Kirjoitukset avainsanalla Anssi Tietäväinen

Kuva: Andre Mouton/unsplash

Empatia on yksi ihmisten yhdessä elämisen perustekijöistä. Empatialla tarkoitetaan sekä toisten ajatusten että tunteiden ymmärtämistä. Tärkeässä roolissa empatian syntymisessä ovat niin sanotut peilisolut. Niiden toiminta varmistaa sen, että toisten ihmisten tunteita ei ymmärretä vain järkiperäisesti vaan niihin liitytään sisäisen kokemuksen kautta.

Kaipaamme sitä, että puolisomme ilmaisee ymmärtävänsä meidän tunteemme, toiveemme ja tarpeemme

Peilisolut toimivat silloin kun esimerkiksi haukotus tarttuu ihmisestä toiseen. Tai kun katsoo televisiosta kotivideossa koheltavaa skeittaria, joka onnistuu tempun päätteeksi saamaan porraskaiteen jalkoväliinsä, ja samalla tuntee omassa alavatsassaan ikävän kouraisun ja kasvoilla käväisee tuskainen irve.

Empatian tuntemisessa me ihmiset olemme kuitenkin erilaisia. Vastaanotolleni tulevat pariskunnat puhuvat aika usein kokemuksesta, ettei toisella puolisolla ole riittävää empatiakykyä. Se kertoo myötätunnon kokemisen merkityksellisyydestä. Kaipaamme sitä, että läheiset ihmisemme, etenkin puolisomme; ilmaisevat ymmärtävänsä meidän tunteemme, toiveemme ja tarpeemme. Ja pystyvät vielä vastaamaan niihin riittävällä tavalla.

Kaikkeen suostuminen ei ole aitoa empatiaa, vaan itsensä hylkäämistä

Empatia ei ole aina helppoa. Se edellyttää sitä, että pystyn riittävällä tavalla arvostamaan itseäni sekä omia tunteitani ja tarpeitani. Eli että olen päässyt kasvamaan hyvään aikuiseen erillisyyteen ja itsearvostukseen.

Jos tässä on vajavuutta, voi toisen tunteeseen reagointi livetä empatian sijasta joko alistuneeseen mukautumiseen ja konfliktin välttämiseen tai jyrkkään itsekkyyteen. Eli joko itsensä unohtamiseen ja hylkäämiseen tai kovuudella suojautumiseen.

Tämä kova itsensä suojaaminen on varmaankin sitä, mikä usein koetaan toisen empatiakyvyttömyytenä. Mitä se kyllä onkin. Mutta aitoa empatiaa ei ole myöskään kaikkeen suostuminen ja mukaan meneminen itsensä hylkäämällä. Vaikka se saatetaan usein tulkita empaattisuudeksi.

Tässä on itsetutkistelun paikka ainakin minulla. Milloin hylkään itseni, milloin vain puolustaudun ja miten voisin pystyä aitoon empatiaan? Miten voisin paremmin pysyä omalla puolellani ja samalla kyetä osoittamaan myötätuntoa toista ihmistä kohtaan? Tuntemaan jotakin toisen tunteesta itsessäni ja ymmärtämään, että tällaiselta hänestä tuntuu, vaikka minusta itsestäni tuntuu toisenlaiselta.

Anssi Tietäväinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Sandy Millar/Unsplash

Parisuhde, jossa vastuunjako menee perinteisten sukupuoliroolien mukaan, sopii suurimmalle osalle oikein hyvin. Näinkö on ymmärrettävä tänä vuonna ilmestyneen Tasa-arvobarometri 2017-julkaisun tuloksia?

Tasavertaisuutta ja yhteistä vastuunjakoa toivotaan, mutta muutoksia totuttuihin käytäntöihin ei saada aikaiseksi

Erittäin suuri enemmistö barometriin haastatelluista kertoo kokevansa parisuhteensa joko erittäin tai melko hyväksi. Ja vain tyydyttäväksi parisuhteensa kokee hyvin harva, huonoksi ei juuri kukaan. Ja sitten toisaalla tutkimuksessa käy ilmi, että kotien vastuunjako menee pääosin kovin perinteisten sukupuoliroolien mukaan.

  • Naiset kantavat yhä suurimman taakan kotitaloustöistä. Miehet taas hoitavat suurimman osan erilaisista huolto- ja korjaustöistä sekä koneiden ja laitteiden asennuksista ja huollosta.
  • Naisilla on enemmän tyytymättömyyttä kotitöiden epätasaisesta jakamisesta. Miehet ovat taas naisia tyytymättömämpiä siihen, että heillä ei ole riittävästi valtaa perheen sisäisisessä päätöksenteossa.
  • Suurimmat erimielisyydet parisuhteissa koskevat nimenomaan kotitöiden jakamista. Seuraavilla sijoilla tulevat raha-asiat sekä lasten hoitoon ja kuljetuksiin osallistuminen

Tässähän ei ole mitään yllättävää. Mutta tällaiset tulokset voisivat olla ihan yhtä hyvin vaikkapa 1980-luvulta.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Perheneuvojan vastaanotollakin nämä samat asetelmat tulevat esiin hyvin usein. Pariskunnat riitelevät kotitöistä ja lastenkasvatuksesta. Tasavertaisuutta ja yhteistä vastuunjakoa toivotaan, mutta muutoksia totuttuihin käytäntöihin ei saada aikaiseksi oikein millään.

Toinen haluaisi jakaa vastuuta, mutta säilyttää vallan. Toinen taas toivoisi lisää valtaa, mutta ei välttämättä yhtään lisää vastuuta. Ja siinä sitä ollaan, perinteisiin kuvioihin jämähtäneinä.

Kaikesta tästä huolimatta huomattavan monet ovat siis parisuhteisiinsa hyvin tyytyväisiä. Vähän ymmälläni olen näiden asioiden äärellä.

Terveisin Anssi Tietäväinen

 

Kommentit (1)

I can do both
1/1 | 

Itse oon lihaksikas nainenja tällainen Modesty Blaise-kaunotar, mutta kas kummaa, hoidan kotia, nyrkkeilen, mulla on vartijan koulutus taskussa, nostan rautaa, käytän mekkoja ja osaan käsitellä aseita. Joskus mies saattaa jelpata kotitöissä ja tämä passaa mulle hyvin. Tämä auttaminen on tosiaan kiinni tilanteesta. Jotain perusjuttuka tiedän ns. miesten töistä ja varsinkin oven kahvan, joka kerran irtosi ovesta, asensin itse ilman miehen apuja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Stocksnap.io

Hyvän parisuhteen yksi keskeisimmistä tekijöistä on puolisoiden kyky olla aidosti läsnä toisilleen. Hektisen, virikkeitä ja aikatauluja pursuilevan elämän keskellä voi tulla ihmetys, että miten se oikein on mahdollista. Miten saan itseni siihen tilaan, että ajatukset rauhoittuvat ja pystyn keskittymään siihen mitä on juuri nyt?

Kun on jotenkin kärryillä itsestään, on helpompi olla läsnä toiselle

Monelta taholta tulee nykyään tietoa siitä, miten suuri merkitys rauhoittumisella ja rentoutumisella on. Miten stressittömyys hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti ja millaisilla harjoitteilla tai ohjelmilla voi päästä rauhaisaan mielen hallintaan.

Itsestä huolehtiminen, rentoutuminen ja levolliseen mielentilaan pyrkiminen ovat merkittäviä asioita, myös parisuhteen kannalta. Kun on jotenkin kärryillä itsestään, on helpompi olla läsnä myös toiselle.

Miten tähän voi sitten päästä? Ja niin, ettei siitä tule suoritusta ja siten uutta stressitekijää. Yksinkertaisin ja helpoin keino, ja mitä myös useimmin ehdotetaan, on hengitys. Rauhallinen syvä hengitys vaikuttaa monella tapaa edullisesti, sydämen syke hidastuu, sisäerityksessä tapahtuu muutoksia ja mieli tasaantuu.

Hengittäminen on siis hyvä. Ehdottaisin sen rinnalle itsehoitokeinona myös tuijotusterapiaa. Asetu siis rauhassa niiden kohteiden äärelle, joita seuraavassa ehdotan, ja katsele. Huomaat, että katseleminen johtaa tuijottamiseen. Siis siihen, että sitä vain katselee ja katselee. Ja niin on tarkoituskin. Parhaimmillaan kyseisten kohteiden pitkä tuijottaminen johtaa suggestiiviseen olotilaan, jossa tietoisuus on jotenkin hienolla tavalla erilaista. Itselleni ainakin kokemukset näistä ovat rentouttavia, hoitavia ja voimaannuttavia.

Tuijottaminen johtaa suggestiiviseen olotilaan, jossa tietoisuus on jotenkin hienolla tavalla erilaista

Katsele välkehtivää vedenpintaa. Jatkuvasti eri tavoin elävän vedenpinnan ja muuttuvan valon yhteinen leikki tuottaa äärettömästi vaihtelevan taideteoksen. Kotomaassamme on onneksi vesistöjä, joiden ääreen hakeutua.

Katsele valon leikkiä puiden lehvästöissä. Tähän mahdollisuudet ovat hieman edellistä rajatummat ja sijoittuvat lähinnä kesäaikaan. Asetu sellaiseen paikkaan, jossa on lehtipuita, jonkinlaista tuulenvirettä ja valoa, mieluusti aurinkoa. Väräjävien ja väpättävien lehtien läpi siilautuva valo on valohoitoa parhaimmillaan.

Katsele tulta tai hiillosta. Nuotio, takka tai paremman puutteessa kynttilä käy. Liekkien loimu tai hiilloksen väreily ovat myös jollakin selittämättömällä tavalla vangitsevia ja mielelle hyvää tekeviä. Kun tulta käy tuijottamaan, ei siitä halua ihan äkkiä mihinkään.

Katsele Rakastasi silmiin. Kun on rauhoittunut ja levollinen, hyvä yhdessäolo tulee mahdolliseksi. Ei ole kiire mihinkään, ajatukset eivät sinkoile sinne tänne eli voi vain olla tässä ja nyt. Yhdessä. Joku romanttinen kirjailija voisi sanoa, että rakastetun silmistä voi nähdä koko universumin. Ehkä niin. Mutta ainakin aivan parasta maailmassa on se syvä yhteyden kokemus, kun voi vain olla yhdessä, kokea toisen läsnäolon ja rakastavan katseen.

Ne hetket elämässä tuntuvat tärkeiltä, jolloin sielunsa pohjia myöten tuntee sen, ettei halua juuri nyt olla missään muualla kuin tässä. 

Anssi Tietäväinen 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Christian Dubovan/Unsplash

Jos taloudelliset asiat aiheuttavat parisuhteissa yleensäkin usein ristiriitaa, on tilanne uusperheiden osalta vielä astetta monimutkaisempi. Vaikuttavia tekijöitä uusperheellisillä on enemmän. Hyvään lopputulokseen on mahdollista päästä, jos asioista sopimisen pohjana on rehellinen ja realistinen käsitys kokonaisuudesta.

Hyvään lopputulokseen voi päästä, jos sopimisen pohjana on realistinen käsitys kokonaisuudesta

Uusperheen perustamista mietittäessä on taloudellisista kysymyksistä hyvä puhua jo etukäteen. Näin molemmilla puolisoilla on mahdollisuus rauhassa asennoitua tuleviin muutoksiin ja siihen, että joutuu ehkä sopeutumaan joihinkin sellaisiin ratkaisuihin, jotka eivät ole aivan oman mielen mukaisia. Matkan varrella on aika ajoin tarpeellista pysähtyä uudelleen näiden asioiden ääreen, jotta voidaan varmistaa yhteisymmärrys perheen taloudellisesta kokonaistilanteesta.

Eri lapsia voivat koskea erilaiset taloudelliset sopimukset. Uusperheessä aiemmista suhteista syntyneiden lapsien elatusta määrittelee usein keskenään erilaiset sopimukset. Perheen aikuisilla voi olla näistä sopimuksista ja niiden toteutumisesta vahvoja ja toisistaan poikkeavia käsityksiä.

Mitä tapahtuu yhteisen lapsen syntyessä, jos on erilaiset käytännöt minun ja sinun lasten taloudellisten asioiden hoitamisessa? Tilanne onkin äkkiä erilainen. Siihen täytyy sitten reagoida jollakin tavalla, jotta esimerkiksi vanhempien sisarusten kokemus tasavertaisuudesta voi säilyä.

Ex-puolisoiden, eli lasten toisten vanhempien, rahankäyttö vaikuttaa uusperheen taloudelliseen todellisuuteen. Tämä vaikutus tulee näkyväksi lähinnä lasten eriarvoisten tilanteiden kautta. Jonkun lapsen toinen vanhempi voi olla rahankäytössään kovin avokätinen. Saman uusperheen toinen lapsi taas voi olla hyvin erilaisessa asemassa. Miten tällaisessa tilanteessa olisi hyvä toimia? Kompensoidaanko tilannetta jollakin tavalla, vai voiko erilaisuus vain olla? Ja miltä se sitten tuntuu eri perheenjäsenistä?

Onko se, jolla on enemmän biologisia lapsia velvollinen kustantamaan asumisesta ja elämisestä enemmän? Entä vaikuttaako kustannusten jakamiseen myös se, kuinka paljon kummankin vanhemman lapset asuvat heidän kodissaan? Jotenkin täytyisi löytää se laskukaava, johon kaikki voivat olla tyytyväisiä ja kokea sen oikeudenmukaiseksi.

Yksi peruskysymys on myös se, millä tavoin uusperheen talous on yhteinen? Suhteeseen lähdettäessä ja yhteen kotiin siirryttäessä uusperheen vanhempien taloudelliset tilanteet ovat monesti hyvin erilaiset. Tulot voivat olla kovin eri luokkaa ja kertynyttä omaisuutta voi olla hyvin eri määrä. Miten tämä huomioidaan uudessa tilanteessa? Onko uudessa parisuhteessa ja perheessä kaikki tasan yhteistä vai jääkö erilaisuus olemaan? Miten se sitten näkyy perheen kokonaistaloudessa ja suhteessa lapsiin?

Tässä vain muutamia esimerkkejä niistä rahaan liittyvistä haasteista mitä uusperheessä voi olla. Nämä asiat voivat haastaa uusperheen vanhempien parisuhdetta. Ja juuri parisuhdehan on uusperheen tärkein rakennetekijä. Ilman sitä ei uusperhettä ole.

Uskon ongelmien ratkaisuun ei tarvitse horjua

Rakastumisvaiheessa pariskunnalla on usein vahva käsitys siitä, että kaikki asiat järjestyvät. Ja että kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu. Ristiriitojen ja ongelmien lisääntyessä tuo usko voi alkaa horjua. Ei tarvitsisi. Asioihin täytyy vain tarttua kuin härkää sarvista. Ja uusperheen raha-asioissa tasapainon löytäminen ja rakentaminen voi olla melko vahva härkä.

Terveisin Anssi Tietäväinen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat