Kirjoitukset avainsanalla psykoterapia

Ihmiset miettivät silloin tällöin, että psykoterapeutin työ on raskasta tai että on masentavaa kuunnella ihmisten ongelmia päivästä toiseen. Tosiasiassa olen puhelias tyyppi ja työni on keskustella päivät pääksytyksin mukavien, älykkäiden, hauskojen, luovien ja viehättävien ihmisten kanssa. Vain pieni osa työstäni on raskaiden asioiden kuuntelua. Suurimman osan aikaa saan nähdä miten ihmiset ratkovat vaikeita tilanteita, oppivat uutta, tekevät muutoksia elämäänsä, alkavat kukoistaa ja voida paremmin. Parhaimmillaan saan olla mukana synnyttämässä uusia ideoita ja kasvattamassa uskoa, toivoa ja rohkeutta.

 

Ollaan tekemisissä kaipauksen ja elämän haurauden kanssa

 

Toisinaan asiakkaat pelkäävät, että teen työtäni vain rahasta. Tavan takaa minua verrataan prostituoituun. Olen hoitanut vapaaehtoisesti seksityötä tehneitä enkä lainkaan laita pahakseni, kun minua verrataan heihin. Työssämme todellakin on jotain samaa: Läheisyyden ja etäisyyden mielenkiintoista vuoropuhelua. Luottamuksellisuutta. Heittäytymistä ja epäsovinnaisuutta tiukoissa raameissa. Molemmissa ammateissa ollaan tekemisissä kaipauksen ja elämän haurauden kanssa. Molemmissa tehdään työtä roson ja vaikeuksien kanssa.

 

Terapeuttina elän sillä korvauksella, jonka asiakkaani tai työnantajani minulle maksavat. Olen myös erittäin kunnianhimoinen. Minulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta onnistua työssäni, jollen ole kiinnostunut asiakkaistani ja pidä heistä. Terapiassa ei ole ensisijassa kyse tekniikasta vaan suhteesta. Kun kirjoitan yksityisvastaanottoni laskut, käyn potilaani läpi ja jokainen heistä herättää minussa mielikuvia ja tunteita. Pelkkä asiakkaan nimen näkeminen yhden kohdalla läikäyttää ilon, toisen kohdalla huokaisen huolesta tai myötätunnosta. Suhde rakentuu vähitellen ja jos hoito on onnistunut, ero on haikea ja merkittävä meille molemmille.

 

Työni terapeuttina opettaa minulle yhtä lailla itsestäni kuin asiakkaastani

 

Joskus olen pettynyt tai hämmentynyt. Jonkun kerran muistan olleeni vihainenkin. Terapeuttina elän kaikki ihmiselon tunteet. Yleensä on ilo tutkia niitä yhdessä asiakkaan kanssa, joskus oma keskeneräisyyteni tekee niistä keskustelun vaikeaksi. Työni terapeuttina opettaa minulle yhtä lailla itsestäni kuin asiakkaastani.

 

Toistuvat teemat ovat erityisen kiinnostavia

 

Aika ajoin asiakkaani huolestuvat, että kyllästyn, kun he jankkaavat samoja asioita. Minun näkökulmastani toistuvat teemat ovat erityisen kiinnostavia. Ne kertovat, että sillä suunnalla on jotakin tärkeää. Ylivoimisesti suurin osa työstäni on saada asiakaani oivaltamaan miten mukavia, loistavia, ihania, mielenkiintoisia ja hyviä tyyppejä he ovat – oikeasti. Vähä vähältä he avaavat kipunsa, pettymyksensä, pelkonsa ja epäonnistumisensa eteemme. Yhdessä rakennamme suojaa, tutkimme, miten näin kävikään, suremme ja heitämme hyvästejä menneille. Sitten etsimme polkuja eteenpäin ja katsomme tulevaisuuteen. Parhaimmillaan rakennamme suhteen, joka on erilainen kuin yksikään aikaisempi. Sellaisen, joka tarjoaa emotionaalista läheisyyttä ja turvaa yrittää uutta. Lopulta kiitämme ja heitämme hyvästit, molemmat muuttuneina.

Kiitos kaikille asiakkailleni!

Terveisin perheneuvoja Iiris Koskinen

 

Minäkö terapiaan?

Terapeutti kertoo omasta kivustaan

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkirepineistä kokemuksista on mahdollista eheytyä. Kuva: Katianna Ruuskanen.

Seksuaaliseen häirintään ja hyväksikäyttöön liittyy aivan liikaa hiljaisuutta. Moni hyväksikäytetty kuvittele, ettei kenellekään muulle ole käynyt näin keljusti. Niin minäkin luulin.

Oma traumaattinen kokemukseni on 30 vuoden takaa. Olen ihmetellyt, miten selvisin tapahtuneesta. Ei silloin tajuttu tarjota psykoterapiaa, sitä olen saanut myöhemmin.

Mietin pitkään, onko mitään järkeä kertoa tapahtuneesta nyt. Meillähän on toimintakulttuuri, etteivät ammattilaiset kerro omasta taustastaan. On tärkeää, että apua hakeva ei joudu kannattelemaan auttajaa, etteivät roolit mene sekaisin.

Oleellista oli se, etten jäänyt asian kanssa yksin.

Meissä psykoterapeuteissa on monia, joita on satutettu. Kun on saanut apua omaan vaikeaan polkuunsa, voi liikkua toisten rinnalla kivikkoisillakin teillä. Olen iloinen, että auttamiskulttuuri on muuttumassa ylhäältäpäin annetuista diagnooseista aitoon kohtaamiseen. Vuorovaikutuksen laatu on tutkimustenkin mukaan psykoterapian parantavin tekijä.

Olen kantanut häpeää oliminulle tehdystä väkivallasta.

Omassa teinivuosien toipumisessani oli oleellista, etten jäänyt asian kanssa yksin. Läheiset ottivat kertomukseni tosissaan, asettuivat puolustamaan minua vahvasti. He eivät vaienneet. Väärintekijä sai rangaistuksen. Näin, miten kokemukseni liikutti ja satutti aikuisia, jotka välittivät minusta. Oli tärkeää, että puhuin tapahtuneesta yhä uudelleen sukulaisten ja ystävien kanssa.

Asiaa ei aikanaan taputeltu hiljaisuuteen. Olen tehnyt sen myöhemmin itse, ajatellut, ettei tästä kannata mainita. Olen kantanut jännällä tavalla häpeää minulle tehdystä väkivallasta. Näin käy yllättävän usein. Päätin omalta osaltani lopettaa vaikenemisen kulttuurin nyt.

 

Toiveikkain terkuin,

Anja Nwose

Kommentit (2)

Ulla
1/2 | 

Hienoa Anja! Jakamalla oman kokemuksen, selviytymistarinansa ja vaikka senkin hetken, kun vasta on yrittämässä nousta ylös, auttaa muitakin pääsemään irti häpeästä, joka saattaa olla niin musertava, että estää käsittelemästä itse kokemusta ja siihen liittyviä tunteita yms.
On upeaa, että Sinua kuunneltiin lapsena ja myös, että itse kunnioitat itseäsi niin paljon, että hait apua asian käsittelyyn terapiassa.
Kiitos selviytymistarinasi jakamisesta ja rakkaudellista myöhästynyttä Naistenpäivää!

Anja Nwose
Liittynyt4.1.2018

Kiitos palautteesta! Häpeä tosiaan voi olla musertavaa. Kokemusten jakaminen ja sitä kautta syntyvä yhteys ovat häpeän vastavoima. Mietin, että kirjoitukseni otsikko olisi voinut olla puhumalla häpeä, jota kannat voi kääntyä voimaksi. Rakkaudellisia päiviä myös Sinulle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva: Hannu Valkama

Olen Päivi Stelin-Valkama, pikkukaupunkilaisnainen Pirkanmaalta. Työssäni toimin perheneuvojana Tampereen perheasiain neuvottelukeskuksessa. Saan päivittäin kohdata ihmisiä, niin pareja kuin yksilöitäkin, jotka kutsuvat minut mukaansa kulkemaan kappaleen matkaa heidän elämäänsä. Tällaisen työn tekemisestä nousee nöyrä ja etuoikeutettu olo.

Syyslomalla Madridissa nautin päämäärättömästä vaeltelemisesta suurkaupungin kaduilla ja kujilla. Komeimpia kohdalle osuneita rakennuksia oli paikallinen H&M -tavaratalo, joka valtavine kristallikruunuineen ja ylväine portaikkoineen muistutti palatsia. Saman kadun varrelle oli majoittunut lukuisia asunnottomia patjoineen, kassinyssyköineen ja koirineen. Mietin, millaisia näiden ihmisten tarinat mahtoivat olla.

Mieleeni jäi pihamuuriin maalattu motto:

Good things need a place to grow.    

Kun päädyimme alueelle, jota opaskirja kuvaili aiemmin kapinalliseksi ja huonomaineiseksi paikaksi, nyttemmin hipsterikaupunginosaksi, löysin ykkösnähtävyyteni: tyhjän tontin rapistuneiden rakennusten välissä. Siellä lapset leikkivät, keinuivat ja pelasivat palloa. Yhdessä nurkkauksessa aikuiset grillailivat. Limsaa ja kahvia näkyi olevan myytävänä pienessä kojussa. Iäkäs nainen viittoili istahtamaan pihalle ja selitti, että tämä paikka on tarkoitettu kaikille. Kuka tahansa saa tulla ja olla. Näytti siltä, että paikassa harrastettiin ainakin käsitöitä, maalausta sekä lasi- ja keramiikkataidetta. En tiedä, millä tavalla toiminta oli organisoitu ja mikä taho sitä järjesti, mutta mieleeni jäi pihamuuriin maalattu motto: Good things need a place to grow.    

Kuva:hannu6kalervo
Kuva:hannu6kalervo

Olen psykoterapeutti pari- ja perheterapian alueilta sekä seksuaaliterapeutti. Asiakkaani ovat tavallisia ihmisiä, sellaisia kuin sinä ja minä. Jossakin elämänsä käännekohdassa he haluavat pysähtyä miettimään, mitä kaikkea heille on tapahtunut tähän mennessä ja mihin suuntaan he haluavat jatkossa kulkea. Perheneuvoja ei anna neuvoja, vaan lähtee yhdessä asiakkaan kanssa ihmettelemään elämää ja etsimään suuntaa. Terapiahuone voi olla paikka, jossa hyvät asiat saavat kasvaa.

Terapiahuone voi olla paikka, jossa hyvät asiat mäsaavat kasvaa.

Omaan perheeseeni kuuluu neljä omillaan elelevää aikuista lasta, kotona asuva nuori sekä mun miäs. Kolme kissaa ja koira lisäävät vauhtia elämääni. Juhlapyhinä, kun nuoret aikuiset kumppaneineen ja kavereineen täyttävät rintamamiestalon lattiat patjoillaan, näkymä muistuttaa enemmän sitä Madridin Hoo-et-Ämmän ulkopuolista kadunvartta kuin ylväitä sisätiloja. Toivon, että samoin kuin sikäläisellä kaupunkiaukiolla, omassakin elämässäni on tilaa hyvän kasvaa. Olkoon maaperä välillä rosoista, kunhan pihalla kasvaa voikukkia!  

Päivi Stelin-Valkama

perheneuvoja

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogi ihmissuhteiden kauneudesta, karuudesta ja hauraudesta. Bloggaajina parisuhteiden pulmiin erikoistuneet kirkon perheneuvojat.

Blogia kirjoittavat:
✎ Anna-Riitta Pellikka
✎ Anne Anttonen
✎ Elisabeth Falck
✎ Jarno Hellström
✎ Nina Kauppinen
✎ Mari  Kinnunen
✎ Iiris Koskinen
✎ Päivi Kähkönen
✎ Piia Nurhonen
✎ Anja Nwose
✎ Juha Petterson
✎ Sari-Annika Pettinen
✎ Heli Pruuki
✎ Pekka Puukko
✎ Sini Rantakari
✎ Paula Ruotsalainen
✎ Päivi Stelin-Valkama
✎ Anssi Tietäväinen
✎ Helena Toppari
✎ Seppo Viljamaa

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat