Kirjoitukset avainsanalla tunneyhteys

Jäävätkö tunteesi lasin taa? Kuva: Public domain pictures

Se hetki, jossa nielaiset jotain, mikä oli tulossa esiin. Sinussa syntyy päätös asettaa itsesi sivuun ja mukautua. Arvioit, ehkä huomaamattasi, että jokin sinussa tai ympäristössäsi ei arvostaisi sitä, mitä oli tulossa.

Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi

Aina kun jätät jonkin merkittävän tunteen tuntematta, tärkeän asian sanomatta, olet vaarassa ohittaa itsesi. Jos ohitat itsesi usein, olosi voi muuttua ohitetuksi. Jos läheisesi tottuvat siihen, että jättäydyt ohitetuksi, he tottuvat ohittamaan sinua.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä. Joskus ne saattavat purskahtaa esiin kiukkuna tai kyyneleinä, joihin sisältyy satoja asioita. Silloin niistä on vaikea saada selvää. Sata kestämätöntä tunnetta ja tarvetta yhdessä on vielä ahdistavampaa kuin se yksi, jolle ei pelkälläänkään ollut tilaa tai lupaa tulla esiin.

Ohitetut tunteesi ja tarpeesi eivät katoa. Kukaan vain ei saa tietää niistä.

Lapsena opimme läheistemme reaktioita havainnoimalla, miten meidän kannattaa itseemme suhtautua. Ovatko ajatukseni kiinnostavia, onko tunteilleni tilaa ja kannattaako tarpeeni ottaa huomioon. Pitkään pidämme normaalina sitä, mihin olemme sattuneet syntymään.

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin. Rakastuessa saattaa kokea jotain huumaavan erilaista. Toinen suhtautuukin minuun aivan eri tavalla kuin muut ennen. Ja minä otan vastaan saamani hyvän!

Aikuisena usein jatkamme itsemme kohtelua niin kuin meille lapsena opetettiin

Rakastumisen laimentuessa voi palata kohtelemaan itseään niin kuin itseä on aina kohdeltu. Jos kumppani toimii edelleen toisin, se voi tuntua niin kiusalliselta tai vieraalta, että yritän opettaa hänetkin toimimaan ”oikein”. Tavalla, johon olen tottunut. Tavalla, josta voin syyttää häntä myöhemmin.

Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä

Yhteydessä olemista voi harjoitella. Omia tunteita ja tarpeita voi tunnustella. Herkkyydessä voi kehittyä. Voit oppia tunnistamaan sen hetken, jossa syntyy päätös mukautumisesta tai yhteyden säilyttämisestä.

Millaisissa tilanteissa koet voivasi olla kokonaisin itsesi? Keiden seurassa voit olla eniten yhteydessä itseesi? Viljele arkeesi näitä mahdollisuuksia. Anna yhteyden itseesi kasvaa ja vahvistua.

Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä

Kenen kanssa joudut katkaisemaan yhteyden itseesi, vaikka haluaisit läheisyyttä? Läheisyys ei pääse syntymään, jos sinun tunteesi ja tarpeesi eivät ole läsnä. Olisiko tässä suhteessa turvallista kokeilla ja harjoitella samanaikaista yhteyttä itseen ja toiseen?

Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen

Se hetki, kun huomaat jonkin sinussa tuntuvan. Sinä annat tunteen sinussa liikkua, ehkä näkyä ja kuuluakin. Päätät, että sinä arvostat sitä, mitä voit tuoda suhteeseen. Ilmaiset sen, mikä on sinulle tärkeää.


Terveisin,

Sini Rantakari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lähelläsi bonusihmisiä, jotka voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Kuva: Anja Nwose.

Kävimme perheen kanssa mieheni kotimaassa. Toin tuliaisina lämpöä ja rakkautta. Haluan jakaa kokemani rakkausvinkit eteenpäin.

 

1. Uskalla olla riippuvainen toisista ihmisistä

Suomalainen on tottunut pärjäämään yksin. Länsi-Arikassa hämmennyin siitä, että tarvitsin koko ajan toisten apua. Siellä ei ollut itsepalvelukassoja vaan parvi ihmisiä hääräämässä joka tiskin takana. Meillä on oleellista selvitä arkisista asioista mahdollisimman nopeasti. Afrikassa tajusin, että tärkeintä on etsiä ja löytää kontakti toisiin ihmisiin. Välillä jaaritellaan tai väitellään ihan vain sen takia, että yhteys syntyy ja säilyy.

Läheinen ihmissuhde ei ole itsepalveluyhteiskunnan kaltainen. Oleellista ei ole pärjätä itse vaan osata tukeutua muihin. Jospa todella itsenäinen ihminen onkin se, joka tietää tarvitsevansa toisia? Saamme olla riippuvaisia toisten ihmisten avusta.

 

2. Lämmin kontakti sulattaa suojaukset

Liika varovaisuus ja ristiriitoja välttelevä asenne ajavat ihmisiä kauas toisistaan. Suomessa täytyy suojautua kylmältä ilmalta. Olemmeko tottuneet suojaamaan itseämme liikaa? Varustaudumme etäisyydellä, ettei meitä satutettaisi. Silloin voi jäädä myös rakkaus saamatta. Joskus uskottelemme itsellemme, että vapaa yksinäisyys on parasta. Mutta läheisyyden ja kosketuksen kaipaus kuuluvat ihmisyyteen.

Haluaisin, että joka aamu ovellani olisi sydämellinen afrikkalaismummo antamassa halauksen ja toivottamassa tervetuloa.

 

3. Kun kohtaat rakkautta, adoptoi se itsellesi 

Lämpimän yhteisöllisyyden keskellä ajattelin kiitollisena ja vähän kateellisenakin, että lapseni saavat olla osa tätä kulttuuria. Sitten tajusin, että sukuhan on ottanut myös minut joukkoonsa. Mikään ei estä minua ottamasta adoptiota vastaan.

Onko sinun elämässäsi joku ihminen, jonka lämmössä voisit paistatella vielä rohkeammin? Entä kenet sinä voisit rakastaa sisälle yhteisöön? Onko lähipiirissäsi bonuslapsi tai -aikuinen, joka kaipaa hyväksyntää?

 

4. Tunneyhteys voi syntyä myös ilman puhetta

Sain kahden viikon matkan aikana uusia ystäviä. Muutama ihminen pääsi yllättävän lähelle minua. Jälkikäteen mietin, että emmehän me edes puhuneet syvällisistä asioista. Ystävyys syntyi yhdessä koettujen hetkien, huumorin ja tunteisiin heittäytymisen kautta.

Onko sinulla tunneyhteyden kanavat auki lähellä oleviin ihmisiin? Millaista lämpöä tarvitsisit, että voisit luopua suojauksista ja sanoa tässä olen.

 

Rakkausterkuin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Pixabay

Puolisolla on syntymäpäivä ja mietin, miten sitä muistaisin. On jo vähän kiire, päivä on pian puolessa välissä. Aamulla kyllä halasin ja onnittelin, lupasin imuroida töiden jälkeen, mutta se ei ollut lahja - kissanhiekka pisteli omiin jalkoihini. En siis ole kovin ennakoiva ihminen. Silti juuri tänään haluaisin pysähtyä hetkeksi ilahduttamaan.

Lahjoissa on jotakin hyvin herkkää. Vaikka ne olisivat yksinkertaisia, niihin sisältyy vahva lataus, ja lahjan antajana mittaan helposti onnistumista vastaanottajan reaktioista ja lahjan käyttämisestä. Ikään kuin toivoisin osaavani lukea hänen salaisen toiveensa ja vastaavani siihen. Mieleen nousevat satujen taianomaiset lahjat, jotka nostivat saajansa elämän ihan toiselle tasolle: elämänsä loppuun onnelliseksi prinssiksi tai prinsessaksi. Voinko siis kääriä lahjapaperiin tai sulkea kuoren sisälle omia toiveitani tai uskoa tietäväni, mikä on läheiselleni parasta? Pyrinkö lahjalla omaan haaveeseen, johon toivon toisen sulautuvan?

Lahjan luonne hukkuu, jos siitä katoaa kahden ihmisen välinen matka.

Läpi historian lahjat ovat olleet hyvän tahdon osoituksia ja vaihdon välineitä jopa parisuhteiden solmimisessa. Entä kun arki on vuosien mittaan tullut niin jaetuksi, että puoliso voi nähdä onnitteluruusun ostamisen tilitapahtumista jo ennen kuin ehdin sen kanssa kotiin? Tai kun yllätysillallista on hankala järjestää, koska ruoka nostettiin yhteistuumin aamulla pakastimesta sulamaan? Oikeastaan näin on ihan hyvä, ei tarvetta vaikuttaa toiseen, ei lieventää tai lepytellä. Ei tarvitse lahjalla houkutella toista vaikkapa kaveriksi elokuviin. Siitä huolimatta haluaisin löytää ympäriltäni jotain tuoretta ja sopivasti yllättävää, onnelliseksi tekevää. Tai entä jos voinkin onnitella näkemällä tuttua uudella tavalla? Kehystän kuvan, kirjoitan muiston tai hankin kirpputorilta vanhan levyn?

Lahjan luonne hukkuu, jos siitä katoaa kahden ihmisen välinen matka: sinä saat jotain, minkä eteen olen omalla tavallani nähnyt vaivaa. Lahjassa on mukana, miten minä näen sinut, ja se on eri asia millainen olet tai millaiseksi itsesi tunnet. Niin sen kuuluu ollakin, vaikka juuri siitä syystä lahjani ei aina kohtaa toiveitasi - tai toisinpäin.

Lahjassa on mukana, miten minä näen sinut, ja se on eri asia millainen olet tai millaiseksi itsesi tunnet. Niin sen kuuluu ollakin.

Kun antamassani on mukana ajatuksiani ja tunteitani, se ei ole pelkkä suoritus. Pieneen kätkeytyy iso viesti: olet tärkeä. Ennen kaikkea haluaisin, että lahjan antamisessa ja saamisessa olisi lämpöä, hellyyttä ja intohimoa. Samalla mietin, että kalenterissa toistuvat lahjojen antamisen päivät ovat hyvä rutiini. Ne ovat sopiva haaste viimetipassa elävälle ja mahdollisuus romantiikalle vuoden ja vuosien kiitäessä ohitse. Olen iloinen mahdollisuudesta muistaa sinua. Niin, kiitos erilaisuudesta yhteisellä matkalla, saat lahjaksi ainakin yhteisen iltahetken. Mitäpä siltä toivot?

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun mies matkustaa, osa minustakin on poissa. Kuva: Katianna Ruuskanen

Huomenna hän taas lähtee. Vuosia minulle oli jo aivan selvää, mitä tapahtuu joka sunnuntai, kun hän lähtee, ja perjantaisin, kun hän palaa. Silloin hän oli töissä toisella paikkakunnalla. Mutta nyt hän ei ole lähtenyt hetkeen eikä minulla ole niitä rutiineita mielessä. Sen sijaan minussa liikkuu tunteita, joilta rutiinit ovat ehkä joskus suojanneet.

Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt

Tunnen surua siitä, että joudun miehestäni fyysisesti eroon viikoksi. Kehoni kaipaa ja huutaa häntä jo nyt. Ajatuksenikin harhailevat ja ovat eksyksissä. En tiedä, miten viikon mittaan nousevat mietteeni ja kysymykseni tulevat jaetuiksi. Voi olla, että jään ajatuksineni yksin. Tai ehkä en ehdi arjen pyörityksen keskellä edes itse kuulla niitä.

Selaan kalenterista tulevaa viikkoa yrittäen löytää sieltä niitä kohtia, joita varten minun olisi ymmärrettävä pyytää mielipide, neuvo tai työkalu puolisoltani nyt. On viime hetken tunnelma. Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden.

Nyt voin vielä varmistaa avaimet, lomakkeet ja rakkauden

Arvioin kutakin päivää kaikkine menoineen ja yritän tulla tutuksi jokaisen päivän kanssa jo vähän etukäteen. Ajelehtimiselle, arvailulle tai vastuun siirtämiselle ei ole tällä viikolla tilaa. Kun lapset kysyvät, pyytävät tai tarvitsevat, minä vastaan. Minä myös muistan, lohdutan, kannustan ja jaksan.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa. Ehkä osa minustakin lähtee pois, ulottumattomiin, pois tieltä. Kotiin jää äiti, joka pystyy ja jaksaa. Hän onkin oikein hyvä äiti. Lapsilla ei varmasti ole mitään hätää, kun isä on poissa.

Ehkä mieheni ei ole ainoa, joka on ensi viikon poissa

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan. Ensimmäinen tulosuukko osuu vielä lasten äidin suulle. Minä olen silloin vielä kulman takana kurkkimassa. Sieltä kulman takaa saattaa kuulua hiljaista itkua. Joskus sieltä kirpoaa kiukku. Se puoli minusta on ollut viikon aivan liian yksin.

Sitten kun mieheni palaa, joudumme vielä odottamaan, että minäkin palaan

Joskus yritin pitääkin tuon väsyvän ja tarvitsevan puolen piilossa. Miksi sitä puolta kannattaisi ottaa esille, jos sitä joutuu jo parin päivän päästä taas tunkemaan syrjemmälle? Puoliso voisi erehtyä luulemaan, että tarvitsen ja kaipaan häntä, vaikka pärjään ihan yhtä hyvin yksinkin.

Itse asiassa pärjään yksin jopa paremmin. Kun ei tarvitse neuvotella, sopia eikä huomioida toisen menoja ja ajatuksia, säästyy aikaa ja voimia. Kun minä tiedän kaiken ja vastaan kaikesta, arki on selkeää ja johdonmukaista. Arjen askareet tulevat tehdyksi niin kuin minä haluan.

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin

Toivon, että mieheni muistaa vielä noilta vuosilta, miten minut kutsutaan takaisin kotiin, jos en itse jaksa tai pysty raskaan viikon jälkeen tulemaan. Pitkä halaus. Arjen toimiin yhdessä tarttuminen. Kiireetön kuunteleminen (viimeistään lasten nukkumaan mentyä). Ja yhdessä nukutut kunnon yöunet, niin aamulla on jo koko perhe kotona.

Siihen asti minä ikävöin, tällä kertaa Jenni Vartiaisen säestämänä.

Terveisin,

Sini Rantakari

 

Kommentit (1)

Rekkaleski ma-pe

Niin tuttua!! Kun rekkamieheni kurvaa perjantaina kotiin, miten valtava kaipaukseni purkautuu? Välttelen kosketusta, katson sivuun, oon etäinen, vähäpuheinen. Olen koko viikon selvinnyt lasten vaatimuksista, niin en kykene heti ottamaan vastaan miestä. Onneksi kumpikin nykyään ymmärtää tilanteen. Tästä on tullut jo osin vitsikin. Mies saattaa kysyä tunnin päästä kotiutumisesta, että saisko vähä jo sormenpäällä koskea?vai onko paha?😊 kyllä se siitä iltaa kohti helpottaa. Haluan tulla vaan ensin kuulluksi ja joskus pitää vähä kiukutellakin. Tätä jälleen näkemisen shokkia joskus lieventää se, että edellisenä iltana puhutaan oikein pitkä puhelu ja tilitän jo siinä vaiheessa tuntojani. Joskus on käynyt niinkin mainiosti, että vastassa on ollu kiukkusen kakaran sijasta rakastaja.😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat