Kirjoitukset avainsanalla Anne Anttonen

Kaksi kestää tuntemattoman äärellä kolmannen kantamana. Kuva Katianna Ruuskanen

Kahden kesken on kiikkerää

Tunnistatko etäisyyden ja läheisyyden välisen aaltoilun omassa suhteessa? Arkinen yhdessäolo katkeaa yllättäen turhan tuntuiseen riitaan. Oliko se tunnistamaton yritys saada tilaa omille ajatuksille? Omissa oloissa viipyillessä välimatka toiseen venyy huomaamatta, kunnes yksinäisyyden tunne kasvaa liikaa. Alkaa liike takaisin kohti toista. Jos suhteessa on luottavainen viritys ja puolisoilla hyviä kokemuksia niin läheisyydestä kuin etäisyydestäkin, tämä edestakainen liike voi olla hyvin hienovaraista aaltoilua, kuin hengittämistä ulos ja sisään.

Luonnollinen etäisyyden hakeminen nostattaa hylätyksi tulemisen pelkoa

 

Jos taas parisuhteessa viriää herkästi turvattomia ja pettyneitä oloja, toisen uloshengitys voi tuntua uhkaavalta. Luonnollinen etäisyyden hakeminen nostattaa hylätyksi tulemisen pelkoa ja käynnistää ketjureaktioita, jotka vievät puolisot sietokyvyn äärirajoille. Molemmista tuntuu silloin, että tässä suhteessa on tilaa vain jommankumman tarpeille.

Parhaimmillaankin tasapaino löytyy vain hetkittäin. Kahden välinen keinulautailu on aina kovin kiikkerää. Siihen voi löytyä helpotusta, jos puolisot ovat saaneet harjoitella kolmenkeskisyyttä hyvällä tavalla jo omien vanhempien kanssa.

Ihmissuhdegeometrian alkeita

Ihmissuhdegeometrian perusoivallus on, että kaikki suhteet voidaan jakaa kahteen kategoriaan: suhteisiin, joissa olen mukana ja suhteisiin, joita tarkkailen, mutta joissa en ole osallinen. Kun olen itse toisen kanssa, kolmas havainnoi meitä, mutta on suhteen ulkopuolella. Jos sijoitat kaavaan isiä, äitejä ja lapsia saat näkyviin monia vahvoja tunnepitoisia näytelmiä ehkä omankin perheesi arjesta.

Ketkä teidän perheessä voivat olla suhteissa ilman, että toisissa herää liian sietämättömiä ulkopuolisuuden, mustasukkaisuuden tai kateuden tunteita?

 

Ketkä teidän perheessä voivat olla suhteissa ilman, että toisissa herää liian sietämättömiä ulkopuolisuuden, mustasukkaisuuden tai kateuden tunteita? Voiko isä olla lapsen kanssa ilman äidin väliintuloa tai vanhemmat keskenään niin, että lapsi sietää ulkopuolelle jäämistä?

Parhaassa tapauksessa lapsi oppii, että isällä ja äidillä on jotain, mikä ei kuulu hänelle. Hän on siis ulkopuolella, mutta silti molempien rakastama ja siis vanhempien parisuhteen kannattelema. Tämä on uskomattoman tärkeä kokemus lapsen tulevien ihmissuhteiden kannalta.

Molempien täytyy sietää sitä, että ei itse ole aina keskipiste

 

Kun puolisot näkevät vain toisensa, heidän suhteensa näyttää kahden pisteen väliseltä janalta. Jana on kapea viiva, jolla on kaksi päätä, sinun pää ja minun pää. Asiat ja ajatukset näyttävät mustavalkoisesti joko sinun tai minun asioilta. Vaihtoehdot ovat vähissä. Valloita tai tule valloitetuksi. Tasapainoa on vaikea löytää.

Vaihtoehdot ovat vähissä. Valloita tai tule valloitetuksi

 

Jos pari kykenee näkemään kahden pisteen välillä myös kolmannen, jana muuttuu kolmioksi. Ja kolmiossa on tilaa liikkua enemmän. Voidakseen sietää kolmannen mukana oloa, molempien täytyy sietää, ettei itse ole aina keskipiste vaan joskus myös ulkopuolinen. Ulkopuolellakin on voitava olla turvassa. Ulkopuolella on vapaampi olla, näkee enemmän ja pystyy ajattelemaan näkemäänsä.

Jos suhteessa ei ole "kolmatta" se haetaan jostain vaikka väkisin ja toiselta salaa.

 

Kuka teillä kantaa kolmannen taakkaa?

Parin tekee pariksi vasta kolmas. Kolmas, joka näkee parin, antaa parille kokemuksen parina olemisesta.  Kolmas voi myös tulla pahalla tavalla väliin ja rikkoa parisuhteen. Ilman kolmatta pari on kuitenkin pulassa jatkuvan läheisyys - etäisyys tasapainoilun kanssa. Kolmas antaa helpotusta kahdenväliseen säätämiseen. Jos suhteessa ei ole "kolmatta" se haetaan jostain vaikka väkisin ja toiselta salaa.

Nina otsikoi bloginsa ”Onko alkoholi suhteenne kolmas?”  Alkoholin lisäksi kolmannen paikan suhteessa voi ottaa työ, lapset, harrastus tai vaikka ulkopuolinen suhde. Kolmatta voi käyttää ahdistuksen kanavointiin kahdella tavalla. Parisuhteen vaikeudet voi siirtää kolmannen syyksi ja kannettavaksi tai kolmas voi tuoda tervetullutta tilaa ajatella näitä vaikeuksia. Liian monet lapset saavat ikävällä tavalla kolmannen roolin perheissään. Toisaalta parin tullessa pariterapiaan, pariterapeutti saa tämän kolmannen paikan ja parin on helpompi ajatella pahaa oloaan suhteessa.

Mitä ”parisuhde” sanoisi katsellessaan teidän kiistaanne?

Aitoa vakautta suhteeseen löytyy, kun pari oppii käyttämään mielikuvaa parisuhteesta kolmantena. He ovat yhdessä luoneet jotain, mikä kannattelee heitä molempia ja jota he kannattelevat. ”Sinun vai minun” -väliset väännöt muuttuvat keskusteluiksi ”meistä”.  

Mietipä ensi kerralla riidellessäsi kumppanisi kanssa, mitä ”parisuhde” sanoisi katsellessaan teidän kiistaanne? Hymyilisikö se tyytyväisenä, että olette työstämässä sen hyvinvoinnin kannalta tärkeää asiaa vai olisiko se kauhuissaan, kuinka te molemmat lyötte sitä haavoille?

Kuvittele, kuinka parisuhde ottaa teidät molemmat syliinsä ja rauhoittaa.

 

Kuvittele myös, kuinka parisuhde ottaa teidät molemmat syliinsä ja rauhoittaa kiihtymyksessä, innostaa lamaannuksessa ja rohkaisee toivottomuudessa. Tähän suhde pystyy vain, jos se saa molemmilta puolisoilta huomiota ja huolenpitoa, jos se saa olla rakastettu kolmas pyörä.

Rakkaudellisin terveisin Anne Anttonen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina jotain sinussa ja minussa jää varjoon. Kuva: Anne Anttonen

Helle saa ihmiset liikkeelle kohti rantojen viileyttä. Toiset lähtevät ruoan perässä. Kuumuus, kuivuus ja kohtuuton kosteus ajavat ihmisiä myös maasta ja maanosasta toiseen.  Joudutaan vieraiden kanssa tekemisiin eikä se maailmanpolitiikan tasollakaan aina niin hyvin mene. Yllättävät ihmisvirrat ajautuvat helposti törmäyskurssille. Tällä tavalla hellepäivää pidellessäni juohduin pohtimaan ilmastomuutoksen vaikutuksia ihmisten välisiin suhteisiin.

Samalla kun ihmisen mieltä kiinnostaa tuntematon, se myös saa varuilleen. Mistä sitä tietää, mitä nuo toiset ajavat takaa? Ihmisryhmien sekä yksittäisten ihmisten väleille syntyy samanlaisia viha-rakkaussuhteita.

Erilaiseen ja ihanasti eksoottiseenhan on myös helppo rakastua.

Erilaiseen ja ihanasti eksoottiseenhan on myös helppo rakastua. Kahden kulttuurin parisuhteissa vaihdellaan selkeimmin yllättävän tuttuuden ja käsittämättömän outouden tunnelmien välillä. Monikulttuuriset liitot ovat kuin pioneereja ihmiskunnan harjoitellessa yhteiselämää yhä pienemmäksi käyvässä maailmassa. Ja oikeastaan jokainen parisuhde on kuin ihmiskunta pienoiskoossa.

Oikeastaan jokainen parisuhde on kuin ihmiskunta pienoiskoossa.

Samankaltaisuuden kokemuksen läpi kuultaa erottamaton erilaisuus. Tai erilaisuuden lomasta pilkottaa samanlaisuus. Riippuu katsojan omasta optiikasta, kumman näkee selvemmin. Harjaantuessaan voi erottaa molemmat näkökulmat samaan aikaan. Erilaisuuden paljastuessa parisuhteessa herää usein kysymys, voidaanko enää elää yhdessä. Pitäisikö toisen sopeutua vai molempien jatkaa matkaa eri suuntiin? Ihmiskunnalla ei ole paikkaa, minne mennä, jos täällä käy ahtaaksi. Olisi siis opeteltava olemaan.

Levoton vaeltaja on löytänyt luvatun maan.

Useimmat parisuhteet ovat alkaneen romanttisesta yhteensulautumisen vaiheesta: ”Sinä olet aivan kuin minä”, ”Nyt olen päässyt kotiin”. Toinen ymmärtää minua täydellisesti. Kaipaukseni on täyttynyt. Levoton vaeltaja on löytänyt luvatun maan.

Kunnes kulttuuriset erot alkavat paljastua. ”Vaimoni ei ymmärrä minua” on klassikkorepliikki, joka sanojan mielestä oikeuttaa lohdun hakemisen toisaalta. Täydellisen ymmärryksen illuusio on murtunut. Onko mitään siis jäljellä? Puhuminen on minimiedellytys ymmärtämiselle, mutta sekään ei aina auta. Sanoillakin on erilaisia merkityksiä. Eri kieliä puhuvat ovat tästä enemmän tietoisia. Saman kieliset puolisot saattavat pitkäänkin jatkaa rinnakkaisia keskusteluja, joissa toinen ei ole enää pitkään aikaan ollut toisen kärryillä.

Toinen on aina tuntematon universumi, jota voimme hyvinäkin hetkinä vain aavistella.

Hyvä ja huono uutinen on, että toista ei voikaan koskaan ymmärtää, koska toisella on toinen mieli. Se on aina tuntematon universumi, jota voimme hyvinäkin hetkinä vain aavistella. Voimme olla uteliaita sen suhteen, voimme pyytää lupaa vierailla siellä, mutta emme voi sitä koskaan täysin valloittaa. Voimme pyrkiä alistamaan tai tuhoamaan toisen kulttuurista ainutlaatuisuutta, mutta silloin köyhdytämme myös itseämme. Joudumme elämään ainaisessa pelossa, että alistettu nousee kapinaan. Silloin suhde on muuttunut sodaksi.

Voisinko ystävystyä oman vieraani kanssa?

Yksi vieraan pelkäämisen ulottuvuus on se vieras, joka asuu itsessämme. Oman mieleni universumissa on puolia, joita en itsekään tunne. Tunnistan vieraan omista oudoista oloistani, joita virtaa jostain uumenista aivan yllättäen. Levollisen hetken keskellä tunnistan ahdistavan ailahduksen tietämättä, mistä se tuli. Yhtäkkiä huomaan kiihtyväni asioista, joita en ihan ymmärrä. Menetän hallinnan, kun paniikki nousee. En todellakaan hallitse rationaaliesti edes tätä omaa tonttiani. Voisinko ystävystyä oman vieraani kanssa?

Parisuhteessa parhaimmillaan kaksi vieraan universumin edustajaa tutustuu toisiinsa ja itseensä toisen avulla syvän kunnioituksen ja arvostuksen hengessä. Oman tietämättömyytensä voi ehkä tunnistaa vain luottamuksen ja välittämisen ilmapiirissä. En tiedä kuka sinä olet, mutta iloitsen sinusta ja siitä, mitä vieraudellasi elämääni tuot.

Ennen kaikkea luotan, että yhdessä voimme saada aikaan enemmän kuin kumpikaan yksin.

Toisen vieraudesta voi ehkä iloita vasta, kun pystyy säilyttämään kokemuksen itsestä myös toisen lähellä. Mitä paremmin tunnen itseni ja tunnistan, kuka olen, sitä paremmin kykenen laskemaan toisen, erilaisen lähelleni. En pelkää toisen valloittavan minua, enkä tunne yllykettä alistaa toista. Voin olla aidosti kiinnostunut ja oppia toiselta lisää koko ajan.  Ennen kaikkea luotan, että yhdessä voimme saada aikaan enemmän kuin kumpikaan yksin.

Vanhempiensa suhteiden keskeltä nousevat tulevatkin maailmanpolitiikan taitajat

Saattaa olla, että vieraan kanssa toimeen tuleminen on perheiden eheyden lisäksi koko ihmiskunnan selviämiselle ratkaisevaa. Jos lapset elävät kodeissaan kahden erilaisen välisen yhteistyön varassa, he oppivat sovittamaan myös omat intressinsä toisten tarpeiden lomaan. Vanhempiensa suhteiden keskeltä nousevat tulevatkin maailmanpolitiikan taitajat. Rakastetaan siis toisiamme, helteestä huolimatta.

Toivoo Anne Anttonen

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kesä antaa aina uuden mahdollisuuden kasvaa vähän korkeamaalle, päästä vähän lähemmäksi. Kuva: Anne Anttonen

Ensimmäinen loma-aamu, lapset nukkuvat, kahvi tuoksuu, nyt on yhteistä aikaa. Seis! Olette astuneet parisuhteen kannalta vuoden vaarallisimpaan vaiheeseen. Mediaotsikoiden perusteella moni avioliitto päättyy ja perhe hajoaa juuri seuraavien viikkojen aikana!

Lomastressistä ja parisuhdekriiseistä varoitetaan kuten auringonpolttamista ja punkkien tuomasta hengenvaarasta. 

Lomastressistä ja parisuhdekriiseistä varoitetaan kuten auringonpolttamista ja punkkien tuomasta hengenvaarasta. Näitä otsikoita lukiessa sitä huomaa kaipaavansa talven turvallisen kylmää pimeyttä. Kuinka selviämme syksyyn asti rutiinien keskelle ilman korjaamattomia vahinkoja rakkaussuhteessa!

Kuinka ihmeessä olemme ajautuneet näin kauas luonnon rytmistä? Kun luonto ympärillä hehkuu ja luo uutta, niin ihmiset lomillaan päätyvät kriisiin joutuessaan liian lähelle toisiaan. Vai taphtuuko kaikki liian nopeasti talven yksinäisen puurtamisen jälkeen?

Heräämme talven horroksesta ja tunnistamme kaipauksen, jota olemme pitäneet aisoissa kiireisessä arjessa.

Kesä ja lepo rutiineista herättävät kaipauksen toisen luo. Heräämme talven horroksesta ja tunnistamme kaipauksen, jota olemme pitäneet aisoissa kiireisessä arjessa. Heräämme tähän ensimmäiseen loma-aamuun ja alamme tavoitella toista viereltä. Niin monesti on talven aikana täytynyt laittaa omat tarpeet ja kaipaukset syrjään, keskittyä velvollisuuksiin ja toisten hyvinvointiin. Oma kaipaus rakastaa ja tulla rakastetuksi on jäänyt liian vähälle.

Ei ole enää helppoa löytää tietä toisen luo, jos on monta kertaa joutunut pettymään toiveissaan

Voisi kuvitella, että kesän ja loman koittaessa olisi helppoa kääntää huomio toiseen ja alkaa vain nauttia yhdessäolosta. Mutta pitkä talvi on jättänyt jälkensä. Ei ole enää helppoa löytää tietä toisen luo, jos on monta kertaa joutunut pettymään toiveissaan ja työntämään rakkauden kaipuun järjen ja kohtuuden alle. Ehkä se ei olekaan kesä, mikä tuhoaa parisuhteita ja avioliittoja vaan talvi, joka on venyttänyt yhteyden ja yhdessäolon odotusta liian kauas.

Kun pieni lapsi joutuu pettymään toiveissaan liian pitkään, hän ei enää pysty ottamaan vastaan sitä hyvää, jota hänelle tarjotaan. Vauva voi kieltäytyä ottamasta ravintoa, jos sen nälkä kasvaa liian suureksi. Se työntää rinnan tai pullon raivoisasti pois tai jopa puree ja sylkee sitä hyvää, mitä hänelle tarjotaan.

Tällainen nälkäinen vauvako meidän sisällämme heräilee ensimmäisiin loma-aamuihin? Huudamme toisillemme: missä olet ollut näin kauan? Olet ollut liian kaukana liian pitkään! Rauhoittelevan hoitajan sijasta pöydän toisella puolella on toinen pettynyt lapsi odottamassa omaa hoitoa.

Ehkä vasta kunnon tuuletuksen ja suhteen lujuuden testaamisen jälkeen voidaan sukeltaa lämpimään syleilyyn.

Pettymystä toiseen voi ilmaista vasta, kun toinen on ulottuvilla. Pitkän eron jälkeen juuri yhteen tulon hetket ovat repiviä. Ihanuuden sijasta kaivetaan esiin se kuuluisa lillukanvarsi, josta saadaan riita aikaiseksi. Ehkä vasta kunnon tuuletuksen ja suhteen lujuuden testaamisen jälkeen voidaan sukeltaa lämpimään syleilyyn.

Ärtyisyys voi olla merkki helpotuksesta, että tuossa se vielä on pitkän talven jälkeen!

Ensimmäiseen kesäloma aamuun on syytä heräillä herkällä mielellä. Kuin olisimme kesyttämässä villihevosta niin itsessämme kuin toisessakin. Oma mieli lähtee helposti laukkaamaan pelätessään pettymystä ja toinen on yhtä varuillaan. Annetaan tilaa pettymysten ilmauksille ja niskan nakkaamisille. Otetaan ne merkkinä ikävästä, jolle vasta nyt on tilaa. Ärtyisyys voi olla merkki helpotuksesta, että tuossa se vielä on pitkän talven jälkeen ja mökötys seurausta siitä, että juuri sinua on kaivattu!

Veikkaan, että ollessamme taas samoilla taajuksilla niin itsemme kuin toisenkin kanssa, ei kesälomaohjelman laatiminen ole enää niin iso juttu. Kun luottamus on vahvistunut, erilaiset intressit eivät enää aja erilleen. Harva harkitsee eroa syksyllä sen vuoksi, ettei saanut lomalla omaa tahtoaan läpi. Toivottomuus seuraa sittä, jos talven yksinäisyys ei helpotakaan kesän aikana.

Mitä siis odotan kesälomalta tänä vuonna? Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi! Kasvaa taas pari senttiä lähemmäs heitä, joita kohti sydämeni sykkii.

Kesäisin terveisin Anne Anttonen

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastan ja nautin. Kuva: Krista Mangulsone

Kun rakastuu, voi tuntua, että omat rajat katoavat suhteessa toiseen. Kahdesta tulee yksi. Juuri se voi olla parisuhteessa toivotuinta sekä pelätyintä. Säilynkö itsenäni, jos lasken toisen ihoni alle, jos alamme toimia toisemme aavistaen. Kadotanko itseni löytäessäni toisen?

Vanhan tarinan mukaan ihminen oli aikojen alussa liian täydellinen ja jumalat halkaisivat hänet kahtia. Erilleen erotetut puoliskot jäivät etsimään toisiaan maailmalta. Tarinan mukaan jossain on olemassa se yksi ainoa puuttuva puolisko minua varten. Rakastunko siis toiseen, koska tarvitsen häntä ollakseni kokonainen?

Kadotanko itseni löytäessäni toisen?

Minä muistan joskus rakkauteni alkumetreillä laskelmoineeni, että koska en itse ole musikaalinen, mutta pidän musiikista niin muusikkomies olisi kiva. Hänen kauttaan pääsisin sisälle sellaiseen maailmaan, mikä ei itselleni muuten aukeaisi.

Harvoin parisuhdevalintaan liittyvät pohdinnat ovat näin tietoisia. Useimmiten seuraamme sisäistä poltetta, jonka alkuperästä meillä ei ole aavistustakaan. Mitä enemmän polttaa, sitä varmemmin kyse on pinnan alaisesta tunnistamisesta, jotain kadonnutta on löytymässä. Kaoottinen löytää pedantin, tunnollinen huithapelin, rauhallinen temperamenttisen, avulias avuttoman. Vaikka kumppanin samanlaisuus tuntuisikin joskus järkevältä, erilaisuus vie usein jalat alta.

Useimmiten seuraamme sisäistä poltetta, jonka alkuperästä meillä ei ole aavistustakaan

 

Olemmeko siis kumppanini kanssa yhdessä kokonaisempia? Ja senkö vuoksi suhteen päättyminen eroon on niin repivää – osa minusta joutuu taas kadoksiin toisen mukana? Vähintäänkin toinen erilainen ihminen kutsuu minussa esiin jotain piilossa ollutta ja auttaa, jopa pakottaa, kasvamaan kokonaisemmaksi. Ehkä toinen ei ole kuitenkaan minun puolikkaani. Olemme kaikki kokonaisia. Täysiä, vaikka emme täydellisiä.

Kasvuvuosina teimme parhaamme sopeutuaksemme siihen ympäristöön, minkä keskellä elimme. Sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi. Jo pieni vauva tajuaa, millainen toiminta maksimoi eloonjäämistä. Lapsi säätelee käytöstään, että tulisi hyväksytyksi. Ihminen kasvaa ihmiseksi vain rakkauden varassa. Moni oppii, että varmistaakseen rakkauden, on täytettävä tiettyjä ehtoja.  

Mitä enemmän minä vanhempana kaipaan hyväksyntää ja tukea omalta lapseltani, sitä enemmän huomaamattani rajoitan hänen kasvuaan omaksi itsekseen.

Mitä enemmän minä vanhempana kaipaan hyväksyntää ja tukea omalta lapseltani, sitä enemmän huomaamattani rajoitan hänen kasvuaan omaksi itsekseen. Kun Kalle lyö Villeä, sanonko äitinä Kallelle, että lyöminen on väärin, koska toisia ei saa satuttaa, ei Kallea itseäänkään. Vai sanonko, että ei saa lyödä, koska äidille tulee paha mieli. Oppiiko Kalle tekemään aitoja eettisiä valintoja vai vaistoamaan, miten varmistetaan äidin hyväksyntä? Ennen kaikkea Kalle oppii, että äidin hyväksyntä on ehdollista. Täytyy olla tarkkana, ettei sitä kadota huonolla käytöksellä.

Ehdot, joilla olemme rakkautta elämässämme ansainneet, ovat osaltaan koodanneet meitä sellaisiksi kuin olemme. 

Mitä tarvitsevampi olen itse äitinä, sitä riippuvaisemmaksi hyväksynnästä kasvatan lapseni. Ja sitä enemmän lapseni oppii piilottamaan niitä puoliaan, joita minä en äitinä kestä. Kalle saattoi aikanaan lyödä, koska Ville nipisti ensin. Oppiko Kalle vahingossa, että äidille tulee paha mieli, jos Kalle pitää puoliaan? Myöhemmin, hän piilottaa jämäkän puolen itsestään, ettei kukaan pahastu. Ja ottaa ehkä Justiina-hahmon puolisokseen!

Ehdot, joilla olemme rakkautta elämässämme ansainneet, ovat osaltaan koodanneet meitä sellaisiksi kuin olemme. Ehdoton rakkaus on jotain, mihin kukaan meistä ei ole oikein tottunut. Mieli ei tahdo ymmärtää, että voisin tulla rakastetuksi, vaikka en muuttuisikaan paremmaksi. On myös vaikeaa uskaltaa itse rakastaa toista varauksetta. Se vaatii luottamusta toisen tahtoon olla minulle hyvä, vaikka en häntä siihen yrittäisikään pakottaa. Tällainen luottamus on suuri lahja, eikä sitä ehkä ihmisten kesken voi löytää kuin hetkittäin. 

Toinen ihminen ei voi koskaan olla oikopolku, jonka avulla voi väistää omaan kasvuun tarvittavan vaivannäön.

 

Entä miten kävi minun muusikkomies toiveilleni? Löysin soittajan kumppanikseni, mutta koska musiikki oli hänen työtään, sain vapaa-ajalla käydä konserteissa ihan itsekseni. Hän jäi kotiin nauttimaan hiljaisuudesta. Toinen ihminen ei voi koskaan olla oikopolku, jonka avulla voi väistää omaan kasvuun tarvittavan vaivannäön. Vastuu omasta kasvusta on aina ihan itsellä.

Terveisin Anne Anttonen

Kommentit (1)

Juha Juhanen
1/1 | 

Olet Anne aivan oikeassa, mutta joskus toinen ihminen elää toisen ihmisen elämää niin sairaalloisesti, että on alkanut olettaa sen olevan täysin oikeutettua, ehkä ainut mahdollisuus korjata tämäntyyppinen "riippuvuus" on vain antaa olla ja odottaa muutosta, samalla myös rakentaa omaa elämäänsä ilman minkäänlaista tekemistä tämäntyyppisen sairaalloisuuden kanssa. Ymmärtämällä myös rajuimpien toimenpiteiden vaikutukset muiden kärsijöiden näkökulmasta voi punnita oikeaa ratkaisua myös todellisen oman vastuun oikopolut unohtamalla, mutta minusta itsekkyyttä parhaimmillaan on nähdä vain oma näkökulma, jonka voi kulminoida aina oman edun näkökulmasta, jonka heijastus ei kovin laajaa näkemystä edusta. Yleensä etsimällä toveria omien mieltymysten näkökulmasta, niin voi olla varma, että silloin etsit itseäsi etkä toista ihmistä, mutta mielenkiintoinen teksti, vaikka näkemyksemme eivät aivan junaratana vierekkäin kulkeneetkaan ! :)))

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat