Kirjoitukset avainsanalla Päivi Stelin-Valkama

Kuva: Hannu Valkama

Toukokuussa mielen valtaa painajainen valtavasta kerrostalosta lukemattomine ikkunoineen. Jokaisen ikkunaruudun takana heiluu rättiä pyörittävä käsi. Ikkunat pitäisi pestä. Pestäänkö ne heti vai hetken päästä, jolloin koivun siitepöly on ehtinyt laskeutua vaanimasta vaivalla tehtyä työtä? Armoton auringonpaiste paljastaa pölyt ja kaikki näyttää nuhjuiselta.

 

Toukokuu herättää esiin talvihämyssä uinuneen sisäisen perfektionistin, jolle ei missään riitä vähempi kuin täydellisyys. Jos haluat taistella sitä vastaan, kokeile kolmea asiaa:

1) Älä tee turhaa työtä

Älä pese ikkunoita, jos niistä näkee vielä läpi. 

Mene mieluummin itse keskelle maisemaa ja hoida tarpeellinen siivous huonommalla säällä. 

Keitä kahvit , täytä termospullo ja lähde rakkaasi kanssa retkelle

2) Katso lähelle uusin silmin

Voikukka - sellainen loivalehtinen lajike - ja vuohenputki ovat herkullisia salaattikasveja. Pihalla ei siis kasva rikkaruohoja vaan villivihanneksia, hortaa. Voikukan kukinnostakin voi tehdä simaa. Tasainen, vihreä nurmikko on oikeastaan tylsä.

3) Tee ensin tärkein

Keitä kahvit , täytä termospullo ja lähde rakkaasi kanssa retkelle.

Otetaan uusi alku. Toukokuussa mahla virtaa omenapuissa ja ihmisissä. Mehiläiset hedelmöittävät omenankukkia ja ihmiset toisiaan. Talvitakin alta paljastuvaa rakastetun ihoa on ollut ikävä. Työ ei lopu koskaan, mutta rakkaus voi loppua, jos sitä ei hoideta. Kukaan ei laske pestyjen ikkunoiden määrää, mutta hellät kosketukset tallentuvat mieleen kuin pankkiin.

Älä ymmärrä väärin: asialliset työt toki tehdään, jotta voidaan olla kuin Ellun kanat. Mutta aloita tärkeimmästä: keitä kahvit termospulloon ja lähde rakkaasi kanssa retkelle. Tutustu puhkeavan luonnon lisäksi siihen, mitä hänessä kukkii tai on kasvamassa.

Tehkää pieniä suunnitelmia kulkiessanne kohti kesää. Ihan pieni hauska juttu päivässä voi antaa yhtä paljon kuin suunniteltu lomamatka. Pyöräretki kotimaisemissa antaa turistinäkökulman tuttuihin seutuihin. Jos pitempi matka tehdään, sen tuomaa arjesta irtautumista voi pitkittää virittelemällä muistoja: Katsellaan kotona reissulta otettuja kuvia ja syödään sikäläisiä herkkuja.

Rakkauden kesää!

Toivoo  Päivi

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset yhdistävät sukupolvia. Kuva: Oona Valkama

Kerropa appivitsi!

Päässä lyö tyhjää. Ei tule mieleen appi-vävyvitsejä sen enempää kuin appi-miniäkaskujakaan.

Kertovatko vitsit totuuden: ihmissuhteista haastavin ei ole suhde puolisoon eikä hänen isäänsä vaan hänen äitiinsä? Tässä kohdassa moni voi onneksi henkäistä syvään ja väittää vastaan, koska oma anoppisuhde toimii hienosti. Hyvä niin, sillä mikään ihmissuhde ei ole ennalta tuomittu epäonnistumaan tai toimimaan kitkaisesti. Itse me rakennamme vuorovaikutusmallimme ja voimme vaikuttaa niihin.

Asetan omalle anoppiudelleni kolme tavoitetta:

  1. Anoppi auttaa siinä, missä osaa ja missä hänen apuaan tarvitaan.
  2. Anoppi ei tunkeile nuoren parin elämään.
  3. Anoppi pyytää palautetta omasta toiminnastaan ja kykenee käsittelemään sitä.

Nämä ovat siis tavoitteita eivätkä asioita, jotka suvereenisti hallitsen. Yritän tiedostaa nämä päämäärät ja toimia ainakin hitusen niiden suuntaisesti. 

Kerropa appivitsi!

Anoppiuteen kytkeytyy kautta ihmiskunnan historian erityisiä sudenkuoppia. Agraariyhteiskunnassa on ollut tavallista, että anoppi ja miniä asuvat samassa talossa ja jopa häärivät yhteisessä keittiössä. Toisen poika on toisen mies, molemmille korvamaton ja rakas. Vanha raamatullinen ohjeistus, jonka mukaan miehen tulee jättää isänsä ja äitinsä ja liittyä vaimoonsa, ei aina tule kuulluksi saati sitten ymmärretyksi. Edes maailman ääriin lähteminen ei riitä, ellei henkistä napanuoraa ole katkaistu. Jos äiti ei kykene luopumaan ykkösnaisen roolista poikansa elämässä eikä mies itsekään siirry jämäkästi äitinsä helmoista vaimonsa mieheksi, äiti ja miniä päätyvät kilpasille hänen huomiostaan. Aikuiset roolit jäävät tuolloin ottamatta haltuun. Yhtä lailla äidin ja tyttären suhde voi liian tiiviinä imeä vävyltä hapen. Uusien roolien ottamista joudutaan työstämään silloinkin, kun nuoren kumppani on samaa sukupuolta.

Miksi suhde appeen on ollut vähemmän kuormitettu? Yleensä poika on tuonut kotiinsa miniän ja hänen sisaruksensa ovat asettuneet asumaan muualle. Apen kanssa saman katon alla asuvia kotivävyjä on ollut vähän kuten siis mahdollisia ristiriitojakin. Myös sukupuolten välinen roolitus on ollut erilainen. Siinä, missä naiset ovat perinteisesti hoitaneet kotitaloutta ja lapsia, miesten elämänpiiri on ulottunut laajemmalle ja saanut ilmavuutta. Miniän ja apen välisiä ristiriitoja ei ole riittänyt vitseiksi asti. Jää nähtäväksi, miten sukupuoliroolien tuulettuminen muuttaa vitsiperinnettä.

Jos äiti ei kykene luopumaan ykkösnaisen roolista poikansa elämässä eikä mies itsekään siirry jämäkästi äitinsä helmoista vaimonsa mieheksi, äiti ja miniä päätyvät kilpasille hänen huomiostaan.

Nykyisin harva elää useamman kuin kahden sukupolven eli vanhempien ja lasten muodostamassa perheessä. Asumme kaupungistuneessa yhteiskunnassa, jossa matkat mummolaan ovat pidentyneet. Astummeko lisääntyneen fyysisen tilan myötä myös uudenlaisen anoppiuden aikaan? Ehkä anopit ja miniät voisivat tutustua toisiinsa ihmisinä, naisina, ystävinäkin ilman pätemisen tarpeita ja roolien rasitteita.

Yhtä lailla äidin ja tyttären suhde voi liian tiiviinä imeä vävyltä hapen. Uusien roolien ottamista joudutaan työstämään silloinkin, kun nuoren kumppani on samaa sukupuolta.

Anopiksi pääseminen on sitä, että nuori on löytänyt rinnalleen rakkaan ja perheyhteisö on laajentunut uusilla jäsenillä. Sitä kutsutaan tulevaisuudeksi.

Terveisin Päivi

perheneuvoja ja anoppi

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Luuletko pärjääväsi ilman minua?

Kissa ei tullut kotiin sinä iltana. Ei se tullut seuraavana päivänäkään. Sitä etsittiin koiran kanssa lähimetsiköistä ja kauempaakin. Jätettiin ruokaa ulos, soitettiin löytökissahoitolaan ja ilmoitettiin lehdessä. Kului kolme viikkoa. Nuori kiinnitti  kuvallisia ilmoituksia lähikauppojen ilmoitustauluille. Olo oli haikea. Mieli alkoi työstää surua ja luopumista.

Toivo oli jo mennyt, kun sitten illansuussa puhelin soi. Hyväntahtoiset ihmiset olivat alkaneet ruokkia pihapiiriinsä ilmestynyttä laihaa kissaa ja löysivät yllätyksekseen kauppareissullaan sen kuvan. Kauas ehtinyt karkulainen pääsi kotiin.

Olo oli haikea. Mieli alkoi työstää surua ja luopumista.

Vanha tarina kertoo, että Ihminen kesytti koiran kumppanikseen vahtimaan, paimentamaan ja metsästämään. Talonsa ympärillä kiertelevää kissaa Ihminen vain ihmetteli. Olipa outo olento. Ei sillä ollut yhtäkään koiran taidoista. Se vain meni ja tuli oman mielensä mukaisesti. "Mitä sinä osaat tehdä?", ihminen Ihmetteli ääneen. 

Kerran sitten Ihmisen lapsi potki rauhattomana kehdossaan ja alkoi itkeskellä. Ihmisen työ keskeytyi vähän väliä hänen kääntyessään rauhoittamaan lasta. Silloin kissa hypähti kehdon laidalle ja alkoi kehrätä. Ihmislapsen katse kiinnittyi kissaan. Lapsi hiljeni, alkoi hymyillä ja seurata kissan leikkiä katseellaan. Vähitellen hän nukahti. Silloin kissa sanoi ihmiselle: " Minä olen kissa, joka kuljen omia polkujani. Sinä et omista minua. En vartioi taloasi enkä kulje vierelläsi. Mutta kun lapsesi on levoton, minä tanssin hänen kehtonsa reunalla. Minä kierryn hänen vierelleen ja kehrään hänet uneen."

Ihminen hymyili, antoi maitoa kissalle, joka kulki omia polkujaan, ja solmi sen kanssa liiton. 

Kuten eläinten ystävät tietävät lemmikkieläimellä on yllättävän suuria merkityksiä ihmiselleen. Lääketiede on todentanut joitakin näistä. Lemmikin läheisyys hidastaa kohonnutta pulssia ja laskee verenpainetta. Sillä on myös masennusta lievittäviä vaikutuksia. Moni yksin elävä kertoo koiran auttaneen hänet yli vaikeasta elämäntilanteesta. Oli pakko nousta sängystä joka päivä koko pitkän talven ajan, koska koira piti ruokkia ja ulkoiluttaa. Kevään tullen jo helpotti. Eläinten omistajien sosiaalisten kontaktien määrä kasvaa, koska eläin helpottaa ihmissuhteiden luomista. 

Kirjastoissa voi olla  lukukoiria. Lukukoira istuu lukemaan opettelevan lapsen edessä ja kuuntelee tarkkaavaisena tarinaa. Koira ei kiirehdi eikä arvostele, vaan palkitsee lukijan herkeämättömällä huomiollaan. Jokainen lukusuoritus saa innostuneen ja kiitollisen vastaanoton.

Vanhusten palvelutaloissa vierailee kissoja, koiria, kaneja ja minihevosia asukkaiden taputeltavana. Eläimen silittäminen aktivoi monen lapsuudenmuistoja ja luo levollisuutta.

Lukukoira istuu lukemaan opettelevan lapsen edessä ja kuuntelee tarkkaavaisena tarinaa.

Oma lukunsa ovat diabeetikkojen sokerikoirat, jotka haistavat verensokerin laskun. Koira voi varoittaa omistajaansa myös lähestyvästä migreenikohtauksesta. Lemmikin ja omistajan suhde on molemminpuolista kumppanuutta. Kiintymyssuhde kumppanusten välillä on luja.

Kun kissa katosi, olo oli raskas ja levoton. Vasta rakkaan lemmikin löydyttyä tajusin, miten raskaasti olin kantanut siitä huolta koko ajan.  Kissa, joka kulkee omia polkujaan, rajoittaa nyt seikkailunsa lähinnä rintamamiestalon sisätiloihin.

Eläimellisin terveisin

Päivi 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Naiseudessa on voimaa ja iloa. Kuva: Hannu Valkama

Kodin lelukaapista löytyvät muistona omasta lapsuudestani Hullunkuriset perheet -pelikortit. Niissä seikkailevat muiden muassa Leipuri Hiiva ja Valokuvaaja Vilmi nelihenkisine standardiperheineen, joihin jokaiseen kuuluu isä, äiti, tyttö ja poika. Jokainen perheenjäsen määrittyy isän ammatin mukaisesti tyyliin "Rouva Vilmi, valokuvaajan vaimo". Korttien rouvilla ei ole edes etunimeä. Pelikorttien maailmankuva on onneksi jo mennyttä, mutta yhteiskuntarakenne, josta se nousi, on hämmentävän lähellä. Vielä 1960-luvulla rouvien ei sallittu työskennellä kotikaupunkini paperitehtaan konttorissa. Vaikka nainen olisi neitinä ollessaan saanut sieltä mieluisan työpaikan, hänen piti avioiduttuaan irtisanoutua siitä ja omistautua kodin- ja lastenhoitoon.

Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva. Onneksi intohimo ei jättänyt häntä rauhaan. Lasikatto särkyi, nuori nainen pääsi opiskelemaan säveltämistä ja hänestä kehkeytyi yksi maailman arvostetuimmista nykysäveltäjistä.

Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva.

Taiteen ja tieteen historiasta löytyy merkittäviä ja nimeltä mainittuja naisia, vaikkapa ranskalainen fyysikko Marie Curie ja suomalainen taidemaalari Helene Scherfbeck. Mitä kauemmas kuljemme ajassa taaksepäin, sitä harvinaisemmiksi taiteilijanaiset käyvät. Epäilemättä lahjakkaita naisia on aina ollut, mutta heidän rooliinsa kuuluivat piirustelun  ja tieteilyn sijasta lasten hoito ja kotitaloustyöt, joilta ei liiemmin jäänyt aikaa tai mahdollisuutta tulla esille itsenäisenä yksilönä. Historiaa on perinteisesti kirjoitettu valtaa pitävien miesten kautta. Mies on ollut toimija, nainen toiminnan kohde tai mahdollistaja. Nykyinen historiallinen tutkimus on laajentanut näkökulmaansa tavallisten ihmisten elämään, joten meidän on mahdollista saada hallitsijoiden välillä käytyjen sotien ja valloitusten lisäksi käsitys siitäkin, mitä kulloisenkin ajan arkielämään on tuolloin kuulunut. 

Suomalaisina voimme olla ylpeitä siitä, että maamme naiset saivat äänioikeuden jo vuonna 1906. Samalla voimme ihmetellä  tuolloinkin käytännön elämässä vallinnutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Nyt elämme ajassa, jossa lainsäädäntö turvaa paremmin eri sukupuolten ja väestöryhmien tasa-arvoista kohtelua, mutta ongelmakohtia löytyy edelleen. Onneksi niistä puhutaan ja niihin pyritään vaikuttamaan.Äkkiseltään ajattelen, että kylläpä kelpaa elää naisena tässä maassa tänään.

Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa ja yksinäiset koulumatkat voivat altistaa raiskauksille.

En kuitenkaan ehdi kauaa kellua tyytyväisyyskuplassani kun jo tiedostan mieleni tuottavan länsimaista todellisuusfantasiaa. Kehitysmaissa tyttöjen ja naisten tilanne on usein vaikea, Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa. Yksinäiset koulumatkat ovat turvatomia ja voivat altistaa tyttöjä raiskauksille. Asennemuutoksia ja niiden mukaisia tekoja tarvitaan paljon. 

Voimme jokainen vaikuttaa siihen, millaisen maailman jätämme lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen elettäväksi.

Naisasiaterveisin

Päivi Stelin-Valkama

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat