Kirjoitukset avainsanalla tunneyhteys

K niin kuin kakku on hyväksi myös. Kuva: Paula Ruotsalainen

1. Katso

Pieni lapsi pyytää: ”Äiti! Katso silmillä.” Vanhempi on vastannut ”joo, joo” lapsen katsomispyyntöön katse jossain ihan muualla. Lapselle se ei riitä. Eikä riitä aikuisellekaan. Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi.

Jos en tule nähdyksi, tuntuu kuin minua ei olisi olemassakaan. Ohi katsominen loukkaa, se sulkee minut yhteyden ulkopuolelle. Rakastava katse ei arvostele eikä tuomitse. Se näkee minut sellaisena kuin olen, ihanuuteni ja epätäydellisyyteni. Se hyväksyy ja kertoo, että kelpaan.

2. Kuuntele

Yhtä tärkeää kuin tulla nähdyksi on tulla kuulluksi. Tarvitsen sitä, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi oikein. Voin aidosti ymmärtää toista vain, jos kuuntelen keskittyneesti, kaiken huomioni häneen kiinnittäen. Muuten kuuleminen muuttuu helposti luulemiseksi.

Omat tulkintani toisen ajatuksista, tunteista ja tarkoitusperistä menevät usein metsään. Keskittynyt, ennakkoasetuksista vapaa kuuntelu on suuri lahja toiselle ja avain moneen ristiriitatilanteeseen.

"Haluan, että minun jälkeni toisen iholla on hyvää tekevää ja ilmaisee rakkautta."

3. Kosketa

Kosketuksen laatu määrää suhteen laadun. Sillä on siis paljonkin väliä, miten toisiamme kosketamme vai väistämmekö kokonaan. Iholla on muisti, johon jokainen kosketus jättää jäljen. Siksi haluan opetella herkin sormin sen, miten ja milloin toinen toivoo tulevansa kosketuksi. Haluan, että minun jälkeni toisen iholla on hyvää tekevää ja ilmaisee rakkautta.

Jos toinen on käden ojennuksen päässä, se liike täytyy tehdä. Joka päivä. Muuten yhteys heikkenee ja suhde viilenee.

4. Kehu

Aikuisten välillä toimii sama kuin lastenkin kanssa: kehu ja kannustus lisäävät motivaatiota paljon tehokkaammin kuin moite. Lisäksi niillä on myönteinen vaikutus vuorovaikutukseen ja ilmapiiriin. Olen mieluiten tekemisissä ihmisen kanssa, joka huomaa hyvän ja on välillä valmis katsomaan sivuun virheitäni.

Kun annat kehuja, toivon, että teet se tosissasi ja tarkoittaen. Yritän itsekin muistaa, että yhtä negatiivista palautetta kohti tulee antaa viisi myönteistä, jotta parisuhde voi hyvin.

5. Kiitä

Kiitos on pieni sana, jolla on suuri vaikutus. Kiitollisuus on sekä mielensisäistä että vuorovaikutukseen liittyvää. Se on asennetta, joka ymmärtää, että mikään hyvä ei ole itsestäänselvyys. Se on myös oman arvostuksen osoittamista toiselle arjen pienissä asioissa ja iloa siitä, että toinen tänäänkin on tässä rinnalla.

6. Kunnioita

Kunnioitus on kaiken pohja ihmisten välisissä suhteissa. Se liittyy kaikkiin edellä mainittuihin kohtiin. Ajattele: epäkunnioittava katse, epäkunnioittava kosketus. Millainen olo tulee? Ei rakkaudellinen ainakaan. Ilman kunnioitusta  ei ole luottamusta ja ilman luottamusta rakkaus ei voi elää.

 

Terveisin Paula, perheneuvoja

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäävätkö tunteesi lasin taa? Kuva: Public domain pictures

Se hetki, jossa nielaiset jotain, mikä oli tulossa esiin. Sinussa syntyy päätös asettaa itsesi sivuun ja mukautua. Arvioit, ehkä huomaamattasi, että jokin sinussa tai ympäristössäsi ei arvostaisi sitä, mitä oli tulossa.

Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi

Aina kun jätät jonkin merkittävän tunteen tuntematta, tärkeän asian sanomatta, olet vaarassa ohittaa itsesi. Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi. Jos läheisesi tottuvat siihen, että jättäydyt ohitetuksi, he tottuvat ohittamaan sinua.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä. Joskus ne saattavat purskahtaa esiin kiukkuna tai kyyneleinä, joihin sisältyy satoja asioita. Silloin niistä on vaikea saada selvää. Sata kestämätöntä tunnetta ja tarvetta yhdessä on vielä ahdistavampaa kuin se yksi, jolle ei pelkälläänkään ollut tilaa tai lupaa tulla esiin.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä.

Lapsena opimme läheistemme reaktioita havainnoimalla, miten meidän kannattaa itseemme suhtautua. Ovatko ajatukseni kiinnostavia, onko tunteilleni tilaa ja kannattaako tarpeeni ottaa huomioon. Pitkään pidämme normaalina sitä, mihin olemme sattuneet syntymään.

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin. Rakastuessa saattaa kokea jotain huumaavan erilaista. Toinen suhtautuukin minuun aivan eri tavalla kuin muut ennen. Ja minä otan vastaan saamani hyvän!

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin

Rakastumisen laimentuessa voi palata kohtelemaan itseään niin kuin itseä on aina kohdeltu. Jos kumppani toimii edelleen toisin, se voi tuntua niin kiusalliselta tai vieraalta, että yritän opettaa hänetkin toimimaan ”oikein”. Tavalla, johon olen tottunut. Tavalla, josta voin syyttää häntä myöhemmin.

Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä

Yhteydessä olemista voi harjoitella. Omia tunteita ja tarpeita voi tunnustella. Herkkyydessä voi kehittyä. Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä.

Millaisissa tilanteissa koet voivasi olla kokonaisin itsesi? Keiden seurassa voit olla eniten yhteydessä itseesi? Viljele arkeesi näitä mahdollisuuksia. Anna yhteyden itseesi kasvaa ja vahvistua.

Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä

Kenen kanssa joudut katkaisemaan yhteyden itseesi, vaikka haluaisit läheisyyttä? Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä. Olisiko tässä suhteessa turvallista kokeilla ja harjoitella samanaikaista yhteyttä itseen ja toiseen?

Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen

Se hetki, kun huomaat jonkin sinussa tuntuvan. Sinä annat tunteen sinussa liikkua, ehkä näkyä ja kuuluakin. Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen. Ilmaiset sen, mikä on sinulle tärkeää.


Terveisin,

Sini Rantakari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko lähelläsi bonusihmisiä, jotka voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Kuva: Anja Nwose.

Kävimme perheen kanssa mieheni kotimaassa. Toin tuliaisina lämpöä ja rakkautta. Haluan jakaa kokemani rakkausvinkit eteenpäin.

 

1. Uskalla olla riippuvainen toisista ihmisistä

Suomalainen on tottunut pärjäämään yksin. Länsi-Afrikassa hämmennyin siitä, että tarvitsin koko ajan toisten apua. Siellä ei ollut itsepalvelukassoja vaan parvi ihmisiä hääräämässä joka tiskin takana. Meillä on oleellista selvitä arkisista asioista mahdollisimman nopeasti. Afrikassa tajusin, että tärkeintä on etsiä ja löytää kontakti toisiin ihmisiin. Välillä jaaritellaan tai väitellään ihan vain sen takia, että yhteys syntyy ja säilyy.

Läheinen ihmissuhde ei ole itsepalveluyhteiskunnan kaltainen. Oleellista ei ole pärjätä itse vaan osata tukeutua muihin. Jospa todella itsenäinen ihminen onkin se, joka tietää tarvitsevansa toisia? Saamme olla riippuvaisia toisten ihmisten avusta.

 

2. Lämmin kontakti sulattaa suojaukset

Liika varovaisuus ja ristiriitoja välttelevä asenne ajavat ihmisiä kauas toisistaan. Suomessa täytyy suojautua kylmältä ilmalta. Olemmeko tottuneet suojaamaan itseämme liikaa? Varustaudumme etäisyydellä, ettei meitä satutettaisi. Silloin voi jäädä myös rakkaus saamatta. Joskus uskottelemme itsellemme, että vapaa yksinäisyys on parasta. Mutta läheisyyden ja kosketuksen kaipaus kuuluvat ihmisyyteen.

Haluaisin, että joka aamu ovellani olisi sydämellinen afrikkalaismummo antamassa halauksen ja toivottamassa tervetuloa.

 

3. Kun kohtaat rakkautta, adoptoi se itsellesi 

Lämpimän yhteisöllisyyden keskellä ajattelin kiitollisena ja vähän kateellisenakin, että lapseni saavat olla osa tätä kulttuuria. Sitten tajusin, että sukuhan on ottanut myös minut joukkoonsa. Mikään ei estä minua ottamasta adoptiota vastaan.

Onko sinun elämässäsi joku ihminen, jonka lämmössä voisit paistatella vielä rohkeammin? Entä kenet sinä voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Onko lähipiirissäsi bonuslapsi tai -aikuinen, joka kaipaa hyväksyntää?

 

4. Tunneyhteys voi syntyä myös ilman puhetta

Sain kahden viikon matkan aikana uusia ystäviä. Muutama ihminen pääsi yllättävän lähelle minua. Jälkikäteen mietin, että emmehän me edes puhuneet syvällisistä asioista. Ystävyys syntyi yhdessä koettujen hetkien, huumorin ja tunteisiin heittäytymisen kautta.

Onko sinulla tunneyhteyden kanavat auki lähellä oleviin ihmisiin? Millaista lämpöä tarvitsisit, että voisit luopua suojauksista ja sanoa tässä olen.

 

Rakkausterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Puolisolla on syntymäpäivä ja mietin, miten sitä muistaisin. On jo vähän kiire, päivä on pian puolessa välissä. Aamulla kyllä halasin ja onnittelin, lupasin imuroida töiden jälkeen, mutta se ei ollut lahja - kissanhiekka pisteli omiin jalkoihini. En siis ole kovin ennakoiva ihminen. Silti juuri tänään haluaisin pysähtyä hetkeksi ilahduttamaan.

Lahjoissa on jotakin hyvin herkkää. Vaikka ne olisivat yksinkertaisia, niihin sisältyy vahva lataus, ja lahjan antajana mittaan helposti onnistumista vastaanottajan reaktioista ja lahjan käyttämisestä. Ikään kuin toivoisin osaavani lukea hänen salaisen toiveensa ja vastaavani siihen. Mieleen nousevat satujen taianomaiset lahjat, jotka nostivat saajansa elämän ihan toiselle tasolle: elämänsä loppuun onnelliseksi prinssiksi tai prinsessaksi. Voinko siis kääriä lahjapaperiin tai sulkea kuoren sisälle omia toiveitani tai uskoa tietäväni, mikä on läheiselleni parasta? Pyrinkö lahjalla omaan haaveeseen, johon toivon toisen sulautuvan?

Lahjan luonne hukkuu, jos siitä katoaa kahden ihmisen välinen matka.

Läpi historian lahjat ovat olleet hyvän tahdon osoituksia ja vaihdon välineitä jopa parisuhteiden solmimisessa. Entä kun arki on vuosien mittaan tullut niin jaetuksi, että puoliso voi nähdä onnitteluruusun ostamisen tilitapahtumista jo ennen kuin ehdin sen kanssa kotiin? Tai kun yllätysillallista on hankala järjestää, koska ruoka nostettiin yhteistuumin aamulla pakastimesta sulamaan? Oikeastaan näin on ihan hyvä, ei tarvetta vaikuttaa toiseen, ei lieventää tai lepytellä. Ei tarvitse lahjalla houkutella toista vaikkapa kaveriksi elokuviin. Siitä huolimatta haluaisin löytää ympäriltäni jotain tuoretta ja sopivasti yllättävää, onnelliseksi tekevää. Tai entä jos voinkin onnitella näkemällä tuttua uudella tavalla? Kehystän kuvan, kirjoitan muiston tai hankin kirpputorilta vanhan levyn?

Lahjan luonne hukkuu, jos siitä katoaa kahden ihmisen välinen matka: sinä saat jotain, minkä eteen olen omalla tavallani nähnyt vaivaa. Lahjassa on mukana, miten minä näen sinut, ja se on eri asia millainen olet tai millaiseksi itsesi tunnet. Niin sen kuuluu ollakin, vaikka juuri siitä syystä lahjani ei aina kohtaa toiveitasi - tai toisinpäin.

Lahjassa on mukana, miten minä näen sinut, ja se on eri asia millainen olet tai millaiseksi itsesi tunnet. Niin sen kuuluu ollakin.

Kun antamassani on mukana ajatuksiani ja tunteitani, se ei ole pelkkä suoritus. Pieneen kätkeytyy iso viesti: olet tärkeä. Ennen kaikkea haluaisin, että lahjan antamisessa ja saamisessa olisi lämpöä, hellyyttä ja intohimoa. Samalla mietin, että kalenterissa toistuvat lahjojen antamisen päivät ovat hyvä rutiini. Ne ovat sopiva haaste viimetipassa elävälle ja mahdollisuus romantiikalle vuoden ja vuosien kiitäessä ohitse. Olen iloinen mahdollisuudesta muistaa sinua. Niin, kiitos erilaisuudesta yhteisellä matkalla, saat lahjaksi ainakin yhteisen iltahetken. Mitäpä siltä toivot?

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat