Kirjoitukset avainsanalla Päivi Stelin-Valkama

Luuletko pärjääväsi ilman minua?

Kissa ei tullut kotiin sinä iltana. Ei se tullut seuraavana päivänäkään. Sitä etsittiin koiran kanssa lähimetsiköistä ja kauempaakin. Jätettiin ruokaa ulos, soitettiin löytökissahoitolaan ja ilmoitettiin lehdessä. Kului kolme viikkoa. Nuori kiinnitti  kuvallisia ilmoituksia lähikauppojen ilmoitustauluille. Olo oli haikea. Mieli alkoi työstää surua ja luopumista.

Toivo oli jo mennyt, kun sitten illansuussa puhelin soi. Hyväntahtoiset ihmiset olivat alkaneet ruokkia pihapiiriinsä ilmestynyttä laihaa kissaa ja löysivät yllätyksekseen kauppareissullaan sen kuvan. Kauas ehtinyt karkulainen pääsi kotiin.

Olo oli haikea. Mieli alkoi työstää surua ja luopumista.

Vanha tarina kertoo, että Ihminen kesytti koiran kumppanikseen vahtimaan, paimentamaan ja metsästämään. Talonsa ympärillä kiertelevää kissaa Ihminen vain ihmetteli. Olipa outo olento. Ei sillä ollut yhtäkään koiran taidoista. Se vain meni ja tuli oman mielensä mukaisesti. "Mitä sinä osaat tehdä?", ihminen Ihmetteli ääneen. 

Kerran sitten Ihmisen lapsi potki rauhattomana kehdossaan ja alkoi itkeskellä. Ihmisen työ keskeytyi vähän väliä hänen kääntyessään rauhoittamaan lasta. Silloin kissa hypähti kehdon laidalle ja alkoi kehrätä. Ihmislapsen katse kiinnittyi kissaan. Lapsi hiljeni, alkoi hymyillä ja seurata kissan leikkiä katseellaan. Vähitellen hän nukahti. Silloin kissa sanoi ihmiselle: " Minä olen kissa, joka kuljen omia polkujani. Sinä et omista minua. En vartioi taloasi enkä kulje vierelläsi. Mutta kun lapsesi on levoton, minä tanssin hänen kehtonsa reunalla. Minä kierryn hänen vierelleen ja kehrään hänet uneen."

Ihminen hymyili, antoi maitoa kissalle, joka kulki omia polkujaan, ja solmi sen kanssa liiton. 

Kuten eläinten ystävät tietävät lemmikkieläimellä on yllättävän suuria merkityksiä ihmiselleen. Lääketiede on todentanut joitakin näistä. Lemmikin läheisyys hidastaa kohonnutta pulssia ja laskee verenpainetta. Sillä on myös masennusta lievittäviä vaikutuksia. Moni yksin elävä kertoo koiran auttaneen hänet yli vaikeasta elämäntilanteesta. Oli pakko nousta sängystä joka päivä koko pitkän talven ajan, koska koira piti ruokkia ja ulkoiluttaa. Kevään tullen jo helpotti. Eläinten omistajien sosiaalisten kontaktien määrä kasvaa, koska eläin helpottaa ihmissuhteiden luomista. 

Kirjastoissa voi olla  lukukoiria. Lukukoira istuu lukemaan opettelevan lapsen edessä ja kuuntelee tarkkaavaisena tarinaa. Koira ei kiirehdi eikä arvostele, vaan palkitsee lukijan herkeämättömällä huomiollaan. Jokainen lukusuoritus saa innostuneen ja kiitollisen vastaanoton.

Vanhusten palvelutaloissa vierailee kissoja, koiria, kaneja ja minihevosia asukkaiden taputeltavana. Eläimen silittäminen aktivoi monen lapsuudenmuistoja ja luo levollisuutta.

Lukukoira istuu lukemaan opettelevan lapsen edessä ja kuuntelee tarkkaavaisena tarinaa.

Oma lukunsa ovat diabeetikkojen sokerikoirat, jotka haistavat verensokerin laskun. Koira voi varoittaa omistajaansa myös lähestyvästä migreenikohtauksesta. Lemmikin ja omistajan suhde on molemminpuolista kumppanuutta. Kiintymyssuhde kumppanusten välillä on luja.

Kun kissa katosi, olo oli raskas ja levoton. Vasta rakkaan lemmikin löydyttyä tajusin, miten raskaasti olin kantanut siitä huolta koko ajan.  Kissa, joka kulkee omia polkujaan, rajoittaa nyt seikkailunsa lähinnä rintamamiestalon sisätiloihin.

Eläimellisin terveisin

Päivi 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseudessa on voimaa ja iloa. Kuva: Hannu Valkama

Kodin lelukaapista löytyvät muistona omasta lapsuudestani Hullunkuriset perheet -pelikortit. Niissä seikkailevat muiden muassa Leipuri Hiiva ja Valokuvaaja Vilmi nelihenkisine standardiperheineen, joihin jokaiseen kuuluu isä, äiti, tyttö ja poika. Jokainen perheenjäsen määrittyy isän ammatin mukaisesti tyyliin "Rouva Vilmi, valokuvaajan vaimo". Korttien rouvilla ei ole edes etunimeä. Pelikorttien maailmankuva on onneksi jo mennyttä, mutta yhteiskuntarakenne, josta se nousi, on hämmentävän lähellä. Vielä 1960-luvulla rouvien ei sallittu työskennellä kotikaupunkini paperitehtaan konttorissa. Vaikka nainen olisi neitinä ollessaan saanut sieltä mieluisan työpaikan, hänen piti avioiduttuaan irtisanoutua siitä ja omistautua kodin- ja lastenhoitoon.

Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva. Onneksi intohimo ei jättänyt häntä rauhaan. Lasikatto särkyi, nuori nainen pääsi opiskelemaan säveltämistä ja hänestä kehkeytyi yksi maailman arvostetuimmista nykysäveltäjistä.

Säveltäjä Kaija Saariaho, joka on juuri saanut valmiiksi viidennen oopperansa, opiskeli nuoruudessaan aluksi kuvataiteita, sillä 1970-luvulla nainen säveltäjänä oli vieras ja mahdoton mielikuva.

Taiteen ja tieteen historiasta löytyy merkittäviä ja nimeltä mainittuja naisia, vaikkapa ranskalainen fyysikko Marie Curie ja suomalainen taidemaalari Helene Scherfbeck. Mitä kauemmas kuljemme ajassa taaksepäin, sitä harvinaisemmiksi taiteilijanaiset käyvät. Epäilemättä lahjakkaita naisia on aina ollut, mutta heidän rooliinsa kuuluivat piirustelun  ja tieteilyn sijasta lasten hoito ja kotitaloustyöt, joilta ei liiemmin jäänyt aikaa tai mahdollisuutta tulla esille itsenäisenä yksilönä. Historiaa on perinteisesti kirjoitettu valtaa pitävien miesten kautta. Mies on ollut toimija, nainen toiminnan kohde tai mahdollistaja. Nykyinen historiallinen tutkimus on laajentanut näkökulmaansa tavallisten ihmisten elämään, joten meidän on mahdollista saada hallitsijoiden välillä käytyjen sotien ja valloitusten lisäksi käsitys siitäkin, mitä kulloisenkin ajan arkielämään on tuolloin kuulunut. 

Suomalaisina voimme olla ylpeitä siitä, että maamme naiset saivat äänioikeuden jo vuonna 1906. Samalla voimme ihmetellä  tuolloinkin käytännön elämässä vallinnutta sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Nyt elämme ajassa, jossa lainsäädäntö turvaa paremmin eri sukupuolten ja väestöryhmien tasa-arvoista kohtelua, mutta ongelmakohtia löytyy edelleen. Onneksi niistä puhutaan ja niihin pyritään vaikuttamaan.Äkkiseltään ajattelen, että kylläpä kelpaa elää naisena tässä maassa tänään.

Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa ja yksinäiset koulumatkat voivat altistaa raiskauksille.

En kuitenkaan ehdi kauaa kellua tyytyväisyyskuplassani kun jo tiedostan mieleni tuottavan länsimaista todellisuusfantasiaa. Kehitysmaissa tyttöjen ja naisten tilanne on usein vaikea, Jo kouluun pääseminen voi olla taistelun takana, koska kotona kaivattaisiin työvoimaa. Yksinäiset koulumatkat ovat turvatomia ja voivat altistaa tyttöjä raiskauksille. Asennemuutoksia ja niiden mukaisia tekoja tarvitaan paljon. 

Voimme jokainen vaikuttaa siihen, millaisen maailman jätämme lapsillemme ja heidän jälkeläisilleen elettäväksi.

Naisasiaterveisin

Päivi Stelin-Valkama

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hullunkuriset perheet. Kuva: Oona Valkama

Lama-aikana, 1990-luvulla, lastenvaunujen työntäjä saattoi kuulla onnittelujen ohessa kitkeriäkin kommentteja. Tuoreen vanhemman niskoille heitettiin vihjailuja yhteiskunnan kuorman lisäämisestä uusia elätettäviä hankkimalla. Tänä päivänä tilanne on vastakkainen ja nuoria aikuisia patistetaan synnytystalkoisiin.Ympäristön asenteilla on toki vaikutuksensa yksilön valintoihin,  mutta minä tunnustan halunneeni lapsia ihan itseni vuoksi.

En varmaan osaa kaivella esille kaikkia alitajuisia motiivejani valintaani, mutta ainakin tällaisia tiedostan: 

  • Jatkuvuuden tunne. Lapsen syntymä kasvattaa uuden oksan sukupuuhun. Sen lehvistöstä voi löytää itsensä, vanhempansa, isovanhempansa ja kaukaisempiakin sukupolvia, jos innostuu kyselemään sukulaisilta lisää. Millaisia tarinoita menneistä sukupolvista kerrotaan ja miten liitän itseni sukuni tarinoihin. Entä mahdollinen lapsi? Mitä hän perisi sukujensa piirteistä? Olisiko hän isän, äidin vai isovaari Nestorin näköinen? Millainen persoona hän olisi? Elämällä on monia merkityksiä, jotka toteutuvat suhteissa muihin ihmisiin. Katsomme, koemme, luomme elämää omalta paikaltamme sukupuussa.  
  • Rakkauden antaminen ja saaminen. Lapsi, se avuton ja riippuvainen pieni olento, tarvitsee ravintoa ja hoivaa, mutta fyysisistä tarpeista huolehtiminen ei riitä hänelle. Hän syntyy ihmiseksi kosketuksessa, rakastavassa katseessa ja hymyssä. Hänellä on synnynnäinen kyky ja tarve läheisyyteen ja vuorovaikutukseen. Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?
  • Ilo. Lapsen ensimmäinen katse, tumma ja syvä, ihmettelevä ja tutkiva. Kuka sinä oikein olet? Hymy vastauksena hymyyn, kasvu ja ihmetteleminen, jonka kautta maailma näyttäytyy aikuisellekin uutena.
  • Yhteyden kokeminen. Itse ainoana lapsena kasvaneena koin omien lasteni myötä  konkreettisesti ja fyysisesti saavani ympärilleni lisää perhettä ja sukua. Lapsen myötä ympärille rakentuu uusia verkostoja: perhekerhot, leikkikenttäkaverit, meidän luokan vanhemmat. Osa näissä muodostuneista ihmissuhteista rakentuu elämänmittaisiksi ystävyyksiksi.          

Tuskin kenenkään motivaatio  perheellistymiseen nousee pyyteettömästä halusta toimia kansakunnan parhaaksi. Yhteiskunnan toimilla on kuitenkin merkityksensä.  Taloudelliset kysymykset, asuinympäristön lapsiystävällisyys ja työelämän joustavuus perheiden arjessa vaikuttavat kaikki siihen, miten ihmiset rohkenevat tehdä lapsihaaveesta totta. 

 Lapsi tarvitsee paljon ja antaa vielä enemmän. Onko minusta sitoutumaan tähän?

Jos vauvakysymys on itsellesi ajankohtainen, millaiset seikat vaikuttavat valintaasi puolesta tai vastaan? Olen kiinnostunut kommenteistasi.

Lapsellisin terveisin

Päivi Stelin-Valkama 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Huurre tuo tunnelmaa, mutta jouluilo löytyy ilmankin. Kuva: Hannu Valkama

Lumi koristelee kanervat ja kuusenoksat, tähtitaivas valaisee maan. Sisällä, mieluiten takkatulen tai kynttiläkruunun loisteessa, istuvat parhaimpiinsa puetut isät, äidit, lapset, mummot ja vaarit viettämässä iloista jouluaattoa. Ensin syödään joulupuuro ja saunotaan. Sitten käydään suvun haudoilla sytyttämässä kynttilät, poiketaan ehkä aattohartauteen laulamaan Enkeli taivaan, syödään kiireetön jouluateria ja viihdytään pöydän ääressä pitkään. Illan hämärtyessä tervehditään laululla Joulupukkia, joka kopistelee ovelle lahjasäkkeineen.

Tähän standardiin en ole koskaan yltänyt, koska olohuoneessani ei ole takkaa eikä aatossani tarpeeksi tunteja. Joskus olen kuitenkin yrittänyt toteuttaa epämääräistä täydellisen joulun illuusiota päätyen lähinnä tiuskimiseen ja stressiin. Jo monta vuotta joulunviettoni on pelastanut yksi ohje, jonka antajaa en muista, mutta jota olen innolla jakanut eteenpäin.

Jo monta vuotta joulunviettoni on pelastanut yksi ohje, jonka antajaa en muista, mutta jota olen innolla jakanut eteenpäin.

1. Jokainen perheenjäsen saa toivoa yhden asian, joka tuo hänelle Oikean Joulun

Joulutoivekeskustelu käydään hyvissä ajoin ennen juhlaa. Siinä kaikilta kysytään, mikä jouluna on ihaninta juuri sinulle. Yhdelle yhteinen joulupuurohetki manteleineen on ehdoton aaton aloitus, toisen valtaa joulumieli Joulupukin kuumaa linjaa katsellessa, kolmannelle haikeansuloinen Lumiukko-animaatio on välttämätön, neljäs lataa aamulla akkujaan viettämällä  rauhallisen hetken kuusen kauneutta katsellen, yksin hiljaisuudessa, kun kukaan muu ei ole vielä herännyt, viidennelle käynti kynttilöiden valaisemalla hautausmaalla sulkee touhukkaan päivän ja antaa luvan lipua joulurauhaan. Jokaisen perheenjäsenen yksi toive mahtuu kiireettömästi aattoon ja tekee joulusta kaikille hyvän. Muu joulutouhu voi soljua toiveiden ympärillä vapaasti ja väljästi, koska jokainen on tullut kuulluksi itselleen tärkeimmässä asiassa.

Haluttaessa yhden asian listaa voidaan yksilöidä ja laajentaa vaikkapa siten, että: 

2. Jouluherkut valitaan tällä periaatteella. Jokainen saa pöytään yhden suosikkinsa ja ruuat valmistetaan tai ostetaan yhdessä. Aattona ei muutenkaan tarvitse olla katettuna kaikkea mahdollista, sillä juhla kestää monta päivää.

3. Jokaisen yksi lahjatoive pyritään toteuttamaan. Etukäteen keskustellaan siitä, mitä on mahdollista saada kuormittamatta tonttuja kohtuuttomasti.

Jos jouluna on koolla iso joukko väkeä, voidaan etukäteen arpoa, kuka hankkii lahjan kenellekin. Lahjan rahallinen yläraja voidaan sopia pikkujoulupaketin tasolle.Tämä toimii hyvin suvun aikuisten kesken. Jokainen saa pienen muistamisen, eikä kenenkään tarvitse tuskailla rahan ja mielikuvituksen puutteessa.

Rauhaisaa joulun odotusta ja rentoa mieltä toivottaen!

Päivi Stelin-Valkama

 

   

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat