Kirjoitukset avainsanalla Päivi Stelin-Valkama

Lentämisestä voi vaikka paastota, mutta rakkautta saa tuhlata! Kuva: Hannu Valkama

Haluatko paastota laskiaisen ja pääsiäisen välisenä aikana? Moni luopuu silloin suklaasta, kahvista tai useammastakin herkusta tavoitteenaan yksinkertaistaa elämäänsä ja nautintojansa. Yksinkertaisempi elämä auttaa keskittymään olennaiseen. Kun luovut ylimääräisestä, se, mitä jää jäljelle, maistuu paremmalta. 

Maistuisiko parisuhdearki paremmalta, kun raivaisit jotakin muuta vähemmäksi sen ympäriltä? Anna parisuhteen rehottaa tulppaanikimppuna elämäsi keskiössä.

Jos asettaisit tavoitteeksi raivata itsellesi ja kumppanillesi enemmän parisuhdeaikaa näinä seitsemänä viikkona, mistä luopuisit? Yksi viettää some-vapaita viikkoja, toinen vähentää television katselua, kolmas kiinnittää huomiota työaikansa rajaamiseen. Mitä ikinä teetkin, pidä huoli siitä, että käytätte vapautuneen ajan yhteiseen hyvään. Tässä kannattaa olla tarkka ja täsmällinen. Puoli tuntia hujahtaa helposti haahuilemalla sinne tänne, yhtä juttua aloitellen ja toista lopetellen. Vaalikaa aikaanne vahtikoiran valppaudella silloin, kun se on. 

Jos asettaisit tavoitteeksi raivata itsellesi ja kumppanillesi enemmän parisuhdeaikaa näinä seitsemänä viikkona, mistä luopuisit?

Jos yhteistä aikaa on ollut kovin vähän, sen lisääntyminen voi tuntua häkellyttävältä. Tässä me nyt sitten, mitäs me nyt oikein? Älä hämmenny. Menkää vaikka illalla ulos katselemaan tähtiä tai kaupungin valoja heijastumassa vedenpintaan. Rojahtakaa sohvalle sylityksin. Kantakaa puita saunalle tai painakaa kiukaan ajastin päälle, kylpekää rauhassa kaksin tai lauma lapsia ympärillä. Puhukaa jos puhututtaa tai olkaa ihan hiljaa. Kirjoittakaa paperilapuille musiikkitoiveita toisillenne ja nostakaa niitä hatusta. Soittakaa biisejä puhelimen toimiessa SuomiLOVE-bändinä. Katselkaa valokuvia vaiheistanne. Muistelkaa yhteistä elämäänne ja naureskelkaa. Välillä voitte liikuttuakin hiukan.

Kun luovut ylimääräisestä, se, mitä jää jäljelle, maistuu paremmalta. 

Jos onnistutte vapauttamaan parisuhdeaikaa iltoihin, menkää sänkyyn. Jos johonkin muuhun aikaan, menkää silti sänkyyn, Seksiä  ei ole kirjoitettu vaatimuslistalle, mutta sitä ja monenlaista läheisyyttä saattaa tapahtua. Vaatimuslistaa ei näinä viikkoina ole olemassakaan, on vain teidän toisillenne vapauttamia hetkiä. 

Jos onnistutte vapauttamaan parisuhdeaikaa iltoihin, menkää sänkyyn. Jos johonkin muuhun aikaan, menkää silti sänkyyn.

Tällaisista viikoista voi tulla vuosittainen tapa tai parhaassa tapauksessa saavutetut elämän kevennykset jäävät päälle jatkuvaan on-asentoon. 

Parisuhdeterveisin Päivi

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruusu + Sydän = Rakkaus. Kuva: Hannu Valkama

Automatkan ajankuluksi keräiltiin listaa Kauheimmat rakkauslaulut. Äänivyöry kerääntyi vanhalle iskelmälle, jossa laulaja kieltää vahvoin sanankääntein kumppaniaan muuttumasta. "Ole sellainen vain, jonka nähdä mä sain. Ole muisto mun nuoruudestain." Laulajamiehen suuhun sijoitettu patologinen vaatimus herättää naurun ja raivon sekaisia tuntemuksia. Pitäisikö rakastettu muumioida suhdemuseoon ainoana elämäntehtävänään pönkittää kumppanin ikuisen nuoruuden illuusiota? "Älä koskaan muutu!" on parisuhdeharha pahimmasta päästä. 

Kun säälin ja ylemmyydentunnon värittämä naurunremakka laantuu, koittaa peiliin katsomisen hetki.Enkö itse koskaan kuvittele, että kumppani on olemassa minua varten - jopa pääasiassa ja pelkästään minua varten, vastuussa tarpeitteni täytämisestä? - Vaikka välillä siltä tuntuisikin, olen tietysti riittävän pintafiksu jättämään tämän tosiasian ääneen sanomatta.

On helppoa  puhua aikuisesti kahden ihmisen tasavertaisesta, vastavuoroisesta ja tilaa antavasta suhteesta, mutta puhuuko silloin vain järjen ääni ulkoaopitusti sitä, mitä sen kuuluu sanoa? 

"Älä koskaan muutu!" on parisuhdeharha pahimmasta päästä.

Suhteessa eläminen on sikäli kiusallista, että toisen kanssa joutuu kohtaamaan omat jumittumansa ja keskeneräisyytensä. Laulun sanoittajan tavoin voisin kaivata suhteen alkuaikoja, jolloin toinen aina hymyili ja vastasi kaikkeen kyllä. Ehkä olin itsekin joskus sellainen kumppani toiselle.

On varmaa, että yksilöt ja sitä myötä heidän suhteensa muuttuvat. Voimme vain valita hallitun ja hallitsemattoman muutoksen välillä. Avain tähän on vuorovaikutus.

Tunteet tulevat ja menevät.  Niitä on lupa ilmaista sanoin ja teoin, kunhan niiden ei anneta johtaa manipuloivaan käytökseen, jossa toisen ihmisen rooli typistyy kumppanin tarpeiden täyttäjäksi. Tunteiden ilmaisemisessa taide on vahva väline. Ehkä laulajan esittämä illuusio kumppanin samana pysymisestä toimiikin yhteisenä fantasiana, jonka siivin vakiintuneet kumppanit voivat palata suhteensa alkuaikojen tunnelmaan. Silloin näennäinen esinellistäminen toimiikin yhteisenä leikkinä?

Voimme vain valita hallitun ja hallitsemattoman muutoksen välillä.

"Ole sellainen vaan, että taas uudestaan oman nuoruutein takaisin saan", laulun kertojaminä myöntää avoimesti. Onkohan se kutsua yhteiseen leikkiin vai tarvetta pönkittää itsetuntoaan toisen kustannuksella? Luulen, että kyseisen sanoituksen kirjoittamisaikoina tällaisia kysymyksiä ei suuremmin mietitty.

Onkin  minulta epäreilua arvioida vuosikymmenten takaista lyriikkaa #metoo -aikakauden kriteereillä. Menneisyys omine asenteineen on nostalgiaa. Miltähän meidän aikamme rakkauslaulut kuulostavat tulevien sukupolvien korvissa?

Suhdemietteissä

Päivi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Herra Tossavainen kumppaneineen nauttii sokeriöverit. Kuva: Oona Valkama

Nykysuomen sanakirjan mukaan sana kiltti tarkoittaa hyväkäytöksistä, kohteliasta ja tottelevaista ihmistä. Se kuulostaa monin tavoin hyvältä, mutta silti mielikuvani kilteille ihmisille asetetuista odotuksista ovat ulkokohtaisia. Kiltti on se, joka noudattaa annettuja ohjeita, tekee kuten käsketään eikä kyseenalaista mitään. 

Joulun alla tonttujoukotkin on valjastettu vakoilemaan lasten kiltteyttä. Aikuiset kai saavat mellastaa, miten lystäävät. 

Naisidolini Peppi Pitkätossu on paitsi maailman vahvin tyttö, myös tarkkanäköinen sovinnaisuuksien kyseenalaistaja. Kahvikutsuilla Peppi pudottelee kuppiinsa kuusi sokeripalaa ja ottaa ensimmäiseksi täytekakkua. Tunnistan tämän kulttuurisen maiseman omasta lapsuudestani. Kutsuilla aikuiset ottivat tarjottavia ensin, sitten vasta lapset. Ensimmäisen kahvikupillisen kanssa kuului ottaa pullaa, toisen kanssa kuivaa kakkua ja pikkuleipää. Vasta kolmannella kupilla otettiin täytekakkua, kun ensin oli käyty pitkä kursailu siitä, kuka oli arvokkain henkilö aloittamaan kakun.Tapakulttuuri oli vahva ja aina ennen kyläilyä lapsia muistutettiin siitä, miten piti käyttäytyä.

Joulun alla tonttujoukotkin on valjastettu vakoilemaan lasten kiltteyttä. Aikuiset kai saavat mellastaa, miten lystäävät. 

Kun naapurin poika oli lainannut kirjastosta Peppi Pitkätossu -kirjan ja luki sitä ääneen meille nuoremmille lapsille, maailmani mullistui. Peppi rikkoi kaikkia jäykkiä perinnäistapoja vastaan, mutta oli samalla ystävällinen, iloinen ja jopa oman henkensä uhalla muita auttava ihminen. Lastenpsykiatrit kauhistelivat Peppi-kirjoja ja luonnehtivat päähenkilöä häiriintyneeksi ja sairaaksi. Miten ihmeessä nuo mukamas viisaat aikuiset eivät osanneet erottaa satua ja todellisuutta? Peppihän oli leikkiä, hän oli mielikuvitushahmo! Juuri sellaisena hän saattoi nostaa esille tärkeitä asioita. Niinhän kaikki sadut toimivat.

Naisidolini Peppi Pitkätossu on paitsi maailman vahvin tyttö, myös tarkkanäköinen sovinnaisuuksien kyseenalaistaja

Ehkä aikuisia pelotti se, että Pepin seikkailut tapahtuivat heidän omassa ajassaan ja nostivat esille sen kummallisuuksia, Silloin lukija ei voi välttyä näkemästä kirjan peilistä myös itseään. -  Maailman muutos ei myöskään pysähtynyt Pepin syntyaikoihin, Uusissa painoksissa kieltä on korjailtu eikä Pepin isää enää nimitetä neekerikuninkaaksi, mutta kirjojen roolituksessa johtajahahmot ovat edelleen valkoihoisia. Astrid Lindgren, Peppi-tarinoiden äiti, oli hänkin oman aikansa kasvatti.

 Ihmiset voisivat toteuttaa hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta monilla tavoilla ja yrittää elää sen kanssa, että toisen ymmärtäminen on joskus vaikeaa.

Maailma on muuttunut ja muuttuu vastakin. Minun elämässäni Peppi Pitkätossu on ollut  tärkeä esikuva. Hän herätti lapsenmielessäni tajun siitä, että ihmisen hyvyyttä ei ehkä mitattaisikaan kahvikutsuetiketillä. Ihmiset voisivat toteuttaa hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta monilla tavoilla ja yrittää elää sen kanssa, että toisen ymmärtäminen on joskus vaikeaa.

Kaikki kunnia tonttujoukoillekin  porojensa  kanssa, kunhan muistavat, että lahjaa ei koskaan tarvitse ansaita. Jokainen ihminen on lahjan arvoinen ihan itsenään,

Hyvää joulun odotusta!

Päivi 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Valo voittaa pimeän. Kuva: Hannu Valkama

Onko tuleva viikonloppu teidän perheessä juhla, johon varustaudutaan luudilla, kurpitsalyhdyillä ja noitavaatteilla, vai se hillitympi perinteinen versio hautausmaalle sytytettyine kyntttilöineen? Suomalaista pyhäinpäivää vietetään perheyhteyttä korostaen sytyttämällä kynttilöitä sukuhaudoille, kun taas Amerikan-tuliainen, Halloween, tuo hurjiksi velhoiksi ja kummituksiksi pukeutuneet lapset naapuruston oville huutamaan: "Karkki vai kepponen?" Suomessa tosin lasten juhlinta keskittyy enemmän kouluihin, kerhoihin ja kutsuille, mikä on ymmärrettävää huomioon ottaen ajankohdan pimeyden. Musta asvaltti nielee valon niin, että ainakaan pienimpiä ei uskalla lähettää illalla ulos säntäilemään karkkisaaliin perässä.

Onko tuleva viikonloppu teidän perheessä juhla, johon varustaudutaan luudilla, kurpitsalyhdyillä ja noitavaatteilla, vai se hillitympi perinteinen versio hautausmaalle sytytettyine kyntttilöineen? 

Omassa nuoruudessani Halloweenia vietettiin vain amerikkalaisissa elokuvissa ja kirjoissa. Se vaikutti eksoottiselta, jännittävältä ja vieraalta juhlalta. Pyhäinpäivä puolestaan meni muuten vain ohi, koska kotikaupungin hautausmaalla ei ollut oman suvun hautoja. 

 

Nyt molemmat juhlaperinteet ovat nostaneet profiiliaan. Kummankin juhlan ytimenä on elämän rajallisuuden kohtaminen. Minua kiehtoo ajatus siitä, miten samasta siemenestä on kasvanut kaksi niin erilaista puuta. Suomalaiseen juhlaperinteeseen kuuluu hartaudesta ja levollisuudesta nouseva lohdullisuus ja liittyminen sukupolvien ketjuun.  Amerikkalainen, kelttiläisistä alkujuurista nouseva perinne on puolestaan on karnevalistinen. Kuoleman valta ja pimeys tehdään naurunalaisiksi pukeutumalla viikatemieheksi, noidaksi tai luuurangoksi. Alkukantaisilla peloilla leikkiminen ja karmeuksien kohtaaminen säädellysti auttaa sietämään hallitsematonta. Molemmissa juhlissa yhteistä on kokemus yhteisöllisyydestä, joka kannattelee ihmistä kaikissa vaiheissa. 

 

Lapsiperheessä kummankin juhlan viettäminen vaatii valmistelua. Kynttilän vieminen suvun haudalle merkitsee puhumista aiemmista sukupolvista ja siten suvun tarinoihin liittymistä. Ennen lapsen syntymää kuollut isomummu tai isoisovaari voi kertomusten kautta muodostua lapselle samaistuttavaksi esikuvaksi. Hän voi kokea olevansa yhtä viisas ja neuvokas kuin esiäiti ja esi-isä 1900-luvun alusta. Näiden vaikuttavien hahmojen tarinoita hän kertoo aikanaan omille lapsilleen.

Molemmissa juhlissa yhteistä on kokemus yhteisöllisyydestä, joka kannattelee ihmistä kaikissa vaiheissa. 

Halloween on lapsille naamiaiskarnevaali, jonka hurjimmat puvut ja kokemukset eivät kuulu pienimmille. Kurpitsalyhtyjen valossa pimenevässä illassa voidaan kuitenkin kokea jännitystä turvallisessa ilmapiirissä samoin kuin Muumi-animaatioita televisiosta katsellessa. Mörkö pelottaa lasta niin, että hänen pitää piiloutua aikuisen selän taakse. Seltä turvasta pitää kuitenkin uteliaasti kurkistella.ohjelmaa

Perheessä voidaan viettää molempia juhlia niistä kertoen. Oman lapsensa tuntien vanhempi kuulostelee, mikä on hänelle turvallista.

Kynttilöiden ja lyhtyjen kirkastamaa loppusyksyä!

Päivi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat