Kirjoitukset avainsanalla Päivi Stelin-Valkama

Herra Tossavainen kumppaneineen nauttii sokeriöverit. Kuva: Oona Valkama

Nykysuomen sanakirjan mukaan sana kiltti tarkoittaa hyväkäytöksistä, kohteliasta ja tottelevaista ihmistä. Se kuulostaa monin tavoin hyvältä, mutta silti mielikuvani kilteille ihmisille asetetuista odotuksista ovat ulkokohtaisia. Kiltti on se, joka noudattaa annettuja ohjeita, tekee kuten käsketään eikä kyseenalaista mitään. 

Joulun alla tonttujoukotkin on valjastettu vakoilemaan lasten kiltteyttä. Aikuiset kai saavat mellastaa, miten lystäävät. 

Naisidolini Peppi Pitkätossu on paitsi maailman vahvin tyttö, myös tarkkanäköinen sovinnaisuuksien kyseenalaistaja. Kahvikutsuilla Peppi pudottelee kuppiinsa kuusi sokeripalaa ja ottaa ensimmäiseksi täytekakkua. Tunnistan tämän kulttuurisen maiseman omasta lapsuudestani. Kutsuilla aikuiset ottivat tarjottavia ensin, sitten vasta lapset. Ensimmäisen kahvikupillisen kanssa kuului ottaa pullaa, toisen kanssa kuivaa kakkua ja pikkuleipää. Vasta kolmannella kupilla otettiin täytekakkua, kun ensin oli käyty pitkä kursailu siitä, kuka oli arvokkain henkilö aloittamaan kakun.Tapakulttuuri oli vahva ja aina ennen kyläilyä lapsia muistutettiin siitä, miten piti käyttäytyä.

Joulun alla tonttujoukotkin on valjastettu vakoilemaan lasten kiltteyttä. Aikuiset kai saavat mellastaa, miten lystäävät. 

Kun naapurin poika oli lainannut kirjastosta Peppi Pitkätossu -kirjan ja luki sitä ääneen meille nuoremmille lapsille, maailmani mullistui. Peppi rikkoi kaikkia jäykkiä perinnäistapoja vastaan, mutta oli samalla ystävällinen, iloinen ja jopa oman henkensä uhalla muita auttava ihminen. Lastenpsykiatrit kauhistelivat Peppi-kirjoja ja luonnehtivat päähenkilöä häiriintyneeksi ja sairaaksi. Miten ihmeessä nuo mukamas viisaat aikuiset eivät osanneet erottaa satua ja todellisuutta? Peppihän oli leikkiä, hän oli mielikuvitushahmo! Juuri sellaisena hän saattoi nostaa esille tärkeitä asioita. Niinhän kaikki sadut toimivat.

Naisidolini Peppi Pitkätossu on paitsi maailman vahvin tyttö, myös tarkkanäköinen sovinnaisuuksien kyseenalaistaja

Ehkä aikuisia pelotti se, että Pepin seikkailut tapahtuivat heidän omassa ajassaan ja nostivat esille sen kummallisuuksia, Silloin lukija ei voi välttyä näkemästä kirjan peilistä myös itseään. -  Maailman muutos ei myöskään pysähtynyt Pepin syntyaikoihin, Uusissa painoksissa kieltä on korjailtu eikä Pepin isää enää nimitetä neekerikuninkaaksi, mutta kirjojen roolituksessa johtajahahmot ovat edelleen valkoihoisia. Astrid Lindgren, Peppi-tarinoiden äiti, oli hänkin oman aikansa kasvatti.

 Ihmiset voisivat toteuttaa hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta monilla tavoilla ja yrittää elää sen kanssa, että toisen ymmärtäminen on joskus vaikeaa.

Maailma on muuttunut ja muuttuu vastakin. Minun elämässäni Peppi Pitkätossu on ollut  tärkeä esikuva. Hän herätti lapsenmielessäni tajun siitä, että ihmisen hyvyyttä ei ehkä mitattaisikaan kahvikutsuetiketillä. Ihmiset voisivat toteuttaa hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta monilla tavoilla ja yrittää elää sen kanssa, että toisen ymmärtäminen on joskus vaikeaa.

Kaikki kunnia tonttujoukoillekin  porojensa  kanssa, kunhan muistavat, että lahjaa ei koskaan tarvitse ansaita. Jokainen ihminen on lahjan arvoinen ihan itsenään,

Hyvää joulun odotusta!

Päivi 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valo voittaa pimeän. Kuva: Hannu Valkama

Onko tuleva viikonloppu teidän perheessä juhla, johon varustaudutaan luudilla, kurpitsalyhdyillä ja noitavaatteilla, vai se hillitympi perinteinen versio hautausmaalle sytytettyine kyntttilöineen? Suomalaista pyhäinpäivää vietetään perheyhteyttä korostaen sytyttämällä kynttilöitä sukuhaudoille, kun taas Amerikan-tuliainen, Halloween, tuo hurjiksi velhoiksi ja kummituksiksi pukeutuneet lapset naapuruston oville huutamaan: "Karkki vai kepponen?" Suomessa tosin lasten juhlinta keskittyy enemmän kouluihin, kerhoihin ja kutsuille, mikä on ymmärrettävää huomioon ottaen ajankohdan pimeyden. Musta asvaltti nielee valon niin, että ainakaan pienimpiä ei uskalla lähettää illalla ulos säntäilemään karkkisaaliin perässä.

Onko tuleva viikonloppu teidän perheessä juhla, johon varustaudutaan luudilla, kurpitsalyhdyillä ja noitavaatteilla, vai se hillitympi perinteinen versio hautausmaalle sytytettyine kyntttilöineen? 

Omassa nuoruudessani Halloweenia vietettiin vain amerikkalaisissa elokuvissa ja kirjoissa. Se vaikutti eksoottiselta, jännittävältä ja vieraalta juhlalta. Pyhäinpäivä puolestaan meni muuten vain ohi, koska kotikaupungin hautausmaalla ei ollut oman suvun hautoja. 

 

Nyt molemmat juhlaperinteet ovat nostaneet profiiliaan. Kummankin juhlan ytimenä on elämän rajallisuuden kohtaminen. Minua kiehtoo ajatus siitä, miten samasta siemenestä on kasvanut kaksi niin erilaista puuta. Suomalaiseen juhlaperinteeseen kuuluu hartaudesta ja levollisuudesta nouseva lohdullisuus ja liittyminen sukupolvien ketjuun.  Amerikkalainen, kelttiläisistä alkujuurista nouseva perinne on puolestaan on karnevalistinen. Kuoleman valta ja pimeys tehdään naurunalaisiksi pukeutumalla viikatemieheksi, noidaksi tai luuurangoksi. Alkukantaisilla peloilla leikkiminen ja karmeuksien kohtaaminen säädellysti auttaa sietämään hallitsematonta. Molemmissa juhlissa yhteistä on kokemus yhteisöllisyydestä, joka kannattelee ihmistä kaikissa vaiheissa. 

 

Lapsiperheessä kummankin juhlan viettäminen vaatii valmistelua. Kynttilän vieminen suvun haudalle merkitsee puhumista aiemmista sukupolvista ja siten suvun tarinoihin liittymistä. Ennen lapsen syntymää kuollut isomummu tai isoisovaari voi kertomusten kautta muodostua lapselle samaistuttavaksi esikuvaksi. Hän voi kokea olevansa yhtä viisas ja neuvokas kuin esiäiti ja esi-isä 1900-luvun alusta. Näiden vaikuttavien hahmojen tarinoita hän kertoo aikanaan omille lapsilleen.

Molemmissa juhlissa yhteistä on kokemus yhteisöllisyydestä, joka kannattelee ihmistä kaikissa vaiheissa. 

Halloween on lapsille naamiaiskarnevaali, jonka hurjimmat puvut ja kokemukset eivät kuulu pienimmille. Kurpitsalyhtyjen valossa pimenevässä illassa voidaan kuitenkin kokea jännitystä turvallisessa ilmapiirissä samoin kuin Muumi-animaatioita televisiosta katsellessa. Mörkö pelottaa lasta niin, että hänen pitää piiloutua aikuisen selän taakse. Seltä turvasta pitää kuitenkin uteliaasti kurkistella.ohjelmaa

Perheessä voidaan viettää molempia juhlia niistä kertoen. Oman lapsensa tuntien vanhempi kuulostelee, mikä on hänelle turvallista.

Kynttilöiden ja lyhtyjen kirkastamaa loppusyksyä!

Päivi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Madrid. kuva: oma

Syksyn hämärtyessä etsin lämpöä, valoa ja voimaa katsomalla Pedro Almodovarin elokuvia. Niiden musta huumori ja hulluus antavat armoa kaikille ja kaikessa. Suosikkini Almodovarin laajassa  tuotannossa on Volver - Paluu. Sitä perheterapeuttisempaa elokuvaa minun on vaikeata keksiä. Ohjaaja itse luonnehtii työtään näin:

 "Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti. Ja luonnollisesti olen palannut takaisin omaan äitiini."

Tänään, kansainvälisenä tyttöjen päivänä, koko tytön elämänkaari on tässä elokuvassa läsnä. Keskushenkilöistä  nuorin elää teinivuosiaan ja vanhin on hänen isoäitinsä.

Volverissa minua puhuttelee erilaisuuden hyväksyminen ja siitä nouseva yhteys. Jokainen päähenkilöistä on kokenut kovia. Äitien ja sisarusten kohtaamiset  ovat jännitteisiä. Joidenkin välit ovat etääntyneet loukkaantumisten vuoksi. Espanjassa kun ollaan, menneiden tapahtumien ja tunteiden käsittelystä ei puutu ääntä, raivoa tai vimmaa - eikä rakkautta. Kovan paikan tullen naiset kokoavat voimansa ja ovat yhtä.

Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti.

Volver on naisten elokuva, tarina sorrosta ja selviytymisestä, uhrautumisesta ja ilosta. Vaikka väriä ja  dramatiikkaa löytyy eteläeurooppalaiseen tapaan, samat kertomukset voisivat löytyä suomalaisesta pikkukylästä. On  kaupungistumisen tuomaa juurettomuutta ja köyhyyttä. Maalta on siirrytty suurkaupunkeihin paremman toimeentulon toivossa.  Tästä nouseva yksinäisyys altistaa hyväksikäytölle ja seksuaaliselle väkivallalle parisuhteissa. Yhteiskunnan rakenteet eivät juurikaan mahdollista käytäntöjen muuttumista.

Volver on voimaannuttava tarina. Yhteisön naiset ottavat onnensa - ja oikeuden - omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa. Naisten ja koko yhteisön elämä muuttuu askeleen verran paremmaksi. Henkilöissä tapahtuu sisäistä kasvua  enemmän kuin ulkoista muutosta elämäntilanteissa. Muutosta juhlitaan! Kaikkea, mikä vähänkään antaa aihetta, juhlitaan.

Yhteisön naiset ottavat onnensa - ja oikeuden - omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa. 

Jos jotakin Volverista poimin itselleni, se olkoon juhliminen. Sadonkorjuu, syntymäpäivät, kaverin kohtaaminen, sateeton ilta, pitsaperjantai, tyttöjen ilta Temptation Islandia tai Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa analysoiden, kynttilöin koristellussa saunassa löylytteleminen, teekuppi ja koukuttava kirja ihan omaksi iloksi - mikä tahansa voi olla juhlan aihe. Hetki kohoaa arjen yläpuolelle hyvinkin yksinkertaisesti.

Elämä tarjoaa haasteitaan lupaa kyselemättä. Hyvyyttä  ja kauneutta voi joutua raaputtamaan esiin työläästi ja kovan kuoren alta. Niinpä niitä kannattaa alleviivata ja vaalia.

Värikästä syksyä!

Päivi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Löytyikö se sopiva? Kuva: oma, kuvauspaikka Villa Kaaos

Vastarakastuneet ovat aina lähekkäin, tiiviisti toistensa iholla. He eivät voi hetkeäkään pitää käsiään irti toisistaan. He ovat helppoja yövieraita, sillä heitä mahtuu helposti kaksi kappaletta kahdeksankymmentäsenttiseen sänkyyn.

Mutta kateellisten vitsailut sikseen. Vastarakastuneilla on viisautta, josta kannattaa pitää kiinni. Niin toimimalla voidaan olla rakastuneita vielä siinäkin vaiheessa, kun vasta-sanan on jo aikaa sitten voinut pyyhkiä yli. 

Vastarakastuneilla on viisautta, josta kannattaa pitää kiinni.

Vastarakastuneiden viisaus  voidaan kiteyttää kahteen lauseeseen:

1. Koskettakaa toisianne joka päivä

Vastarakastuneiden ihokontakti, halaus, silitys, suudelmat ja sylikkäin istuminen on ihmisen luonnollisen perustarpeen toteuttamista. Siitä lähtien, kun vauva sukeltaa kohdusta vanhempiensa käsivarsille, hän kaipaa kosketusta ja hyväilyä. Tämä perustarve säilyy kaikilla nisäkkäillä läpi elämän. 

Jos pettyneenä, väsyneenä ja loukkaantuneena alkaa vetäytyä eroon fyysisestä läheisyydestä, paluu yhteyteen voi käydä vaikeaksi.

Koskettamista, fyysistä läheisyyttä, kannattaa vaalia. Jos pettyneenä, väsyneenä ja loukkaantuneena alkaa vetäytyä eroon fyysisestä läheisyydestä, paluu yhteyteen voi käydä vaikeaksi. Askeleet takaisin toisen luo ovat pitempiä kuin ne, jotka otettiin pois päin. On normaalia riidellä. Riidellessä, loukkaantuessa, yhteys toiseen katkeaa. Sovinnon tekeminen palauttaa yhteyden parhaimmillaan entistä vahvempana. Kumpikin on oppinut jotakin. Pitkittyvä riita vetäytymisineen voi kuitenkin johtaa mykkäkouluun, jonka välttäminen  sisältyy toiseen vastarakastuneiden viisauteen;

2. Puhukaa toisillenne joka päivä

Vastarakastuneita ei tarvitse patistaa puhumaan. He keskustelevat yökaudet aina, kun rakastelemiselta ehtivät. He haluavat oppia tuntemaan toistensa ajattelua, arvomaailmaa, toiveita ja unelmia. He haluavat ymmärtää toisiaan. Jos pari säilyttää keskusteluyhteyden ja jatkaa niin arkisten tapahtumien kuin tunteidensa ja tarpeidensa jakamista, he eivät pääse lipumaan liian etäälle toisistaan.

On tärkeää olla välillä erossa ja ehtiä kaivata kumppaniaan

Vastarakastumisen symbioosi antaa vähitellen tilaa kummankin yksilön erillistymiselle. Tämä on tarpeellista mielenkiinnon ja uteliaisuuden säilymiselle suhteessa. On tärkeää olla välillä erossa ja ehtiä kaivata kumppaniaan. Ilman pois lähtemistä  ei saa kokea takaisin tulemisen ihanuutta. Erillistymistä ja itsenäistymistä on sekin, että toisesta nousee esille yllättäviä, uusia puolia. Joistakin niistä on helppo pitää, toisista ei. Tarvitaan puhumisen taidon opettelua, jotta yhteisymmärrys  löytyy. 

Puhu rakkaallesi tänään äläkä unohda koskettaa häntä.

Rakkaudella

Päivi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat