleva
1/1 | 

Paitsi jos tekee lapset 40-vuotiaana niin kyllä ne lapset siellä jaloissa vielä pyörii ja nykyäänhän monet tekevät niin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat