Kirjoitukset avainsanalla Anja Nwose

Turvallinen kosketus auttaa avuttomuuden tunteeseen. Kuva: Katianna Ruuskanen.

 

Mitä teet, kun tunnet olevasi avuton? Veikkaan, että jokainen meistä kokee toisinaan keinottomuutta parisuhteessa ja perhe-elämässä. Näistä kokemuksista puhutaan liian harvoin.

 

"Avuttomuus ja yksinäisyys on minusta sietämätöntä. Siksi alan tiuskia. Raivostun ja syyttelen, kun en osaa muuta. Heijastan kylmyyttä ympärilleni.

Avuttomuus nousee lasten kanssa vääntäessä tai puolisoon tuskastuessa. Arkiset tilanteet osuvat syvälle. Järkevät sanat pakenevat, viisaat ajatukset pysyvät poissa. Nolottaa, että kadotan aikuisuuteni.

En osaa pyytää, että ottaisit minut kainaloosi

Viestin kehollani viileyttä. Kaipaisin tukea, mutta en osaa pyytää, että ottaisit minut kainaloosi. Työnnän sinua pois, että ehdin ennen kuin sinä torjut minut.

Rakennan ympärilleni suojakuoren, koska yritän kaikin tavoin painaa avuttomuuden tunteen syvälle, pois, näkymättämiin. Mutta siellä se on, syväjää.

Uskaltaisinko pyytää sinut vierelleni jäälautalle?

Että olisit siinä, etkä menisi pois

En kaipaa sinulta ohjeita tai ratkaisuja, en edes sanoja. Vain, että tuntisin turvallisen kosketuksen ja lämpimän ruumiisi vieressäni. Että olisit siinä, etkä menisi pois.

Älä vetäydy kauemmas, vaikka en ole mukavaa seuraa. Pieni lapsi syvällä minussa huutaa hyväksyntää: ota syliin, älä hylkää."

 

Entä jos aina ei tarvitsekaan pärjätä? Mitä tapahtuisi, jos antaisimme itsellemme luvan olla läheisissä ihmissuhteissa myös osaamattomia ja keskeneräisiä?

 

Lämmöllä, 

Anja Nwose

.

P.S. Kannattaa lukea Saija Falckin kirjoitus läheisyydestä ja koskettamisen kielestä.

 
 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naistenpäivän ruusu sinulle, joka saat liian vähän kiitosta. Kuva: Pixabay.

Monet miehet antavat naisille ruusuja 8. maaliskuuta, mikä on hieno ele. Tänä naistenpäivänä toiveeni on, että me naiset opettelisimme osoittamaan arvostusta ja lempeyttä toisillemme.

Kenelle naiselle sinä voisit antaa ruusun?

Kuka on se nainen, jonka seurassa sinun on helppo hengittää? Tai ketä kadehdit? Kenen ominaisuuksia haluaisit itsellesi? Miten voisit ilmaista tämän ihailusi? 

Kenessä näet avuttoman puolen itsestäsi? Erityisesti hän kaipaa lämpöäsi. Kuka on se nainen, joka saa sinut ärsyyntymään? Hänen kauttaan voit oppia jotain tärkeää ja itsetuntemuksesi lisääntyy.

Kuka on nainen, jota ajattelet tänään erityisellä lämmöllä? Innostan sinua lähettämään tämän tekstin hänelle naistenpäivän ruusuna.

Kuka on se nainen, jota kadehdit?

Naistenpäivän ruusu sinulle loistava ja viehättävä nainen.

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka saat liian vähän kiitosta.

Naistenpäivän ruusu sinulle menestynyt ja onnellinen nainen.

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka et onnistunut tavoitteissasi.

Ja sinulle, joka vaadit itseltäsi liikoja.

Naistenpäivän ruusu myös sinulle, joka saat lokaa niskaasi sen takia, että olet niin älykäs, kaunis tai muulla tavoin valloittava. 

Naistenpäivän ruusu sinulle, joka koet olevasi erilainen nainen tai mietit sukupuolisuuttasi ristiriitaisin tuntein. Juuri sinua tarvitaan.

Elämää nähneiden naisten lempeät sanat ovat hunajaa sielulle

Huomaan kaipaavani rohkaisua erityisesti itseäni vanhemmilta naisilta. Elämää nähneiden naisten lempeät sanat ovat hunajaa sielulle. Ne kutsuvat liittymään ikiaikaiseen ja moninaiseen naisten ketjuun.

Kuka on se nuorempi nainen, jota sinä voisit kannustaa? Joka ei huomaa ainutlaatuisuuttaan? Ehkä olet nähnyt hänessä pilkottavan helmen, josta hän ei itse vielä tiedä. Ja vaikka tietäisikin, elämässä tarvitaan paljon kehuja.

Naisten välisessä rakkaudessa on iso voima.

 

Naistenpäiväterkuin,

Anja Nwose

 

Sain alkuinnoituksen tähän kirjoitukseen Juhan postauksesta Voiko nainen olla ”varsinainen hiihtäjä”?. Juha toteaa, että moni nainen kokisi helpotusta, jos häneen kohdistettaisiin vaativan katseeen sijaan lempeämmät silmät.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko lähelläsi bonusihmisiä, jotka voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Kuva: Anja Nwose.

Kävimme perheen kanssa mieheni kotimaassa. Toin tuliaisina lämpöä ja rakkautta. Haluan jakaa kokemani rakkausvinkit eteenpäin.

 

1. Uskalla olla riippuvainen toisista ihmisistä

Suomalainen on tottunut pärjäämään yksin. Länsi-Afrikassa hämmennyin siitä, että tarvitsin koko ajan toisten apua. Siellä ei ollut itsepalvelukassoja vaan parvi ihmisiä hääräämässä joka tiskin takana. Meillä on oleellista selvitä arkisista asioista mahdollisimman nopeasti. Afrikassa tajusin, että tärkeintä on etsiä ja löytää kontakti toisiin ihmisiin. Välillä jaaritellaan tai väitellään ihan vain sen takia, että yhteys syntyy ja säilyy.

Läheinen ihmissuhde ei ole itsepalveluyhteiskunnan kaltainen. Oleellista ei ole pärjätä itse vaan osata tukeutua muihin. Jospa todella itsenäinen ihminen onkin se, joka tietää tarvitsevansa toisia? Saamme olla riippuvaisia toisten ihmisten avusta.

 

2. Lämmin kontakti sulattaa suojaukset

Liika varovaisuus ja ristiriitoja välttelevä asenne ajavat ihmisiä kauas toisistaan. Suomessa täytyy suojautua kylmältä ilmalta. Olemmeko tottuneet suojaamaan itseämme liikaa? Varustaudumme etäisyydellä, ettei meitä satutettaisi. Silloin voi jäädä myös rakkaus saamatta. Joskus uskottelemme itsellemme, että vapaa yksinäisyys on parasta. Mutta läheisyyden ja kosketuksen kaipaus kuuluvat ihmisyyteen.

Haluaisin, että joka aamu ovellani olisi sydämellinen afrikkalaismummo antamassa halauksen ja toivottamassa tervetuloa.

 

3. Kun kohtaat rakkautta, adoptoi se itsellesi 

Lämpimän yhteisöllisyyden keskellä ajattelin kiitollisena ja vähän kateellisenakin, että lapseni saavat olla osa tätä kulttuuria. Sitten tajusin, että sukuhan on ottanut myös minut joukkoonsa. Mikään ei estä minua ottamasta adoptiota vastaan.

Onko sinun elämässäsi joku ihminen, jonka lämmössä voisit paistatella vielä rohkeammin? Entä kenet sinä voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Onko lähipiirissäsi bonuslapsi tai -aikuinen, joka kaipaa hyväksyntää?

 

4. Tunneyhteys voi syntyä myös ilman puhetta

Sain kahden viikon matkan aikana uusia ystäviä. Muutama ihminen pääsi yllättävän lähelle minua. Jälkikäteen mietin, että emmehän me edes puhuneet syvällisistä asioista. Ystävyys syntyi yhdessä koettujen hetkien, huumorin ja tunteisiin heittäytymisen kautta.

Onko sinulla tunneyhteyden kanavat auki lähellä oleviin ihmisiin? Millaista lämpöä tarvitsisit, että voisit luopua suojauksista ja sanoa tässä olen.

 

Rakkausterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko teidän perheessä kaikilla kädet kiinni kännyköissä? Kuva: Pixabay.

Nykyajan vanhempien yhteinen haaste on säännöstellä sähköisessa todellisuudessa elämistä.

Ruutuajoista puhuminen tuntuu välillä hurskastelulta, koska puhelimet ovat kasvaneet kiinni lasten ja aikuisten käsiin.

Olin Ikeassa syömässä. Naapuripöydässä oli äiti neljän lapsensa kanssa. Jokaisella oli kännykkä kädessään. He söivät, juttelivat ja näyttelivät puhelimiltaan juttuja toisilleen. Yhdessäolo näytti hauskalta. Erityisesti äidin lempeä ja stressitön olemus puhutteli minua. 

Oho, voiko noinkin olla tyytyväinen elämäänsä, pohdin hämmästyneenä.

 

Ehdoton ihannekuva

Joskus luomme mielessämme ihannekuvan omasta perhe-elämästämme. Sellaisesta kuin Sinkkosen viisaissa ohjeissa tai kavereiden idyllisissä somepäivityksissä. 

Sitten oma väsymys tai keinottomuus sotkee kauniin kuvan.

Tuska lisääntyy, jos kumppani ottaa liian rennosti. Hän antaa lisää peliaikaa, ei komenna lapsia tai marssii itse ruokapöytään kännykän kanssa.

Yksinäisyys vyöryy päälle. Ei tästä meidän arjesta tule mitään. Mikään ei pysy hallinnassa ja saan ehdottomuudellani kaikki muut pahalle päälle.

 

Toiveet ja todellisuus 

Jos toiveet ja todellisuus ovat liian kaukana toisistaan, elämä on yhtä pettymystä.

Ei ole järkeä yrittää tehdä omasta perheestä jotain, mitä se ei ole. Joskus meidän ammattilaisten tekstejä lukiessa tulee olo, että eihän kukaan pysty ylittämään rimaa. Huippuvalmennus sopii joillekin, mutta useimmat meistä ovat tavallisia penkkiurheilijoita.

Perheillä on erilaisia vahvuuksia. Toiset ovat säntillisiä ja järjestelmällisiä. Toisissa perheissä voimavarana on kyky hyvään vuorovaikutukseen kaaoksenkin keskellä.

 

Pieni hyvä alku

Ehkä on tehokkaampaa lisätä sitä, mikä toimii, kuin yrittää karsia kaikkea huonoa pois. Jos keskityn arjessa vain rikkaruohojen kitkemiseen (kännykkä pois, siivoa sotkut, älä pelaa, lopeta riehuminen, huppu pois päästä), negatiivinen vuorovaikutus kukoistaa. Mitä jos pistäisin enemmän energiaa nupuillaan olevien  kukkien hoitamiseen?

Mitä ovat ne kukkaset, pikkuruiset taimet, joita näet teidän arjessa? Ne eivät ehkä hyppää silmille kuten epäkohdat. Mutta kun katsot tarkkaan, voit nähdä pieniä hyviä alkuja. Mitä sinä haluat kasvattaa lisää?

Mietin vielä äitiä ja lapsia ruokailemassa kännyköineen. Heidän kauttaan annan itselleni muutaman ohjeen tulevaan vuoteen:

  • Suhtaudun asioihin ensisijaisesti rennosti ja lempeästi - myös perheenjäseneen, jonka kädessä on kännykkä.
  • Kestän paremmin keskeneräisyyttä, sitä etten täytä kasvatusoppaiden valioluokkaa.
  • Kiinnitän katseeni siihen, mikä on hyvää.
     

Kännykkäterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (4)

Nalle poh
1/4 | 

Kyllä minä haluan silti pitää kiinni siitä että ruokapöydässä pidetään kännykät pois ja tämä on ehdoton vaatimus. Mielestäni olisi äärimmäisen ahdistavaa jos silloinkin kaikilla olisi puhelimet kädessä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat