Kirjoitukset avainsanalla perheneuvoja mari

Muista ruumis! Kuva: unsplash.com

"Mä nukun nykyään viidestä viiteen, enkä oo nähny päivänvaloa pitkään aikaan. Älä vaan koskaan hankkiudu työttömäksi, menee elämä ihan sekaisin. Mut onneks mun monilla kavereilla on sama unirytmi, niin voi huoletta valvoo niiden kans aamuviiteen." Olin unohtanut suojautua raitiovaunukeskustelulta kuulokkeilla ja musalla, joten töistä tullessa huomasin kuuntelevani suloisen kaksikymppisen avautumista kaverilleen. Niinpä perheneuvojan aivoni sekä tunteeni alkoivat käynnistyä.

"Surullista, menee kyllä elämä varmasti sekaisin tolla rytmillä", huomasin ajattelevani." Äh, mitä nyt taas täteilen, toi on varmaan vaan ohimenevä nuoruusvaihe, kyllä se siiitä", toinen osa, ehkä se entinen nuori minussa, väitti vastaan.

Yhden tärkeimmistä "teoriaopetuksista" sain ihan perheneuvojatyöni alussa pitkän linjan kollegalta: jos ei nukkuminen, syöminen ja ulkoilu ole kohdallaan, on aika turha miettiä mitään muuta. Perusasiat kuntoon. Edelleen ensimmäisiä kysymyksiä uusille ihmisille työhuoneessani ovat: Kuinka nukutte? Miten ruoka maistuu? Tuleeko haukattua happea, ulkoiltua, edes jotenkin?

Kriisissä kaikki on niin sekaisin. Ei heti tule ajatelleeksi, että elämän rytmistä kiinnipitäminen olisi merkittävää. Mutta on se. Ruoka-aika, yörauha, rauhallinen kävelylenkki auttavat kriisin keskellä kovilla olevaa kehoamme kestämään.

Tietysti tiedän, että aina ruoka ei maistu, uni ei tule, ulkoilla ei jaksa, mutta silti nämä asiat kannattaa yrittää laittaa etusijalle. Niillä varmistaa mielen ja ruumiin yhteistoiminnan kriisin kestämisessä ja ratkomisessa.

Psyykkinen sopeutuminen tarvitsee runsaasti psyykkisiä voimavaroja. Mieli on siis kovilla, paineen alla. Mieli ei kuitenkaan ole mitenkään erillinen ruumiistamme, ei ole erityisiä mielen akkuja, joihin voisi vaikka ruumiin tarpeiden laiminlyömisellä ladata lisää voimaa. Juuri päinvastoin. Ruumiin tarpeista rutiininomaisesti huolehtiminen lataa mieleen uutta voimaa.

Erokeskustelujen käyminen yömyöhään tuskin selvittää mitään, paremminkin uuvuttaa ja sammuttaa tolkullista ajattelua sekä pahimmillaan vääristää tunnekokemustamme. Kaikki ne arvostavat ja hyvät tunteet, jotka voisivat olla vaikka erovanhemmuuden apuna häviävät yön kiistoihin ja usein ylikuumenneisiin kommentteihin. Vaikka ruoka ei maistuisikaan, on viisautta tajuta, ettei psyykkinen jaksaminen pysy kuosissaan pelkällä kahvilla ja ehkä tupakalla. Aivot, sydän, keuhkot, verenkierto, kaikki kropassamme tarvitsee energiaa riittävän hyvästä ruuasta. Apaattinen istuminen ongelmien pyöriessä mielessä saa yleensä ahdistuksen kasvamaan, kun taas rauhallinen kävely sellaisessa ulkoilmassa kuin silloin sattuu olemaan saattaa tuoda uusia näkökulmia. Vaikka jonkun kauniin näyn: sateen kiilto, joku kukka, pikkulintu, kaunis ihminen. Ulkoilu tuo mahdollisuuksia, joita ei kotisohvalla voi huomata. Ja keuhkot sekä verenkierto raikkaampaa ilmaa.

Nukkumisen, syömisen ja ulkoilun merkitys ajatuksiin, tunteisiin ja tekoihin on hyvä muistaa myös silloin, kun elämä on sinänsä positiivisessa poikkeustilassa vaikkapa vauva-aikana, kun yörauhaa ei ole ja kahvikin täytyy juoda kylmänä. Tällöin perusasioiden horjuminen helposti suorastaan johtaa kriisiin. Mutta ehkä ei olekaan olemassa parisuhdeongelmaa vaan on väsymystä, huonoa ruokaa ja olematonta ulkoilua. Tällöin ennen parisuhteen kriisiyttämistä kannattaa hoitaa perusasiat niin kuntoon kuin mahdollista. Ja tarkistaa vasta sen jälkeen onko parisuhteessa jotain pielessä vai ei.

Jos raitiovaunussa salakuuntelemani nuori olisi ollut työhuoneessani, olisin kuitenkin avannut keskustelun unirytmistä, päivän ja yön sekaantumisen seurauksista. Tai sitten suositellut ammattia, jossa ollaan yötöissä. Mitä hän nyt sitten olisikaan tajunnut haluavansa.

Terveisin perheneuvoja Mari

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teoriat ovat kiinnostavia, mutta ihminen vielä kiinnostavampi. Kuva: Merja Kaura

Perheneuvoja on aika harhaanjohtava titteli, perheneuvottelija tai perhepohdiskelija olisi parempi, mutta perheneuvoja nyt on vakiintunut ammattinimikkeeksi. Työssäni tärkeintä on antaa ihmisen puhua, myös kaikki se vaikea ja pimeä, jota ei oikein jaksaisi edes ajatella ja silti se vaivaa, ahdistaa ja vie yöunetkin. Sitten pohditaan yhdessä. Miten elämä tästä eteenpäin, millaisia vaihtoehtoja edessä voisi olla. Päätökset ovat ihmisen omia, mutta tuon pohdintani ja ajatukseni yhteiseen keskusteluun. Itkeminen on työhuoneessani aina sallittua, monet ovat oppineet itkemään ja puhumaan yhtä aikaa.

Mutta ei tämä mitään pelkästään ryppyotsaista työtä ole: mustan huumorin lisäksi työhuoneessani naurattavat elämän monet ihmeet, lasten sutkaukset ja toivon löytyminen. Töihin tuleminen aamuisin on pääsääntöisesti ilo ja merkittävää elämää.

Työssäni tärkeintä on antaa ihmisen puhua, myös kaikki se vaikea ja pimeä, jota ei oikein jaksaisi edes ajatella ja silti se vaivaa, ahdistaa ja vie yöunetkin.

Muuta merkittävää elämässä on ruuanlaitto ja yhdessä syöminen, vaikka tätä nykyä pöydän ympärille saa enemmän porukkaa ainoastaan viikonloppuisin. Urheilua ja erityisesti jalkapalloa olen 30 vuoden passiivisen seuraamisen jälkeen oppinut myös aktiivisesti katsomaan, mitä mies, joka kanssani elää, selvästi arvostaa. Ja hänen kanssaan voi samalla sohvalla jakaa myös lukemattomat sarjat ja elokuvat. Synkimmät pohjoismaiset murhasarjat joudun nykyään jättämään väliin yöunien ja mielen suojaamiseksi. Tosin Kill Bill elokuva auttaa yhä säännöllisesti käytettynä purkamaan erinäisiä työperäisiäkin aggressioita.

Olen myös intohimoinen opiskelija: ihmisen elämä on niin ihmeellistä, että virkistyn opiskelemalla erilaisia teorioita siihen liittyen. Tähän mennessä olen opiskellut papiksi, perheneuvojaksi, psykoterapeutiksi ja seksuaaliterapeutiksi. Näiden opiskelujen ja työni herättämistä ajatuksista tulen täällä bloggaamaan. Kuitenkin tärkeintä on, ettei ihmistä saa teoriaan ahdettua. Ja se, että työssäni olen ihmistä varten.

Terveisin perheneuvoja Mari

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat