Kirjoitukset avainsanalla turvallisuudentunne

Ystäväni kertoi, että hän pistää radion tai tv:n aina kiinni, kun uutiset alkavat. Kummastelin. Täytyyhän ihmisen tietää, mitä ympärillä tapahtuu. Lapsuudenperheessäni tv-uutiset oli turvallinen iltarutiini. Tuvan sohvalla isän vieressä kuuntelin tutun tunnarimusiikin sekä katselin, miltä uutistenlukijan jakku ja silmälasit sillä kertaa näyttivät. Silmien eteen lävähti myös maailman kauheus, mutta jostain syystä nämä muistot iltauutisten katsomisesta ovat leppoisia.

Aikuisena arkirutiinikseni muodostui, että menin nukkumaan kymppiuutisten loppukevennyksen jälkeen. Eräänä iltana havahduin. Oli epämiellyttävää etsiä unta, kun oli juuri kuullut yksityiskohtia perhesurmasta.

Kummastelin. Täytyyhän ihmisen tietää, mitä ympärillä tapahtuu.

Päätin kokeilla iltoja ilman uutisia. Mielessäni vaani ulkopuolisuuden tunne. Kohta en tiedä mistään mitään. Tietämätön oloni vielä lisääntyi, kun vähensin uutisten seuraamista netistä. Lopetin paikallislehden tilauksen.

Tärkeitä tapahtumia ja tietoa on varmasti mennyt ohi. Työn takia sote-uudistuksen etenemistä olisi pitänyt seurata tarkemmin. Saatan elää omassa somassa kuplassani, menen maailman pahuutta pakoon.

En vain jaksa sitä, että aina päivitellään taloustilannetta ja valmistaudutaan ongelmiin. Samat uhkakuvia sisältävät tarinat jatkuvat päivästä toiseen. Uutiset eivät yleensä saa aikuista pelkäämään, mutta niistä huokuu paljon huolestunutta ilmapiiriä.

Pelon tehtävä on suojella meitä, varoittaa vaarasta. Joskus sisäinen hälytysjärjestelmämme on erityisen herkkä ja antaa varoittavia signaaleja niissäkin tilanteissa, joissa voisi ottaa rauhallisesti. Myös hyvää tarkoittava huolehtiminen saattaa pitää hälytysjärjestelmämme turhan herkkänä. Uutisten seuraaminen aktivoi omaa valmiustilaani.  

Uutispimento on keventänyt oloani. Turvallisuudentunteeni on lisääntynyt. Minun ei tarvitse ottaa vastaan kaikkia niitä katastrofeja, joita tiedotusvälineet tarjoilevat.

Minun ei tarvitse ottaa vastaan kaikkia niitä katastrofeja, joita tiedotusvälineet tarjoilevat.

Valmistaudun uneen hakemalla rauhaa. Pistän villasukat jalkaan. Kuuntelen hämärän kodin pieniä ääniä. Putket kohisevat, ilmastointi humisee, sähkölaitteet inisevät, mies ja lapset tuhisevat. Menen köllöttelemään lattialle ja teen muutaman rauhallisen venytysliikkeen.

Ps. Hieman minusta: Kohtaan työssäni erilaisia ihmisiä. Yhdessä ihmettelemme elämää ja opimme toisiltamme. Vapaa-ajalla tykkään tanssia, pelata leikkimielisiä pelejä ja löhöillä sohvalla. Liian usein sorrun murehtimaan. Mieheni on kasvanut länsiafrikkalaisessa suurkaupungissa, minä hämäläis-karjalaisessa kyläyhteisössä. Tältä pohjalta rakentelemme vaihtelevalla menestyksellä yhteistä arkea. Lasteni mielestä perheneuvojan ammattini on hassu eikä oikea työ ollenkaan, koska vain juttelen ihmisten kanssa.

Terveisin Anja Nwose, perheneuvoja

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat