Kirjoitukset avainsanalla Juha Petterson

Kuva Katianna Ruuskanen

”Kuka on elämäsi rakkaus?” Yllättävän monelle se on joku muu kuin nykyinen puoliso. Asiaa kysyttäessä mieleen tulee nuoruuden palava, romanttisin ja intohimoisin suhde; se tie, jota emme valinneet tai jolle emme päässeet. Vaikkei haluaisi palata elämänsä rakkauden kanssa yhteen (jos se nyt olisi edes mahdollista), silti häntä ajatellessa mieli täyttyy surumielisestä kaipauksesta ja joskus myös katumuksesta.

Luulen, että monesti ohitamme tällaiset menneiden muistelemisen esiin tuomat ajatukset ja tuntemukset liian nopeasti. Ne voivat viestiä siitä, että jotakin tärkeää nykyisessä suhteessamme on jäänyt toteutumatta. Puolisoa katsellessamme ihmettelemme, miten olemme päätyneet yhteen. Jotainhan on täytynyt olla, suurta tunnetta, jota on vain vaikeaa palauttaa mieleen. Sisimmässämme kaipaamme intohimoa ja romantiikkaa, jonka voimalla tuntisimme olevamme taas elossa kaikkien tyhjänpäiväisten arkipäiväisyyksien keskellä, jota elämä on enemmän tai vähemmän täynnä. Parhaimmillaan kaipauksemme ja katumuksemme saavat meidät toimimaan uusien mahdollisuuksien toivossa.

Menneisyyden suhde ei ole todellisuudessa koskaan päättynyt. Emme ole pystyneet suremaan ja luopumaan menneisyyden rakastetustamme, koska suhde jäi tuskallisella tavalla kesken. 

Joskus tuntemamme kaipaus ja katumus kertovat puolestaan, ettemme ole sinut menneisyytemme kanssa. Sydämemme on särkynyt tavalla, jota emme ole koskaan voineet hyväksyä. Jokin menneisyyden suhde ei ole todellisuudessa koskaan päättynyt. Emme ole pystyneet suremaan ja luopumaan menneisyyden rakastetustamme, koska suhde jäi tuskallisella tavalla kesken. 

Emme siksi valinneet nykyistä puolisoamme hänen itsensä vuoksi. Halusimme lohdusta, särkynyt sydämemme tarvitsi korjaamista, itsetuntomme kohotusta. Ero elämämme rakkaudesta oli liian sietämätöntä kestää yksin. Joskus tästä seuraa, että puolisomme tulee tietämättään aina verratuksi johonkin toiseen. Odotamme hänen paikkaavan jotain, mistä olemme joutuneet tahtomattamme luopumaan. Tällaisesta asetelmasta seuraa helposti pettymystä, toisen vähättelyä, pahimmillaan halveksuntaa ja vihaa, kun emme saa ”uudelta” puolisolta sitä hyvitystä, mikä oikeutetusti kuuluisi meille.

Menetetty rakkaus että nykyinen mahdollinen rakkaus ovat kuolleet meille tunnetasolla.

Teemmekö puolisostamme tällaisessa tilanteessa sijaiskärsijän ja syntipukin? Mielestäni jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi itsensä vuoksi ja reilun mahdollisuuden onnistua parisuhteessa. Jokainen ansaitsee kunnioituksen ja sen, ettei tarvitse olla toisen ihmisen korvike, se toiseksi paras, ”ihan OK tyyppi”. Onko niin, että läpikäymätön suru ei anna puolisollemme tilaa olla yhtä tärkeä kuin ns. ”elämämme rakkaus”.

Pahimmillaan omien menetysten kieltämisestä seuraa rakkaudeton elämä: sekä menetetty rakkaus että nykyinen mahdollinen rakkaus ovat kuolleet meille tunnetasolla. Vain vastuun ottaminen omista tunteista voi pelastaa tästä tilanteesta. Mitä joutuisin tuntemaan ja kokemaan, jos uhraisin fantasiani menneisyydestä ja asettuisin elämään tätä elämää, joka on todellinen.

Kuten eräs tuntemani ihminen sanoi viisaasti: ”Rakkauksia voi muistella, mutta muisto ei ole sama kuin rakastaminen, todellinen rakkaus toteutuu aina tässä ja nyt.”

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Pixabay

 

1. Tiedosta, mitä tuot mukanasi parisuhteeseen aiemmista ihmissuhteistasi.

Rakkautta ennen keskiyötä (2013)

Elokuvatrilogia seuraa Célinen ja Jessen parisuhteen kehittymistä nuoruudesta aikuisuuteen. Aikajana on noin parikymmentä vuotta. Kolmannessa osassa uusperheessä elävä pariskunta on viettämässä lomaa. Omaan ja yhteiseen historiaan liittyvät pelot sekä syyllisyyden ja epävarmuuden tunteet nousevat esille yhteisen hotelliyön riidassa.

Parisuhde ei koskaan ala puhtaalta pöydältä, vaan tuomme parisuhteeseemme aineksia entisistä ihmissuhteistamme. Jotkut aineksista voivat olla hyviä ja ravitsevia. Joskus taas tuomme mukanamme aineksia, jotka saattavat jopa pilata suhdettamme. Olemme saattaneet esimerkiksi oppia reagoimistapoja, jotka voivat tulla parisuhteen väliin estämään läheisyyttä. Kenties olemme  tottuneet vaikenemaan, koska emme ole voineet tulla kuulluksi, tai joutuneet kätkemään heikkoutemme näennäisen vahvuuden alle. Joskus puolisomme joutuu ottamaan vastaan kielteisiä tunteitamme, joiden alkuperäinen kohde on omassa menneisyydessämme.

2. Pidä parisuhteessakin kiinni siitä, mikä on itsellesi tärkeää ja anna puolisollesi sama oikeus.

Kauhea nainen (2017)

Nuori pari laittaa hynttyyt yhteen. Elokuvan naisella on selkeä käsitys siitä, minkälaista parisuhteen ja yhteisen elämän tulisi olla, niin sisällöltään kuin puitteiltaan. Mies yrittää parhaansa mukaan sopeutua hänelle esitettyihin toiveisiin ja odotuksiin. Yhteistä ajankäyttöä suunnitellaan kalenterin avulla, johon eri väreillä merkitään menojen tärkeysjärjestys. Miehen omat menot saavat helposti kalenterissa värityksen: ei niin tärkeät menot.

Parisuhteessa on aina kaksi erilaista, erillistä ihmistä. Onnellisissa parisuhteissa ollaan hyviä pärjäämään tämän erilaisuuden kanssa, niin että kumpikaan ei joudu liikaa kapeuttamaan itseään yhteisen parisuhteen takia. Toisen kahlitseminen kertoo usein epävarmuudesta ja turvattomuuden tunteesta. Omien rajojen tunnistaminen ja tarvittaessa puolustaminen ovat tärkeitä parisuhdetaitoja. On tärkeää voida elää parisuhteessakin riittävästi itsensä näköistä elämää. Jos etääntyy liikaa itsestään ja omista tarpeistaan, lakkaa olemasta läsnä oleva myös parisuhteessa. .

3. Ole kiinnostunut puolisosi ajatuksista ja toiveista.

Take This Waltz (2011)

Elokuva kertoo nuoresta pariskunnasta, joka on ollut yhdessä jo jokin aikaa. Heidän yhteinen elämänsä näyttää ja tuntuu monilta osin ihan mukavalta. Ongelmaksi muodostuu se, että vaikka pariskunnalla on paljon yhteistä, jotakin olennaista jää uupumaan. He eivät osaa jakaa toisilleen syvempiä ajatuksiaan, tunteitaan, tarpeitaan ja toiveitaan. Tilanne tulee näkyviin kolmiodraaman muodossa.

Parisuhteen tunneyhteys ei synny vain yhteisistä puitteista tai edes yhteisestä tekemisestä. Onnellisissa parisuhteissa parit jakavat toisilleen mielensä sisältöjä. Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen auttavat kumpaakin jäsentämään omia ajatuksiaan. Pari oppii sekä itsestään, että toisistaan. He ymmärtävät toisiaan paremmin ja tietävät mitä puolisolle ja heille parina kuuluu. Se tuo turvallisuutta ja vähentää yksinäisyyden kokemusta.

4. Käykää parisuhteessanne keskusteluja siitä, mitä teille tarkoittavat yhteisen elämän keskeiset käsitteet kuten perhe, sitoutuminen, parisuhde, miehuus, naiseus, uskollisuus, isyys ja äitiys.

Turisti (2014)

Elokuva kertoo ydinperheestä, joka on laskettelulomalla Alpeilla. Perhe joutuu yllättävään, pelottavaan tilanteeseen lumivyöryn takia. Tapahtuneesta ei lopulta seuraa mitään vakavaa.  Se kuitenkin käynnistää perheessä ja ympärillä olevissa pariskunnissa prosessin, jossa monet parisuhteeseen ja perheeseen liittyvät itsestäänselvyydet alkavat näyttäytyä uudessa valossa.

Yhteiskunnassa on tällä hetkellä hyvin erilaisia käsityksiä parisuhteeseen ja perheeseen liittyvistä keskeisistä käsitteistä. Yhteisten keskustelujen avulla pari pystyy paremmin määrittelemään mitä nämä asiat merkitsevät heidän yhteisessä elämässään. Kun odotukset, päämäärät ja unelmat ovat yhdessä neuvoteltuja, se tuo turvallisuutta ja lisää kummankin sitoutumista yhteiseen elämään.

5. Hyväksy, ettei puoliso vastaa fantasioitasi, koska hän on ihminen.

Her (2013)

Elokuvan päähenkilö on mies, joka on tullut avioliitossaan jätetyksi. Hän yrittää löytää uutta suhdetta ja suuntaa elämäänsä. Elämä futuristisessa suurkaupungissa näyttäytyy yksinäisenä ja merkityksettömänä. Parisuhteen löytäminen on hankalaa, joten mies luo rakkaussuhteen tekoälyyn perustuvan virtuaaliseen naishahmoon, joka on vain tietokoneelta tuleva ääni, Scarlett Johanssonilta lainattu. Tämä ”Her” on unelmien naisystävä, joka osaa mukautua suhteen edetessä yhä paremmin käyttäjänsä toiveisiin.

Oikeassa elämässä puolisomme eivät yleensä mukaudu kaikkiin toiveisiimme. Itsensä tuntemisen kannalta on kuitenkin hyödyllisempää valita epätäydellinen ihminen täydellisen tekoälyn sijaan. Toinen ihminen auttaa meitä peilaamaan itsestämme puolia, joita emme muuten näkisi. Parisuhteessa joudumme yhä uudelleen etsimään yhteyttä sekä itseemme että puolisoomme. Ilman tätä dynamiikkaa parisuhde muuttuu tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi.

6. Kasvakaa yhdessä seksuaalisesti.

Call Me by Your Name (2017)

Elokuva nuoren ihmisen seksuaalisesta heräämisestä ja ensimmäisistä intiimeistä suhteista. Se kuvaa kauniilla ja hieman idealistisella tavalla nuoruuden seksuaalisia kokemuksia, sekä päähenkilön ensimmäisiä askelia kohti omannäköistä aikuista seksuaalisuutta.

Monilla meistä ei ole historiassamme turvallista perustaa omalle seksuaalisuudellemme. Emme ole saaneet kokea hyväksyvää, rakastavaa katsetta tai kosketusta. Meillä ei ole ollut sellaisia vanhempia, joiden tuella olemme voineet ottaa rakkaussuhteidemme ensiaskelia. Hyvä parisuhde on parhaimmillaan paikka, jossa voimme opetella näitä asioita yhdessä. Kokemus parisuhteestamme, itsestämme, kehostamme ja seksuaalisuudestamme muuttuu läpi elämämme. Kyky kasvaa ja kehittyä yhdessä on keskeinen parisuhdetaito sekä seksuaalisuudessa että ylipäätään parisuhteessa.

 

Parisuhdeaiheisten elokuvien katsomisen ja niistä yhdessä keskustelemisen, on todettu olevan hyvä tapa hoitaa parisuhdetta.

 

Terveisin, Helena Toppari

 

Tämä blogi perustuu Juha Pettersonin kanssa pitämäämme esitykseen Love me do-häämessuilla 19.1. 2019 Helsingissä

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Katianna Ruuskanen

Miksi meidän on tärkeää vielä aikuisenakin yrittää voittaa vanhempiemme rakkaus? Silloinkin, kun jo tuhat kertaa olemme joutuneet toteamaan tämän olevan enemmän tai vähemmän mahdotonta.

Monen aikuisen elämä suistuu kerta toisensa jälkeen raiteiltaan omien vanhempien kanssa vietetyn ajan jälkeen. ”Sain osakseni vain neuvoja, arvostelua ja kritiikkiä, en kaipaamaani hyväksyntää.” ”Jäin vaille sitä huolenpitoa, jota kaipasin.” ”Vanhempani eivät tunteneet ylpeyttä saavutuksistani ja jäin vaille heidän ihailuaan.” Monet pienten lasten isät ja äidit ovat kiitollisia isovanhemmilta saadusta lastenhoitoavusta. Samalla sisimmässä läikähtää surua, kun he katsovat omien vanhempiensa välitöntä ja lämmintä suhtautumista lastenlapsiinsa. ”Itse olen jäänyt tuosta paitsi”, moni tuumii.

Iän myötä olen tajunnut selvemmin, miten paljon vanhemmat vaikuttavat meihin. Suurin osa meistä viettää saman katon alla vanhempiensa kanssa parikymmentä ensimmäistä elinvuottaan. Siksi psyykkinen maailmamme on rakentunut pitkälti suhteessa heihin. Omanarvontunteemme on sidoksissa siihen tapaan, jolla vanhempamme ovat meitä kohdelleet. Lapsena meille rakentuu mieleemme sisäinen malli siitä, miten muut suhtautuvat meihin. Mitä muilta ihmisiltä voi odottaa? Ovatko toiveemme ja tarpeemme muille merkityksellisiä? Olenko minä ihmisenä rakkauden arvoinen?

Valitettavan moni aikuinen kantaa sisällään vanhemmilta sisäistettyä ääntä, joka sanoo, etten riitä, olen pettymys, saamaton.

Aikuisenakin on vaikeaa elää tyytyväisenä, jos vanhemmat eivät tunnu olevan samalla puolella minun kanssani. Jos ei voi luottaa siihen, että riitän vanhemmilleni, voinko kukaan mukaan kelpuuttaa minua? Voinko oikeasti olla arvokas ihminen, jos edes vanhempani eivät kohtele minua arvokkaasti ja hyvin? On hyvin turvatonta ajatella, etten kelpaisi niille ihmisille, joista olen syntynyt. Valitettavan moni aikuinen kantaa sisällään vanhemmilta sisäistettyä ääntä, joka sanoo, etten riitä, olen pettymys, saamaton, jonkun sisäinen ääni väittää pahaksi ja perustavalla tavalla vialliseksi ihmiseksi. Tällaiset kokemukset ymmärrettävästi herättävät paljon ahdistusta ja masennusta.

Uskon muutokseen, psykoterapeuttina on suorastaan pakko. Muuten koko psykoterapiatyöltä putoaisi pohja pois. Terapiassa on paljolti kysymys suhteestamme toivoon. Toivoon siitä, että oli lähtökohtamme mitkä tahansa, muutos parempaan on mahdollinen. Hyvissä ihmissuhteissa – millainen terapiasuhdekin parhaimmillaan on – meidän on mahdollista muuttaa ehdottomalta tuntuvat totuudet itsestämme epäilyksen alaisiksi. Sama asia voi tietenkin toteutua rakastavassa pari- tai ystävyssuhteessa, jossa joku välittää meistä juuri sellaisena kuin olemme. Toimivat ihmissuhteet saavat aikaan meissä rakkauden tuomaa lämpöä.

Rakkauden määrä ei ole onneksi mikään nollasummapeli, se ei lopu kesken. Siksi sitä kannattaa etsiä, vaikkei aina olisi varma tietääkö, mitä tai mistä etsiä. Mutta rakkautta ei kannata loputtomasti etsiä sieltä, mistä sen löytyminen on kohtuuttoman vaikeaa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Domestikoitunut koti-isä menettää vaimonsa ”Hanskalle”. Koti-isä – Jon – rakastaa puhtaiden lakanoiden tuoksua, hoitaa lapset, ihailee vaimoansa Timmyä, harrastaa tämän kanssa mielestään intohimoista seksiä. Silti hän jää kakkoseksi. Hanskassa, hiihtoa harrastavassa hoikassa miehessä, ei ole mitään enempää kuin hänessä, mutta on silti.

Norjalaisen Geir Gulliksenin kirja Kertomus eräästä avioliitosta kertoo erään suhteen päättymisestä. Päähenkilö kertaa mielessään liittonsa eri vaiheita ja yrittää ymmärtää, miksei se kestänyt, vaikka kaikki näytti hyvältä. Mikä sai vaimon lähtemään Hanskan kanssa ensin harmittoman tuntuisille hiihtoretkille, sitten intiimimpään jakamiseen, lopulta irrottautumaan Jonista ja uuteen suhteeseen.

Mies ei tajunnut esineellistävänsä vaimoansa, katseillaan, halullaan ja kalullaan.

Luulen, ettei mies tajunnut esineellistävänsä vaimoansa, katseillaan, halullaan ja kalullaan. Kirjassa on huomattavan paljon seksiä. Seksi ei kuitenkaan ole kaunista, vaan ilmentää avioliiton patologisia puolia. Jon haluaa tai jopa pakottaa Timmyn fantasioimaan muista miehistä aktin aikana. Mies itse kuvittelee tämän olevan ilmausta suhteen avoimuudesta ja vapaudesta, mutta nainen kokee asian toisin: hänet välineellistetään puolisonsa ”pimeiden” puolien käyttöön, miehen epävarmuuksien ja pelkojen tyynnyttämiseen ja hyödyttömään työstämiseen.

Orgasmin jälkeen suhde ei muutukaan Jonin mielessä turvalliseksi, vaan sama näytelmä pitää toistaa. Seksi ei luo suhteessa läheisyyttä ja intiimiä yhteistä kokemista, vaan etäisyyttä ja vieraantumista.

Jonin tragedia on siinä, ettei hän pysty jakamaan herkkyyttään, sellaista puolta itsestään, johon Timmy voisi aidosti liittyä. Toisen jakamattoman ihailun ja intohimon kohteena oleminen imartelee aikansa, mutta lopulta se ahdistaa, jos ei ole muuta yhteistä kokemisen tasoa kuin fyysinen. Jos toinen ei asetu samalle tasolle katseensa kanssa, vaan silmäilee jostain alhaalta ei voi kokea olevansa tasapainoisessa suhteessa aikuisen ja vastuullisen ihmisen kanssa.

Pelkästään omien traumojen kautta ei synny jaettua todellisuutta, jos omia haavoitettuja puolia ei pysty tuomaan esille tavalla, jonka toinenkin voi ymmärtää. Yritykset kompensoida omaa kyvyttömyyttä olla paljaana toiselle, esittämällä täydellistä isää ja rakastajaa, yleensä epäonnistuvat. Nainen ei pysty kasvamaan ja tulemaan omaksi itsekseen miehen kanssa, joka on jäänyt kiinni omiin menneisyydestä nouseviin pelottaviin kuvitelmiin.

Hanska taas kykenee asettumaan miehenä Timmyn rinnalle, ei täydellisenä, mutta riittävänä. He pystyvät katsomaan elämässään samaan suuntaan ja kokemaan samanlaisen jaetun sisäisen maiseman, jossa tulee tunnistetuksi - Minäksi - sekä omissa ja että toisen silmissä.

Kirjan lopussa Jon alkaa aavistella, mistä kaikessa oli kysymys: ”Mutta minähän en ymmärtänyt yhtään mitään siitä mitä hänelle tapahtuu, edes sen kaiken jälkeen mitä olen itse sanonut ja kuvitellut. Luulin näkeväni hänen sisimpänsä, ja niin melkein luuli hänkin. Mutta kun hän tulee kotiin muuttuneena joksikin toiseksi ellei sitten vihdoinkin omaksi itsekseen, sitä en kykene näkemään. Hänen poskiaan on raapinut toisen miehen parransänki, mutta en pysty näkemään sitä.”

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat