Kirjoitukset avainsanalla uskottomuus

 

Kaiken piti olla ihan hyvin mutta kuitenkaan ei ollut.  Tunne sai vahvistuksen, kun tuli viesti: tiedätkö, että hänellä on toinen?

Hänen piti olla niitä miehiä, jotka eivät koskaan petä – miten uskoa todeksi, kun toinen silmiin katsoen kertoo, että ei hän ollutkaan?

 

Uskottomuuden paljastuminen johtaa lähes aina parisuhteessa kriisiin. Petetyn koko maailma voi tuntua vain sirpaleilta entisestä. Seurauksena voi olla äärimmäisiä oloja ja reaktioita. Uskoton osapuoli voi kokea ristiriitaisia tunteita ja lojaliteetteja. Usein molemmat ovat voimakkaassa stressitilassa. Mitä nyt tapahtuu? Onko yhdessä jatkaminen mahdollista? Miten omia ja toisen oloja voi ylipäätään kestää?

Siihen, missä määrin uskottomuus haavoittaa, vaikuttavat monet asiat, esimerkiksi uskottomuuden luonne, sen kesto, paljastumistapa ja molempien henkilökohtaiset kipukohdat. Oma tärkeä merkityksensä on sillä, kuinka tapahtuneen käsittely mahdollistuu. Vaikka toinen on tehnyt virheen, eteenpäin ei yhdessä päästä, elleivät molemmat tee töitä itsensä kanssa ja suhteen eteen. Uskoton osapuoli ei voi yksin rakentaa edellytyksiä suhteen jatkamiselle. Toisaalta petetty osapuoli ei voi päästä asian yli yksin. Eteenpäin pääsemisen kannalta on tärkeää välttää ääripäitä: asian käsittelemistä tai asian välttämistä koko ajan. Monessa tilanteessa asian työstäminen kaksistaan voi käydä liian rankaksi. Kynnys pariterapiaan hakeutumiseksi kannattaisikin pitää matalalla.

Mitä pariterapeutin työhuoneessa tapahtuu?

Usein uskottomuuskriisin alkuvaiheessa pariterapia toimii paikkana, jossa pahaa oloa voi kanavoida turvallisesti. Samalla tarkastellaan parisuhteelle ja molemmille kumppaneille tapahtunutta vahinkoa sekä kartoitetaan tahtotilaa yhdessä jatkamisen suhteen. Terapeutti voi auttaa ymmärtämään alkuvaiheen voimakkaita reaktioita. Lisäksi voidaan pohtia, kuinka asian käsittely arjessa voisi tapahtua niin, että se olisi riittävän turvallista molemmille.  Kun pahin olo alkaa helpottaa, voi olla merkityksellistä pyrkiä yhdessä tunnistamaan ja ymmärtämään uskottomuuteen johtaneita tekijöitä. Miksi sinä teit noin -kysymyksen sijaan tulisi jossakin kohti päästä pohtimaan, miksi meille kävi näin.

Vaikka toinen on tehnyt virheen, eteenpäin ei yhdessä päästä, elleivät molemmat tee töitä itsensä kanssa ja suhteen eteen.

Uskottoman osapuolen kasvuhaasteita

  • Rinnakkaissuhteesta luopuminen. Uskottomuudesta toipuminen ja parisuhteen korjaaminen ei voi käynnistyä ennen kuin sivusuhde on päättynyt.
  • Ymmärryksen etsiminen omaan käyttäytymiseen. On tärkeää kiinnostua siitä, mistä kaikesta omassa käyttäytymisessä on ehkä ollut kysymys. Motiivit voivat olla osin myös tiedostamattomia. Ymmärryksen löytäminen ei välttämättä onnistu itsekseen.
  • Vastuunotto omista teoista. Jos yrität vain vältellä aiheesta puhumista, olla kuin tapahtunutta ei olisi ollutkaan tai vierität syyn itsesi ulkopuolelle, et anna toiselle edes mahdollisuutta päästä kanssasi aidosti eteenpäin. Harva kumppani selviää tällöin katkeroitumatta.
  • Katumus ja anteeksipyyntö. Anteeksipyynnön prosessi alkaa siitä, että tunnistat, mitä loukkaavaa teit. Opi ymmärtämään, miten tekosi vaikutti toiseen ja ilmaise tätä ymmärrystäsi. Pahoittele avoimesti ja pyydä anteeksi.
  • Kumppanin tunnereaktioiden kestäminen. Toisen reaktiot voivat olla hyvinkin vahvoja. Älä juokse niitä karkuun, mutta sinun ei myöskään tarvitse kestää mitä vain. Miten voit ottaa vastaan toisen tunteet sallimatta mitä tahansa käytöstä?
  • Omista tarpeista kertominen.  Tilan ottaminen omille tarpeille, tunteille ja ajatuksille voi olla vaikeaa, kun on satuttanut toista. Jos tätä tilaa ei ota, alkaa kuitenkin kutistaa itseään.

Jos yrität vain vältellä aiheesta puhumista, olla kuin tapahtunutta ei olisi ollutkaan tai vierität syyn itsesi ulkopuolelle, et anna toiselle edes mahdollisuutta päästä kanssasi aidosti eteenpäin.

Uskottomuuden kohteeksi joutuneen kasvuhaasteita

  • Vihan ilmaisu rakentavasti. Pettäminen ei oikeuta väkivaltaan – ei fyysiseen eikä henkiseen. Uskottoman osapuolen ei tarvitse kestää mitä vaan, koska hän teki väärin. Etsi tarvittaessa tukea oppiaksesi rakentavia vihan käsittelykeinoja.
  • Puolison tarpeiden kohtaaminen. Myös uskottomalla osapuolella on oikeus ilmaista omia tarpeitaan ja omaa pahaa oloaan, vaikka hän teki väärin.
  • Luottamuksen rakentaminen. Luottamusta ei rakennu toisen kontrolloinnin kautta. Kontrollissa ei ole tilaa kahdelle itsenäiselle ihmiselle. Toista ei voi pitää väkisin. Kontrolloinnin ja avoimuuden erottaminen on tärkeää. Avoimuutta lisäämällä voi kyllä tehdä tilaa luottamuksen vaiheittaiselle rakentumiselle.
  • Anteeksianto. On moniulotteinen ja monimutkainen prosessi, joka vie aikaa. Anteeksiannon prosessiin kuuluu muun muassa seuraavia ulottuvuuksia: vääryyden tunnustaminen, anteeksiantamisen valitseminen mahdollisuudeksi, vihan ja loukkaantumisen tunteiden tunnistaminen itsessä, tunteiden ilmaiseminen ilman satuttamista, oman roolin tunnistaminen suhteen satuttavien käytösten kokonaiskuvassa, anteeksianto, rakkauden ja luottamuksen palautuminen.

Molempien kasvuhaasteita

  • Oman elämän ja minuuden pohdinta. Kriisi on aina myös mahdollisuus pohtia sitä, kuka on, mistä tulee ja mitä elämältä toivoo. Samalla voi tehdä havaintoja siitä, mitä kaikkea kriisi on omassa itsessäni koskettanut.
  • Vastuunotto omasta onnesta. Toinen ei voi siitä vastuuta kantaa. Jos pyrit tekemään vain toisen onnelliseksi, unohdat itsesi ja sillä yleensä ei ole hyviä seurauksia parisuhteelle. Uskallatko ajatella elämää myös ilman toista? Usein kun siihen kykenee, voi olla onnellinen myös toisen kanssa.

Älä unohda lapsia ja toisen oikeutta yksityisyyteen

Uskottomuuskriisi heijastuu lähes aina myös perheen lapsiin. Lapset vaistoavat vanhempien pahan olon. Lasta ei tulisi kuormittaa aikuisten ongelmilla. Asiaan liittyvät keskustelut tulisi käydä lasten korvien tavoittamattomissa. Lapselle on hyvä ikätason mukaisesti kertoa, että aikuisilla on ongelmia, mutta ne pyritään ratkaisemaan. Uskottomuudesta ja sen yksityiskohdista kerrottaessa esimerkiksi aikuisille lapsille tai perheen lähipiirille, on tärkeää huomioida, että molemmilla puolisoilla on edelleen oikeus yksityisyyteen ja henkilökohtaisiin rajoihin. Parin on hyvä sopia keskenään, mitkä uskottomuutta ja heidän suhdettaan koskevat asiat pidetään yksityisinä.

Terveisin Piia Nurhonen

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerronko vai en? Kuva Pixabay.

”Kannattaako tunnustaa jos pettää, pitäisikö heti kertoa? Kannattaako pistää koko asetelma paskaksi, kannattaako tunnustaa jos pettää” kuulin Zen Cafen Samuli Putron laulavan aikoinaan Ruisrockin keikalla. Biisi herätti keskustelua porukassamme. Olin silloin nuori ja ehdoton: uskottomuudesta on kerrottava ja pettäminen on suhteen loppu. Parisuhdetyö on avannut uusia näkökulmia asiaan, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertainen.

Pariterapialla ei ole onnistumisedellytyksiä, jos mukana on kolmas

Uskottomuus on yleisimpiä syitä pariterapiaan hakeutumisessa. Toinen osapuoli epäilee puolisonsa olevan uskoton, puoliso on jäänyt kiinni tai kertonut uskottomuudestaan. Joskus uskoton osapuoli tulee yksin pohtimaan miten toimia tilanteessa. Uskottomuuskriisi voi johtaa eroon, mutta ei läheskään aina. Lapsiperheissä eropäätös on aina vaikea. Uskottomuudesta voi myös toipua. Joskus uskottomuuskriisi on alku uudenlaiselle parisuhteelle, jossa pystytään keskustelemaan avoimemmin ja huomioimaan toista enemmän.  

Pariterapialla ei ole onnistumisedellytyksiä, jos mukana on kolmas. Tunnetasolla lähentyminen mahdollistuu avoimuuden, luottamuksen lisääntymisen ja sitoutumisen avulla. Jos toisella on salasuhde tai se on loppunut, mutta edelleen vahvasti ajatuksissa, kohtaaminen oman puolison kanssa jää vajaaksi. Terapeutti ja puoliso vaistoavat motivaation puutteen tai tuntevat, että keskustelun syvenemistä vaikeuttaa jokin.

Kertoako vai ei?

Tarinoita uskottomuudesta on monia. Yleensä petetyt olisivat halunneet tietää asiasta mahdollisimman pian. Jos sivusuhde on jatkunut pitkään, loukkaus on yleensä suurempi ja siitä toipuminen hitaampaa. Joskus petetty ei olisi halunnut tietää. Se, mitä ei tiedä, ei satuta. Joskus uskottomuudesta on sanaton sopimus. Kulissi, jossa kumpikin hoitaa omat tehtävänsä ja pitää omat asiat itsellään, on heille riittävä. 

Moni uskottomuustarina ei paljastu koskaan. Ääripäässä ovat ihmiset, jotka pyrkivät hyödyntämään jokaisen tilaisuuden vailla omatunnon tuskia. He pitävät seikkailunsa salassa seurausten pelossa, vaikka itse eivät koe syyllisyyttä tapahtuneesta. Jos uskottomuudesta jää kiinni, on asia hyvä myöntää. Ilmiselvän asian kieltäminen on erittäin epäkunnioittavaa puolisoa kohtaan. Pahimmillaan sillä voi saada puolison epäilemään mielenterveyttään.

Jos et kerro, on hyvä miettiä kuinka hyvä olet elämään salaisuuksien kanssa?

Useimmat ihmiset kantavat huonoa omatuntoa, syyllisyyttä tai häpeää luvattomista teoistaan. Osa tuntee vuosien jälkeenkin piston sydämessään ja pelkää joskus paljastuvansa. Osa ei pysty elämään suhteessaan kertomatta puolisolle. Jos et kerro, on hyvä miettiä kuinka hyvä olet elämään salaisuuksien kanssa? Näkyykö sinusta, että jotain on vialla? Tunteeko puoliso etäisyyttä, viileyttä tai välttelyä välillänne? Joskus häpeä estää tunnustamista, et pysty kertomaan, vaikka haluaisit.

Onko uskottomuuden luonteella merkitystä tunnustamisen kannalta? Jos harrastaa kerran seksiä vieraan kanssa ja se on täysin merkityksetöntä, onko silloin oikeutetumpaa olla kertomatta? Entä jos uskottomuus on henkistä, viehättävälle ihmiselle tärkeistä asioista avautumista tiiviisti viestittelemällä? Tarvitseeko siitä tai muusta mikropettämisestä kertoa?

Tuoko rehellisyys joskus enemmän haittaa kuin hyötyä?

Joskus ihanteelliseen parisuhteen liitetään täyden rehellisyyden vaatimus. Olemmeko koskaan täysin rehellisiä muille ihmisille itseämme koskevista asioista? Olemmeko koskaan loppuun saakka rehellisiä edes itsellemme? Onko sellaista naivia edes tavoitella? Jokainen päättää itse minkä yksityisyytensä lokeron jättää avaamatta tai kuinka nopeasti kiertää avainta lokeron lukossa.

Pitäisikö kertomisen seurauksia, toisen kärsimystä ja totuuden kestokykyä punnita suhteessa oman helpotuksen saamiseen? Jos puoliso on kovin hauras, arviosi mukaan masentuu vakavasti ja menettää toimintakykynsä, onko parempi jättää kertomatta? Tuhoaako totuus silloin enemmän kuin puhdistaa? Mitä jos petetty on hyvin kiivas tai erittäin mustasukkainen, vaihtaa lukot välittömästi ja tekee kaikkensa, jotta et saisi tavata lapsia? Voiko jättää kertomatta säilyttääkseen perheensä ja hyvittää teon jatkossa panostamalla tosissaan suhteeseen? Onnistuuko se? Poistuuko tarve, jota uskottomuus on hoitanut?

Pitäisikö kertomisen seurauksia, toisen kärsimystä ja totuuden kestokykyä punnita suhteessa oman helpotuksen saamiseen?

Onko hetkiä, jolloin ei todellakaan kannata kertoa? Jos on jo päätetty erosta ja tavoitteena on olla hyvissä yhteistyöväleissä lasten vuoksi jatkossa, kannattaako suhteen loppumetrien toilailuja paljastaa? Jos puoliso on sairastunut vakavasti ja sinua tarvitaan hänen konkreettiseksi ja henkiseksi tuekseen, kannattaako silloin kertoa? Eikö uskottomuus ole pieni asia kuolemanpelon rinnalla?

Jos kerrotaan, miten ja milloin?

Onko tunnustaminen hyvä tehdä yhdellä kertaa kaiken kertoen vai yksityiskohtia "pehmeästi" pikkuhiljaa pudotellen? Pariterapian kannalta kertarysäys on parempi tapa kuin se, että petetty saa tietää koko ajan uutta uskottomuuden keston, kumppanien määrän tai pettämistavan suhteen. Tapahtuneen yksityiskohtien läpikäyminen toisen tivatessa tapahtumien kulkua tuntuu välillä petetyn ja myös pettäjän kidutukselta. Tarvitseeko petetty tarkkoja tietoja paikoista, ajankohdista ja tapahtumista? Liika tieto saa aikaan ahdistavia mielikuvia, jotka myrkyttävät monet paikat ja vuodenajat.

Tarvitseeko petetty tarkkoja tietoja paikoista, ajankohdista ja tapahtumista?

Tunnustamisen ajoitusta on myös hyvä pohtia. Kerrotko silloin kun olet itse voimissasi ja saanut sivusuhteen loppumaan? Kerrotko heti kun jotain on tapahtunut?  Odotatko sitä, että puolison asiat ovat kunnossa ja parisuhteen tila on hyvä, vaikka et haluaisikaan pilata tunnelmaa? Onko koskaan oikeasti hyvä hetki pudottaa pommia?

Kuten lukuisista kysymyksistä huomaat, vastaus otsikkoon jää minulle yhä epäselväksi. Onneksi perheneuvojan ei tarvitse tietää ja neuvoa, vaan auttaa ihmisiä omaan pohdintaan ja päätöksiin.

Tiedätkö sinä kannattaako aina tunnustaa jos pettää?

  

Terveisin,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja

 

Kommentit (2)

Kesätyttö
1/2 | 

Entä se kolmas osapuoli. Kuka häntä auttaa, kun suhde loppuu ja kumppani palaa vakituisen kumppanin luokse. Kolmannelle osapuolelle on saattanut syntyä hyvin syviäkin tunteita toista kohtaan, varsinkin, jos suhde on jatkunut pitkään. Ero saattaa aiheuttaa pohjatonta yksinoloa ja ulkopuolisuuden tunnetta kun välttämättä ei ole ketään, kenelle haluaisi avautua. Kysymys siis kuuluu, kuka kolmatta osapuolta auttaa ja ymmärtää, kun suhde joka tapauksessa on kahden kauppa ja yhdessä sen ovat aloittaneet. Syyllisiä ja syyttömiä ei tällaisessa suhteessa tunneta.

Nina Kauppinen
Liittynyt4.1.2018

Kiitos erittäin hyvästä kysymyksestäsi! Eroauttamiseen ja kriiseihin erikoistuneet paikat toki auttavat myös kolmansia osapuolia! Esimerkiksi organisaatiossani Kirkon perheneuvonnassa on yksilöasiakkaina tai eroryhmissä kolmansia osapuolia, jotka hakevat apua erosta selviytymiseen kuten muutkin eronneet. Kynnys hakeutua avun piiriin on korkeampi. On hyvä muistaa, että tuomitseminen ei kuulu millään lailla ammattiauttajan työnkuvaan. Ja jos pariskunnan "petetty" lähtee syyttämään tai epäasiallisesti nimittelemään kolmatta osapuolta, ohjaan keskustelun takaisin parin välille. Ulkopuolinen henkilö ei ole vastuussa heidän parisuhdeongelmastaan.

Kuten sanoit, kolmansilla ei välttämättä ole ystävää, jolle uskoutua suhteen salaisen luonteen vuoksi. Moni jää kärsimään yksin, mikä on surullista. Uskottomuus on kovin yleistä ja ns. kolmansia on paljon. Tämäkin olisi hyvä blogin aihe, kiitos muistutuksesta!     

Nina Kauppinen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Häpeä neuvoo ihmistä piiloutumaan. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Häpeä vaikeuttaa kriisin käsittelyä. Pettänyt ei uskalla kertoa sivusuhteesta vaan valehtelee. Raha-asioissa epäonnistunut ei kehtaa pamauttaa koko totuutta vaan vähättelee asiaa.

Pelaamaan ratkennut nolostuu, kun elämänmuutos ei mennyt suunnitelmien mukaan. Häpeissään hän salaa tekonsa. Piilotettu moka vie paljon voimia. Jälkien peittäminen lisää pahan olon painetta.

 

Pettäjä saattaa jäädä yksin

 

Työhuoneessani selvitellään usein uskottomuuskriisejä. Näissä tapaamisissa molemmat puolisot tarvitsevat tilaa käsitellä tunteitaan. Petetty saa helposti sympatiat ja tuen. Pettäjä saattaa jäädä yksin. Hän on satuttanut toista, ja yleensä myös itseään.

 

Häpeä neuvoo syyttelemään muita

 

Miksi en toiminut järkevästi? Miksi lähdin viestittelemään kiinnostavan ihmisen kanssa, vaikka en oikeasti halunnut lähteä omasta parisuhteestani? Miksi jäin kiinni ihailuun, vaikka tajusin, ettei suhteella ole tulevaisuutta? En olisi ikinä uskonut, että pystyn loukkaamaan puolisoani näin julmasti.

Samankaltaiset kokemukset toistuvat, kun puolisot keskustelevat vakavan uskottomuuden jälkeen. Luottamuksen palautumista haittaa pettämiseen liittynyt valehtelu.

 

Epätodellinen kupla puhkeaa

 

Jos kumppani epäilee, tuntuu turvallisimmalta kieltää uskottomuus. Puolison reaktiot pelottavat. Oma mieli yrittää vähätellä pettämistä. Valehtelu jatkuu, vaikka on haastavaa työntää syyllisyyden tunteet pois. 

Häpeä neuvoo: piilottele, salaa, pakene, syyttele muita. Häpeä kuiskii, että sinä et riitä, sinusta ei välitetä. Jäät yksin, vaille rakkautta.

Pettämisen paljastuminen on kaksoiselämää eläneelle usein helpotus. Epätodellinen kupla puhkeaa. Salailu voi päättyä.

 

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa

 

Häpeä saattaa tämän jälkeenkin ehdotella, että eiköhän tätä kriisiä ole käsitelty jo tarpeeksi, miksi yhä edelleen nostat vanhoja juttuja esiin. Mennään jo eteenpäin.

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa kuin häpeä. Katuminen voi saada aikaan muutosta. Haluan pyytää anteeksi, ymmärtää tapahtunutta ja ratkaista jatkossa ongelmia rakentavammin.

 

Mennyttä käsittelemällä voi toipua

 

Mitä tapahtuisi, jos häpeän rinnalle saisi rohkeutta? Voisiko silloin luottaa, että koko elämä ei romahda omaan mokailuun? Olisiko mahdollista kuunnella särkynyttä puolisoa, pahoitella ja osoittaa myötätuntoa? Jos tietäisi, että itsessä on muutakin kuin pahantekijä.

Rohkaisen sinua, joka olet kiinni valehtelemisen kierteessä. Kerro puolisolle, murra häpeän valta. Ota vastaan kumppanin loukkaantuminen ja pyydä apua. Mennyttä ei saa muutettua, mutta mennyttä käsittelemällä voi toipua.

 

Terveisin,

Anja Nwose

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Eroottiset fantasiat ovat paljon muutakin kuin romantiikkaa. Kuva Katianna Ruuskanen.

Oletko törmännyt mikropettämisen käsitteeseen? Muutaman nettiartikkelin lukemalla sain selville, että mikropettäminen on uskottomuuden rajoilla olevaa käyttäytymistä. Keskeistä käytöksessä on se, että kaikki tapahtuu puolisolta salaa puoleensavetävän henkilön kanssa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat jatkuva viestittely, aktiivinen somessa seuraaminen, uskoutuminen intiimeistä asioista, muuta kuin omaa kumppania koskevat seksuaalifantasiat ja esiintyminen yöelämässä tai netissä kuin olisi vapaa.

Mikropettämisen käsite, joka on käännös englanninkielisestä micro cheating-termistä, ei sovi luontevasti suuhuni pariterapiakeskusteluissa. Oletko mikropettänyt puolisoasi? Petetään vähän, petetään mikrotasolla? Milloin uskottomuus laajenee makrotasolle? Puhutaanko seuraavaksi mikrosalarakkaista tai mikrotoisista?

Ovatko ihmisen yksityiset fantasiat kiellettyjä ja haitallisia?

Ilmiö sinänsä on tuttu. Usein puhutaan huomion, ihailun tai jännityksen hausta, josta uskottomuus voi alkaa. Netin kautta tapahtuvat rajanylitykset ovat yleinen puheenaihe pariterapiakeskusteluissa. Minua kuitenkin ihmetyttää fantasioiden liittäminen mikropettämiseksi. Ovatko ihmisen yksityiset fantasiat kiellettyjä ja haitallisia? Pitääkö mielikuvitusmaailmaansa kahlita? Onko ihmisen taisteltava omaa seksuaalisuuttaan vastaan ajatuksissaan, ne ovat kuitenkin kaukana teoista? Ovatko ihmisten unetkin mikropettämistä?  

Finsex-tutkimus (Kontula 2017) romuttaa tehokkaasti romanttisen rakkauden ihannekuvaa, jossa kaksi onnellista ja toisistaan huumaantuvaa osapuolta nauttii toisistaan ikuisesti. Suurin osa suomalaisista miehistä ei voi toteuttaa halujensa mukaista seksielämää. Miehillä on enemmän seksuaalifantasioita muista kuin omasta kumppanista, mutta myös naisten mielikuvissa seikkailee usein vieras kumppani. Parisuhteen edetessä pitkäaikaiseksi suhteen ulkopuoliset fantasiat ovat luonnollisesti yleisempiä kuin alkuvaiheessa.

Miehillä on enemmän seksuaalifantasioita muista kuin omasta kumppanista, mutta myös naisten mielikuvissa seikkailee usein vieras kumppani

Kontulan mukaan sekä miesten että naisten yleisimmät fantasiat koskevat jotain koettua tai kokematonta jännittävää hetkeä oman kumppanin kanssa. Jopa parisuhdeseksin aikana voidaan kuitenkin haaveilla myös muista. Miehet ovat fantasioissaan enemmän visuaalisten mielikuvien vallassa, kun taas naiset innostuvat tunnemaailman tarinoista. Miehet kuvittelevat monenkeskistä seksiä enemmän kuin naiset, mutta naisillakin ryhmäfantasiat ovat tavallisia. Naiset haaveilevat yhä enemmän seksistä toisen naisen kanssa ja nauttivat romantiikan sijaan hyvinkin rajuista fantasioista.

Rikas fantasiamaailma on usein rikkaus parisuhteelle. Parisuhteissa, joissa luottamuksen ja turvallisuuden tunne on korkealla tasolla, kaikenlaisten fantasioiden jakaminen ja niistä innostuminen on mahdollista. Jaettu tai jakamaton fantasiamaailma voi piristää parisuhteen seksuaalisesti laimeita vaiheita tai antaa lisäkipinää jo hyvään seksielämään.

Onko hyvä kertoa kaikki omat yksityiset ajatuksensa kumppanille?

Onko hyvä kertoa kaikki omat yksityiset ajatuksensa kumppanille? Kaikki eivät pysty hyväksymään kumppanin rohkeimpia fantasioita puhumattakaan parisuhteen ulkopuolelle sijoittuvista fantasioista. Ne koetaan usein ahdistaviksi ja pelottaviksi, jopa uhaksi itselle. Ajatteleeko mieheni pornoleffan hoikkaa silikonirintaista parikymppistä kun me rakastelemme? Oliko eksän kanssa seksi paljon parempaa kuin meillä? Haluaako kumppanini jotain, joka on minulle vastenmielistä?

On hyvä muistaa, että ajatusten ja tekojen välillä on suuri ero. Useimmat fantasiat eivät toteudu koskaan eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua. Pelkkä mielikuva täyttää tehtävänsä. On hyvä myös muistaa, että fantasian toteutukseen ei tule toista miellyttääkseen lähteä, jos se on itselle vastenmielistä.

Useimmat fantasiat eivät toteudu koskaan eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua

Todennäköisesti tavallisempaa kuin täysi avoimuus fantasioiden suhteen on se, että kerromme riittävästi siitä mitä haluamme seksielämältä ja pidämme yksityisimmät puolisoa mahdollisesti satuttavat fantasiat itsellämme. Jokaisen on hyvä pohtia, onko puolisolle mielekästä kertoa, että näen seksiunia työkaveristani tai olen ihastunut poikani jääkiekkovalmentajaan. Avoimuus voi saada orastavan kiinnostuksen loppumaan, mutta voi tehdä luottamukseen särön. Jos fantasia taas koskee anonyymiä hahmoa kuten nuorta miestä tai sairaanhoitajaa, fantasia on helpompi jakaa.

Ovatko mikropettämiseen ja uskottomuuteen liittyvät periaatteet sinulle selviä parisuhteessasi? Voisiko niistä keskustella kumppanin kanssa? Olisiko aika päivittää tai laatia parisuhdesopimus eli sopimus siitä, mikä parisuhteessanne on sallittua ja mikä ei?

On hyvä armahtaa itsensä rakkauden täydellisyyteen ja ehdottomaan avoimuuteen pyrkimiseltä

Väitän, että parisuhde voi olla onnellinen ja riittävän hyvä, vaikka mieli harhailisi välillä vapaasti omassa yksityisessä fantasiamaailmassa. On hyvä armahtaa itsensä rakkauden täydellisyyteen ja ehdottomaan avoimuuteen pyrkimiseltä. Prinsessa- ja prinssisadut yhdestä ainoasta oikeasta, joka ajattelee aina vain minua, eivät vastaa parisuhteiden todellisuutta.

Aioin lisätä lauseeseen sanan valitettavasti, mutta jätin lisäämättä. Realistinen rakkaustarina vaihtelevien tunteiden todellisuudessaan on minulle kauneinta.   

Terveisin,

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat