Kirjoitukset avainsanalla perheneuvoja Paula

Puhuminen on hopeaa, kuunteleminen kultaa. Kuva Suhde klinikalla -kirjan kuvituksesta (Tiia Rantanen)

Mitä väliä sillä on, miten puhun puolisolleni tai puhunko ylipäänsä?  Paljonkin. Pari- tai minkä tahansa ihmissuhteen laatu määräytyy suoraan sen mukaan, miten vuorovaikutus ja kommunikaatio toimivat.

  • Siispä puhu, eli sanoita ajatuksiasi ja tunteitasi ääneen. Muista, ettei kumppanisi ole ajatustenlukija.
  • Älä vaikene, puoliso voi tehdä siitä vääriä tulkintoja. Negatiiviset olettamukset toisen toiminnasta, tarkoitusperistä, ajatuksista ja tunteista johtavat helposti noidankehään, jos ne alkavat ohjata omaa käyttäytymistämme.
  • Harjoittele erityisesti aktiivista kuuntelua. Keskity kuuntelemaan, mitä toinen sinulle kertoo. Älä mieti samalla omaa seuraavaa lausettasi tai muita omia asioitasi.
  • Älä arvostele puolisosi persoonaa, se satuttaa. Puhu mieluummin teoista tai tekemättä jättämisistä.
  • Muista suhdeluku: viisi kehua tai kiitosta yhtä moitetta kohden. Pidä huolta siitä, että vuorovaikutuksessanne positiivisuus pysyy aina voitolla.
  • Päivittäkää parisuhdeodotukset, - toiveet ja -haaveet säännöllisesti, sillä elämän myötä nekin voivat muuttua. Halutessanne voitte ajatella sitä vaikka parisuhteen kehityskeskusteluna.
  • Pitäkää huolta siitä, että yhteys toiseen ei koskaan pääse täysin katkeamaan. Koskettaminenkin on kommunikaatiota.

Mukavaa yhdessäoloa teille toivoen,

Paula, perheneuvoja

 

Tämän tekstin lähteenä on käytetty Suhde klinikalla, 81 kysymystä ja vastausta parisuhteesta -kirjaa ja erityisesti sen viimeistä lukua Perheneuvojien parhaat vinkit hyvää parisuhteeseen.

Kommunikaatioaiheisia tekstejä ovat aiemmin tässä blogissa kirjoittaneet mm. Juha, Anja, Henna ja minä.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva: Free-Photos Pixabay

 

”Joko olet tutustunut Hänen huonoihin puoliinsa?” kysyin ystävättäreltäni, joka oli löytänyt elämänsä miehen ja seurustellut jo jonkin aikaa. Hänen vastauksensa yllätti minut enkä toivottavasti unohda sitä ikinä. ”Ei ole huonoja puolia, on vain asioita, joissa olemme erilaisia”, hän sanoi. Silloin päätin, että tuollaisen viisaan, kauniin ja rakkaudellisen tavan suhtautua toiseen ja toisiin haluan minäkin opetella.

”Ei ole huonoja puolia, on vain asioita, joissa olemme erilaisia”

 

Toinen opettajani tässä samassa teemassa oli vessapaperi. Kyllä, vessapaperi. Palanen sellaisesta rullasta, johon on kirjoitettu aforismeja, jotka on kerätty tavallisten vessapaperinkäyttäjien pöytälaatikkovihoista. ”Olet täydellinen kaikkine virheinesi, aina ja ikuisesti”, siinä sanotaan. Ystäväni lausuman jälkeen tämä sinänsä kaunis teksti särähtää. ”Virheinesi”. Kuka määrittelee, mikä piirre ihmisessä on virhe? Suurpiirteisyys vai pikkutarkkuus, kumpi on oikeampaa? Onko virheellisempi se, joka juttelee sujuvasti kaikkien kanssa vai se, joka mieluummin katselee sivummalta, käytännöllinen vai teoreettinen, optimisti vai pessimisti?

 

On tuhoisaa parisuhteen - ja koko ihmiskunnan - kannalta määritellä toisen luonteenpiirteet hyviksi tai huonoiksi omien mieltymystemme mukaan. Varsinkaan kun asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Olemme itsekin erilaisia eri tilanteissa. Puheliaskin menee joskus hiljaiseksi ja joskus ujoin onkin se rohkein.

On tuhoisaa parisuhteen kannalta määritellä toisen luonteenpiirteet hyviksi tai huonoiksi omien mieltymystemme mukaan

 

Yksi vaikeimmista ja tärkeimmistä asioista parisuhteessa on juuri toisen erilaisuuden hyväksyminen. Eikä vain se, että hän tekee asiat eri tavalla, pitää eri asioista, on kasvanut erilaisessa perheessä ja saanut erilaisen parisuhdemallin (vain muutamia mainitakseni). Usein on vaikeaa hyväksyä se, että hän myös joskus kokee samat asiat eri tavalla kuin minä.

 

Jokaisessa parisuhteessa törmää kaksi kulttuuria, vaikka samaa kansalaisuutta oltaisiinkin. Parhaimmillaan tästä erilaisuuksien yhdistämisestä seuraa jotain uutta ja hienoa, ainutlaatuista. Siihen pääsemiseksi tarvitaan halua tutustua toiseen avoimin mielin vailla ennakkoasetuksia. Oli suhde sitten tuore tai vuosikymmeniä kestänyt, tämä tutkimusmatka jatkuu aina. Toisen erilaisuus voi yllättää yhä uudelleen.

Parhaimmillaan erilaisuuksien yhdistämisestä seuraa jotain uutta, hienoa ja ainutlaatuista

 

Ihan eri asia tietenkin on se, ettei kaikkea käyttäytymistä voi eikä tarvitse hyväksyä. Väkivalta eri muodoissaan on kiellettyä aina. Jokainen tekee joskus virheitä ja niistä voidaan selvitä anteeksi pyytämisellä ja anteeksi antamisella. Mutta jos huono käytös kumppania kohtaan on toistuvaa, se kertoo arvostuksen puutteesta, itsekkyydestä, välinpitämättömyydestä tms., jostain ihan muusta kuin rakkaudesta.

 

Rakkautta on toisen hyväksyminen juuri sellaisena kuin hän on. Sitä kai se vessapaperiaforismikin yritti sanoa. Ja sitähän me jokainen toivomme.

 

Terveisin perheneuvoja Paula 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

kuva: StockSnap

Syli on kierrettyjen käsivarsien ja vartalon etupuolen välinen suljettu tila. Se voi olla myös syleilyssä tai huomassa istuvan kokemus tästä. Hanna Rytin romaanissa Syli etsitään juuri tätä. Kirjassa kuvataan eri henkilöiden avulla, miten voi olla helpompi haluta, antaa ja vastaanottaa seksiä kuin syliä.

Voi olla helpompi haluta, antaa ja vastaanottaa seksiä kuin syliä.

Romaanin päähenkilö, keski-ikäinen eronnut Ritu kaipaa yhteyttä lukiokäiseen poikaansa Pietuun ja on hukassa oman elämänsä kanssa. Seksin puutteen hän tunnistaa polttavana. Siitä fantasioiminen ja sen pyytäminen on hänelle helppoa. Kirjan alussa Ritun seksuaalisen nälän herättää hänen hierojansa Jorman kosketus.

Ritulle Jorman vaimo Katri ja lapset ovat pelkkä hidaste hänen halunsa tiellä. Sekä sattuman sekä oman aktiivisuutensa kautta hän ystävystyy Katrin kanssa. Vertaillessaan Katrin elämää omaansa hänen tyytymättömyytensä ja tyhjyyden tunteensa tulevat silmille: ”Minulla ei ole mitään. Jorman vaimolla on kaikki.”

Tarinat linkittyvät, kun Pietu tahollaan haaveilee lämpimästä ja läsnä olevasta äitihahmosta. Hän löytää sen opettajastaan, joka sattuu olemaan juuri Katri. Kadulta talon ulkopuolelta Pietu katselee sisään herttaista perheidylliä, jossa äiti hymyillen hoivaa lapsiaan. Ritun yritykset osoittaa rakkautta pojalleen näkyvät satunnaisina aamiaisvoileipien tekemisenä. Äidinrakkautta on paljon vaikeampaa osoittaa sanoilla ja kosketuksella.

Äidinrakkautta on paljon vaikeampaa osoittaa sanoilla ja kosketuksella.

Naispuolisen työkaverin halaus herättää Ritussa kaipuun syliin. Se on lohdutuksen ja hyväksynnän kaipuuta, ehkä toivetta paluusta hyvän äidin syliin. Aikuisuudessa sekin on helpompi seksualisoida. Toverillinenkin halaus herättää seksuaalisen halun. Siihen tulee nälkä. Sitä haluaa lisää. ”Voisitko sä ottaa mut kainaloon”, Ritu pyytää, ”voisitko sä silittää mua”. Saadessaan hieman sylin lämpöä ja kauniita sanoja naiselta, hän on valmis muuttamaan seksuaalista suuntautumistaan.

Tuu istuun mun viekkuun”, pyytää Pietun koulukaveri Tarina. Tarina järjestää myös tempauksen kaupungille, jossa nuoret jakavat halauksia vastaantulijoille. Halaukset tekevät kauppansa ja lämmittävät sekä antajaa että vastaanottajaa. Tarina haluaa halata, hän kaipaa syliin saamaan lohtua rankkaan elämäänsä. ”Se ite soitti ja sano, et se tarttee jonkun, joka halaa sitä” , kertoo Pietun kaveri. ”Sitä paitsi ei se mitään halaile vaan paneskelee”, kertoo kaveri vähän myöhemmin. Hellyyden tarve ajaa ja altistaa Tarinan tilanteisiin, jossa syli on sama kuin seksi. Pahimmillaan syli jää kokonaan puuttumaan ja sen tilalle tulee seksin rinnalle väkivalta ja hyväksikäyttö.

Pahimmillaan syli jää kokonaan puuttumaan ja sen tilalle tulee seksin rinnalle väkivalta ja hyväksikäyttö.

Aikuisuuden kynnyksellä elävän Pietun keho reagoi Tarinan halaukseen kiihottumalla seksuaalisesti. Vaikka keho huutaa seksin perään, hänen mielensä tarvitsisi silti hitaampaa etenemistä. Pietu kiintyy Tarinaan ja haaveilee yhteisestä tulevaisuudesta Tarinan elämän kulkiessa ihan toisenlaisia polkuja.

Äiditön Tarina ja äitiydessään epäonnistuneeksi itsensä kokeva Ritu löytävät toisensa Pietun kautta. Aika, jolloin Tarina asuu Ritun olohuoneessa, on korjaava kokemus, joka antaa heille molemmille hetkellisesti sitä, mitä he tarvitsevat. Pietussa se sen sijaan nostaa ulkopuolisuuden ja mustasukkaisuuden kokemuksia suhteessa näihin kahteen naiseen, jotka molemmat ovat omalla tavallaan kieltäneet häneltä sylinsä.

Työpaikalla Ritulle syntyy suhde leskeksi jääneen työkaverinsa Petrin kanssa. Ritu pitäisi sen mieluiten seksisuhteena, mutta Petri haluaa enemmän. Vasta kohdatessaan teatterin katsomossa tilanteen, jossa kuoleman varjo käy lähellä, hän herää havaitsemaan muutkin tarpeensa. ”Minä en halua vanhentua yksin. Minä en halua olla yksin tyhjässä asunnossa. Minä en halua aloillaan tylsinä roikkuvia verhoja, elotonta hiljaisuutta.” Jotain hänessä muuttuu. ”Puristan Petrin kättä koko esityksen loppuun. Minä haluan puristaa Petrin kättä vielä huomennakin ja ylihuomenna.” Hän on valmis sitoutumaan. Hän on löytänyt sylin.

Kirja päättyy koskettavaan kohtaukseen, jossa Ritu pitelee ystävättärensä vastasyntynyttä lasta. ”Siinä me olemme sylikkäin, minä ja kummityttöni. Minä katson sitä silmiin, eikä millään muulla ole siinä hetkessä väliä.” Ja niin Ritu itse on toiselle syli.

Pienelle vauvalle syli on elintärkeä turvapaikka ja kasvun kehto. Sylissä, hoitajan turvallisessa läheisyydessä, lapsi rauhoittuu ja oppii vuorovaikutusta. Se taas mahdollistaa tutustumisen lajitovereihin ja koko ympäröivään maailmaan. Suunta kehitykselle on sylistä maailmaan. Sama pätee kaiken ikäisiin. Kun on saanut tankattua turvaa läheisen ihmisen sylissä, on taas enemmän voimia selvitä arjen haasteista ja elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä.

Kun on saanut tankattua turvaa läheisen ihmisen sylissä, on taas enemmän voimia selvitä arjen haasteista ja elämän eteen tuomista vastoinkäymisistä.

Tätä selittää myös se, että sylikontaktissa, niin halauksessa kuin rakastellessakin, elimistö alkaa tuottaa mielihyvähormoneja. Ne saavat aikaan monenlaista hyödyllistä: mm. vähentävät ahdistusta, poistavat stressiä ja vahvistavat puolustuskykyä. Ihokontakti saa ihmiset kiinnittymään toisiinsa tunnetasolla ja vahvistaa sitoutumista. Tarve päästä toisen turvalliseen ja hyväksyvään syliin ei katoa koskaan.

Syli voi olla myös mielen tila. Syvä kokemus jostain sanojakin suuremmasta: tässä sylissä tunnen olevani kotona. Rakastetun syli on turvapaikka ja latauspiste. Paratiisi maan päällä.

 

Terveisin perheneuvoja Paula

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

kuva: Katianna Ruuskanen

Surullisina päivinä haluan, että minua pidetään hyvänä. Ja iloisina päivinä myös. Jokainen meistä haluaa. Hyvänä pitäminen on hellyyttä, lämpöä, rakkautta. Kunnioittavaa kosketusta, jossa toisen rajoja ei koskaan ylitetä. Se on luonteeltaan aivan toisenlaista kuin hyväksi käyttäminen, jossa joku (subjekti) käyttää toista (objekti) omien tarpeittensa ja etujensa välineenä. Hyvänä pitäjä ei vaadi mitään, ei aseta ehtoja eikä odota vastapalvelusta.

Hyvänä pitäminen on hoitavaa ja suojelevaa kosketusta silloin, kun toinen on lapsi, vanhus, sairas tai muuten apua tarvitseva. Rakastettujen kesken hyvänä pidettävänä on koko ihon laajuus. Siinä kehon jokainen hermosolu lähettää ja ottaa vastaan viestejä hyväksyvästä rakkaudesta. Hyvänä pitäminen näkyy ja tuntuu paitsi kosketuksessa, myös katseessa, sanoissa ja teoissa. Ne kaikki puhuvat samaa hellyyden ja hyväksynnän kieltä.”Pidän sinua hyvänä” on myös vastaus kysymykseen ”millaisena minua pidät?”.

”Pidän sinua hyvänä” on myös vastaus kysymykseen ”millaisena minua pidät?”.

Se kiinnostaa jokaista. Kaikki haluamme tulla nähdyksi ja kohdatuksi hyvänä. Pitämällä sinua hyvänä, viestitän, että näen ja koen sinut kauniina ja arvokkaana.

Näillä molemmilla tavoilla haluan tulla pidetyksi: nähdyksi ihmisenä, joka on riittävän hyvä ihan sellaisena kuin on ja hellin käsin kosketetuksi. Ja niin haluan myös kohdata toiset.

 

terveisin perheneuvoja Paula

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat