Kirjoitukset avainsanalla Päivi Stelin-Valkama

Madrid. kuva: oma

Syksyn hämärtyessä etsin lämpöä, valoa ja voimaa katsomalla Pedro Almodovarin elokuvia. Niiden musta huumori ja hulluus antavat armoa kaikille ja kaikessa. Suosikkini Almodovarin laajassa  tuotannossa on Volver - Paluu. Sitä perheterapeuttisempaa elokuvaa minun on vaikeata keksiä. Ohjaaja itse luonnehtii työtään näin:

 "Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti. Ja luonnollisesti olen palannut takaisin omaan äitiini."

Tänään, kansainvälisenä tyttöjen päivänä, koko tytön elämänkaari on tässä elokuvassa läsnä. Keskushenkilöistä  nuorin elää teinivuosiaan ja vanhin on hänen isoäitinsä.

Volverissa minua puhuttelee erilaisuuden hyväksyminen ja siitä nouseva yhteys. Jokainen päähenkilöistä on kokenut kovia. Äitien ja sisarusten kohtaamiset  ovat jännitteisiä. Joidenkin välit ovat etääntyneet loukkaantumisten vuoksi. Espanjassa kun ollaan, menneiden tapahtumien ja tunteiden käsittelystä ei puutu ääntä, raivoa tai vimmaa - eikä rakkautta. Kovan paikan tullen naiset kokoavat voimansa ja ovat yhtä.

Olen palannut naisten maailmaan. Olen palannut äitiyteen, joka on elämän ja fiktion äiti.

Volver on naisten elokuva, tarina sorrosta ja selviytymisestä, uhrautumisesta ja ilosta. Vaikka väriä ja  dramatiikkaa löytyy eteläeurooppalaiseen tapaan, samat kertomukset voisivat löytyä suomalaisesta pikkukylästä. On  kaupungistumisen tuomaa juurettomuutta ja köyhyyttä. Maalta on siirrytty suurkaupunkeihin paremman toimeentulon toivossa.  Tästä nouseva yksinäisyys altistaa hyväksikäytölle ja seksuaaliselle väkivallalle parisuhteissa. Yhteiskunnan rakenteet eivät juurikaan mahdollista käytäntöjen muuttumista.

Volver on voimaannuttava tarina. Yhteisön naiset ottavat onnensa - ja oikeuden - omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa. Naisten ja koko yhteisön elämä muuttuu askeleen verran paremmaksi. Henkilöissä tapahtuu sisäistä kasvua  enemmän kuin ulkoista muutosta elämäntilanteissa. Muutosta juhlitaan! Kaikkea, mikä vähänkään antaa aihetta, juhlitaan.

Yhteisön naiset ottavat onnensa - ja oikeuden - omiin käsiinsä katsojan antaessa ratkaisuille täyden siunauksensa. 

Jos jotakin Volverista poimin itselleni, se olkoon juhliminen. Sadonkorjuu, syntymäpäivät, kaverin kohtaaminen, sateeton ilta, pitsaperjantai, tyttöjen ilta Temptation Islandia tai Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa analysoiden, kynttilöin koristellussa saunassa löylytteleminen, teekuppi ja koukuttava kirja ihan omaksi iloksi - mikä tahansa voi olla juhlan aihe. Hetki kohoaa arjen yläpuolelle hyvinkin yksinkertaisesti.

Elämä tarjoaa haasteitaan lupaa kyselemättä. Hyvyyttä  ja kauneutta voi joutua raaputtamaan esiin työläästi ja kovan kuoren alta. Niinpä niitä kannattaa alleviivata ja vaalia.

Värikästä syksyä!

Päivi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyikö se sopiva? Kuva: oma, kuvauspaikka Villa Kaaos

Vastarakastuneet ovat aina lähekkäin, tiiviisti toistensa iholla. He eivät voi hetkeäkään pitää käsiään irti toisistaan. He ovat helppoja yövieraita, sillä heitä mahtuu helposti kaksi kappaletta kahdeksankymmentäsenttiseen sänkyyn.

Mutta kateellisten vitsailut sikseen. Vastarakastuneilla on viisautta, josta kannattaa pitää kiinni. Niin toimimalla voidaan olla rakastuneita vielä siinäkin vaiheessa, kun vasta-sanan on jo aikaa sitten voinut pyyhkiä yli. 

Vastarakastuneilla on viisautta, josta kannattaa pitää kiinni.

Vastarakastuneiden viisaus  voidaan kiteyttää kahteen lauseeseen:

1. Koskettakaa toisianne joka päivä

Vastarakastuneiden ihokontakti, halaus, silitys, suudelmat ja sylikkäin istuminen on ihmisen luonnollisen perustarpeen toteuttamista. Siitä lähtien, kun vauva sukeltaa kohdusta vanhempiensa käsivarsille, hän kaipaa kosketusta ja hyväilyä. Tämä perustarve säilyy kaikilla nisäkkäillä läpi elämän. 

Jos pettyneenä, väsyneenä ja loukkaantuneena alkaa vetäytyä eroon fyysisestä läheisyydestä, paluu yhteyteen voi käydä vaikeaksi.

Koskettamista, fyysistä läheisyyttä, kannattaa vaalia. Jos pettyneenä, väsyneenä ja loukkaantuneena alkaa vetäytyä eroon fyysisestä läheisyydestä, paluu yhteyteen voi käydä vaikeaksi. Askeleet takaisin toisen luo ovat pitempiä kuin ne, jotka otettiin pois päin. On normaalia riidellä. Riidellessä, loukkaantuessa, yhteys toiseen katkeaa. Sovinnon tekeminen palauttaa yhteyden parhaimmillaan entistä vahvempana. Kumpikin on oppinut jotakin. Pitkittyvä riita vetäytymisineen voi kuitenkin johtaa mykkäkouluun, jonka välttäminen  sisältyy toiseen vastarakastuneiden viisauteen;

2. Puhukaa toisillenne joka päivä

Vastarakastuneita ei tarvitse patistaa puhumaan. He keskustelevat yökaudet aina, kun rakastelemiselta ehtivät. He haluavat oppia tuntemaan toistensa ajattelua, arvomaailmaa, toiveita ja unelmia. He haluavat ymmärtää toisiaan. Jos pari säilyttää keskusteluyhteyden ja jatkaa niin arkisten tapahtumien kuin tunteidensa ja tarpeidensa jakamista, he eivät pääse lipumaan liian etäälle toisistaan.

On tärkeää olla välillä erossa ja ehtiä kaivata kumppaniaan

Vastarakastumisen symbioosi antaa vähitellen tilaa kummankin yksilön erillistymiselle. Tämä on tarpeellista mielenkiinnon ja uteliaisuuden säilymiselle suhteessa. On tärkeää olla välillä erossa ja ehtiä kaivata kumppaniaan. Ilman pois lähtemistä  ei saa kokea takaisin tulemisen ihanuutta. Erillistymistä ja itsenäistymistä on sekin, että toisesta nousee esille yllättäviä, uusia puolia. Joistakin niistä on helppo pitää, toisista ei. Tarvitaan puhumisen taidon opettelua, jotta yhteisymmärrys  löytyy. 

Puhu rakkaallesi tänään äläkä unohda koskettaa häntä.

Rakkaudella

Päivi

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ole paras itsesi! Kuva: Hannu Valkama

"Sinä valitsit minut ja minut sinä sait!", laulaa Anna Puu itsetuntoa sykkivässä voimabiisissään. Sanomaan on helppo yhtyä. Kun kerran minut valitsit, et voi poimia vain kirsikoita kakusta. Joudut nielemään kokonaisuuden, myös ne vuoan pohjalla mustuneet taikinamuruset, jotka kermavaahto armeliaasti peitti. Kumppani on kokonaisuus - ota tai jätä. Lupa kuunnella itseään ja olla omanlaisensa oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten naiselle mullistava ajatus, koska naiseus oli lähtökohtaisesti alisteista miehelle. Naisen kuului asemoida itsensä miehen toiminnan mahdollistajaksi, ei aktiiviseksi toimijaksi. Tänään on toisin, mutta vieläkö kannamme tunnemaailmassamme vanhoja kaikuja?

 Se, mikä naisen suusta kuulostaa oman arvon tinkimättömältä tunnistamiselta, voisi miehen sanomana vaikuttaa testosteronia uhkuvalta uholta, jopa uhkaukselta

Leikittelen mielikuvalla Lauri Tähkästä tai tamperelaisnäkökulmasta Pate Mustajärvestä laulamassa Anna Puun itsetunnon ylistystä. Vaikuttaisiko laulajan sukupuoli sanoman tulkintaan? Se, mikä naisen suusta kuulostaa oman arvon tinkimättömältä tunnistamiselta, voisi miehen sanomana vaikuttaa testosteronia uhkuvalta uholta, jopa uhkaukselta. Suljen silmät ja annan mielikuvien laulaa. Olkoon jokaisella sukupuolesta riippumatta lupa olla itsensä.

Monessa kappaleessa kadutaan omia, itsekkäitä valintoja, joita ei enää saada tekemättömiksi ja luvataan tehdä parannusta, jos elämä vielä tarjoaa siihen mahdollisuuden. Kaiken tämän arvokkaan peiliin katsomisen ja itsearvioinnin keskellä Anna Puun sanoma jysähtää kuin salama kallioon. Toisen huomioiminen ei merkitse sitä, että pitäisi tinkiä omasta itseydestään. Ota minut tällaisena kuin oon.

Kohtuullisuus on hyveistä haastavin.

Toista ei voi eikä saa ruveta muuttamaan. Hän voi silti muuttua. Kestävä muutos on itsestä lähtevää eikä toisen vaatimaa.  Me muutumme koko ajan, mutta emme muuttamalla.  

Olisi selkeätä nähdä elämä ääripäiden kautta: joko piittaamaton itsekkyys tai omien tarpeiden täydellinen unohtaminen, mustavalkoiset oikeat tai väärät valinnat suhteessa toiseen. Elämä ei kuitenkaan myy itseään niin halvalla. Kohtuullisuus on hyveistä haastavin. Sen toteuttamiseen ei ole olemassa ohjekirjaa. Oman itsen sekä kumppanin tarpeiden riittävä huomioon ottaminen lyövät helposti toisiaan korville. Ehkä jatkuva harmoninen tasapainotila niiden välillä on mahdottomuus. On suostuttava etsimään suuntaa ja tekemään virheitä. On otettava askel välillä yhteen suuntaan ja sitten taas toiseen, tarkistettava vähän väliä kurssia. Tätä prosessia pari käy yhdessä. On opeteltava olemaan matkalla eikä perillä, jotta voidaan olla avoimia muutokselle ilman muuttumisen painetta.

Terveisin Päivi

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ruuusujen piikit kuuluvat niiden kauneuteen. Kuva:oma

Onko teillä häät odotettavissa tänä kesänä tai seuraavana? Avioitua voidaan monin tavoin alkaen siitä, että poiketaan ruokatunnilla vihillä kahden todistajan läsnäollessa ja  päättyen sadan hengen sukujuhliin. Häiden järjestämistä voisi ajatella pienimuotoisena parisuhdekurssina. Suunnittelu- ja toteuttamisprosessin kautta opitte uutta itsestänne ja suhteestanne. Voitte tutkia suhteessanne esimerkiksi näitä näkökulmia:

1. Miten teette päätöksiä? 

Kenelle järjestätte häät? Jos yritätte ensisijaisesti  miellyttää koko sukua ja ystäväpiiriä, uupuminen uhkaa. Jokaisella on omat odotuksensa siitä, mitä häissä kuuluu olla. Ne ovat osin ristiriitaisia, joten ette mitenkään onnistu täyttämään niitä kaikkia. Millaiset siis ovat teidän ikiomat ihanat häänne?

Häiden järjestämistä voisi ajatella pienimuotoisena parisuhdekurssina.

Teilläkin on molemmilla omat mielikuvanne, joista toinen ei tiedä, ennen kuin ne on sanottu ääneen. Toisen toivetta ei kannata tyrmätä heti. Heitelkää pöydälle kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot ja kuulostelkaa, millaiset mielikuvat sytyttävät molempia. Niiden hengessä voitte lähteä tekemään yhteisiä juhlia. 

2. Miten kestätte pettymyksiä ja niiden tuottamista toiselle?

Pettyminen liittyy olennaisesti päätösten tekoon. Kun kaikkea ei voi valita, on kestettävä se, että joutuu luopumaan osasta juhlatoiveitaan, On syytä oppia myös pitämään kiinni siitä, mikä on itselle tärkeintä. Jos myötäilee ja joustaa ihan kaikessa, löytää itsensä sivustakatsojana vieraista juhlista. Tasapainoilu epäitsekkyyden ja itsestään huolehtimisen välillä on jatkuvaa hakemista. Itsen ja toisen ymmärtämiseksi tarvitaan tunteiden ilmaisemista ja asioiden auki puhumista.

3. Sukujen tunteminen

Isotäti tahtoo pöytään viininlehtikääryleitä. Mitä te itse haluatte tarjota vieraillenne? Häävalmistelut avaavat teille uusia näkökulmia niin omasta kuin puolisonkin suvusta. Onko lähipiirissä tapana sooloilla ja tehdä valintoja toisten puolesta vai pursuaako WhatsApp - ryhmä kyselyä jokaisesta yksityiskohdasta? Kun turhautuminen iskee, muistakaa, että tarvtsette tätä ihmistuntemusta liitossanne. Kun tiedätte sukujen tavat reagoida, osaatte asettaa ne oikeisiin mittasuhteisiin. Suvun tunteminen antaa myös avaimia oman kumppanin yhä syvempään ymmärtämiseen.

4. Hyvä tahto

Yksi haluaisi sahtitynnyrin  juhlapaikan nurkkaan, toinen pitäytyisi viinissä ja vissyssä.  Suhteessa riittää happea, kun kumpikin  yrittää tulkita toisen tekemiset parhain päin.Vaikka näkemykset eroavat toisistaan, myös  puolisosi haluaa tarjota juhlaväelle parasta. Jyrkästi ilmaistut ehdottomat näkemykset johtavat umpikujaan, mutta arvostavassa  ilmapiirissä onnistutaan ottamaan askeleita ääripäistä kohti yhteistä ymmärrystä. 

Kun häät on pidetty, voitte koota yhteen sen, mitä prosessi opetti teille. Ruokatuntivihkimiseen päätymiseen ja sen toteuttamiseen liittyvät samat peruselementit kuin suuriin sukujuhliinkin. Se, mitä nyt ymmärrätte tavoistanne toimia yksilöinä ja parina, on testattua tietoa.

Rakkauden kesää kaikille pareille!

Päivi

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat