Kirjoitukset avainsanalla Saija Falck

Katianna Ruuskanen

Ei pidä luulla, että eron jälkeen pystyt peittämään lapseltasi kiukkusi ja vihaisuutesi exääsi kohtaan. Tunnetasolla lapset ovat usein meitä aikuisia paljon viisaampia ja herkempiä. Vuosia sitten nuoreni kertoi innoissaan, että oli saanut isältään uudet kengät ja takin. Sisälläni kiehui, koska ristiriitamme exäni kanssa liittyivät rahaan. Yritin hallita ilmeeni ja sanoin mielestäni hillitysti, että sehän kivaa. Murrosikäiseni kasvot synkistyivät. Miksi sä oot koko ajan niin vihainen isälle, hän huutaa, ymmärrätsä miltä se musta tuntuu!

Miksi sä oot koko ajan niin vihainen isälle?

Lapsen ei tarvitse ymmärtää, eikä olla osallinen siitä, että vanhempi on katkera exälleen. Usein lapsi ei halua edes kuulla vanhempansa yrityksiä selittää, miksi hän on vihainen tai tuomitseva lapsen toista vanhempaa kohtaan. Lapsen yksi suurimpia toiveita on, että hänen vanhempansa eläisivät sovussa. Ovatpa he sitten yhdessä tai eronneita. Kukaan ei saisi kieltää, eikä yrittää estää lapsen rakkautta molempia vanhempiaan kohtaan.     

Eroprosessissa erilaisilla tunteilla on oma paikkansa ja tilansa. Mutta joskus tunne saattaa jäädä päälle ja sitä on hankala pysäyttää. Olen kuullut useamman kuin yhden ihmisen suusta, että kiukku on koettu voiman lähteenä. Suuttumus pitää liikkeessä. Mutta onko se ollut vaivan arvoista? Jos vihaisuudesta on muodostunut eron jälkeen elämisen sisältö, voi olla pelottavaa ajatella, että jos tästä luovun, mitä saan tilalle. Riitely on ollut ehkä enää ainoa keino pitää yllä jonkinlaista tunneyhteyttä siihen ihmiseen, jonka kanssa olen jakanut elämääni ja saanut yhteiset lapsemme.

Mihin kaikkeen muuhun voisin käyttää energiaani?

On ajan hukkaa tuhlata energiaa exään. On turhauttavaa riidellä yksityiskohdista, märehtiä toisen epäoikeudenmukaisuutta, syyttää ja olla jatkuvassa puolustusvalmiudessa. Se ei ole kenenkään etu. Ei minun, eikä lapsien. Ei yhteisen aina olemassa olevan vanhemmuuden. Se myös lukitsee ihmisen menneeseen ja parisuhteeseen, jota ei enää ole. Siksi on uskallettava päästää irti.

Mihin kaikkeen muuhun voisin käyttää energiani? Omaan jaksamiseeni ja hyvinvointiini,  uuteen elämääni, minulle hyvää tekeviin ihmissuhteisiin ja tietysti arkisiin, mutta niin tärkeisiin hetkiin lasteni kanssa.

 

Lämpimästi perheneuvoja Saija Falck

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pixabay

"Kyllä siinä haluaminen lopahtaa, kun toinen vastaa rakastelun aikana työpuheluihin tai näpyttelee kaverille, että mihin aikaan mennään salille", kommentoi seksuaalielämäänsä turhautunut ja väsynyt vaimo.

Haluttomuuden ja  laimean seksin syynä voi olla katoaminen digimaailmaan. Kun lapset on saatu nukkumaan, puolisot juuttuvat väsyneinä läppäreilleen ja kännyköilleen. Koko aika täytyy olla kontaktissa, saatavilla ja näkyvillä. Ei tunnu enää luotettavalta ja riittävältä, että olisi ihmisten mielissä ilman jatkuvaa yhteyden varmistamista.

Kun on niin paljon muita virikkeitä, niin ei tee edes mieli rakastella.

Muiden kanssa jaetaan sitä huomiota, mikä kuuluisi parisuhteeseen. Erityisesti sille läheiselle, joka istuu sohvan toisella laidalla tai käy läpi keittiön pöydän äärellä viimeisiä työsähköpostejaan. Ihan huomaamatta parisuhteesta hiipuu keskustelu, arkihellyys ja yhteiset kiireettömät intiimit hetket.

Liian usein kännykkä on parisuhteen lähellä olon ja seksin menetetty mahdollisuus.  Nuori aikuinen pohtii terapeutin huoneessa: "Kun on niin paljon niitä muita virikkeitä, joita vaan tulvii puhelimesta ja koneelta, niin ei tee edes mieli rakastella tai yksinkertaisesti se unohtuu."

Pitkässä esileikissä kännykkä on silti oivallinen apu. Vaikka työpäivän lomassa voi lähettää puolisolle eroottisia viestejä. Ne valmistavat molempia yhteiseen intohimoiseen kohtaamiseen. Se tekee rakastelun odottamisestakin hauskaa, kiihottavaa ja kiinnostavaa.

Hyvä parisuhde tarvitsee digi- ja somevapaan seksielämän.

Sillä rakastelu on pysähtymistä toista varten. Se voi toteutua vain kahden ihmisen keskinäisessä, toista kunnioittavassa läsnäolossa. Ihanaan seksiin kuuluu puolisoa huomioiva koskettaminen, rakastava katseleminen ja nautinnollinen mielihyvä. Siinä ei ole tilaa muille, ei koneille, eikä ihmisille.

Hyvä parisuhde tarvitsee digi- ja somevapaan seksielämän. Kännykät ja koneet voi laittaa hiljaiseksi yhteisestä sopimuksesta. Silloin on tilaa kääntää oma katse, mieli ja keho toista kohti. Ja rakkaan syleilyssä voi tuntea olevansa puolisolle maailman tärkein ihminen.

 

Lämmöllä perheneuvoja Saija Falck

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Katianna Ruuskanen

Eropäätöstä ei suinkaan tehdä aina yhdessä. Perheneuvojan huoneessa puhuvat jätetyt ja jättäjät. Eroprosessin edetessä näiden kahden roolin raja hämärtyy. Ei näe ex-puolisossa enää vain mustaa ja valkoista. Yhteiseen liittoon on usein kuulunut molemminpuolista hylätyksi tulemisen kokemista, henkisiä lähtöjä ja omiin oloihinsa jättämisiä.

Puolison eropäätös kirpaisee aina syvältä. Se on toiselle usein yllätys silloinkin kun merkkejä on ollut jo ilmassa ja parisuhde on rakoillut moneen suuntaan. Hämmentäväksi toisen lähdön voi tehdä se, jos itse on ajatellut parisuhteen voivan ihan hyvin. Raastavinta tuntuu olevan jos puoliso on löytänyt uuden. Se tekee vihaiseksi, läpikotaisin loukatuksi.

Myös eropäätöksen tekijä tarvitsee ymmärrystä ja lohdutusta. Oma päätökseni erota vuosia sitten ei ollut millään lailla kevyt. Siihen liittyi ristiriidasta kumpuavaa ahdistusta ja raskaita unettomia öitä. Kaikkein vaikeinta oli ajatella eroa lasten kannalta. Kuopukseni ei voi vieläkään antaa minulle anteeksi, että rikoin häneltä perheen.

Myös eropäätöksen tekijä tarvitsee ymmärrystä ja lohdutusta

Silti eropäätöksen jälkeen tunsin suurta helpotusta. Muutettuani omaan kotiin istuin aamuisin pitkiä aikoja ikkunan ääressä. Hengittelin syvään. Katselin hiljaisuudessa alastomia puita ja lumikerrosten kimmeltävää pintaa.

Helpotuksen ohella yritin tulla toimeen uuvuttavien tunteiden kanssa, jotka laimenivat ajan myötä myrskyävistä aalloista hentoon liplatukseen.

Tunsin syyllisyyttä siitä, että olin vienyt lapsiltani ehjän perheen. Olin tehnyt valinnan, joka oli minun, eikä heidän. Olin horjuttanut jatkuvuuden ja turvallisuuden kokemusta joissakin ystäväperheissämme ja läheisissä sukulaisissani. Mikään ei tulisi olemaan niin kuin ennen.

Kaipasin murrosikäisiä lapsiani niin että teki kipeää

Yksinäisyys ja suru seurasivat minua uuteen kotiini. En ole koskaan elämässäni ollut niin yksin. Monet läheiset ja ystävät tarvitsivat aikaa hyväksyäkseen eroni. Etäisyyden otto oli paras keino sietää ja kestää tilannetta. Sitten oli niitä harvoja, jotka tulivat, kannattelivat, tekivät ruokaa ja imuroivat.

Ikävä. Se oli pahinta. Kaipasin murrosikäisiä lapsiani niin että teki kipeää. Ikävöin läheisyyttä, kainaloon tulemisia ja sylissä viipymisiä. Lasten kanssa tehtyjä yhteisiä matkoja, hassutteluja ja jokapäiväistä arkea.

Kaikesta huolimatta, jos voisin palata ajassa taaksepäin, tekisin eropäätökseni uudestaan. Se ei ollut itsekkyyttä vaan hengissä pysymistä ja oman itseni nähdyksi tulemista.

Terapeuttina teen työtä sen hyväksi, että ihmiset voisivat hyvin parisuhteissaan ja perhe-elämässään, mutta myös selviytyäkseen mahdollisesta erosta toisiaan kunnioittavina ihmisinä ja vanhempina. Vanhempien onni yhdessä tai erikseen on lapsenkin onni.

 

Lämpimästi Perheneuvoja Saija Falck

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Bixabay

Jos alkaisikin koskettamisesta, eikä puhumisesta. Jos silittelisin varovasti selkääsi, enkä vaatisi keskustelua tässä, heti ja nyt. Jos en vain jaksa sanoittaa ajatuksiani ääneen, mutta sen verran saisin ilmaistua: "Saanko tulla sun kainaloon?"

Jos silittelisin varovasti selkääsi, enkä vaatisi keskustelua tässä, heti ja nyt.

Onko kunnioittava kosketus parisuhteen aliarvostettu kakkoskieli? Sanallinen vuorovaikutus parisuhteessa ei ole ainoa väylä toisen iholle. Läheisyyden kautta on mahdollista kertoa toiselle jotain niin merkityksellistä, mikä ei lausuttuna voi tulla täysin ymmärretyksi. Eikä meistä kaikki ole puhujia, itsensä sanoilla avaajia tai verbaalisesti lahjakkaita. Joku pystyy yhdellä ytimekkäällä lauseella sanomaan sen, mihin toinen käyttää tunnin tai kaksi. Kumpikaan tapa ei ole vähemmän arvokas.

Tutkittu tieto kertoo, että kosketuksella on parantava vaikutus kehdosta hautaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kun silitän hellästi käsivarttasi, hermosäikeesi aktivoituvat ja välittävät rauhoittavia viestejä aivojen tunnealueille monia kanavia pitkin. Kunnioittava ja läsnäoleva kosketus parisuhteessa herättää luottamusta, turvallisuutta ja mielihyvää.

Parisuhteessa käsittelemättömät traumat, sairaudet, jatkuvat riidat, luottamuspula, pettymykset ja hylätyksi tulemisen pelko saattavat johtaa koskettamisen hautausmaalle.

Kunnioittava ja läsnäoleva kosketus parisuhteessa herättää luottamusta, turvallisuutta ja mielihyvää.

Silti on pariskuntia, jotka sanovat, että kyllä näinkin voi elää. Kosketuksen ja läheisyyden puutteeseen tottuu. "Me ollaan hyvä tiimi!" Tehdään perheenä yhdessä kivoja juttuja. Arki rullaa, nauretaan ja jutellaan. Paitsi että ei ole juurikaan keskinäistä kosketusta, hellyyttä ja seksiä. Se on vaikea ja kipeä asia. Siitä ei puhuta. Ja jos puhutaan, miten meidän sitten käy. Toimivan vanhemmuuden ja kumppanuuden takaa voi löytyä hauraita, mutta sitäkin tärkeämpiä kysymyksiä. Rakastatko minua oikeasti? Kelpaanko minä sinulle miehenä/naisena? Onko minussa jotain vikaa?

Mutta mistä aloittaisimme? Miten ylittää seinäksi kasvanut kynnys, jonka takana on yksinäinen kaipaa puolison kosketusta ja syliä.

Liike toista kohti on parasta aloittaa pienin ja varmoin askelin. Joillekin se voi olla sitä, että totutellaan taas istumaan yhdessä samalla sohvalla. Ehkä monien päivien tai viikkojen päästä uskaltaa mennä ihan viereen ja ottaa kädestä kiinni. Kunnes voi mennä jo kainaloon tai halaamaan toista arjen askareiden lomassa.

Hyvä kosketus ja puhuminen kulkevat käsitysten. Pitkän etäisyyden jälkeen on tehtävä ensimmäinen siirto. Annettava mahdollisuus vuorovaikutukselle, jossa läheisyys ja sanat syleilevät toisiaan. Halaan häntä pitkään takaapäin ja kuiskaan: "Mulla on ollut ikävä sua."

 

Lämpimin Terveisin perheneuvoja Saija Falck

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat