Kirjoitukset avainsanalla Sini Rantakari

Sisäinen lapsi on luova, eikä ei välitä siitä, miten asioiden kuuluisi mennä. Kuva: Unsplash

Mitä sisäiselle lapsellesi kuuluu? Hänelle, joka välillä innostuu jostain uudesta, vaikka siitä ei olisi sen suurempaa hyötyä. Hänelle, joka pettyy syvästi, vaikka se ei auta asian hoitamista ollenkaan. Hänelle, joka tuntee toisesta ihmisestä välittyvän lämmön. 

Sisäinen lapsi ei välitä siitä, miten asioiden kuuluisi mennä. Hän on läsnä hetkessä kaikkine aisteineen, ajatuksineen ja kokemuksineen. Lapsi ei mieti, vaan kokee, ovatko asiat nyt oikein.

Lapsi ei mieti, vaan kokee, ovatko asiat nyt oikein

Sisäinen lapsi voi olla aika rasittava. Hän vaatii huomiota ja hidastaa asioiden etenemistä. Välillä lapsi kiukuttelee ja joskus pillahtaa itkuun ilman mitään järkevää syytä. Useinkaan hän ei kuuntele hyviä perusteluita ja tehokkuuden vaatimusta. 

Aikuisen voi tehdä mieli opettaa sisäiselle lapselleen, mikä on viisasta ja järkevää. Tarkoitus voi olla ihan hyvä: suojella lasta tulevilta pettymyksiltä ja saada aikuiselle työrauha aikuisten asioihin. Mutta ankarassa opetuksessa lapsi voi pelästyä, jopa mykistyä.

Siinä keisarin vaatteet saavat kyytiä ja herne monienkin patjojen alta paljastuu

Viisas aikuinen voi oppia sisäiseltä lapseltaan. Lapsi on rehellinen opettaja. Sisäinen lapsi näyttää, mikä on totta ja mikä tärkeää. Siinä keisarin vaatteet saavat kyytiä ja herne monienkin patjojen alta paljastuu. 

Sisäinen lapsi muistaa asioita, jotka mieluiten työntäisit syrjään ja unohtaisit pois, jos ne ovat vielä kesken. Lapsen kokemuksessa elää sinun menneisyytesi. Hän kertoo, mitä tarvitset menneestä toipumiseen ja irti päästämiseen.

Lapsen kokemuksessa elää sinun menneisyytesi

Mutta niin kuin lapset yleensä, ei sisäinenkään lapsi osaa aina sanoittaa tarpeitaan. Suru voi näyttää kiukulta, rakkauden tarve saattaa sekoittua haluun saada lisää leluja, pelko voi kuulostaa hiljaisuudelta. Aikuisen tehtävä on kiinnostua lapsesta ja ymmärtää, mitä lapsi oikeasti tarvitsee. 

Aikuinen ei voi aina täyttää lapsen tarpeita ja toiveita. Lapsella on oikeus reagoida, mutta aikuisen vastuulla on toimia ihmis- ja olosuhteet huomioiden, omien arvojen mukaan, vaikka lapsi sisällä huutaisi vastaan. Erityisesti aikuista haastetaan, kun yhtä aikaa itkevät tai kiukkuavat sisäinen lapsi ja oma lapsi, tai oma sisäinen lapsi ja puolison sisäinen lapsi. 

Aikuinen ei voi aina täyttää lapsen tarpeita ja toiveita

Ei sisäisesti tarvitse olla yksimielinen. Dialogiin tarvitaan kaksi erilaista. Kyky kunnioittavaan sisäiseen dialogiin auttaa ymmärtämään ja kohtaamaan paitsi sisäisen, myös ulkoisen maailman ilmiöitä avarammin. Se, mikä on kaikkein yksityisintä, on myös kaikkein yleisintä. 

Parhaimmillaan sisäisen aikuisen ja lapsen välisessä suhteessa aikuinen on niin aikuinen, että lapsella on lupa olla lapsi.  Lapsi saa tutkia maailmaa lapsen silmin ja kavuta aikuisen syliin saamaan läheisyyttä ja lohdutusta, kun sitä tarvitsee. Aikuinen voi ammentaa lapsen ilosta ja oivalluksista ymmärtäessään elämää ja kantaessaan aikuisen vastuita.

Yhteys sisäiseen lapseen auttaa elämään tässä ja nyt

Yhteys sisäiseen lapseen auttaa elämään tässä ja nyt. Lapsen ilo, suru, viha, pelko ja rakkaus hengittävät kussakin hetkessä. Sisäisen lapsen kokemuksen kuuleminen ja vastaanottaminen pitävät elämän virtaavana. Hän muistuttaa, että me tarvitsemme toisiamme.

Jos aihe kiinnostaa, niin suosittelen myös aiempaa blogiani Tunnistatko sen hetken, jossa nielaiset tunteesi ja menetät yhteyden itseesi?

Lämpimin terveisin, 

Sini Rantakari 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytäminen on kutsu läheisyyteen. Kuva: Unsplash

Pyynnöt ruokkivat rakkautta, vaatimukset ajavat sitä pois. Hiljaisuus luo tilaa etäisyydelle, tulkinnoille, vieraudelle. Miksi pyytäminen on niin vaikeaa?

Miksi pyytäminen on niin vaikeaa?

Pyytäminen on kutsu läheisyyteen. Mutta pyytäminen ja kutsuminen sisältävät aina riskin. Voi olla, että toinen ei kuule, ymmärrä tai vastaa minulle niin kuin toivoisin. Voin joutua pettymään tai tuntemaan itseni hylätyksi.

Läheisyyskin on pelottavaa. Mitä tärkeämpi toinen minulle on, sitä enemmän hänen sanomisillaan ja tekemisillään on minulle merkitystä. Sitä enemmän hän saattaa minua satuttaa, tarkoituksella tai tahattomasti.

Kun rohkeutta ei ole ihan tarpeeksi, joutuu samaan aikaan pyytämään ja suojautumaan

Pyytäminen vaatii paljon rohkeutta. Kun rohkeutta ei ole ihan tarpeeksi, joutuu samaan aikaan pyytämään ja suojautumaan. Suojauksen tarkoitus on pienentää pettyneeksi ja satutetuksi tulemisen riskiä.

Suojautuminen on hyvin ymmärrettävää ja loogista. Kukapa tahallaan astuisi tilanteeseen, josta saattaisi seurata vaikeita tunteita. Mitä enemmän on joutunut pettymään, sitä vaikeampaa pyytäminen on. Aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten odotamme tulevamme kohdelluiksi.

Mitä pyynnölle tapahtuu, kun se esitetään suojauksen takaa?

Mitä pyynnölle tapahtuu, kun se esitetään suojauksen takaa? Suojasta esitetty pyyntö voi muuttua kuiskaukseksi, jota toinen ei koskaan kuule. Tai se voi kasvaa huudoksi, jota toisen on vaikea vastaanottaa. Pyynnön voi esittää myös pettymyksenä, josta toinen kuulee vain epäonnistuneensa.

Jos pyyntö lymyää suojassa liian kauan, se voi tulla esille terävänä vaatimuksena, rakkauden ehtona tai raastavina miksi-kysymyksinä. Toisen korviin jäävät soimaan vain suuttumuksen ja syytöksen kaiut. Lopulta kumpikin kokevat riittämättömyyttä, avuttomuutta ja yksinäisyyttä.

Pyytäminen on riski, joka on otettava matkalla läheiseen parisuhteeseen

Pyytäminen on riski, joka on otettava matkalla läheiseen parisuhteeseen. Pyynnön toteutumistakin merkittävämpää on kuulluksi tulemisen kokemus. Lupa olla tarvitseva. Ja yhtä arvokasta on saada olla tarvittu.

Pyynnön kuulemista helpottaa, jos on itse tullut kuulluksi ja arvostetuksi. Kiittäminen ja toisen tarpeiden huomioiminen avaavat kumppanin korvat ja sydämen.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Puolison ymmärtäminen ei ole mahdollista, jos jäädään syyttelemään. Kuva: Unsplash

Tärkeää rakentavan keskustelun onnistumiseksi on syyttelyn lopettaminen. Syyttäminen ei tarkoita pelkästään puolison syyttämistä jostain tietystä toiminnasta. Se tarkoittaa myös hänen vanhempien, lapsuuden, uskomusten, elämänarvojen tai luonteenpiirteiden syyttämistä.

Yhtä vahingollista on itsensä syyttäminen

Yhtä vahingollista on itsensä syyttäminen. Monet tietävät toimivansa vastoin äitien, terapeuttien ja oppikirjojen ohjeita ja jäävät syyttämään itseään. Mutta itsensäkin syyttäminen vähentää kykyä ajatella ja keskustella ongelmista rakentavasti.

Daniel B. Wile kuvaa syyttelyn ansaa kirjassaan After the Honeymoon (Kuherruskuukauden jälkeen). Ristiriidat ovat parisuhteessan väistämättömiä, mutta ongelmia niistä seuraa, jos niistä keskusteleminen epäonnistuu.

Jos syiden etsimisen sijaan pyritään löytämään ymmärrystä, päästään vahvistamaan itsetuntemusta ja parisuhdetta. Millaisia ajatuksia ja tunteita käyttäytymisen takana oli? Mihin toisen sanat osuivat? Mitä erityisen merkittävää asiaa sivuttiin, kun tunteet niin kiihtyivät? Mitä kumpikin pelkäsi? Mitä yritti välttää?

Mitä kumpikin pelkäsi? Mitä yritti välttää?

Keskinäinen ymmärrys lisääntyy keskustelussa, jossa puolisoilla on mahdollista tutkia ja miettiä, millä tavalla kumppanin ja omakin toiminta on ymmärrettävää. Mitä sellaista omassa ja toisen ajattelussa, tunteissa ja kehossa tapahtui, mikä ei riitatilanteessa tullut jaetuksi.

Wile kuvaa, kuinka ilmaisemme parisuhteessa suuttumusta, kun emme pysty kertomaan olevamme loukkaantuneita. Puolustaudumme, koska emme voi paljastaa pelkäävämme. Meistä tulee kyvyttömiä tekemään kompromisseja, koska teemme salaa mielessämme niitä jo niin paljon.

Läheisyys lisääntyy, kun toiseen, hänen taustaansa, luonteeseen ja ajatuksiin voi tutustua syyttämisen sijaan uteliaisuudella. Kunnioittava kiinnostus mahdollistaa riidan taustalla olevien herkkienkin tunteiden ilmaisemisen. Oman haavoittuvuuden paljastaminen on avain läheisyyteen.

Oman haavoittuvuuden paljastaminen on avain läheisyyteen

Kun puolisoiden keskinäinen läheisyys, turvallisuus ja ymmärrys vahvistuvat, ristiriidatkaan eivät tunnu enää niin uhkaavilta. Yhdessä voidaan oppia molemmille sopiva tapa puhua vaikeista aiheista ilman puolustautumisen tai suuttumisen tarjoamaa suojaa.

Rohkaisevin terveisin,

Sini Rantakari

Lähde: Wile, Daniel B. 2008. After the Honeymoon. How Conflict Can Improve Your Relationship. Revised Edition.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko umpikujassa? Uskallatko palata risteykseen ja kokeilla uutta reittiä? Kuva: Unsplash

Joskus parisuhde tuntuu vaativalta. Silloin on ymmärrettävää, että parisuhteen vaatimuksiin pyrkii vastaamaan. Mutta mitä jos se ei auta? Kannattaako yrittää lisää?

Pelkkä yrittäminen ei parisuhteessa riitä. Toimimattoman kuvion toistaminen ja saman toistuva yrittäminen vievät ojasta allikkoon.

Usein pariterapiaan tulevat ihmiset ovat koittaneet sietää, kestää ja yrittää parisuhteessaan jo paljon – jopa liikaa

Hyvää tarkoittava neuvominen voi herättää toisessa yhä voimistuvan puolustusreaktion. Toisen suojelu vaikeilta asioilta voi saada toisen kokemaan yhä syvempää ulkopuolisuutta ja yksinäisyyttä. Omien tarpeiden ilmaisematta jättäminen ristiriidan pelossa voi johtaa etääntymiseen ja vieraantumiseen.

Usein pariterapiaan tulevat ihmiset ovat koittaneet sietää, kestää ja yrittää parisuhteessaan jo paljon – jopa liikaa. Puolison (tai terapeutin) pyynnöt, että vielä pitäisi jaksaa yrittää, voivat tuntua kohtuuttomilta. ”Olenhan tehnyt jo kaikkeni! Katso, mitä se on minulle tehnyt!”

En useinkaan tapaa työssäni yrittämisen puutetta. Sen sijaan näen avuttomuutta ja riittämättömyyttä sen edessä, kun tilanne ei näytä parantuvan omasta yrittämisestä huolimatta.

Vaatii nöyryyttä huomata, että oma yritys parisuhteen hyväksi ei ole toiminut

Vaatii nöyryyttä huomata, että oma yritys parisuhteen hyväksi ei ole toiminut. Yritykset toivat parisuhteeseen ehkä jotain, jota ei ollut odottanut ja johon kumpikaan ei osannut suhtautua. Silloin voi jäädä moittimaan puolison reaktioita tai uskaltaa tutkia omaa toimintaansa.

Mistä tietää, mikä toimii? Kokeilemalla, oppimalla ja keskustelemalla. Jos muutat omaa suhtautumistasi, kumppanikin tulee haastetuksi arvioimaan omaansa. Uusi tilanne auttaa näkemään, ihmettelemään ja kyselemään, jotka ovat loistavia lähtökohtia keskustelulle. Keskustelu on paras tapa parantaa parisuhdetta.

Kuunteleminen neuvomisen sijaan, vaikean asian jakaminen tai oman toiveen selkeä, ystävällinen sanoittaminen voivat olla yhtä yllättäviä kuin mikä tahansa kumppanille annettu lahja. Kokeilemisen arvoisia avauksia voivat olla myös jonkin asian jättäminen omaan arvoonsa, kiittäminen tai omaan hyvinvointiin panostaminen.

Ehkä teitä auttaa jokin, mitä muut eivät ole vielä keksineetkään kokeilla?

Joustavuutta ja luovuutta pidetään pitkän, hyvinvoivan parisuhteen salaisuuksina. Ne auttavat toimimaan toisin silloin, kun tulee tunne jumiin jäämisestä. Ehkä teitä auttaa jokin, mitä muut eivät ole vielä keksineetkään kokeilla?

Parisuhde on yhteinen löytöretki uudelle mantereelle, jossa kukaan muu ei ole koskaan käynyt. Antoisinta on yhdessä tutustua tähän maailman kolkkaan ja keksiä, miten täällä selviydytään, eletään ja rakastetaan.

Rohkeaa löytöretkeä toivottaen,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat