Kirjoitukset avainsanalla Anja Nwose

Kauneutta kaaoksen keskellä. Kuva: Anja Nwose.

Avaan ulko-oven ja meinaan kaatua kenkiin. Oloani ei helpota, että kurkkaan sotkuiseen keittiöön, jossa näkyy välipalansyönnin epämääräiset jäljet.

Sotkuisen arjen aiheuttaman ärsytyksen ratkaisemiseksi on erilaisia keinoja. Toiset siivoavat päivittäin. Jotkut nauttivat siitä. He järjestelevät siivotessaan omia ajatuksiaan. Jotkut puunaavat kotia, vaikka ovat uupumuksen rajamailla.

Sitten on tällaisia laiskoja siivoajia kuten minä, jotka päätyvät vain valittamaan ja saavat koko perheen huonolle tuulelle. Olen yrittänyt opettaa lapsille siivoamista, tulokset ovat olleet laihoja. Sitten aloin seurata tyttäreni tapaa suhtautua sotkuun ja opin kolme asiaa. 

Silloin kun en voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan.

Tyttäreni aloittaa leikin keskellä sotkua. Silloin eivät lattialla lojuvat roskat tai pöly haittaa.

Kaiken epämääräisen tavaran keskelle syntyy tila, jossa on lelujen, värien ja muotojen harmonia. Leikissä kaikki on järjestyksessä ja siistiä.

 

Opetus nro 1: Keskity kauneuden luomiseen, älä sotkun poistamiseen

 

Lukuisten ärsyyntymisten jälkeen olen alkanut ihailla hänen taitoaan sulkea pois epämääräinen sotku ympäriltä. Mikään ei häiritse, hän keskittyy luomaan kauneutta.

Tytär ei noudata vanhaa oppia, että ensin työ ja sitten huvi. Hän hyppää suoraan huviin, energiat kanavoituvat luovuuteen.

 

Opetus nro 2: Arvojärjestys uusiksi

 

Mitä jos me aikuisetkin opettelisimme joskus tekemään toisinpäin? Loikoilen hetken sohvalla ennen kuin aloitan siivouksen. Luen mukavan jutun lehdestä ennen kuin täytän tiskikoneen. Hupsuttelen perheen kanssa, ennen kuin alan raivata pyykkivuorta. Tai kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

 

Tyttäreni ei yritä hallita koko huonettaan. Hän keskittyy yhteen nurkkaan. Jospa minunkaan ei tarvitse ajatella, että siivoan kaiken. Voin luoda yhden siistin kohdan, olkoon sitten tiskipöydän nurkka tai kenkäteline. Antaa muun sotkun olla. 

 

Opetus numero 3: Älä yritä hallita liian isoa kokonaisuutta

 

Silloin kun en halua tai voi tehdä sotkulle mitään, opettelen kiinnittämään katseeni  kauniiseen yksityiskohtaan. Tutkailen tapetin viehättävää kuviota, kukan terälehteä tai rakasta taulua. Herkistän aistini hyvälle. Keskityn siihen, miten kahvi tuoksuu keittiössä ja sohvatyyny tuntuu lempeältä poskea vasten.

Kun puoliso tulee kotiin, annan suukon ja pysähdyn hänen kainaloonsa. Unohdan tekemättömät työt hetkeksi.

Näitä taitoja voi harjoitella. Osaan yhä paremmin sulkea sotkun pois mielestäni. Voin jättää tiskikoneen täyttämättä.

Kun tänään tulen kotiin, en katso epäjärjestyksessä lojuvia kenkiä vaan seinällä roikkuvaa taulua, joka tuo mieleeni mummolan.

 

Yksityiskohdista iloiten,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luotan, että olen rakastamisen arvoinen, voin antaa kumppanille omaa tilaa. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Kumppani kirjoittelee hyväntuulisena viestejä puhelimellaan.

Puoliso hehkuu onnea palattuaan työelämään.

Lapsella on hauskaa toisen vanhempansa kanssa, sinä seuraat ulkopuolelta.

 

Jokainen joutuu elämässään kohtaamaan ulkopuolisuuden tunteen ja yksinäisyyden, vaikka yritämme kovasti paeta niitä. Ensimmäiset ulkopuolisuuden kokemukset liittyvät varhaisiin ihmissuhteisiin, vanhempiin ja sisaruksiin.

Muistan lapsuuden ystävyyssuhteiden kipuilut. En päässyt mukaan porukkaan, johon olisin halunnut. Ystävä valitsi parikseen jonkun toisen. 

Omiin yksinäisyyden haamuihin kannattaa tutustua. Ulkopuolisuuden kestämisen taito on parisuhteen onnistumisen edellytys. Ilmavassa suhteessa on riittävästi liikkumatilaa. On mahdollista mennä lähelle ja välillä olla kauempana.

 

Olenko riittävän hyvä? 

Joskus luottamus kumppaniin puuttuu. En tiedä, olenko puolisolle tärkeä. Epävarma olo voi nousta sisältäpäin, omasta arvottomuuden kokemuksesta, tai suhteen huonosta tilanteesta. Usein kyse on molemmista. On vain helpompi huomata suhteen ongelmat kuin tunnistaa omat riittämättömyyden kokemukset.

Arvottomuuden tunnetta on saattanut olla jossain syvällä sisimmässä hyvin kauan. En tiedä, olenko riittävän rakastettava ihminen. Suhteen onnellisessa vaiheessa epävarmuus itsestä on voinut pysyä piilossa.

Parisuhde pysyy meidän mielessämme, vaikkemme olekaan koko ajan läsnä toisillemme.

 

Mikä kaikki menee edelleni?

Jos on tullut aikaisemmin petetyksi tai laiminlyödyksi, kokemukset vaikuttavat uusiin läheisiin ihmissuhteisiin. Menneisyyden kipujen takia voi alkaa pelätä, että toiset ihmiset tai asiat ovat puolisolle tärkeämpiä kuin minä.

Kun epävarmuus jäytää mielessä, saatat vetäytyä suojakuoreesi tai alkaa tentata asioita puolisoltasi. Kenen kanssa viestittelet? Miksi sä viivyit kauppareissulla näin pitkään? Ketä varten sä pukeudut noin hienosti? Et ole varma, haluaako puoliso olla kanssasi.

 

Torjutuksi tulemisen riski

Ulkopuolisuuden kestämisen taito tarvitsee parikseen uskallusta mennä lähelle. Molempien taitojen taustalla on ajatus siitä, että minä olen rakastamisen arvoinen. Kun luotan omaan arvooni, voin vakuuttua, että olen ainutlaatuinen kumppanilleni. Uskon, että parisuhde pysyy meidän mielessämme, vaikkemme olekaan koko ajan läsnä toisillemme.

Lähelle meneminen vaatii paljon rohkeutta. Läheisyyden kaipuun ilmaisemiseen liittyy aina riski. Puoliso ei välttämättä sillä hetkellä kaipaa ketään lähelleen. Voin tulla torjutuksi.

Kun tiedän, että olen merkittävä ihminen puolisolleni ja yhteytemme on kunnossa, ei haittaa, vaikka hänellä ei ole minulle juuri nyt aikaa. Tiedän, ettei hän torju minua kokonaan. Nyt ei vain ole sopiva hetki.

Ilmavassa suhteessa on mahdollista mennä lähelle ja välillä olla kauempana.

 

Vanhemmuus jyrää parisuhteen

Puolisoiden erilleen kasvaminen alkaa usein kuin vaivihkaa lasten syntymän jälkeen. Aika on rajallista. Parisuhde jää muiden tarpeiden jalkoihin. Monet haluavat olla todella hyviä vanhempia. Vanhemmuussuhde nähdään tärkeämpänä kuin parisuhde.

Kun vanhemmat pitävät huolta heidän välisestä tunneyhteydestään, he antavat lapselle mallin siitä, mitä on olla turvallisesti ulkopuolinen. Olet meille tärkeä, mutta et pääse mukaan tähän vanhempien väliseen yhteyteen.

 

Lämmöllä,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kyyneleet, jotka joku näkee ja ottaa vastaan, hoitavat. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Puren hammasta yhteen ja pidättelen kyyneleitä. Juuri nyt en haluaisi itkeä.

Pillittäminen, vollottaminen, poraaminen ja monet muut itkemistä tarkoittavat negatiivissävyiset sanat kertovat, että itkemistä ei arvosteta. Ikään kuin uskottavuutemme menisi, jos alamme itkeä. Joskus ajatellaan, että itkemällä voi yrittää vaikuttaa toisten tunteisiin tai itkijä vain kieriskelee itsesäälissä.

Apua, mitä mä nyt teen? Voi ei, sainko mä hänet itkemään sanomalla jotain väärin?

Useimmat kyyneleet ovat aitoja. Kun toista alkaa itkettää, tiedän, että asia on hänelle merkityksellinen.

 

Suru avaa suojamuurit

Monet merkittävät muutokset ovat työhuoneessani lähteneet liikkeelle siitä, että pariskunta itkee yhdessä. Liikutuksen hetkissä aika pysähtyy. Voimme surra kuollutta läheistä tai kurjaa lapsuutta. Voimme surra menetettyjä mahdollisuuksia tai sitä, ettei parisuhde mennyt suunnitelmien mukaan. Voimme surra uskottomuuden kipua tai puhumattomuudesta seurannutta ahdistusta.

Suru avaa suojamuurit. Suremalla asiat pääsevät taas virtaamaan. Se mikä on jämähtänyt paikalleen, voi liikahtaa.

 

Liikutus lisää luottamusta

Vaatii paljon turvallisuutta ja rohkeutta näyttää haavoittuvuutensa. On tervehdyttävää, jos puoliso silloin elää mukana tunteessa. En jääkään yksin suruni kanssa.

Yleensä asiakkaat kommentoivat, että luottamus kumppaniin ja parisuhteeseemme lisääntyi, kun näin toisen itkevän.

 

Menneille asioille ei voi enää mitään. Turha niitä on vatvoa. 

 

Poikien itkemistä on rajoitettu

Älä nyt turhasta itke. Monen lapsen kipu on ohitettu tokaisemalla näin. Varsinkin poikien itkemistä on rajoitettu. Harvalla on malli itkevästä miehestä. Jos ei ole saanut turvallisia itkemisen kokemuksia, on vaikea kyynelehtiä puolison lähellä.

Ketään ei voi painostaa itkemään eikä kyyneleiden puute tee ihmisestä kylmempää. On paljon sellaista itkua, joka ei tule kyyneleinä ulos. Ei siis kannata arvottaa puolison herkkyyttä kyyneleiden perusteella.

 

Lempeä katse auttaa

Jos itkeminen ja lohdutuksen saaminen ovat omassa kokemusmaailmassasi vieraita asioita, voit hämmentyä puolison kyyneleistä. Ehkä koet avuttomuutta. Apua, mitä mä nyt teen? Voi ei, sainko mä hänet itkemään sanomalla jotain väärin?

Itkevä ei tarvitse selityksiä. Hän kaipaa lohdutusta ja läsnäoloa. Katso itkevää puolisoa lempeästi. Jos tuntuu luontevalta, ota häntä kädestä kiinni tai anna halaus. 

 

Suremalla asiat pääsevät taas virtaamaan. Se mikä on jämähtänyt paikalleen, voi liikahtaa.

 

Unohdettu voima 

Monesti ajattelemme, ettei menneille asioille voi enää mitään. Turha niitä on vatvoa. Silloin unohdamme suremisen voiman. Erityinen voima on yhdessä suremisessa.

Olemme opetelleet itkemään piilossa. Käännämme katseen pois, kun kyyneleet valuvat. Tai vitsailemme, että taisi tulla allerginen kohtaus.

Itku puhdistaa. Yhdessä itkeminen puhdistaa vielä syvemmältä.

 

Liikutuksista kiitollisena,

Anja Nwose

 

P.S. Sain idean tähän kirjoitukseen, kun luin Johanna Malisen kolumnin. Hän tuo esille Williman Freyn tutkimuksen, jonka mukaan itkeminen puhdistaa elimistöä haitallisista stressihormoneista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yksinäisyyden kokemus voi yllättää. Kuva: Pixabay.

Lapset tappelevat ja koti on sotkuinen. Silloin mielessä ei yleensä pyöri voimalauseita. Yksi ajatus on kuitenkin erityisen vaarallinen. Se syö viimeisetkin voimat: Mun pitää selvitä yksin.

Ajatus saattaa tulla niin vaivihkaa, ettei sitä edes huomaa. Katsot ympärillesi ja huokaiset: Kukaan muu ei tee täällä mitään kuin minä.

Itsenäisyyden ihanteesta tulee piina

Suomalaiset ovat kasvattaneet lapsia itsenäisyyteen. Moni on joutunut liian isoihin saappaisiin liian pienenä. Yhteiskuntamme nojaa siihen, että lapset pärjäävät pitkiä aikoja yksin kotona.

Vaikka on ollut ikävä vanhempia ja on pelottanut, on pitänyt purra hammasta yhteen, tsempata ja näyttää urhealta. Meidän lapsi on niin reipas.

Itsenäisyyden ihanne muuttuu helposti piinaksi. On vaikea ottaa apua vastaan. Kyllä mä pärjään.

”Tää koti on ihan läävä. Kohta mä heitän kaikki teidän tavarat roskiin.”

Satuttavat sammakot

Kun päässä pyörii taas mun pitää hoitaa kaikki yksin -ajatus, suusta pääsee yleensä kurjia sammakoita. Tiuskimme lapsille ja valitamme puolisolle.

Tää koti on ihan läävä. Kohta mä heitän kaikki teidän tavarat roskiin. Ei susta ole mihinkään. Katsotaan, kuinka kauan jaksan tätä touhua.

Vaikka itse tietäisit, ettet sano epätoivoisia lauseita tosissasi, ne satuttavat läheisiä. Sammakkolauseet etäännyttävät meitä perheenjäsenistä ja vahvistavat tunnetta yksin jäämisestä.

”Ei susta ole mihinkään. Katsotaan, kuinka kauan jaksan tätä touhua.”

Taas mä oon tässä tilanteessa

Jos olet elämässäsi joutunut liian tiukkoihin paikkoihin, näistä hetkistä on jäänyt mieleesi ja kehoosi muistijälkiä. Ne aktivoituvat kuormittavassa tilanteessa.

Taas näin, taas mä hoidan tän jutun ilman kenenkään apua.

Rankka tilanne tuntuu samalta kuin aikaisemmatkin kokemukset, jolloin ei ole saanut riittävästi apua. Vanha muisto saattaa hämätä luulemaan, että nykyhetki on yhtä kaoottinen.

Puoliso vaikuttaa samanlaiselta kuin tyly eksä tai liialliseen vastuuseen sysännyt vanhempi.

Tutulta tuntuvassa tilanteessa on vaikea nähdä selkeästi. Ehkä puoliso ei olekaan niin paha kuin miltä hän vaikuttaa. Se, ettei hän siivonnut tai unohti ilmoittaa lapsen uimakouluun, ei välttämättä tarkoita sitä, että hän käyttäytyi niin ilkeyttään.

Sammakkolauseet etäännyttävät meitä perheenjäsenistä ja vahvistavat tunnetta yksin jäämisestä.

Puolison kanssa samassa paatissa

Monet asiakkaat ovat kokeneet, että pariterapian myötä on tullut kokemus samassa veneessä olemisesta. Elämäntilanne on yhtä rankkaa kuin ennenkin. Taloushuolet jatkuvat. Erityislapsen haasteisiin ei löydy apua. Aika ei tahdo riittää arjen juttuihin. Mutta omaa jaksamista helpottaa se, ettei vedä yksin perässään valtamerilaivaa. Seilaamme puolison kanssa samassa paatissa.

Turvalliset voimalauseet

On tilanteita, joissa lähituki puuttuu. Silloin kannattaa hakea apua. Avun hakeminen on itsensä arvostamista. Tekee hyvää kyseenalaistaa Pakko mun on tästäkin selvitä yksin -asennetta.

Yksinäisyyden vastavoimaksi kannattaa kerätä voimalauseiden ja -kokemusten kokoelma. Kun yksinäisyys vyöryy päälle, palauta mieleesi ystävällisiä katseita, lempeitä kosketuksia ja rohkaisevia sanoja. Hyviä muistoja kannattaa vaalia.

Tiukan paikan tullen voi jutella itsekseen. Turvalliset sanat auttavat, kun pärjäämisen pakko puristaa rintaa. Ei mitään hätää. Kaikki järjestyy. Me selvitään tästä.

 

Terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

No mutta tottahan se on, että yksin pitää pärjätä. Lapsesta asti piti hoitaa jo huolet, murheet ja ongelmat itse. Aikuistuttuani vanhempani eivät viitsineet enää juuri edes pitää yhteyttä tai tavata. Ja kun sitten aikanaan sain lapsia, niin ilmoittivat että he eivät aio osallistua vaan elävät vain itselleen.
Monta kertaa ollut lapsiperheenä hätätilanne, kriisi tai muu ja joka kerta itse on ollut pakko jaksaa vaikka olisi miten sairas, uupunut tai poikki. Apua ei saa vaikka pyytää.
Olen pyytänyt suvulta, neuvolasta, seurakunnasta, sossusta jne ja en ole saanut koska ”kriteerit ei täyty”. Eli siis ei ole lastensuojeluongelmaa tai lapsilla vaaraa. Mitään ennaltaehkäisevää kotipalvelua ei ole olemassa muuta kuin korulauseina paperilla, ja sitä ei omasta kunnasta saa lainkan.
Tukiverkoton perhe on aina täysin omillaan sillä jos suku/vanhemmat ei auta, niin kukaan ei auta. Vasta sitten saa apua kun on jo oikein kunnon lasu-ongelmatapaus.

Siksi on edesvastuutonta kirjoitella näitä ”pyydä rohkeasti apua” ja ”aina saa apua kun pyytää” -neuvoja. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Apua ei saa vaikka miten soittelisi ja pyytelisi. Taannoin oli pitkä ketju av-palstalla juuri tästä miten perheet olivat pyytäneet hädässä apua ja juuri kukaan ei ollut sitä saanut.

Joten parempi vaan turvautua itseensä ja pakko jaksaa.

Anja Nwose
Liittynyt4.1.2018
2/2 | 

Onpa surullista. Olet selvinnyt isoista asioista elämässäsi. Ikävä kyllä olen kuullut vastaavia tarinoita liian usein, ettei apua ole saanut, vaikka sitä on hakenut. Olen sitä mieltä, että ennaltaehkäisevää työtä pitäisi lisätä todella paljon. Voimia elämääsi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat