Kirjoitukset avainsanalla Nina Kauppinen

Pidä ääriviivasi näkyvissä! Kuva Pixabay.

Parisuhteeseen voi kadottaa itsensä monella tavalla. Suhteessa eläminen on täynnä kompromisseja, joustamista sekä tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista. Parisuhde aiheuttaa riippuvuutta toisesta ihmisestä. Riippuvuus voi olla positiivista, sen myöntämistä, että tarvitsee toista ihmistä tuekseen. Riippuvuus voi olla myös toimintakykyä lamauttavaa tunnetta siitä, että elämässä ei selviä ilman puolisoa.  

Paula kirjoitti riittävästä yhteydestä ja erillisyydestä kuvaten suhdetta ilman erillisyyden vapautta vankilaksi ja erillisyyttä ilman läheisyyden lämpöä kämppäkaveruudeksi. Laimeassa kämppäkaveri-suhteessakin voidaan olla liiallisen tarvitsevia. Päätöksiä pienistäkään asioista ei pystytä tekemään yksin ja kaikki muutokset erillisyyden suuntaan pelottavat.

Parisuhteen alussa on tavallisesti hyvin symbioottinen vaihe, jolloin vietetään jokainen liikenevä minuutti rakkauden kohteen kanssa. Suhteen edetessä erillään ja yhdessä olemiseen parhaimmillaan löydetään sopiva suhde yhteyden pysyessä riittävän tiiviinä. Joskus tätä kehitysvaihetta ei tapahdu ja suhde jatkuu tukahduttavan omistavana. Toinen on ehkä kyvytön erillisyyteen ja näkee kumppanin pyrkimyksen omaan tilaan uhkana. Vähitellen kumppani hautaa omat tarpeensa ja päätyy toimimaan puolison ehdoilla pitääkseen hänet tyytyväisenä. On parisuhteita, joissa puoliso määrittelee ketä äänestetään, mitä katsotaan televisiosta ja keihin ihmisiin pidetään yhteyttä.  

Toinen on ehkä kyvytön erillisyyteen ja näkee kumppanin pyrkimyksen omaan uhkana.

Myös vahvoihin vanhemmuuden ja perhearjen rooleihin voi helposti kadottaa itsensä. Mari tutkiskeli vahvan ja vastuullisen vanhemman roolin vaikutusta parisuhteen seksuaalisuuteen. Joissain parisuhteissa on selvä "pomo ja apulainen -asetelma" tai "huoltaja ja huollettava -asetelma. " On tavallista eläytyä äidin tai isän rooliin niin, että kahden keskenkin puolisoa kutsutaan isäksi tai äidiksi ja puhutaan myös itsestä äitinä tai isänä. Lasten ehdoilla eläminen silloinkin, kun lapsi ei sitä jatkuvasti tarvitse, ei ole vain aiemman sukupolven tarina.

Vaikka aikakauttamme kuvataan nautinnonhakuiseksi ja itsekkääksi, terveen itsekkäästi toimiminen on monille vaikeaa. Joillekin ihmisille ilmaisut ”Minä tahdon” ja ”Minä tarvitsen” ovat mahdottomia. Kysyttäessä he vastaavat kysymällä toiselta mitä tämä haluaa tai teinien tapaan ”en tiedä.” Kun omat tarpeet ja toiveet ohitetaan arjessa jatkuvasti, ne voivat alkaa kupruilemaan passiivisena aggressiona. Joskus kiltit mukautujat masentuvat, ahdistuvat ja lopulta tekevät yllättäen päätöksen lähteä parisuhteesta neuvottelematta vaihtoehdoista.

Kuka minä olen ilman puolisoa? Mitä minä haluan?

Jos parisuhde ajautuu kriisiin, tulee ero tai puoliso kuolee, mielen valtaavat suuret kysymykset. Kuka minä olen ilman puolisoa? Mitä minä haluan elämältäni? Mistä alan, mihin lopun? Osaanko asettaa rajani, ilmaista mielipiteeni? Osaanko pitää puoleni ihmissuhteissa? Pystynkö tekemään itsenäisiä päätöksiä?

Kohdatessa puolison menetyksen moni on täysin avuton. Palvelu parisuhteessa on ollut niin hyvää, että ei osata käyttää pankkipalveluita netissä, tehdä veroilmoitusta tai tankata autoa. Joku ei ole koskaan laittanut ruokaa, pessyt vessaa tai käyttänyt pesukonetta. Näitä taitoja on hyvä harjoitella pahan päivän varalle!

Olet ollut olemassa jo ennen puolisosi tapaamista ja perheen perustamista

Myöntymysten tie on pitkä ja loputon. Jos puolisosi pitää sinusta uhrautujana, hän haluaa nähdä sinut siinä roolissa jatkossakin. Haluatko pysyä roolissasi, tuoko se sinulle mielihyvää? Myötäiletkö riidan pelossa, koetko ansaitsevasi roolisi, tunnetko salaa ylemmyyttä uhrautumisestasi vai mikä saa sinut kohtelemaan kaltoin itseäsi? Miltä tuntuisi ilmaista oma mielipiteesi ja asettaa omat rajasi? Se on varmasti pelottava ajatus, mutta toteutettuna usein helpottavaa.

On hyvä myös pohtia, millaisen parisuhdemallin ja mallin oman sukupuolesi asemasta haluat antaa lapsillesi. Jos olet tyytymätön rooliisi parisuhteessa tai perhe-elämässä, voisiko jotain tehdä ennen mahdollista suurta poksahdusta? Olet ollut olemassa jo ennen puolisosi tapaamista ja perheen perustamista. Voisiko ”tahtovan ja pystyvän minäsi” herätellä eloon ja päivittää nykytilaan?

On hyvä pohtia millainen ihminen olit silloin? Mistä innostuit, mitä halusit elämältä? Kenen kanssa vietit aikaa? Millainen ihminen haluaisit olla nyt? Voisiko kesken jääneitä tavoitteita ja unelmia alkaa toteuttamaan? Voisiko joitain ihmissuhteita ja harrastuksia lämmitellä uudelleen?

Kriisitilanteissa on hienointa nähdä, että ihminen kykenee muutokseen, osaa ja oppii asioita peloista huolimatta!

Kriisitilanteissa on hienointa nähdä, että ihminen kykenee muutokseen, osaa ja oppii asioita peloista huolimatta! Vaikka puolisosi olisi ollut sosiaalisten suhteiden ylläpitäjä, myös sinä voit ottaa yhteyttä sinulle tärkeisiin ihmisiin. Myös sinä osaat olla yhteydessä päiväkotiin tai kysellä jo aikuisten lapsen kuulumisia. Voit opetella ruoanlaittoa, paperiasioiden hoitoa ja kodin remontointia. Jos nämä asiat eivät kiinnosta, asioita ja palveluja voi aina ostaa tai pyytää apua tutuilta.

Muutos tilanteeseen lähtee terveen itsekkyyden tavoittelusta. Et ole kenenkään jatke, vaan oma itsenäinen, arvokas ihminen!

 

Tervettä itsekkyyttä vahvistavaa kesänviettoa toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja     

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroottiset fantasiat ovat paljon muutakin kuin romantiikkaa. Kuva Katianna Ruuskanen.

Oletko törmännyt mikropettämisen käsitteeseen? Muutaman nettiartikkelin lukemalla sain selville, että mikropettäminen on uskottomuuden rajoilla olevaa käyttäytymistä. Keskeistä käytöksessä on se, että kaikki tapahtuu puolisolta salaa puoleensavetävän henkilön kanssa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat jatkuva viestittely, aktiivinen somessa seuraaminen, uskoutuminen intiimeistä asioista, muuta kuin omaa kumppania koskevat seksuaalifantasiat ja esiintyminen yöelämässä tai netissä kuin olisi vapaa.

Mikropettämisen käsite, joka on käännös englanninkielisestä micro cheating-termistä, ei sovi luontevasti suuhuni pariterapiakeskusteluissa. Oletko mikropettänyt puolisoasi? Petetään vähän, petetään mikrotasolla? Milloin uskottomuus laajenee makrotasolle? Puhutaanko seuraavaksi mikrosalarakkaista tai mikrotoisista?

Ovatko ihmisen yksityiset fantasiat kiellettyjä ja haitallisia?

Ilmiö sinänsä on tuttu. Usein puhutaan huomion, ihailun tai jännityksen hausta, josta uskottomuus voi alkaa. Netin kautta tapahtuvat rajanylitykset ovat yleinen puheenaihe pariterapiakeskusteluissa. Minua kuitenkin ihmetyttää fantasioiden liittäminen mikropettämiseksi. Ovatko ihmisen yksityiset fantasiat kiellettyjä ja haitallisia? Pitääkö mielikuvitusmaailmaansa kahlita? Onko ihmisen taisteltava omaa seksuaalisuuttaan vastaan ajatuksissaan, ne ovat kuitenkin kaukana teoista? Ovatko ihmisten unetkin mikropettämistä?  

Finsex-tutkimus (Kontula 2017) romuttaa tehokkaasti romanttisen rakkauden ihannekuvaa, jossa kaksi onnellista ja toisistaan huumaantuvaa osapuolta nauttii toisistaan ikuisesti. Suurin osa suomalaisista miehistä ei voi toteuttaa halujensa mukaista seksielämää. Miehillä on enemmän seksuaalifantasioita muista kuin omasta kumppanista, mutta myös naisten mielikuvissa seikkailee usein vieras kumppani. Parisuhteen edetessä pitkäaikaiseksi suhteen ulkopuoliset fantasiat ovat luonnollisesti yleisempiä kuin alkuvaiheessa.

Miehillä on enemmän seksuaalifantasioita muista kuin omasta kumppanista, mutta myös naisten mielikuvissa seikkailee usein vieras kumppani

Kontulan mukaan sekä miesten että naisten yleisimmät fantasiat koskevat jotain koettua tai kokematonta jännittävää hetkeä oman kumppanin kanssa. Jopa parisuhdeseksin aikana voidaan kuitenkin haaveilla myös muista. Miehet ovat fantasioissaan enemmän visuaalisten mielikuvien vallassa, kun taas naiset innostuvat tunnemaailman tarinoista. Miehet kuvittelevat monenkeskistä seksiä enemmän kuin naiset, mutta naisillakin ryhmäfantasiat ovat tavallisia. Naiset haaveilevat yhä enemmän seksistä toisen naisen kanssa ja nauttivat romantiikan sijaan hyvinkin rajuista fantasioista.

Rikas fantasiamaailma on usein rikkaus parisuhteelle. Parisuhteissa, joissa luottamuksen ja turvallisuuden tunne on korkealla tasolla, kaikenlaisten fantasioiden jakaminen ja niistä innostuminen on mahdollista. Jaettu tai jakamaton fantasiamaailma voi piristää parisuhteen seksuaalisesti laimeita vaiheita tai antaa lisäkipinää jo hyvään seksielämään.

Onko hyvä kertoa kaikki omat yksityiset ajatuksensa kumppanille?

Onko hyvä kertoa kaikki omat yksityiset ajatuksensa kumppanille? Kaikki eivät pysty hyväksymään kumppanin rohkeimpia fantasioita puhumattakaan parisuhteen ulkopuolelle sijoittuvista fantasioista. Ne koetaan usein ahdistaviksi ja pelottaviksi, jopa uhaksi itselle. Ajatteleeko mieheni pornoleffan hoikkaa silikonirintaista parikymppistä kun me rakastelemme? Oliko eksän kanssa seksi paljon parempaa kuin meillä? Haluaako kumppanini jotain, joka on minulle vastenmielistä?

On hyvä muistaa, että ajatusten ja tekojen välillä on suuri ero. Useimmat fantasiat eivät toteudu koskaan eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua. Pelkkä mielikuva täyttää tehtävänsä. On hyvä myös muistaa, että fantasian toteutukseen ei tule toista miellyttääkseen lähteä, jos se on itselle vastenmielistä.

Useimmat fantasiat eivät toteudu koskaan eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua

Todennäköisesti tavallisempaa kuin täysi avoimuus fantasioiden suhteen on se, että kerromme riittävästi siitä mitä haluamme seksielämältä ja pidämme yksityisimmät puolisoa mahdollisesti satuttavat fantasiat itsellämme. Jokaisen on hyvä pohtia, onko puolisolle mielekästä kertoa, että näen seksiunia työkaveristani tai olen ihastunut poikani jääkiekkovalmentajaan. Avoimuus voi saada orastavan kiinnostuksen loppumaan, mutta voi tehdä luottamukseen särön. Jos fantasia taas koskee anonyymiä hahmoa kuten nuorta miestä tai sairaanhoitajaa, fantasia on helpompi jakaa.

Ovatko mikropettämiseen ja uskottomuuteen liittyvät periaatteet sinulle selviä parisuhteessasi? Voisiko niistä keskustella kumppanin kanssa? Olisiko aika päivittää tai laatia parisuhdesopimus eli sopimus siitä, mikä parisuhteessanne on sallittua ja mikä ei?

On hyvä armahtaa itsensä rakkauden täydellisyyteen ja ehdottomaan avoimuuteen pyrkimiseltä

Väitän, että parisuhde voi olla onnellinen ja riittävän hyvä, vaikka mieli harhailisi välillä vapaasti omassa yksityisessä fantasiamaailmassa. On hyvä armahtaa itsensä rakkauden täydellisyyteen ja ehdottomaan avoimuuteen pyrkimiseltä. Prinsessa- ja prinssisadut yhdestä ainoasta oikeasta, joka ajattelee aina vain minua, eivät vastaa parisuhteiden todellisuutta.

Aioin lisätä lauseeseen sanan valitettavasti, mutta jätin lisäämättä. Realistinen rakkaustarina vaihtelevien tunteiden todellisuudessaan on minulle kauneinta.   

Terveisin,

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko sumuverhon takana valoa? Kuva Katianna Ruuskanen.

Näen ympärilläni kuormituksesta kireitä ja aikatauluista ahdistuneita ihmisiä mieli sumupilvessä. Joku ei ehdi syödä 12 tunnin työpäivän aikana, toinen kertoo nukkuvansa vain viisi tuntia yössä ja pärjäävänsä sillä. Kunnon kesälomaa ei ehdi pitää eikä sitä edes tarvitse, koska työ on intohimo. Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on jäänyt täysin tai johonkin sen osa-alueeseen satsataan lähes pakkomielteisesti.

Ylikuormituksen ja väsymyksen tila sumentaa oman peilikuvan. Näet itsesi pystyvämpänä kuin oletkaan. Et halua kohdata realiteetteja. Et ole ylikierroksilla, "vähän stressiä vaan pukkaa, mutta pian helpottaa." Et ole uupunut. Jos läheisesi kehottaa hiljentämään, sanot että et voi tai ehdi. Jos hän tarjoutuu auttamaan, torjut avun. Pärjäät kyllä, olet aina pärjännyt.

Sumupilvi estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta

Sumupilvellä on suuri vaikutus vuorovaikutussuhteisiin. Paikoin maanisen tahdin katsominen hengästyttää läheisiäsi. Puhut samoja asioita uudelleen ja paljon itsestäsi. Unohdat kysyä toisen kuulumisia ja jos kysyt, et kuuntele vastausta. Sumu estää näkemästä, kuulemasta, aistimasta ja tuntemasta. Se estää huomaamasta sitä tärkeintä, puolisoa tai lasta, joka hakee yhteyttä sinuun. Olet vieressä, mutta kovin kaukana.

Sytytyslankasi on minimaalinen tai et reagoi mihinkään. Puolisolle raivoat, tiuskit tai mökötät pitkiä aikoja. Et pysty muuttamaan negatiivista kehää omalta osaltasi. Lupauksistasi huolimatta et jaksa tehdä aloitteita parisuhdeaikaan tai innostua puolison ehdotuksista. Syöminen kiinnostaa enemmän kuin seksi. Puolisosi ei koe itseään halutuksi ja rakastetuksi. Hän etsii syytä tilanteeseen itsestään tai vuokra-asuntoa sinuun täysin kyllästyneenä.

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta.

Lapsetkin tuntuvat enemmän rasitteelta kuin ilon aiheelta. Syyllisenä yrität panostaa perheen laatuaikaan. Et pysty kuitenkaan keskittymään, mielesi vaeltaa unohtamissasi asioissa ja tekemättömien asioiden listassa. Räpläät kännykkääsi niin paljon, että jopa lapsesi huomauttavat siitä. Perheesi on lopen kyllästynyt yhteen viestiin tai työpuheluun kesken päivällisen.

Saat nautintoa harvasta asiasta. Kotiroolissasi  et jaksa olla sosiaalinen, kyläilyt ovat jääneet. Ahdistut facebook-päivityksistä, joissa haravoidaan ja pestään ikkunoita, mutta teet samankaltaisen päivityksen. Illanvietoissa juot liikaa. Aamulla podet morkkista ja entistä pahempaa väsymystä. Viikonloppu on liian lyhyt aika palautumiseen.

Tunnistitko itseäsi tai läheisiäsi edes osittain? Minä tunnistin. Tämä kaikki on ajassamme kovin ymmärrettävää ja tavallista. Puhutaan siitä, että uusi normaali on olla kiireinen ja kuormittunut. Arvojemme ristiriitaisuus on koomista. Innostumme hiljentymisestä ja tietoisesta läsnäolosta, mutta jatkamme kiireistä suorittamista. Puhumme parisuhteen ja perheen tärkeydestä, mutta pidämme heitä odottamassa harvaa vuoroaan. Lomaan panostaminen ei riitä, se ei korvaa arkea, jossa yhteys on poikki.

Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi?

Pääsetkö ulos sumupilvestä? Pystytkö pelastamaan itsesi suorittavalta itseltäsi? Et ole korvaamaton kaikessa tekemisissäsi. Sinun ei tarvitse kontrolloida kaikkea eikä osallistua kaikkeen. Vaikka sulkisit puhelimesi, maailma ei kaadu. Muuta suuntaa ennen masennusdiagnoosia ja sydämen rytmihäiriöitä, jotka viimeistään pysäyttävät sinut! Pelasta suhteesi puolisoon, perheeseen ja läheisiin ennen puolison erosuunnitelmia ja välien viilentymistä sinulle tärkeisiin ihmisiin. 

Sumuverhon avaaminen vaatii tekoja tyhjien lupausten sijaan. Järjestä vapaa-aikaa. Mene metsään tai meren rantaan, kuuntele hiljaisuutta ja luonnon ääniä. Ota yhteys itseesi ja tuntemuksiisi. Hoida itseäsi kaikin tavoin. Nuku tarpeeksi, salli itsellesi pienet päiväunet. Syö ruokaa, joka tekee sinulle hyvää säännöllisessä rytmissä. Liiku, jokaiselle löytyy lajinsa! Katsele ympärillesi, kohtaa lähimmäisesi. Vietä heidän kanssaan aikaa. Keskustelkaa puolisosi kanssa ja koskettakaa toisianne, kun sanat tuntuvat liian vaikeilta tai olette puhuneet jo väsymykseen asti.

Levänneenä tunnet ja näet selvemmin

Vähitellen sumu hälvenee. Levänneenä tunnet ja näet selvemmin. Tunne muistuttaa energistä hyvää oloa krapulan jälkeen. Normaaliin entiseen tilaan palaaminen kirkastaa näkökentän kuin likinäköisen silmälasit. Huomaat jälleen pienet yksityiskohdat ja värien sävyt. Luonto herää eloon, pian tuoksuu jo nurmikko! Kykenet jälleen unelmoimaan ja suunnittelemaan tulevaa. Kohtaat ihmisiä oikeasti, olet aidossa kontaktissa. Alat jälleen arvostaa sitä mitä sinulla on ja nauttia siitä.

Olet jälleen läsnä; kuuleva, näkevä, aistiva ja tunteva. Se tunne on mahtava! Pidä tämä tunne elossa huolehtimalla itsestäsi!

 

Pysähdystä toivoen

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aina ei tarvitse löytää neliapilaa. Kuva Pixabay.

”Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitä, kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä” laulaa Tuure Kilpeläinen. Unelmat ja haaveet kantavat meitä, antavat voimaa ja auttavat jaksamaan. Ne ovat korvaamattomia tavoitteiden toteutumisessa. Sanotaan, että tavoitteellinen ihminen on onnellisempi. Joku voisi kysyä tarvitseeko ihmisen olla onnellinen. Mielestäni on hyvä tavoitella riittävää onnellisuutta tai tyytyväisyyttä. Siinä apuna voimme käyttää unelmoinnin voimaa!

Realistinen unelma on tavallinen, toteutettavissa oleva asia.

Unelmointi voi toki olla myös keino paeta jotain. Reaalimaailma voi olla niin sietämätön, että on luotava rinnalle kuvitteellinen todellisuus kestääkseen nykytilannetta. Nyt en kuitenkaan pohdi sitä. Joskus unelmissa leijuminen estää meitä elämästä. Esimerkiksi haavekuva unelmapuolisosta voivat olla niin vaativia, että jäämme ilman parisuhdetta. En keskity nyt suuriin epärealistisiin unelmiin, vaan pieniin realistisiin unelmiin arjen kantajina.  

Realistinen unelma on tavallinen, toteutettavissa oleva asia. Väsyneinä ja kuormittuneina haaveilemme yöstä, jonka voisimme nukkua keskeytyksettä tai ajasta, jolloin kukaan ei tarvitse minua. Kouluttautuminen haaveammattiinsa, asuminen ulkomailla tai vuorotteluvapaa ovat hyviä etappeja vaihtelua haluaville. Joillekin riittävät pienet unelmat, toisille isommat, pääasia on, että unelmia riittää! Unelmat toki vaativat rinnalleen tekoja. Järjestämällä lepopäivän kerran viikossa, ystävän tapaamisen kerran kuukaudessa tai tekemällä lomamatkavarauksen, voimaannumme jo tulevan hetken odotuksesta.

Kyky unelmoida on lahja!

Kyky unelmoida on lahja! Joskus emme pysty unelmoimaan. Kyseessä voi olla persoonallisuuden piirre. Joskus kyse on uupumuksesta tai masennuksesta, johon on hyvä hakea apua. Hankalina aikoina elämme päivä kerrallaan. Joskus tulemme lytänneeksi puolison unelmat kykenemättömyydellämme suunnitella tulevaa ja heittäytyä edes pieneen unelmointiin. Matkasta lämpimään tai muutosta isompaan kotiin ei kannata haaveilla, koska siihen ei ole varaa. Taloudellisen tilanteen paranemista on turha toivoa, koska työllä ei rikastu ja lottovoitto ei meille osu. Sietämätöntä työpaikkaa ei voi vaihtaa, koska se on kuitenkin vakituisuudessaan turvallinen.

Jos tunnistat edellisestä itsesi, pysähdy hetkeksi tämän äärelle. Kuinka voisit olla eliminoimatta puolisosi toivoa paremmasta? Olisiko hirveän vaarallista edes yrittää heittäytyä hetkeksi haavemaailmaan, ehkä vähän epärealistiseenkin?

Mitä jos alkaisit oikeasti nauttia kaikesta hyvästä, jota sinulla on?

Ihailen ihmisiä, jotka tehneet elämästään omansa näköistä ja elävät sitä tyytyväisinä. He eivät tarvitse kuuta taivaalta eivätkä elä ”sitku-tulevaisuudessa.” He nauttivat elämänsä pienistä hyvistä hetkistä ja ylläpitävät toiveikasta mielialaa vaikeuksienkin keskellä. Tämä voi tuntua tavoittamattomalta unelmalta. Moni ei ole koskaan täysin tyytyväinen itseensä ja olosuhteisiinsa.

Tunnistatko sen, ehkä ohikiitävän hetken, kun oivallat, että minulla on kaikki asiat aika hyvin? Mitä jos alkaisit oikeasti nauttia kaikesta hyvästä, jota sinulla on? Jos elämässäsi ei tällä hetkellä ole mitään hyvää, kuinka voisit saada sitä pienin realistisen tavoittein ja unelmin?

 

Unelmien täyttämää mieltä toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 
 
 

 

Kommentit (2)

Kriitikko
1/2 | 

Tämä oli hieno johdanto hienoon aiheeseen. Olisin halunnut lukea romaanin tästä. Jos löytyy enemmän asiaa erilaisista asioista niin voisit irrottautua tästä parisuhde-aiheesta ja alkaa kirjoittamaan isoja sanoja.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat