Kirjoitukset avainsanalla Nina Kauppinen

Kaipaavatko parisuhteen juoksukenkäsi huoltoa? Kuva Pixabay.

Pitkä parisuhde on ehdottomasti kestävyyslaji. Se on kuin ultramaraton, tavallinen maraton, puolikas tai kymppi. Osa keskeyttää jo alkumetreillä. Jotkut osaavat hallita hengitystään ja tankata energiaa välttääkseen totaalisen hapoille menemisen ja pistot kyljessä. Harva pääsee maaliin täydellisen flow´n siivittävänä vaan matka takkuaa monessa vaiheessa.

Parisuhteen pitkänmatkanjuoksu sisältää erilaisia vaiheita. On vaikeaa arvioida onko hengästyminen tai puutuminen ohimenevä vai loppumatkan kestävä vaihe. Kestokykymme vaihtelee vaikeuksien suhteen. Kuinka suuria ja jyrkkiä vastamäet voivat siedettävyydessään olla? Pitääkö kestää roiskuvaa räntää ja pakkasella liukastelua? Niitä luonnollisesti kestää helpommin, jos välillä tuuli puhaltaa oikeasta suunnasta ja aurinko paistaa. 

Harva pääsee maaliin täydellisen flow´n siivittävänä vaan matka takkuaa monessa vaiheessa.

Pitkän lenkin aikana ehtii pohtia kaikenlaista. Hiljainen ja mukautuva juoksukumppani voi tuntua perässä vedettävältä, äänekkäämpi ja vaativa rauhan rikkojalta. Matkan varrella on ensiapupisteitä, mutta voimavaroja avuntarpeen myöntämiseen ja puolison kohtaamiseen ei aina löydy. Vaihtoehtoina mieleen välähtää nopea spurtti poispäin tai poikkeaminen reitiltä houkuttelevaan maisemaan.

Täydellinen irrottautuminen yhteisesti sovitusta reitistä pelottaa. Pärjäänkö ilman kumppanin tuttua askellusta vierelläni? Entä ilman tsemppausta, evästarjoiluja tai huoltoapua? Löydänkö koskaan uutta matkakumppania? Yöjuoksutkaan eivät kiinnosta ja uuteen juoksuseuraan tutustuminen tuntuu raskaalta. 

Ilman sinnikkyyttä moni ihana hetki ja kaunis maisema olisi jäänyt väliin.   

Edellä kuvatut ajatukset pitkän matkan varrelta ovat tavallisia ja ymmärrettäviä. Takkuamiset ja kolotukset kuuluvat parisuhteeseen, niitä on vaikea välttää. Kun jalkasi ovat maitohapoilla ja haluat hiljentää, juoskaa yhtä matkaa maaliin toisianne kannustaen. Jos puolisosi tarvitsee kantoapua, ota hänet syliin. Jonain päivänä voitte olla tyytyväisiä siitä, että jaksoitte jatkaa yhdessä. Ilman sinnikkyyttä moni ihana hetki ja kaunis maisema olisi jäänyt väliin. 

Jos mieleesi on hiipinyt epäilyksiä yhteisen matkan mielekkyydestä, kerro se puolisollesi mahdollisimman aikaisin! Erilaisten parisuhteen vaiheiden tutkiminen yhdessä pitää teidät yhteisellä polulla ilman tarvetta rynnätä eri suuntiin. Perheneuvojan työssäni kurjinta on katsoa, kuinka liian myöhään herännyt juoksee puolisonsa perään häntä tavoittamatta.

Kuinka sinä voisit omalla toiminnallasi lisätä myötätuulta yhteiselle lenkillenne?

Ovatko sinun pitkän parisuhteesi huoltovälit riittävät? Itsensä hoidon lisäksi tarvitaan parisuhteen tilan säännöllistä arviointia ja tarvittaviin huoltotoimiin ryhtymistä. Raskaat vaiheet tarvitsevat rinnalleen voimaa antavia vaiheita. Kuinka sinä voisit omalla toiminnallasi lisätä myötätuulta yhteiselle lenkillenne?

Jos et huomaa kiviä puolisosi juoksukengässä, saako sinua herätellä ja muistuttaa? Kuinka haluaisit sinua muistutettavan?

”Jos meijän rakkaus alkaa rappeutua
Muistuta mua, muistuta mua
Et haavoja on ennenki ommeltu
Jos tulee päivii kun sä itket mua ja mä itken sua
Muistuta mua, et kyyneleit on ollu myös onnesta
Muistuta mua”

Pyhimys (biisi kokonaisuudessaan alla)

 

Terveisin

 

Nina Kauppinen

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kuulostaa kyllä aika oudolta. Tämä saa parisuhteen kuulostamaan raskaalta raadannalta. Parisuhde voi olla myös voimavara, ilon asia elämässä. Kun toiseen luottaa täysin ja hän on paras ystävä ja haluat tehdä asioita jotta hän voisi hyvin. Toki ärsyttäviäkin päiviä on.

Nina Kauppinen
Liittynyt4.1.2018
2/2 | 

Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä aika oudolta. Tämä saa parisuhteen kuulostamaan raskaalta raadannalta. Parisuhde voi olla myös voimavara, ilon asia elämässä. Kun toiseen luottaa täysin ja hän on paras ystävä ja haluat tehdä asioita jotta hän voisi hyvin. Toki ärsyttäviäkin päiviä on.

Kiitos kommentista! Ehdottomasti myös kaikkea mitä sanot! Halusin sanoa, että hankalatkin vaiheet kuuluvat asiaan ja hyvä pysyy, kun siitä pidetään huolta.

Nina Kauppinen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyykö työkalupakistasi keskustelutaitoja? Kuva Nina Kauppinen.

Parisuhdeongelmiin apua hakevat kertovat ensimmäisellä kerralla lähes poikkeuksetta kaipaavansa välineitä, keinoja tai työkaluja. Tarve on hyvin ymmärrettävä. Sietämättömät samaa kaavaa noudattavat tilanteet saavat meidät tuntemaan itsemme kovin keinottomiksi ja riittämättömiksi.

Kerron työkaluja kaipaaville heti ilouutisen. Paras työkalu parisuhdeasioihin on hyvin yksinkertainen. Se on keskustelu. Keskustelu, joka käydään kunnioittavaan, kohtaavaan ja rakentavaan sävyyn. Keskustelu, jossa ilmaiset sinulle merkityksellisiä asioita helposti vastaanotettavalla tavalla. Keskustelu, joka koskettaa vahvasti osallistujiaan tunnetasolla.

Voitte oppia keskustelemaan uudella tavalla!

Vaikka oman parisuhteesi vuorovaikutustilanteet olisivat kaukana tästä, ei hätää! Voitte oppia keskustelemaan uudella tavalla!

Opit keskustelemaan, vaikka lapsuuden perheessäsi ei olisi koskaan puhuttu mistään vaikeasta eikä tärkeästä. Luulosi siitä, että et ole hyvä tunneasioissa, on todennäköisesti väärä. Uskallat ennen pitkää tukeutua puolisoon, vaikka sinun olisi aina pitänyt olla reipas ja itsenäinen. Ymmärrät asioiden jakamisen tärkeyden, vaikka olisit sitä mieltä, että heikkouksiaan ei voi näyttää. Saat suusi vähitellen auki, vaikka sinulla olisi taipumus mennä lukkoon ja haluat vain päästä pois tilanteesta. 

Vaikka tärkein väline on yksinkertainen ja itsestään selväkin, helppoa keskustelemaan oppiminen uudella tavalla ei ole. Kohtaavan keskustelutavan käyttöönotto arjessa edellyttää tahtoa saada parisuhde toimimaan. Tarvitaan halua muutokseen, pitkäjänteisyyttä ja uskoa siihen, että voimme kehittyä. Rakentavan keskustelun mahdollistuminen vaatii sen tosiasian myöntämistä, että itsekään en ole täydellinen.

Näkymä pinnan päällä on vain osittainen ja usein jopa täysin väärä.

Vaikuttavin prosessin vaihe pariterapiassa on se, kun tutkitaan pinnan alla olevaa maailmaa. Tällöin huomaamme, että sanojen ja käytöksen muodostama näkymä pinnan päällä on vain osittainen ja usein jopa täysin väärä. Uudet löydökset herättävät mielenkiintomme sukeltaa vielä syvemmälle ihmettelemään pohjamutia. Sukeltamaan ei pysty pitkiä aikoja, mutta harjoittelemalla kehittyy. Yhteiset turvalliset tutkimusretket ovat mahdollisia, kun oppii luottamaan sukelluskumppaniin. Usko muutokseen lisääntyy, kun uusi kartta aarrearkun luo alkaa hahmottua.

Kun oivallat, että puolison ärtyneen käytöksen alla onkin surua, pelkoa ja yksin jäämisen kokemuksia, ymmärryksesi laajenee ja aistisi terävöityvät. Pystyt näkemään maailman myös puolisosi happinaamarin takaa ja tuntemaan lämpöä häntä kohtaan. Tutut toimimattomat asemat hyökkääjänä ja vastahyökkääjänä tai syyttäjänä ja hiljaisena vetäytyjänä väistyvät lämpöaaltojen ja läheisyyden kasvaessa.

Puolison ärtyneen käytöksen alla on surua, pelkoa ja yksin jäämisen kokemuksia

Aina joskus joku väittää, että keskustelu on hyödytöntä tai yliarvostettua. Ei kuulemma kannata vatvoa, eteenpäin vaan menneet unohtaen. Menneisyyden haavoilla on kuitenkin taipumus aueta uudelleen ilman kunnon hoitoa. Kohtaava keskustelu hoitaa haavoja. Se on ehdottomasti paras työkalu ja tehokkain lääke parisuhteen vaikeuksissa.

 

Terveisin

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kerronko vai en? Kuva Pixabay.

”Kannattaako tunnustaa jos pettää, pitäisikö heti kertoa? Kannattaako pistää koko asetelma paskaksi, kannattaako tunnustaa jos pettää” kuulin Zen Cafen Samuli Putron laulavan aikoinaan Ruisrockin keikalla. Biisi herätti keskustelua porukassamme. Olin silloin nuori ja ehdoton: uskottomuudesta on kerrottava ja pettäminen on suhteen loppu. Parisuhdetyö on avannut uusia näkökulmia asiaan, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Pariterapialla ei ole onnistumisedellytyksiä, jos mukana on kolmas

Uskottomuus on yleisimpiä syitä pariterapiaan hakeutumisessa. Toinen osapuoli epäilee puolisonsa olevan uskoton, puoliso on jäänyt kiinni tai kertonut uskottomuudestaan. Joskus uskoton osapuoli tulee yksin pohtimaan miten toimia tilanteessa. Uskottomuuskriisi voi johtaa eroon, mutta ei läheskään aina. Lapsiperheissä eropäätös on aina vaikea. Uskottomuudesta voi myös toipua. Joskus uskottomuuskriisi on alku uudenlaiselle parisuhteelle, jossa pystytään keskustelemaan avoimemmin ja huomioimaan toista enemmän.  

Pariterapialla ei ole onnistumisedellytyksiä, jos mukana on kolmas. Tunnetasolla lähentyminen mahdollistuu avoimuuden, luottamuksen lisääntymisen ja sitoutumisen avulla. Jos toisella on salasuhde tai se on loppunut, mutta edelleen vahvasti ajatuksissa, kohtaaminen oman puolison kanssa jää vajaaksi. Terapeutti ja puoliso vaistoavat motivaation puutteen tai tuntevat, että keskustelun syvenemistä vaikeuttaa jokin.

Kertoako vai ei?

Tarinoita uskottomuudesta on monia. Yleensä petetyt olisivat halunneet tietää asiasta mahdollisimman pian. Jos sivusuhde on jatkunut pitkään, loukkaus on yleensä suurempi ja siitä toipuminen hitaampaa. Joskus petetty ei olisi halunnut tietää. Se, mitä ei tiedä, ei satuta. Joskus uskottomuudesta on sanaton sopimus. Kulissi, jossa kumpikin hoitaa omat tehtävänsä ja pitää omat asiat itsellään, on heille riittävä. 

Moni uskottomuustarina ei paljastu koskaan. Ääripäässä ovat ihmiset, jotka pyrkivät hyödyntämään jokaisen tilaisuuden vailla omatunnon tuskia. He pitävät seikkailunsa salassa seurausten pelossa, vaikka itse eivät koe syyllisyyttä tapahtuneesta. Jos uskottomuudesta jää kiinni, on asia hyvä myöntää. Ilmiselvän asian kieltäminen on erittäin epäkunnioittavaa puolisoa kohtaan. Pahimmillaan sillä voi saada puolison epäilemään mielenterveyttään.

Jos et kerro, on hyvä miettiä kuinka hyvä olet elämään salaisuuksien kanssa?

Useimmat ihmiset kantavat huonoa omatuntoa, syyllisyyttä tai häpeää luvattomista teoistaan. Osa tuntee vuosien jälkeenkin piston sydämessään ja pelkää joskus paljastuvansa. Osa ei pysty elämään suhteessaan kertomatta puolisolle. Jos et kerro, on hyvä miettiä kuinka hyvä olet elämään salaisuuksien kanssa? Näkyykö sinusta, että jotain on vialla? Tunteeko puoliso etäisyyttä, viileyttä tai välttelyä välillänne? Joskus häpeä estää tunnustamista, et pysty kertomaan, vaikka haluaisit.

Onko uskottomuuden luonteella merkitystä tunnustamisen kannalta? Jos harrastaa kerran seksiä vieraan kanssa ja se on täysin merkityksetöntä, onko silloin oikeutetumpaa olla kertomatta? Entä jos uskottomuus on henkistä, viehättävälle ihmiselle tärkeistä asioista avautumista tiiviisti viestittelemällä? Tarvitseeko siitä tai muusta mikropettämisestä kertoa?

Tuoko rehellisyys joskus enemmän haittaa kuin hyötyä?

Joskus ihanteelliseen parisuhteen liitetään täyden rehellisyyden vaatimus. Olemmeko koskaan täysin rehellisiä muille ihmisille itseämme koskevista asioista? Olemmeko koskaan loppuun saakka rehellisiä edes itsellemme? Onko sellaista naivia edes tavoitella? Jokainen päättää itse minkä yksityisyytensä lokeron jättää avaamatta tai kuinka nopeasti kiertää avainta lokeron lukossa.

Pitäisikö kertomisen seurauksia, toisen kärsimystä ja totuuden kestokykyä punnita suhteessa oman helpotuksen saamiseen? Jos puoliso on kovin hauras, arviosi mukaan masentuu vakavasti ja menettää toimintakykynsä, onko parempi jättää kertomatta? Tuhoaako totuus silloin enemmän kuin puhdistaa? Mitä jos petetty on hyvin kiivas tai erittäin mustasukkainen, vaihtaa lukot välittömästi ja tekee kaikkensa, jotta et saisi tavata lapsia? Voiko jättää kertomatta säilyttääkseen perheensä ja hyvittää teon jatkossa panostamalla tosissaan suhteeseen? Onnistuuko se? Poistuuko tarve, jota uskottomuus on hoitanut?

Pitäisikö kertomisen seurauksia, toisen kärsimystä ja totuuden kestokykyä punnita suhteessa oman helpotuksen saamiseen?

Onko hetkiä, jolloin ei todellakaan kannata kertoa? Jos on jo päätetty erosta ja tavoitteena on olla hyvissä yhteistyöväleissä lasten vuoksi jatkossa, kannattaako suhteen loppumetrien toilailuja paljastaa? Jos puoliso on sairastunut vakavasti ja sinua tarvitaan hänen konkreettiseksi ja henkiseksi tuekseen, kannattaako silloin kertoa? Eikö uskottomuus ole pieni asia kuolemanpelon rinnalla?

Jos kerrotaan, miten ja milloin?

Onko tunnustaminen hyvä tehdä yhdellä kertaa kaiken kertoen vai yksityiskohtia "pehmeästi" pikkuhiljaa pudotellen? Pariterapian kannalta kertarysäys on parempi tapa kuin se, että petetty saa tietää koko ajan uutta uskottomuuden keston, kumppanien määrän tai pettämistavan suhteen. Tapahtuneen yksityiskohtien läpikäyminen toisen tivatessa tapahtumien kulkua tuntuu välillä petetyn ja myös pettäjän kidutukselta. Tarvitseeko petetty tarkkoja tietoja paikoista, ajankohdista ja tapahtumista? Liika tieto saa aikaan ahdistavia mielikuvia, jotka myrkyttävät monet paikat ja vuodenajat.

Tarvitseeko petetty tarkkoja tietoja paikoista, ajankohdista ja tapahtumista?

Tunnustamisen ajoitusta on myös hyvä pohtia. Kerrotko silloin kun olet itse voimissasi ja saanut sivusuhteen loppumaan? Kerrotko heti kun jotain on tapahtunut?  Odotatko sitä, että puolison asiat ovat kunnossa ja parisuhteen tila on hyvä, vaikka et haluaisikaan pilata tunnelmaa? Onko koskaan oikeasti hyvä hetki pudottaa pommia?

Kuten lukuisista kysymyksistä huomaat, vastaus otsikkoon jää minulle yhä epäselväksi. Onneksi perheneuvojan ei tarvitse tietää ja neuvoa, vaan auttaa ihmisiä omaan pohdintaan ja päätöksiin.

Tiedätkö sinä kannattaako aina tunnustaa jos pettää?

  

Terveisin,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (2)

Kesätyttö
1/2 | 

Entä se kolmas osapuoli. Kuka häntä auttaa, kun suhde loppuu ja kumppani palaa vakituisen kumppanin luokse. Kolmannelle osapuolelle on saattanut syntyä hyvin syviäkin tunteita toista kohtaan, varsinkin, jos suhde on jatkunut pitkään. Ero saattaa aiheuttaa pohjatonta yksinoloa ja ulkopuolisuuden tunnetta kun välttämättä ei ole ketään, kenelle haluaisi avautua. Kysymys siis kuuluu, kuka kolmatta osapuolta auttaa ja ymmärtää, kun suhde joka tapauksessa on kahden kauppa ja yhdessä sen ovat aloittaneet. Syyllisiä ja syyttömiä ei tällaisessa suhteessa tunneta.

Nina Kauppinen
Liittynyt4.1.2018

Kiitos erittäin hyvästä kysymyksestäsi! Eroauttamiseen ja kriiseihin erikoistuneet paikat toki auttavat myös kolmansia osapuolia! Esimerkiksi organisaatiossani Kirkon perheneuvonnassa on yksilöasiakkaina tai eroryhmissä kolmansia osapuolia, jotka hakevat apua erosta selviytymiseen kuten muutkin eronneet. Kynnys hakeutua avun piiriin on korkeampi. On hyvä muistaa, että tuomitseminen ei kuulu millään lailla ammattiauttajan työnkuvaan. Ja jos pariskunnan "petetty" lähtee syyttämään tai epäasiallisesti nimittelemään kolmatta osapuolta, ohjaan keskustelun takaisin parin välille. Ulkopuolinen henkilö ei ole vastuussa heidän parisuhdeongelmastaan.

Kuten sanoit, kolmansilla ei välttämättä ole ystävää, jolle uskoutua suhteen salaisen luonteen vuoksi. Moni jää kärsimään yksin, mikä on surullista. Uskottomuus on kovin yleistä ja ns. kolmansia on paljon. Tämäkin olisi hyvä blogin aihe, kiitos muistutuksesta!     

Nina Kauppinen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Odotusten tulvaan on helppo hukkua. Kuva Unsplash.

Meihin ihmisiin ja elämäntapoihimme kohdistuu nykyaikana paljon odotuksia ja vaatimuksia. Ei riitä, että jotenkin huolehtii itsestään ja perheestään, kaikissa toimissa on oltava vastuullinen myös eettisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti. Tiedostava vastuullisuus on hieno asia. Pahimmillaan kuitenkin kannamme ikuista syyllisyyttä ja riittämättömyyttä.

Kaikissa toimissa on oltava myös vastuullinen eettisesti, ekologisesti ja yhteiskunnallisesti

Ympäristöasioiden suhteen ei riitä, että erittelee pahvit, lasit ja muovit, kierrättää vaatteensa ja sammuttelee valoja. Uutta ei enää saisi ostaa ja jos on pakko, vain ekologisesti kestäviä tuotteita, joiden valmistusprosessin ja työolosuhteet olemme selvittäneet tarkkaan. On matkustettava kotimaassa, mieluiten päästöittä lähimaastossa patikoiden tai pyöräillen. Facebook-julkaisu lennosta lämpimään aiheuttaa pahennusta vastuuttomuudellaan ja itsekkyydellään. Laivakaan ei uusimpien tietojen mukaan ole paljoa parempi vaihtoehto. Mannerten takana käydään enää mielikuvitus- tai muistelumatkoilla.

Auto olisi hyvä myydä, jos julkisilla pääsee kulkemaan. Kahdesta autosta on ehdottomasti luovuttava, vaikka yhteinen pitkä aamukuljetusrumba aiheuttaa varman perheriidan. Jos on pakko autoilla, niin sähköautolla, joka on monelle mahdoton investointi. Lemmikkieläimiäkään ei saisi pitää, koska koiran tai kissan ekologinen jalanjälki on yhtä suuri kuin 15 000 kilometrin autoilun.     

Kahdesta autosta perheessä on ehdottomasti luovuttava, vaikka yhteinen pitkä aamukuljetusrumba aiheuttaa varman perheriidan

Myös ruokailusta on tullut erityissuunnittelua ja selvittämista vaativaa. Muutos aiemmista vuosikymmenistä on huikea, tavoite oli silloin yksinkertaisesti nälän tyydyttäminen. Perinteitä romutetaan, jopa urheilutapahtumien ja rippileirien grillimakkaroista luopumista on jossain harkittu. Perheessä jokaisella voi olla eri ruokavalio ja ruokapöydässä kiistellään siitä, mikä ruokavalio on oikea. Yksi on vegaani, toinen tiedustelee tarjottavan broilerin elinoloista ja ravinnosta ja kolmas ei koske hiilihydraatteihin. Tiedostava ja valikoiva ihminen perheessä tai ruokavieraana on monesti kokin päänsärky.

Lapsille on kyettävä tarjoamaan vain parasta. Erilaiset valinnanmahdollisuudet ja ideaalit synnytystavan, ravinnon, nukkumisen ja kasvatuksen suhteen aiheuttavat tuoreille vanhemmille hämmennystä. Edes lääketieteellisiin suosituksiin ei joidenkin mielestä voi uskoa, jopa rokotukset ja käypä hoito -suositukset kyseenalaistetaan. Vanhemmat kokevat jatkuvaa painetta siitä, että pitäisi olla läsnä lapselle ja samalla pitää huolta itsestään ja parisuhteestaan. Liian kuormittavat ideaalit usein hajoavat arjen uupumuksessa, mikä voi olla tuskallista tai helpottavaa.

Liikunnasta on tehty toisaalta mutkatonta lukuisine kuntosaleineen, toisaalta vaativampaa ja monimutkaisempaa. Hyötyliikunta ja kävelyt eivät riitä, pitää hengästyä, kasvattaa lihaskuntoa ja olla liikuntaa tukevalla ruokavaliolla. Suurikaan väsymys ei ole syy jättää itsensä rääkkäämistä väliin, sillä liikunta on hyväksi jaksamiselle ja mielialalle.   

Aina on olemassa joku ihmisryhmä, jota on tuettava tai systeemin vääryys, jota vastaan on taisteltava

Lähimmäisten auttamisen lisäksi on autettava kaikkia hätää kärsiviä. Adressit, keräykset ja kannanotot ovat arkipäivää. Aina on olemassa  joku ihmisryhmä, jota on tuettava tai systeemin vääryys, jota vastaan on taisteltava. Yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ovat ehdottoman tärkeitä asioita, mutta pahimmillaan niihin täysillä omistautuminen uuvuttaa ja voi jopa sokeuttaa silmät läheisten avuntarpeilta.

Lista hyvän ihmisen elämäntavan odotuksista on loputon, tässä oli vain muutamia esimerkkejä. Kaikkia odotuksia ja vaatimuksia en onneksi edes tiedä tai tiedosta. "Hyvän ihmisen kriteereistä" voi toki olla eri mieltä. Kaiken kyseenalaistavassa maailmassamme on monia vakuuttavia mielipiteitä. Tutkimuksetkin kertovat tänään tätä ja huomenna toista. Lisäksi yhden linjan mukainen elintapa on usein ristiriidassa jonkun muun kanssa.

Voisiko tavoitteena olla riittävän hyvä ihminen tämän hetken ajallisilla, henkisillä ja taloudellisilla resursseilla?  

Jotkut pystyvät olemaan ihailtavan, jopa kadehdittavan, hyviä ihmisiä. Ehkä heillä on voimaa ja energiaa erityisen paljon ja elämäntilanteessaan myös tilaa jatkuvaan kehittämistyöhön. Erityisen raskas hyvän ihmisen odotusten lista on helposti huolestuville murehtijoille sekä perfektionisteille, jotka ovat kuormittuneessa elämäntilanteessa.

Jos et ahdistu tai syyllisty kuvaamastani odotuslistasta, onneksi olkoon! Jos painit samojen asioiden kanssa, jatka lukemista.

Kukaan ei pysty elämään täydellisen hyvin ja oikein. Yleensä johonkin asiaan fokusoiminen on poissa jostain muusta. Onko juuri sinun oltava täydellinen kaikessa? Riittäisikö, jos valitset tavoitteeksi muutaman asian? Riittäisikö hyvä pyrkimys, mutta sallit pienet poikkeukset tilanteen niin vaatiessa? Voisiko tavoitteena olla riittävän hyvä ihminen tämän hetken ajallisilla, henkisillä ja taloudellisilla resursseilla?  

Jos pääasiassa toimit parhaasi mukaan, pieni paheellinen hetki ei romuta kokonaisuutta!   

Odotusten ja vaatimusten tuoman ahdistuksen hukuttaessa sinua, rentouta itsesi. Asetu tilaan, jossa voit olla täysin vapaa vastuusta ja odotuksista. Jos yleensä vältät punaista lihaa ja tekee mieli syödä pihvi, anna mennä. Jos kalliot ja männyt eivät ole sinusta ihanin lomamaisema, varaa matka valkoisen hiekan ja turkoosin meren äärelle. Jos päätä särkee ja silmät lupsahtelevat, jätä tehotreeni väliin. Jos lähiluomukasvisten hinta hirvittää, osta vierestä tavallista ja halvempaa. Ideaalin hetkittäinen särkyminen ei ole vaarallista. Jos pääasiassa toimit parhaasi mukaan, pieni paheellinen hetki ei romuta kokonaisuutta! Vältä syyllistymistä, muiden oletetut mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa.    

 

Leppoisaa elokuuta toivoen, 

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat