Kirjoitukset avainsanalla Mari Kinnunen

Tavallisen arjen kauneus. Kuva: Pixabay

Varsinkin pikkulapsivuosina huomasin odottavani tavalliseen arkeen palaamista ihan yhtä innokkaasti kuin olin odottanut loman alkua. Ei lomissa mitään vikaa ollut, kaikki sujui suunnitellusti, lämpöä ja aurinkoa oli riittävästi, matkat sujuivat onnellisten tähtien alla, mutta rajansa kaikella.

Lomakaan ei tuntuisi miltään, jos ei olisi arkea. 

Vuoden aikana olin aina ehtinyt unohtaa loman rasittavan puolen: hotelliyöt ja siskonpetit sukulaisissa olivat kyllä vaihtelua, mutta rauhallisimmin koko perhe nukkui omissa sängyissään säännöllisten nukkuma-aikojen suojassa. Hampurilaiset ja ranskalaiset tai tomaattikastikepasta ovat herkkua silloin tällöin, mutta arkiruokaa "meidän perheen tavalla" alkoi yleensä kaivata jo kahden reissuviikon jälkeen. Ja vaikka olikin mukavaa istua kumppanin kanssa kesäyötä, niin aamulla jomman kumman piti silti herätä virkkujen lasten kanssa liian lyhyiden yöunien jälkeen.

Niinpä loman loppu ja töihin, päiväkotiin tai kouluun palaaminen ei yleensä ollutkaan kauhean haikeaa vaan päinvastoin: ihan tavallinen arki alkoi. Ihana arki.

Suomalainen pitkä kesäloma on parhaimmillaan perhettä ja parisuhdetta kannatteleva tapa (ja huonoimmillaan katastrofi), mutta silti on hyvä, ettei sitä kestä määräänsä enempää. Lomakaan ei tuntuisi miltään, jos ei olisi arkea. 

Ja sitten kun arki taas alkaa kyllästyttää, voi piristää itseään suunnittelemalla ensi kesän lomaa!

Tavallisen arjen terveisin, Mari Kinnunen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täydellisiä vartaloita on vain patsailla. Kuva: Pixabay

 

Millaisia kuvia mieleesi nousee, kun yhdistät ajatukset omasta kehostasi ja seksuaalisuudesta? Kutsuvatko mielikuvat omasta alastomasta vartalosta nauttimaan vai käykö juuri päinvastoin? Siis niin, että ajatus omasta kehosta harrastamassa seksiä sammuttaa halun liekin. Kuinka surullista ja samalla niin yleistä! Monet meistä ovat mestareita haukkumaan omaa vartaloaan, sen liian runsaita tai liian niukkoja muotoja, arpia, selluliitteja, kimmoisuuden puutetta, erilaisten aukkojen tai ulokkeiden suuruutta tai pienuutta - epäkohtia löytyy helposti. 

Kutsuvatko mielikuvat omasta alastomasta vartalosta nauttimaan vai käykö juuri päinvastoin?

Haluttomuus nousee pintaan, jos ei hyväksy omaa kehoaan tai omaa seksuaalisuttaan tässä kehossa. Tämä on hyvin järkeenkäypä asia: voidakseen olla haluttu ja voidakseen haluta täytyy olla kehossa, jota arvostaa riittävästi ja josta ajattelee tarpeeksi ystävällisesti. Jokaisen vartalossa varmaan on joku "puute", mutta useinkaan tuo "puute" ei millään lailla haittaa seksuaalista nautintoa. Tai ei haittaisi, noin fyysisesti, mutta voi tulla suureksi esteeksi korvien välissä. Kuinka voisikaan rentoutua kosketukselle, jos mielessä risteilevät haukkuvat ja halventavat ajatukset kosketeltavista kohdista.

Erilaiset suorituspaineet hiipivät mukaan seksihetkiin, jos mieli huolehtii enemmän siitä, miltä nyt näytän kuin siitä miltä minusta juuri nyt tuntuu. Seksi nyt keskimäärin näyttää aika, no, vähintäänkin kummalliselta, jollei näkymään pysty liittämään tunnetta hyvästä olosta ja kihelmöivästä kiimasta. Suorituspaineiden tullessa mukaan halu häviää.

Jokaisen vartalossa varmaan on joku "puute", mutta useinkaan tuo "puute" ei millään lailla haittaa seksuaalista nautintoa.

Jos tunnistat itsessäsi tällaisen oman kehon moittijan, niin kokeile tätä: Kerää mielesi kriittiset ajatukset, kirjoita ne vaikka paperille. Kuvittele sitten, että kaikki kritiikki olisikin ystäväsi omasta kehostaan esittämää. Kuinka auttaisit tai tukisit häntä? Voit  kirjoittaa auttavat ja tukevat sanat taas vuorostaan paperille ja lukea ne sitten ääneen. Itsellesi. Sanat ovat sinulle.

Puhu mielessäsi kaunista kehupuhetta omalle vartalollesi. Olet tämän vartalosi kanssa elänyt kaikki elämäsi vaiheet, voisiko siitä kiittää? Vartalosi on tuottanut sinulle nautintoa ja pystyy nautintoon edelleen, jos et vain lamaannuta toimintojasi pilkkaavilla ajatuksilla. 

Oman vartalon kunnioituksen myötä palaavat myös halu, ilo, uskallus ja seksuaalinen nautinto.

Vähitellen voit löytää kunnioituksen omaa kehoasi ja omaa seksuaalisuuttasi kohtaan. Oman vartalon kunnioituksen myötä palaavat myös halu, ilo, uskallus ja seksuaalinen nautinto.

Nautinnollista heinäkuuta toivottaa Mari

Lisää ajatuksia  seksielämäsi raikastamiseen, uudistamiseen ja vartalosi rakastamiseen löydät näistä kirjoituksista: Seksielämä kuntoon ja Näin seksistä tulee taas kivaa. Tämän kirjoitukseni lähteenä ja innoittajana olivat Seksuaalisen nautinnon kortit (Teemu Syrjälä ja Hidasta elämää).

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Erotiikka tarvitsee aikuista erillisyyttä. Kuva Pixabay.

Jouduin työhuoneessani yhtenä päivänä erityisen perusteellisesti miettimään parisuhteeseen kuuluvan huolenpidon ja toisaalta toisen aikuisuuden läpi tunkeutumisen eroa. Milloin kyseessä on huomaavaisuus tai ystävällinen teko ja milloin toisen  vanhemmaksi ryhtyminen. Näiden erottaminen on jokaisessa parisuhteessa oikeasti tärkeää!

Parisuhteessa erityistä muihin ystävyyssuhteisiin verrattuna on seksuaalinen ulottuvuus. Useimmilla pareilla on sopimus, että seksiä harrastetaan vain keskenään, me kaksi. Eroottisen jännitteen säilyminen on molempien vastuulla. Eroottisessa suhteessa kumpikaan ei ole toisen vanhempi, joka huoltaa, katsoo perään ja vastaa kaikesta. Erotiikka ja sitä kautta seksi saa voimansa erillisyydestä, omana itsenään olemisesta

On jokaisen parin oma asia, kuinka yhteiseksi elämän perusasiat muuttuvat.

Omalle vastuulle aikuisena kuuluu aikuisen elämän perusasioista huolehtiminen: mitä päälleni puen, mitä syön, mistä saan rahat elämiseeni, miten hoidan terveyttäni, kuinka siivoan ja pesen pyykit, kuinka käytän vapaa-aikani tai kenen kanssa harrastan seksiä. Yksinelävälle tämä on itsestäänselvyys, mutta parisuhteessa asiat alkavat usein muuttua. Yhteistyötä toki on hyvä olla vaikkapa ruoka- ja pyykkihuollossa, mutta on haitallista, jos pääsee unohtumaan, että vastuu kuuluu molemmille. Myös lapsiperheissä. Kotityöt ovat perheen aikuisten töitä, joita he yhdessä opettavat myös lapsilleen.

Varsinainen vastuu omasta elämästä säilyy aina ihmisellä itsellään.

On jokaisen parin oma asia, kuinka yhteiseksi elämän perusasiat muuttuvat: onko yhteiset rahat, syömmekö samaa ruokaa, kuinka siivous järjestetään jne. mutta nämä ovat sopimuksia. Varsinainen vastuu omasta elämästä säilyy aina ihmisellä itsellään. Tätä sanotaan myös terveeksi erillisyydeksi.

En tietenkään vastusta ystävällisiä tekoja tai huolenpitoa parisuhteessa, mutta aika ajoin parisuhteessa on syytä pysähtyä tarkastelemaan arjen käytänteitä, jo senkin takia, että elämä on rajallista ja yllättävää. Entä jos sitä kumppania ei olisikaan siinä vierellä? Osaisinko yhä hoitaa oman elämäni perusasiat? Maksaa laskut, laittaa ruuat, ostaa vaatteet, huoltaa auton, varata lasten neuvolat? Tai onko niin, että osaisin tuon kaiken liiankin hyvin, mihin oikeastaan tarvitsen sitä toista? Onko kumppani hävinnyt oman ylihuolehtivaisuuteni alle? 

Eroottisessa suhteessa kumpikaan ei ole toisen vanhempi, joka huoltaa, katsoo perään ja vastaa kaikesta.

 Jos parisuhteessa alkaa hämärtyä se tosiasia, että molemmat yhä edelleen vastaavat omasta elämästään, katoaa myös eroottinen vetovoima. Ei vanhempansa kanssa halua rakastella. Mutta oma kumppani voi niissä kotiverkkareissaankin silmänräpäyksessä muuttua haluttavaksi, kun tietoisuuteen tulee muistikuvia siitä, että hän onkin minusta erillinen, sellainen jonka kanssa yhdessä voi leikkiä aikuisten leikkejä.

Huolenpitoa, mutta ei vanhemmuutta kumppania kohtaan toivottaen,  Mari Kinnunen     

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Riittävän hyvä vanhempi juo edes joskus kahvinsa kuumana. Kuva: Katianna Ruuskanen

Huomaan työhuoneessani, että varsinkin pikkulapsiperheen vanhemmilla on nykyään valtavat vaatimukset itselleen ja toisilleen. Enää ei riitä pullantuoksuinen ihanneäiti, joka leipoo, laittaa kotia, leikkii ja on ylipäätään koko ajan intensiivisesti läsnä. Nykyään ihanneisä tekee kaikkea samaa kuin ihanneäitikin ja kaiken päälle molemmat vanhemmat kuntoilevat, harrastavat ja menestyvät töissään. 

On sääli, jos lapsen vanhempien parisuhde väljähtyy ja hajoaa ihannevanhemmuuden tavoittelussa.

Mihin on kadonnut puhe riittävän hyvästä vanhemmuudesta? Omassa vanhemmuudessani "riittävän hyvä" on ollut kantava voima. Välillä olen hyvällä omalla tunnolla keskittynyt itseeni ja parisuhteeseeni, jälkikasvun hoitajien huomaan unohtaen. Leikkimistä olen pitänyt lapsien hommana, ei siihen ole minua tarvittu. Yhteisestä tekemistä kuten ääneen lukemista tai pelailua, leipomistakin on kyllä ollut paljon, koska se on kivaa itsellenikin. Riittävän hyvä vanhempi tekee mielestäni lapsen kanssa sellaisia juttuja, joista itsekin tykkää. Mieheni opetti lapsemme katsomaan jalkapalloa ja vieläkin ihmettelen, kuinka hän siinä onnistui!

Mihin on kadonnut puhe riittävän hyvästä vanhemmuudesta?

Kukaan ei koskaan pysty olemaan ihannevanhempi. Jos ihanteen saavuttaisi, se lakkaisi olemasta ihanne. Mutta jo liiallinen ihanteiden tavoittelu johtaa työkokemukseni mukaan usein ylikuormittumiseen,  ja helposti romahduttaa koko perhesysteemin. Uupuneen mielessä ajatus erosta alkaa tuntua vapauttavalta. Haave eron jälkeisestä viikko-viikko systeemistä houkuttelee, sillä "olisi edes yksi viikko itselle", kuten nykyään kuulen väsyneiden vanhempien sanovan. Ihannevanhemmuuteen pyrkivästä onkin tullut lapsen elämän kriisiyttäjä. Täydellisyyden tavoittelu on kääntynyt vastakohdakseen. Väsymys ja riittämättömyyden tunne on hajottanut lapsen kodin.  

Vanhemmuuden tehtävä on antaa lapsen elämälle vahva perusta. Se syntyy rakkaudesta, lämmöstä ja kunnioituksesta.

Millainen on mielestäni riittävän hyvä vanhempi? Turvallinen peruskallio, johon voi aina luottaa ja joka kestää kaikki lapsen tunteet. Sellainen, jolle lapsi uskaltaa tunteensa myös näyttää, eikä tarvitse pelätä seurauksia. Riittävän hyvä vanhempi pitää huolta rajoista, kuten nukkumaanmeno, syöminen, toisten ihmisten kohteleminen, mutta ei kuitenkaan ole diktaattori, vaan osaa joustaa. Vanhemmuuden tehtävä on antaa lapsen elämälle vahva perusta. Se syntyy rakkaudesta, lämmöstä ja kunnioituksesta.

Ilman muuta eronnut vanhempi voi myös olla riittävän hyvä vanhempi, mutta on sääli, jos lapsen vanhempien parisuhde väljähtyy ja hajoaa ihannevanhemmuuden tavoittelussa.

 

Riittävän hyvän puolesta, perheneuvoja Mari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat