Kirjoitukset avainsanalla uskottomuus

Häpeä neuvoo ihmistä piiloutumaan. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Häpeä vaikeuttaa kriisin käsittelyä. Pettänyt ei uskalla kertoa sivusuhteesta vaan valehtelee. Raha-asioissa epäonnistunut ei kehtaa pamauttaa koko totuutta vaan vähättelee asiaa.

Pelaamaan ratkennut nolostuu, kun elämänmuutos ei mennyt suunnitelmien mukaan. Häpeissään hän salaa tekonsa. Piilotettu moka vie paljon voimia. Jälkien peittäminen lisää pahan olon painetta.

 

Pettäjä saattaa jäädä yksin

 

Työhuoneessani selvitellään usein uskottomuuskriisejä. Näissä tapaamisissa molemmat puolisot tarvitsevat tilaa käsitellä tunteitaan. Petetty saa helposti sympatiat ja tuen. Pettäjä saattaa jäädä yksin. Hän on satuttanut toista, ja yleensä myös itseään.

 

Häpeä neuvoo syyttelemään muita

 

Miksi en toiminut järkevästi? Miksi lähdin viestittelemään kiinnostavan ihmisen kanssa, vaikka en oikeasti halunnut lähteä omasta parisuhteestani? Miksi jäin kiinni ihailuun, vaikka tajusin, ettei suhteella ole tulevaisuutta? En olisi ikinä uskonut, että pystyn loukkaamaan puolisoani näin julmasti.

Samankaltaiset kokemukset toistuvat, kun puolisot keskustelevat vakavan uskottomuuden jälkeen. Luottamuksen palautumista haittaa pettämiseen liittynyt valehtelu.

 

Epätodellinen kupla puhkeaa

 

Jos kumppani epäilee, tuntuu turvallisimmalta kieltää uskottomuus. Puolison reaktiot pelottavat. Oma mieli yrittää vähätellä pettämistä. Valehtelu jatkuu, vaikka on haastavaa työntää syyllisyyden tunteet pois. 

Häpeä neuvoo: piilottele, salaa, pakene, syyttele muita. Häpeä kuiskii, että sinä et riitä, sinusta ei välitetä. Jäät yksin, vaille rakkautta.

Pettämisen paljastuminen on kaksoiselämää eläneelle usein helpotus. Epätodellinen kupla puhkeaa. Salailu voi päättyä.

 

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa

 

Häpeä saattaa tämän jälkeenkin ehdotella, että eiköhän tätä kriisiä ole käsitelty jo tarpeeksi, miksi yhä edelleen nostat vanhoja juttuja esiin. Mennään jo eteenpäin.

Syyllisyys ei ole yhtä lamaannuttavaa kuin häpeä. Katuminen voi saada aikaan muutosta. Haluan pyytää anteeksi, ymmärtää tapahtunutta ja ratkaista jatkossa ongelmia rakentavammin.

 

Mennyttä käsittelemällä voi toipua

 

Mitä tapahtuisi, jos häpeän rinnalle saisi rohkeutta? Voisiko silloin luottaa, että koko elämä ei romahda omaan mokailuun? Olisiko mahdollista kuunnella särkynyttä puolisoa, pahoitella ja osoittaa myötätuntoa? Jos tietäisi, että itsessä on muutakin kuin pahantekijä.

Rohkaisen sinua, joka olet kiinni valehtelemisen kierteessä. Kerro puolisolle, murra häpeän valta. Ota vastaan kumppanin loukkaantuminen ja pyydä apua. Mennyttä ei saa muutettua, mutta mennyttä käsittelemällä voi toipua.

 

Terveisin,

Anja Nwose

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroottiset fantasiat ovat paljon muutakin kuin romantiikkaa. Kuva Katianna Ruuskanen.

Oletko törmännyt mikropettämisen käsitteeseen? Muutaman nettiartikkelin lukemalla sain selville, että mikropettäminen on uskottomuuden rajoilla olevaa käyttäytymistä. Keskeistä käytöksessä on se, että kaikki tapahtuu puolisolta salaa puoleensavetävän henkilön kanssa. Tyypillisiä esimerkkejä ovat jatkuva viestittely, aktiivinen somessa seuraaminen, uskoutuminen intiimeistä asioista, muuta kuin omaa kumppania koskevat seksuaalifantasiat ja esiintyminen yöelämässä tai netissä kuin olisi vapaa.

Mikropettämisen käsite, joka on käännös englanninkielisestä micro cheating-termistä, ei sovi luontevasti suuhuni pariterapiakeskusteluissa. Oletko mikropettänyt puolisoasi? Petetään vähän, petetään mikrotasolla? Milloin uskottomuus laajenee makrotasolle? Puhutaanko seuraavaksi mikrosalarakkaista tai mikrotoisista?

Ovatko ihmisen yksityiset fantasiat kiellettyjä ja haitallisia?

Ilmiö sinänsä on tuttu. Usein puhutaan huomion, ihailun tai jännityksen hausta, josta uskottomuus voi alkaa. Netin kautta tapahtuvat rajanylitykset ovat yleinen puheenaihe pariterapiakeskusteluissa. Minua kuitenkin ihmetyttää fantasioiden liittäminen mikropettämiseksi. Ovatko ihmisen yksityiset fantasiat kiellettyjä ja haitallisia? Pitääkö mielikuvitusmaailmaansa kahlita? Onko ihmisen taisteltava omaa seksuaalisuuttaan vastaan ajatuksissaan, ne ovat kuitenkin kaukana teoista? Ovatko ihmisten unetkin mikropettämistä?  

Finsex-tutkimus (Kontula 2017) romuttaa tehokkaasti romanttisen rakkauden ihannekuvaa, jossa kaksi onnellista ja toisistaan huumaantuvaa osapuolta nauttii toisistaan ikuisesti. Suurin osa suomalaisista miehistä ei voi toteuttaa halujensa mukaista seksielämää. Miehillä on enemmän seksuaalifantasioita muista kuin omasta kumppanista, mutta myös naisten mielikuvissa seikkailee usein vieras kumppani. Parisuhteen edetessä pitkäaikaiseksi suhteen ulkopuoliset fantasiat ovat luonnollisesti yleisempiä kuin alkuvaiheessa.

Miehillä on enemmän seksuaalifantasioita muista kuin omasta kumppanista, mutta myös naisten mielikuvissa seikkailee usein vieras kumppani

Kontulan mukaan sekä miesten että naisten yleisimmät fantasiat koskevat jotain koettua tai kokematonta jännittävää hetkeä oman kumppanin kanssa. Jopa parisuhdeseksin aikana voidaan kuitenkin haaveilla myös muista. Miehet ovat fantasioissaan enemmän visuaalisten mielikuvien vallassa, kun taas naiset innostuvat tunnemaailman tarinoista. Miehet kuvittelevat monenkeskistä seksiä enemmän kuin naiset, mutta naisillakin ryhmäfantasiat ovat tavallisia. Naiset haaveilevat yhä enemmän seksistä toisen naisen kanssa ja nauttivat romantiikan sijaan hyvinkin rajuista fantasioista.

Rikas fantasiamaailma on usein rikkaus parisuhteelle. Parisuhteissa, joissa luottamuksen ja turvallisuuden tunne on korkealla tasolla, kaikenlaisten fantasioiden jakaminen ja niistä innostuminen on mahdollista. Jaettu tai jakamaton fantasiamaailma voi piristää parisuhteen seksuaalisesti laimeita vaiheita tai antaa lisäkipinää jo hyvään seksielämään.

Onko hyvä kertoa kaikki omat yksityiset ajatuksensa kumppanille?

Onko hyvä kertoa kaikki omat yksityiset ajatuksensa kumppanille? Kaikki eivät pysty hyväksymään kumppanin rohkeimpia fantasioita puhumattakaan parisuhteen ulkopuolelle sijoittuvista fantasioista. Ne koetaan usein ahdistaviksi ja pelottaviksi, jopa uhaksi itselle. Ajatteleeko mieheni pornoleffan hoikkaa silikonirintaista parikymppistä kun me rakastelemme? Oliko eksän kanssa seksi paljon parempaa kuin meillä? Haluaako kumppanini jotain, joka on minulle vastenmielistä?

On hyvä muistaa, että ajatusten ja tekojen välillä on suuri ero. Useimmat fantasiat eivät toteudu koskaan eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua. Pelkkä mielikuva täyttää tehtävänsä. On hyvä myös muistaa, että fantasian toteutukseen ei tule toista miellyttääkseen lähteä, jos se on itselle vastenmielistä.

Useimmat fantasiat eivät toteudu koskaan eikä niiden ole tarkoituskaan toteutua

Todennäköisesti tavallisempaa kuin täysi avoimuus fantasioiden suhteen on se, että kerromme riittävästi siitä mitä haluamme seksielämältä ja pidämme yksityisimmät puolisoa mahdollisesti satuttavat fantasiat itsellämme. Jokaisen on hyvä pohtia, onko puolisolle mielekästä kertoa, että näen seksiunia työkaveristani tai olen ihastunut poikani jääkiekkovalmentajaan. Avoimuus voi saada orastavan kiinnostuksen loppumaan, mutta voi tehdä luottamukseen särön. Jos fantasia taas koskee anonyymiä hahmoa kuten nuorta miestä tai sairaanhoitajaa, fantasia on helpompi jakaa.

Ovatko mikropettämiseen ja uskottomuuteen liittyvät periaatteet sinulle selviä parisuhteessasi? Voisiko niistä keskustella kumppanin kanssa? Olisiko aika päivittää tai laatia parisuhdesopimus eli sopimus siitä, mikä parisuhteessanne on sallittua ja mikä ei?

On hyvä armahtaa itsensä rakkauden täydellisyyteen ja ehdottomaan avoimuuteen pyrkimiseltä

Väitän, että parisuhde voi olla onnellinen ja riittävän hyvä, vaikka mieli harhailisi välillä vapaasti omassa yksityisessä fantasiamaailmassa. On hyvä armahtaa itsensä rakkauden täydellisyyteen ja ehdottomaan avoimuuteen pyrkimiseltä. Prinsessa- ja prinssisadut yhdestä ainoasta oikeasta, joka ajattelee aina vain minua, eivät vastaa parisuhteiden todellisuutta.

Aioin lisätä lauseeseen sanan valitettavasti, mutta jätin lisäämättä. Realistinen rakkaustarina vaihtelevien tunteiden todellisuudessaan on minulle kauneinta.   

Terveisin,

Nina Kauppinen, perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaksi kestää tuntemattoman äärellä kolmannen kantamana. Kuva Katianna Ruuskanen

Kahden kesken on kiikkerää

Tunnistatko etäisyyden ja läheisyyden välisen aaltoilun omassa suhteessa? Arkinen yhdessäolo katkeaa yllättäen turhan tuntuiseen riitaan. Oliko se tunnistamaton yritys saada tilaa omille ajatuksille? Omissa oloissa viipyillessä välimatka toiseen venyy huomaamatta, kunnes yksinäisyyden tunne kasvaa liikaa. Alkaa liike takaisin kohti toista. Jos suhteessa on luottavainen viritys ja puolisoilla hyviä kokemuksia niin läheisyydestä kuin etäisyydestäkin, tämä edestakainen liike voi olla hyvin hienovaraista aaltoilua, kuin hengittämistä ulos ja sisään.

Luonnollinen etäisyyden hakeminen nostattaa hylätyksi tulemisen pelkoa

 

Jos taas parisuhteessa viriää herkästi turvattomia ja pettyneitä oloja, toisen uloshengitys voi tuntua uhkaavalta. Luonnollinen etäisyyden hakeminen nostattaa hylätyksi tulemisen pelkoa ja käynnistää ketjureaktioita, jotka vievät puolisot sietokyvyn äärirajoille. Molemmista tuntuu silloin, että tässä suhteessa on tilaa vain jommankumman tarpeille.

Parhaimmillaankin tasapaino löytyy vain hetkittäin. Kahden välinen keinulautailu on aina kovin kiikkerää. Siihen voi löytyä helpotusta, jos puolisot ovat saaneet harjoitella kolmenkeskisyyttä hyvällä tavalla jo omien vanhempien kanssa.

Ihmissuhdegeometrian alkeita

Ihmissuhdegeometrian perusoivallus on, että kaikki suhteet voidaan jakaa kahteen kategoriaan: suhteisiin, joissa olen mukana ja suhteisiin, joita tarkkailen, mutta joissa en ole osallinen. Kun olen itse toisen kanssa, kolmas havainnoi meitä, mutta on suhteen ulkopuolella. Jos sijoitat kaavaan isiä, äitejä ja lapsia saat näkyviin monia vahvoja tunnepitoisia näytelmiä ehkä omankin perheesi arjesta.

Ketkä teidän perheessä voivat olla suhteissa ilman, että toisissa herää liian sietämättömiä ulkopuolisuuden, mustasukkaisuuden tai kateuden tunteita?

 

Ketkä teidän perheessä voivat olla suhteissa ilman, että toisissa herää liian sietämättömiä ulkopuolisuuden, mustasukkaisuuden tai kateuden tunteita? Voiko isä olla lapsen kanssa ilman äidin väliintuloa tai vanhemmat keskenään niin, että lapsi sietää ulkopuolelle jäämistä?

Parhaassa tapauksessa lapsi oppii, että isällä ja äidillä on jotain, mikä ei kuulu hänelle. Hän on siis ulkopuolella, mutta silti molempien rakastama ja siis vanhempien parisuhteen kannattelema. Tämä on uskomattoman tärkeä kokemus lapsen tulevien ihmissuhteiden kannalta.

Molempien täytyy sietää sitä, että ei itse ole aina keskipiste

 

Kun puolisot näkevät vain toisensa, heidän suhteensa näyttää kahden pisteen väliseltä janalta. Jana on kapea viiva, jolla on kaksi päätä, sinun pää ja minun pää. Asiat ja ajatukset näyttävät mustavalkoisesti joko sinun tai minun asioilta. Vaihtoehdot ovat vähissä. Valloita tai tule valloitetuksi. Tasapainoa on vaikea löytää.

Vaihtoehdot ovat vähissä. Valloita tai tule valloitetuksi

 

Jos pari kykenee näkemään kahden pisteen välillä myös kolmannen, jana muuttuu kolmioksi. Ja kolmiossa on tilaa liikkua enemmän. Voidakseen sietää kolmannen mukana oloa, molempien täytyy sietää, ettei itse ole aina keskipiste vaan joskus myös ulkopuolinen. Ulkopuolellakin on voitava olla turvassa. Ulkopuolella on vapaampi olla, näkee enemmän ja pystyy ajattelemaan näkemäänsä.

Jos suhteessa ei ole "kolmatta" se haetaan jostain vaikka väkisin ja toiselta salaa.

 

Kuka teillä kantaa kolmannen taakkaa?

Parin tekee pariksi vasta kolmas. Kolmas, joka näkee parin, antaa parille kokemuksen parina olemisesta.  Kolmas voi myös tulla pahalla tavalla väliin ja rikkoa parisuhteen. Ilman kolmatta pari on kuitenkin pulassa jatkuvan läheisyys - etäisyys tasapainoilun kanssa. Kolmas antaa helpotusta kahdenväliseen säätämiseen. Jos suhteessa ei ole "kolmatta" se haetaan jostain vaikka väkisin ja toiselta salaa.

Nina otsikoi bloginsa ”Onko alkoholi suhteenne kolmas?”  Alkoholin lisäksi kolmannen paikan suhteessa voi ottaa työ, lapset, harrastus tai vaikka ulkopuolinen suhde. Kolmatta voi käyttää ahdistuksen kanavointiin kahdella tavalla. Parisuhteen vaikeudet voi siirtää kolmannen syyksi ja kannettavaksi tai kolmas voi tuoda tervetullutta tilaa ajatella näitä vaikeuksia. Liian monet lapset saavat ikävällä tavalla kolmannen roolin perheissään. Toisaalta parin tullessa pariterapiaan, pariterapeutti saa tämän kolmannen paikan ja parin on helpompi ajatella pahaa oloaan suhteessa.

Mitä ”parisuhde” sanoisi katsellessaan teidän kiistaanne?

Aitoa vakautta suhteeseen löytyy, kun pari oppii käyttämään mielikuvaa parisuhteesta kolmantena. He ovat yhdessä luoneet jotain, mikä kannattelee heitä molempia ja jota he kannattelevat. ”Sinun vai minun” -väliset väännöt muuttuvat keskusteluiksi ”meistä”.  

Mietipä ensi kerralla riidellessäsi kumppanisi kanssa, mitä ”parisuhde” sanoisi katsellessaan teidän kiistaanne? Hymyilisikö se tyytyväisenä, että olette työstämässä sen hyvinvoinnin kannalta tärkeää asiaa vai olisiko se kauhuissaan, kuinka te molemmat lyötte sitä haavoille?

Kuvittele, kuinka parisuhde ottaa teidät molemmat syliinsä ja rauhoittaa.

 

Kuvittele myös, kuinka parisuhde ottaa teidät molemmat syliinsä ja rauhoittaa kiihtymyksessä, innostaa lamaannuksessa ja rohkaisee toivottomuudessa. Tähän suhde pystyy vain, jos se saa molemmilta puolisoilta huomiota ja huolenpitoa, jos se saa olla rakastettu kolmas pyörä.

Rakkaudellisin terveisin Anne Anttonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Domestikoitunut koti-isä menettää vaimonsa ”Hanskalle”. Koti-isä – Jon – rakastaa puhtaiden lakanoiden tuoksua, hoitaa lapset, ihailee vaimoansa Timmyä, harrastaa tämän kanssa mielestään intohimoista seksiä. Silti hän jää kakkoseksi. Hanskassa, hiihtoa harrastavassa hoikassa miehessä, ei ole mitään enempää kuin hänessä, mutta on silti.

Norjalaisen Geir Gulliksenin kirja Kertomus eräästä avioliitosta kertoo erään suhteen päättymisestä. Päähenkilö kertaa mielessään liittonsa eri vaiheita ja yrittää ymmärtää, miksei se kestänyt, vaikka kaikki näytti hyvältä. Mikä sai vaimon lähtemään Hanskan kanssa ensin harmittoman tuntuisille hiihtoretkille, sitten intiimimpään jakamiseen, lopulta irrottautumaan Jonista ja uuteen suhteeseen.

Mies ei tajunnut esineellistävänsä vaimoansa, katseillaan, halullaan ja kalullaan.

Luulen, ettei mies tajunnut esineellistävänsä vaimoansa, katseillaan, halullaan ja kalullaan. Kirjassa on huomattavan paljon seksiä. Seksi ei kuitenkaan ole kaunista, vaan ilmentää avioliiton patologisia puolia. Jon haluaa tai jopa pakottaa Timmyn fantasioimaan muista miehistä aktin aikana. Mies itse kuvittelee tämän olevan ilmausta suhteen avoimuudesta ja vapaudesta, mutta nainen kokee asian toisin: hänet välineellistetään puolisonsa ”pimeiden” puolien käyttöön, miehen epävarmuuksien ja pelkojen tyynnyttämiseen ja hyödyttömään työstämiseen.

Orgasmin jälkeen suhde ei muutukaan Jonin mielessä turvalliseksi, vaan sama näytelmä pitää toistaa. Seksi ei luo suhteessa läheisyyttä ja intiimiä yhteistä kokemista, vaan etäisyyttä ja vieraantumista.

Jonin tragedia on siinä, ettei hän pysty jakamaan herkkyyttään, sellaista puolta itsestään, johon Timmy voisi aidosti liittyä. Toisen jakamattoman ihailun ja intohimon kohteena oleminen imartelee aikansa, mutta lopulta se ahdistaa, jos ei ole muuta yhteistä kokemisen tasoa kuin fyysinen. Jos toinen ei asetu samalle tasolle katseensa kanssa, vaan silmäilee jostain alhaalta ei voi kokea olevansa tasapainoisessa suhteessa aikuisen ja vastuullisen ihmisen kanssa.

Pelkästään omien traumojen kautta ei synny jaettua todellisuutta, jos omia haavoitettuja puolia ei pysty tuomaan esille tavalla, jonka toinenkin voi ymmärtää. Yritykset kompensoida omaa kyvyttömyyttä olla paljaana toiselle, esittämällä täydellistä isää ja rakastajaa, yleensä epäonnistuvat. Nainen ei pysty kasvamaan ja tulemaan omaksi itsekseen miehen kanssa, joka on jäänyt kiinni omiin menneisyydestä nouseviin pelottaviin kuvitelmiin.

Hanska taas kykenee asettumaan miehenä Timmyn rinnalle, ei täydellisenä, mutta riittävänä. He pystyvät katsomaan elämässään samaan suuntaan ja kokemaan samanlaisen jaetun sisäisen maiseman, jossa tulee tunnistetuksi - Minäksi - sekä omissa ja että toisen silmissä.

Kirjan lopussa Jon alkaa aavistella, mistä kaikessa oli kysymys: ”Mutta minähän en ymmärtänyt yhtään mitään siitä mitä hänelle tapahtuu, edes sen kaiken jälkeen mitä olen itse sanonut ja kuvitellut. Luulin näkeväni hänen sisimpänsä, ja niin melkein luuli hänkin. Mutta kun hän tulee kotiin muuttuneena joksikin toiseksi ellei sitten vihdoinkin omaksi itsekseen, sitä en kykene näkemään. Hänen poskiaan on raapinut toisen miehen parransänki, mutta en pysty näkemään sitä.”

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat