Nukkuminen ei ole aina itsestäänselvyys. Kuva: Sari-Annika Pettinen

Kun lapsemme olivat alle kouluikäisiä, kärsimme uniongelmista useita vuosia. Esikoisemme nukkuminen sujui, mutta kuopuksen allergiat pitivät häntä hereillä yöstä toiseen. Lopulta tilanne alkoi helpottaa ja kuvittelimme hetkisen, että olimme saavuttamassa normaalin arjen. Siinä vaiheessa esikoisemme ei enää saanut unta.

Istuimme mieheni kanssa vuorotellen esikoisemme sängyn laidalla ja odotimme, että lapsemme nukahtaa. Jossain kohtaa hiivimme omaa makuuhuoneeseemme ja heräsimme, kun lapsemme seisoi sängyn laidalla ja kertoi, ettei saa unta.

Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras.

Unesta tuli kaivattu ja harvinainen vieras. Lapsemme tuntuivat kuitenkin energisiltä. Näytti siltä, että he saivat unta riittävästi, toisin kuin me vanhemmat.

Lopulta päätimme, että jotain on tehtävä toisin. On vaihdettava näkökulmaa. Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.

Kerroimme lapsellemme, että hän saa valvoa koko yön. Lapsemme oli aivan innoissaan. Mietimme yhdessä lapsemme kanssa, mitä kaikkea hän haluaa tehdä yöllä. Kasasimme hänen sänkynsä viereen ison kasan kirjoja ja Aku Ankkoja. Laitoimme hänen sänkynsä viereen evästä ja juomista. Lupasimme, että hän saa nukkua seuraavan päivän, koska valvotun yön jälkeen saattaa väsyttää.

Sen sijaan, että yritämme saada lastamme nukkumaan, annamme hänelle luvan valvoa.

Peittelimme lapsemme ja annoimme hyvänyön suukot. Sanoimme rakastavamme ja lähdimme huoneesta pois. Viiden minuutin kuluttua kävin kurkistamassa lastenhuoneeseen. Esikoisemme oli syvässä unessa. Hän nukkui rauhallisesti koko yön. Aamulla hän kertoi meille, että oli valvonut koko yön ja se oli huippukivaa. Lupasimme, että tästä eteenpäin hän saa aina valvoa, kun uni ei tule. Ja näin olemme toimineet. Meillä saa valvoa, jos ei nukuta. Ja nukkua, jos nukuttaa.

Hyvin pienellä näkökulman muutoksella elämämme helpotti. Vaikka itsekukin meistä aina silloin tällöin kaipailee unta, asenteemme asiaan on muuttunut. Pakosta on tullut mahdollisuus.

Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?

Näkökulman muuttaminen ei ole aina helppoa, mutta se on taito, jota voi harjoitella vaikka koko perheen kanssa yhdessä. Mihin asiaan sinä voisit ottaa uuden näkökulman?

Kasvuterveisin Sari-Annika Pettinen

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018

Kategoriat