Kirjoitukset avainsanalla uskottomuus

Kaksi kestää tuntemattoman äärellä kolmannen kantamana. Kuva Katianna Ruuskanen

Kahden kesken on kiikkerää

Tunnistatko etäisyyden ja läheisyyden välisen aaltoilun omassa suhteessa? Arkinen yhdessäolo katkeaa yllättäen turhan tuntuiseen riitaan. Oliko se tunnistamaton yritys saada tilaa omille ajatuksille? Omissa oloissa viipyillessä välimatka toiseen venyy huomaamatta, kunnes yksinäisyyden tunne kasvaa liikaa. Alkaa liike takaisin kohti toista. Jos suhteessa on luottavainen viritys ja puolisoilla hyviä kokemuksia niin läheisyydestä kuin etäisyydestäkin, tämä edestakainen liike voi olla hyvin hienovaraista aaltoilua, kuin hengittämistä ulos ja sisään.

Luonnollinen etäisyyden hakeminen nostattaa hylätyksi tulemisen pelkoa

 

Jos taas parisuhteessa viriää herkästi turvattomia ja pettyneitä oloja, toisen uloshengitys voi tuntua uhkaavalta. Luonnollinen etäisyyden hakeminen nostattaa hylätyksi tulemisen pelkoa ja käynnistää ketjureaktioita, jotka vievät puolisot sietokyvyn äärirajoille. Molemmista tuntuu silloin, että tässä suhteessa on tilaa vain jommankumman tarpeille.

Parhaimmillaankin tasapaino löytyy vain hetkittäin. Kahden välinen keinulautailu on aina kovin kiikkerää. Siihen voi löytyä helpotusta, jos puolisot ovat saaneet harjoitella kolmenkeskisyyttä hyvällä tavalla jo omien vanhempien kanssa.

Ihmissuhdegeometrian alkeita

Ihmissuhdegeometrian perusoivallus on, että kaikki suhteet voidaan jakaa kahteen kategoriaan: suhteisiin, joissa olen mukana ja suhteisiin, joita tarkkailen, mutta joissa en ole osallinen. Kun olen itse toisen kanssa, kolmas havainnoi meitä, mutta on suhteen ulkopuolella. Jos sijoitat kaavaan isiä, äitejä ja lapsia saat näkyviin monia vahvoja tunnepitoisia näytelmiä ehkä omankin perheesi arjesta.

Ketkä teidän perheessä voivat olla suhteissa ilman, että toisissa herää liian sietämättömiä ulkopuolisuuden, mustasukkaisuuden tai kateuden tunteita?

 

Ketkä teidän perheessä voivat olla suhteissa ilman, että toisissa herää liian sietämättömiä ulkopuolisuuden, mustasukkaisuuden tai kateuden tunteita? Voiko isä olla lapsen kanssa ilman äidin väliintuloa tai vanhemmat keskenään niin, että lapsi sietää ulkopuolelle jäämistä?

Parhaassa tapauksessa lapsi oppii, että isällä ja äidillä on jotain, mikä ei kuulu hänelle. Hän on siis ulkopuolella, mutta silti molempien rakastama ja siis vanhempien parisuhteen kannattelema. Tämä on uskomattoman tärkeä kokemus lapsen tulevien ihmissuhteiden kannalta.

Molempien täytyy sietää sitä, että ei itse ole aina keskipiste

 

Kun puolisot näkevät vain toisensa, heidän suhteensa näyttää kahden pisteen väliseltä janalta. Jana on kapea viiva, jolla on kaksi päätä, sinun pää ja minun pää. Asiat ja ajatukset näyttävät mustavalkoisesti joko sinun tai minun asioilta. Vaihtoehdot ovat vähissä. Valloita tai tule valloitetuksi. Tasapainoa on vaikea löytää.

Vaihtoehdot ovat vähissä. Valloita tai tule valloitetuksi

 

Jos pari kykenee näkemään kahden pisteen välillä myös kolmannen, jana muuttuu kolmioksi. Ja kolmiossa on tilaa liikkua enemmän. Voidakseen sietää kolmannen mukana oloa, molempien täytyy sietää, ettei itse ole aina keskipiste vaan joskus myös ulkopuolinen. Ulkopuolellakin on voitava olla turvassa. Ulkopuolella on vapaampi olla, näkee enemmän ja pystyy ajattelemaan näkemäänsä.

Jos suhteessa ei ole "kolmatta" se haetaan jostain vaikka väkisin ja toiselta salaa.

 

Kuka teillä kantaa kolmannen taakkaa?

Parin tekee pariksi vasta kolmas. Kolmas, joka näkee parin, antaa parille kokemuksen parina olemisesta.  Kolmas voi myös tulla pahalla tavalla väliin ja rikkoa parisuhteen. Ilman kolmatta pari on kuitenkin pulassa jatkuvan läheisyys - etäisyys tasapainoilun kanssa. Kolmas antaa helpotusta kahdenväliseen säätämiseen. Jos suhteessa ei ole "kolmatta" se haetaan jostain vaikka väkisin ja toiselta salaa.

Nina otsikoi bloginsa ”Onko alkoholi suhteenne kolmas?”  Alkoholin lisäksi kolmannen paikan suhteessa voi ottaa työ, lapset, harrastus tai vaikka ulkopuolinen suhde. Kolmatta voi käyttää ahdistuksen kanavointiin kahdella tavalla. Parisuhteen vaikeudet voi siirtää kolmannen syyksi ja kannettavaksi tai kolmas voi tuoda tervetullutta tilaa ajatella näitä vaikeuksia. Liian monet lapset saavat ikävällä tavalla kolmannen roolin perheissään. Toisaalta parin tullessa pariterapiaan, pariterapeutti saa tämän kolmannen paikan ja parin on helpompi ajatella pahaa oloaan suhteessa.

Mitä ”parisuhde” sanoisi katsellessaan teidän kiistaanne?

Aitoa vakautta suhteeseen löytyy, kun pari oppii käyttämään mielikuvaa parisuhteesta kolmantena. He ovat yhdessä luoneet jotain, mikä kannattelee heitä molempia ja jota he kannattelevat. ”Sinun vai minun” -väliset väännöt muuttuvat keskusteluiksi ”meistä”.  

Mietipä ensi kerralla riidellessäsi kumppanisi kanssa, mitä ”parisuhde” sanoisi katsellessaan teidän kiistaanne? Hymyilisikö se tyytyväisenä, että olette työstämässä sen hyvinvoinnin kannalta tärkeää asiaa vai olisiko se kauhuissaan, kuinka te molemmat lyötte sitä haavoille?

Kuvittele, kuinka parisuhde ottaa teidät molemmat syliinsä ja rauhoittaa.

 

Kuvittele myös, kuinka parisuhde ottaa teidät molemmat syliinsä ja rauhoittaa kiihtymyksessä, innostaa lamaannuksessa ja rohkaisee toivottomuudessa. Tähän suhde pystyy vain, jos se saa molemmilta puolisoilta huomiota ja huolenpitoa, jos se saa olla rakastettu kolmas pyörä.

Rakkaudellisin terveisin Anne Anttonen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Domestikoitunut koti-isä menettää vaimonsa ”Hanskalle”. Koti-isä – Jon – rakastaa puhtaiden lakanoiden tuoksua, hoitaa lapset, ihailee vaimoansa Timmyä, harrastaa tämän kanssa mielestään intohimoista seksiä. Silti hän jää kakkoseksi. Hanskassa, hiihtoa harrastavassa hoikassa miehessä, ei ole mitään enempää kuin hänessä, mutta on silti.

Norjalaisen Geir Gulliksenin kirja Kertomus eräästä avioliitosta kertoo erään suhteen päättymisestä. Päähenkilö kertaa mielessään liittonsa eri vaiheita ja yrittää ymmärtää, miksei se kestänyt, vaikka kaikki näytti hyvältä. Mikä sai vaimon lähtemään Hanskan kanssa ensin harmittoman tuntuisille hiihtoretkille, sitten intiimimpään jakamiseen, lopulta irrottautumaan Jonista ja uuteen suhteeseen.

Mies ei tajunnut esineellistävänsä vaimoansa, katseillaan, halullaan ja kalullaan.

Luulen, ettei mies tajunnut esineellistävänsä vaimoansa, katseillaan, halullaan ja kalullaan. Kirjassa on huomattavan paljon seksiä. Seksi ei kuitenkaan ole kaunista, vaan ilmentää avioliiton patologisia puolia. Jon haluaa tai jopa pakottaa Timmyn fantasioimaan muista miehistä aktin aikana. Mies itse kuvittelee tämän olevan ilmausta suhteen avoimuudesta ja vapaudesta, mutta nainen kokee asian toisin: hänet välineellistetään puolisonsa ”pimeiden” puolien käyttöön, miehen epävarmuuksien ja pelkojen tyynnyttämiseen ja hyödyttömään työstämiseen.

Orgasmin jälkeen suhde ei muutukaan Jonin mielessä turvalliseksi, vaan sama näytelmä pitää toistaa. Seksi ei luo suhteessa läheisyyttä ja intiimiä yhteistä kokemista, vaan etäisyyttä ja vieraantumista.

Jonin tragedia on siinä, ettei hän pysty jakamaan herkkyyttään, sellaista puolta itsestään, johon Timmy voisi aidosti liittyä. Toisen jakamattoman ihailun ja intohimon kohteena oleminen imartelee aikansa, mutta lopulta se ahdistaa, jos ei ole muuta yhteistä kokemisen tasoa kuin fyysinen. Jos toinen ei asetu samalle tasolle katseensa kanssa, vaan silmäilee jostain alhaalta ei voi kokea olevansa tasapainoisessa suhteessa aikuisen ja vastuullisen ihmisen kanssa.

Pelkästään omien traumojen kautta ei synny jaettua todellisuutta, jos omia haavoitettuja puolia ei pysty tuomaan esille tavalla, jonka toinenkin voi ymmärtää. Yritykset kompensoida omaa kyvyttömyyttä olla paljaana toiselle, esittämällä täydellistä isää ja rakastajaa, yleensä epäonnistuvat. Nainen ei pysty kasvamaan ja tulemaan omaksi itsekseen miehen kanssa, joka on jäänyt kiinni omiin menneisyydestä nouseviin pelottaviin kuvitelmiin.

Hanska taas kykenee asettumaan miehenä Timmyn rinnalle, ei täydellisenä, mutta riittävänä. He pystyvät katsomaan elämässään samaan suuntaan ja kokemaan samanlaisen jaetun sisäisen maiseman, jossa tulee tunnistetuksi - Minäksi - sekä omissa ja että toisen silmissä.

Kirjan lopussa Jon alkaa aavistella, mistä kaikessa oli kysymys: ”Mutta minähän en ymmärtänyt yhtään mitään siitä mitä hänelle tapahtuu, edes sen kaiken jälkeen mitä olen itse sanonut ja kuvitellut. Luulin näkeväni hänen sisimpänsä, ja niin melkein luuli hänkin. Mutta kun hän tulee kotiin muuttuneena joksikin toiseksi ellei sitten vihdoinkin omaksi itsekseen, sitä en kykene näkemään. Hänen poskiaan on raapinut toisen miehen parransänki, mutta en pysty näkemään sitä.”

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aidan toisella puolella on houkuttelevan vihreitä sävyjä. Kuva Katianna Ruuskanen

”Päälaelta kantapäihin, sormista silmäluomiin, tunnen mä vielä kosketuksen, sen toisen. Kaula ja korvanlehdet, olkapäät, hiukset, huulet, muistavat vielä salaisuuden, sen toisen. Katoamaan tätä petosta en saa, tätä mä en voi enää uneksi muuttaa. Tämä on totta, tämä on totta, tämä on totta…”

Laura Närhen biisin sanat kuvaavat hyvin luvattoman hetken jälkitunnelmia. Kaikki tapahtuu luontevan huomaamattomasti. Merkitsevä katse, hienovarainen kosketus, vahva seksuaalinen lataus ja kiehtova keskinäinen kemia hullaannuttavat mielen. On huumaavaa heittäytyä tuntemattomaan, olla elossa, kiinnostava ja haluttu ehkä vastapainoksi omalle laimentuneelle parisuhteelle. Voimakas tunneladattu hetki saa järjen äänen vaimenemaan ja unohtamaan puolison, lapset, sukukuviot ja ammatillisen aseman.

On huumaavaa heittäytyä tuntemattomaan, olla elossa, kiinnostava ja haluttu.

Pitkässä suhteessa joudumme todennäköisesti joskus kiusaukseen olla uskoton. Finsex-tutkimuksessa (Kontula, 2015) 22 % miehistä ja 13 % naisista myönsi ulkopuolisen seksisuhteen nykyisen liittonsa aikana. Työpaikan kosteat juhlat, tyttöjen reissut, miesten sauna-iltojen jatkot tai viattomasti alkava kirjoittelu sosiaalisessa mediassa ovat tavallisia parisuhdesopimuksen ylityspaikkoja. Se, mikä on pettämistä omassa parisuhteessa, on asia josta olisi hyvä sopia, mutta josta harvoin sovimme.

Ulos meen, huomaako musta sitä kukaan, että lähdin eilen vieraan mukaan. Haen lehden, koitan olla tavallinen. Luen kauppalistan, vielä uskottelen, että eilinen on pelkkä paha uni, kunnes taas tulee, se pimeä tulee. Kirkkaana kaiken muistan, eilistä päässä poistan. Luulin et parempi mä oisin.”

Kielletyn kohtaamisen jälkeen moni tuntee itsensä surkeaksi. Epätodellisen ahdistava olo sekä syyllisyyden ja häpeän tunteet valtaavat mielen. Yrität tehdä arjessa tavallisia asioita, mutta mielen valtaa toisaalta ihanat, mutta toisaalta jo painajaismaisiksi muuttuneet tapahtumat. En olisi koskaan uskonut pettäväni, miten pystyin siihen? Paljastunko, huomaako kumppani tapahtuneen minusta? Kerronko kumppanille, kestääkö hän sen?

Mitä uskottomuus tarkoittaa sinun parisuhteessasi? Onko sallittua flirttailla tai jopa suudella toista?

Jotkut pystyvät näennäisesti jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Salaisuuden kantaminen on kuitenkin yleensä raskasta ja tuo väkisinkin etäisyyttä parisuhteeseen. Moni elää eteenpäin huumaavan kohtaamisen muistoilla, ne voivat jopa auttaa sietämään omaa väljähtänyttä tai myrskyisää suhdetta. Joillekin hetki on ollut niin voimakas, että se saa kyseenalaistamaan oman parisuhteen ja miettimään eroa. Näillä haavemaailman kaipuilla ja muistoilla ei kuitenkaan aina ole yhteyttä mahdollisesti alkavaan suhteeseen. On hyvä antaa tunteille aikaa rauhoittua kuten Helena kirjoitti Parisuhdeneuvolan vastauksessaan.

Mitä uskottomuus tarkoittaa sinun parisuhteessasi? Onko sallittua flirttailla tai jopa suudella toista? Saako kumppanisi viestitellä ja uskoutua asioistaan toiselle ihmiselle? Alkoholi on usein mukana kiellettyjen kohtaamisten mahdollistumisessa. Onko humala selitys? Kuinka altis olen ulkopuoliselle huomiolle? Miten parisuhteeni voi ja kuinka tyytyväinen olen itseeni? Välttelenkö kiusaukseen johtavia tilanteita vai onko minulla taipumus jopa hakeutua niihin?

Ja tärkein eli voiko houkuttelevan hetken pysäyttää? Voiko nautinnollisen kiusauksen hetkellä havahtua pohtimaan seuraavia kysymyksiä?

  • Miksi tuntemani ihailu tuntuu niin hyvältä tässä ja nyt? 
  • Onko tämä hetki sellainen, jota ilman en voi elää vai olenko nyt kovin heikkona kaikelle huomiolle?
  • Onko tuleva hetki todella niin hieno, että otan riskin oman parisuhteen päättymiseen?
  • Voisinko jättää tämän houkuttelevan hetken jatkon fantasian varaan ja poistua paikalta? 
  • Sallisinko vastaavan tilanteen puolisolleni?
  • Mitä lapseni ajattelisivat, jos näkisivät minut tässä?

Hyviä pohdintoja ja keskusteluja!

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 
 

 

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Silloin kun yhden kanssa saman katon alla asuin ei käynyt mielessäkään. Tilaisuuksia kyllä järjestettiin, mutta kun ei kiinnostanut, ei omien arvojen takia kuin ei muutenkaan. Tyhmänä kuvittelin, että se parisuhteen toinen osapuoli omaisi samat arvot, mutta taisi oikein oma-aloitteisesti hakea muuta seuraa. Nykyisin en ole niin sinisilmäinen enkä myöskään niin nipo itselleni. Hyvällä en katso, jos mun miestä liehitellään, mutta uskon miehelläni olevan samat arvot, että en kovin huolissani siitä ole. Edelleenkään en pidä itseeni kohdistuvista liehittelyistä, kun nyt parisuhteessa kuitenkin olen enkä välttämättä muutenkaan. Eipä taida miehenikään aina siitä tykätä, jospa nyt kuitenkin luottaisi. Kyllä mulle voi tunteistaan kertoa, jos niitä on, rehellistähän se vain on, mutta minun ja mieheni väliin ei ole asiaa. Vaikka olen ujo, niin olen kyllä ollut sopivassa seurassa vähän flirtti ja mullekin saa flirttailla, jos sen ei ole tarkoituskaan johtaa mihinkään. Pienet kohteliaisuudet on ihan kivoja kelle vaan, kunhan jäävät sille asteelle. Jos siihen liittyy muuta, niin tunnelma menee epämukavaksi. Enpä tiedä, sallisinko ihan samaa miehelleni, mutta taitavat kaikki ympärillä aistia sen, kuin myös sen, että en ihan turhasta hermostu.

Nina Kauppinen
Liittynyt4.1.2018

Kiitos kommentistasi, pohdit monipuolisesti asiaa monesta näkökulmasta! On hyvä merkki ettei kiinnosta tarttua tilaisuuksiin, suhteen alkuhuumassa se toki helppoakin. Hauska oivallus, että et enää ole niin nipo kuin nuorempana itsellesi, kun osaa pitää arvojensa mukaiset rajat, pienet kohteliaisuudet eivät ole vaarallista. Ja aina tosiaan asia tuntuu pahemmalta ajatella puolisoa vastaavassa tilanteessa kuin itseä, niin se vaan menee. :)   

Nina Kauppinen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Katianna Ruuskanen

Mieheni tykkää silittämisestä ja se ärsyttää minua suunnattomasti. Hän pystyttää silittämisalttarinsa olohuoneeseen ja aloittaa lähes jokapäiväisen nautinnollisen rituaalinsa. Silittäessään hän katsoo usein elokuvia sekä tv-sarjoja ja suosittelee niitä minullekin: ”Sinunkin pitäisi katsoa, tämä on tosi hyvä”. Joskus, nautintoaan lisätäkseen, mies kaataa itselleen lasillisen punaviiniä. Kun puhun tästä ystävilleni, niin he sanovat, että minun pitäisi olla tyytyväinen. Heidän miehensä eivät juurikaan silitä.

Näin kertoi minulle nainen, jonka tapasin kesälomalla. Hän oli ilmiselvän vihainen miehensä silittämisestä. Tai oikeastaan hän vaikutti lähes epätoivoiselta. Kenties hän on sekä yrittänyt sietää silittelyä, että saada miestään luopumaan siitä huomautteluilla ja ärtyisyydellä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Nainen vaikutti myös vähän syylliseltä. Hän ehkä moittii ja häpeää itseään. Miksi hänen pitää olla niin pikkumainen, että ärsyyntyy epätoivoon saakka näin naurettavasta asiasta.  Mieshän on kiltti ja kunnollinen.

Tuon illan jälkeen hän aloittaa intohimoisen suhteen naapurin miehen kanssa.

Häntä kuunnellessani, muistin kohtauksen elokuvasta "Take This Walz", jossa pariskunta viettää hääpäiväänsä ravintolassa. Pariskunnan mies rakastaa ruokaa ja on kotona intohimoinen kokki. Yhteisellä illallisella mies keskittyy nauttimaan ruoasta, vaimon yrittäessä saada miestään puhumaan kanssaan. Mies ihmettelee mistä heidän pitäisi puhua, ja sanoo rakastavansa vaimoaan. Naisen katse on äärettömän surullinen. Tuon illan jälkeen hän aloittaa intohimoisen suhteen naapurin miehen kanssa.

 Me kestämme toistemme erilaisuutta vain riittävän tunnetason yhteyden varassa

Miten nämä kaksi tarinaa liittyvät toisiinsa? Yhteistä on tunnetason yhteyden ja parin välisen intohimon oheneminen. Kummassakin tarinassa on pöytä katettuna, mutta keskeisin puuttuu. Toinen ihminen omine tapoineen ja kiinnostuksen kohteineen on usein monin tavoin käsittämätön. Me kestämme toistemme erilaisuutta vain jos välillämme on riittävä tunnetason yhteys. Kun riittävää yhteyttä ei ole, tulemme vihaisiksi ja epätoivoisiksi, mutta ennen kaikkea yksinäisiksi. Meidän on vaikea sietää asioita ja ihmisiä, jotka saavat osakseen puolisomme jakamattoman huomion ja intohimon. Ärsyynnymme perheen koiraan, joka saa aina hellyyttä. Inhoamme jalkapalloa, joka herättää kumppanin intohimot. Seuraamme mustasukkaisina puolison keskittynyttä keskustelua ystäväpariskunnan toisen osapuolen kanssa.

Hän löysi intohimon, mutta ei kotia rakkaudelle.

Elokuvan nainen luuli löytäneensä kanavan toteutumattomalle yhteydenkaipuulleen intohimoisesta suhteesta naapuriinsa. Hän löysi intohimon, mutta ei kotia rakkaudelle. Hän rakasti edelleen miestään, vaikka kenties luuli hetken, että ei rakastanut. Rakkaus etsii kotia. Jos lakkaamme kaipaamasta, lakkaamme uskomasta rakkauteen. Silittävän miehen naista kiitän luvasta käyttää hänen kertomaansa tarinaa blogini aiheena. Hän mainitsi miehensä silittämisestä lyhyesti. Minä väritin ja kasvatin tarinan blogikirjoitukseksi, jotta voisin kertoa yhteyden kaipuusta ja sen ilmenemisestä. 

 

Terveisin, Helena Toppari

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2018

Kategoriat