Kirjoitukset avainsanalla Juha Petterson

Elokuvassa Castaway – Tuuliajolla Tom Hanksin esittämä Chuck haaksirikkoutuu autiolle Tyynenmeren saarelle lento-onnettomuuden jälkeen. Aika yksin saarella käy pitkäksi, ja Chuck alkaa käydä ”dialogia” löytämänsä lentopallon kanssa, jolle on piirretty ihmiskasvot ja annettu nimi Wilson. Chuckin ja Wilsonin välit ovat lämpimät, mutta ajoittain syntyy ilmiriitoja ja väittelyitä, kuinka elämä autiosaarella tulisi järjestää. Eräänkin riidan päätteeksi Wilson päätyy Chuckin raivopuuskan seurauksena mereen jäähtymään.

Päähenkilön käymät keskustelut herättävät hulluudessaan ja ymmärrettävyydessään katsojan myötätunnon ja huolen: mikä mahtaa olla miesparan mielenterveyden tila, jos hän ei pääse saarelta pakoon ja toisten ihmisten seuraan? Ilman muiden tuomaa realiteettien tsekkausta olemme taipuvaisia kadottamaan kyvyn erottaa mielensisäisen ja ulkoisen maailman eron.

Toiveemme ja pelkomme ohjaavat sitä, miten tulkitsemme puolisomme tekemisiä, miten hänen näemme.

Käymämme keskustelut parisuhteessa eroavat usein pelottavan vähän Chuckin ja Wilsonin tilanteesta. Kuinka paljon käsityksemme keskustelukumppanimme ajatuksista, motiiveista ja persoonasta on oikeastaan luomaamme kuvitelmaa? Monesti aiemmat ihmissuhteemme vaikuttavat huomaamattamme parisuhteeseen ja värittävät kokemuksiamme nykyhetkestä. Toiveemme ja pelkomme ohjaavat sitä, miten tulkitsemme puolisomme tekemisiä, miten hänen näemme. Pahimmillaan puolison kannettavaksi tulee sellaisia asioita, joista hän ei voi olla vastuussa tai mihin hän ei voi juuri vaikuttaa. Hyvä esimerkki tästä voi olla perusteeton mustasukkaisuus, jonka taustalla on monenlaisia kivuliaita ja hoitamattomia ihmissuhdetraumoja. Mustasukkainen voi alkaa vaatia puolisolta sellaisia todisteita ja takuita rakkaudesta, joita kukaan ei voi antaa.

Omassa elämässäni olen yrittänyt välttää Chuckin ja Wilsonin tilanteen muistamalla, että olen monella tavalla tuntematon myös itselleni. En todellakaan aina ymmärrä omia ajatuksiani, tunteitani ja toimintaani. Tämä tosiasia tuo nöyryyttä siihen, kuinka hyvin kuvittelen ymmärtäväni läheisteni perimmäisiä aivoituksia ja tarkoituksia. Myötätunnon ja -elämisen avulla pystymme kuitenkin vähentämään ihmissuhteisiin liittyviä väärinymmärryksiä. Voimme kysyä puolisoltamme säännöllisesti: ”Mitä sulle kuuluu?”  Ottaa kuulemamme vakavasti, yrittää ymmärtää toista hänen ehdoillaan ja uskoa puolisostamme parasta.  

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Haluaisin, että minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen.” Moni toivoo kokevansa jotain tällaista parisuhteessaan: pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää. Toivomme puolisomme katsovan meitä lempein silmin, vaikka edessä seisoisi Mr. Hyde.

Tosiasioiden valossa tämä toive näyttää olevan epärealistinen. Muuten on vaikeaa selittää, miksi niin moni parisuhde päättyy eroon. Lisäksi moni parisuhteessa elävä haaveilee vähintäänkin salaa puolisonsa muuttuvan toisenlaiseksi: ”Hän voisi huomioida minua enemmän, hän voisi olla vastuuntuntoisempi kodin asioista, hän voisi olla sivistyneempi, hän voisi käyttää rahaa järkevämmin, hän voisi olla kiinnostuneempi seksistä, hän voisi liikkua enemmän, valittaa ja juoda vähemmän jne.”

Vähemmästä vastuusta yleensä seuraa, että valtaa omaan elämään tavalla tai toisella rajoitetaan.

Ruotsalainen teologi Ann Heberlein toteaa kirjassaan ”Se ei ollut minun vikani”, että toive tulla hyväksytyksi ilman varauksia pitää sisällään oletuksia, joita harvemmin tulemme ajatelleeksi. Sillä yleensä ihmiset, joiden tekemisiin suhtauduttaan hyvin sallivasti ja hyväksyvästi eivät ole täysivaltaisia aikuisia. Muun muassa lasten ja holhouksessa olevien tai syyntakeettomien täysi-ikäisten elämää arvioidaan erilaisten odotusten perusteella kuin aikuisten. Emme odota lasten kantavan samalla tavalla vastuuta tekemisistään kuin vanhempien. Tästä vähemmästä vastuusta puolestaan yleensä seuraa, että valtaa omaan elämään tavalla tai toisella rajoitetaan: kaapin paikan näyttää joku toinen (tai puoliso ihan oikeutetusti). Heberleinin kiteyttää: jos odotamme toisten hyväksyvän meidät ehdoitta, hyväksymme samalla sen, ettemme ole vapaita ja tasavertaisia aikuisia suhteessa niihin, joiden varauksetonta hyväksyntää kaipaamme.  

Heberleinin mukaan toisten toiveet ja odotukset meitä kohtaan kertovat siitä, että meihin suhtaudutaan ihmisinä vakavasti. Muut pitävät tärkeänä sitä, miten käyttäydymme ja toimimme. Parisuhteessa odotusten voisi ajatella merkitsevän sitä, että meistä välitetään aidosti. Yleensä parisuhde vetelee viimeisiään siinä vaiheessa, kun puoliso ei enää jaksa olla kiinnostunut siitä, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Aiemmin nalkuttavan puolison hiljaisuus pitäisi kuulla varoittavana hälytyssireenin äänenä.

Ruotsalaisen teologin mukaan meidän pitäisi pyyteettömän hyväksymisen toiveen sijasta painottaa suhteissamme ennemmin vastuullista vastavuoroisuutta. Emme hyväksy toisiltamme mitä tahansa käyttäytymistä. Näemme oman arvomme suhteessa, odotamme kunnioittavaa ja arvostavaa käyttäytymistä toisiltamme. Tiedostamme, ettei rakkaus aina kestä kaikkea ja, siksi huomioimme toisen odotukset ja pidämme toisistamme huolta. Rakennamme turvallista ilmapiiriä, joka mahdollistaa luottamuksen ja toiseen tukeutumisen. Emme selittele asioista parhain päin tai syytä muita parisuhteen olosuhteista. Ennen muuta tiedostamme, että meillä on suuri valta vaikuttaa tekemisillämme NYT siihen, minkälainen suhteemme ilmapiiri on tulevaisuudessa. Siihen, saammeko kasvaa yhdessä keskeneräisinä ihmisinä kohti riittävän hyvää rakkautta.    

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva Katianna Ruuskanen

”Kuka on elämäsi rakkaus?” Yllättävän monelle se on joku muu kuin nykyinen puoliso. Asiaa kysyttäessä mieleen tulee nuoruuden palava, romanttisin ja intohimoisin suhde; se tie, jota emme valinneet tai jolle emme päässeet. Vaikkei haluaisi palata elämänsä rakkauden kanssa yhteen (jos se nyt olisi edes mahdollista), silti häntä ajatellessa mieli täyttyy surumielisestä kaipauksesta ja joskus myös katumuksesta.

Luulen, että monesti ohitamme tällaiset menneiden muistelemisen esiin tuomat ajatukset ja tuntemukset liian nopeasti. Ne voivat viestiä siitä, että jotakin tärkeää nykyisessä suhteessamme on jäänyt toteutumatta. Puolisoa katsellessamme ihmettelemme, miten olemme päätyneet yhteen. Jotainhan on täytynyt olla, suurta tunnetta, jota on vain vaikeaa palauttaa mieleen. Sisimmässämme kaipaamme intohimoa ja romantiikkaa, jonka voimalla tuntisimme olevamme taas elossa kaikkien tyhjänpäiväisten arkipäiväisyyksien keskellä, jota elämä on enemmän tai vähemmän täynnä. Parhaimmillaan kaipauksemme ja katumuksemme saavat meidät toimimaan uusien mahdollisuuksien toivossa.

Menneisyyden suhde ei ole todellisuudessa koskaan päättynyt. Emme ole pystyneet suremaan ja luopumaan menneisyyden rakastetustamme, koska suhde jäi tuskallisella tavalla kesken. 

Joskus tuntemamme kaipaus ja katumus kertovat puolestaan, ettemme ole sinut menneisyytemme kanssa. Sydämemme on särkynyt tavalla, jota emme ole koskaan voineet hyväksyä. Jokin menneisyyden suhde ei ole todellisuudessa koskaan päättynyt. Emme ole pystyneet suremaan ja luopumaan menneisyyden rakastetustamme, koska suhde jäi tuskallisella tavalla kesken. 

Emme siksi valinneet nykyistä puolisoamme hänen itsensä vuoksi. Halusimme lohdusta, särkynyt sydämemme tarvitsi korjaamista, itsetuntomme kohotusta. Ero elämämme rakkaudesta oli liian sietämätöntä kestää yksin. Joskus tästä seuraa, että puolisomme tulee tietämättään aina verratuksi johonkin toiseen. Odotamme hänen paikkaavan jotain, mistä olemme joutuneet tahtomattamme luopumaan. Tällaisesta asetelmasta seuraa helposti pettymystä, toisen vähättelyä, pahimmillaan halveksuntaa ja vihaa, kun emme saa ”uudelta” puolisolta sitä hyvitystä, mikä oikeutetusti kuuluisi meille.

Menetetty rakkaus että nykyinen mahdollinen rakkaus ovat kuolleet meille tunnetasolla.

Teemmekö puolisostamme tällaisessa tilanteessa sijaiskärsijän ja syntipukin? Mielestäni jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi itsensä vuoksi ja reilun mahdollisuuden onnistua parisuhteessa. Jokainen ansaitsee kunnioituksen ja sen, ettei tarvitse olla toisen ihmisen korvike, se toiseksi paras, ”ihan OK tyyppi”. Onko niin, että läpikäymätön suru ei anna puolisollemme tilaa olla yhtä tärkeä kuin ns. ”elämämme rakkaus”.

Pahimmillaan omien menetysten kieltämisestä seuraa rakkaudeton elämä: sekä menetetty rakkaus että nykyinen mahdollinen rakkaus ovat kuolleet meille tunnetasolla. Vain vastuun ottaminen omista tunteista voi pelastaa tästä tilanteesta. Mitä joutuisin tuntemaan ja kokemaan, jos uhraisin fantasiani menneisyydestä ja asettuisin elämään tätä elämää, joka on todellinen.

Kuten eräs tuntemani ihminen sanoi viisaasti: ”Rakkauksia voi muistella, mutta muisto ei ole sama kuin rakastaminen, todellinen rakkaus toteutuu aina tässä ja nyt.”

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

 

1. Tiedosta, mitä tuot mukanasi parisuhteeseen aiemmista ihmissuhteistasi.

Rakkautta ennen keskiyötä (2013)

Elokuvatrilogia seuraa Célinen ja Jessen parisuhteen kehittymistä nuoruudesta aikuisuuteen. Aikajana on noin parikymmentä vuotta. Kolmannessa osassa uusperheessä elävä pariskunta on viettämässä lomaa. Omaan ja yhteiseen historiaan liittyvät pelot sekä syyllisyyden ja epävarmuuden tunteet nousevat esille yhteisen hotelliyön riidassa.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, vaan tuomme parisuhteeseemme aineksia entisistä ihmissuhteistamme. Jotkut aineksista voivat olla hyviä ja ravitsevia. Joskus taas tuomme mukanamme aineksia, jotka saattavat jopa pilata suhdettamme. Olemme saattaneet esimerkiksi oppia reagoimistapoja, jotka voivat tulla parisuhteen väliin estämään läheisyyttä. Kenties olemme  tottuneet vaikenemaan, koska emme ole voineet tulla kuulluksi, tai joutuneet kätkemään heikkoutemme näennäisen vahvuuden alle. Joskus puolisomme joutuu ottamaan vastaan kielteisiä tunteitamme, joiden alkuperäinen kohde on omassa menneisyydessämme.

2. Pidä parisuhteessakin kiinni siitä, mikä on itsellesi tärkeää ja anna puolisollesi sama oikeus.

Kauhea nainen (2017)

Nuori pari laittaa hynttyyt yhteen. Elokuvan naisella on selkeä käsitys siitä, minkälaista parisuhteen ja yhteisen elämän tulisi olla, niin sisällöltään kuin puitteiltaan. Mies yrittää parhaansa mukaan sopeutua hänelle esitettyihin toiveisiin ja odotuksiin. Yhteistä ajankäyttöä suunnitellaan kalenterin avulla, johon eri väreillä merkitään menojen tärkeysjärjestys. Miehen omat menot saavat helposti kalenterissa värityksen: ei niin tärkeät menot.

Parisuhteessa on aina kaksi erilaista, erillistä ihmistä. Onnellisissa parisuhteissa ollaan hyviä pärjäämään tämän erilaisuuden kanssa, niin että kumpikaan ei joudu liikaa kapeuttamaan itseään yhteisen parisuhteen takia. Toisen kahlitseminen kertoo usein epävarmuudesta ja turvattomuuden tunteesta. Omien rajojen tunnistaminen ja tarvittaessa puolustaminen ovat tärkeitä parisuhdetaitoja. On tärkeää voida elää parisuhteessakin riittävästi itsensä näköistä elämää. Jos etääntyy liikaa itsestään ja omista tarpeistaan, lakkaa olemasta läsnä oleva myös parisuhteessa. .

3. Ole kiinnostunut puolisosi ajatuksista ja toiveista.

Take This Waltz (2011)

Elokuva kertoo nuoresta pariskunnasta, joka on ollut yhdessä jo jokin aikaa. Heidän yhteinen elämänsä näyttää ja tuntuu monilta osin ihan mukavalta. Ongelmaksi muodostuu se, että vaikka pariskunnalla on paljon yhteistä, jotakin olennaista jää uupumaan. He eivät osaa jakaa toisilleen syvempiä ajatuksiaan, tunteitaan, tarpeitaan ja toiveitaan. Tilanne tulee näkyviin kolmiodraaman muodossa.

Parisuhteen tunneyhteys ei synny vain yhteisistä puitteista tai edes yhteisestä tekemisestä. Onnellisissa parisuhteissa parit jakavat toisilleen mielensä sisältöjä. Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen auttavat kumpaakin jäsentämään omia ajatuksiaan. Pari oppii sekä itsestään, että toisistaan. He ymmärtävät toisiaan paremmin ja tietävät mitä puolisolle ja heille parina kuuluu. Se tuo turvallisuutta ja vähentää yksinäisyyden kokemusta.

4. Käykää parisuhteessanne keskusteluja siitä, mitä teille tarkoittavat yhteisen elämän keskeiset käsitteet kuten perhe, sitoutuminen, parisuhde, miehuus, naiseus, uskollisuus, isyys ja äitiys.

Turisti (2014)

Elokuva kertoo ydinperheestä, joka on laskettelulomalla Alpeilla. Perhe joutuu yllättävään, pelottavaan tilanteeseen lumivyöryn takia. Tapahtuneesta ei lopulta seuraa mitään vakavaa.  Se kuitenkin käynnistää perheessä ja ympärillä olevissa pariskunnissa prosessin, jossa monet parisuhteeseen ja perheeseen liittyvät itsestäänselvyydet alkavat näyttäytyä uudessa valossa.

Yhteiskunnassa on tällä hetkellä hyvin erilaisia käsityksiä parisuhteeseen ja perheeseen liittyvistä keskeisistä käsitteistä. Yhteisten keskustelujen avulla pari pystyy paremmin määrittelemään mitä nämä asiat merkitsevät heidän yhteisessä elämässään. Kun odotukset, päämäärät ja unelmat ovat yhdessä neuvoteltuja, se tuo turvallisuutta ja lisää kummankin sitoutumista yhteiseen elämään.

5. Hyväksy, ettei puoliso vastaa fantasioitasi, koska hän on ihminen.

Her (2013)

Elokuvan päähenkilö on mies, joka on tullut avioliitossaan jätetyksi. Hän yrittää löytää uutta suhdetta ja suuntaa elämäänsä. Elämä futuristisessa suurkaupungissa näyttäytyy yksinäisenä ja merkityksettömänä. Parisuhteen löytäminen on hankalaa, joten mies luo rakkaussuhteen tekoälyyn perustuvan virtuaaliseen naishahmoon, joka on vain tietokoneelta tuleva ääni, Scarlett Johanssonilta lainattu. Tämä ”Her” on unelmien naisystävä, joka osaa mukautua suhteen edetessä yhä paremmin käyttäjänsä toiveisiin.

Oikeassa elämässä puolisomme eivät yleensä mukaudu kaikkiin toiveisiimme. Itsensä tuntemisen kannalta on kuitenkin hyödyllisempää valita epätäydellinen ihminen täydellisen tekoälyn sijaan. Toinen ihminen auttaa meitä peilaamaan itsestämme puolia, joita emme muuten näkisi. Parisuhteessa joudumme yhä uudelleen etsimään yhteyttä sekä itseemme että puolisoomme. Ilman tätä dynamiikkaa parisuhde muuttuu tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi.

6. Kasvakaa yhdessä seksuaalisesti.

Call Me by Your Name (2017)

Elokuva nuoren ihmisen seksuaalisesta heräämisestä ja ensimmäisistä intiimeistä suhteista. Se kuvaa kauniilla ja hieman idealistisella tavalla nuoruuden seksuaalisia kokemuksia, sekä päähenkilön ensimmäisiä askelia kohti omannäköistä aikuista seksuaalisuutta.

Monilla meistä ei ole historiassamme turvallista perustaa omalle seksuaalisuudellemme. Emme ole saaneet kokea hyväksyvää, rakastavaa katsetta tai kosketusta. Meillä ei ole ollut sellaisia vanhempia, joiden tuella olemme voineet ottaa rakkaussuhteidemme ensiaskelia. Hyvä parisuhde on parhaimmillaan paikka, jossa voimme opetella näitä asioita yhdessä. Kokemus parisuhteestamme, itsestämme, kehostamme ja seksuaalisuudestamme muuttuu läpi elämämme. Kyky kasvaa ja kehittyä yhdessä on keskeinen parisuhdetaito sekä seksuaalisuudessa että ylipäätään parisuhteessa.

 

Parisuhdeaiheisten elokuvien katsomisen ja niistä yhdessä keskustelemisen, on todettu olevan hyvä tapa hoitaa parisuhdetta.

 

Terveisin, Helena Toppari

 

Tämä blogi perustuu Juha Pettersonin kanssa pitämäämme esitykseen Love me do-häämessuilla 19.1. 2019 Helsingissä

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat