Kirjoitukset avainsanalla Sini Rantakari

Pitääkö kaiken olla järjestyksessä? Kuva: Sini Rantakari

Kunpa eläisin kodissa, jossa kaikki on kaunista ja järjestyksessä. Mutta tässä elämänvaiheessa joudun toteamaan, että minun voimavarani eivät riitä kodin järjestyksen ylläpitämiseen. Ruuhkavuosien pyörteissä haluan poimia kirsikat kakusta. Siivoaminen ole minulle kirsikka, vaikka saakin näkemään punaista.

Teen asioita, joista nautin

Kodin sotkut eivät häiritse minua lainkaan silloin, kun syömme yhdessä, minulla on lapsi kainalossa, pelaamme yhdessä tai rentoudun rakkaani kanssa. Silloin kun elän elämäni tähtihetkiä, en kaipaa mitään. En edes siistiä kotia.

Joskus minua kuitenkin ärsyttävät asiat, jotka eivät yleensä niin tee. Sitä tunnetta ei kannata ohittaa. Ärsytys on viesti siitä, että minun on syytä pitää parempaa huolta itsestäni. Sekaisuus ei järkytä mielenrauhaani silloin, kun olen juuri tullut lenkiltä tai tavannut ystäviäni.

Katson kohti kaunista

Minä nautin kauneudesta, vaikka en pystykään sitä koko kodissani ylläpitämään. Kodissani on aina kauniita kohtia, joihin voin katsoa. Voin unohtaa kaikki tekemättömät työt, kun katselen valokuvia seinällä tai kaappien kauniita kaiverruksia. Erityisinä päivinä voin ihastella myös maton kukkakuvioita.

Haluan olla armollinen

Toivon, että ystäväni lähtevät meiltä kotiin helpottuneina. Joku voi olla helpottunut siitä, että pääsee takaisin oman kotinsa siisteyteen. Joku ehkä siitä, että ei muillakaan koko ajan siivota. Ehkä tulen helpommin kutsutuksi kylään, kun minua varten ei tarvitse puunata koko kotia?

Siivoan vain silloin, kun se on palkitsevaa

Eteisen matto säilyy imuroinnin jälkeen puhtaana korkeintaan 10 minuuttia. Tunnin päästä sitä peittää tasainen hiekka- ja kurakerros. Se näyttää aivan samalta viikon kuluttua. En missään nimessä imuroi tunnin välein, joten yhtä hyvin voin valita imuroimisen viikon välein.

En enää siivoa säännöllisin väliajoin. Siivoan vain silloin, kun on likaista. Pesen vain sen, mikä pesua kaipaa. Silloin saan aikaan jotain näkyvää tulosta.

Käytän aikani ja voimani siihen, mitä pidän tärkeänä

Netissä on kiertänyt kuva kolmiosta, jonka kulmissa lukee äidin mielenterveys, onnelliset lapset ja siisti koti. Ohjeen mukaan äiti voi valita näistä kaksi – kaikki kolme eivät ole yhtä aikaa mahdollisia. Elämä ei taida olla ihan näin yksinkertaista. Riittämättömyys voi olla myös hyvä asia, ei sitä tarvitse ratkaista. Joskus kuitenkin joutuu tekemään valintoja, jos ei riitä kaikkeen, mihin pitäisi tai haluaisi.

Hyviä näkökulmia rennomman siivouksen puolesta on varmasti enemmänkin. Mikä sinua auttaa olemaan stressaamatta pikku sotkuista? Vai oletko sinä se, jolla siivous sujuu?

Iloisin kaaosterveisin,

Sini Rantakari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastelu on intiimiä kohtaamista, nähdyksi ja arvostetuksi tulemista. Kuva: Pixabay

Miltä kuulostaa seksi, jossa ei pyritä mihinkään ennaltamäärättyyn maaliin? Olisikin lupa kokeilla ja leikkiä! Kosketuksesta ei tarvitsisi ennalta tietää, mihin se johtaa. Voisi vaikka viipyillä halauksissa, silitellä eri paikkoja tai katsoa toista lempeästi silmiin.

Minulle on nuorena opetettu, miten rakastelu etenee. Että on tietyt vaiheet, joiden kuuluu seurata toinen toistaan kuin junan raiteita. Jotkut ajattelevat, että jos seksi ei johda orgasmiin, se on jotenkin huonoa. Mielestäni ulkopuolelta annetut kaavat ja tavoitteet sopivat seksiin huonosti.

Mielestäni ulkopuolelta annetut kaavat ja tavoitteet sopivat seksiin huonosti

Halu, esileikki, kiihottuminen, yhdyntä ja orgasmi. Näin etenevässä seksissä ei ole mitään huonoa tai väärää, jos se toimii ja on molemmille nautinnollista. Tällaisesta kaavasta voi olla hyötyä esimerkiksi silloin, kun tutustutaan oman ja toisen kehon seksuaaliseen vuorovaikutukseen.

Mutta mitä sitten, kun tämä kaava on jo opittu? Onko seksi sen ikuista toistamista? Sitä samaako pitäisi aina haluta suorittaa? Tai mitä jos tämä kaava ei toimikaan meidän kohdalla – onko meissä jotain vikaa?

Parhaimmillaan intiimi läheisyys on turvallista leikkiä, jossa voi tapahtua mitä vain

Parhaimmillaan intiimi läheisyys on turvallista leikkiä, jossa voi tapahtua mitä vain, mikä molemmille sopii. Joskus leikki voi johtaa kiihottumiseen, mutta ei sen tarvitse. Joskus päädytään yhdyntään, mutta mikään ei siihen velvoita. Joskus jompikumpi tai molemmat saattavat saada orgasmin, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä.

Mitä jos yhdyntä ei huvita?

Monilla tuntuu olevan ikään kuin sanaton sopimus, että läheisyys johtaa yhdyntään. Silloin kun kumppani ehdottaa läheisyyttä sanoin, elein tai teoin, toinen saattaa kieltäytyä ja torjua ehdotuksen vain siksi, ettei hän voi luvata olevansa valmis yhdyntään tällä kertaa. Ei sellaista kuulukaan voida luvata etukäteen.

Turvalliseen seksuaaliseen läheisyyteen pakko ei kuulu missään vaiheessa

Joskus ajatus yhdynnästä tuntuu niin kaukaiselta, että sen takia ei suostuta minkäänlaisen läheisyyteen, jotta toinen ”ei ymmärtäisi väärin”. Jos tästä ei puhuta, kynnys fyysiseen läheisyyteen kohoaa. Haluttomuus yhdyntään voi johtua eri elämänvaiheissa monista eri syistä. Näistä syistä kannattaa jutella, etteivät ne muodostu syyksi vältellä muunlaista intiimiä läheisyyttä.

Joskus haluttomaksi itseään nimittänyt löytää halun, kun kumppanin kanssa sovitaan, että tällä kertaa, tällä viikolla tai tässä kuussa ollaan lähekkäin, mutta ei päädytä yhdyntään. Jos tällaiseen päädytään, sen pitää olla yhteinen sopimus. Kokeilu auttaa keskittymään päämäärän sijasta läheisyyteen. Kumppaneiden välinen tunneyhteys ja turvallisuus vahvistuvat ja niiden myötä myös seksuaalinen nautinto kasvaa.

Rakasteluun kuuluu hellyys, toisen huomioiminen ja omista toiveista kertominen

Turvalliseen seksuaaliseen läheisyyteen pakko ei kuulu missään vaiheessa. Yhdessä ollaan tässä hetkessä, läsnä toiselle juuri nyt. Joissain elämäntilanteissa tämä onnistuu parhaiten, kun sovitaan kalenteriin seksitreffit. Anja on kirjoittanut synnytyksen jälkeisestä seksistä ja Päivi seksin aakkosista pikkulapsivaiheessa.

Rakasteluun kuuluu hellyys, toisen huomioiminen ja omista toiveista kertominen. Aina on lupa sanoa ”kyllä”, ”ei” tai ”ehkä”. Tärkeintä on molemminpuolinen nähdyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi tuleminen.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Käyttäjä28603
Liittynyt20.5.2019
1/2 | 

Joo mitäs siinä tapauksessa kun toisen haluttomuus satuttaa päivästä, viikosta kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Aina puhutaan haluttoman oikeudesta kieltäytyä.. Kyllä toki se on totta, mutta millä oikeudella hän vie kumppaniltaan oikeuden nauttia seksistä? Meidän tapauksessa minä jolla haluja oli olin lopulta siinä pisteessä että suutuin jos se että mies koski ei johtanut hänen kiihottumiseen/haluun. Tarpeeksi pitkään tilanne jatkui niin välttelin läheisyyttä. Kaipasin toki myös hellyyttä. Mutta en halunnut itse kiihottua ja ottaa riskiä tulla taas torjutuksi ja kyllä siinä tilanteessa se oli torjunta.

Sini Rantakari
Liittynyt15.2.2018
2/2 | 

Haluttomuuden taustalla voi olla hyvin monenlaisia asioita. On hankalaa, jos haluttomuuden syistä ei päästä puhumaan. Torjutuksi tulemisen kokemukset voivat olla hyvin haavoittavia, varsinkin, jos ei yhtään tiedä, mihin se liittyy. Joskus tarvitaan ulkopuolista keskusteluapua, jotta voidaan palata intiimiin läheisyyteen pitkän tauon jälkeen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Oletko avoin rakkauden vastaanottamiselle? Kuva: Sini Rantakari

Useat pariskunnat, joita tapaan työssäni, toivovat toisilleen hyvää. He kertovat rakkaudestaan ja näyttävät sitä arjessa konkreettisilla tavoilla. Silti kumpikin kokee olevansa se ainoa, joka tekee jotain yhteisen hyvän eteen. Jostain syystä toisen rakkaus ei tule vastaanotetuksi.

Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi

Tärkein parisuhdetaito on rakkauden vastaanottaminen. Jos en vastaanota rakkautta, en koe tulevani rakastetuksi. Jos en koe tulevani rakastetuksi, vetäydyn yksinäisyyteen tai alan vaatia rakkautta. Rakkaus pakenee kauemmaksi.

Voiko toinen rakastaa väärin? Onko tiskikoneen täyttäminen, yhteisistä asioista keskustelu tai lahjojen antaminen rakkaudettomuutta, jos sen tekee toisen mielestä väärin? Muuttuuko hyvä tarkoitus kiusanteoksi, jos hyvää tarkoitusta edistää omalla tavallaan eikä toisen ehdoilla?

Voiko toinen rakastaa väärin?

Rakkaus ja läheisyys voivat pelottaa. Ne tekevät meidät haavoittuviksi. Joku voi pitää puolisoonsa etäisyyttä, koska pelkää olla hänestä riippuvainen. Toinen voi koittaa kontrolloida kumppaninsa rakkaudenosoituksia, koska kokee turvattomuutta.

Joskus rakkauden vastaanottaminen on vaikeaa, koska ei koe ansaitsevansa sitä. Heikko itsearvostus vaikeuttaa rakastetuksi tulemista. Päätätkö toisen puolesta, milloin ja miten hän saa sinua rakastaa? Tällöin et torju pelkästään itseäsi, vaan teidät molemmat.

Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää

Jos en vastaanota rakkautta, alan helposti säätelemään antamani rakkauden määrää. Tuntuu, ettei ole mitään annettavaa. Ei tee mieli kiittää. Toinen ei tunnu ansaitsevan rakkautta, jos oma rakkauden pankkitilini on pahasti miinuksella.

Jos rakkaudentarve jää liiaksi tyydyttymättä, alkaa kilpailu ja vertailu: ”En minäkään, jos et sinäkään. Et sinäkään silloin. Minun on pakko saada. En minä voi antaa.” Voin olla niin pettynyt toiseen, että koitan selviytyä yksin. Jään odottamaan, että toinen rakastaisi minut takaisin, mutta en pyydä sitä suoraan enkä tee sitä helpoksi.

Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin

Oman tarvitsevuuden kieltäminen tekee myös toisen tarpeiden huomioisen raskaaksi. Jos joudun selviytymään itsekseni, odotan helposti toiselta samaa. Jos kumpikaan ei tarvitse toistansa, molemmat jäävät yksin.

Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme

Suurin tarve on rakkaus. Oman tarvitsevuuden tunnistaminen auttaa sen vastaanottamisessa, mitä tarvitsee. Me saamme olla riippuvaisia toisistamme. Rakkaus kukkii siellä, missä me tarvitsemme toisiamme.

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

No vihdoinkin joku sanoo sen: Rakkaus kukkii siellä missä tarvitsemme toisiamme. Eikä niin kuin nykyään tykätään sanoa, ettei saisi olla mitenkään riippuvainen toisesta. Kannattaa keskustella mikä on kummankin rakkauden kieli. Joku haluaa halailuja ja läheisyyttä, toinen muistamisia, kukkia, lahjoja. Joku kokee olevansa rakastettu silloin kun puoliso antaa aikaa, kun jaetaan kaikki asiat keskustelemalla jne. Jos luulet, että puolisosi tuntee olevansa rakastettu silloin kun annat tai teet sitä mistä itse tulet onnelliseksi, voit olla väärässä.

Sini Rantakari
Liittynyt15.2.2018

Kiitos palautteesta! Rakkauden kielet olisikin hyvä "jatko-osa" tälle blogille. Minunkin mielestä tärkeä osa toiseen tutustumista ja toisen arvostamista olisi hänen rakkauden kielensä huomioiminen. Jos joku kiinnostui, niin lisää tästä aiheesta löytyy niin netistä kuin Gary Chapmanin kirjasta Rakkauden kieli.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Teini tarvitsee vanhempiaan, vaikka viestittää aivan muuta. Kuva: Sini Rantakari

Teini toivoo, että aikuiset jättäisivät hänet rauhaan. Hän saa uskoa, että ilman ärsyttäviä neuvoja, sääntöjä ja velvollisuuksia, eli aikuisia, elämä olisi silkkaa nautintoa. Onnellinen teini voi unelmoida aikuisten katoamisesta turvallisesti, ilman että niin tapahtuu.

1. Huomaa teinin kutsut kontaktiin

Teinin käytöstä on helppo tulkita väärin. Hän tarvitsee vanhempiaan, vaikka viestittää aivan muuta. Teinin viha, halveksunta ja välinpitämättömyys eivät ole yhtä selkeitä kutsuja läheisyyteen kuin pienen lapsen itku, nauru ja syliin kiipeäminen. Joku voi loukkaantua teinin tunteista tai sanoista. Joku voi luulla, että teini kuuluu jättää rauhaan, yksin aikuistumaan.

2. Älä loukkaannu, vaikka teini ottaa etäisyyttä

Todellisuudessa teini ei itsekään tiedä, mitä hän vanhemmalta tarvitsee ja milloin. Vanhemman kannattaa tarjota läsnäoloa, kiinnostusta ja kuuntelua teinille niin runsaasti, että teini voi rauhassa kohauttaa olkaansa suurimmalle osalle vanhemman tarjouksista.

On elinehto, että teinillä on joku, jolle voi kohauttaa olkaa. Joku, joka kestää sen. Vanhemman tehtävä ei ole loukkaantua tai hylätä, vaan näyttää, että teini on rakastettu. Hylkääminen ja itsenäistyminen ovat teinin tehtäviä.

3. Suostu välillä teinin ehtoihin

Teinin tarpeisiin vastaaminen vaatii nöyryyttä. Pikkulapselle vanhemman syli ja leikkiseura kelpaavat yleensä, kun vanhemmat niitä tarjoavat. Teini ei taivu enää vanhemman aikatauluihin. Hänellä on omat menot, tahto ja mieltymykset, joita pitää kunnioittaa. Hänen kanssaan pitää neuvotella ja sopia niin kuin isojen ihmisten kesken tehdään.

4. Anna aikaa

Ystäväni jäi työelämästä kotiäidiksi lastensa tullessa teini-ikään. Hän haluaa olla lastensa tavoitettavissa nyt, kun he vielä asuvat kotona. Hän ajattelee, että nyt tarjottu aika ja käydyt keskustelut vaikuttavat nuorten valintoihin ja menestykseen ihmissuhteissa ja työelämässä koko loppuelämän ajan.

Vaikka useimmat eivät jättäydy työelämästä teinin vuoksi, voisiko teinin huomioida omassa ja perheen ajankäytössä? Millaisissa olosuhteissa kohtaamisen hetket teillä syntyvät? Vaikka nuori teknisesti osaisi itse herätä, peseytyä ja ruokkia itsensä, hän tarvitsee edelleen vanhempaa, joka on läsnä ja kiinnostunut.

5. Ihmettele ja ihastele

Vanhempi on samalla tavalla uuden edessä teinin syntyessä kuin hän oli vauvan syntyessä. Lapsen tarpeisiin vastaaminen voi tuntua raskaalta. Yöunet voivat kärsiä. Syöminen voi herättää huolta. Aina ei selviä, mistä itku johtuu.

Ja taas saa olla ihmettelemässä ja ihastelemassa: Millainen lapseni on? Mistä hän on kiinnostunut? Mistä hän ei pidä? Mitä samaa ja erilaista meissä on? Millaiseksi hän mahtaa kasvaa?

Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat