Kirjoitukset avainsanalla Anja Nwose

Kyyneleet, jotka joku näkee ja ottaa vastaan, hoitavat. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Puren hammasta yhteen ja pidättelen kyyneleitä. Juuri nyt en haluaisi itkeä.

Pillittäminen, vollottaminen, poraaminen ja monet muut itkemistä tarkoittavat negatiivissävyiset sanat kertovat, että itkemistä ei arvosteta. Ikään kuin uskottavuutemme menisi, jos alamme itkeä. Joskus ajatellaan, että itkemällä voi yrittää vaikuttaa toisten tunteisiin tai itkijä vain kieriskelee itsesäälissä.

Apua, mitä mä nyt teen? Voi ei, sainko mä hänet itkemään sanomalla jotain väärin?

Useimmat kyyneleet ovat aitoja. Kun toista alkaa itkettää, tiedän, että asia on hänelle merkityksellinen.

 

Suru avaa suojamuurit

Monet merkittävät muutokset ovat työhuoneessani lähteneet liikkeelle siitä, että pariskunta itkee yhdessä. Liikutuksen hetkissä aika pysähtyy. Voimme surra kuollutta läheistä tai kurjaa lapsuutta. Voimme surra menetettyjä mahdollisuuksia tai sitä, ettei parisuhde mennyt suunnitelmien mukaan. Voimme surra uskottomuuden kipua tai puhumattomuudesta seurannutta ahdistusta.

Suru avaa suojamuurit. Suremalla asiat pääsevät taas virtaamaan. Se mikä on jämähtänyt paikalleen, voi liikahtaa.

 

Liikutus lisää luottamusta

Vaatii paljon turvallisuutta ja rohkeutta näyttää haavoittuvuutensa. On tervehdyttävää, jos puoliso silloin elää mukana tunteessa. En jääkään yksin suruni kanssa.

Yleensä asiakkaat kommentoivat, että luottamus kumppaniin ja parisuhteeseemme lisääntyi, kun näin toisen itkevän.

 

Menneille asioille ei voi enää mitään. Turha niitä on vatvoa. 

 

Poikien itkemistä on rajoitettu

Älä nyt turhasta itke. Monen lapsen kipu on ohitettu tokaisemalla näin. Varsinkin poikien itkemistä on rajoitettu. Harvalla on malli itkevästä miehestä. Jos ei ole saanut turvallisia itkemisen kokemuksia, on vaikea kyynelehtiä puolison lähellä.

Ketään ei voi painostaa itkemään eikä kyyneleiden puute tee ihmisestä kylmempää. On paljon sellaista itkua, joka ei tule kyyneleinä ulos. Ei siis kannata arvottaa puolison herkkyyttä kyyneleiden perusteella.

 

Lempeä katse auttaa

Jos itkeminen ja lohdutuksen saaminen ovat omassa kokemusmaailmassasi vieraita asioita, voit hämmentyä puolison kyyneleistä. Ehkä koet avuttomuutta. Apua, mitä mä nyt teen? Voi ei, sainko mä hänet itkemään sanomalla jotain väärin?

Itkevä ei tarvitse selityksiä. Hän kaipaa lohdutusta ja läsnäoloa. Katso itkevää puolisoa lempeästi. Jos tuntuu luontevalta, ota häntä kädestä kiinni tai anna halaus. 

 

Suremalla asiat pääsevät taas virtaamaan. Se mikä on jämähtänyt paikalleen, voi liikahtaa.

 

Unohdettu voima 

Monesti ajattelemme, ettei menneille asioille voi enää mitään. Turha niitä on vatvoa. Silloin unohdamme suremisen voiman. Erityinen voima on yhdessä suremisessa.

Olemme opetelleet itkemään piilossa. Käännämme katseen pois, kun kyyneleet valuvat. Tai vitsailemme, että taisi tulla allerginen kohtaus.

Itku puhdistaa. Yhdessä itkeminen puhdistaa vielä syvemmältä.

 

Liikutuksista kiitollisena,

Anja Nwose

 

P.S. Sain idean tähän kirjoitukseen, kun luin Johanna Malisen kolumnin. Hän tuo esille Williman Freyn tutkimuksen, jonka mukaan itkeminen puhdistaa elimistöä haitallisista stressihormoneista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisyyden kokemus voi yllättää. Kuva: Pixabay.

Lapset tappelevat ja koti on sotkuinen. Silloin mielessä ei yleensä pyöri voimalauseita. Yksi ajatus on kuitenkin erityisen vaarallinen. Se syö viimeisetkin voimat: Mun pitää selvitä yksin.

Ajatus saattaa tulla niin vaivihkaa, ettei sitä edes huomaa. Katsot ympärillesi ja huokaiset: Kukaan muu ei tee täällä mitään kuin minä.

Itsenäisyyden ihanteesta tulee piina

Suomalaiset ovat kasvattaneet lapsia itsenäisyyteen. Moni on joutunut liian isoihin saappaisiin liian pienenä. Yhteiskuntamme nojaa siihen, että lapset pärjäävät pitkiä aikoja yksin kotona.

Vaikka on ollut ikävä vanhempia ja on pelottanut, on pitänyt purra hammasta yhteen, tsempata ja näyttää urhealta. Meidän lapsi on niin reipas.

Itsenäisyyden ihanne muuttuu helposti piinaksi. On vaikea ottaa apua vastaan. Kyllä mä pärjään.

”Tää koti on ihan läävä. Kohta mä heitän kaikki teidän tavarat roskiin.”

Satuttavat sammakot

Kun päässä pyörii taas mun pitää hoitaa kaikki yksin -ajatus, suusta pääsee yleensä kurjia sammakoita. Tiuskimme lapsille ja valitamme puolisolle.

Tää koti on ihan läävä. Kohta mä heitän kaikki teidän tavarat roskiin. Ei susta ole mihinkään. Katsotaan, kuinka kauan jaksan tätä touhua.

Vaikka itse tietäisit, ettet sano epätoivoisia lauseita tosissasi, ne satuttavat läheisiä. Sammakkolauseet etäännyttävät meitä perheenjäsenistä ja vahvistavat tunnetta yksin jäämisestä.

”Ei susta ole mihinkään. Katsotaan, kuinka kauan jaksan tätä touhua.”

Taas mä oon tässä tilanteessa

Jos olet elämässäsi joutunut liian tiukkoihin paikkoihin, näistä hetkistä on jäänyt mieleesi ja kehoosi muistijälkiä. Ne aktivoituvat kuormittavassa tilanteessa.

Taas näin, taas mä hoidan tän jutun ilman kenenkään apua.

Rankka tilanne tuntuu samalta kuin aikaisemmatkin kokemukset, jolloin ei ole saanut riittävästi apua. Vanha muisto saattaa hämätä luulemaan, että nykyhetki on yhtä kaoottinen.

Puoliso vaikuttaa samanlaiselta kuin tyly eksä tai liialliseen vastuuseen sysännyt vanhempi.

Tutulta tuntuvassa tilanteessa on vaikea nähdä selkeästi. Ehkä puoliso ei olekaan niin paha kuin miltä hän vaikuttaa. Se, ettei hän siivonnut tai unohti ilmoittaa lapsen uimakouluun, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän käyttäytyi niin ilkeyttään.

Sammakkolauseet etäännyttävät meitä perheenjäsenistä ja vahvistavat tunnetta yksin jäämisestä.

Puolison kanssa samassa paatissa

Monet asiakkaat ovat kokeneet, että pariterapian myötä on tullut kokemus samassa veneessä olemisesta. Elämäntilanne on yhtä rankkaa kuin ennenkin. Taloushuolet jatkuvat. Erityislapsen haasteisiin ei löydy apua. Aika ei tahdo riittää arjen juttuihin. Mutta omaa jaksamista helpottaa se, ettei vedä yksin perässään valtamerilaivaa. Seilaamme puolison kanssa samassa paatissa.

Turvalliset voimalauseet

On tilanteita, joissa lähituki puuttuu. Silloin kannattaa hakea apua. Avun hakeminen on itsensä arvostamista. Tekee hyvää kyseenalaistaa Pakko mun on tästäkin selvitä yksin -asennetta.

Yksinäisyyden vastavoimaksi kannattaa kerätä voimalauseiden ja -kokemusten kokoelma. Kun yksinäisyys vyöryy päälle, palauta mieleesi ystävällisiä katseita, lempeitä kosketuksia ja rohkaisevia sanoja. Hyviä muistoja kannattaa vaalia.

Tiukan paikan tullen voi jutella itsekseen. Turvalliset sanat auttavat, kun pärjäämisen pakko puristaa rintaa. Ei mitään hätää. Kaikki järjestyy. Me selvitään tästä.

 

Terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

No mutta tottahan se on, että yksin pitää pärjätä. Lapsesta asti piti hoitaa jo huolet, murheet ja ongelmat itse. Aikuistuttuani vanhempani eivät viitsineet enää juuri edes pitää yhteyttä tai tavata. Ja kun sitten aikanaan sain lapsia, niin ilmoittivat että he eivät aio osallistua vaan elävät vain itselleen.
Monta kertaa ollut lapsiperheenä hätätilanne, kriisi tai muu ja joka kerta itse on ollut pakko jaksaa vaikka olisi miten sairas, uupunut tai poikki. Apua ei saa vaikka pyytää.
Olen pyytänyt suvulta, neuvolasta, seurakunnasta, sossusta jne ja en ole saanut koska ”kriteerit ei täyty”. Eli siis ei ole lastensuojeluongelmaa tai lapsilla vaaraa. Mitään ennaltaehkäisevää kotipalvelua ei ole olemassa muuta kuin korulauseina paperilla, ja sitä ei omasta kunnasta saa lainkan.
Tukiverkoton perhe on aina täysin omillaan sillä jos suku/vanhemmat ei auta, niin kukaan ei auta. Vasta sitten saa apua kun on jo oikein kunnon lasu-ongelmatapaus.

Siksi on edesvastuutonta kirjoitella näitä ”pyydä rohkeasti apua” ja ”aina saa apua kun pyytää” -neuvoja. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Apua ei saa vaikka miten soittelisi ja pyytelisi. Taannoin oli pitkä ketju av-palstalla juuri tästä miten perheet olivat pyytäneet hädässä apua ja juuri kukaan ei ollut sitä saanut.

Joten parempi vaan turvautua itseensä ja pakko jaksaa.

Anja Nwose
Liittynyt4.1.2018
2/2 | 

Onpa surullista. Olet selvinnyt isoista asioista elämässäsi. Ikävä kyllä olen kuullut vastaavia tarinoita liian usein, ettei apua ole saanut, vaikka sitä on hakenut. Olen sitä mieltä, että ennaltaehkäisevää työtä pitäisi lisätä todella paljon. Voimia elämääsi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

On luvallista haaveilla ja muuttaa suunnitelmia, jotta löytäisi itsensä näköisen elämän. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Miten toimit, kun haluat eri asioita kuin puolisosi? Vaikenemalla omista ajatuksistasi teet hallaa sekä itsellesi että kumppanillesi. Kyllä mä varmaan sopeudun, miettii moni, kun puolison ehdotus ei vaikuta mukavalta. Vaikka omat mielipiteet tuntuisivat epävarmoilta, ne kannattaa sanoa ääneen.

 

Perääntymisen vaihtoehto

Meidän perhe haaveili joitakin vuosia sitten maalle muutosta. Suunnitelmat olivat valmiina, piti enää vain toteuttaa remontti. Silloin mies alkoi epäillä, onko unelmassamme mitään järkeä. Yllätyin ja hämmennyin. En ajatellut perääntymistä vaihtoehtona.

Kun tehdään elämän isoja ja pieniä ratkaisuja, on syytä ottaa esille ristiriitaisiakin näkökulmia. Lapsiluku, muutto, remontti, mökin hankkiminen... Esimerkkejä valinnoista on lukuisia. Miten vietämme loman, kuinka usein vierailemme sukulaisissa tai mitä perinteitä meillä on juhlapyhinä.

 

Toiveajattelua vai todellisuutta?

Vertailu toisiin pariskuntiin ei kannata. Vaikka kaverit tykkäävät asua maalla ja kuskata lapsiaan harrastuksiin, järjestely ei välttämättä sovi meille. Toiveajattelun varaan rakennetut ratkaisut ovat haavoittuvia: Muutetaan vaan maalle, kyllä minusta tulee remonttireiska ja viherpeukalo. Voi olla, että löydät itsestäsi uusia puolia – tai sitten et löydä ja olet rättiväsynyt loputtomaan puuhasteluun. 

Näin meidän perheessä on aina tehty tai näin elämän kuuluu mennä, ovat myös vaarallisia lauseita. Ne estävät uusia ajatuksia tulemasta esille.

Joskus on hyvä pöyhiä vanhoja käytäntöjä. Oman elämänsä itsestäänselvyyksille sokeutuu. Kumppani huomaa ne helpommin.

 

Mitä vahvemmin seison omilla jaloillani, sitä rohkeammin voin antautua läheisyyteen.

 

Loukkaantumisen pelko

Joku voi ajatella, että en halua turhaan loukata puolisoani, koska asia on hänelle tärkeä. Kumppani haluaa nähdä sukulaisiaan usein. En viitsi sanoa, etten haluaisi joka kerta tulla mukaan. Olen hiljaa, ettei kenellekään tule paha mieli. Pitemmän päälle vaikeneminen käy raskaaksi. En ole rehellinen itselleni enkä kumppanilleni.

Pitkässä ihmissuhteessa tuotamme väistämättä pettymyksiä toisillemme. Turvallisessa parisuhteessa ei tarvitse pelätä puolison loukkaantumista.

Kannattaa sanoa oma epävarma ja hapuileva kokemus puolisolle. Parisuhteen vuorovaikutus paranee, kun opettelee puhumaan keskeneräisistä ajatuksista. Kumppanin kanssa juttelu on ääneen pohdiskelua. Läheinen ihmissuhde ei ole paikka, jossa tuodaan ilmi vain varmoja mielipiteitä.

Mielipidettä saa myös muuttaa. Ei ole häpeä peruuttaa suunnitelmissa, vaikka lähipiiri kummeksuisi. Sinä ja kumppanisi ette ole tilivelvollisia ratkaisuistanne sukulaisille tai ystäville. 

 

Itsenäistymisvaihe

Parisuhteen kehitysvaiheisiin kuuluu alun vahva yhteenkuuluvuus. Asioista ajatellaan ensisijaisesti me. Jossain vaiheessa itsenäistymistarpeet nousevat esille. Toisen erilaisuus tuntuu ärsyttävältä. Minä olen minä ja seison omilla jaloillani. Mitä vahvemmin seison omilla jaloillani, sitä rohkeammin voin antautua läheisyyteen.

Jälkikäteen olen todella kiitollinen miehelleni, että hän uskalsi epäillä suunnitelmiamme. Jäimme asumaan keskustaan pienempään asuntoon. Nyt elämme paljon enemmän meidän näköistä elämää.

 

Terveisin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aikamatkailu on ekologista. Kuva: Pixabay.

Emme matkustelleet paljon, kun olin lapsi. Lähinnä kävimme sukulaisilla. Vanhempani halusivat ajella aina eri reittejä. Kiertelimme pikkuteitä. Se oli lapsesta rasittavaa. Nyt olen kiitollinen näistä matkoista ja erityisesti niihin liittyvistä tarinoista. Moneen peltoaukeeseen, taloon ja mäennyppylään liittyi joku kertomus.  

 

Mummon mukana Kannaksella

Millaiselle juurimatkalle sinä voisit viedä lapsesi tänä kesänä? Haluaisitko näyttää lapsuutesi leikkipaikan tai koulun pihan? Tällaisilla reissuilla teet palveluksen sekä itsellesi että lapselle.

Tein erityisen mieleenpainuvan matkan Karjalaan, kun olin 13-vuotias. Tosin olin käynyt Kannaksella jo monesti sitä ennen mummon tarinoiden mukana. Joskus paikat ovat liian kaukana. Silloin matkaa voi tehdä tarinoiden kautta. Tai katselemalla valokuvia. Tällainen aikamatkailu on todella ekologista.

 

Omat juuret selkiytyvät

Tarinat auttavat kiinnittymään elämään. Voin sitoutua ihmisiin ja paikkoihin. Voin myös ottaa etäisyyttä tai irrottautua, jos en tunne oloani kotoisaksi. Ikävätkin paikat ja muistot saavat olla osa tarinaa.

Missä sinun juuresi ovat? Ehkä et osaa vastata. Olet asunut monessa paikassa. Tai paikkakunta, jossa kasvoit, tuntuu vieraalta. Samalla kun kertoo lapsille tarinoita, saattaa omatkin juuret hahmottua selkeämmiksi.

Kun käy uudestaan lapsuuden maisemissa, voi löytää niihin uudenlaisen suhteen. Tuttu ahdistus ei välttämättä tunnu niin pahalta, koska aikuisena sitä voi katsoa uudesta näkökulmasta. Tai yllättävä yksityiskohta herättää iloisen muiston, joka ei ollut aktiivisesti mielessä.

 

Parhaat hetket syntyvät suunnittelematta

Välillä omat lapseni protestoivat tarinoitani. Joo, joo tiedetään, että tässä oli se metsäpalo ja sun sisko oli lähellä kesäleirillä. Samoin itse tuskastuin vanhempieni tarinareitteihin. Monien lapsuuden kertomusten merkityksen ymmärtää vasta jälkikäteen.

Isäni kertoi tänä kesänä, mikä oli se tapahtuma ja paikka, jossa hän ihastui äitiini. Olen usein ajellut kyseisen talon ohi, mutta en ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Seuraavalla kerralla pysähdyn. Paikka on saanut uuden merkityksen.

Meillä aikuisilla on paineita järjestää lapsille mieleenpainuvia kokemuksia. Leppoisa yhteinen aika on lapselle tärkeämpää kuin kallis ulkomaanmatka. Lomalla on aikaa rupatella. Parhaat juttutuokiot syntyvät suunnittelematta. Hetki aikuisen tarinoiden seurassa on lapselle erityisen arvokas matka.

 

Kesäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat