Kirjoitukset avainsanalla riidat

Kun kaksi puhuu keskenään, on kummankin mielessä oma sisäinen keskustelunsa. Kuva: Pixabay

Kun aloitin perheneuvojana, vanhempi kollega kertoi minulle tunnekeskeisestä pariterapiasta ja kielteisestä kehästä, joka toimii kahden läheisen ihmisen välissä. Hän tutustutti minut työn käytännön kautta Sue  M. Johnsonin (http://drsuejohnson.com/) ajatuksiin romanttisesta rakkaussuhteesta aikuisten kiintymyssuhteena.

Negatiivisen kehän idea osui inhimillisen provokaation ytimeen. Löysin teemaan liittyen runsaasti esimerkkejä hyvinkin läheltä.

Minulle alkoi selvitä arkisten riitojen lähde. Kun toinen sanoo, että maito on vähissä, se ei puolison korvissa ole neutraali lause. Jos hän on käynyt kaupassa, hän kuulee sen syytöksenä. Puolustautuminen alkaa automaattisesti: ”En minä voi kaikkea muistaa. Oli aika monta asiaa ja hyvä, että ehdin sinne kauppaan.

"Tähän on helppo vastata: ”Minäkö sitten olen ollut päivän jouten? On se kumma, kun et koskaan arvosta minun panostani.”

”Minäkö se olen kaiken pahan alku ja juuri? Katso itseäsi peilistä. Lapsetkin sanovat, että äiti on aina kärttyinen. Eikö se soita mitään kelloja?”

Kierros kierrokselta etäännytään tyhjenevästä maitopurkista siihen pisteeseen, että toinen poistuu paikalta. Hän pamauttaa oven perässään ja kurvaa vauhdilla kauppaan ”hakemaan nyt sitä maitoa, että olisit kerrankin tyytyväinen.”

Nopeat reaktiot ketjuuntuvat

Riita ei synny tosiasiasta, vaan siitä tulkinnasta, mikä puolison toiminnalle annetaan. Nopeat reaktiot ketjuuntuvat. On helppo siirtyä syyttelyn ja puolustautumisen kehällä seuraavalle kierrokselle. Kehän katkaiseminen on paljon vaativamp

Kehä jatkuu, vaikka kumpikin mielessään harmittelee miljoonaan kertaan samalla muotilla käytyä riitaa. Aiheena ei suinkaan ole näkyvä alkusyy, maitopurkki. Riita saa sytykkeensä siitä, että kummankin omiin herkkiin kohtiin sattuu.

Riitelijät saattavat hiljaa mielessään käydä toisenlaista keskustelua. ”Enpä selvinnyt yksinkertaisesta kauppamatkasta.” ”Olisinpa osannut alun perin pitää suuni kiinni.” ”Tyhjiinkö raukeni se, että eilen annoin rehellistä hyvää palautetta.” ”Harmittaa, että lapset joutuvat kuulemaan."

Mitä minussa tapahtui?

”Mitä tapahtui” on hyvä kysymys, kun tilanne on rauhoittunut. Se auttaa purkamaan samantapaisina toistuvia riitoja, jotka syövät yhdessä olemisen mielekkyyttä.  

Konkreettisen tilanteen läpikäynti voi haastaa omia oletuksia. Olisi hyvä, että kumpikin saa kertoa oman kuvauksensa tapahtuneesta. Toisen kuuleminen vaatii ponnistelua, koska omista tulkinnoista on vaikea luopua.

Monesti huomio on toisen tekemisissä ja tekemättä jättämisissä. Riitojen selvittelyssä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä minussa itsessäni tapahtui. Mikä tunne kutsui puolustavat repliikkini esiin? Mitä minulle tärkeää on tuon tunteeni taustalla?

Kerimällä kehää auki voi löytää uutta ymmärrystä tapahtuneesta. Kun tilanne on rauhallinen, molemmat voivat kertoa tuntemuksistaan, jotka ovat olleet riidan aikana pinnan alla. Jos riitojen rauhallinen purkaminen ei onnistu kahdestaan, voi riitatilanteita tutkia pariterapiassa.

Perheneuvoja Anna-Riitta Pellikka

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: pixabay.com

Nelivuotias roikkuu jaloissa, kaksivuotias huutaa apua vessaan ja eskarilainen kyselee, milloin askarrellaan lumihiutaleita. Helpompi olisi jäädä kotiin, ajattelee Hani. Samalla Jusa ojentaa hänelle kassin: "Alahan mennä. Me katsotaan, mitä täällä tehdään." Kun auto starttaa, katoavat vilkuttajat keittiön ikkunasta.

Lasten harmi tuli joskus kuin liima hänen päälleen.

Salilla kuntopyörää polkiessaan Hani alkaa miettiä lähtemistä. Miten helposti siitä tulee moniulotteinen taistelu muillekin kuin jo valmiiksi kaipaaville lapsille. Yksi osa siitä on hänen sisällään, kun hän tietää tarvitsevansa hetken itselleen ja samaan aikaan syyllistyy lähdöstään. Lasten harmi tulee joskus kuin liima hänen päälleen.

Muistaahan hän sen itsekin. Erityisesti mummon vierailut olivat hänelle tähtihetkiä. Mummo jaksoi kuunnella hänen juttujaan ja ihmetellä kaikkea, mitä hän oli oppinut. Kun mummo sitten lähti kotiin, maailma muuttui tavallisen tylsäksi ja hän kiukkuiseksi. Jossain vaiheessa mummo alkoi antaa tuliaisensa vasta lähtiessään ja silloin tuntui kuin oosa häntä olisi jäänyt.

Hania hymyilyttää sekä mummon kekseliäisyys että hänen oma sinnikkyytensä. Jälkimmäinen näkyi hyvin murrosiässä. Silloin oli tosi hankala lähteä kavereiden luota kotiin vaikka olisi jo oikeastaan tahtonutkin. Ihan kuin olisi pelottanut, että hänen lähdettyään toisilla alkaisi jokin erityisen kiva, josta jäisi pois. Tästä lähtemisen taistelusta saivat kotiintuloaikoja valvoneet vanhemmat kyllä osansa. 

"Mä tykkään susta niin että halkeen" laulaa Juha Tapio sopivasti soittolistalla. Siitähän se lähtemisen kipu tulee. On niin paljon hyvää, ettei siitä halua jäädä hetkeksikään paitsi. Tästä kappaleesta he olivat Jusan kanssa puhuneet edellisenä iltana. Pakkasviikot ja flunssakierre olivat vetäneet Hanin tiukalle, häntä oli tarvittu tavallista tiiviimmin, ja taistelut asioiden hoitamisista, lähtemisistä ja aikatauluista olivat välillä levinneet myös heidän välilleen. Jusa sen keskustelun oli aloittanut: "Tykkään susta edelleen mutta joskus pelkään, että halkeet yrittämiseen. Voitaisko enemmän jakaa näitä asioita? Minäkin haluan olla mukana. Minusta tuntuu, ettet usko minun pärjäävän. Joskus työnnät minua pois ja haluat tehdä kaiken itse." 

Haljeta voi myös siihen, jos ei päästä höyryä välillä pois, ajatteli Hani, jos kaksi ihmistä käy sisällä omaa taisteluaan kertomatta niistä toiselle. Lähtemisen taistelun jälkeen on muuten ihana luottaa siihen, että on odotettu.

Terveisin Anna-Riitta Pellikka

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat