Kirjoitukset avainsanalla Päivi Stelin-Valkama

Hullunkuriset perheet. Kuva: Oona Valkama

Lama-aikana, 1990-luvulla, lastenvaunujen työntäjä saattoi kuulla onnittelujen ohessa kitkeriäkin kommentteja. Tuoreen vanhemman niskoille heitettiin vihjailuja yhteiskunnan kuorman lisäämisestä uusia elätettäviä hankkimalla. Tänä päivänä tilanne on vastakkainen ja nuoria aikuisia patistetaan synnytystalkoisiin.Ympäristön asenteilla on toki vaikutuksensa yksilön valintoihin,  mutta minä tunnustan halunneeni lapsia ihan itseni vuoksi.

En varmaan osaa kaivella esille kaikkia alitajuisia motiivejani valintaani, mutta ainakin tällaisia tiedostan: 

  • Jatkuvuuden tunne. Lapsen syntymä kasvattaa uuden oksan sukupuuhun. Sen lehvistöstä voi löytää itsensä, vanhempansa, isovanhempansa ja kaukaisempiakin sukupolvia, jos innostuu kyselemään sukulaisilta lisää. Millaisia tarinoita menneistä sukupolvista kerrotaan ja miten liitän itseni sukuni tarinoihin. Entä mahdollinen lapsi? Mitä hän perisi sukujensa piirteistä? Olisiko hän isän, äidin vai isovaari Nestorin näköinen? Millainen persoona hän olisi? Elämällä on monia merkityksiä, jotka toteutuvat suhteissa muihin ihmisiin. Katsomme, koemme, luomme elämää omalta paikaltamme sukupuussa.  
  • Rakkauden antaminen ja saaminen. Lapsi, se avuton ja riippuvainen pieni olento, tarvitsee ravintoa ja hoivaa, mutta fyysisistä tarpeista huolehtiminen ei riitä hänelle. Hän syntyy ihmiseksi kosketuksessa, rakastavassa katseessa ja hymyssä. Hänellä on synnynnäinen kyky ja tarve läheisyyteen ja vuorovaikutukseen. Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?
  • Ilo. Lapsen ensimmäinen katse, tumma ja syvä, ihmettelevä ja tutkiva. Kuka sinä oikein olet? Hymy vastauksena hymyyn, kasvu ja ihmetteleminen, jonka kautta maailma näyttäytyy aikuisellekin uutena.
  • Yhteyden kokeminen. Itse ainoana lapsena kasvaneena koin omien lasteni myötä  konkreettisesti ja fyysisesti saavani ympärilleni lisää perhettä ja sukua. Lapsen myötä ympärille rakentuu uusia verkostoja: perhekerhot, leikkikenttäkaverit, meidän luokan vanhemmat. Osa näissä muodostuneista ihmissuhteista rakentuu elämänmittaisiksi ystävyyksiksi.          

Tuskin kenenkään motivaatio  perheellistymiseen nousee pyyteettömästä halusta toimia kansakunnan parhaaksi. Yhteiskunnan toimilla on kuitenkin merkityksensä.  Taloudelliset kysymykset, asuinympäristön lapsiystävällisyys ja työelämän joustavuus perheiden arjessa vaikuttavat kaikki siihen, miten ihmiset rohkenevat tehdä lapsihaaveesta totta. 

 Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?

Jos vauvakysymys on itsellesi ajankohtainen, millaiset seikat vaikuttavat valintaasi puolesta tai vastaan? Olen kiinnostunut kommenteistasi.

Lapsellisin terveisin

Päivi Stelin-Valkama 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huurre tuo tunnelmaa, mutta jouluilo löytyy ilmankin. Kuva: Hannu Valkama

Lumi koristelee kanervat ja kuusenoksat, tähtitaivas valaisee maan. Sisällä, mieluiten takkatulen tai kynttiläkruunun loisteessa, istuvat parhaimpiinsa puetut isät, äidit, lapset, mummot ja vaarit viettämässä iloista jouluaattoa. Ensin syödään joulupuuro ja saunotaan. Sitten käydään suvun haudoilla sytyttämässä kynttilät, poiketaan ehkä aattohartauteen laulamaan Enkeli taivaan, syödään kiireetön jouluateria ja viihdytään pöydän ääressä pitkään. Illan hämärtyessä tervehditään laululla Joulupukkia, joka kopistelee ovelle lahjasäkkeineen.

Tähän standardiin en ole koskaan yltänyt, koska olohuoneessani ei ole takkaa eikä aatossani tarpeeksi tunteja. Joskus olen kuitenkin yrittänyt toteuttaa epämääräistä täydellisen joulun illuusiota päätyen lähinnä tiuskimiseen ja stressiin. Jo monta vuotta joulunviettoni on pelastanut yksi ohje, jonka antajaa en muista, mutta jota olen innolla jakanut eteenpäin.

Jo monta vuotta joulunviettoni on pelastanut yksi ohje, jonka antajaa en muista, mutta jota olen innolla jakanut eteenpäin.

1. Jokainen perheenjäsen saa toivoa yhden asian, joka tuo hänelle Oikean Joulun

Joulutoivekeskustelu käydään hyvissä ajoin ennen juhlaa. Siinä kaikilta kysytään, mikä jouluna on ihaninta juuri sinulle. Yhdelle yhteinen joulupuurohetki manteleineen on ehdoton aaton aloitus, toisen valtaa joulumieli Joulupukin kuumaa linjaa katsellessa, kolmannelle haikeansuloinen Lumiukko-animaatio on välttämätön, neljäs lataa aamulla akkujaan viettämällä  rauhallisen hetken kuusen kauneutta katsellen, yksin hiljaisuudessa, kun kukaan muu ei ole vielä herännyt, viidennelle käynti kynttilöiden valaisemalla hautausmaalla sulkee touhukkaan päivän ja antaa luvan lipua joulurauhaan. Jokaisen perheenjäsenen yksi toive mahtuu kiireettömästi aattoon ja tekee joulusta kaikille hyvän. Muu joulutouhu voi soljua toiveiden ympärillä vapaasti ja väljästi, koska jokainen on tullut kuulluksi itselleen tärkeimmässä asiassa.

Haluttaessa yhden asian listaa voidaan yksilöidä ja laajentaa vaikkapa siten, että: 

2. Jouluherkut valitaan tällä periaatteella. Jokainen saa pöytään yhden suosikkinsa ja ruuat valmistetaan tai ostetaan yhdessä. Aattona ei muutenkaan tarvitse olla katettuna kaikkea mahdollista, sillä juhla kestää monta päivää.

3. Jokaisen yksi lahjatoive pyritään toteuttamaan. Etukäteen keskustellaan siitä, mitä on mahdollista saada kuormittamatta tonttuja kohtuuttomasti.

Jos jouluna on koolla iso joukko väkeä, voidaan etukäteen arpoa, kuka hankkii lahjan kenellekin. Lahjan rahallinen yläraja voidaan sopia pikkujoulupaketin tasolle.Tämä toimii hyvin suvun aikuisten kesken. Jokainen saa pienen muistamisen, eikä kenenkään tarvitse tuskailla rahan ja mielikuvituksen puutteessa.

Rauhaisaa joulun odotusta ja rentoa mieltä toivottaen!

Päivi Stelin-Valkama

 

   

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rantasauna on unelmien täyttymys. Kuva: Hannu Valkama

Lämpö kietoutuu ympärille kuin pehmeä peitto .Kostea höyry ja usvainen löyly täyttävät huoneen ja hellittelevät lauteilla istujaa lempeällä, välillä kipakallakin syleilyllään. Suomalaisessa saunassa perheet kylpevät yhdessä alasti. Pienimmäinen paljussa alalauteella, isommat ylempänä. Lapset tottuvat näkemään vanhempiaan ja sisaruksiaan luontevasti ilman vaatteita. Välillä he kommentoivat sukupuolieroja ja kehon muotoja, vertailevat itseään ja toisiaan. Saunaetikettiin kuuluu, että toisista puhutaan arvostavasti.

Saunaetikettiin kuuluu, että toisista puhutaan arvostavasti.

Toivottavasti me aikuiset puhumme itsestämmekin kunnioittavasti. Hyväksymällä oman vartalomme viestitämme lapselle, että hänkin on riittävä ja ihana ja hänen vartalonsa on kaunis. Jos itse riisuutuessamme puristelemme vyötärömakkaroita ja tuskailemme ääneen muutaman kilon pudottamistarvetta, myös lapsi oppii ankaraksi itselleen ja alkaa tarkkailla peilikuvaansa kriittisesti. Yhdessä saunominen on arkista seksuaalikasvatusta, jossa asenteita opitaan tekemättä siitä numeroa. Meidän perheen sopivat ja hyvät ihmiset saunovat tässä kukin omana itsenään. 

Ryppyjä ja raskausarpia ei edes erota.

Saunaan meneminen on paluuta kohdun turvalliseen lämpöön, jonne valo heijastuu varovaisen himmeänä. Saunan hämäryys ja ilmassa leijuva höyry opettavat armollisuutta. Ryppyjä ja raskausarpia ei edes erota.

Saunominen hoitaa parisuhdetta. Kun pestyt lapset jo kirmailevat pukuhuoneen puolelle, aikuiset heittävät lisää löylyä, istuvat lähekkäin, koskettavat ja keskustelevat. Seksuaalinen läheisyyskin voi viritä. 

Yleisessä saunassa kuvattu dokumenttielokuva Miesten vuoro rikkoi myytin suomalaisen miehen puhumattomuudesta. Saunan turvallisessa hämyssä voi sanoa ääneen sellaistakin, mitä ei tule puhuttua paljastavassa päivänvalossa.

Saunominen on tasavertaista. Lauteilla ei istu ammattirooleja, ei mestariäitejä eikä supermiehiä. Olemme riisuutuneet arvon ulkoisista mittareista olemaan ihmisiä toisillemme. Saunominen hemmottelee kehoa ja mieltä. "Kun soivat kiukaan mustat urut, unhoittuvat arjen surut", on moni oppinut lapsuudessa sanomaan. 

Ammeessa ja vaahtokylvyssä on puolensa, mutta minä menen nyt saunaan!

Terveisin Päivi Stelin-Valkama

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakkaus tekee ehjäksi. Kuva: Hannu Valkama

 

Kun parikymppisenä aloitin parisuhteen, minulla oli omat odotukseni ja käsitykseni hyvästä yhteisestä elämästä. En tainnut uhrata montakaan ajatusta sille, että toisella saattaisi olla erilaisia odotuksia. Olihan minulla suuren elämänkokemukseni pohjalta selkeä visio siitä, mitä tarvittaisiin. Mahdoin olla melkoinen päsmäri. Ei olisi helppoa elää parisuhteessa silloisen minäni kanssa - jos nyt tämän nykyisenkään. 

Hänen pitäisi olla vastaus tarpeisiisi, jotka odottavat täyttymistään, lääke elämän kaikkiin kolhuihin.

Onneksi suhteeseen valittu  kumppani on aina lähtökohtaisesti erilainen kuin itse olet. Alun symbioottisessa rakastumisen huumassa sukelletaan yhtä sulautuneeseen ja pehmeään olotilaan kuin vauvana vanhempien sylissä. Heidän tehtävänsä oli silloin olla lapselleen kaikki, mitä tämä tarvitsi. Rakastumisvaiheessa kumppaniin kohdistuu sama odotus, halu olla hänen universuminsa aurinko, hänen elämänsä keskipiste. Hänen pitäisi olla vastaus tarpeisiisi, jotka odottavat täyttymistään, lääke elämän kaikkiin kolhuihin.

Parisuhteesta onkin avuksi moneen:

1) Parisuhde on kehitysmahdollisuus. Minuuden perusrakenteet ovat muotoutuneet elämäsi ensimmäisinä vuosina ja kypsyneet sekä kehittyneet murrosiässä. Läheisessä suhteessa toisen kanssa saat uuden mahdollisuuden. Voit hioa särmiäsi ja opetella käsittelemään tunteitasi. Persoonallisuuden kasvu ei lopu koskaan. Kaikki ihmissuhteet tarjoavat kasvumahdollisuuksia, mutta pitkä parisuhde on kasvualustana parhaasta päästä. Suhteen edetessä alkaa vääjäämättä valjeta, että sinä et olekaan ainoa, jolla on odotuksia. Toisellakin on tarpeensa ja toiveensa sinua kohtaan. Entä, jos alkaa vaikuttaa siltä, että kumppanin haasteet ovat liian suuria? Milloin hälytyskellojen pitäisi soida?

 Ihminen, joka ei kerro ainoastaan onnistumisistaan, vaan myös vaikeuksistaan ja siitä, mitä on niiden kautta oppinut, herättää luottamusta.

Yksiselitteistä vastausta ei ole olemassa, mutta tärkeänä suuntaviivana voidaan pitää itsereflektiokykyä eli sitä, että kumpikin teistä kykenee katsomaan itseään peilistä ja arvioimaan itseänsä ja toimintaansa realistisesti. Ihminen, joka ei kerro ainoastaan onnistumisistaan, vaan myös vaikeuksistaan ja siitä, mitä on niiden kautta oppinut, herättää luottamusta. Kiiltokuvansileä täydellisyys herättää epäilyksiä. Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se harvoin on totta. 

2)  Kasvun mahdollistaa vastavuoroisuus. Kun kaksi rakastunutta hupsahtaa maan pinnalle pinkistä pilvestään,  heidän haasteenaan on oppia sekä antamaan että  vastaanottamaan rakkautta. Vastavuoroisuutta ei mitata millin tarkkuudella. Välillä toinen on vetovuorossa ja kannattelee toista. Se kuuluu rakkauteen, kunhan vuorot vaihtelevat. Jatkuva, yksipuolinen vastuun kantaminen elämän eri osa-alueista muuttaa parisuhteen hoitosuhteeksi. Vastavuoroisessa suhteessa pinkit pilvenhattaratkaan eivät katoa, vaan niille voidaan hypähtää uudelleen tankkaamaan yhteyden ja erityisyyden kokemusta.

3) Suhteessa eläminen lisää itsetuntemusta

Sinun rakkautesi voi korjata kumppanisi kipeitä kohtia. Hänen rakkautensa tekee samaa sinulle. Kun tunnette toistenne herkät kohdat, voitte oppia ymmärtämään toisianne syvemmin. Ymmärryksen lisääntyessä anteeksiantaminen toiselle ja itselle tulee mahdolliseksi. Suhteella on tilaa kehittyä ja kukoistaa.

Kasvukauden jatkuessa

Päivi Stelin-Valkama

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat