Kirjoitukset avainsanalla Nina Kauppinen

Onko sumuverhon takana valoa? Kuva Katianna Ruuskanen.

Näen ympärilläni kuormituksesta kireitä ja aikatauluista ahdistuneita ihmisiä mieli sumupilvessä. Joku ei ehdi syödä 12 tunnin työpäivän aikana, toinen kertoo nukkuvansa vain viisi tuntia yössä ja pärjäävänsä sillä. Kunnon kesälomaa ei ehdi pitää eikä sitä edes tarvitse, koska työ on intohimo. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jäänyt täysin tai johonkin sen osa-alueeseen satsataan lähes pakkomielteisesti.

Ylikuormituksen ja väsymyksen tila sumentaa oman peilikuvan. Näet itsesi pystyvämpänä kuin oletkaan. Et halua kohdata realiteetteja. Et ole ylikierroksilla, "vähän stressiä vaan pukkaa, mutta pian helpottaa." Et ole uupunut. Jos läheisesi kehottaa hiljentämään, sanot että et voi tai ehdi. Jos hän tarjoutuu auttamaan, torjut avun. Pärjäät kyllä, olet aina pärjännyt.

Sumupilvi estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta

Sumupilvellä on suuri vaikutus vuorovaikutussuhteisiin. Paikoin maanisen tahdin katsominen hengästyttää läheisiäsi. Puhut samoja asioita uudelleen ja paljon itsestäsi. Unohdat kysyä toisen kuulumisia ja jos kysyt, et kuuntele vastausta. Sumu estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta. Se estää huomaamasta sitä tärkeintä, puolisoa tai lasta, joka hakee yhteyttä sinuun. Olet vieressä, mutta kovin kaukana.

Sytytyslankasi on minimaalinen tai et reagoi mihinkään. Puolisolle raivoat, tiuskit tai mökötät pitkiä aikoja. Et pysty muuttamaan negatiivista kehää omalta osaltasi. Lupauksistasi huolimatta et jaksa tehdä aloitteita parisuhdeaikaan tai innostua puolison ehdotuksista. Syöminen kiinnostaa enemmän kuin seksi. Puolisosi ei koe itseään halutuksi ja rakastetuksi. Hän etsii syytä tilanteeseen itsestään tai vuokra-asuntoa sinuun täysin kyllästyneenä.

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta.

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta. Syyllisenä yrität panostaa perheen laatuaikaan. Et pysty kuitenkaan keskittymään, mielesi vaeltaa unohtamissasi asioissa ja tekemättömien asioiden listassa. Räpläät kännykkääsi niin paljon, että jopa lapsesi huomauttavat siitä. Perheesi on lopen kyllästynyt yhteen viestiin tai työpuheluun kesken päivällisen.

Saat nautintoa harvasta asiasta. Kotiroolissasi  et jaksa olla sosiaalinen, kyläilyt ovat jääneet. Ahdistut facebook-päivityksistä, joissa haravoidaan ja pestään ikkunoita, mutta teet samankaltaisen päivityksen. Illanvietoissa juot liikaa. Aamulla podet morkkista ja entistä pahempaa väsymystä. Viikonloppu on liian lyhyt aika palautumiseen.

Tunnistitko itseäsi tai läheisiäsi edes osittain? Minä tunnistin. Tämä kaikki on ajassamme kovin ymmärrettävää ja tavallista. Puhutaan siitä, että uusi normaali on olla kiireinen ja kuormittunut. Arvojemme ristiriitaisuus on koomista. Innostumme hiljentymisestä ja tietoisesta läsnäolosta, mutta jatkamme kiireistä suorittamista. Puhumme parisuhteen ja perheen tärkeydestä, mutta pidämme heitä odottamassa harvaa vuoroaan. Lomaan panostaminen ei riitä, se ei korvaa arkea, jossa yhteys on poikki.

Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi?

Pääsetkö ulos sumupilvestä? Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi? Et ole korvaamaton kaikessa tekemisissäsi. Sinun ei tarvitse kontrolloida kaikkea eikä osallistua kaikkeen. Vaikka sulkisit puhelimesi, maailma ei kaadu. Muuta suuntaa ennen masennusdiagnoosia ja sydämen rytmihäiriöitä, jotka viimeistään pysäyttävät sinut! Pelasta suhteesi puolisoon, perheeseen ja läheisiin ennen puolison erosuunnitelmia ja välien viilentymistä sinulle tärkeisiin ihmisiin. 

Sumuverhon avaaminen vaatii tekoja tyhjien lupausten sijaan. Järjestä vapaa-aikaa. Mene metsään tai meren rantaan, kuuntele hiljaisuutta ja luonnon ääniä. Ota yhteys itseesi ja tuntemuksiisi. Hoida itseäsi kaikin tavoin. Nuku tarpeeksi, salli itsellesi pienet päiväunet. Syö ruokaa, joka tekee sinulle hyvää säännöllisessä rytmissä. Liiku, jokaiselle löytyy lajinsa! Katsele ympärillesi, kohtaa lähimmäisesi. Vietä heidän kanssaan aikaa. Keskustelkaa puolisosi kanssa ja koskettakaa toisianne, kun sanat tuntuvat liian vaikeilta tai olette puhuneet jo väsymykseen asti.

Levänneenä tunnet ja näet selvemmin

Vähitellen sumu hälvenee. Levänneenä tunnet ja näet selvemmin. Tunne muistuttaa energistä hyvää oloa krapulan jälkeen. Normaaliin entiseen tilaan palaaminen kirkastaa näkökentän kuin likinäköisen silmälasit. Huomaat jälleen pienet yksityiskohdat ja värien sävyt. Luonto herää eloon, pian tuoksuu jo nurmikko! Kykenet jälleen unelmoimaan ja suunnittelemaan tulevaa. Kohtaat ihmisiä oikeasti, olet aidossa kontaktissa. Alat jälleen arvostaa sitä mitä sinulla on ja nauttia siitä.

Olet jälleen läsnä; kuuleva, näkevä, aistiva ja tunteva. Se tunne on mahtava! Pidä tämä tunne elossa huolehtimalla itsestäsi!

 

Pysähdystä toivoen

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei tarvitse löytää neliapilaa. Kuva Pixabay.

”Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitä, kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä” laulaa Tuure Kilpeläinen. Unelmat ja haaveet kantavat meitä, antavat voimaa ja auttavat jaksamaan. Ne ovat korvaamattomia tavoitteiden toteutumisessa. Sanotaan, että tavoitteellinen ihminen on onnellisempi. Joku voisi kysyä tarvitseeko ihmisen olla onnellinen. Mielestäni on hyvä tavoitella riittävää onnellisuutta tai tyytyväisyyttä. Siinä apuna voimme käyttää unelmoinnin voimaa!

Realistinen unelma on tavallinen, toteutettavissa oleva asia.

Unelmointi voi toki olla myös keino paeta jotain. Reaalimaailma voi olla niin sietämätön, että on luotava rinnalle kuvitteellinen todellisuus kestääkseen nykytilannetta. Nyt en kuitenkaan pohdi sitä. Joskus unelmissa leijuminen estää meitä elämästä. Esimerkiksi haavekuva unelmapuolisosta voivat olla niin vaativia, että jäämme ilman parisuhdetta. En keskity nyt suuriin epärealistisiin unelmiin, vaan pieniin realistisiin unelmiin arjen kantajina.  

Realistinen unelma on tavallinen, toteutettavissa oleva asia. Väsyneinä ja kuormittuneina haaveilemme yöstä, jonka voisimme nukkua keskeytyksettä tai ajasta, jolloin kukaan ei tarvitse minua. Kouluttautuminen haaveammattiinsa, asuminen ulkomailla tai vuorotteluvapaa ovat hyviä etappeja vaihtelua haluaville. Joillekin riittävät pienet unelmat, toisille isommat, pääasia on, että unelmia riittää! Unelmat toki vaativat rinnalleen tekoja. Järjestämällä lepopäivän kerran viikossa, ystävän tapaamisen kerran kuukaudessa tai tekemällä lomamatkavarauksen, voimaannumme jo tulevan hetken odotuksesta.

Kyky unelmoida on lahja!

Kyky unelmoida on lahja! Joskus emme pysty unelmoimaan. Kyseessä voi olla persoonallisuuden piirre. Joskus kyse on uupumuksesta tai masennuksesta, johon on hyvä hakea apua. Hankalina aikoina elämme päivä kerrallaan. Joskus tulemme lytänneeksi puolison unelmat kykenemättömyydellämme suunnitella tulevaa ja heittäytyä edes pieneen unelmointiin. Matkasta lämpimään tai muutosta isompaan kotiin ei kannata haaveilla, koska siihen ei ole varaa. Taloudellisen tilanteen paranemista on turha toivoa, koska työllä ei rikastu ja lottovoitto ei meille osu. Sietämätöntä työpaikkaa ei voi vaihtaa, koska se on kuitenkin vakituisuudessaan turvallinen.

Jos tunnistat edellisestä itsesi, pysähdy hetkeksi tämän äärelle. Kuinka voisit olla eliminoimatta puolisosi toivoa paremmasta? Olisiko hirveän vaarallista edes yrittää heittäytyä hetkeksi haavemaailmaan, ehkä vähän epärealistiseenkin?

Mitä jos alkaisit oikeasti nauttia kaikesta hyvästä, jota sinulla on?

Ihailen ihmisiä, jotka tehneet elämästään omansa näköistä ja elävät sitä tyytyväisinä. He eivät tarvitse kuuta taivaalta eivätkä elä ”sitku-tulevaisuudessa.” He nauttivat elämänsä pienistä hyvistä hetkistä ja ylläpitävät toiveikasta mielialaa vaikeuksienkin keskellä. Tämä voi tuntua tavoittamattomalta unelmalta. Moni ei ole koskaan täysin tyytyväinen itseensä ja olosuhteisiinsa.

Tunnistatko sen, ehkä ohikiitävän hetken, kun oivallat, että minulla on kaikki asiat aika hyvin? Mitä jos alkaisit oikeasti nauttia kaikesta hyvästä, jota sinulla on? Jos elämässäsi ei tällä hetkellä ole mitään hyvää, kuinka voisit saada sitä pienin realistisen tavoittein ja unelmin?

 

Unelmien täyttämää mieltä toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 
 
 

 

Kommentit (2)

Kriitikko
1/2 | 

Tämä oli hieno johdanto hienoon aiheeseen. Olisin halunnut lukea romaanin tästä. Jos löytyy enemmän asiaa erilaisista asioista niin voisit irrottautua tästä parisuhde-aiheesta ja alkaa kirjoittamaan isoja sanoja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nallen kanssa toisesta kodista toiseen. Kuva Pixabay

Avioeroja tapahtuu eniten pikkulapsiperheissä. Ero lasten ollessa pieniä herättää ulkopuolisissa surun ja säälin tunteita, mutta myös suuttumusta ja paheksuntaa. Sanotaan, että nykyajan vanhemmat luovuttavat liian helposti, ovat itsekkäitä eivätkä pysty sitoutumaan. Kaiken pitäisi olla koko ajan kivaa, tavallista arkea ei kestetä. Pikkulapsiperheen vanhempien kanssa parisuhdeasioissa työskentelevänä en juurikaan näe turhia eroja. Vanhemmat yleensä haluavat pysyä yhdessä juuri lasten vuoksi ja haluavat muutosta hankalaan tilanteeseen.

Kukaan ei suunnittele eroa perhettä perustaessa, se on usein yllättävä asia. Ero on vaikea ja pelottava elämänmuutos, johon usein joudutaan vain toisen tahdosta. Monet vanhemmat toteavat, että olisivat eronneet ilman lapsia. Lasten vuoksi yhdessä jatkaminen on hyvä asia, se kertoo sitoutuneisuudesta perheeseen ja uskosta erilaisiin vaiheisiin parisuhteessa. Lasten vuoksi yhdessä pysyminen voi kuitenkin kääntyä myös uhaksi lasten hyvinvoinnille.  

Joskus tilanne yksinkertaisesti on niin sietämätön ja haitallinen kaikille osapuolille, että ero on ainoa vaihtoehto. Ei voi antaa yleisohjetta ”älkää erotko lasten ollessa pieniä”, jokainen tilanne on ainutlaatuinen. Perinteisten ”painavien” syiden kuten väkivallan ja hoitamattoman päihdeongelman lisäksi on myös muita hyviä syitä eroon, joista tarkemmin artikkelissani. Ero ei aina ole katastrofi, se voi olla parasta kaikille osapuolille. Vanhemmuus voi onnistua parhaiten sitä erikseen toteuttaen. Palvelujärjestelmämme avulla eroaminen on nykyään onneksi henkisesti ja taloudellisesti mahdollista.

Parista perheeksi, vanhemmuudesta yhteinen projekti

Syyn pikkulapsiperheiden korkeisiin erolukuihin ei pitäisi olla parisuhdetiedon puutteessa. Lehti- ja nettikirjoituksia seuraavat tietävät, että pikkulapsivaiheessa on erityisen tärkeää pitää huolta perheajan lisäksi parisuhdeajasta ja omasta ajasta. Vauvan tarpeiden ensisijaiseksi asettaminen tapahtuu luonnollisesti kuitenkin omista ja puolison tarpeista tinkien. Se tarkoittaa kahdenkeskisen ajan vähentymistä, usein seksielämän hiipumista hetkeksi, harrastusten jäämistä vähemmälle ja kodin siisteyskriteerien höllentymistä.

Vauva tekee parista lapsiperheen, se on suurempi sitoumus kuin avioliitto.

Yleensä erotilanteisiin liittyy keskustelu- ja tunneyhteyden pidempiaikainen katkos. Joskus se alkaa jo vauvavuotena. Vaikka vauvan syntymä on ihana asia, vauva erottaa enemmän kuin yhdistää. Vaikka vauvan tarvitsevuus ymmärretään järjen tasolla, vauvan kanssa vähemmän aikaa viettävä tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi ja jopa hylätyksi. Kotona lasta hoitava puoliso asettaa lapsen ykkössijalle, omistautuu täysin vauvalle. Hän tuntuu myös osaavan kaiken paremmin ja arvostelee puolisonsa tapaa hoitaa vauvaa. Vauvan hoidon on hyvä olla yhteinen, molempien vanhemmuutta tukeva projekti! Vauva tekee parista lapsiperheen, se on suurempi sitoumus kuin avioliitto. Ihanasta pienestä ja avuttomasta lapsesta huolehtiminen on huikean tärkeä tehtävä, johon tarvitaan molempia!

Kun parisuhteen tunneyhteys on riittävän kantava ja molemmat hyväksyvät vauvan tuoman muutoksen parisuhteeseen, haastava pikkulapsivaihe kestetään. Tunneyhteyttä hoidetaan järjestämällä kohtaamisia arjen keskelle. Hetkellinen yhteyskatkos ei saa ajattelemaan tai pelkäämään eroa. Tyytymättömyys parisuhteeseen kannattaa ottaa nopeasti puheeksi, jotta pitkäaikaista katkosta ei pääse syntymään! Puoliso ei usein omassa "lapsenhoitokuplassaan" tai "taloudesta huolehtimisen kuplassaan" tiedä ajatuksistasi! Jos asioita ei oteta esiin, juopa väillä kasvaa ja tulee tilaa paria erilleen ajaville asioille.  

Pikkulapsiajasta puhutaan usein kovin negatiivisesti kuormituksena ja väsymyksenä, mutta pikkulapsivaihe on myös iloa lapsista ja ihanaa parisuhdetta vahvistavaa pesänrakennusaikaa! Joskus perheen perustaminen on nimenomaan parisuhdetta voimistava sidos. Kuinka voisimme saada pikkulapsivaiheen yhä enemmän tuntumaan parisuhteen kehittymisen mahdollisuudelta kuin uhalta?

Vauva muuttaa elämäämme!

Minkä verran vaikutusta parisuhdeongelmiin ja eropohdintoihin on vauva- ja pikkulapsiajan suunnittelulla ja siihen asennoitumisella? Tuleva muutos on hyvä tiedostaa. Vauva tulee elämäämme jotain muuttaen. Muutosta tapahtuu heilläkin, jotka sanovat, että vauva tulee meidän elämäämme siihen sopeutuen. Vauvan unet, ruoka-ajat, ulkoilu ja hänen muu hoitonsa on ensiarvoisen tärkeää. Vauvan tahdissa eläminen on herkkyyttä vauvan tarpeille, se on välttämätöntä perusluottamuksen synnylle. Vauvan persoona on nähtävissä jo vauvavuoden aikana, ja ensimmäiset vuodet ovat hyvin tärkeitä aivojen kehitykselle. Arjen kiireen ja väsymyksen tasolla emme aina ymmärrä, kuinka tärkeää pohjaa pienen ihmisen kehitykselle rakennamme ensimmäisten vuosien aikana. Tämän vaiheen olisi luonnollisesti hyvä olla rauhallista, turvallista ja yhteisesti jaettua.

Vauva tulee elämäämme jotain muuttaen. Muutosta tapahtuu heilläkin, jotka sanovat, että vauva tulee osaksi meidän elämäämme siihen sopeutuen.

Vauva ei siis ole pieni olio, joka ei ymmärrä tai tunne mitään. Vauva elää mukana vanhempien toimissa ja tunteissa niissä olosuhteissa, jotka vauvalle tarjoamme. Kun olemme hermostuneita, surullisia tai levottomia, vauva aistii sen ja se vaikuttaa hänenkin mielialaansa. Toki kukaan ei ole vanhempana täydellinen. Meillä kaikilla on vaikeat hetkemme, joissa toivottavasti pystymme turvautumaan puolisoon apua saaden. Tasapainottelu vauvan ja aikuisten tarpeiden välillä sekä läheisyyden ja erillisyyden välillä on helpompaa, kun vanhemmilla on yhteisen arvopohjan mukainen toimintasuunnitelma uudessa tilanteessa. 

Vakavien parisuhdeongelmien (ja omien henkilökohtaisten ongelmien) keskellä herkistyminen täysipainoisesti pienen lapsen tarpeille luonnollisesti häiriintyy. Jos mietimme jatkuvasti erotako vai ei, onko puolisoni uskoton vapaa-iltanaan tai pelkäämme tuleeko hän hirveässä humalassa kotiin, vauva tuntee ja kokee ahdinkomme. Voimme ajatella, että pieni lapsi ei muista ikäviä tilanteita jälkeenpäin. Usein peilaamme tilanteita omiin elämän kokemuksiimme. Esimerkiksi traumaattiset lapsuudenkokemukset voivat johtaa oman lapsen tarkkaan suojaamiseen kaikelta kärsimykseltä. Joskus vaikean lapsuuden kokenut ajattelee ”hyvin minunkin on käynyt, vaikka elin perhehelvetissä” ja väheksyy turvallisen kasvuympäristön merkitystä. 

Läheisten suhtautuminen parisuhteen vaikeuksiin voi aiheuttaa lisäkuormaa

Läheisten suhtautuminen lapsiperheen ongelmiin ei valitettavasti ole aina tukea antavaa. Usein kunnioitetaan liikaa ”älä puutu muiden yksityisasioihin”-periaatetta, silloinkin kun välittävä puuttuminen olisi välttämätöntä. Isovanhemmat eivät aina aktiivisesti tarjoa konkreettista apuaan. Voidaan ajatella, että kyllä mekin joskus selvittiin ilman pitkiä äitiyslomia ja hoitovapaita, tiskikonetta ja parisuhdeaikaa. Jotkut joutuvat kokemaan vähättelyä, esimerkiksi uskottomuus voidaan kuitata ”miehillä on tarpeensa” tai ”parisuhteessa kuuluu kestää kaikenlaista.” Joskus taas puututaan liikaakin esimerkiksi viestittämällä suoraan, että erota ei voi kun on niin pieniä lapsia. Eropäätökseen liittyy usein häpeää, erojen tavallisuus ei ole sitä poistanut. Ero on vaikea päätös ilman syyllistäviä vaatimuksia ja asenteita, osaamme kyllä asettaa niitä tarpeeksi itsekin.

Hiljaisuus on surullisen tavallinen keino suhtautua vaikeisiin asioihin. Jotkut vanhemmat hiljenevät täysin tai vaihtavat jopa puheenaihetta. Joskus kuunnellaan voivotellen, mutta ei kysytä kuulumisia jälkeenpäin. Ongelma on poissa, kun siitä ei puhuta. Monet oppivat, että omaan vanhempaan ei voi tukeutua, koska silloin joutuu rauhoittelemaan häntäkin. Jos ystävyyssuhteet ovat jääneet eikä ole ketään kenen kanssa peilata tilannetta, ihmiset jäävät kovin yksin tuskaansa. Kuinka voisimme oikeasti olla enemmän nuorten perheiden tukena?

 

Erilaiset tunteet ja niiden vaihtelu ruuhkavuosissa on tavallista. Jos mietit toistuvasti eroa, on hyvä pohtia seuraavia asioita:
 

Onko tämä väsymyksen sumentama vaihe, joka helpottuu tukeutumalla puolisoon, ystäviin ja läheisiin? Olenko nykyisessä kuormituksen tilassani kykenevä eropäätökseen? Kenen kanssa voisin peilata tilannetta?

Kuinka parisuhdetilanne vaikuttaa lapsiin ja omaan hyvinvointiin? Vaarantuuko lapsemme hyvinvointi suoraan tai välillisesti meidän vanhempien pahoinvoinnin kautta? Pystynkö suojaamaan lastani pelottavilta riidoilta? Jaksanko huolehtia lapsesta riittävän hyvin tässä tilanteessa, entä puolisoni?

Mitä perheellemme kuuluu vuoden päästä, jos emme tee mitään? Kuinka kauan kestämme esimerkiksi jatkuvia rajuja riitoja, pahaa oloa, halveksuvaa, epäkunnioittavaa tai alistavaa vuorovaikutusta? Omasta ja lasten hyvinvoinnista huolehtiminen näiden seikkojen valossa ei ole itsekkyyttä vaan tervettä lasten ja itsensä suojelua! 

Mitä lapsemme kertovat joskus lapsuudestaan ja vanhempien parisuhteesta? Onko tarinassa riittävästi hyviä hetkiä? Teetkö lapsille palveluksen pysymällä yhdessä vain heidän vuokseen, kiittääkö hän teitä vanhempia siitä joskus? Olisiko lapselle parasta luoda rauhallinen ja turvallinen kahden kodin systeemi?

Olemmeko tehneet tarpeeksi parisuhteen parantamiseksi? Jos keskustelut kotona eivät onnistu ja sopimukset raukeavat, olisiko aika hakea ulkopuolista apua tilanteeseen? Riittävän aikaisessa vaiheessa apua hakeneet voivat saada tarvittavan avun jo muutamalla käynnillä! Myös lapselle mahdollisimman pehmeän eron toteuttamiseen ja erosta toipumiseen saa apua.

Onko pitkään jatkunut kriisitilanne mahdollista rauhoittaa asumalla erikseen yhdessä sovitun ajan? Tauon yhdessä asumisesta ei tarvitse tarkoittaa lopullista eroa, vaan se antaa tilaa pohtia tilannetta ja parhaimmassa tapauksessa mahdollisuuden palata uudenlaiseen parisuhteeseen.
 

Näitä tärkeitä kysymyksiä on hyvä pohtia yhdessä tai yksin ja tarvittaessa ammattiauttajan kanssa hyvin matalalla kynnyksellä! 

 

Terveisin

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ärtymystä toiseen ei voi välttää pitkässä suhteessa. Kuva Pixabay.

 

Pitkässä parisuhteessa huomaamme välillä pohtivamme tällaistako loppuelämäni on? Tämäkö on sitä Rakkautta, eikö muuta ole enää odotettavissa? Oma parisuhde ei tunnu prinsessasatujen ”elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -tarinalta ja on kaukana romanttisista elokuvista ja naistenlehtien parisuhdekuvauksista. Oma puoliso ei tunnu enää ”siltä oikealta”, vaan tyypiltä, joka sopisi paljon paremmin jollekin muulle. Monet asiat vain ärsyttävät, puoliso ei tee mitään oikein. Hän ei puhu, ja jos puhuu, ihan vääriä asioita väärällä tavalla. Hän ei näytä samalta kuin ennen ja on muuttunut luonteeltaan vaikeammaksi.

Joku ikävöi alkuhuuman hetkiä. Enkö koskaan enää tunne jännää kihelmöintiä vatsassa, eikö pääni enää koskaan täyty vaaleanpunaisista ajatuksista? Jotkut kertovat rakastumisen tunteen jatkuneen koko pitkän suhteen, onnittelut heille! Useimmat tunnistavat alun rakastumisvaiheen jääneen taakse viimeistään parin vuoden jälkeen. Kaikilla ei ole ollut romanttista ja ihanaa alkua. Sen puuttuminen voi olla surullista vaikeina aikoina, edes sen muistelusta ei saa voimaa.  

 

Pahimmissa parisuhdetuskissa on hyvä tarkastaa nämä asiat:

  • Olenko minä ihannepuoliso, pitäisinkö itsestäsi kumppanina? Yritänkö edes olla siedettävä vai olenko kovin välinpitämätön sille, mitä hän minusta ajattelee? Pidänkö hänen suhteessa pysymistään itsestään selvänä?

Toisen kritisoiminen on helppoa. Vaikeinta on tarkastella omaa toimintaansa, nähdä itsensä ja käytöksensä realistisesti ja tunnustaa puutteensa toiselle. Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Koska olet viimeksi tehnyt puolisoasi miellyttäviä myönnytyksiä kuten hillinnyt häntä ärsyttävää käytöstä, nähnyt vaivaa ulkonäön suhteen hänen mielikseen tai antanut positiivista palautetta? Nämä asiat eivät ole turhia eivätkä teeskentelyä vaan toisen huomioimista!

  • Kuinka minulla itselläni henkilökohtaisesti menee? Olenko tyytyväinen työhöni, kotona olemiseen, ystävyyssuhteisiini, harrastuksiini tai muuhun elämään, johon puolisoni ei kuulu?

Niin helppoa kuin onkin syyttää puolisoa vain ja ainoastaan kaikesta, hän ei ole syypää kaikkeen! Hän ei myöskään voi olla kaiken pahoinvointisi oksennusastia. Puolisosi pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi tai tyytyväiseksi, siitä vastuu on sinulla itselläsi! Parisuhde ei voi olla koko elämäsi.

  • Voisinko kanavoida aggressioni johonkin muualle kuin parisuhteen kannettavaksi?

”Kylmää kautta” eläessämme voi olla parempi antaa toiselle tilaa kuin takertua jankuttamalla asioita, jotka hän on kuullut monta kertaa. Rakentava erillisyys ei kuitenkaan tarkoita mykkäkoulua tai luovuttamista parisuhteesta. Kanavoi turhautumisesi omaa hyvinvointiasi tukevaan toimintaan kuten liikuntaan ja tehkää yhdessä molemmille mukavia asioita! Uskoudu ystäville, hae tukea, uutta näkökulmaa ja vertailukohtaa parisuhteellesi.

  • Mitä rakkaus merkitsee minulle? Mitä mieltä olen lauseesta ”rakastamisessa on kyse tahdosta rakastaa.” Onko rakastaminen minulle leijuvaa onnen huumaa vai jotain vakiintuneempaa ja rauhallisempaa?  

Rakastuminen on monille helppoa, rakastaminen paljon vaikeampaa. Pitkän suhteen hankalina aikoina on hyvä olla kärsivällinen (lukuun ottamatta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikeaa päihdeongelmaa tai muuta kestämätöntä asiaa). Pitkän parisuhteen rikkaudet näyttäytyvät mm. sitoutumisen tuomana turvana, rauhana olla oma itsensä, rinnalla kulkemisena ja hädässä auttamisena. Parhaimmillaan toinen ihminen oppii todella tuntemaan sinut ja sinä hänet. Epätäydellisyyksistä huolimatta puoliso haluaa olla kanssasi, mikä on suuri ja merkittävä asia. 

  • Ajattelenko, että vaihtamalla paranee? Tiedänkö jossain olevan täydellisen kumppanin? Himoitsenko itselleni ystäväni puolisoa tai työkaveriani? Kestäisinkö uutuudenviehätyksen haihduttua hänen suurta intohimoaan harrastukseensa, kiinteää suhdetta vanhempiinsa tai tapaa vaipua ajatuksiinsa?

Jotkut ovat sitä mieltä, että vaihtamalla paranee. Jotkut kertovat, että vaihtamalla paranee hetkeksi ja jotkut ovat joutuneet vielä pahempaan suohon. Ärsyttäviä asioita tulee uudessa puolisossakin valitettavasti ilmenemään, jopa niitä alkuun sinua viehättäneitä piirteitä. Miellyttämishaluinen puolisokin voi alkaa ärsyttää mukavuudellaan. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, meillä kaikilla on omat hankaluutemme.

  • Onko mahdollinen eroajatuksesi todellinen suunnitelma vai voimauttava unelma rauhallisesta omasta tilasta?

Jos mietit eroa usein, jossain vaiheessa todennäköisesti ymmärrät, että jotain on tehtävä. Se voi johtaa viimeiseen ponnistukseen muutoksen suuntaan. Eroajatus, usein yksityinen sellainen, voi myös antaa voimaa. Kun vaikeimpina hetkinä mielessään kuvittelee toivotun olotilan, jo tämän vaihtoehdon olemassaolo voi helpottaa. Samalla mielikuva elämästä ilman tuttua, ärsyttävää ja samalla rakasta puolisoa voi saada ymmärtämään, että et pysty elämään ilmankaan.  

  • Onko tämä pysyvä vaihe parisuhteessani, onko vastaavista hetkistä aiemminkin selvitty? Onko suhteemme vielä yrittämisen arvoinen?

Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä. Jos huonoa vaihetta on kestänyt kauan ja kotikonstit on käytetty tuloksetta, olisiko aika hakea ulkopuolista apua? Pari kertaa ei valitettavasti riitä muutoksen saamiseksi eikä terapeutti taio suhteestasi uutta ja ihanaa, mutta keskustelu terapeutin vastaanotolla on eri asia kuin kotona! Parikäynneillä yleensä selviää myös se, onko yhdessä jatkamiselle edellytyksiä.

  

Muutosta parempaan toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (2)

Terapian tarpeessa
1/2 | 

"Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä." 🤣

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat