Kirjoitukset avainsanalla Anssi Tietäväinen

Kuva: Unsplash

Työ valtaa yhä enemmän tilaa ja aikaa niillä, joilla työtä on. Täytyy olla tavoitettavissa jatkuvasti. Sähköpostit ja muut viestit täytyy tarkistaa. Niihin täytyy reagoida mielellään välittömästi. Työaika ei riitä työtehtävien hoitamiseen. Monet kokevat, että töitä on velvollisuus hoitaa myös iltaisin ja viikonloppuisin kotosalla.

Työaika ei riitä työtehtävien hoitamiseen

Olen huomannut, että ihmiset puhuvat usein vapaapäivistä, viikonlopuista ja lomista akkujen lataamisena. Täytyy rentoutua ja levätä, jotta jaksaa sitten taas töissä. Tämä on kyllä jotenkin nurinkurista? Ei vapaa-ajan pitäisi olla vain työelämää palvelemassa. Sillä on muu kuin välineellinen arvo. Lepo on tärkeää sinänsä, ei pelkästään palvelemassa työssä suoriutumista.

Työ tunkeutuu siis perheiden ja parisuhteiden tilaan. Se ei jää vain työpaikalle, vaan ujuttautuu kotiin ja ottaa paikkansa sieltä. Se aiheuttaa ristiriitoja, pettymyksiä, arvottomuuden tunteita ja kohtaamattomuutta.

Puhelimen kilahdus tempaa äkkiä puolison tai vanhemman pois yhteisestä vuorovaikutuksesta työn maailmaan, mihin muut perheenjäsenet eivät kuulu. ”Mun täytyy nopeesti vastata yhteen sähköpostiin”-lausahdus voi tarkoittaa useamman tunnin uppoutumista asioihin, mistä muut läsnäolijat eivät tiedä mitään. Eikä heillä ole aavistustakaan henkisen poissaolon kestosta.

Kodin vastuiden kantaminen yhdessä tasavertaisesti on arvokasta

Monet kokevat olevansa puun ja kuoren välissä. He toivovat, että voisivat rauhoittaa vapaa-ajat itselleen, parisuhteelle ja perheelle. Yhdessäoloon keskittyminen tuntuu tärkeältä ja kodin vastuiden kantaminen yhdessä tasavertaisesti on arvokasta.

Samaan aikaan työ ja sen tuoma toimeentulo on välttämätöntä. Ja työn vaatimuksiin vastaaminen, työssä pärjääminen ja oman osaamisen näyttäminen tuntuvat hyvältä ja varmistavat työn jatkuvuutta. Ehkä myös mahdollistavat uralla etenemistä.

Monille ongelma on tuttu ja akuutti. Mutta useat joutuvat vain toteamaan, että tällainen tämä maailma on, en minä voi tälle mitään. Se on erittäin ymmärrettävä kokemus. Me olemme kuitenkin tämän maailmanmenon tällaiseksi tehneet. Joten luulisi muutoksenkin olevan mahdollinen.

Työn aiheuttama stressi sekä siitä johtuvat perheiden ja parisuhteiden ongelmat ovat niin yleisiä, että olisi myös työnantajienkin etu saada tähän muutosta aikaiseksi.

Elämässä on hyvä olla rytmiä: työtä ja vapaa-aikaa, aikatauluja ja vapautta, sosiaalisuutta ja rauhaisaa oloa. Eri tekijöiden vaihtelu ja tasapaino tuovat sen elämisen tahdin, missä eri osatekijät ovat riittävän kohdillaan. Että elämä voisi maistua.

Anssi Tietäväinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Ian Espinosa/Unsplash

Muutamia kohtauksia tv- tai elokuvaillan varrelta:

Miehen uskottomuus selviää naiselle. Nainen huutaa ja itkee. Hän ryntää kiinni mieheen ja takoo nyrkeillään miehen olkavarsiin ja rintakehään. Mies ottaa iskut vastaan, suojautuu ja viimein kaappaa naisen syleilyynsä niin, ettei tämä pysty enää lyömään. Nainen purskahtaa kovempaan voimattomaan itkuun ja jää miehen halaukseen.

Mies kertoo naiselle aikomuksestaan lähteä kavereiden kanssa sopimaansa pokeri-iltaan, vaikka nainen on miehen tietämättä kutsunut vanhempansa kylään juuri samana iltana. Nainen huutaa, että mies haluaa nöyryyttää häntä vanhempiensa edessä ja läimäyttää miestä pikaistuksissaan avokämmenellä poskelle. Mies kääntyy poistuakseen. Nainen rientää halaamaan miestä ja selittää olevansa pahoillaan.

Nainen ja mies väittelevät miehen työnteosta. Mies kertoo, että hänen työpaikalla saamansa positiivinen palaute tuntuu hyvältä, koska sellaista ei muualla kuule. Nainen lyö miestä olkapäähän, nauraa ja sanoo, että työpaikan naiset vain imartelevat miestä ja että oikean positiivisen palautteen hän saa kuitenkin kotona. Mies sanoo, ettei palaute ole imartelua eikä hän oikeasti saa mitään positiivista palautetta muualla kuin työpaikalla. Nainen lyö taas miehen olkapäähän, nyt loukkaantuneena, kovempaa ja ilman naurua. Mies pahoittelee, pehmentelee puheitaan ja pyytää anteeksi.

Nämä kohtaukset eivät ole suoraan mistään elokuvasta tai sarjasta, mutta voisivat olla. Vai kuinka? Tämän kaltaisia kohtauksia ainakin minä olen nähnyt hyvin usein. Valitettavasti.

Ihmetyttää, miksi naisten miehiin käyttämä väkivalta esitetään jotenkin harmittomana ja hyväksyttävänä. Ja varsinkin ymmärrettävänä. Ikään kuin miehen petollinen tai loukkaava käytös oikeuttaisi naisen käyttämään väkivaltaa. Usein se esitetään melko lievänä, mutta väkivaltaa se kuitenkin on. Ja jos sukupuoliroolit käännettäisiin toisin päin, ei tällaisia kohtauksia näytettäisi tai niiden sävy olisi kovin erilainen. Mikä on erittäin hyvä.

Sama ilmiö on näkyvissä myös suomalaisessa pop-musiikissa, ehkä vielä karummassa muodossa. Jos mies on petollinen, uskoton, loukkaava tai väkivaltainen, niin naisen väkivalta tai sillä uhkaaminen tulee ymmärrettäväksi ja hyväksytyksi. Näin esimerkiksi PMMP:n ”Joku raja”-kappaleessa: ”Jos lyöt vielä kerran, niin mä tapan sut. Ja isken jollain millä sinäkin oot mua hakannut”.

 Tai Chisun ”Kohtalon oma”-biisissä: ”Mä katkon sun peukalon, ettet liftata voi mun perään. Sit etusormen vuoro on, ettet sä töki mua sillä enää”. Kappaleessa myös muut sormet, pikkusormea lukuun ottamatta, saavat osakseen saman käsittelyn.

Sanni puolestaan laulaa: ”Että mitähän vittua, kohta alkaa legot tippua, sun jurrikielareista kuulin vähän juttua”. Legojen tippumisella viitataan tässä käsittääkseni kasvoihin lyömiseen niin, että hampaat irtoavat.

Näiden laulujen sanoma koetaan ilmeisesti usein naisten voimaantumisen kuvauksena. Siitä miten pahoinpidelty, alistettu tai petetty nainen alkaa nähdä omaa arvoaan ja nousee puolustamaan itseään. Niinkin. Mutta niissä on kuitenkin myös sanoma siitä, että naisen käyttämä väkivalta on ymmärrettävää, hyväksyttävää tai ehkä jopa ihannoitavaa ja kannustettavaa. Ainakin joissain tilanteissa. Ja syy väkivaltaan on miehessä.

Nämä kulttuurin ja viihteen esimerkit ovat mielestäni huolestuttavia. Lähisuhdeväkivalta on vuosien kuluessa jonkin verran vähentynyt, vaikka se on yhä edelleen aivan liian yleistä. Parempaan suuntaan asiassa vie puhuminen ja ongelman tiedostaminen. Käsitystä, ettei mikään oikeuta väkivaltaista käyttäytymistä lähisuhteissa, on tärkeää pitää painokkaasti esillä.

Siksi on erittäin surullista, jos samaan aikaan vahvistetaan vastakkaista viestiä. Että naisen väkivaltaisuus miestä kohtaan olisi jotenkin eri asia. Että se olisi ymmärrettävää ja hyväksyttävää tai jopa merkki naisen vahvuudesta ja voimaantumisesta. Vaikka väkivalta on aina väkivaltaa.

Terveisin Anssi Tietäväinen

Kommentit (2)

Ihminen=eläin
2/2 | 

Turha sukupuolittaa väkivaltaa. Ihminen on luonnostaan väkivaltainen, kun hän kokee jäävänsä jotain vaille tai tahtoo kostaa. Sormella osoittelu (nainen löi/ mies löi) ei poista väkivaltaa. Kunpa se toinen osapuoli näkisi aina että kommunikaatio on ainoa keino selvittää erimielisyydet. Mutta toinenpa voi olla mykkä. Ja se on henkistä väkivaltaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Makeat unet. Kuva: Karen Goodfellow

Nukkuminen taitaa olla parisuhteen kivijalka. Ymmärrykseen pyrkivä vuorovaikutus, kummankin erilaisuutta kunnioittava tasavertaisuus ja lämmin intiimiys ovat ainakin minulle merkittäviä hyvän parisuhteen tekijöitä. Ja kaikkia näitä tukee ainakin yksi yhteinen tekijä. Nukkuminen.  

Nukkumisen arvon tajuaa oikeastaan vasta sitten, kun siihen tulee häiriö. Uni voi jäädä liian vähäiseksi tai laadultaan huonoksi monesta syystä: lapset (pienet tai isot) valvottavat, jokin sairaus tai vaiva häiritsee, stressi vaivaa. Tai ainahan ei edes tiedä, miksi ei saa kunnolla nukutuksi.

Olipa liian vähäisen tai huonon nukkumisen taustalla sitten mitä tahansa, niin se vaikutuksen tuntee kyllä selvästi. Mieliala on raskas, aloitekyky heikko, ärsyyntymiskynnys on alhainen ja aivot toimivat tahmeasti.

Parisuhteeseen unen häiriöt vaikuttavat ainakin pitkittyessään lähes väistämättä. Hyvä ja kunnioittava vuorovaikutus on väsyneenä haasteellista. Eikä läheisyys tai seksikään tunnu välttämättä kovin innostavalta, jos päällimmäinen tuntemus on vain raskaana peittona kaiken päällä makaava väsymys.

Uuden parisuhteen alkuhuumassa voi tuntua mahtavalta, kun puhumista riittää ja riittää, aina auringon nousuun asti. Tai kun voi nauttia huumaavasta läheisyydestä yöt läpeensä. Pidemmän päälle ei kannata. Mieluummin voi nauttia pitkistä ja rauhallisista unista. Ja puhua sitten levänneenä ja rakastella virkeämpänä, kun on nukkunut tarpeeksi.

Nukkumisesta puhuminen ja konkreettisten tekojen tekeminen sen eteen, että määrällisesti ja laadullisesti riittävä uni voi toteutua, ovat parisuhteen hyvinvoinnin kannalta erityisen tärkeitä asioita. On hieno tunne herätä hyvin nukkuneena ja virkistyneenä oman rakkaansa vierestä.

Terveisin Anssi Tietäväinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Perheneuvoja Anssi. Kuva: Anna Huovinen

  

Istun työhuoneessani ihmisten kanssa ja yhdessä mietimme, miten elämä voisi olla parempaa, mukavampaa ja antoisampaa. Tai miten voisi tulla itsensä ja puolisonsa kanssa paremmin juttuun. Sitä on perheneuvojan työ yksinkertaistettuna. Hyvinvoinnin, itsetuntemuksen ja rakkauden edistämistä sekä muutoksen etsimistä.

Tätä työtä teen Järvenpään, Keravan ja Tuusulan alueella. Työhöni kuuluu myös todella mainion, ammattitaitoisen ja hauskan seitsemän työntekijän perheneuvontatiimin johtaminen. Työurallani olen erityisesti tutustunut esimerkiksi miesten kanssa työskentelyyn ja lähisuhdeväkivallan kysymyksiin.

Olen uusperheellinen kahden hienon täysi-ikäisen tyttären isä ja naimisissa ihanan naisen kanssa. Tykkään liikunnasta ja urheilusta. Itse siis harrastan liikuntaa, liikun luonnossa, käyn salillakin. Mutta kaikkein mieluiten pelaan jalkapalloa, ikämiespalloilua. Urheilua taas mielelläni katselen, vaikka pidänkin itseäni hyvin maltillisena penkkiurheilijana.

Lisäksi virkistän itseäni lukemalla, maukkaalla ruualla sekä hyvillä elokuvilla ja sarjoilla. Jostain syystä rikostarinat viehättävät, niin kirjoissa kuin sarjoissakin. Ehkä siinä on takana kiinnostus ihmismielen kiemuroita kohtaan.

Terveisin perheneuvoja Anssi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat