Kirjoitukset avainsanalla Paula Ruotsalainen

kuva: Katianna Ruuskanen

 

On tilanteita, jolloin on tärkeää reagoida nopeasti. Jos käsi koskee kuumaa silitysrautaa tai auto on tulossa kovaa vauhtia päin, on syytä toimia vaistovaraisesti heti ja miettimättä. Aistimme antavat salamannopeaa tietoa uhkaavasta vaarasta ja koko keho reagoi paeten tai pysähtyen, tilanteesta riippuen.

Hälytysjärjestelmämme voi aktivoitua myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei oikeasti ole vaaraa.

Hälytysjärjestelmämme voi aktivoitua myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei oikeasti ole mitään vaaraa. Olemme kenties oppineet, että tietynlaiset signaalit edeltävät epämiellyttävää tai jollain tavoin uhkaavaa tapahtumaa. Monesti nämä tilanteet liittyvät ihmissuhteisiin.

Kun kumppani esim. antaa meille negatiivista palautetta tai sanoo jotain, jonka tulkitsemme viestiksi mahdollisesta hylkäämisestä, hälytysjärjestelmä aktivoituu. Siirrymme reaktiiviseen moodiin. Puolustaudumme tai hyökkäämme ikään kuin olisi kyse eloonjäämistaistelusta. Sanomme tai teemme helposti jotain äkkinäistä suojataksemme itseämme. Yleensä se ei ole parisuhteen kannalta suotuisaa, päinvastoin pahimmillaan tuhoisaa.

Vain ollessamme tietoisesti rakentavan vuorovaikutuksen moodissa pystymme kuuntelemaan, mitä toisella on oikeasti sanottavaa.

Entä jos sen sijaan voisimme siinä kohdin hengittää hetken? Muistaa se kuuluisa kymmeneen laskeminen. Antaa aivoille aikaa tajuta, että nyt ei ole kyse hengenvaarasta eikä ole tarvetta toimia välittömästi. Silloin voisimme pysyä tietoisesti rakentavan vuorovaikutuksen moodissa. Pystyisimme kuulemaan, mitä toinen oikeasti halusi sanoa. Ehkä se ei olekaan niin pelottavaa. Vaikka se olisikin epämiellyttävää kuulla, se voi silti olla parisuhteen kannalta tärkeää. Kumppanin tarkoitus ei ehkä olekaan satuttaa, vaan hakea yhteyttä ja entistä parempaa parisuhdetta.

 

Opetellaan olemaan rohkeasti rauhassa,

terv. Paula, perheneuvoja

 

P.s. Jos kumppanin rauhallinen kuunteleminen ristiriitatilanteissa tuntuu vaikealta, katso edellinen postaukseni. Sieltä löydät yhdeksänkohtaisen polun, jonka avulla voit auttaa toista rohkaistumaan puhumisessa ja itseäsi tulemaan paremmaksi kuuntelijaksi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun toinen avaa sydäntään, kannattaa olla tyyni ja rauhallinen kuin kesäinen järvenpinta. Kuva: Paula Ruotsalainen

Huomaat, että puolisosi mieltä painaa jokin. Tiedät, että hänen on vaikea saada se sanottua. Etkä ihmettele, ovathan keskusteluyritykset kääntyneet usein riidaksi. Sen jälkeen olette molemmat ajatelleet, että olisi parempi, jos ei olisi ollenkaan avattu suuta. Toisaalta tiedät, että jos ette saa kerrottua toisillenne ajatuksianne ja tunteitanne, myös niitä hankalia, suhteenne muuttuu etäiseksi. Sitä et missään nimessä halua!

Miten siis kannattaisi olla silloin kun toinen uskaltautuu jakamaan tuntojaan?

  • 1. Ole rauhallinen. Miesten keskustelukulttuuria tutkinut Ira Virtanen on havainnut, että vaikeista asioista puhuttaessa mies toivoo naiselta vakaata ja rauhallista suhtautumista. Sama pätee kaikkiin ihmisiin.
  • 2. Kuuntele loppuun asti, mitä toisella on sanottavaa.
  • 3. Älä keskeytä. Älä puhu päälle.
  • 4. Kun puhuja on lopettanut, kiitä häntä. Sano: "Kiitos, kun kerroit". Avautuessaan toinen on antanut sinulle lahjan. Suhtaudu siihen kunnioituksella.
  • 5. Jos joku asia on jäänyt sinulle vielä epäselväksi tai et ole varma, ymmärsitkö oikein, kysy tarkentavia kysymyksiä. Älä tee (negatiivisia) oletuksia. Kysy!
  • 6. Muista kohta 1.
  • 7. Älä väitä vastaan. Muista, että toisen kokemus on hänelle totta, vaikka se onkin erilainen kuin omasi.
  • 8. Muista kohdat 2. ja 3.
  • 9. Kun olet päässyt näin pitkälle, sinulla on todellakin syytä onnitella itseäsi! Palkintosi on arvokas: kumppanisi  haluaa todennäköisesti avata sydäntään sinulle seuraavallakin kerralla.

Tässä vaiheessa on sitten sinun vuorosi. Nyt voit kertoa omat ajatuksesi ja tunteesi liittyen siihen, mitä kumppanisi kertoi.  Kun olet selvinnyt kunnialla näin pitkälle, osaat varmasti tehdä sen rakentavasti. Otat vastuun omasta osuudestasi, pysyttelet alkuperäisessä aiheessa etkä syyttele toista. Uudenlainen vuorovaikutus on mahdollistunut.

 

Lempeitä sukelluksia pinnan alle toivottaen,

Paula, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tiskaaja on tulppaaninsa ansainnut. Tai pusun. Kuva: Paula Ruotsalainen

Sini kirjoitti viime sunnuntaina kiittämisestä. Koska aihe on mielestäni niin tärkeä, jatkan Sinin aloittamalla polulla omien ajatusteni kanssa.

Usein tosiaan kuulee toisten sanovan tai itsensäkin ajattelevan, että ei kai siitä nyt tarvitse kiittää, kun joku tekee sen, mikä hänelle kuuluukin eli hoitaa velvollisuutensa. Itse ajattelen silti usein sanontaa "kieli ei kulu kiittämisestä". Se kuvaa upeasti sitä, miten ei ole minulta mitään pois, jos huomioin sen hyvän, minkä puolisoni, lapseni tai ihan kuka tahansa on tehnyt.

Kieli ei kulu kiittämisestä.

 

Minun on helppo löytää motivaatio kiittämiseen, kun lähestyn sitä ilon kautta. Ilahdun, kun joku on tehnyt minulle ruokaa, siivonnut, tehnyt pihatöitä tai auttanut minua jossain, missä tarvitsin apua. Kerron sen hänelle mielelläni. Ensisijainen motiivini on siis ilmaista iloa ja kiitollisuutta. Toki järjen tasolla tiedän myös sen, että myönteinen palaute vahvistaa toivottua käyttäytymistä. Niinpä silloin on suurempi todennäköisyys siihen, että hyvät asiat toistuvat.

Lähestyn kiittämistä ilon kautta.

Kiitollisuuden ajattelumalliin toivoisin pystyväni yhä vaan useammin ja enemmän. Kokemuksesta tiedän, että se tekee minulle hyvää. Kiitollisuuden vaikutuksista on myös tehty lukuisia tutkimuksia. Niiden tulokset ovat hämmentäviä. Millään vitamiinilla, lääkeaineella tai super foodilla ei ole yhtä suurta vaikutusta yksilön hyvinvointiin. Kiitolliset ihmiset ovat tutkimusten mukaan muita luottavaisempia, auttavaisempia ja kannustavampia sekä avoimempia, seurallisempia ja lämpimämpiä. Heillä on mm. vähemmän stressiä ja he nukkuvat paremmin. Lisäksi kiitollisuuden havaittiin lisäävän terveyttä ja parantavan ihmissuhteita.

Kiittämällä teen toisen iloiseksi, vahvistan hyvää ja lisään omaa onnellisuuttani.

Onnellisuusprofessoriksi tituleerattu Markku Ojanen on samalla linjalla. Hänen mukaansa kaikkein tärkein askel kohti onnellista elämää on se, että huomaa muut ihmiset, kiittää ja on huomaavainen. Näkemällä hyvän ja itseään ilahduttavan ja myös ilmaisemalla ilonsa ja kiitollisuutensa, tekee toisenkin iloiseksi, vahvistaa hyvää ja lisää omaa onnellisuuttaan. Vau! Suuret vaikutukset yhdellä pienellä sanalla.

 

Kiitos, kun luit juttuni!

terv. Paula, perheneuvoja

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Teetä ja muumien rakkausfilosofiaa. Kuva: Paula Ruotsalainen

Keräilen muumimukeja. Niinpä niitä onkin kertynyt, no, aika paljon. Valitsen käyttämäni mukin aina vuodenajan, kattauksen ja etenkin mielialani mukaan. Yksi suosikeistani on (yllätys, yllätys!) Rakkaus-muki. Se oli myös ensimmäinen hankintani aikoinaan. Tämä sama muki on monen muunkin suosikki ja ainoa, joka on ollut tuotannossa 1990-luvulta saakka . Rakkaus-muki onkin pieni taideteos; triptyykki, joka kuvaa hienosti rakkaussuhteen tärkeimpiä elementtejä.

Kahvasta oikealle katsottuna avautuu ensimmäinen näytös: Kohtaaminen. Muumipeikko ja Niiskuneiti katselevat toisiaan matkan päästä. Kumpikin on kulkenut omaa polkuaan, joka on nyt johtanut teiden risteyskohtaan. Niiskuneidin ilmeestä voi lukea arkuutta, varovaisuutta ja epävarmuutta. Silti hän on jo kohottanut kätensä vastaantulijaa kohti. Muumipeikon ilmeessä on hämmästystä, ihmettelyä ja ihastusta. Hän on pysähtynyt paikoilleen, mutta silti koko hänen hahmonsa näyttää kurottuvan Niiskuneitiä kohden.

  • Oppi nro 1. Kohtaa toinen avoimin mielin. Vaikka pelottaisi, uskalla mennä kohti. Ei väliä, onko kohtaaminen ensimmäinen vai tuhannes. Näe toisen ainutlaatuisuus, kiehtova erilaisuus ja turvallinen tuttuus. Kohtaa toinen hyvin aina kun tulette yhteen.

Kupin oikeassa ulkolaidassa, triptyykin keskellä on toinen näytös: Yhdessäolo. Muumipeikko ja Niiskuneiti istuvat vierekkäin maalaustelineellä. Molemmilla on oma sivellin ja maalipurkki. Yhteinen tekeminen sujuu leppoisasti ja hyvän yhteishengen vallitessa.

  • Oppi nro 2.Yhdessä vietetty aika on kallisarvoista. Se, mihin käytämme aikaamme, kertoo sanoja paremmin arvoistamme ja siitä, mitä oikeasti pidämme arvokkaana. Yhdessä oleminen ja tekeminen on tärkeää. Välillä se on hyödyllistä ja pakollista puuhailua, välillä huvittelua. Vaikka työskennellään vierekkäin, molemmilla on lupa olla erillinen ja maalata omalla pensselillä. Mielenkiintoisin ja kaunein on yhteinen seinä (lue: elämä), jota molemmat värittävät oman palettinsa väreillä.

Kuva: Tove Jansson: Talonrakennus (1956)

 

Viimeinen näytös on Läheisyys. Muumipeikko ja Niiskuneiti halaavat. Molempien silmät ovat suljetut. He ovat keskittyneet vain toisiinsa ja tähän hetkeen. Suuri hehkuva aurinko ilmentää tilanteen lämpöä ja onnea.

  • Oppi nro 3. Kosketa, pidä lähellä, halaa ja helli. Ilman hellyyttä parisuhde kuihtuu ja näivettyy kuin kukka ilman valoa. Hyvä päivä alkaa ja päättyy halaukseen, oli siinä välissä mitä tahansa.

Tove Janssonia ja Tove Slottea kiittäen,

Paula, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat